Kuvapäiväkirja Torstailta 19.5.2016

Hei vaan!

Ens alkuun ihan lyhyesti mietteitä Älä Osta Mitään/No Spend Month kuukauden tiimoilta. Tekee niin hyvää kaltaiselleni äkkipikaiselle ostelijalle! Vaikken olekaan sellainen naisellinen shoppailija, joka ostelisi meikkejä ja vaatteita ja kupin kahvia silloin tällöin, vaan enemmän leveäpeppuinen hetkuttelija donitsilaatikoineen ja muine herkkuineen ja ennen kaikkea epäsosiaalinen nettishoppailija on tämä kieltäytymysten kuukausi ollut yllättävän haastava. Ennen kaikkea juurikin syötävien suhteen. Mä niin haluan ulos syömään! Olen saanut miehen ostamaan minulle kokaa, ja pojaltakin sain pullon äitienpäivälahjaksi, joten ihan ilman pikku paheitani en ole joutunut elämään, ja tulihan tosiaan se Vegan Tuck Boxikin viime viikolla, mutta ajatus siitä, etten saa ostaa mitään on aika kamala. Nythän minun tekee mieli ostaa aivan kaikki näkemäni, ihan patonkipelleistä (siis sellainen reiällinen aaltoileva pelti, jossa patongeista paistuu rapean herkullisia) lastenvaatteisiin…niin just. Mitä hittoa? Lastenvaatteita? No mutta kun ne oli niin kauniita ja puhtaita. No, mitään en ole kuitenkaan ostanut, siis ihan ruokakaupan asiallisia asioita lukuunottamatta. En edes niitä donitseja. Kohta kolmeen viikkoon. Aika hyvin. Onneksi säästötahtini on aika hemmetin kova, niin ettei käyttötililläni oikeastaan ole rahaa mihinkään. Josta tuli mieleen, että olen saavuttanut alkuvuodesta asettamani tavoitteen tämän vuoden säästöille! Huomasin vuodelle 2016 tekemäni listan eilen ja totesin, että iso osa niistä on jo tehty, kuten juuri tuo säästötavoitteen saavuttaminen. No, ei muuta kuin isompia numeroita tavoittelemaan!

Niin, ostamisen sijaan olen kirjannut ylös asioita, joita aion ostaa sitten ensi kuussa ja jo kolme niistäkin olen onnistunut vetämään yli, tai no, laittamaan sulkuihin. Samoin olen tehnyt ostoslistaa Japanin reissua varten ja sieltä vasta olenkin vetänyt asioita yli. Silti sinne meno jännittää. Osaanko olla ihmisiksi?

Minä en osaa olla järkevä, enkä edes oikein pidä järkevistä ihmisistä. Tai siis järkeähän on niin monenlaista, ja toki fiksuista ihmisistä pidän, mutta sellaiset järjestelmälliset, joissa ei ole yhtään särmää, jotka kulkevat kohdasta A kohtaan B ilman, että käyvät sekoilemassa kohdassa S ja W, jotka tekevät asioita vaivattomasti ja silleen tylsästi. Niin, olen siis vaan kateellinen, enkä sen takia pidä sellaisista. Mutta pyrin itse olemaan samanlainen. Ja nyt tämä järkiminä on järkeillyt niin, etten ostakaan Instax kameraa, koska kuvat ovat niin pieniä ja kalliita, etten raaskisi sillä kuitenkaan kuvata. Joten fiksu-Raisa jättää sen ostamatta. Kirjepapereita ja tarrojakin listaltani vedin yli, sillä niitä on edelliseltä reissulta vielä kasapäin jäljellä, avaamattomia pakkauksia. Kerroinko, että päätin olla menemättä Daisoon ja Tomatoon kokonaan, eli siis 100 yenin kauppaan ja maailman ihanimpaan kangaskauppaan. Niitä kankaitakin on viime reissulta, iskemättömiä paloja…

Mutta asiaan.

Aikainen aamuherätys, minulla oli torstain siivousvuoro. Aamupalaksi söin iänikuisen raakapuuroni (tattaria, hampunsiemeniä, manteleita, kaakaota) hedelmälisällä (liotettuja taateleita, aprikooseja, mustikoita, banaania) ja päällä chia limaa. Herkullista ja niin ravitsevaa!

Lounaaksi otin eilisen jämiä: makaronia ja juustoa, siemennäkkäriä, omenan (jonka söin maapähkinävoin kera).

Töissä siivosin hämärässä. Oli mukavan rauhallista.

Pääsin kahdelta kotiin. Kävin kaupassa, josta ostin taateleita (muovipussissa! pah!), manteleita irtomyynnistä (kaupan paperipussiin, sillä olin unohtanut omat pussit kotiin. pah!) ja kotimaista rypsiöljyä (muovipullossa, mutta näitä ymmärtääkseni pystyy nykyisin kierrättämään, lisäksi yli puolet halvempaa kuin vastaava lasipullossa. Epäreilua.pah.)

Poljin kotiin. Pyöräily on niin mukavaa.

Hei! On lämmintä, meillä oma suojaisa piha ja kani, joka varmaan tykkäisi näistä asioista! Michael ensimmäistä kertaa meidän kanssa ulkoilemassa! Se tykkäs!

Mikke on kyllä niin hyvä tyyppi.

Ulkoilun jälkeen menin sänkyyn suunnittelemaan kahden viikon ruokalistaa. Ärsyttää, kun mies aina kysyy onko minulla ideoita hänen ruoanlaittovuorolleen. No ei ole. Mutta nytpä onkin! Saa nähdä miten tämän listan kanssa käy.

Olin tosi väsynyt (aamuvuorot on aina haastavia, sillä stressaan sitä, etten herääkään ajoissa, enkä siten nuku kunnolla, joten olen väsynyt.), joten nukahdin. pah. Mutta niin teki tämäkin kaveri.

Päiväunien jälkeen olen aina tosi semmoinen tahmea, tai jotenkin löysä ja aikaansaamaton. Oli ryhdistäydyttävä. Keräsin kuusi (tavoita viisi) poistettavaa tavaraa.

—–

Poistin kuvan, sillä sen katsominen aiheutti minussa syyllisyyttä. Kaikki lapsilta saatu on sellaista, joka tulisi säilyttää ikuisuuden. Jos näin ei tee, on kylmä ja huono äiti. Minä olen kylmä ja huono äiti. Anteeksi.

Ruoka ei ollut vielä valmista, joten menin ompelemaan. Työn alla kaksi pilkullista lepakkoa.

Ihana mies teki pizzaa. Ja ihan oikeaan pohjaan, eikä mihinkään kaupan pakastealtaan lättänään. Herkullista!

Mentiin kävelylle. Minulla oli mukana kännykäkamera, filmikamera ja kiikarit. Miehellä ei ollut aikaa minun hidastelulleni.pah.

Peastin kimalaisen keskeltä kävelytietä aurinkoiseen paikkaan tien sivussa. Olen kiltti kimalaisille. Siirsin myös etanan sivuun.

Kenai oli ihmeissään tästä karvapellosta.

Kotona kirjoitin randomkortin ja totesin, että minulta alkaa osoitteet loppumaan. pah.

Katsottiin Modern Family (itkin vähän) , luin ja kahisutin muistikirjaani niin, että mies hermostui.

