Aloitetaan sillä, että avaan ensinnäkin näitä termejä vähän. Näin minä ne näen:
Vegaani= henkilö, joka ei syö mitään eläinperäistä, ja tekee parhaansa välttääkseen eläinperäisiä tuotteita. Niin ruokia kuin muitakin hyödykkeitä. Lääkkeitä, vaatteita, kodin kemikaaleja, nahkasohvia, silkkisolmioita, siveltimiä, untuvapeitteitä, unisieppareita, kosmetiikkaa, alkoholijuomia, posliiniastioita, karkkeja, mitä vaan, mihin me ihmiset ollaan keksitty tunkea eläimiä tai niiden osia. Tähän, taikka seuraavaan ryhmään voidaan lukea myös raakaruokailijat, ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan: fennovegaanit (periaatteessa siis pelkästään lähiruokaa syövä vegaani=ihanne-ihminen, joka väittää elävänsä hyvää elämää ilman suklaata[= valehtelee?], freeganit(=roskisdyykkarit, jotka saattavat syödä myös poisheitettyjä eläinkunnantuotteita?) ja pelkkiä hedelmiä syövät fruitariaanit. Olen kuullut sellaisistakin, jotka syövät ainoastaan sellaisia kasviksia, joiden poiminta/keruu ei vahingoita koko kasvia. Esim. siis porkkanan syönti ei käy, koska siinä koko kasvi kuolee, mutta vaikka lehtikaalista voi napsaista lehden, koska osa kasvista jää edelleen siihen kasvamaan.
Vegetaristi= Kuin vegaani, mutta rajoittaa rajoituksensa pelkkästään ruokaan. En ole kuullut muiden käyttävän tätä termiä tässä yhteydessä, omasta mielestäni se vaan on sopiva. Esim. terveyssyistä vegaanista ruokavaliota noudattava henkilö, joka kuitenkin ostaa esim. villavaatteita ja nahkakenkiä on mielestäni vegetaristi.
Lakto-ovo-vegetaristi= Kts. vegetaristi ja lisää siihen vielä vasikanruoka ja kanan ovulaatiotuotokset, eli siis munasolut. (kansankielellä maitotuotteet ja kananmunat)
Sekasyöjä= henkilö, joka syö ylläolevien lisäksi eläimiä. Kaloja, koiria, nautoja, marsuja, kaneja, sikoja, kanoja, hyönteisiä, liskoja, apinoita, rapuja, mustekaloja, simpukoita, hirviä, peuroja, kissoja, puluja, lampaita, hevosia, kenguruita, valaita, kalkkunoita, strutseja jne.
Tuliko selväksi?
Lisättäköön tähän sitten vielä varoitus/huomautus: Yllä- ja allaolevat näkemykset ovat minun näkemyksiäni. Minä kirjoitan kuten haluan, ja minä haluan kirjoittaa niin, että vastuuta tekstin ymmärtämisestä jää myös vähän lukijalle itselleen. Jos minä olen sitä mieltä, että suomalainen vegaani on kuumottava, se kertonee enemmän minusta kuin “suomalaisesta vegaanista”, eikö totta? Ja fennovegaaneista vielä, minä oikeasti ihailen heitä, ja toivoisin joskus itse eläväni niin. Kunhan kaakaopapujen kasvatus onnistuu näillä leveysasteilla. 😉
Niin, asiaan. Vegaaneihin. Vegaanin elämä ei ole lista asioista mitä saa ja mitä ei saa syödä. Vegaanin elämä on ennen kaikkea kepeää, vallatonta riemua siitä, kuinka ihanaa ja rikasta elämää voi elää vahingoittamatta muita kanssaeläjiään. Minulle veganismi merkitsee omien tarpeitteni tyydyttämistä ilman, että vahingoitan samalla muita. Täydelliseen, absoluuttiseen veganismiin pystyn tuskin nyky-yhteiskunnassa koskaan, sillä niin kauan kun eläimiä (puhun nyt ihmisistä ja eläimistä, ihan kuin ne olisivat jotenkin kaksi eri asiaa, vaikka eihän ne tietenkään ole; ihminen on eläin siinä missä vaikka siirakin, mutta meidän kieli nyt vaan on muokkautunut tälläiseksi, eli puhun eläimistä ja ihmisistä) pidetään meidän omaisuutena, hyödykkeinä meille ihmisille, niin kauan kun niiden arvo määritellään ihmisen kautta, niin kauan niiden tappamista ja tuhoamista tullaan jatkamaan minä tulen mm. verorahoillani tukemaan turkistarhausta, sikateollisuutta jne. Ja autollakin tulen ajamaan (auton renkaissa käytetään kuulemma jotain eläinperäistä), valokuvia tulostamaan (en tiedä miten on nykyisten digikuvien laita, käytetäänkö niissäkin liivatetta, mutta filmikuvien tulostamisessa ainakin, ja minä harrastan myös filmille kuvaamista), luomutuotteitakin suosin aina kuin mahdollista (luomutuotantoon kuuluu melko erottomattomana eläinten sonta lannoitteena) ja vaikka lääkkeitä pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan, siltikin niitä käyttäisin/käytän, jos oma terveys on siitä kiinni (eläinkokeet, mahd. eläinperäiset ainesosat). Jokainen tekee, kuten parhaakseen näkee. Se, ettei täydellisyyteen pysty ei ole mikään syy olla yrittämättä.
