Ruokaa

Hip, hei! Täällä taas! Oikein mainio viikonloppu takana päin! Toivottavasti edes puoliksi yhtä hyvä viikko edessä 🙂

Mä olen unohtanut, tai sitten ihan tietosesti jättänyt kertomatta joitain asioita, sellasia, joita olisin aiemmin riemusta kiljuen kaikille toitottanut. sitä se ikä ja kokemus tuo tullessaan. Ihan eka sellanen juttu, jonka olen systemaattisesti unohtanut kertoa:
Pinkkiksellä on diili Pipopuoti Veikeän kanssa! Minuun otettiin yhteyttä, että olisinko halukas tekemään heidän myyntiin pussukoita, heidän kankaistaan. Ja koska kankaat olivat hauskoja, niin totta hitossa minä olin kiinnostunut. Nyt minä sitten ompelen toiselle firmalle pussukoita 😀 Tai siis pitäis kiireen vilkkaan alkaa ompelemaan, mutta on ollut sellanen tohina, etten ole ennättänyt. Pointti siis se, ettette arvaa miten hienolta se tutnui, kun ottivat sieltä yhteyttä ja halusivat juuri MINUN ompelemaan pussukkansa.

Toinen, kolmas ja neljäs: (ehkä ekasta näistä jo kerroin?) minua haastateltiin Kissa -lehteen, voi olla että juttua käytetään myös johonkin terveyslehteen, en ole ihan varma. Juttu liittyi veganismiin ja Puputytön Juhlakirjaan. En ole jutusta kuullut sen koommin, pyysin nimittäin jos voisin saada kopion lehdestä, jossa juttu julkaistaan, eikä sitä ole tullut – voi olla että on hyllytetty. Sitten minulta pyydettiin alustavasti haastattelua nuorten lehteen ja tehtiin haastattelu johonkin juttupankkiin, josta sitä voi sitten eri lehdet halutessaan käyttää. Kaikissa aiheena tietenkin veganismi. Nuorten lehteen oikein kovasti haluaisin, sillä oikeesti olin aika kauhuissani siitä just nuorten osoittamasta välinpitämättömyydestä animalian keräystä kohtaan, tuntuu ettei niitä kiinnostais muu kuin julkkikset ja shoppailu. Tämän päättelin siis siitä, miten teinitytöt naureskelivat minulle pupuasussa ja otattivat itsestään kuvia minun vieressä, siitä mistä suunnasta he vetivät häntääni jne. (olen aika tarkkanäköinen). Että sellasia keinoja saada tärkeää asiaa esille!

Perjantaina hain nukkeni – se on niin hieno!

Sillä pariskunnalla oli iso kokoelma erilaisia, kummallisia nukkeja. Niitä oli joka puolella. Niillä oli myös yksi semmonen um…hitto, en muista, japanilainen nukke kuitenkin, joita olen kaavakirjoissa ihastellut. Sain vähän leikkiä sillä 🙂

Tein ruoaksi kovalla kiireellä pastaa, tomaattikastiketta (jota olin siis viime kesänä tehnyt kotimaisista tomaateista – on niin hienoa käyttää itse säilömiään juttuja! Mulla on edelleen joitakin purkkeja sitä tomaattikastiketta, useita purkkeja mansikkahilloa ja omenasosetta) soijapalasilla. Ruoasta enemmänkin: olen herännyt ihmettelemään sitä, miten ihan kaikissa kaupoissa on lähestulkoon samat vihannekset ja hedelmät ympäri vuoden tarjolla. Pihalla on pakkasta 10 astetta, lunta ja jäätä; eikö sen pitäis jollain lailla vaikuttaa siihen, mitä kaupassa tarjolla on? Me ollaan toistaiseksi pärjätty melko hyvin juureksilla, talviomenoilla (tänään söin kyllä viimeisen), kaaleilla, suolakurkulla, pakastemarjoilla, -pinaatilla ja -herneillä. Kovin kotimaisesti ja melko ympäristöystävällisestikin. Vaikkakin luin just, että laivarahdilla tuodut “etelän hedelmät” kuormittaa ympäristöä melko vähän, että vois ihan hyvin ostaa myös sesongissa olevia hedelmiä. Joten ostin edullisen pussin espanialaisia avocadoja 🙂 Päästöjä aiheuttavat ne arat hedelmät ja marjat, jotka täytyy lennättää. Muistaakseni vain 10 % ulkomailta tuoduista kasviksista lennätetään, mutta ne aiheuttaa päästöistä 40 %. Mä en tiedä mitä kaikkia pitää lennättää, mut ainakin marjat on sellasia. Kuka hitto ostaa tuoreita marjoja talvella? Muutkin kun mun äiti, joka onkin ihan pöljä. Sitte vielä sekin, että ison osan poisheitettävistä ruoista (kotona ja kaupassa?) muodostaa just hedelmät, joita kaukaa raahataan. Harmillista. Opetus? Syödään kausiruokaa, ostetaan sitäkin vain tarpeeseen, käytetään tähteet hyödyksi (koirat ja puput uskomattoman tehokkaita biojätemäärän pienentäjiä, mutta ennen hankintaa otettava huomioon muun hoidon tarve)

