Leikkiä ja ruokaa

Hei vaan!

Olin eilen valvomassa Twin Peaksin innoittamaa “Peak Experience” taidenäyttelyä Creat Spacen tiloissa. Pitkästä (toooosi pitkästä!) aikaan kuvasin nukkejani ja jotenkin se oli kyllä tosi kivaa. Ja käytin oikeaa kameraakin, enkä onnetonta kännykkää.

32159610431_8c5ddfafa5_z

31437717784_f7a159a34f_z

Goddamn! Your breath really stinks man!

32129876262_27576c4cf3_z

My log has something to tell you: “There’s a masterpiece in this art gallery.”

32159612541_8d78367388_z

“Very impressive. Just look at the colors. Everything.”

31437721644_96c3263624_z

Pestini loputtua mentiin (lähes)naapuriin Sandroon syömään. Mä olin siellä ekaa kertaa, mikä ehkä vähän kummallista. Mutta pojat! Katsokaa noita meidän bataattiranskiksia!! Tota suolan määrää! Sairaan (kirjaimellisesti!) hyvää! Oli se burgerikin herkullista, mut noi ranut…to die for. Söin itseni ihan ennennäkemättömään ähkyyn, mun vatsan pömpötys alkoi miekkalisäkkeestä ja jatkui siitä aina häpyluuhun asti. Törkeetä.

32129879262_4fc13e3464_z

Kotimatka kesti järkyttävän kauan. Käytiin Postitalon K-marketissa ihastelemassa laajaa vegaanisten tuotteiden valikoimaa ja sit myöhästyttiin junasta ehkä noin sekunnilla. Harmitti. Ja sit alkoikin harmittamaan oikein toden teolla kun kuulutettiin, että kaikki junat jotka pysähtyis meidän asemalla on peruttu. (koska satoi lunta. suomessa. talvella. tavatonta.) Päätettiin mennä sit bussilla. Eikä meinattu löytää oikeaa pysäkkiä mistään, joten myöhästyttiin sitten parilla minuutilla meidän bussista. Odotus 16 minuuttia. Onneksi ei sentään ollut nälkä. Kun päästiin kotiin oli syömisestä mennyt jo niin kauan, että saatoin syödä jälkiruoaksi 3 Kaverin suklaa-kinuskiöverijäätelöä. Ja sit pyörin sänkyyn voimaan pahoin. Liika on liikaa.

Mut oli se kivaa. Koko päivä kivaa.

Päivitys vielä Napoleonista, siitä meidän “tappajahamsterista”. Lapset sitä jo käsittelee ihan normaalisti, paljain käsin. Kaikki sähinä ja sellainen ärhentely on kokonaan loppunut. Toissailtana päästettiin se Tehtaan lattialle ja öö…koska mä en uskaltanut ottaa sitä kiinni pääsi se kaikista piilosta parhaimpaan/pahimpaan – kanien lattiaan kaivamaan koloon. Se kolo on tos hankalassa paikassa, sitä ei kunnolla näe eikä sinne pääse mitenkään käsiksi, jos on vähänkään kania isompi. Enkä tiedä siitä, että mihin se johtaa, että kuinka hyvin siitä pääsee talon sisuksiin. Ja sinne Napoleon tietenkin meni. Voi rähmä! Paniikki iski, katosiko meidän hamsteri nyt ikiajoiksi? Pyysin miestä auttamaan, josta ei ollutkaan yhtään mitään apua. Jouduin pyytämään sitä sitten poistumaan kun se oli niin älytön ja vaan pahensi tilannetta. Aika ajoin kuulin kuinka Napoleon liikkui tiskiallaskaapin sisällä, joten tiesin asioiden olevan suht hyvin, kunhan se vaan ei säikähdä niin, että juoksisi siihen kamalaan koloon. Kääpiöhamsterikokemuksesta tiesin odotella ihan hiljaa josko se jossain kohti tulis ihan itsekseen ulos. Ja tulihan se. Kaappasin hamsterin ja kiikutin äkkiä turvaan omaan kotiinsa. Huh! Kamala tilanne. 15823054_10153998647045738_2257662463106589330_n

Ei sitten muuta tällä erää. Toivottavasti en sanonut liikaa.

xoxo,

Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s