Älä Osta Mitään Januaari

Heips!

Olen koko kuukauden viettänyt Älä Osta Mitään -päivää. Surkealla menestyksellä:

*Olen varannut tatuointiajan (siitä olis pitänyt maksaa varausmaksu, mutta unohdin!) ja se aika osui vielä tämän kuun puolelle, joten läskiks meni.

*Olen ostanut uudet kengät.

*Olen ostanut n. 5 kirjaa.

* Olen ostanut donitsin.

*Oltiin toissapäivänä kaupungilla (Kipossa) syömässä.

*Maksoin kielikurssimaksun.

Toisaalta olen onnistunut melko lailla loistavasti:

*Olen pysynyt hyvin tiukassa ruokabudjetissani syömällä kaapeista jo löytyviä ruokia. Sen sijaan, että ostaisin kilon mustikoita viikossa olenkin syönyt toissakesänä tekemiäni raparperihilloja, joita ei kukaan muu meillä syö. Sen sijaan, että olisin ostanut (kalliita) pähkinöitä, olen syönyt (puurossani) kaikkia siemeniä, joita kaapin perukoille on jäänyt. Ja muutoinkin olen käynyt kaupassa kaapeillani. Eli siis tehnyt ruokalistaa sen perusteella, mitä meiltä jo löytyy.

*Olen löytänyt kirjastosta ison kasan kirjoja, jotka olisin muutoin joutunut ostamaan.

*Olen kävellyt neljä kertaa teekaupan ohi, menemättä sisälle!!!! Olen juonut systemaattisesti pois teetä, jota minulla jo on. Enkä aio ostaa uutta, ennen kuin (lähes) kaikki on loppu.

*En ole ostanut uutuuksia, joita meille on töihin tullut.

Epäonnistumisistani huolimatta olen todella tyytyväinen itseeni tämän haasteen suhteen. En ole ostanut mitään alennusmyynneistä. Pipoa olen metsästänyt, mutta jostain syystä olen päättänyt, että piponi tulee pelastaa maailma, enkä ole sellaista pipoa vielä löytänyt. Siis reilusti, reiluista materiaaleista tehtyä. Partioaitasta löysin Patagonian pipon alennuksesta, mutta se oli (kierrätettyä) lampaanvillaa. Melkein lankesin tuohon kierrätettyyn, en sitten kuitenkaan. Olen yllättävän paljon ollut ilman pipoa, tai sitten käyttänyt hölmöä nallehattuani.

Ostamani kengät olivat budjetissani olleet jo useamman kuukauden, en vain ollut löytänyt oikeita kenkiä mistään. Nyt löysin. Ja koodin, jolla sain 10% hinnasta pois. Samat vanhat Palladiumin Baggyt kuin mitä olen käyttänyt jo pari kolme vuotta. Miksi korjata, jos ei ole rikki. Minun kengät kyllä olivat rikki, neljästä kohtaa…

Olen tämän kuun pelannut Minimalismi peliä, miehen ja tyttären kanssa. Molemmat ovat luovuttaneet jo, mutta minä karsin itseni ihan paljaaksi tätä menoa. Tyhjensin sellaisen nuoruusarkun.Ai kamala. Kaikki kirjeet ja runot ja muutama päiväkirja (loput päiväkirjat ovat toistaiseksi kateissa…ääk!)…huh huh. Heitin kaiken pois. Säästin joitain tarinoita, joita olen kirjoittanut . Kaikissa niissä seikkailee Barbie. Kunhan saan aikaiseksi voisin niitä tänne julkaista.

Edellisessä postauksessa taisin mainita Sandrossa syömisen? Se oli kuitenkin äitini tarjoama treffi-ilta, jonka sain joululahjaksi. Joten sitä ei katsota epäonnistumiseksi.