En tiedä onko tämä nyt vaan minun puutteeni, mutta mielestäni veganismia on vaikea “aukaista” sanoin. Kyse ei ole mistään lopullisesta totuudesta, valaistumisesta, puhtaudesta, vaan siitä, että pyrkii omalta osaltaan olemaan mahdollisimman vähän haitaksi muille eläimille. Siis ihmisille myös. Että omilla toimillaan ei aiheuttaisi muille kärsimystä. Veganismiin ei voi hypätä pidätellen hengitystä, laskien minuutteja, että koska tämä loppuu. En missään tapauksessa kritisoi vegaanikuukausia, tai kasvisruokapäiviä, mutta ei se mielestäni veganismia edistä, että jotenkin eletään “ihanteellisesti” ja itseään kurittaen 30 päivää, odottaen että se loppuu ja voi taas elää “normaalisti”. Veganismissa ei tarvita itsekuria, ei kieltoja eikä salaa syödä mitään. Vegaani ei halua kulutuskäyttäytymisellään tai syömisillään vahingoittaa muita. Tuossa aiemmin sanoin, että vegaani ei halua olla haitaksi myöskään muille ihmisille. En nyt sitten olekaan ihan varma siitä. Ehkä veganismi ennen kaikkea kuitenkin liittyy muihin eläimiin kuin ihmisiin. Siis toki iso osa vegaaneista välittää myös ihmisistä, ja heidän hyvinvoinnistaan mm. suosimalla Reilun Kaupan tuotteita, tukemalla ihmisiin liittyvää hyväntekeväisyyttä jne. mutta ainakaan minun mielestäni se ei tee kenestäkään epävegaania (anteeksi kökkö sana), että ostaa vain ja ainoastaan epäreilua suklaata. Tai epäreilua kahvia tms. Aika usein kuitenkin vegaanit ovat huolissaan myös ihmisoikeusasioista. Joten tukevat reiluja tuotteita.
Entä sitten, kuka voi olla vegaani? Voiko rasisti olla vegaani? Voiko pedofiili olla vegaani? Voiko rotukoirien kasvattaja olla vegaani? Voiko ratsastusta harrastava olla vegaani? Voiko maatilan emäntä olla vegaani? Voiko Kemiran pääjohtaja olla vegaani? Vaimonhakkaaja? Raiskaaja? Mitä mieltä sinä olet?
Minä itse harrastin ratsastusta vielä ainakin vuoden sen jälkeen kun minusta oli tullut vegaani. En voi sanoa, etten nähnyt siinä mitään pahaa, koska kyllä näin. Lopulta lopetin, kun se vaan tuntui niin väärältä. Itkin tunnin jälkeen karsinassa kuinka väärin on, että me vangitaan näitä ihmeellisiä olentoja niihin pieniin kopperoihin ja pakotetaan ne pyörimään siellä kentällä sitä yhtä ja samaa ympyrää päivästä toiseen, viikosta ja vuodesta toiseen. Piiskataan ja vedetään ohjista. Ei hyvä. Minä en vegaanina voi ratsastaa. Hevosia voi pitää hyvinkin.
Huom. Kuvassa olevat henkilöt ovat molemmat vegaaneita.
Entä kun vegaani rakastuu sekasyöjään? Voiko vegaani rakastua sekasyöjään? Miten vegaani voi rakastua sekasyöjään, kun arvot ovat niin erilaiset? Miten vegaani voi elää sellaisen kanssa, joka ei näe mitään pahaa siinä mikä tekee vegaanista vegaanin? Näitä kysymällä en missään tapauksessa kyseenalaista vegaanin ja sekasyöjän suhteen oikeutusta taikka hyvyyttä, tai mitään sellaista. Itse tunnen paljon ihmisiä, minulle rakkaita ihmisiä, jotka ovat vegaaneita, mutta puolisonsa eivät. Ja nyt päästään siihen yleistykseen: suomalainen vegaani se nyt vaan on vähän kuumottava. Ehkä ulkomaalainenkin, mutta ihan varmasti suomalainen. Arvaatteko miksi minulla on amerikkalainen mies? No, koska mielestäni suomalainen vegaani on kuumottava. Suomessa on vegaaneita noin kourallinen, ja niistäkin suurin osa naisia (luulisin) ja nämä naiset saavat sitten jakaa keskenään ne muutamat vegaanimiehet, joita tässä maassa on. Joten vegaaninaisella on kolme vaihtoehtoa a) etsiä vegaanimies/nainen ulkomailta b) hakeutua EO porukoihin tai hengailla Ekolon kulmilla ja koittaa sieltä bongata vapaa vegaanimies/nainen c) mennä baariin, vetää kännit ja katsoa sitten aamulla kenen vierestä herää ja miten se juttu luistaa siitä eteenpäin. Ja tehdä parhaansa, jotta siitä kumppanista tulisi vegaani.
Entä jos vegaaniperheen lapsista ei tulekaan vegaaneita? Minä voin vastata tähän, sillä kohdallani kävi juuri näin. Vastaus: Se tuntuu pirun pahalta, mutta siihen turtuu. Koen epäonnistuneeni yhdessä tärkeimmistä kasvatusasioista, mutta en tiedä mitä voisin tehdä toisin. Vinkkejä?
Entäpä voiko vegaani ajaa katumaasturilla (tai muuten vaan olla täysin piittaamaton ympäristönsuojelusta)? Mielestäni voi. Minun mielestäni voi ajaa katumaasturilla H&M:ään, ostaa uuden vaatekerran vaikka joka päivä, syödä prosessoitua ja ylipakattua ruokaa ja vaikka tuoreita vadelmia tammikuussa, olla kierrättämättä ja käydä kylvyssä kahdesti päivässä ja silti olla vegaani. Vegaani ei automaattisesti tarkoita pyhimystä. Vaikka kyllä meistä aika moni sellaista kulutustottumuksiemme perusteella muistuttaakin. 😀 Vegaani voi olla räikeästi meikattu, elegantti, nuori, transsukupuolinen, kalju tai tiukka bisnesnainen siinä missä pitkätukkainen hippi tai vaikka vetreä vanha joogikin. Vegaani voi myös olla, tai yhtä hyvin olla olematta – aktivisti. Vegaani voi olla myös hauska.
Entä voiko olla eläinrakas ja silti syödä niitä tai juoda niiden maitoa? Vastaus: Ei voi. Onko vegaani automaattisesti eläinrakas? Vastaus: Ei ole. Eikä tarvitse olla, mutta ei vegaani eläimiä vihaakaan, ja mä olen kyllä sitä mieltä, että ihmisen täytyy vihata eläimiä, jotta niille pystyisi tekemään sen, mitä me ruoantuotannon nimissä tehdään.
