Lukekaa, lapset, lukekaa!

Hei vaan, pitkästä aikaa!

Mulla on pitkään ollut tietokone yläkerrassa, Tehtaalla, enkä siellä malta keskittyä mihinkään tällaiseen, vaan tämä tällainen kuuluu aamupalan yhteyteen. Siinä selitys hiljaisuudelleni.

Minulle kuuluu hyvää. Elämä maistuu makoisalle, asiat ovat sopivasti tasapainossa ja asiat tuntuvat rullaavan omalla painollaan. Käyn töissä (Jumbon Sinellissä vielä tämän viikon ajan KAIKKI tuotteet -50%!!! Voitte varmaan kuvitella millaista kiirettä meillä on pitänyt. Olen ihan puhki viikonlopun jäljiltä.), opiskelen japania (kansalaisopistossa, kerran viikossa), lähettelen postikortteja ympäri maailmaa (jo 30 korttia laitettu menemään, kolmen viikon aikana.) ja luen kirjoja. Ja kirjoja tämä postauksenikin koskee.  Olen saanut yhdestä lukemastani kirjasta taas jälleen niin suuren inspiraation, että elämäni ja arvoni ovat vaihtaneet suuntaa. Tekemisen ja suorittamisen ja mahdottoman touhuamisen sijaan pyrin olemaan. Ja se on ihan kamalan vaikeaa. Tehdä ns. hyödyttömiä asioita. Kuten vaikka lukea. Ja lukea ennen kaikkea ns. hyödyttömiä kirjoja, eli siis romaaneja.

book-club-recomendations

kuva: http://www.barringtonbooksretold.com/

No, romaaneja en vieläkään pysty ihan kasapäin lukemaan, koska on vaan niin paljon mielenkiintoisia tietokirjoja ja elämänkertoja luettavana, ettei yksinkertaisesti ennätä kaikkeen. Mutta yritys on kova. Ja ei tiikeri raidoistaan pääse; on minulla sivutavoite jokaiselle päivälle, niin että jokaisen kirjan pystyn lukemaan viikossa. Ja onnittelen itseäni joka kerta, kuin sivutavoite täytyy ja luen jo seuraavan päivän sivuja…

Tässä vuonna 2017 lukemani kirjat toistaiseksi:

  1. Elizabeth Hand: Katoava Valo. Luin tämän miehen suosituksesta. Yhden tämän tädin kirjoista taisin antaa sille joululahjaksikin, eli se tykkää näistä. Itse en mitenkään erityisemmin. Luin joskus ahmimalla Kay Scarpettaa ja tää vähän muistutti sitä. Mut kehnompi versio vaan. Tai jotain. Mut jotenkin siitä paistoi läpi sellainen itseihailu (anteeksi, en millään löydä sanoja kuvaamaan tätä. Jos luette kirjan toteatte varmaan, ettei tässää ole häivettäkään mistään itseihailusta, päinvastoin, enemmänkin itseinhoa. Mut silti, uskallan olla erimieltä.), josta en välittänyt. Musta on jotenkin tosi vaikeaa olla tykkäämättä kirjoista, joista mun mies, kirjallisuutta opiskellut sanataituri, pitää. Mut en erityisemmin lämmennyt tälle. Mun mielestä tää nyt vaan oli vähän hölmö.
  2. Tammy Strobel: You can buy happiness. Ihana kirja. Ihana Tammy. ❤ Mä olin pienen hetken ihastunut Tammyyn, ja siis kyllä edelleen sitä seuraan Instagramissa (vaikken siellä ole jaksanut kahteen viikkoon käydäkään) ja säästän sen blogikirjoituksia luettavaksi myöhemmin. Kirja kertoo elämänlaadun parantamisesta. Ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta ihana kirja kaikesta huolimatta. Suosittelen. En löytänyt kirjastosta, joten omani ostin täältä.
  3. Keri Smith: The Wander Society. Kyllästyin aikanaan siihen Kerin tuhottavaan päiväkirjaan, ja heitin pois ennen kuin sain sen valmiiksi. Se nyt vaan oli niin turhaa ja hölmöä. Ja kun musta oli aikuinenkin tulossa. Ja minimalisti ja kaikkea. Ja sitten kirjastossa oli tämä kirja esillä ja ajattelin, että se olisi hauska lukea. Ja niin mun elämä muuttui. Ole enemmän, tee vähemmän. Kävellen se selviää. Olet perillä. Mä otin hitto soikoon tatuoinnin sormeeni tämän kirjan inspiroimana! Niin, että luette sitten ihan omalla vastuulla. Tähän kirjaan ne postikortitkin liittyvät. Solvitur ambulando!
  4. Toni Morrison: Rakkaus. Tosi eläväinen kirja, jäi pitkäksi aikaa mieleen. Mutta aika kamala lukea. Miksi (lähes) aina (lähes) kaikki palkitut, “hienot” kirjat on niin töksähtelevästi kirjoitettu. Miksei se tarina voi vaan soljua? Miksi pitää tehdä lukijalle hölmö olo? Tai ainakin musta tuntuu, et vika on minussa, jos tarina ei lähde lentoon. Et minä vaan oon niin tyhmä, etten osaa lukea “oikein”.
  5. Nigel Nicolson: Virginia Woolf. Kepeä kirja Virginiasta. Semmoinen, et jäi nälkä.
  6. Elizabeth Gilbert: Big Magic. Ei ihan kaiken sen hypetyksen arvoinen, mut inspiroiva kuitenkin. Luin pari viikkoa sitten, ja kaikki jo unohtunut.
  7. Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko. Olin tämän varannut jo jonkin aikaa sitten, ja olihan se luettava kun lopulta tuli minun vuoroni kirja lainata. Ei kiinnostanut tässä kohtaa enää ollenkaan. Kirja oli huonosti suomennettu, vähän huonosti kirjoitettu, siinä oli paljon kirjoitusvirheitä (pata kattilaa soimaa) ja varmasti siinä oli paljon hyviä vinkkejä kaikille kusipäisille bemarikuskeille.
  8. Annie Dillard: Pilgrim at Tinker Creek. Ihastuttava kirja, jonka jätin kesken. En löytänyt suomeksi, enkä vaan osannut lukea englanniksi. Ihan liikaa eläimiä ja kasveja ja kaikkea, mitä en ymmärtänyt. Surullista.

