Kuvapäiväkirja Torstailta 14.4.2016

Heiiiiii! Arvatkaa kenellä on tänään syntymäpäivä!!!!!!!!! Samantha Foxilla!!!! Yippee!! Oletteko ikinä ajatelleet, että ihan joka ikinen päivä maailmassa on megamerkityksellinen jollekin, eli siis voidaan sanoa, että joka ikinen päivä maailmassa on megamerkityksellinen, siis ihmeellinen! Ajatelkaa! Hiukanko hienoa!

Perusviikkojärjestyksestäni poiketen olin eilen töissä. Enkä ottanut kuvan kuvaa, en matkalta töihin, en työpaikalta, enkä matkalta rautakauppaan, enkä matkalta sieltä kotiin. Mä vähän väliä sitä ajattelin, mut sit aina kuitenkin unohdin. Just tällänen mä olen. Ihan mahdoton. On mulla muutama muu kuva teille näyttää, todisteeksi että olin eilen olemassa.

Söin aamupalaa, edelleen sitä ihan onnistunutta. Kirjoitin blogia ja katsoin (liikaa) youtubea. Hoidin (liikaa) kaiken maailman kaupusteluun liittyviä viestejä. Tein tärkeitäkin asioita, mutten muista mitä. Ja varmasti siivosin. Siivoan nykyään vähän rauhattomasti. Koska olen vähän rauhaton. 🙂 (ei meillä silti siistiä ole, koska kaikki muut sotkevat niin rauhattomasti.)

26345700942_cb957132f6_z

Putsasin silmälaseja ja jäi toinen sanka käsiin. Juuri tätä minä kaipasin tähän kohtaan elämääni. Olen huomenna (siis tänään) lähdössä Tampereelle viikonlopuksi ja nyt minulla on jeesusteipillä korjatut silmälasit. Jippii!!

26165183360_6fe72bd38c_z

Oli aika laittaa talvivaatteita pois ja ottaa tilalle kesävaatteet. Musta tää on aina niin hauskaa, koska olen unohtanut mitä vaatteita mulla on sesonkisäilytyksessä ja ne tuntuu jotenkin uusilta kun ne ottaa taas esille. Tää on myös hyvä hetki laittaa vaatteita kiertoon.

25835205583_cb6437f2c2_z

Kesävaatteista heivasin nämä, sekä muutamia mekkoja ja hameen, jotka ajattelin myydä jossain FB kirppiksellä. Katsoin/kuuntelin samalla Youtubea. Mä olen niin inspiroitunut olemaan parempi ja elämään enempi arvojeni mukaisesti. Kyllähän te tiedätte kuinka lähes kaikkien edes puoliksi hyvien ihmisten arvoihin kuuluu perhe, luonto ja eläimet. Sitten ne puoliksi hyvät ihmiset viettää kaiken aikansa töissä, poissa perheensä luota tienaamassa rahaa, jotta voivat ostaa asioita perheelleen hyvittääkseen poissaolonsa, asioita,  joiden valmistaminen tuhoaa luontoa, syövät eläimiä, jotka on kasvatettu karseissa oloissa ja lopulta vetävät päänsä täyteen, kun elämä on niin rankkaa. Mulla on toi eläinarvojen mukaan eläminen melko lailla hyvin hanskassa. Vielä pitäis tarkemmin kitkeä palmuöljy pois ruokavaliosta ja ehkä enempi tehdä töitä sen eteen, että sais omaa ääntään kuuluville. Tarkoitan siis sitä, että kirjoittais yrityksille, että miksi ostan tai miksi en osta heidän tuotteita jne. Ja kehottaa muita tekemään samoin. Aikoinaan, ennen netin räjähdysmäistä yleistymistä yhden asiakaspalautteen laskettiin vastaavan noin 500 asiakasta. Ajatelkaa! Kun sä kirjoitit johonkin firmaan, että teidän vegaaniset karjalanpiirakat on maailman ihanimpia (ne Myllärin pakastepiirakat) ja niiden silmissä se näytti siltä, että viisisataa Suomalaista kirjoittaa niille, että niiden vegaaniset piirakat on maailman ihanimpia. Totta kai  some mahdollistaa sen, että entistä useampi jättää kommentteja, eikä yksittäisellä kehulla ole enää niin paljoa merkitystä. Mut jotenkin tuntuu, että haukku on aina haukku. Joten haukutaan yhdessä kaikkea pahaa! Hau hau!