En muista olenko jossain aikaisemmassa postauksessa kirjoittanut siitä, kuinka 98% kaikesta eläimille tekemästämme kauheudesta on juuri ruoantuotannon nimissä tehtyä. Eli loput kaksi prossaa käsittää sitten kaiken muun, eläinkokeet ja eläinviihteen jne. Omien ruokailutottumusten muuttaminen eläinystävällisempään suuntaan (eli ihan alkuun pois maitotuotteet, ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin [tai vaikka kaikki kerrallaan, onnistuu se niinkin!] pois kana, kananmunat, siat, lehmät, kalat jne.) on se kaikista tehokkain tapa vaikuttaa eläinten kohteluun. Alkuun saattaa tuntua jotenkin pakotetulta, tai jollain tapaa luonnottomalta siirtyä sekaruokavaliosta vegaaniseen ruokaan. Vähän niinko sen tekis just silleen henkeään pidätellen, et kohta tää on ohi. Silloin voi itseään ja päätöstään vahvistaa katsomalla mitä sen maitolasillisen takana oikein lymyää, vaikka tälläisestä musavideosta.
Mä katsoin tota videota kunnes mies tuli sulkemaan koneen. Ja sen videon myötä tää postauskin vähän taas muuttui paasaukseksi. Mä en tiedä, jotenkin musta vaan tuntuu, et kaikista sais vegaaneita, jos vaan löytää oikeat sanat ja kuvat sen kuvaamiseen tai johonkin. Ja koska mulla on sanat käytössä (vaikkei erityisen hyvin hallussa 😉 ) ja kuvamateriaalia löytyy netistä pilvin pimein, mulla olis keino kaikkien muuttamiseen. Eihän se tietenkään noin mene, mut pakko on yrittää, kun en muutakaan voi.
Mikähän mun postauksen ydin taas olikaan? Ai niin, vegaanit. Vegaanit on mahtavia, parhaita ihmisiä maailmassa. Vegaanit eivät tyydy siihen mitä meille ylhäältä kerrotaan totuutena. Vegaaneilla on sydän paikallaan, vegaanit ajattelevat omilla aivoillaan ja vaikka vegaanius tarkottaisi välillä sitä, että ollaan outoja hippejä, niitä joilla on omat eväät mukana juhlissa, joissa kaikki muut iloisena syövät heitä jotka tarjolla on, taikka niitä, jotka murehtivat tallautuneita hyönteisiä, ollaan me silti ihan mahdottoman ihania. Olisko eläimillä mitään toivoa ilman meitä? No ei olis! Me ollaan huippuja!
Yllä minun käsityksiäni siitä, mitä veganismi on. Mitä se minulle merkitsee. Ja nyt minua kiinnostaakin kuulla mitä mieltä sinä olet! Saat olla asioista erimieltä (=väärässä) tai samaa mieltä, sana on vapaa! (ja minä olen vapaa deletoimaan postaukset, jotka eivät ole mielestäni millään tapaa rakentavia. En ole muuten koskaan poistanut kommentteja, ettäs tiedätte.) Viikko sitten kirjoitin siitä, kuinka ihanaa on olla vegaani. Käy lukemassa, jos et ole vielä sitä tehnyt. (jotenkin musta tuntuu, että tää on mun tärkein, merkityksellisin postaus ikinä, ja jännittää, että miten se otetaan vastaan. Muuttuiko maailma? Tulevatko täyteen ladatut sanani ulos kuitenkin ihan vaan pihahduksina?)
Ei muuta! Ihanaa, eläinystävällistä viikkoa kaikille!!
xoxo,
Raisa
PINKKIS of Finland 
Raisa, oot paras <3.
Huh! Mä ootan täällä kainalot hiessä, että miten olenkaan suututtanut ihmisiä, ja eka kommentti olikin noin ihana!! ❤ Hihii!! Kiitos Senni!! ❤
( siis vau, onnistuko tää kommentointi muka nyt??!!! Hitto, ois pitäny kirjottaa jotain älykästä.)
Mun silmissä kyllä mun parhaaksi kehuminen on todella älykästä!! 😀
Ja oon tosta miesasiasta kyllä samaa mieltä, meikän reitti on vahva c.). Vaikkei se kyl ees baarista löytyny. Sanna, miten sä sait Tompasta vegaanin? (luet tätä kuitenki).
Enkä lue.
Mulla oli kans toi c-reitti kyllä aika vahva 😀 tommihan oli joo sekasyöjä kun tavattiin ja nykyään vegaani ja paasaa eläinoikeusasioista välillä enemmän kuin minä 🙂 Sillä tuo tieto ja kuvamateriaali meni jakeluun harvinaisen hyvin. ja kun se huomasi että lihasta voi kasvattaa ilman eläintuotteita, oli uusi vegaani valmis ❤
😀 Ihanaa lukea tälläistä!!
Luet kuitenkin, kun olet tommonen lukutoukka.
Tuosta 30 päivän haasteesta sen verran, että se on saanut jotkut alkamaan vegaaniksi pysyvästi ja sehän on hienoa. Kuukaudessa ehtii huomata, että eihän se veganismi niin vaikeaa olekaan kuin ehkä aiemmin luuli. 🙂
Joo, ehdottomasti on hienoa! Mun mielestä jo se, että joku ryhtyy vegaaniksi sen takia, kun kaveritkin on, on hienoa. Osa niistäkin voi “havahtua” niihin eläinteollisuuden kauheuksiin, ja veganismista tulee elämäntapa. Mutta se, että tollaset haasteet otetaan tyyliin tipaton tammikuu, joku nenänvalkaisu -kausi, jonka jälkeen voi taas palata entisiin tottumuksiin. Niin, että nähdään veganismi/vegaaninen ruokavalio jonain hyveellisenä asiana, johon ei kuukautta pidempään pysty. Että se olis jotain kieltäytymistä, hetkellinen puhdistautuminen. Tietenkin sekin on parempi, kuin jatkaa ilman mitään eläimettömiä breikkejä.
Kiitos kommentista! ❤
xoxo,
Raisa
“Vegaanin elämä on ennen kaikkea kepeää, vallatonta riemua siitä, kuinka ihanaa ja rikasta elämää voi elää vahingoittamatta muita kanssaeläjiään.”