Tajusin tänään, hetki sitten, että Vegfest on nyt, eikä ensi kuussa! Saateri! Miten multa on voinut mennä kuukaudet tälleen sekaisin? pah.

Hyvää loppua!

xoxo,

Raisa

 

Kuvapäiväkirja Torstailta 12.5.2016

Superpahoittelut, että myöhässä! Eilen oli aamuvuoro ja illemmalla ei vaan ennättänyt. Torstai 12.5 oli hyvä päivä. Miksikö? No siksi.

Aamulenkki Kenain kanssa.  Aika kaunista kun tuomi kukkii. (onko tuomi?)

Valitettavasti ilmainen blogialustani ei tue videoita, joten en voi postata sitä tänne suoraan, mutta Linkki! Videon lopussa päädyn ryteikköön, jossa linnunpesä. Sitä ei videolla näy, mutta illalla kävin uudestaan. Katso kuva tuolla alempana.

Kaikki tekosyyt oli käytetty, joten ompelin. Tehokkaasti. Kaksi albiinolepakkoa saivat alkunsa.

Häirikkö. Että on rento kaveri. Se on ihana. Vaikkei olekaan Hyrrä.

Hiukan se tykkää, kun sitä hoivataan. Silloin, kun oli vielä kaksi pupua, jotka tulivat toimeen keskenään opin, että puput hoitavat/hellivät? toisiaan päästä aika paljon, muistaakseni nuolemalla. Hyrrä ainakin innokkaasti nuoli Sokeria silmistä ja päälaelta. Joten tätä olen sitten tehnyt yksinäiselle Michaelille. No, en suinkaan nuole sitä, mutta silitän silmien ympäriltä ja korvien edestä. Sen sijaan, että ottaisin sitä syliin (joka itse asiassa taitaa olla kauhistus kaneille) ja silittelisin omin ehdoin teenkin sen hänen ehdoillaan. Ja minulla on piirun verran tyytyväisempi kani.

Katsokaa! Sain yhden lepakon valmiiksi! Ja siitä tuli näin hieno!! Hyvä minä!

Tehtiin ruokaa. Mies valmisti seitanin ja keitti perunat,minä paistoin seitanin, tein kastikkeen ja jämäsalaatin, josta tuli yllättävän hyvää: kevätkaalia, liotettua sipulia, porkkanaa, aur.kuiv.tomaattia, wasabimajoneesia (ostin just tuubin wasabia ja kotona huomasin, että sitä oli täällä avaamaton tuubi, joten nyt täytyy keksiä keinoja käyttää sitä! Ideoita?) ja soijakastiketta.

Oli herkullista. Praise seitan!

Jälkiruoaksi päätin elää vähän ja syödä “Twix” patukan. Siis uuden, vegaanisen version Twixistä. Kuka muistaa sen nimellä Raider? (minä!)  Oli hyvää, muttei se kyllä juurikaan esikuvaansa muistuttanut. (ja kyllä! Nämä muoviin pakatut suklaapatukat ja muut herkut ovat todella roskaavia! En ole “Zero Waste” ajatusmaailmassa vielä niin syvällä, että voisin näistä luopua, mutta ehjä joskus?)

Käytiin iltapäiväkävelyllä. Kenai laidunsi. Mies oli mukana, fysioterapeutti oli teipannut sen jalan, ja sanonut, että kävely tekee hyvää. Hyvästi minun ja Kenain kahdenkeskeiset tuokiot.

Minä tiedän!! Ei saisi kokoaikaa käydä siellä pesällä, mutta en voi itselleni mitään. Tällä kertaa äiti ei ollut pesällä, mutta katsokaa!!!! Siellä on linnunpoikanen!

Minä lupaan, että teen parhaani jättääkseni heidät rauhaan.

Lenkin jälkeen kirjoitin random kortin ja poistin toistakymmentä tavaraa. Mä niin innolla odotan, että mitä sitten, kun koen ettei enää tarvitse poistaa, ainakaan tälleen vimmalla. Siis sitä odotan, että millainen Raisa minusta kuoriutuu. Koen, että olen muuttunut tosi paljon, kävin alkuviikosta mieshammaslääkärilläkin! Ihan oikeesti! Ja se kehu mun hammas -paitaanikin! Naishammaslääkärit ei ole ikinä noteeranneet mun hammas -korvakoruja tai pinssejä. Ja sen miehen puudutuspiikitkään eivät sattuneet! Ja viimeksi kun olen joutunut asioimaan lääkärissä, niin naislääkäri osoittautui ihan kuumottavaksi ja miehet, joiden kanssa jouduin asioimaan olivatkin paljon rennompia, ja toinen vielä kirjoitti yli viikon sairasloman! 😀 Ehkä ens kuussa, kun “voin” taas käyttää rahaa, varaan itselleni hieronta-ajan Jumbosta, yhdeltä mieshierojalta. Ehkä.

Niin, siis minä kasvan. (valitettavasti myös fyysisesti. Plääh. No, onneksi on mekot. Kaikkien lihonneiden pelastus!) Olenkohan jo maininnut, että myös lelut, ne lapsuudesta tutut pakkomielteeni, ovat menettämässä taikaansa. Mikä on käsittämätöntä. Minä olen ihan käsittämätön. Miten kenestäkään voi tulla näin fiksu näin yht’äkkiä? Uskomatonta!

Onneksi pihalla meni siili, että saatoin taas rauhoittua. Siilit on ihania.

Yritän vähentää myös tv:n katselua, joten skippasin miehen ehdottamat Freaks &Geegs:it ja luin sen sijaan kirjaa. Usein, kun olen väsynyt katson tv:tä, vaikken oikeastaan haluaisi ja vaikkei meillä olisi mitään mielekästä katsottavaakaan. Ihan vaan, kosk aolen väsynyt, enkä jaksaisi muutakaan. Yritän täst’edes joko lukea tai mennä nukkumaan.

Ei muuta. (nyt vituttaa. Rankasti. Huomattiin just, että miehen parempi pyörä on varastettu. Se ei ollut edes ajokunnossa, vaan vaati jotain korjaustyötä. Ja joku on viime yönä pöllinyt sen meidän pihasta. Taas joku ollut meidän pihalla kun me nukutaan. Vastenmielistä. Meiltä on niin monta pyörää varastettu kun ollaan asuttu täällä. Toi tais olla kuudes. Millä oikeudella kukaan tulee meidän pihalle? Miksi pyörien varastaminen on niin arkipäiväistä?)

R

Kuvapäiväkirja Torstailta 5.5.2016

Smoi!

Torstaina 5.5.2016 minä:

Söin aamupalan hyvin leveästi.

Olin töissä. En muistanut ottaa kuvia.

Poljin kotiin. Muistin kuvapäiväkirjan. Näytin ihan joltain elokuvan idiootilta lippis päässä ja takki auki. Silmälasit edelleen korjaamatta, joten en voi käyttää aurinkolaseja (toinen sanka sojossa silmälasit vie niin paljon tilaa, etten saa niitä mahtumaan mukaan, kun raahaan niin paljon tavaraa töihin [myymiäni askartelutavaroita ja Hello Kittyjä, H&M:lle tekstiilejä kierrätykseen jne.]) ja siksi käytän lippistä.