Niin, ja siis tuohon edelliseen vielä (katkesi ajatus kun googletin Myllärin piirakoita, eikä niitä ole enää! Mihin tää maailma on menossa?), mulla on tietenkin myös perhe ja luonto siellä arvolistalla hyvin korkealla, mutta teenkö tarpeeksi niiden eteen. Varsinkin tuo luonto. Missään tapauksessa en. Mutta nyt yritän enemmän. Mutta lisää tästä joskus toiste.

26165185110_5feff72e76_z

Pakkasin eväät töihin. Pari päivää sitten tuli jälleen uusi Vegan Tuck Box, joten maltoin syödä edellisen boxin Angelic crackerit. Mä olen kova hamstraamaan, ja en voi syödä kaikkia herkkuja, ennen kuin on uusia tilalla.

25835207083_a580df0f55_z

Mulla oli tosi paljon aikaa vielä ennen töihin lähtöä, joten siivosi käsilaukun (tai no, reppuhan mulla on käytössä) ja lompakon. (miksiköhän mä kuljetan harjaa ja peiliä mukana, kun en muista niitä käyttäneeni yli puoleentoista vuoteen? Toissavuonna hääpäivänä harjasin tukkaa metroa odotellessa, mutta sen jälkeen en ole muistanut niitä käyttää.)

Katsoin sitten vielä sähköpostitkin ja siellä oli viesti Luonto-Liiton Susiryhmän Samilta (sama Sami luotsaa Animalian toimintaa hallituksen puheenjohtajana.) Sami pelasti päiväni. Maanantaina tuli iso tilaus, jossa viisi susi-pussukkaa ja yksi kettu. 70 eurolla tavaraa, ja monen tunnin työn tulos. Olin tästä tilauksesta tietenkin tosi onnellinen. Pakkasin nätisti ja laitoin saman tien postiin. Seuraavana päivä älysin katsoa Etsy tiliäni ja kauhukseni huomasin, että tilausta ei ollut maksettu! Mua harmitti niin vietävästi! Laitoin sitten viestiä tuotteiden tilaajalla, ja mietin jo valmiiksi, että mullahan on yksi tuttu töissä perintäfirmassa, että voisinkohan siltä pyytää apua. Sillä kuka niitä tuotteita muka enää maksaisi, kun ne on tulleet perille jo, ja vielä jonkun Etsyn kautta. Ei varmasti kukaan.

No, jäin siis odottamaan. Ei kuulunut maksua eikä tullut mitään vastausta viestiinikään.  Asia  riivasi minua paljon enemmän kuin 70 euroa antoi aihetta. Vaivasi niin, että aamuyöstä kolmen jälkeen heräsin sitä pohtimaan. Ja pohdin kuulkaa pitkään. Ja sain mahtavia neronleimauksia tilien tasaamisesta. Ja sitten tuli se Samin viesti ennen töihin lähtöä. Ko. asiakas oli ottanut Luonto-Liittoon yhteyttä ja kysellyt maksuohjeita! Ei ollut niitä Etsystä löytänyt (vaikka minä olen ne kyllä tilausvahvistukseen kirjoittanut, mutta siellä on kyllä niin paljon infoa, että ei ihme jos menee ohi.), ja oli nyt vähän hämillään, kun tuotteetkin tulivat jo, ilman laskua. Siis mikä helpotus! Ja paljon isompi, kuin 70 € antaisi ymmärtää. Maailma ei olekaan täynnä huijareita, vaan hyviäkin ihmisiä vielä löytyy! Kiitos!

Tässä kohtaa tajusin, että olen hitto soikoon myöhässä! Piti vielä pakata tapetit käsilaukkuun, eikä se ollut mikään helppo tehtävä, varsinkin kun silmälasit vaativat vähän isomman kotelon…vähän kyllä nauratti.

26371840281_69d866342f_z

Töissä olin täyden päivän. Oli ihan ok, lähestyvän inventaarion vuoksi oli paljon tekemistä.

