Torstai Toivoa Täynnä: Operaatio Olli

Silleen kauempaa ajateltuna musta tuntuu yksittäisten eläinten “pelastaminen” ja se semmoinen “sankaritoiminta” mitä liittyy vaikka jonkin loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen toimittamiseen asianmukaiseen hoitoon jollain tapaa pikku puuhastelulta. Äkkiseltään saatan ajatella, että kaikki paukut ja energia vaan tehotuotannon purkamiseen ja eläinten oikeuksien edistämiseen. Sankarit, jotka käyttävät paljon aikaa ja resursseja yksittäisen eläimen, vaikka loukkaantuneen lokinpoikasen, hoitoon viemiseen ja sitten kotimatkalla ostavat mäkkäristä palan lehmää…wohoo! Ompa jaloa toimintaa.

Mutta! Kun hetkeksikään pysähdyn ajattelemaan sitä yksittäistä eläintä, vaikka meidän Ristoa,8574474470_07ef4a74ad_k

Voi pojat! Yllättäen yksittäisellä eläimellä onkin niin paljon merkitystä. Yksittäisiä eläimiähän ne miljoonat, ja taas miljoonat tehotuotannon uhritkin ovat. Ne vaan on niin paljon helpompi nähdä lihamassana. Ei äitenä, isinä, siskoina, veljinä. Vaikka sitä ne just on.

Joten, tässä oikeutus tämän päiväiselle postaukselle Viipurin Koirien Ollista. Teksti Viipurin Koirien luvalla jäsenkirjeestä otettu. Pj:n toimesta olen sitä aavistuksen verran muokannut.

Operaatio Olli

unnamed (2)
Syksyllä kohtasimme Irinan tarhalla nuoren koirapojan, jonka kohtalo tuntui poikkeuksellisen pahalta. Koira oli nuori ja se oli loukkaantunut joitakin viikkoja aikaisemmin. Etujalan paha virheasento ennusti kookkaaksi kasvavalle koiralle kivuliasta tulevaisuutta. Tilanne vaikutti iloisen ja ihmisrakkaan pojan kohdalla  toivottomalta ja vaihtoehdot alkoivat käymään vähiin. Yllätykseksemme ortopedin mielestä Ollilla oli kuitenkin hyvä ennuste. Leikkaus olisi suuri ja kallis mutta se oli toteutettavissa. Niinpä Ollista päätettiin tehdä kummikoira ja sille alettiin kerätä varoja jalkaleikkausta varten.

Ollin kummikeräyksen teksti: Puolivuotias Olli-koira on katsonut kuolemaa silmiin jo monta kertaa. Se hylättiin pentuaikaisesta kodistaan, ja kuljeskellessaan ulkona yksinään sen päälle ajoi auto. Jalkansa pahasti murtanutta ja nälkäistä Ollia ei auttanut kukaan. Viikkojen kuluessa murtuma luutui väärään asentoon. Sitten joku tarjosi Ollille ruokaa, jota oli maustettu myrkyllä, koska ihmisten seuraan tuppautuvasta, jalkapuolesta koirasta haluttiin alueella eroon. Olli selvisi hengissä, mutta joutui seuraavaksi tapporankkurien käsiin. Ollin elämän piti loppua viimeistään tähän, mutta kohtalo käänsi vielä uuden sivun: Olli pelastettiin ja vietiin kodittomien koirien tarhalle.

Siellä me suomalaiset kohtasimme Ollin ensimmäistä kertaa: ihmisrakkaan, ison poikapennun, joka näytti ontuvan jokaista jalkaansa ja sai sydämemme särkymään. Lähes toivottomalta tapaukselta vaikuttaneen koirapojan kohtalon hetket olivat käsillä, mutta Olli yllätti jälleen. Ortopedin mukaan murtuma on hyvässä kohdassa, joten vielä kasvuikäistä Ollia voidaan auttaa leikkauksella. Olli ei aio antaa periksi. Emme myöskään me.

Voit katsoa videon Ollista ennen leikkausta täällä: https://youtu.be/eg6zyo2Ku9s

unnamed (3)

Olli leikattiin Tikkurilan Animagissa Vantaalla ja se toipui kotonamme. Vallaton nuorukainen turhautui tekemisen ja liikunnan puutteessa, mutta jalkaa piti varoa monta viikkoa. Kun jalka oli luutunut, Olli leikattiin vielä toiseenkin kerran ja siltä poistettiin jalkaa tukenut metalli-implantti. Murtumankorjausleikkaus oli onnistunut ja lopputuloksena Ollilla on terve ja suora jalka, jolla on hyvä kulkea. Ollin lääkärikulut nousivat lopulta yhteensä yli 2000 euroon, mutta koko summa saatiin kokoon kummikeräyksen avulla.

unnamed (5)

Video Ollista leikkauksen jälkeen: http://youtu.be/-MJh5ZZWsjQ  Monien vaikeuksien ja hankalan toipilasvaiheen jälkeen Ollin elämässä tapahtui se, mitä oli kovasti toivottu: Ollille löytyi koti. Pirkanmaalainen perhe lähetti adoptiohakemuksen Ollista ja kotiehdokas vaikutti hyvin lupaavalta. Perheen maatilalla asui monia muitakin eläimiä, joten vielä oli tarpeen selvittää, miten Olli suhtautuu hevosiin. Hevoskokeesta selvinnyt Olli varattiin vuoden ensimmäisenä päivänä omaan kotiin.
unnamed (4)

Operaatio Ollin onnistuminen antaa uskoa ja voimia myös Viipurin Koirien vapaaehtoisille aktiiveille: joskus toivottomalta tuntuva tilanne ei olekaan niin toivoton, vaan surun sijasta silmään nousee ilon kyynel. Kiitos Ollin kummeille ja omalle perheelle siitä!