8. Nicholas D. Kristof & Sheryl Wudunn: Puolikas taivasta. Naisten hyväksikäytöstä ja               kaikesta kamalasta kamalia asioita paljasta kirja. Ihan oikeesti? Ette usko mitä                         kaikkea naisille voikaan tehdä…siltikään ei ollut ihan kamla kirja lukea. Asiat vaan               esitettiin niin kuin ne on, eikä niillä mässäilty. Ja lopussa oli vielä paljon vinkkejä                  siitä, mitä lukija voi tehdä asioiden eteen. Hyvin, hyvin mielenkiintoinen kirja.                        Suosittelen.

Ja tällä hetkellä luettavana Alexandra Harrisin kirja Virginia Woolfista. Ja puuteroimishuoneessa on lukusessa Alastair Bonnettin Off The Map.

Lukemisiin!

xoxo,

Raisa

 

7 thoughts on “Lukekaa, lapset, lukekaa!

  1. Luetko yleensä muuta kuin englanninkielistä tai enkusta käännettyä? Onhan siellä paljon hyvää, mutta aika yksipuoliseksi jää. Maila Pylkkösen löysin hiljattain.

    • Eikä ku just mietin, et kuinka paljon se lisää valinnanvaraa, kun pystyy lukemaan englanniksi. En erityisemmin välitä suomenkielisestä kirjallisuudesta ja suomeksi käännetään niin rajallinen määrä kirjallisuutta, että paljosta jäis paitsi, jos vain suomeksi lukisi. Meillä kun on niin pienet markkinat. Ei sitä, varmasti on hyvää suomenkielistäkin kirjallisuutta, minä vaan en ole löytänyt sitä. Ja tosiaan kun on niin miljoona hyvää, ja jopa erinomaista englanninkielistä, tai käännettyä kirjaa, niin mitä niitä helmiä akanoista seulomaan. Lukemani ei missään nimessä ole yksipuolista, vaan kaukana siitä.

  2. Jyviä akanoista, helmiä, niitä juuri! Kehtaan vielä suositella jotain, suomen kielellä.
    Jalagin ja Konttinen: Japanilainen nainen
    Vesterinen: Keltaisenmeren takana, elämää ja ilmiöitä Itä-Aasiassa
    Tanizaki: Makiokan sisarukset
    Kai Nieminen kääntää japanista runoutta ym.
    Kirjastosta, kaikki.
    Venäjästä, saksasta ja monesta muusta kielestä käännöksiä, etkö lue? Kun kurkkii niitä, voi löytää vaikka Clarice Lispectorin.

    • Joo, kyllä luen myös japanilaista, espanjalaista, italialaista jne kirjallisuutta. En niinkään tuijota sitä, että missä maassa se on kirjoitettu, vaan sitä että vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kieltäydytkö sinä lukemasta englantilaista ja amerikkalaista kirjallisuutta, ihan vaan muodon vuoksi?

      • Ei, molempia on luettu.. Ostin viime vuoden puolella Kondon Spark Joy:n eglanniksi käännettynä. Muuta enimmäkseen kyllä lueskelen ja ostelen. Lukulistallani on mm. Cormac McCarthy:n Kaikki kauniit hevoset. Siihen ei kielitaitoni riitä, jotta alukielellä lukisin.

  3. Kiva kirjoitus! Itse olen asettanut vähän samanlaisen tavoitteen tälle vuodelle eli kirja viikossa. Joskin olen jo nyt aikataulusta jäljessä, joten voi olla että otan käyttöön myös tuon sivutavoite per päivä keinon. 🙂

    • Kiitos! 🙂 Joo, tietenkään kirjoja ei pitäis lukea tuolla suoritusperiaatteella, vaan nautinnon vuoksi. Mutta näin saa “kaksi ikkunaa yhdellä kivellä”, eli sekä nautinnon, että suorittamisen. 🙂 Suosittelen!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s