Pieni hemmotteluhetki

Moi taas!

Meillä on kotona kylpyamme. Me vaan ei muisteta koskaan käyttää sitä. No nyt kun olen innostunut itse tekemään kosmetiikkaa on kylpyammekin taas päässyt käyttöön. Ei niin, että olisin vielä mitään kylpypommeja tai muita päässyt testailemaan, sillä entisiä kylpysuoloja ja -vaahtoja on vielä sen verran jäljellä, että niistä pitää päästä ensiksi eroon. Ja kylpemällähän se tapahtuu. Eilen sain yhden purkin tyhjennettyä ja sitten olis vielä Body Shopin vihreä tee -kylpysuola jäljellä ja sen jälkeen pääsen kokeilemaan netistä löytyviä pommiohjeita. Lushillahan on aivan mahtavia kylpytuotteita, ja niin on niillä hintakin aivan mahtava, ja oikeesti kyllä monet niiden raaka-aineista on aika kamalia. Aikani sitä palashampootakin metsästin, ja muistin että Lushilla sellainen on, mutta tuossakin tuon ensimmäisen saippuan ensimmäinen ainesosa on SLS, ja kun sitä palaa katsoo hiukan tarkemmin, niin ne SLS rakeet näkeekin ihan selkeästi. Se mitään saippuaa ole, sehän on vaan niitä rakeita ja jotain hajusteita. Ei kelpaa meikäläisen päänahalle. Kylpytuotteissa hinta tosiaan on huikea, 5-10 € yhdestä kylvystä? Enpä taida kokeilla, vaikka onhan ne ihania. Ja niin, niitähän voi siis netistä löytyvillä ohjeilla tehdä itsekin, ihan pikkurahalla ja taatusti luonnollisemmilla ja hoitavammilla raaka-aineilla.

Niin, tosiaan itse en ole vielä niitä päässyt testailemaan, kun on entistäkin jäljellä. Sain ne entiset muuten pari vuotta sitten Animalian kevätpäivillä, kun olin ainoa? kylpyammeellinen koko porukasta ja ne oli annettu sinne lahjaksi. Mutta aion ehdottomasti kokeilla kylpypommeja ja -vaahtoja ja sitten niistä kokeiluista tännekin kirjoittaa. Itsetekeminen, käsityöt ja väkertelyt edelleen on niin mun juttu. Mistä tulikin mieleeni, että meikäläisellä on nykyään saumuri!! Ostin huutonetistä satasella. Hiukan onnellinen.

Mutta mennäänpä nyt kuitenkin tämän päiväiseen aiheeseen, eli siihen hemmotteluun. Olen tässä jo jonkin aikaa pyrkinyt yksinkertaistamaan elämääni ja pyrkinyt elämään enemmän *nyt* ja vähemmän *sit joskus kun kaikki on täydellistä ja palaset loksahtaneet kohdilleen*. Ja se tarkoittaa sitä, että pyrin nauttimaan ja luomaan nautinnollisia hetkiä jokaiseen päivään, siis jotenkin vaan pitämään itsestäni parempaa huolta. Välillä se tarkoittaa sitä, että rajoitan suklaan syönnin yhteen riviin, tai pakotan itseni lenkille vaikka sataisi, eli ei niinkään tuollaisia tuttuja “instant gratification” tyyppisiä huolenpidon hetkiä, vaan sitä vähän vaikeampaa versiota, jossa kiitos tulee vasta myöhemmin. Ja välillä se tarkoittaa sitä, että pötköttelen ompelun lomassa Tehtaan lattialla Michaelin kanssa tai otan kuuman vaahtokylvyn kuuman aviomieheni kanssa. Tai ilman sitä miestä, kuten eilen tein. Mä koko ajan puhun tai itsekseni ajattelen sitä, että hittolainen, nyt kyllä haluan olla yksin, haluan matkustaa yksin, käydä elokuvissa yksin, käydä kylvyssä yksin, siis ihan vaan olla yksin. Ja sit kun niin käy tylsistyn ja olen kärsimätön ja manaan, että saa kyllä olla viimeinen kerta kun teen xx yksin.