Ai niin, töistä päästyäni kävin apteekissa ja kaupassa. Piti ostaa tyttärelle allergialääkettä, joka ei väsytä.

Näistä ostoista ainoastaan juuston paketti ja allergialääkkeiden läpipainopakkaukset päätyvät kaatopaikalle, kaikki muu kierrätettävää. Meillä enimmäkseen isäntä hoitaa ruokaostokset, mutta erityisesti nyt, kun pyrin vähentämään jätettä käyn suht mielelläni kaupassa. Jätteen välttäminen on sekä hauskaa, että haastavaa. Miten vaikka tofu tai juusto? No, molempiahan voisi tehdä itse…

Valitsin Pirkka kaakaojauheen, koska se toinen (Green & Black’s) tulee muovikannen kera. Kävin toissapäivänä Prismassa näitä katselemassa, mutta jäi kaakaot ostamatta, kun en löytänyt tyydyttävää ratkaisua. Pahvipakkaukset eivät olleet Reilun Kaupan, Reilun Kaupan ei ollut pahvipakkauksessa…kunnes muistin, että Pirkallahan on juuri oikeanlainen kaakao! 🙂 Pirkalla olisi myös ollut etikkaa lasipurkissa!! Laitoin sen koriin, ja olin kävelemässä pois, tulin katumapäälle ja laitoin takaisin. Näin toimii fiksu-Raisa, sillä kotona on 1,5 litraa etikkaa (muovipullossa, kun ei Prismassa ollut muuta). Oatlyn kaurakerman valitsin, koska siinä ei ollut muovikorkkia.

(saatana, ihan oikeesti. Mullahan menee ikuisuus kaupassa, kun syynään ainekset, että ovat vegaanisia, syynään merkit, etteivät ole “pahoja”yrityksiä ja nyt vielä tämä kierrätettävyys ja mahd.pieni jätekuorma. Mutta minä pidän siitä. Ja luonto pitää minusta. Ja eläimet kans.)

Jäätävä nälkä. Onneksi oli tämä!

Unohdin ottaa kuvan kun pizza vielä näytti asialliselta. (oikeasti tämä kuva on otettu ennen tuota kokkaavaa miestä. Näin järjestettynä ne ovat kuitenkin fiksumman oloiset.)

Kupu ravittuna mentiin kävelylle. Naapurin (sen jossa asustaa Kenain arkkivihollinen, kaunis valkea koira) (koriste?)luumu??puu kukki näin kauniisti

Tässä nää tyypit, joiden kanssa kävelin. Tykkään niistä.

Kenai kävi tietenkin uimassa. Se kävis vaikka lätäkössä, jos me vaan annettais. Se on käynyt jo kahden kolmen viikon ajan uimassa lähes päivittäin. Aina kun me annetaan sen mennä.

Minä tihrustelin tipuja.

Lenkin jälkeen keräsin vajaa 10 tavaraa pois laitettavaksi. Muutama sana karsinnasta:

Suosittelen tekemään yhden ison karsinnan, tai sarjan isoja karsintoja tyyliin Marie Kondo, jossa oikeasti kaikki saman sarjan tavarat käydään läpi. Näin saa jotain silminnähtävää aikaiseksi. Itse koen sen kuitenkin melko lailla työlääksi ja jotenkin vaan liian isoksi, joten suosin arjessa “5 tavaraa päivässä” tyyliä. Eli avaan vaan kaapin, ja poimin sieltä 5 tavaraa, jotka laitan pois. Enimmäkseen Kierrätyskeskuksen pussiin, niin että päätyvät aikanaan uudelle omistajalle. Jotain laitan sivuun, niin että itse myyn ne ja saan rahaa. Ja loput päätyvät joko kierrätykseen tai roskiin.

Unohdin, että aloitin kirjoittamaan tätä “torstaina minä” -muodossa, ja kirjoitin jälleen ihan mitä sattuu. En jaksa korjata, koska olen laiska.

Yksi asia vielä. Meille tuli töihin “hot fix” kalvoa. Siis sellaista kimallekalvoa, joka silitetään kiinni kankaaseen. Ensin leikataan muotoonsa ja sitten silitetään. Otin ensin neljä kalvoa itselleni sivuun, sitten vähensin sen kahteen, koska olen (olevinani) järkevä. En voinut niitä vielä ostaa, koska vietän “No Spend Month” (eikö nämä haasteet ikinä lopu!? Sen lisäksi osallistuin digitaaliseen Minimalismipeliin), joten laitoin itselleni varaukseen, niin että ostan ensi kuussa. Yön yli annoin asian hautua, ja eilen laitoin varaamani kalvot hyllyyn. Voi olla, että kun kalvot ovat loppuunmyydyt (minä vielä soitin toiseen myymälään kysyäkseni kalvojen tulevaisuudesta, että onko tuote tullut jäädäkseen, vaiko vaan erä, jota ei enää lisää tule. Varmaa vastausta en saanut, mutta eräksi veikattiin.) minua itkettää ja harmittaa, etten ostanut, mutta kun en kerta ihan oikeasti keksinyt niille mitään käyttöä juuri nyt, jätin ne ostamatta. Sillä juuri noita “varmuuden vuoksi” tuotteita olen myymälään palauttanut useita kymmeniä tässä kevään aikana.

Ei muuta.

Smoikka! Voikaa hyvin!

xoxo,

Raisa

 

Kuvapäiväkirja Torstailta 21.4.2016

Moikkis!

Eilen oli taas hyvä päivä, vaikken kaikkea tehtävälistalta saanutkaan tehtyä. Yllättäen jäi taas ompelutyöt suorittamatta. Mutta siivosin sitäkin enemmän!

Myin yhden nuken. Siivosin keittiön. Ja samalla katsoin Youtubesta videoita. Tällä hetkellä niin nautin siististä kodista, ja jopa sen siivoamisesta.  Välillä haastan itseni siivoamaan jotain, vaikka niin että 50 tavaraa paikoilleen (tulee helposti täyteen tiskejä laittaessa) tai laittamalla ajastimen 15 minuuttiin. Usein saan miehenkin siivoamaan kanssani just tuolla ajastimella. Siivotaan 10 min ja sitten katsotaan leffa. Olen huomannut, että keittiö sotkeutuu eniten/helpoiten päivällisen jälkeen kun on täynnä ja väsynyt. Varsinkin, jos syödään samalla kun katsotaan jotain. Ei sieltä sohvalta enää jaksa nousta siivoamaan. Joten täytyy saada keittiö siistiksi ruoanlaiton lomassa, tai ihan heti syötyä.

Olin kunnos S-ryhmäläinen ja äänestin. Ei ollut mitään hajua ketä äänestää, joten äänestin mamuksi kuvittelemaani henkilöä. Maahanmuuttajia ehdottomasti tarvitaan lisää päättäviin paikkoihin. En juurikaan seuraa uutisia, niin etten tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä, mutta mitä se on ollut joitakin kuukausia sitten on kyllä täysin sietämätöntä. Muukalaisviha on jotain niin käsittämätöntä. Ei voi ymmärtää. Joten ääni mahdollisesti mamulle!

Vapaapäivän lookki. Tukka pois kasvoilta, pari päivää päällä ollut t-paita ja tollaset ohuet oloasuhousut vai miksikä niitä kutsutaan. Yogapants. Tosi seksikästä ja ihanaa.