No ei kyllä ole. Mä tunnen jatkuvasti myös aivan suunnatonta vihaa ja maailmantuskaa siitä, etten voi yksinäni muuttaa vallitsevaa eläimiä alistavaa systeemiä, enkä saa kaikkia ihmisiä myöskään tajuamaan systeemin epäoikeudenmukaisuutta. Asioiden tiedostaminen ja voimattomuus on kaikkea muuta kuin kepeää, vallatonta riemua. Ihan kiva tietty, että jaksat maalailla veganismista kuvaa et tää on jotenkin erityisen ihanaa, mutta musta itse asiassa silmien sulkeminen olis paljon helpompaa ja kepeämpää ja juuri siksi toisaalta ymmärränkin sekasyöjiä. Tietenkään se ei silti tarkoita, että pitäisin suuni kiinni kun muut mättävät pihviä ja kananmunia – päinvastoin, mä yritän käännyttää kaikki, mutta voihan turhautuminen ja ärsytys, kaikki ei halua tajuta ja mulle se ei todellakaan ole kepeää.
Kiitos kommentistasi!
Aurinko ja tuuli löivät vetoa siitä, kumpi saisi kadulla kulkevalta mieheltä takin pois. Tuuli myhäili tyytyväisenä: helppo nakki, hän voittaisi vedon voimakkaampana varmasti. Hän kasasi kaikki voimansa ja puhalsi kunnon myräkän miehen niskaan! “Kyllä tällä myrskyllä saisi vaikka puita kaadettua!” Mutta ei! Mies kietoi takkia entistä tiukemmin ympärilleen.
Tuli auringon vuoro. Hän säteili ihanaa lämmintä energiaansa ja sai miehen luopumaan takistaan alta aikayksikön.
Kyllä muakin ahdistaa välillä niin, ettei nukutuksi saa, ja aika ajoin itken itseni hyytelöksi, kun katson noita videoita. Mutta eihän ne vegaaniset asiat ahdista, vaan juurikin eläinteollisuus. Veganismi on ihanaa, sekasyönti ei.
xoxo,
Raisa
Kiitos, jaksoit kirjoittaa pitkän ja tärkeän tekstin. Meillähän on tämä ikuinen kipu siitä, että lähelssekaanimme eivät vegaanistu, vaikka miten heille kuvailisimme heidän ruokansa kärsimyksiä. Suljetaan silmät, mennään enemmistön taakse, ajatellaan että hoitakoon lainsäädäntö eläinten asiaa, ja että eläinten, maidon, munien ja hunajan syöminen on luonnollista, “ei minun tarvitse olla maailmaa muuttamassa”. Ja jos haluaa jonkinsorttista parisuhdetta, joutuu kyllä valitsemaan sekaanien joukosta (maitomunavegetaristit ovat ihan samoja sekaaneja kuin lihansyöjätkin), varsinkin jos asuu korkeintaan keskikokoisella paikkakunnalla ja on yli kolmikymppinen. Ja kun muutenkin pitää olla miellyttävä. Silti vegaanius on ollut elämäni tärkeimpiä ja rakkaimpia asioita, kun sen sain lahjaksi toistakymmentä vuotta sitten.
Kiitos Mea! ❤
Hyvä kirjoitus, vaikka en olekaan ihan kaikista asioista samaa mieltä. Kirjoituksessasi on osittain tuomitseva sävy, enkä näe sitä mitenkään pahana. Vegaanien – kuten kaikkien muidenkin -ongelma on siinä, että he määrittelevät asiat siten, että he itse pysyvät siinä karsinassa missä haluavat, eikä määrittely uhkaa heidän omaa mukavuusaluettaan. Esimerkiksi vegaanit venyvät tarpeen vaatiessa siinä, että “tekevät parhaansa välttääkseen eläinperäisiä tuotteita”. Tuossa ylempänä on kuva lentokoneen moottorista. Pidätkö vegaanina henkilöä, joka tekee “tarpeettomia” lomamatkoja esimerkiksi lentokoneella? Voiko tälläinen vegaani olla eläinrakas? Toivon ettei kukaan lukija ota tästä kommentista nokkiinsa. Pitää pystyä katsomaan myös omaa toimintaansa kriittisesti.
Totta kai omaa toimintaa pitää voida katsoa kriittisesti. En koskaan ole kuvitellutkaan veganismissani olevani “täydellinen”. Aina on jotain, jonka voisi tehdä paremmin. Voisin lahjoittaa enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen sen sijaan, että käytän rahaa omiin “hömpötyksiin”, voisin käyttää enemmän aikaa miettien, kuinka oma aktiiviryhmäni voisi tuoda EO asiaa paremmin esille, sen sijaan, että luen kirjaa, voisin olla useammin jakamassa flyereita sen sijaan, että istun kotona katsomassa elokuvia. Jne. Ja kyllä ainakin osa näistä asioista “soimaa” minua, mutta siltikin koen tekeväni oman osuuteni ihan kelvollisesti, ja eläväni arvojeni mukaisesti. Aina on kuitenkin parantamisen varaa. Anteeksi, mutta en ihan oikeasti ymmärrä (tiedä?) miksei vegaani voisi lentää lentokoneella. Tämä on jo toinen kerta kun asia tulee esiin lyhyen ajan sisällä, joten ehkä tässä on jotain epäeläineettistä, josta en ole tietoinen?
Ja se, että vegaanit “tekevät parhaansa välttääkseen eläinperäisiä tuotteita” johtuu hyvin pitkälti siitä, että niitä eläimiä ja niiden osia nyt vaan tungetaan joka paikkaan, jopa niihin auton renkaisiin. Kaikki mahdolliset asiat on testattu eläimillä, vesikin.