Sain loppuillasta työkavereilta syntymäpäivälahjoja! Tuntemanne Raisa rakastaa lahjoja, ihan kaikkia lahjoja, myös lahjakkaita ihmisiä, mutta tämän uuden Raisan kanssa tilanne onkin vähän toinen. Koska minäkään en tätä uutta Raisaa tunne, en tiedä miten suhtautua lahjoihin. No, näistä lahjoista minä kuitenkin pidin! Kovasti! Olin tuota kivikokoelmaa toivonutkin. Siis härskisti kerroin työkaverille, että haluan nukkekokoisen kivikokoelman syntymäpäivälahjaksi. Lahjoja ei kai saisi tilata, varsinkaan työkavereilta, mutta sovinnaisuudesta ei oikeasti ole kuin haittaa, ainakin mitä lahjoihin tulee. Pyytämällä varmemmin saa mitä haluaa/tarvitsee.

Lisäksi tuo poni…se poni sekoittaa pään. Se on ehkä noin varsan kokoinen aikuisponi, minitähdenlentoharjan kera. Siis aikuisten oikeasti! Minikokoinen Glory, muttei varsa kuitenkaan. Ja tuo harja. Pyörryttää! Tästä kuvasta on hankala saada tolkkua, kun mikään ei ole “oikean” kokoinen. Minä rakastan väärän kokoisia asioita. Ja minusta on ihanaa sekoittaa sinun pääsi.

26412104136_98d98a5557_z

Töiden jälkeen poljin K-rautaan, palauttamaan kahta ylimääräistä tapettirullaa. Yes! Yksi rulla maksoi 38 euroa, joten sain niistä ihan kivasti takaisin.

26412103156_d2cfc70a30_z

Poljin kotiin. Oli kivaa. En käyttänyt yhtään rahaa tänään (aamulla kyllä maksoin hammaslääkärilaskun), sen sijaan sain lähes 80 euroa palauttamalla sabluunan töihin ja kaksi rullaa tapettia rautakauppaan. Lisäksi sain tietää, että toinen osallistumistani kursseista nyt viikonloppuna on peruttu, joten tulen saamaan siitäkin rahat takaisin. Tämän rahan jatkuva toitottaminen, ja ikään kuin rahan keskiössä pitäminen ei ole se, mitä haluan. Itse asiassa haluan siitä pois, mutta nyt toistaiseksi se pyörii mielessä alvariinsa. Koen, että vain suurituloisilla/vaurailla on “varaa” unohtaa raha. Joten koittakaa ymmärtää/kestää rahakeskeisyyteni.

Tässä vielä lähikuva tyttöjen uudesta kivikokoelmasta. Jossain kohti haluan laittaa nukketalojanikin taas kuntoon. Mahtaakohan isommassa talossa asua minimalistia? 😉

26438028365_45a45fe6f6_z

Mies laittoi minulle juhla-ateriaa, koska en juhlapäivänä ole kotona juhlimassa. Ainakaan päivällisaikaan. Minä leikin vähän aikaa Michaelin kanssa. Mikkeä käy sääliksi. Se on yksin, varsinkin kun lapset ovat isällään ja minä töissä. Kirjoitin random-kortin tärkeälle ihmiselle. Ihana kortti.

26371843141_16a5186b3d_z

Ei näytä juhla-aterialta, mutta juuri tuota minä pyysin. BLT. Paitsi että mies unohti ostaa salaattia. No, olkoot. Sain yhden lahjan avata etukäteen, nuo sipsit.

Katsottiin Modern Family, ja sen jälkeen BBC:n Earth -dokumentista ensimmäinen osa. Itkin kolmesti. Yleensä en itse luontodokkareita katsoessani. Nyt elefantin poikasen eksyminen ja muut kuolemat surettivat vähän liikaa. Ja juu, kyllä mä tiedän että yhtä lailla on surullista, jos leijonat tai hyeenat nääntyy nälkään. Elämän kiertokulku nyt vaan on tällaista. Mut silti. Voi elefanttipoloista. :.(

25835211563_f7b24977f6_z

Koska kismittää jatkuva liian aikaisin heräily otin unilääkkeen.

Plop. Heräsin aamulla vuoden vanhempana.

Menen nyt leikkimään uusilla kiikareillani! 😀 Ja piilottelemaan salaisia viestejä vakoojakolikkooni! Voi pojat mikä elämä!

Mitä mainiointa viikonloppua!

xoxo,

Raisa

 

3 thoughts on “Kuvapäiväkirja Torstailta 14.4.2016

  1. Oikein kivaa syntymäpäivää Raisa:)!!! Kiitos kivasta blogista ja siitä, että välität tämän planeetan elämistä!

  2. Pingback: Viikon Ostos, 12 | PINKKIS of Finland

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s