Moikkaloikka!
Halusin tehdä koosteen tän vuoden kirjoistani, siis tänä vuonna lainaamistani kirjoista, mutta jostain syystä mulla ei olekaan lainaushistoriaa tallennettuna Helmetissä.? (Helmet siis Helsingin [ja lähialueiden] nettikirjasto.) Eli vauhdista sitten vaihdoinkin suuntaa ja teenkin nyt sitten ehkä vähemmän mielenkiintoisen koosteen niistä kirjoista, jotka mulla on tällä hetkellä lainassa.
Alimmaisena pinossa on Vegetarian Times lehden muutama numero. En ko. lehdestä erityisemmin pidä, sillä se on ihan täynnä kaiken maailman lehmän utareista ryöstetystä maidosta tehtyjä juustoja ja kanan ovulaatioita. Todella vastenmielistä – ja kehtaavat vielä puhua eettisestä ruoantuotannosta jne. Kaukana eettisyys noista asioista. Mutta olin löytävinäni muutaman kiinnostavan artikkelin, joten lainasin lehdet.
Sienet ja sieniherkut – koska minun täytyy oppia tunnistamaan sieniä! Olen kertaalleen käynyt kirjan läpi, ja se on kyllä täynnä mitä kauniimpia sieniä!
ReCraft. Tuunaus -kirja. Aika mielenkiinotisen oloinen. Lainasin eilen, joten en ole vielä erityisemmin ehtinyt perehtymään.
Rantaraiteilla. Polkupyöräreittejä, jotka seuraavat rantaviivaa, tai jotain sinnepäin. Tahtoo ajaa pyörällä ja ihastella maisemia. Ja ottaa tuon siipan mukaan.
Six feet over. Sen avaruusmatkailukirjan tekijältä; hautausurakointibisneksestä. Vähän niinko “Mullan alla” tv sarjasta. (jota C ei ole nähnyt, joten alettiin katsomaan sitä. Vaikuttaa näin monen vuoden jkälkeenkin ihan kelvolta sarjalta.)
Toisinnäkijänpäiväkirja. Luin Kaarina Davisilta aikoinaan Irti Oravanpyörästä, josta tykkäsin kovasti. En ehkä kirjoitustyylistä, mutta sisällöstä. En tiedä miten käy tämän kirjan kanssa. Välillä mua kiinnostaa joku aihe ihan kamalasti ja sit lainaan ja varaan siitä kasa kaupalla kirjoja, ja kun saan ne kirjat niin onkin jo toinen ääni kellossa, eikä enää kiinnostakaan. Katsotaan nyt. Kerron sitten, että luinko kokonaan.
Kunfua puutarhan kanssa. Tai sit tän nimi oli jotain ihan muuta, permakulttuurista joka tapauksessa. Tämä kiinnostaa näistä ehkä eniten.
Packing for mars edelleen minulla kesken. Vähän hidas lukemaan, kun ei ihan tavanomaisinta tekstiä. Ihan mielenkiintoinen, vaikka häiritsee se erittäin hirveiden eläinkokeiden määrä, mitä kirjassa mainitaan ikään kuin ohimennen. Itsestäänselvyyksinä, jotenkin oikeutettuina. Kyllä, apinalta saa aivot irroitettua selkärangasta kun sitä pyörittää tarpeeksi suurella vauhdilla. Kiitos tiedosta.
Eläinten oikeudet. Mulla olikin tää kirja jo kertaalleen, mutta annoin sen äidille. Jossain kohti olin sitä mieltä, ettei mun tarvii lukea näitä, kun ota noihin eläinten riisto -hommiin osaakaan (vaikka kaikkihan me otetaan, tavalla taikka toisella, usein kyllä tietämättämme/haluamattamme). Nyt olen sitä mieltä, että mitä enemmän tiedän, niin sen parempi. Ehkä. Ainakin ne saa aikaan sellaisen “pakko tehdä jotain!” -tunteen. Ja se on hyvä, elinvoimainen tunne. Ehkä välillä kyllä masentavakin. Kun sitä kuitenkin voi tehdä vaan niin vähän, jos yhtään mitään.
Kotikutoista. Tätä olen lukemassa sellaisena helppona kirjana tuon Mars kirjan ohella. Olen ehkä tän jo lukenut? Vaikuttaa tutulta. Tiedä häntä.
Eläinten syömisestä. Omistin kirjan englanninkielisen version, ennen kuin se oli suomennettu. Ostin sen, kun ajattelin, että tää pitää omistaa. En lukenut, koska ajattelin, ettei kuulu minulle. Nyt ajattelen, että kyllä kuuluu, joten lainasin kirjastosta. Suomeksi, niin pääsen edes siltä kantilta helpommalla.
Edelleen lukemistossa se eläinfilosofia -kirja. Ja “paskaa” Japanista puhuva kirja, Dogs and demons. tms. Palaan niihin vielä joskus. Ne on molemmat omia, niin voivat tuolla lailla odottaa. Edelleen olen lukemassa sitä listaa läpi, vaikka olenkin yhden kirjan yli hypännyt. Odottelen kirjastosta niitä vapautuviksi. Siksi tauko.
Mielelläni kuulisin mitä sulla on tällä hetkellä lukemistossa!
Hauskoja lukuhetkiä! Nyt tää lähtee työterveystarkastukseen, kun viimeksi ei ollutkaan tarpeeksi aikaa (varattuna, ja lisäksi olin ikävästi myöhässä. Tuhma.). Ja on verikokeetkin otettu. Yök. Eilen muuten leikkasin hiton ikävästi peukaloon, kun kaivoin avocadosta kiveä…
Punainen (oranssi?) tuossa hedelmässä on minun vertani. Olen muuten yllättävän heikko tuollaisissa tilanteissa. Mutta ehkä se johtuu siitä, että miehen takia voin olla sellainen. Kun hän sitten huolehtii kaikesta minun maatessa sängyllä, pyörtymisen partaalla, korvat kohisten. Ehkä jos olisin yksi olisin reippaampi? Olisinhan?
Ei muuta. Moro!
xoxo,
Raisa
PINKKIS of Finland 