Kiitos kommentistasi!
xoxo,
Raisa
Hyvä kirjoitus! Siinä oli itselle muutama henkilökohtaisesti ajankohtainen juttu, joita pohdin aika paljon. Ehkä liikaakin? 😉 Ja mä taas vähän liikutuin lukiessa. ❤
Kiitos Johanna! Välillä kannattaa “tuulettaa” niitä omia ajatuksia ja pohdintoja kavereillekin, ettei tule yksin haudottua liikaa ja ala ajatukset pyörimään kehää. Ja ehkä kuitenkin ennen kaikkea niitä ajatuksia ja tuntemuksia kannattaa jakaa sen toisen osapuolen (eikö tässä juuri siitä ollutkin kyse?) kanssa.
xoxo,
Raisa
Etkö etsinyt miestä netin deittipalstoilta? Siellähän niitä pyörii enemmän kuin vegaaninaisia. EO-piireissäkin taitaa liikkua enemmän miehiä, koska miehiä löytyy yleensä enemmän “ääripäistä”. Olen monta kertaa kuullut vegaaninaisten valittavan että vegaanimiehiä on niin vähän, mutta myös nähnyt monien sinkkuvegaanimiesten jäävän seinäruusuiksi ja naisten lopulta valitsevan sen ulkomaalaisen tai jopa sekasyöjän. Eikä näissä miehissä mielestäni mitään “vikaa” sinänsä ole, mutta ovat ehkä vähemmän “miehekkäitä”. Jos ihmiset valitsisivat seksi- ja seurustelukumppaneikseen enemmän hyviksiä ja muutenkin “palkitsisivat” hyvästä käytöksestä, niin maailmankin varmaan muuttuisi nopeammin parempaan suuntaan. Ikävä kyllä todellisuus on toista ja pinnalliset seikat vaikuttavat parinvalinnassa edelleen enemmän.
Joo, mun mies on juurikin deittipalstalta! 😀 Mä en tiedä tosta miesten lukumäärästä oikein muuten kuin Animalian ja sit joidenkin meidän järjestämien tapahtumien kautta, ja niissä kyllä tuntuu olevan yksi mies kymmentä naista kohtaan. Mutta toisaalta myös Animalian on vähemmän sitä ääripäätä, mihin miehet ennemmin kerääntyisivät. Ehkä OE:lla on enmmän miehiä riveissään?
Itselläni oli juurikin tuo käsitys “epämiehekkäästä” vegaanimiehestä, heiveröisestä jopa ja sen takia olin hyvin innoissani kun näin ensimmäiset kuvani amerikkalaisista vegaanimiehistä. Jotka olivat niin “tavallisia”! Olet kyllä täysin oikeassa siinä(kin), että meidän tulisi valita niitä hyviksiä, ja sitä kautta “palkita” toivomaamme käytöstä. Ehkä ihan oikeasti monet naiset haluavat (ehkä joku sisäänrakennettu tarve jopa?) mieluummin sen “rentun” jota voivat sitten loppuelämäsä kuvitella muuttavansa parempaan suuntaan? Mene ja tiedä.
Kiitos kommentistasi! Onnea ja menestystä!
xoxo,
Raisa
Hurjan hyvää tekstiä, kiitos! 🙂
Eipä juuri ole lisättävää enkä tainnut edes olla eri mieltä oikein mistään. Parisuhdeasioista jotakin, hmm… Sekaanimiehen kanssa voi vaikuttaa enemmän. Mutta en mä sellaista siksi ottanut. Sekaanimiestä voi hyvin rakastaa, koska aluksi rakkaus on sokea ja sitten kun aurinkona säteilee sitä lämpöään 😀 niin alkaahan se mies muuttumaankin. Siis onhan tuo mies edelleen sekaani, mutta ei mitenkään voi sanoa että olisi välinpitämätön syille miksi minä olen vegaani. (Tai no joo ehkä olen vegetaristi sinun määritelmälläsi, mutta vegaaniksi pyrin muutenkin kuin ruokien suhteen, en vaan ole kaikkea vielä edes tulltu ajatelleeksi kun ruoasta reilu vuosi sitten aloitin.) Mutta siis melko varmasti tuo minun mieheni ei olisi vegaanisuntaan noin paljoa muuttunut jos ei olisi minua tavannut. Ellei siten jonkun toisen vegaaninaisen vaikutuksesta. Tällä hetkellä hän miettii jos lopettaisi lihan syömisen kokonaan, maidon on jo lopettanut ja lihaa menee kerran-pari kuussa.
Kiitos! Meidän aktiiviryhmässä on aika ajoin sinkkuja, ja mä olen aina tosi (laskelmoivasti) hyvilläni siitä, kun ne deittaili muita kuin vegaanimiehiä, ja näin ollen saivat jaettua (muun ohella) myös vegaanisanomaa. 🙂 Välillä koen itse, että oma vegaanienergiani menee “hukkaan” kun tuo toinen on jo vegaani. Eli ihan hyvällä asialla ovat vegaaninaiset/miehet valitessaan sekasyöjän puolisokseen! 🙂 Ja muutenkin musta on ihan älyttömän hienoa, että olet ollut jo vuoden vegaani ja kiinnostunut vegaanistamaan muutakin kuin ruokiasi. Vaikka juurikin ne ruoat kaikista tärkein, ja se loppu tosiaan hienosäätöä. Ruokaa kuitenkin syödään päivittäin, monta kertaa, ja esim. villavaatteita ostetaan ehkä kerran vuodessa tai jotain.
Kiitos kommentistasi!!
xoxo,
Raisa
Kiitos Raisa ihanasta pitkästä postauksesta! olen niin onnellinen just nyt vegaaniperheestä ja vegaaniystävistä, kuinka onnekas olenkaan! Ihana kuva sinusta ja pienestä P:sta tuossa ❤ Mun viisivuotias on hyvin tarkka että syö vegaanisesti, jättää syömättä tarjotut herkutkin ellei ole varma että on vegaanista 🙂 Kolmevuotiaskin ottaa jo vähän mallia. Näistähän ei tosiaan tiedä, mitä niistä tulee, vaikka kuinka toivon ja yritän opettaa empaattiseksi ihmiseksi joka kunnioittaa kaikkea elämää. Parhaansa tässä kai sit vaan tekee ja sen on riitettävä..
Joo, kyllä se riittää!!
