Kiitollisuuspäiväkirja ja 365, 56-62

Hello!

Jotenkin tosi ristiriitainen, tai suurien tunteiden viikko takana. Päälimmäisenä kuitenkin positiivisia tuntemuksia.

Kiitollisuus

25.2.2016

Toimeliaisuus.

26.2.2016

Äiti.

Äidillä synttärit. Ajatus siitä, että äiti sairastuisi, tai että sille tapahtuisi jotain…uh huh. Ei tahdo edes ajatella. Olen onnekas.

27.2.2016

Rescue-koirat.

Olen niin kiitollinen omastani, sekä kaikista niistä hienoista ihmisistä jotka tarjoavat tarhakoirille hyvän kodin. We rock!

28.2.2016

Tämä kiitollisuuspäiväkirjahaaste.

Mulla on nyt sivukaupalla asioita, joista olla kiitollinen. Mahtavuutta.

29.2.2016 Karkauspäivä

*täthän kirjekaverin nimi* ja sen zinet.

Sain yllätyspostia ja ilahduin suuresti!

1.3.2016

Kaatopaikkakuorma.

Tää oli viikon paras. Meille tuli kaiken sekamelskan keskelle uusi (vanha) sohva, ja samalla vietiin pihalta vanha (vanha) sohva sekä jättikasa kaikkea meille kertynyttä remontti- ja huonekaluroinaa kaatikselle. Olen ehkä noin 15 kiloa kevyempi.

2.3.2016

Mahdollisuus muuttua ja uudistua.

Kevättä ilmassa ja keväthän on tunnetusti uuden aika! Olen aika riemukkaissa tunnelmissa. Harmi, että lähes kaikki liittyy shoppailuun. Olen kyllä taas ottanut tehtäväkseni käydä olemassa olevaa tavaraa läpi, ja pistää osa siitä kiertoon. Välillä vituttaa ihan suunnattomasti, että on omatunto. Miksi minun pitää välittää, kun suurinta osaa ei kiinnosta pätkän vertaa ekologisuus tai eettisyys? Mitä väliä sillä on mitä minä teen, jos massat tekevät toisin?

Vaatteiden suurin ympäristökuormitus tulee vaatehuollosta, ei suinkaan niiden valmistuksesta, joten käytän mahdollisimman ekologisia pesuaineita, pesen vaatteita harvemmin, mahdollisimman kylmällä vedellä, täysiä koneellisia – lopputuloksena vaatteeni ovat jatkuvasti tahraisia, nuhjaantuneita ja ei-niin-hyväntuoksuisia. Silläkö se maailma pelastuu? Kauppakeskuksessa tai kaupungilla roskaavia ja kännyköihinsä kiinnikasvaneita teinejä katsellessa tulee väistämättä mieleen, että mitä hittoa minä mitään noille säästän. Ehkä on parempi vaan, että luonto tuhoutuu ihmiselle asuinkelvottomaksi, niin päästään meistä ja elpyminen voi alkaa, ilman meitä. Meitä fiksummilla ja vähemmän ahneilla lajeilla.

Tykkään itsestäni, kun tuolla lailla intoudun. 🙂

365

56/365 Leivonta.

Koko päivän.

25268801755_dd796b7d26_z

57/365 Leivonnaiset äitillä.

Äitin synttärit. Ei keritty juhliin, kun mulla oli töitä. Mut ainakin vietiin herkut paikan päälle.

25448014215_a185b19d6c_z

58/365 aamupala.

Normaalisti söisin ainakin viisi pannukakkua, Keijulla ja vaahterasiirapilla. Nyt, koska olen turhan tuhti, söin ainoastaan kolme, vähällä (kotitekoisella) voilla, lorauksella vaahterasiirappia sekä runsaalla pläjäyksellä marjoja. Nerokasta, ja ah! niin maukasta!

25436717626_db262cf53c_z

59/365 työpöytä (työpaikalla)

Just tässä mä oon töissä. Piirun verran viihtyisämpi “toimisto”.

25436727556_d9081ac4a4_z

60/365 Kenai patjalla.

Voi pojat! Se on hieno!

24836157693_18f8999fcd_z

61/365 siisti WC tai minä vessassa.

Otin kaksi kuvaa, ja koska se wc ei sittenkään ollut niin siistin näköinen (hemmetin maalittomat kohdat) niin laitoin tämän jakoon. Katsokaa kuinka pitkä tukka mulla jo on!

25436747416_178e80558a_z

62/365 huurteinen pyörä.

En millään osannut päättää kummasta kuvasta tykkään enemmän, joten laitoin ne molemmat. Pyörällä oli kylmä, mutta äkkiä se siitä lämpeni kunhan päästiin vauhtiin.

25152433260_edd6f57b94_z25448015575_97c6483b52_z

Se olis sitten meikäläisellä tän viikon ainoa vapaapäivä  -eiköhän aleta hommiin! Huomenna niistä sitten lisää!

Toimeliasta torstaita!

xoxo,

Raisa

3 thoughts on “Kiitollisuuspäiväkirja ja 365, 56-62

  1. Olen muuttanut kokonaan pyykkäystyyliä. Ei siinä säästä mitään, että hautoo likapyykkiä ja pesee sen sitten täpötäydessä koneessa sikinsokin liian pienessä lämpötilassa. Vaatteet kuluvat nopeasti pilalle likaisena ollessaan. Pesukone on vaatteita varten eikä toisinpäin. Käytän myös värin- ja liankerääjäliinoja. Näin hienosti meillä – toisinkin on ollut.
    Lasisen japanilaisen teepannun tilalle ostin kiinalaisen valurautaisen.

    • No voi ei! Ehkä mäkin sitten voisin? Mitens noi liinat? Huomaatko eron pyykissä? Hittolainen, mäkin haluan! Mä oon joskus valkaissut jotain kloritella ja ollut ihan hajalla sen jälkeen, lahjottanut rahaa eläintensuojeluun päästäkseni huonosta omastatunnosta jne. mut mun mielestä klorite on ihanaa.
      Mitäs sun Hariolle kävi? Mä oon kans noita valurautaisia kuolannut, mutta ovat niin kalliita etten ole raaskinut, ja mua pelottaa että se saa veden maistumaan erilaiselle.
      Kiitos kommentista!!
      xoxo,
      Raisa

  2. Harion nokka sai särön. Valurautapannu 3 dl oli 32 euroa. Sisäpuoli on emaloitu. Jotain mustaa töhkää tuli nokasta ensi pesussa.
    Lian- ja värinkerääjäliinoja rupesin käyttämään kirjopyykissä, kun työväenopistossa opettaja niitä kehui. Ovat hintansa väärti. Valkaisevilla liinoilla en huomannut mitään vaikutusta. Likaisessa vaatteessa elää bakteereita, jotka syövät sen. Siksi säilytetään vaate puhtaana eikä likaisena.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s