Torstai Toivoa Täynnä: Vegaanin silmin

Moikka taas!

Olen täynnä virtaa! Enkä malta olla koneella ihan tolkuttomasti, kun on niiiiin paljon kaikkea suunnitelmissa (josta voitte sitten enemmän lukea huomisessa postauksessa!). Joten tälle päivälle luvassa yksi hienoimmista veganismia avaavista videoista, jonka olen nähnyt. Ja suomentanut. Olenhan toki videon täällä jo aiemminkin jakanut, mutta kertaus on opintojen äiti. 😀

Tällä kertaa kuitenkin valokeilassa teksti, ei itse video. Ihan siltä varalta, ettei kaikki halua videota katsoa, syystä taikka toisesta.

(Pahoittelen mahdollisesti kehnoa kappalejaotteluani. En vaan jaksanut panostaa siihen. Ja siis koko tuo kirje on Bite Size Veganin käsialaa. Minä olen vain suomentanut sen. Parhaani mukaan. Ja allekirjoitan joka sanan.)

Mitä Vegaanit Näkevät? | Kirje Sekasyöjille [EI sisällä kuvia!]

Miksi me vegaanit olemme niin herkkiä? Miksemme voi vaan olla ja antaa muidenkin olla, välittämättä heidänruokailutottumuksistaan? Miksi me hermostumme niin herkästi?Emmekö voi vaan relata ja vaihtaa vapaalle?

Mistä me ylipäätään vauhkotaan?

Tämä on tarkoitettu teille sekasyöjille, jotka haluatte paremmin ymmärtää meitä vegaaneita ja syitä sille miksi olemme tälläisiä kuin olemme.

Ihan alkuun haluan kertoa, että tämän tarkoitus ei ole saada sekasyöjiä tuntemaan itseänsä pahoiksi ihmisiksi. Minä vilpittömästi yritän auttaa teitä näkemään asiat kuten me vegaanit näemme ja osoittaa syitä, jotka selittävät ilmeisen herkkyytemme ja aika ajoin käsittämättömän ja hillittömän turhautumisemme ja vihamme asioiden nykytilaa kohtaan.

Tietenkään en voi niputtaa kaikkia vegaaneita yhteen, jokainen on omanlaisensa, kaikki reagoivat omalla tavallaan. Ja kun sanon, että olemme herkkiä, en tarkoita että olisimme heikkoja taikka ylitunteellisia. Puhun ulkopuolisen näkökulmasta, ja ulkopuolinen usein näkee meidät juuri sellaisina. Ymmärrä siis, etten voi puhua kaikkien vegaanien puolesta, enkä edes yrittäisi sitä. Mutta ainakin voin kertoa kuinka minä asiat näen ja kuinka useat vegaaneiksi eettisistä syistä ryhtyneet näkevät.Toivottavasti tämän luettuasi ymmärrät, miksi meillä voi olla vaikeuksia syödä seurassasi, tai miksi saatamme tulistua jostain, jonka sinä koet mitättömänä.

Katsos, kun sinusta tulee vegaani otat silmälaput pois silmiltä ja alat näkemään asioita, kuten minä miellän, röntgenkatseella.Näet mitä, todella tapahtuu idyllisten valheiden takana, valheiden joita kukaan ei kyseenalaista. Henkilökohtaisesti minun on vaikeaa olla seurassa, jossa syödään eläimiä ja eläinperäisiä aineita. Se on jotain, jonka kanssa olen joutunut elämään koko elämäni, kuten monelle muullekin meistä, eikä se ole siltikään tullut yhtään sen helpommaksi. Nyt saatat ajatella, että tuomitsen sinut, tai että olen todella tuohtunut ruokailutottumuksistasi. Todellinen syy epämukavuudelleni on kuitenkin se, että sillä, mikä nyt on lautasellasi, oli joskus elämä.

Jos olet sekasyöjä kuuntelethan vielä selitykseni! Ja vielä kerran, minä en yritä saada tuntemaan itseäsi kamalaksi ihmiseksi. Yritän vain välittää sen, mitä me näemme ja miksi meillä voi olla hankalaa eläintuotteiden ympäröimänä. Kun minä näen palan juustoa, voin saada kyyneleet silmiin. Ja se voi kuulostaa muista ihan hullulta. Mutta minä en vain näe palaa juustoa, minä näen äidin, jonka lapsi on viety pois vain hetki syntymän jälkeen. Näen lapsen, joka on tuomittu vasikanihaksi, teurastettavaksi ennen kuin se ehtii edes 4 kk ikään. Näen äidin, jonka vartalo pettää 20 vuotta ennen aikojaan, jatkuvien raiskauksien ja raskauksien vuoksi.Ja koska häneltä on otettu niin monta lasta pois, että hän on todennäköisesti vain antanut periksi. TÄMÄN minä näen kun katson palaa juustoa.