Ollin kodista kirjoitettiin huhtikuussa näin: ”Ollin kanssa on nyt tehty kovasti töitä ja sisäkäytös on oikein hyvää ja ikäiselleen sopivan leikkisää, ulkona on vielä hiukan intoa suunnattava järkeviin asioihin. Olli on siis aivan ihana ja meille tosi rakas ja ihan justiinsa meidän koira. Täysin oikea valinta tänne siis.

Viimeistään tässä kohtaa vois jo vähän itkeä.

Viimeistään tässä kohtaa vois jo vähän itkeä.


Olli yllätti meidät todella positiivisesti pääsiäisenä. Ensimmäinen lapsenlapsemme alle kaksiviikkoinen vauva tuli kylään pääsiäisen ajaksi. Pelkäsimme todella pojan suhtautumista pienokaiseen. Ei olisi tarvinnut. Ensin Olli tervehti pienokaista lipaisemalla päästä ja tutkimalla varpaat ja sormet. Aina tullessaan vauvan lähelle pojan käytös rauhoittui todella paljon ja heti kun kuului vähänkin nitinää tai itkua Olli oli heti nuolaisemassa ja huolestuneena katselemassa, että ettekö te nyt osaa hoitaa sitä. Siltä se näytti, että hoitovietti iski Olliin. Herra on siis osoittautunut todella herrasmieheksi ja olen todella ylpeä pojasta.

Ulkona herra onkin sitten puuhaillut vaikka mitä: ojasta hän on kaivanut asennettavia valokuitukaapeleita, työmiehiltä haluaa viedä lapiot. Kaivinkoneen kauha on kiinnostava lelu, samoin moottorisaha, joten Olli on pidettävä sisällä näitä tehdessä. Ei sillä hoopolla ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Hauskin episodi oli höyhentyynyn repiminen terassille, mieletön höyhenmäärä ja keskellä onnellinen koira. Uima-altaaseen kannettujen risujen ja tavaroiden määrä vaan lisääntyy. Majavaa suvussa? Ollin mielestä meillä tarvitaan myös kellari. Talon sivulle hän kaivoi mielettömän montun ja isäntä ei saanut sitä täyttää, lapio lähti tai koira maastoutui lapionnin tielle. Syksyltä jääneet lehdet tuulessa oli tässä Ollin lempileikki, niiden perässä on niin kiva juosta. Leikkikamun tuo muru varmaan tarvitsisi, nuo vanhemmat eivät oikein jaksa Ollin tahdissa pysyä, mutta muuten ovat pojan kyllä perheen tavoille neuvoneet.

Niin ja on pojassa ilmennyt vahdin vikaakin, kyllä heti tulee kumea ja komea ilmoitus, jos pihaan joku tulee ja sehän se on tietysti koiran homma. Vihainen se ei kuitenkaan ole, vaan todella kiltti koiruus. Rakenne on rotevoitunut ja pää muuttunut vielä enemmän rotikan suuntaan, korkeuttakin taitaa olla tullut lisää. Ei olisi ollenkaan huono asia, vaikka kasvaisi vieläkin. Meillä pidetään isoista koirista ja haastettakin onneksi löytyy sopivasti.

Kiitos kun pelastitte Olli-pojan, meiltä olisi muuten jäänyt paljon iloa elämästä puuttumaan.”

Teksti: Aino Arjas
Tässä vielä keinoja yksittäisten eläinten auttamiseen:

Lahjoitustili: FI74 1394 3500 1553 91

Saaja: Viipurin Koirat ry

Viitenumerot
1106 Olgan tarhan koiramökit
1119 Irinan tarhan katokset
1025 Yleislahjoitus
1038 Ruoka
1054 Parane pian -rahasto lääkärikuluihin
1041 Sterilointikampanja Ei vahinkopennuille!

Yhdistykselle myönnetyn keräysluvan numero on 2020/2013/4368, ja se on voimassa 7.3.2014-6.3.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Joten, lahjoittakaa rahaa, syökää vegaanisesti ja säästäkää näin ollen noin 300-500 yksilöä vuodessa. Huikea luku, eikö totta?! Täältä faktat, suosittelen katsomaan! Vegaanilla nuo luvut varmaan vielä suuremmat, kun lasketaan mukaan elävältä jauhetut tai kaasulla tapetut kukonpojat, jotka liittyvät kananmunien tuotantoon automaattisesti.

Ihanaa, aurinkoista ja toivoa täynnä olevaa torstaita!

xoxo,

Raisa

2 thoughts on “Torstai Toivoa Täynnä: Operaatio Olli

  1. Ihana postaus. Arvatenkin tippa linssissä sitä luin! Voi Olli. ❤ Joskus itsekkin erehtyy luopumaan toivosta, kun on niin paljon surullisia eläinkohtaloita, mutta vanha sanonta yhden eläimen pelastaminen ei ehkä muuta koko maailmaa, mutta sen eläimen maailman se muuttaa. Yksilöitä kaikki ja jokaisen meidän elämä yhtä arvokas.

    • Joo, mulla kans joka kerta kun luen tuon Ollin tarinaa tulee tippa linssiin. On ihanaa kun on paljon ihmisiä, jotka välittää ja jaksaa auttaa. Ihmiset Viipurin Koirien takana on niin <3.
      Kiitos kommentista! Siitä kiitoksena palkitsen sinut ens to piknikillä pienellä lahjalla. 🙂
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s