Tykkään poneista. Ihan tosi paljon. En pidä pölystä enkä tällä hetkellä krääsästä.

Joten tässä uusi makuuhuoneen nurkkaukseni. Laitoin kaikki ponit talteen, en ole todellakaan valmis luopumaan niistä oikeasti.

Tein ihan vähän töitäkin. Näihin vetskarivetimet. Alkuviikosta tein nuo pussukat. Tahti on aivan liian hidas, mutta kun ei huvita! Mutta eikö olekkin hieno kangas! Ja tuollaisen pienemmälle nukelle tarkoitetun pussukan tein myös!

Toinen tehtävä, joka ei niin kauheasti huvittanut. Siementen istutus. Tätä tehdessä yritin miettiä kuinka paljon tässä säästän rahaa, jotta se olisi tuntunut mielekkäämmältä. Ei kai siinä siis oikeasti muuta, mutten yhtään tykkää tehdä niitä istutuspotteja. Kamalan tylsää puuhaa pyörittää niitä sanomalehdestä. Keksinkin sitten hakea tietokoneen yläkertaan ja katsoin samalla Youtubea. Kummasti helpotti. 🙂

Siivosin Tehtaan. Matto oli ihan järkyttävässä kunnossa. Imuroin sen sillä pienellä suutinosalla. Se matto on niin vastaan kaikkea sitä fiksua, jota elämässäni yritän nyt vaalia. Se on niin epäkäytännöllinen kuin vaan olla voi. Se on vaalea ja suorastaan imee itseensä kaiken karvan ja nöyhdän, mitä Tehdas on pullollaan. Michaelista irtoava sekä kaikista pörrökankaista lähtevä karva ottaa tosi tiukasti siihen kiinni. Mutta alla oleva lattia on aivan liian liukas Michaelille, joten pakko olla matto. Ja toi oli ainoa Ikeassa mistä pidin. Mut viimeinen vaalea matto ikinä Tehtaalla.

Kirjoitin tämän viikon random kortin. Vaikkei ihan niin randomi ollutkaan, sillä kyseessä kiitoskortti liittyen saamaani lahjaan. Mut silti.

Tässä kohdin käytiin kävelyllä. Kierrättäminen täytyy nykyään hoitaa vähän toisin, kun ei ole autoa jolla vaan kurvata takaluukku täynnä pakkauksia lähimmälle keräyspisteelle. Nyt kaikki täytyy kuljettaa omaa voimaa käyttäen, siis joko kävellen tai pyörällä. Minä pakkasin repun täyteen lasia ja kassiin metallit. C oli harmissaan. Sen mielestä pitäisi viedä vähemmän kerrallaan. Itse se ei siis vienyt mitään. Onhan se tosi noloa kierrättää. Meillä on paperille ja pahville tosi isot kassit, nyt täytyy kai nekin miettiä jotenkin toisin, kun helpompi on tehdä useampia pieniä reissuja, kuin yksi raahaten kaikkea mukana. Ehkä jos vaikka kerran viikossa kävis viemässä jotain? Vähän siinä tuli mietittyä sitäkin, että miten rasittavaa koko kierrätys on. Ei niin, että kokisin sen paljon vaivattomamman roskiin heittämisen mahdollisena vaihtoehtona, en missään tapauksessa, mutta ehkä sitä voisi vähän yrittää vähentää myös sitä kierrätettävää materiaa. Alkuviikosta olenkin ollut yhteydessä Helsingin Energiaan, Yliopiston Apteekkiin ja S-ryhmään, etteivät enää lähettäisi minulle asiakaslehtiään. Eihän se tietenkään ole paljoa, mutta jonkinlainen alku kuitenkin.

Tein ruoan, okonomiyakia. Olenko jo kertonut tekeväni todella hyvää okonomiyakia? Enkö? No, minä teen todella hyvää okonomiyakia!

Jälkiruoaksi muutama Cocomel, suklaata ja pullo limua. (limun sain synttärilahjaksi, muutoin olisin saattanut miettiä kaksi kertaa sen ostamista, kun niin turhaa [mutta herkullista!], vaikka voihin noista karkeista olla ihan samaa mieltä. Paitsi että ei.) Katsottiin uutta The Night Manager -sarjaa. En ole ihan varma oliko sarjan nimi tuo, vai oliko se vaan ensimmäisen jakson nimi, kun en seurannut. Mut ihan sama. Ok sarja, ei haittaa vaikken näkisikään enempää, muttei myöskään haittaa vaikka sitä seurattaisiinkin.

Meidän ollessa olohuoneessa oli makuuhuoneeseen pesiytynyt harvinainen nisäkäs, Nainai.

Joku teistä on saattanutkin jo huomata, että olen valitettavasti joutunut poistamaan kuvia joistakin aiemmista postauksista. Tai ainakin mä luulisin, että ne kuvat ovat poistuneet sitä mukaa kun olen niitä wordpressistä poistanut. Mulla on nykyään ilmainen tää blogialusta mikälie, eikä siihen mahdu ihan mahdottomasti kuvia. Joten olen joutunut jotakin poistamaan. Tosi kurjaa, mut elämä on. Yritän nyt jatkossa postata kuvia maltillisemmin, niin tilaa riittää pidemmälle.

Ihanaa viikonloppua!

xoxo,

Maltillinen bloggarinne, Raisa

 

 

Kiitollisuus ja Kuva Päivässä, 14.-20.4.2016

Moikkeliskoikkelis!

Aloitetaan tällä kertaa kuvilla:

105/365 Silmälasit. Saateri soikoon!

106/365 Vege-Neste. Just SE Nesteen huoltoasema! Melkoista olla täällä!

107/365 Tunnelmakuva kahvilasta. Kamerakurssin tehtäviä.

108/365 Sadepisaroita. Kameralla leikkimistä.

109/365 Skräppikamaa. Hups! Unohdin ottaa tietoisen kuvan, joten ajattelin käyttää tälle päivälle myynti-ilmoituksiin tarkoittamiani kuvia, jotka näitä kuvia tänne ladatessani just poistin…että silleen. Tässä olis kuulunut olla tämän hetkiset viimeiset “ylimääräiset” skräppikamani.

110/365 Kirjoja. Ai jai, kaikki varmaan tunnistaa tämän tunteen: Niin paljon luettavaa, mutta niin vähän aikaa. Tällä hetkellä luen näistä Orpokodin poikaa (loppusuoralla), Zero Waste Home ja Homemade Vegan Pantry. Innolla odotan, että pääsen käsiksi noihin muihinkin.

111/365 Puolisen vuotta sitten mulla oli viimeksi säästäväinen kausi meneillään, ja onnistuin keräämään “Katastrofi rahastoa” 360 €, josta sitten vähemmän säästäväisenä kautena otin 150 € tatuointia varten, jonka käytin sohvaan ja kirjahyllyyn. Nyt kun säästäväinen kausi on lähtenyt uudelleen käyntiin olen saanut rahastoni jälleen kasvuun. Tää on sitä varten, jos johonkin kipeästi tarvitseekin käteistä. Vaikka niin, että ollaan reissussa ja Kenaille/Michaelille tapahtuu jotain ja pitää mennä eläinlääkäriin, eikä äitillä (tai kuka niitä eläimiä onkaan hoitamassa) ole tarpeeksi rahaa. Tms. Turvarahastoa yllättävien tilanteiden (esim. äkillinen tarve tatuoinnille…) varalle.