Olen viime päivinä keskittynyt kävelemiseen ja lukemiseen. Minun täytyy pystyä ottamaan rennosti ja olla suorittamatta. Vaikkakin kirjaa lukiessani olen asettanut itselleni sivutavoitteen, ja eilenkin silmät ristissä luin viimeisiä sivuja (ja yhden yli, kun aina pitää pystyä parempaan, enempään) kun aloitin liian myöhään.

Olen päättänyt, että kunhan saan noita kaapissa olevia kankaita edes vähän vielä käytettyä (vaikka puolitettua nykyisen määrän) niin pistän Pinkkiksen tauolle ja keskityn olemiseen, en tekemiseen. (Hirvittää! Aikuisten oikeasti, hirvittää. En [osaa]arvosta[a] joutilaisuutta, rentoilua, maleksimista, oleilua ollenkaan ja nyt yritän sitä opetella.)

Olen myös miettinyt pidempää somelakkoa. Ihan vaan selvittääkseni itselle mitä teen koska some, mitä teen oikeasti itselleni. En tiedä otanko tätä käytäntöön. Voi olla, että ehkä sitten Pinkkis -tauon aikana voisi sitä kokeilla.

Japanin opiskelu tympii, tuntuu että kaikki mitä olen oppinut viime vuoden puolella, jolloin opiskelin sitä itsenäisesti todella ahkerasti, on päässyt unohtumaan. Joten ilmoittauduin kurssille. Hyvä minä!! Aiemmin ei kyllä olisi ollut siihen mahdollisuutta, sillä työaikani ovat niin epäsäännölliset, ettei mistään pitkäkestoisista kursseista tule mitään. Mutta nyt minulla on ollut säännölliset työajat, jotka jättävät viikolla päiviä vapaaksi, joten pääsen harrastamaan! Jee! Tosi kivaa! Ja kaiken lisäksi kurssilla käytetään opettajan antamaa materiaalia, eli näin ollen ei tarvitse ostaa jälleen uutta kirjaa. Erinomaista!

Kävin pankissa, inhotti. Ihan kuin minua olisi kohdeltu eri tavoin kuin edelläni asioinutta aikuista, asiallisesti pukeutunutta naista. Hänelle tarjottiin ajanvarausta, ettei joutuisi odottamaan (kolme asiakasta ennen häntä), minulle ei. Neuvontapalveluihin oltiin molemmat menossa. Miksi infotiskin nainen koki, että minulla on aikaa odottaa, mutta sillä toisella ei? No, olihan minulla reppu täynnä kirjastosta haettuja kirjoja ja vapaapäivä, saatoin odottaa. Mutta ei sitä kukaan muu voinut tietää. Tuli parempi mieli, kun neuvontapalvelunainen näki pankkitilini saldon, ja saatoin olla ylpeä siitä. Vihdoinkin!

Tulipas pitkä postaus. Pahoittelut. Halusin vaan sanoa, että hyvin alkanut vuosi.

xoxo,

R

16265601_10154059495855738_8027783060322985922_n

Matkalla kirjastoon, ja sieltä pankkiin.

 