Kiitos Sanna!
xoxo,
Raisa
Hyvä postaus! Ite oon ollut vegaani nyt reilun kolme kuukautta vasta, ja oonkin yksi niistä jotka vasta tammikuun vegaanihaaste sai lopullisesti “käännytettyä”. Olin ollut lakto-ovo melkein vuoden ennen sitä, mutta kummasti sitä sai uskoteltua itselleen että ei pystyisi millään luopumaan maitosuklaasta, juustoista, jäätelöstä, pehmeistä karkeista, jne. Kun sitten kuukauden ajan selvisi ilman, niin ymmärsi ettei epä-vegaanisuudelle ole mitään hyvää syytä. Takaisin ei ole palaamista.
Puoliso jatkaa toistaiseksi lievästi lakto-ovona, mutta eläintuotteiden käyttö on todella vähäistä koska yhteinen safka tehdään aina vegaanisena.
Sit vielä yksi pienen pieni juttu, josta en tosiaankaan huomauttais jos asia ei olis niin tärkeä… Tuolla vegan style -videon yläpuolella olevassa kappaleessa oleva sana “transseksuaali” on vanhentunut termi, joka on seurausta käännösvirheestä. Oikea termi olisi transsukupuolinen.
Ihan mahtavaa kuulla! Oikeesti, “tuore” vegaani antaa aina sellaista toivoa, että sen valossa näkis vaikka pimeässä lukea! Kiitos Sinulle Jyri! Olet todellakin oikealla tiellä! ❤ Ja vaikka yleensä ottaen inhoankin sitä, että joku osoittaa mun olleen väärässä, niin nyt olen kyllä vaan hyvilläni siitä. Viittaan siis juurikin tohon omaan mielipiteeseeni vegaanihaasteiden hyödyllisyydestä. Mahtavaa, että todistit niiden toimivan!
Ah! Kiitos korjauksesta! Käynkin korjaamassa sen heti! 🙂
Kiitos kommentistasi! ❤
xoxo,
Raisa
Ne “harvat” vegaanimiehetkin ovat yli 40 vuotiaita ja asuvat jossain pikkupaikkakunnalla, eikä näillä hipeillä ole edes autoa ja kaiken lisäksi niin sovinnaisia, että käyvät tunnollisesti päivittäin töissäkin, ettei edes ole mahdollisuuttakaan matkustaa toiselle puolelle maata.
Voi ei. Ei kai se niin toivotonta ole. 🙂 Vaan ehkä vegaanimiehellä olisi kysyntää sitten sekasyöjänaisten keskuudessa? Voisin kuvitella sellaisten olevan ihan liekeissä, kun mies onkin empaattinen ja sillä on arvot, joiden mukaan se elää. 😉
Kiitos kommentistasi!
xoxo,
Raisa
Mäkään en ole kaikesta kirjoittamastasi täysin samaa mieltä, mutta aihe on kiintoisa ja lähellä sydäntä ja hyvä kirjoitus siitä!
Oma mutkainen tieni vegaaniksi tapahtui juurikin sekaaniaviomieheni kautta, joka ‘pakotti’ mut katsomaan dokumentteja tehotuotannosta. Outoako? No ei oikeastaan, mieheni ei vain ole niitä helposti lokeroitavia yksilöitä. En taida olla itekään, sillä vaikka lähdin vegaaniksi viisi vuotta sitten, ei kroppani ja pääkoppani suotunut ihan niin suureen muutokseen kuitenkaan kertaheitolla. Mutta en luovuttanut ja nykyään olen muutamia vanhoja (ja jo onneksi lähes puhkikuluneita) villasukkiani lukuunottamatta vegaani. No jaa, koiralle syötän lihaakin…Ja sekaruokaisen autoilevan miehen kanssa elän, joka kyllä pitää kovasti kasvisruoista ja laittaa niitä itsekin. Ja on myös muuttanut tottumuksiaan eläinystävällisempään suuntaan. Ja ahdistun kauheuksista ja julmuudesta, mutta tunnen myös oloni tosi hyväksi tietäen etten itse ainakaan suurissa määrin ota osaa niihin.
Olen jotenkin kokenut asian niin, että luonteeni tuntien musta olisi tullut todella rasittava ja ahdasmielinen vegaani, mikäli en olisi kohdannut mitään takapakkia. Ja tässä puhun siis vain ihan itsestäni, en todellakaan yritä yleistää.
Kiitos kommentistasi! (ja pahoittelut, että siihen reagoimiseen meni näin kauan. Elämä ennätti väliin.) Ompa erikoista, että sekasyöjämiehesi teki sinusta vegaanin! 🙂 Aika monella vegaanilla on vielä vuosien jälkeenkin villasukkia vielä jäljellä, itsellänikin. J akyllä meinaan käyttää niin pitkään kun jalassa pysyvät. 🙂
Kaikkea hyvää!
xoxo,
Raisa
Eihän tässä ole hoppua mihinkään, kiva kun nyt vastasit. 🙂
Joo, onhan se hassua, mutta en mä kyllä ihan kylmiltään sekasyöjästä tähän veganismiin ryhtynyt. Olin jo alta parikymppisenä alkanut tän pitkän prosessin ja lihaa ja kalaa alkoi jäädä pois ja turkiksia vastustin ja Body Shop oli kova sana. Jne. jne. Sitten vaan vähitellen vuosien saatossa tuli tuo tilanne, että en pystynyt yksin katsomaan noita kaikkia dokkareita ja kannustuksen tuloksena oli sitten se, että en pystynyt enää löytämään mitään tekosyitä. Ja mun ehkä-ikuisesti-sekaani (?) mieheni oli itsekin jättänyt jo vuosia sitten mm. broilerituotteet pois ja syö kyllä enenevässä määrin kasvisruokaa. Mutta ne ovatkin hänen valintojaan. Kyllä elämä kantaa hyvään suuntaan, kun sen vaan antaa.
Tykkäsin kovasti tuosta “kyllä elämä kantaa hyvään suuntaan, kun sen vaan antaa”. Näinhän se on. Välillä vaan näissä/niissä ahdistuksissaan tuntuu, ettei aikaa siihen odotteluun ole. Eläimet kärsii just nyt. Niitä tapetaan niin hillittömiä määriä just nyt. Just nyt äitejä erotetaan lapsistaan väkisin.