Kiitollisuus:

14.4 torstai

Palautetut tuotteet ja niistä saadut rahat. Olen viime aikoina shoppailun sijaan tehnyt paljon palautuksia, mm. ne tapettirullat, ja saanut niistä kivasti rahaa takaisin.

15.4 perjantai

Niin monta asiaa!

• syntymäpäivä
• syntymäpäivälahjat
• vegaanien pyörittämä Neste
• Askartelupirtti
• skräppikauppiaat
• ihanaiset skräppinaiset
• hienot lasit Marikolta
• maksettu kirjastosakko
• uudelleen postitettu Margo
• uusi, kiehtova kirja

16.4 lauantai

Kamerakurssi. Kuten olette ehkä saattaneet huomata, en oikeasti osaa hyödyntää kameraani juurikaan. Siis käyttää sitä. Menin kurssille, joka oli matalankynnyksen kamerakurssi.Opin jotain ihan alkeita, tai siis niitä siellä opetettiin. En tiedä vielä mitä minä opin. Kiva kurssi joka tapauksessa!

17.4 sunnuntai

Kotiinpaluu ihanan perheen luokse. ❤

18.4 maanantai

Autottomuus (bonuksena unilääkkeet). Pöhnässä.

19.4 tiistai

Jalkahieronta ilman hintalappua. Meillä hieronta maksaa aina, mutta nyt sain jalkahieronnan pyytämättä, ilmaiseksi. Woot! Ihan kuin oltais just vasta tavattu ja vielä haluaa olla toiselle mieliksi. 🙂

20.4 keskiviikko

Katastrofirahasto. Onneksi olen välillä fiksu.

Monilla on voimakkaat mielipiteet “katastrofiin” varautumisessa, se koetaan jotenkin tosi hölmönä ja emmä tiiä, pöhkönä. Mutta jos en käytä rahaa mihinkään “suojautumisjippoon” niin ei kai siinä mitään väärääkään voi olla?

Menen nyt laskemaan rahojani, heippa!

xoxo,

Raisa

 

 

Kuvapäiväkirja Torstailta 7.4.2016

Moikkelis!

Olispa aina näin kivaa!! Ei oikeesti, koska eihän sitä silloin arvostaisi näin paljoa. Mulla oli eilen niin hyvä päivä! Saatiin paljon aikaiseksi, ja tässä siitä todisteita:

Heräsin viiden jälkeen. Hmph. Aivan liian aikaisin.

Söin aamupalan ja myin yhden pankin. Olen siis alkanut taas myymään tavaraa facebook kirppiksillä. En siitä tykkää, mut tavallaan sit kuitenkin. Aamupala oli pitkästä aikaan hyvä.

Mikä tota tyyppiä vaivaa?!

Sovittiin pankin ostajan kanssa treffit ihan meidän lähelle. Kenai mukaan, henkivartijaksi. Melko iloinen kaveri.

Tehtaalla Michael viihdytti minua loikilla ja pompuilla. Varmaan lisääntynyt valo vaikuttaa siihenkin, ainakin se on tosi riehakas.

Tein kahteen nukkepussukkaan vetoketjuvetimet.

Lounaaksi “tonnikala”- ja hummusleivät, sekä smoothie. Katottiin jotain, mutten jaksa muistaa mitä.

Takaisin hommiin. Ompelin yhden nukkepussukan alusta loppuun ja tein vielä sen vetskarijutunkin. Lisäksi kirjoitin tämän viikon random kortin. Lähetin sen entiselle työkaverille, jonka osoitteen löysin sattumalta. Takuulla yllättyy!

Oltiin menossa Kierrätyskeskukseen, kun alkoi tuota karsittua tavaraa olemaan jo niin paljon. Tein vielä salamaiskun ylimääräiseen (lue turhaan) askartelukaappiini, tavoitteena kerätä 10 tavaraa. Tuli vähän yli. Hyvä minä!

Isäntä paketoi synttärilahjaa äidilleen ja minä autoin. Kenai olisi halunnut tulla meidän kanssa yläkertaan, mutta tiesi ettei saa tulla ilman lupaa. Joten odotti kauniisti alhaalla.

Aika lailla taas menossa meille turhaa tavaraa pois. Tän jälkeen oli niiiiiin kevyt olo!

Kierrätyskeskuksessa ei ollut tarkoitus käydä sisällä ollenkaan, en ihan vielä usko, että olen “valmis” siihen. Mutta meillä oli jalkalamppu ja sohvapöytä hakusessa, joten mentiin. Löysin sieltä keräämääni japanilaista posliinia. Tietenkin. Mä olin niin “valmis” sittenkin, että jätin sen sinne. Ihan oikeesti. Mitään muutakaan en ostanut, paitsi kukkatelineen ja mikrokuvun. Onneksi muistin ne! Molemmat aikuisten oikeesti hakusessa.

Minä kävin postissa viemässä kolme nukkea postitettavaksi Italiaan ja miehen äidille matkaavan paketin.

Hoidettiin vielä miehen puhelinliittymä sen nimiin ja etsittiin kahdesta Prismasta Amy’s Kitchen burritoja, ei löytynyt, joten Hese.

Ulkoilutin koiran sillä aikaa kun siippa laittoi elokuvat ja eväät valmiiksi.

Olin niin ansainnut ton. Katsottiin huono elokuva ja huono Modern Family. Leffan keskellä pidettiin tauko, jonka aikana kävin kuvaamassa myyntiin aikomiani askartelutarvikkeita (myin jo kaiken mitä ennätin kuvaamaan! Ja menen näyttämään niitä, mitä en ole edes kuvannut vielä mahdolliselle ostajalle, joten voipi olla, että kaikki tulee myytyä ennen ens viikonlopun Askartelupirttiä! ). Iso homma kaikessa siinä järjestelyssä ja tavaran huolellisessa läpikäynnissä.

Olen tajunnut, tavaroitani läpikäydessä, että mulla on tosi paljon sellaisia askartelutarvikkeita, joista ajattelen, että näistä sais jotain kivaa tehtyä. Ilman, että sille kivalle olis mitään käyttöä. Ja ilman, että oikeasti joskus niitä tekisin. Kävin mm. läpi kirjontakehykseni, niitä oli 20 kpl. Mitä järkeä? Ja esim. mun kaikki mustesuihkeet on just sellasia, jotka olen ostanut, kun toiset ovat tehneet niillä hienoja juttuja ja ne on tosi trendikkäitä, mut sit mä käytän niitä vaan “pakosta”. Siis siksi kun onhan niitä käytettävä, kun oon kerta kalliilla rahalla niitä ostanutkin. Kirjontakehykset olen jo myynyt, suihkeet odottaa kuvausta/sitä asiakasta, jolle lupasin käydä näyttämässä muutakin skräppikamaa. Mä olen siis alkanut miettimään askartelun mielekkyyttä? Askartelusta ja käsitöistä kyllä ehdottomasti tykkään, mutta toivottavasti en jatkossa osta niin paljoa kaikkea varalle. Edelleen haluan kokeilla uusia asioita ja silleen, mut ilman että pitäis olla niitä tarvikkeita eniten maailmassa. Tai no, Euroopassa. Amerikkalaisten kanssa en voi kilpailla missään tavarasarjassa…

Näin viisaana menin nukkumaan. Ja heräsin tänään 5.19.