2 thoughts on “Älä Osta Mitään Januaari

  1. Hah hah! Minä rykäisin suoraan joululahjaöveriyden päälle tapaninpäivän aamuna kolmannen muksun, joten meillä on ollut kaikkea muuta kuin älä osta mitään- tammikuu. Tosin kaikki muu vauvakrääsä meillä on jo ennestään paitsi ne vaipat. Mä olen sen verta paska maailmanparantaja tässä suhteessa etten jaksa sitä kestovaipparumbaa kuin pelkästään kotona. Kotoa poistuttaessa laitan kertikset koska kestot tuppaavat meidän muutenkin minikokoisilla muksuilla vuotamaan aina jostain kulmasta. Ei ole kiva asioida kaupungilla rintareppu ja vauva paskassa.
    Muuten olen elänyt hyvin niukasti, kuten joka kuukausi (tällai kotihoidon tuella), mitä nyt esikoisen harrastusmaksut ja uuden kaunoluistimet piti saada alta pois. Temperassa kävin ostoksilla joululahjaksi saamani lahjakortin turvin ja Sinellistä kipaisin muutaman Gorjuss-leimasimen esikoisen Voimauttava valokuva-projektiin. Ruokaan menee aina hurjasti rahaa. Ei vegaanina olo kovin helppoa ole. Etenkään kun siitä on tullut trendi. On kiva kun on tullut paljon kaikkea uutta suuhun pantavaa, mutta ihmisten innostus näkyy myös tuotteiden hinnoissa. Niin ja käytiin me hakemassa samaiselle esikoiselle Gymnasticsista uusi telinevoimistelupuku. Vanha jäi pieneksi. Kasvavat lapset on.
    Muutenhan meidän päivät on pelkkää metsäretkeä koirien kanssa. Leikkipuistossa hengailua ja iltaisin esikoisen harrastuksissa ( pukuhuoneissa) odottelua. Ei mitään kovin kallista, hehkeää saati spontaania. Luetaan kirjaston kirjoja ja maalataan vesiväreillä. Onneksi ne on sentään ns. taiteilijalaatuiset. Mutta tykkään tästä kaikesta.

    • Onnea perheenlisäyksestä!! 😀 Joo, kyllä kestovaippailu on aika haastavaa reissussa ja tien päällä, ihan ymmärrettävää että käyttää kertakäyttöisiä kylässä ja kaupungilla. 🙂 Noi vegaaniruokien valikoimat on kyllä ihan hurjat nykyään. Ennen oli niin helppoa, kun ei ollut mistä valita! Hahah! Sitä vaan otti sen mitä pystyi eikä tarvinnut viittä minuuttia juustohyllyllä puntaroida eri vaihtoehtojen kanssa, niin kuin nykyään. Onneksi hinnat on kuitenkin suht edullisia, vaikka kuitenkin turhan usein vieläkin kalliimpia kuin ne eläinepäystävälliset verrokit. Ja se roskan määrä! Se kyllä kans harmittaa, ja aika usein mulla painaa vaakakupissa siihen ostamattomuus päätökseen. Vaikka muovia nykyään voikin aika hyvin kierrättää, niin parempi se on silti olla ilman. Mut välillä kyllä kiva ostaa vaikka koko perheelle vihikset tms.
      Mä aika ajoin mietin sitä, et mitä muuttuis mun elämässä, tai siis mun kulutustavoissa, jos oikeasti olis rahaa. Kun mä ihan tosissani kans tykkään tästä nykyisestä, yksinkertaisesta, elämästäni. Varmaan me syötäis enemmän ulkona, kun välillä (siis lähes aina) kokkaaminen vaan ei oikein nappaa. Ja matkusteltais. Mut emmä haluais mitään härpäkkeitä siltikään olla koko aikaa ostamassa, uudempaa ja hienompaa. Musta on ihan kivaa paikkailla mun farkkuja, nyt ne on niin ihanan pehmeätkin, että voisin melkein nukkua ne jalassa. 🙂
      Mä ostin viime viikolla ihan hervottoman hintasen matkalaukun, mut mulle tuli siitä niiiiin hyvä olo, et se kyllä oikeutti muuten ihan tolkuttoman kalliin ostoksen. Niin että kyllä mä olen sitä mieltä, että rahaa (jos sitä siis sattuu olemaan säästössä, eikä velaksi osta) saa pistää haisemaankin, jos se on jotain mitä tarvitsee ja mikä kestää ja jaksaa ilahduttaa pitkään. Mä ainakin oon ihan tarpeeksi raahannut muiden vanhoja matkalaukkuja ja kateellisena katsonut niitä unelmankeveitä nelipyöräisiä aluksia kun en lipuu lentokentän poikki melkein ajatuksen voimalla. Ne ajat on nyt mun osalta ohi.
      Kiitos kommentista! Ja vielä kerran onnea!
      xoxo,
      Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s