Mutta ehdottomasti enemmän pidän tuosta pehmeämmästä puolesta veganismissa, ja sitä pitää ennen kaikkea tuoda esiin. Aika ajoin kuitenkin puhuu ahdistuksen synkkä ääni, ja sillekin on annettava tilaa. Anteeksi, tää ei nyt liity tohon sun kommenttiin. Pahoitteluni.:)
xoxo,
Raisa
Tuota lentämisasiaa minäkin ihmettelen. Siis onko lentäminen sitten epävegaanista? Siis tietty se on epäekologista ja epäeettistäkin on kaikki huvimatkailu tällä maailmanajalla. (Silti joskus teen sitä.) Mutta veganismin minä ymmärrän liittymään kasveihin, kasvien kuluttamiseen ja ja eläintuotteiden karttamiseen. Ainakin fossiiliset polttiaineet on kasviperäisiä. Lentokoneen valmistamisessa varmaan voi olla jotain epävegaanista? Niinkuin autojenkin. Mutta meneekö nyt sekaisin vegaanius ja ympäristöystävällisyys, jotka usein ituhippeilyssä yhdistyvät mutta erillisiä asioita ovat?
Ehkä se on just toi ekologinen seikka? Tiedä häntä.
xoxo,
Raisa
Minulla tämä tuikitavallinen vegaanipolku: Vuosia sitten jäi ensin liha pois, sitten kala ja vuodenvaihteessa vegaanihaasteen myötä kananmunat ja maitotuotteet. Sillä tiellä ollaan edelleen ja olo on mitä mahtavin. Uusia ihania makuja ja ruokia on yhtäkkiä maailma täynnä niin, ettei tiedä minne ensimmäisenä sykyilisi…
Siitä miesasiasta: Kyllä vannoutuneesta pihvinpurijamiehestäkin saa noin 95% vegaanin. Ainakin, jos kyseessä on suurimmaksi osaksi valmiiseen pöytään tottunut kaveri. “Sitä syärään mitä eteen tuaraan.” Mutta vakavasti: En olisi ikinäkoskaanmilloinkaan uskonut, että oma mieheni kiinnostuu vegaaniruuasta, joten toivoa on varmasti muillakin. Oma taktiikkani oli se, että en ensiksi suostunut jakamaan ruokiani hänen kanssaan (luit oikein). Mässyttelin kaikkea värikästä ja hyväntuoksuista ruokaa omassa rauhassani kun mies kateellisena veteli vieressä perinteistä harmaata makaronilaatikkoa ketsupilla.
Kun viimein päästin hänet omalle kaukalolleni, niin siinä se sitten oli – simsalabim, ananasakäämä – uusi vegaanimies. Sen verran vielä on vanhaa aatamia jäljellä, että raejuustolle hän ei ole keksinyt oivaa vastinetta. Viimeisin muutos oli, että lehmänmaito kahvissa vaihtui soijamaidoksi (hurraati hurraati!). Olen vakuuttunut, että raejuustokin vielä joskus putoaa listalta. Jostain syystä unohdan aina ostaa sitä kaupasta (minullahan on siis diagnosoitu pahanlaatuinen eläinperäisten tuotteitten dementia).
Sylki suussa odotan kesän 2015 ensimmäistä grilli-iltaa. Kasvismakkaraa ja vegaanista perunasalaattia…omnom….
Mulla itellä meni noin 20 vuotta ton polun kulkemiseen. Ala-asteella alkoi sillä, että noukin lihan pois ruoasta. Ja siitä sitten pikkuhiljaa, pienin askelin kohti vegaaniutta. Ja pitää niin paikkansa, että yllättäen maailma onkin niin täynnä mitä mahtavinta ruokaa! Ja ainakin mulle itselle kolahtaa se, että ruoalla voi “leikkiä” niin paljon. Siis tarkoitan just kaikkea papujen liottamisia, siementen jauhamisia ja ravintoarvojen miettimisiä. Varmasti ilmankin pärjää, eikä kaikki ole siitä ollenkaan niin innoissaan, mutta itse pidän siitä kovasti. Tuntuu, että olisi askeleen lähempänä sellaista tervettä suhtautumista ruokaan, niin että ruoka saisi ansaitsemansa huomion elämän ja terveyden ylläpitäjänä, eikä vaan jonain pakollisena pahana, joka äkkiä pitää hoitaa alta pois. Vaikka on se välillä sitäkin, kun ei vaan jaksaisi kokata. Tai on kiire tms.
Jälleen kerran mahtava huomata, että olin ihan väärässä tuon vegaanihaasteen suhteen! Ja olipa hieno taktien veto tuo, ettet antanutkaan miehellesi herkkuruokiasi, vaan pistit hänet haluamaan niitä ensiksi! Nerokasta! Mulla on resepti tolle raejuustolle, koitan saada aikaiseksi postata sen maanantaina! Jospa se tepsis!
Kiitos kommentistasi!
xoxo,
Raisa
En kykene uskomaan, että sekasyöjät vihaavat eläimiä. Ihminen on historian aikana opetettu syömään eläimiä. Käytännössä eläimen tappaminen on ilmiasultaan vihaa, mutta ihmiskunnan ajatuksissa ruoan metsästys on välttämättömyys, johon ei sisälly edes monimutkaisia moraaliaspekteja meillä länsimaissa. Jokin annos väkivaltaa sallitaan, välttämätön paha. Luonnossa eläinpopulaatiot harventavat toisiaan säilyttääkseen lajien tasapainon. Tehotuotanto on alusta loppuun väkivaltaa, samoin turkistarhaus. Itse en halua tappaa syödäkseni ketään, mutta en halua heittää ensimmäistä kiveä kenenkään sekaanin tuomioksi. Voin muuttaa lähinnä itseni, ja maailma muuttuu hitaasti mutta varmasti. Rehuvilja loppuu ja tehotuotanto sen myötä. Tarjotaan vegaanisia herkkuja omille ihmisillemme – pienet asiat voivat muuttaa ajattelua, ja ajattelun muutosta seuraa toiminnan muutos. Suhtautuminen veganismiin on muuttunut paljon viime vuosina ja muutos jatkuu. Ateria kerrallaan.