Nyt menen pakkaamaan niitä myytyjä tuotteita, että saan ne laitettua eteenpäin!

Hauskaa ja tuotteliasta viikonloppua!

xoxo,

Raisa

 

 

Kuvapäiväkirja Torstailta 31.3.2016

Moikkelis!

Viimeinen sairaslomapäivä meneillään. Haikein mielin luovun vapaudestani. Oli kivaa olla kipeä. (apua! saako tollasta edes ääneen sanoa? Pitäiskö mun sittenkin vaan voivotella kuinka kurjaa on ollut?)

No, eilen vielä toipilastelin, hoipuin kotona “happy pants” jalassa. En käynyt pihalla edes postia hakemassa! Sen sijaan

katsoin Youtube videoita. Aiheina säästäväisyys, yksinkertaistaminen, minimalismi. Tästä videosta en pitänyt, enkä jaksanut katsoa sitä loppuun. (proteiinijauheella ei ole minun kanssa mitään tekemistä.) Kirjoitin blogia, etsin reseptiä höyrytetylle leivälle, hoidin asioita.

Lounaaksi jämäsalaattia ja muutama päivä sitten tekemääni todella herkullista hummusta.

Raahauduin Tehtaalle. Piti ommella mutta sen sijaan karsin. En voi uskoa, että laitan japanilaista posliinia pois. En noita kauriita, siirsin ne vaan alakertaan. Ehkä pitäisi sittenkin kirppiskasasta laittaa noi muut johonkin jemmaan, ja katsoa muutaman kuukauden päästä uudelleen. Niitä kun ei saa tosta noin vaan uusittua.

Lahjoin Piisamin viemään nukkepussukan postiin.

Välipalaksi pretzel Lidlistä. Tää on ihan parasta. Hummuksen kanssa ihan ykkösvälipala.

Vihdoin ja viimein ompelin. Paljon ja uutterasti. Sain hain valmiiksi, silmät ommeltua ja vetoketjukoristeetkin laitettua. Ja sitten vielä kuvasin sen asiakasta varten.

Kirjoitin random kortin. Otin osoitekirjan esille ja valkkasin sieltä ihmisen, jolle olis hauskaa lähettää kortti. Olen ehkä noin kuukauden ajan toteuttanut tätä uutta “haastetta”, jossa vähintään kerran viikossa lähetän postitse jotain, joka yllättää ja ilahduttaa vastaanottajansa. Postin saaminen on ihanaa, ja jos se on jotain oikeasti odottamatonta on se aika huikeaa. Eikä välttämättä maksa paljoa!

Mulla oli suunnitelmia päivälliseksi, mutta onneksi siippa ehdotti makaronia ja juustoa. Yes! Please! Eli mun ei tarvinnut kokata!

Päivällisen jälkeen oli esikasvatuksen aika. Ei olis huvittanut, mutta osa siemenistä oli saatava multaan maaliskuussa! 🙂 Muuten se on kivaa, mutta harmittaa sotku ja inhoan niiden “pottien” tekoa. Siis teen itse ne taimi”ruukut” sanomalehdestä tolla puunuijalla ja se on tylsää puuhaa. Sain kuitenkin tehtyä kaiken mitä pitikin, ja muutaman ylimääräisenkin siemenen multaan. Hyvä minä!

Michael on kyllä maailman rennoin kaveri. Se vähän väliä heittäytyy maahan, piehtaroi hetken ja jää sitten siihen pötköttelemään. Tässä se on vähän häiriintynyt mun läsnäolosta, eikä enää kuvassa ole ihan niin rento kuin oli hetki aiemmin.

Riitelin vähän poikani kanssa.

Katsottiin Steve Jobs elokuva, tai mies katsoi ja minä nukuin. Oli ihan paska. Unohdin olevani dietillä, joten söin miehen pretzelistä puolet, vastaleivottua leipää ja puolikkaan keksin. Minä ❤ hiilareita.

Riitelin miehen kanssa sen hujan hajan olevista vaatteista. Levittelin sitten omia vaatteitani hujan hajan ja olin siitä sisäisesti tosi harmissani, kun ärsytti ne hujan hajan olevat vaatteet. En tietenkään korjannut niitä, kuin vasta aamulla kun mies suostui lopulta siivoamaan osan omista vaatteistaan pois.

Harjoittelin katakanoja. Ne on kyllä oikeasti ihan harakanvarpaita. Ärsyttää, kun japanilaisilla pitää olla niin hiton monimutkaiset kirjoitusjärjestelmät. Oikeesti! 46 hiraganaa, 46 katakanaa (joita käytetään pääsääntöisesti vain vierasta alkuperää olevien sanojen kirjoittamiseen) näiden päälle pienet merkit, joilla esim. ha muuntuu pa, ja sitten vielä tietenkin kaiken kukkuraksi kanjit, joita täytyy osata n. 2500 pärjätäkseen arkielämässä. Tällaiselle puupäälle ihan mahdoton tehtävä, varsinkin kun kielitaitoni on muutenkin niin olematon, etten voi esim lukea yhtään mitään japaniksi edes hiraganoilla kirjoitettua ja ymmärtää lukemaani. No, ei auta.

Nukahdin. Näin unta sinusta. (en oikeesti.)

Hauskaa viikonloppua!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja Torstailta 2.2.2016

Hatchoo!

Ehkä kaikkien aikojen tylsin kuvapäiväkirjapostaus. Sorry. Olen kipeä.

Varasin lääkäriajan, koska edellisenä päivänä silmäni oli ihan hajalla ja kurkku kipeä ja olo muutenkin kurja.

Menin lääkäriin, ylläni paita, jonka mies joutuu aina iltaisin auttamaan yltäni. Siellä sitten lääkäritädin katsellessa taistelin sen yltäni. (se on just se huppari, jonka öljykuolasin.) Lääkäri alkoi kuumottelemaan viemällä minut toiseen tutkimushuoneeseen tutkiakseen silmääni tarkemmin. Lisäsi sitten vielä pökköä pesään jättämällä minut odotushuoneeseen ottaakseen yhteyttä Silmäklinikalle.

Saateri soikoon! Jouduin menemään sinne päivystykseen. Eikä lääkäri edes vaivautunut kertomaan syytä sen tarkemmin. Silmäni oli jo hyvää vauhtia paranemassa, ja siltikin joudun viettämään vapaapäiväni päivystyksessä? Ei kiitos. Netistä kuitenkin suomensin mitä lääkäri epäili minulla olevan (keratiitti) enkä sitten uskaltanut olla menemättä.

Iloisestihan se päivä siellä sitten vierähti. Kirjoitin kirjettä, puhuin epämiellyttäviä puheluita ja söin puolet tuosta Vegan Tuck Boxin mukana tulleesta keksistä.