Eilen tosiaan laitoin itselleni kylvyn ja viidessä minuutissa olin jo ulkona kun oli niin kuuma ja tylsää. Miehen kanssa, vaikka onkin aina tosi ahdasta ja epämukavaa, voisin olla siellä vaikka koko päivän.

Äh! Typerä tietokoneeni sammutti itse itsensä ja pyyhki samalla viimeisimmän kappaleen tästä postauksesta pois. Ei hyvä. Tästä tuli pieni aasinsilta aiheeseen, joka on yllättäen kiehtonut minua viime aikoina: pelit ja vermeet. Tai siis ei pelit, mutta nämä tekniset laitteet. Puhelimet ja tabletit ja sellaiset. Olen ehkä aina ollut niiden suhteen täysin tietämätön, enkä vieläkään ymmärrä appseja. En saa puhelimeeni ajastinta, ja sekös harmittaa. En tiedä, onko netin käyttö puhelimellani “kamalan kallista” vai voisiko sitä oikeasti käyttää. No, eipä se kyllä kovin hääppöisesti toimikaan, joten ei tule käytettyä. Läppärini on miehen minulle synttärilahjaksi ostama (ei toivottu) ja nyt ilmeisesti siinä on jotain vikaa, kun on alkanut sammumaan näin. Niin, olen katsellut ihmisiä ympärilläni, kuinka kaikilla on niin modernit vempeleet, lenkilläkin pitää käydä puhelimen kanssa, ei kai enää nykyään sen takia, että jos joku sattuisi soittamaan, vaan jos joku lähettää viestiä tai päivittää jotain johonkin, tai että voi kuunnella podcasteja tai musiikkia. Itse kokeilin joskus ottaa mukaan pienen pienen ipodlaitteeni, jolle mies oli äänittänyt japanin kielikurssini ja multa meni niin siihen hermot, kun en yhtään pystynyt keskittymään ja se oli vaan ihan liikaa.

Niin, mutta siis nyt olen ehkä hivenen lämpenemässä noille laitteille. Tai ainakin haluaisin uuden puhelimen, sellaisen johon saisin Etsyn ympättyä niin, että se pitää kassakoneen kilinä -ääntä, aina kun myyn jotain. Miehellä oli jossain laitteessa joskus semmoinen, ja se oli ihana. Nykyisessä puhelimessani Etsy on kamala. Ja kamera ei todellakaan mikään kovinkaan häävi. Tai ehkä minä ennen kaikkea vaan haluaisin olla niin varakas, että voisin, niin halutessani, ostaa kaiken maailman laitteita.

No, lohdutin itseäni ja ostin Harion kylmähaudutus pannun.  (onnistuin saamaan omani edullisemmin.)

Ja sitten takaisin siihen aiheeseen: hemmotteluun. Olen taas niin paljon kirjoittanut kaikesta muusta, että tämä itse aihe jää ihan tyngäksi. Siinä poistetussa kohdassa painotin sitä, kuinka tärkeää on että arjen keskelläkin, ja itse asiassa erityisesti juuri siellä muistaa tehdä elämästään nautinnollista. Välillä tuntuu, että elämä vaan rullaa eteenpäin, päivät muistuttavat toisiaan ja sitä laittaa ruokaa, menee töihin, tulee töistä, valitsee seuraavan päivän vaatteet, laittaa lapset kouluun, tiskaa, puistelee petivaatteet, mitä kaikkea nyt arkirutiineihin kuuluukaan, kaiken tekee jotenkin automaattivaihteella unohtaen, että tää on just se Elämä. Tämä, siis sekin kun sä luet tätä, on sun kallisarvoista elämää. Entä jos lopputekstien ajaksi avaisit vaikka housunvyötäröä, ottaisit mukavamman asennon ja vaikka hakisit toisen kupin teetä/kahvia/kaakaota/vaniljakokaa ja nauttisit just tästä hetkestä. Tai illalla, kaiken touhuamisen jälkeen, mitä jos ottaisitkin kylvyn, tai lämmittäisit saunan ja laittaisit hiuksiisi jonkun ihanan kosteuttavan naamion? Sillä sä oot kyllä sen ansainnut.

Ja mä oon nyt ansainnut pienen halihetken pupujen kanssa. Moikka!

 

Kaikkea ihanaa keskiviikkoosi!

xoxo,

Raisa

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s