Joten ulkopuolisesta saatamme vaikuttaa epäkohteliailta tai töykeiltä, kun tunnemme olomme epämukavaksi muiden syödessä epävegaanista ruokaa. Koita nähdä asia ilman yhteiskunnan asettamia normeja. Liha on yksinkertaisesti ruumis lautasella- elämä, yksilö, tunteva olento, joka ei halunnut kuolla ateriaksi. Maitotuotteet ovat suunnattoman kärsimyksen tuotoksia, äidin surua, lapsen teurastusta, ennenaikaista kuolemaa. Munat ovat täyteen tungettujen, kamalien elinolojojen tuotoksia, kaasulla tapettuja tai elävältä jauhettuja kukonpoikia ja munivien kanojen ennenaikaista kuolemaa.

Tämä on todellisuus. Ja tämän me vegaanit näemme jokaisessa haarukallisessa. Ja kyllä, tämä voi tehdä meistä vihaisia, turhautuneita ja raivostuneita, koska se on niin sydäntäsärkevän kamalaa. Ja me emme voi ymmärtää kuinka te ette näe sitä myös. Siinä ei ole mitään mukavaa, kun näkee rakkaan ihmisen syövän viattoman olennon ruumista.

Tämä varmasti kuulostaa täysin järjenvastaiselta sekasyöjän korviin, vähintään ylireagoinnilta. Mutta maltathan vielä hetken. Kuvittele, kuinka näkisit henkilön, jota rakastat satuttavan lasta, tai pahoinpitelevän lemmikkiä. Tai jopa syömässä sitä lemmikkiä! Jos mahdollista, kuvittele vielä, että tämä väkivaltaolisi sosiaalisesti hyväksyttävää. Sinä olisit ainoa, joka näkisi tässä jotain väärää. Kuvittele vielä, että sinulle rakas henkilö, joka näitä kauheuksia tekisi olisi puolusteleva ja näreissään, jos sinulla olisi asiasta mitään pahaa sanottavaa. Tämä saattaa vaikuttaa järjettömältä vertaukselta. Mutta miten teemme eron lemmikkieläimen ja “syötävien” eläinten välillä? Ellemme järjettömästi ja täysin mielivaltaisesti.

Näetkös, vegaanit tuntevat samaa rakkautta ja myötätuntoa sekä empatiaa “syötäviä” eläimiä kohtaan, kuin sinä tunnet lemmikkiäsi. Kuinka mukavaksi tuntisitkaan olosi jos lautasellasi olisikin lehmän, sian tai kanan sijaan lemmikkisi?  Miksi meitä kauhistuttaa kulttuurit, joissa syödään koiria, samalla kun itse syömme olentoja, jotka ovat aivan yhtä arvokkaita ja jopa älykkäämpiä?

Me vegaanit emme enää näe tätä mielivaltaista jaottelua. Me arvotamme kaikkia eläimiä yhtälailla. Joten jatkuva orjuuden, hyväksikäytön, kidutuksen ja murhan sivusta seuraaminen on meille liikaa. Vaikka kaikki tämä on sujuvasti piilotettu katseilta, ja kaikki mitä sinä näet on pala juustoa, lasi maitoa, hampurilainen jne. me emme voi olla tietämättömiä siitä mitä tiedämme tai näkemättä sitä minkä näemme. Joten ruokasi, olkoonkin näennäisesti harmiton, on meille tosielämän kauheuksien lopputuote.

Me näemme verilöylyn, kamppailun, me kuulemme eläinten huudot, aistimme heidän pelon ja tunnemme heidän kauhun. Ihan kuten sinäkin, jos lemmikkisi kokisi saman kohtalon. Varsinkin, jos ihmislapsi joutuisi vastaavien hirmutekojen kohteeksi. Erona on: Me emme sulje silmiämme.

Toivottavasti tästä selityksestä oli apua. Jos se vaikutti liian ronskilta, se johtuu ainoastaan siitä, että kaikki tämä on liian totta ja liian usein toistuvaa. Jos voit hetkeksikään asettua meidän asemaan ja nähdä mitä me näemme- vaikket itse siihen uskoisikaan- ehkä se auttaa sinua ymmärtämään miksi me vegaanit olemme niin herkkiä ja kiihkeitä. Ja miksi emme voi seistä toimettomina vieressä.

Emily Barwick

Tässä vielä alkuperäinen video.

Miekkarissa tavataan! (tänään siis mielenosoitus turkistarhausta vastaan – siellä nähdään!)

xoxo,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s