Keratiittia minulla ei ollut, mutta muistaakseni sarveiskalvon pinnalla jotain rappeumaa tai jotain. Ei vakavaa, mutta aika ajoin todella kurjaa. Sain loppuelämäkseni kehoituksen käyttää paksua tahnaa öisin molempiin silmiin. Hahah! Entä jos en olisi vakituisessa parisuhteessa? No, onneksi olen! Lisäksi sain pinnalla olevien haavaumien vuoksi neljän päivän antibioottikuurin rikkinäiseen silmääni. Se vasta paksua tahnaa onkin, ja sitä täytyy (-isi) laittaa neljästi päivässä. Loppuu tunnit kesken kaikkien näiden töhkien kanssa.

Niin, jäin sitten ilman sairauslomaa, koska väitin etten tarvitse sitä, olihan minulla vapaapäivä. (en ole kertaakaan ollut sairauslomalla nykyisen työsuhteeni aikana, ja tämä on minulle suuri ylpeyden aihe. Ja kiistaton todiste ruokavalioni erinomaisuudesta.;) )

No, oloni ei ollut kovinkaan hehkeä illalla, eikä seuraavana aamunakaan. Joten varasin uuden ajan lääkäristä. Nyt olen sairauslomalla. Tiedän tarvitsevani sitä (niin, minulla on siis ihan perinteinen flunssa, joka ei mennytkään ohi päivässä.), mutta silti tunnen melko suurta syyllisyyttä maatessani sängyllä/sohvalla toisten tehdessä työvuoroni. En tiedä miksi.

Nyt olen keksinyt uudelleen You Tuben! Seuraavan kerran kun voin ajatustasolta siirtyä tekoihin tiedän miten tehdä mainiot silmänrajaukset! Tai ensi kerralla ollessani shoppailemassa mietinkin ehkä kaksi kertaa(tai kolme, neljä, viisi?) ennen kuin alan latoa rahojani tiskille. (K-raudassa on aivan tosi ihana ananaksen muotoinen pöytälamppu, josta saisi ihan huipun, jos sen spraymaalaisi kultaiseksi! Mutta Afrikan nälkäänäkevät!?!)

Tai muuta. Nyt menen kuitenkin katsomaan animea. Katson AINA japanilaisia elokuvia ollessani sairas. Ja niin olen tehnyt nyttenkin: Flying colors, Siskokset, Instant swamp ja nyt vuorossa Studio Ghibliltä jotain. Son moro.

(mulle tuli vasta jälkeenpäin mieleen, että olis pitänyt pyytää sitä silmälääkäriä ottamaan mulle kuva mun silmästä, vaikka ihan vaan kännykällä. Se oli sen verran nuori ja jotenkin rento, että olis varmasti suostunut. En tiedä, että miten kuvia saa otettu aniiden laitteiden läpi, mut kait siltä olis jonkinmoiset suurennukset saanut.)

Pysykää terveenä.

xoxo,

Räkänokka-limakeuhko Raisanne.

 

Kuvapäiväkirja Torstailta 17. maaliskuuta, 2016

Moikkelis!

Eilinen ei ollut ihan niin hyvä kuin keskiviikko, mutta lähelle mennään. (tehtävälistasta jäi yksi työ tekemättä ja se vähän harmittaa. Listoista puheenollen! Näin jossain nettikaupassa viikottaisen tehtävälistan ja sain siitä idean tehdä oman. Olen siitä saanut lisäbuustia tehokkuuteen! Olen tehnyt ensi viikon listasta jo 1½ asiaa pois! 😀 Ajattelin, että vois tehdä myös kuukausittaisen tehtävälistan ja jos oikein suunnitelmalliseksi ryhtyis niin tekis vuosittaisen myös. Oon muuten lopen kyllästynyt [näin käy aina] mun nykyiseen muistivihkooni, siihen Ryan Gosling Hey girliin ja vielä on melkein puolet jäljellä, lisälistoilla sitä sais nopeammin täytettyä.)

Tässä tämä nyt kuitenkin on, torstaini:

Jalat aamulenkillä. Mulla ei ollut housuja jalassa. Miksei kukaan sano mitään? Toisaalta, ei ollut Kenaillakaan.

Reippaana viikkasin eiliset pyykit. Välillä kyllä vituttaa jatkuva pyykkääminen.

Eh…idiootti. Epähuomiossa pidin suuta vähän raollaan samalla kun öljypurskuttelin ja sain iloisen pitkän öljykuolan ihanalle hupparilleni. Laitoin siihen välittömästi perunajauhoa, jotta saisin paidan pelastettua. Juu, se kuola oli todella pitkä.

Koska olen tosi kiltti otin teille mahtikuvan uudesti värjätystä tukastani. Tässä yritän demonstroida kuinka niskahiukset ovat vihreät. Seuraava värini on vihreä ja yritän totutella siihen pikkuhiljaa. Tykkään tuosta sävystä kyllä ihan tosi paljon. Huomioikaa olematon tyvikasvu! Puhuinkohan täällä jo siitä, että lopettaisin hiusteni värjäämisen tänä kesänä? En usko että se tulee onnistumaan, ei vielä ainakaan.

Koska aamupalan teko on aina niin työlästä siivosin keittiön. Tässä todiste.

Koska oli nälkä oli pakko vaivautua laittamaan se aamupala.

Ostin viime viikolla Kierrätyskeskuksesta mukin ihan tätä tarkoitusta varten. Mutta pitkään emmin sen koristelun kanssa, kun ajattelin pyytäväni joltain, jolla kaunis käsiala, että kirjoittasi tuon tekstin, kunnes tajusin, että juuri tuohon tekstiin minun käsialani sopii paremmin kuin hyvin. (muki on nyt uunissa jäähtymässä, enkä malta odottaa että saan sen käyttöön.) Olen tähän todella tyytyväinen. Maltoin pitää koristeet epäraisamaiseen tyyliin minimissä. Hyvä minä.

Koska mies on superkiireinen remontin kanssa jouduin minä tekemään hänen hommiaan Tehtaalla. Tässä tekeillään musta hai. Kamalasti hommaa jo ennen kuin pääsee edes hommiin! Vähän niinko aamupalankin kanssa.

Portailta kuului vihellys. Posti tuli! Lehti, lasku, kirjepapereita sekä kirje! Hyvä postipäivä!

Lounas sängyllä, sillä keittiössä pölisee olohuoneen seinät. Anteeksi, että luen noin kamalan hitaasti, nyt vaan ei ole ennättänyt muutoin kuin ruokailujen yhteydessä, eikä aina silloinkaan.

Sain yhden nukkepussukan valmiiksi, joten palkinnoksi itselleni myönsin luvan siivota eilen aloittamani lelukaappi loppuun. Onpas minulla paljon tavaraa! Ja paljon tavaraa sitä säilyttämään. Laitoin paljon tavaraa pois ja nyt on laatikollinen laatikoita uutta tavaraa varten…

Tästä kuvasta ei näy ihan kaikki, vasemmassa reunassa on aika paljon tilpehööriä, laatikoissa järjestettynä. Kaapin pohjalle tuli laatikollinen laatikoita. Laatikot ovat tärkeitä jos on paljon tavaraa. Laatikot tuovat järjestyksen tunnetta.

Hyvä minä! Sain koirankin valmiiksi! Ja keksin miten sille saa kuonon! Vielä pitäisi korvat, silmät ja nenä ommella kiinni. Vapaaehtoisia?

