Kiitollisuus ja Kuva Päivässä, 7.-13.4.2016

Mä oon taas niin täynnä sellaista kihisevää energiaa! Mut miten se aina väljähtyy kun menee töihin? Miten mä oon aina siellä niin väsynyt? No, mut nyt mä oon ainakin vielä hetken kotona, joten virtaa riittää! 🙂

Olen kiitollinen:

7.4 torstai

Maailmaa matkaava isä. (Isällä 70v. synttärit. Tai 51 v. jos siltä itseltään kysyy.)

8.4 perjantai

Hiekattomat pyörätiet. (yksi vuoden kohokohtia kun hiekoitushiekat lakaistaan pois.)

9.4 lauantai

Margon myyminen. (Myin kaikista arvokkaimman nukkeni ja vaikka tykkäsinkin siitä ihan kauheasti on olo nyt vain helpottunut. Siihen liitty niin paljon kaikkea huolta.)

10.4 sunnuntai

Vajaa työviikko. (Aiemmin olen ottanut hanakasti vastaan kaikki tarjotut ylimääräiset työvuorot ja oikein odottanut, että joku työkavereista sairastuisi, jotta saisin pidempiä työpäiviä ja enemmän vuoroja. Kunnes tajusin, että pienentämällä menoja saavutan helpommalla paremman taloudellisen turvallisuuden tunteen. On hassua sanoa ääneen, mutta ihanaa, ettei minulla ole enempää töitä!)

11.4 maanantai

Västäräkki! (leskenlehtiä, valkovuokkoja, narsisseja, vesisateita, aurinkoa!)

12.4 tiistai

Kevät! (parhautta!)

13.4 keskiviikko

Palava tarve muutokseen. (taas katsonut youtube videoita ja nyt löytänyt zero waste -liikkeen. Niin kiehtovaa!)

Kuva päivässä:

98/365 Kierrätyskuorma

26235637121_7952530de6_z

99/365 Yöpöytä (joku meinas taas unohtaa ottaa kuvan…)

25815301714_aa83834880_z

100/365 Poni. (askartelua töissä)

26353959361_e8deec1e1f_z

101/365 Viimeinen “Hullu Päivä” (sunnuntai aamupäivä, ennen kuin yksikään kauppa on edes auki on Jumbossa, Stocken päädyssä jo näin paljon porukkaa.)

26420205045_dcde75904f_z

102/365 ärräboksi. (Itselle uusi tuttavuus, mutta yllättävän kätevä ja postia edullisempi tapa lähettää pakkauksia.)

26327869482_1a38620df8_z

103/365 Pupunkarvaa kuusiaidassa. (joka kevät levitetään koirankarvaa ja hiuksia puihin, jotta linnut voi käyttää niitä pesäntekomateriaalina, tänään päätin luopua useamman vuoden aikana kerätystä pupunkarvakokoelmastani. Meidän alueen linnunpoikasilla tulee olemaan mahtavan pehmeät oltavat!)

25817400303_e5886780d7_z

104/365 Kenai. (ai niin! se kuva!)

26327790152_788cecbcba_z

Ei liity mitenkään tähän postaukseen, mutta halusin kertoa kun niin vahvana sen nyt taas tunnen: Tällä hetkellä on voimakas usko siihen, että valinnoilla on väliä! Aika ajoin iskee semmoinen jäätävä pessimismi, joka syö uskottavuuden ja tarkoituksen kaikilta mun “hyviltä teoilta”. Et ihan se ja sama mitä mä teen, kun koko muu maailma vähät välittää ja surutta syö eläimiä ja niiden eritteitä, huristelee autolla lähikauppaan, ostelee kertakäyttövaatteita, jättää kierrättämättä ja muuta mukavaa. Mutta enhän mä ole ainoa! Mä en ole edes meidän kadulla ainoa! Ihan niin kuin niillä yksittäisillä huonoillakaan teoilla ei ole isommassa mittakaavassa mitään merkitystä (yksilötasolla tietenkin, syödylle sialle se tietenkin merkitsee koko elämää, eikä sille millään muulla ole merkitystä) niin samalla tapaa yksittäisen ihmisen “hyvä teot” ei muuta maailmaa, mutta kun miljoonat yksittäiset ihmiset lyöttäytyvät yhteen, niin kyllä siinä maailmaa jo parannetaan! Eikö vain? Lyhyesti: Minun teoilla ei ole niinkään väliä, mutta meidän teoilla on! Eikä meitä voi olla ilman minua. Joten eiköhän yhdessä pelasteta eläimet ja maailma siinä samalla! (muistaakohan kukaan enää mun ruskeaa viittaa, jossa oli vaaleanpunainen salama? Mä voisin vetää taas sen ja kirppikseltä ostamani hienon naisen kumisaappaat jalkaani ja ryhtyä supersankariksi!)

Mun mies, joka on siis kaiken kaikkiaan ihan tosi hyvä ihminen, mut silti aika negatiivinen mitä tulee lähes kaikkeen, on alkanut keräämään vähintään yhden muoviroskan päivässä! Toihan on jo maailmanlaajuinen liike, ja sekin alkanut siitä, että yksittäinen ihminen alkoi sitä tekemään ja kertoi siitä muillekin.

Mä jatkan näistä lisää huomenna. Pelastakaa mulle maailma!

xoxo,

Raisa

2 thoughts on “Kiitollisuus ja Kuva Päivässä, 7.-13.4.2016

  1. Mä myin syksyllä nukkemarkkinoilla sulta ostetun Rainy Day Paraden eli mun Priscillan. Vähän kirpaisi, mutta sitten kun näin ostajan onnellisen hymyn, tiesin, että se pääsi kotiin, jossa se on vielä arvostetumpi. Muut Blythe-tytöt on ja pysyy!

    • Joo, kyllä varmaan siinä kohtaa kun sitä alkaa jo harkitsemaan, siis nuken myymistä, tai jonkun asian johon on joskus ollut kovasti kiintynyt (niin kuin me nukkehullut nukkeihimme) sitä on tietyllä tapaa valmis päästämään irti. Nukeissa on kyllä tosiaan se hyvä puoli, että niistä saa aika usein rahansa takaisin, joskus vähemmän, joskus enemmän ja sitten se tieto siitä, että vastaanottajaa se todennäköisesti ilahduttaa yhtä lailla kuin itseä on aikoinaan juuri se sama nukke uutena ilahduttanut.
      Mä olen toistaiseksi sitä mieltä, että loput nuket mitä mulla on jäljellä on ne, jotka jäävät. Mutta voipi olla, että mieli joskus muuttuu. 🙂
      Kiitos kommentista! Hauskaa viikonloppua!
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s