Joo, ei ne varmasti vihaa, itsellä vaan oli jotenkin niin auki revitty olo katsottuani liian pitkään tuota maitomusavideota, että tuntui juuri siltä. Että täytyy vihata sydämensä pohjasta pystyäkseen tekemään sellaista, tai että kokee mahdolliseksi sen toiminnan tukemisen.
Vegaanien tulee varoa tuomitsemasta ketään, sillä sehän voisi jonkun silmissä näyttää siltä, että koemme olevamme parempia kuin “muut” ja se, jos jokin on tuomittavaa. Saa olla kaikkia muita rikkaampi, saa olla kaikista isoin auto ja levein perse, mutta se, että kuvittelisi olevansa jotenkin muita parempi – gryhhyh! pois semmoinen!
Kiitos kommentistasi! 🙂
xoxo,
Raisa
Kiitos! Nyt oli niin hieno kirjotus että oli pakko kommentoida. Oli virkistävää lukea sun mielipiteitä, tosi paljon ollaan samoilla linjoilla. Mulle tuo helpotusta tuskaan että me vegaanit edes yritetään ja siten ollaan oikeammalla tiellä kun sekasyöjät jotka tulee kritisoimaan ja eivät tee mitään. Mä olen kahdeksatta vuotta vegaani, vegaanilapsen äiti 3v ja syö vielä mitä äiti määrää, mies on kotona vegaani ja melkein aina muutenkin, mutta kokee ilmeisesti aatteen liian raskaana, kaiken sen kamaluuden mitä eläimille tehdään eikä halua ihan avata silmiään. Mä en ole ollenkaan aktivisti, en julista millään tavalla paitsi jos oikein provosoidaan, enkä ole mikään perinteinen eläinrakas ihminen, mä arvostan eläimiä kuten ihmisiäkin. Mulle tärkeä on se hiljainen esimerkki jota mä näytän, vaikken halua itseäni kenekään yläpuolelle nostaa, mut se että mä olen ihan tavallinen ja vegaani, se tulee aina yllätyksenä ihmisille ja he alkavat kysellä ja sitä kautta joutuvat miettimään edes vähän ja jotkut miettivät enemmän. Mä en pysty katsomaan kauheita videoita tai juuri lukemaan tekstejäkään, mä tajuan muutenkin, ja luulen että meitä on muitakin. Että tarvitsee pienemmän sysäyksen, esimerkin miten eläimiä vahingoittamatta voi elää.
Kiitos! ❤ Toi on kyllä niin (anti)huippua, kun muiden veganismi usein koetaan jotenkin uhkaavana. Usein vegaanin ei tarvitse edes sanoa mitään, kun sekasyöjä on jo puolustelemassa omaansa, tai jotenkin kritisoimassa vegaanin tapaa elää. Ja aina ensimmäisenä katsotaan vegaanin kenkiä, että onko ne nahkaa.
Niin, sekin – kaikenlaisia vegaaneita tarvitaan. Hiljaisia, "normaaleita" ja ihan taviksia, siinä missä huomionherättäjiäkin. En koe sen oikeammaksi vegaaniruokablogia, joka ei koskaan tuo esiin niitä perimmäisiä syitä vegaaniruokaan kuin Youtube kanavaa, joka keskittyy hyvin pitkälti juurikin niihin syihin, miksi kaikkien tulisi olla vegaaneita. Molempia tarvitaan, kaikille ei pelkkä hyvännäköinen (ja varmasti -makuinen!) ruoka riitä, toiset tarvitsevat juurikin niitä ikäviä faktoja muutoksen aikaansaamiseen. Kukin tyylillään, kunhan se tyyli on vegaaninen. 😀
Mä en pysty juurikaan noita videoita katsomaan, mutta olen huomannut, että kun sen teen (edes vähän aikaa. [Niin, ja muuten en tätä sano sen takia, että sinunkin pitäisi niitä nyt alkaa sitten katsomaan]) niin siitä surusta ja ahdistuksesta aika usein kimpoaa jotain hyödyllistäkin, siis juurikin jotain toimintaa sen kamaluuden lopettamiseksi. Eli minä tavallaan pystyn käyttämään sitä ahdistusta johonkin positiiviseen. Ei se kyllä mitään maailmaa mullistavaa toimintaa ole, mutta usein siitä jotain kuitenkin irtoaa, vaikka viesti Espanjan suurlähetystöön härkätaisteluiden lopettamiseksi tai idea maitozineen tms. Mutta tosiaan, kukin tyylillään, meitä kaikkia tarvitaan! ❤
Kiitos kommentistasi!
xoxo,
Raisa
Jep, voi että mua ärsyttää se että joutuu selittelemään kun sekasyöjienhän pitäis selitellä, mut oon ajatellut että se on pieni muutos ja uusi ajatus heille. Mä luen välillä sitä Vegan’s daily companion ja sieltä sain ajatuksen että koettaisi muuttaa noita sekasyöjien ärsyttäviä tenttaamistuokioita positiivisiksi kohtaamisiksi, eihän se yleensä multa onnistu mut yritän 🙂 Ja niistä videoista niin jos mä niitä alkaisin kattomaan niin se voisi saada sen tuskan kasvamaan niin suureksi että olisi pakko ryhtyä aktivistiksi, tai sitten vaan masentuisin. Ehkä joku päivä. Mua kiinnostaisi sinänsä kyllä erilaisiin tapahtumiin osallistuminen mut me asutaan pohjoisessa, melkeen Lapissa, pienellä paikkakunnalla ja se vähän rajottaa… Tekosyitä vaan kukaan ei oo täydellinen 🙂
Ihan samaa mieltä! 🙂 Siis just ton selittelyn suhteen. Mutta joo, ollaan tässä(kin) hyviksiä ja ainakin yritetään (mä meen kyllä aina ihan lukkoon ja häkellyn kun joku alkaa kyselemään jotain vegaaniasiaa tms. Mulla hyvin paljon kehityttävää sillä saralla!) tarjota tätä asiaa positiivisissa puitteissa. ❤
Kiitos.
xoxo,
Raisa
katoin vasta nyt ton lehmis-vieon. Aivan hirveää 😦
Joo, se mitä ennätin siitä näkemään oli kyllä ihan kamalaa. 😦