Yksi tämän päivän tehtävistä oli kutistemuovikorujen saaminen valmiiksi. Hoidin sen alta pois. Tai no, sain neljä rintakorua valmiiksi, muut jäivät odottamaan lisäosia. Ei ole helppoa.

Kokkasin eilen, ja koska olen ihana vaimo, reipas äiti ja hyvän japanilaisen ruoan ystävä – kokkasin myös tänään. Kokeilin kolmea uutta reseptiä, joista kaksi toimi! Tässä kuivattelen tofua. Tai ryhtymäisilläni siihen.

Noin puolitoista tuntia (miksi japanilainen ruoka aina ottaa niin paljon aikaa?!??) myöhemmin. Rapeaa tofua, curryllä maustettua paistettua riisiä, hijiki-kurkkusalaattia sekä sipuli-wakamesalaattia. Viimeistä lukuunottamatta kaikki oli oikein oishii!

Mies jatkoi remontoimista. Patistin Kenain, joka ollut papan huomiotta koko päivän, hakemaan vähän laatuaikaa itselleen ja isukille.

Voi lötköpötkö Michael.

Kirjoitin vielä yhden kirjeen, uudelle amerikkalaiselle kirjeystävälleni. On se niin mukavaa!

Tässä vielä melkein täydellinen tehtävälistani. Samperin hai. No, tänään uusi yritys!

Heippaloikkamoi!

Hyvää viikonloppua! Oikeesti!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja Torstailta, 10.3.2016

Heipsis!

Tässä teille erittäin kuvarikas torstai:

Pyykinpesun ja muun aamutouhun jälkeen laitoin Saksaan menevän kirjeen lähtökuntoon. Olin edellisenä iltana saanut kirjeen valmiiksi ja olin siitä ihan tosi hyvilläni, sillä sen jälkeen ei ollut kirjerästilistalla muuta kuin yksi lyhyehkö kirje.

Lounas. Ei mitään valmista syötävää, eikä vaaka suostu hievahtamaankaan alaspäin kauhulukemista ja housutkin ratkeilee saumoista, joten hyvin hyvin kevyet eväät. Silti täyttävät: misokeittoa, porkkanoita, hummusta ja hedelmäsosetta. Mulla on voimakas hummuskausi meneillään.

Postia?!

Ei. 😦

Tähän väliin hyvin epätyypilliseen tapaan menin jälleen päiväunille. En tiedä mikä minua väsyttää. Meinaankohan tulla kipeäksi? Tai meinaisinkohan, jos en ottaisi päiväunia?

Hereillä ollessani kuulin, kuinka naapurin postilaatikko kalahti, mutta meidän ei. Päiväunista toivuttuani menin kuitenkin katsomaan, ehkä postiljooni oli laskenut kannen varovasti? Tai sisällä oli niin iso paketti, että se esti kantta sulkeutumasta?

No melkein! Vegan Tuck Boxini tuli!!!!!!! Hiukan olen tätä odottanut. Vaikkakin ensimmäinen boxini olikin vähän pettymys. Tämä ei!

Kenaikin oli innoissaan laatikon sisältöä tutkimassa. Ihanat herkut oli!! Ja juuri sopivassa suhteessa oli megaherkkuja ja terveysherkkuja.

Siinä meni mun sipsit…Napsu oikeasti makaa tässä kuvassa niiden päällä.

Ja sit töihin!  Herra C leikkaa vuorikankaita ja minä öö…kuvaan Michaelia. Muistin ottaa salaman mukaan niin saa taas paremmin Mikestäkin kuvia. Ja juu, tuo matto on just noin kamala miltä se näyttääkin. Ihan superväärä valinta pupuisen askartelu/ompeluhuoneen lattialle.

Pakkasin tilauksen.

Voi Michael, mikä noin väsyttää? (vastaus: edellisenä yönä jouduin taskulampun valossa jahtaamaan sen pois lastenhuoneesta, kun piti seinää syödessään niin kovaa meteliä. Kauheeta riekkumista, sänkyjen alle juoksemista ja lattialle pudonneen karkin nakertelua.)

Ihana karvanlähtöinen takapuoli.

Mikke on tosi väsynyt.

Korvaakin kutittaa.

Hmm…mitäs sieltä löytyi?

On se kun ei edes korviaan saa kaivella rauhassa.

Ja taas väsyttää.

Mutta joo! Kyllä mä ihan oikeasti tein töitäkin! Kaksi piti ommella, mutta reippaana aloitin ompelemaan kolmea.

Jee! Onnistuin saamaan ne valmiiksi! Ja ne loistaa pimeässä!

Syömään! C oli tehnyt tacoja. Herkullista. Olin laittavinani paljon salaattia. Ja syövinäni tortillachipsejä tosi maltillisesti.

Vielä vetoketjuvetimet näihin ja valmista tuli! Jos tarkemmin katsoo, huomaa että olen käyttänyt koristeina sydäntä, kylkiluukehikkoa ja keuhkoja. Hienot tuli!

Tehtävälistalla oli vielä kutistemuovikorujen työstämistä, joten sitä tein vielä hetken. Lakkasin ja porasin, väänsin ja käänsin. Tuli hienoa ja kimaltavaa.

Vaikka olinkin jo aloittanut Marikon kirjeen koristelemalla kirjepaperin ajattelin, ettei se riitä. Pakkasin hänelle syntymäpäivälahjan ja elättelin toiveita, että saisin kirjeenkin kirjoitettua valmiiksi. Ei sitten enää jaksanut kuitenkaan.

Melkein kaiken sain tehtyä. Kotoa en postilaatikkoa edemmäs taaskaan päässyt, joten Heluna ja Animalian Pks ryhmän tapaaminen jäivät, mutta niissä olikin kysymysmerkit, kun en ihan uskonut, että niihin ennätän. Pukeutuminenkin on niin vaivalloista vapaapäivinä. En ole niihin tapaamisiin ennättänyt/päässyt tänä vuonna kuin kerran, ja jotenkin tuntuu, että kun on niin pitkä tauko jo välissä on lähteminenkin paljon vaikeampaa. Eikä ole oikein mitään annattevaakaan, kun tiedän, etten kuitenkaan pääse mihinkään tempauksiin mukaan, kun olen aina viikonloppuisin töissä.

En jaksa muistaa olenko aiemmin jakanut tehtävälistoja, joissa näkyy tuo rivi 3 tavaraa. Ehkä olen, ehkä se on nyt ensimmäistä kertaa esillä. En saa karsimiskärpäsen puremaa, vaikka kuinka yritän, mutta olen silti maltilla pyrkinyt poistamaan taas vähän tavaraa. Kolme päivässä, välillä enemmän. Tiistaina kun tulin kirpputorilta, laitoin kolmen tavaran lisäksi yhtä monta tavaraa pois kuin olin ostanutkin! Ostamiani postikortteja en laskenut, mutta en toisaalta laskenut myöskään pois laittamiani kirjepapereita (olen joskus Kontista ostanut kaikki kirjepaperit mitä siellä oli, ja nyt kun minulla on oikeasti hienoja kirjepapereita en halua käyttää niitä hölmöjä, joten laitoin ne takaisin kiertoon).

Nyt täytyy mennä huuhtelemaan hiusvärit pois! Hauskaa ja värikästä viikonloppua!

xoxo,

Raisa