Lauantaina tämä tehotyttö ensin leikki nukeilla, aika loppui kesken ja oli jätettävä tytöt Pinjan huomaan. Kiireellä keskustaan, sieltä ratikalla Heluna Fashioniin, jossa heti ovella joku tervehti minua, kätteli ja sanoi lukevansa blogiani. Se oli vitsi hienoa! Terveisiä Jennille! Oltiin tuttuja myös Animalian kautta, muttei koskaan tavattu. Vein Helunaan siis joitakin pussukoita myyntiin, sain ihanalta Piialta pari suklaapatukkaa (toivottavasti Timo ei lue mun blogia!) ja jatkoin matkaani Miljalle, joka näytti minulle töitään, jotka toivottavasti liittyvät toivottavasti seuraavaan projektiini! Milja on kuulkaa niin taitava, että mulle tuli semmonen ihmetys, että miltäköhän se mahtais tuntua olla näin hyvä jossain, ihan missä vaan! (nyt teidän kuuluis kaikkien kehua mua, kertoa että minäkin olen tosi ihmeellisen hyvä xxx:ssä 😉
Tästä tapaamisesta kävelin keskustaan Pikku Nepal ravintolaan, jossa olin just oikeaan aikaan! Ihq! Satukin oli siellä. Mähän olin täällä uhonnut hankkivani kaksi jäsentä Animalialle, aloittavani Satusta. Satu helpotti tätä vaikeaa tehtävääni kertomalla lukevansa blogiani. Mä en kuitenkaan pystynyt tarttumaan tähän “auttavaan käteen”, vaan Satun oli sit vähän myöhemmin otettava asia itse puheeksi, kun emmä vaan voinut. No, onneks Satu on niin ihana. Ja ihan kohta Animalian jäsen 😀 Kuka olis seuraava?

Syötiin oikein hyvää ruokaa, mulla ei mennyt kuin muutama euro ruokaan, sillä käytin lounareita (vaikka joutuuhan niistäkin maksamaan). Satun jäädessä vielä jälkkärille mä lähin lunastaa meidän lippuja leffaan. Siellä oli huikeet jonot. Käytin leffalippuun kaksi Virikeseteliä, joita saadaan töistä ihan ilmaseksi 20 kpl, joten leffasta maksoin 2,5 €! Ruohonjuuresta hain limun, Chrisille suklaata ja makkaraa ja nakkipaketin (Pinja toivoi nakkikastiketta). Ei mennyt edes 15 euroa, ja yli puolet tästäkin oli C:n. Hain vielä kaupasta veden ja siinä mun leffa eväät. Näinkin voi syömässä ja leffassa käydä! Edullisesti! En ole siis edelleenkään tilannut netistä mitään tai shoppaillut kaupoissa. Oikeasti en tarvitse mitään, saan tälle vahvistusta joka kerta kun käyn tavaroitani läpi – mulla on niin hirveästi kaikkea! Laffe oli This must be the place, ihan hyvä, vaikkakin vähän hidasliikkeinen, meinasin nukahtaa.
Leffan jälkeen kotiin, kotona en muista mitä. Ainakin keitin liottamiani papuja. Unohdin sen keittämisen ja menin yläkertaan, kamala sotku oli liedellä kun tultiin alakertaan. Hups!

Sunnuntaina heräsin tosi aikasin, tein hummusta, punajuuri-saksanpähkinälevitettä, kaalipiirakan, sipulipiirakan, sieni-pastavuoan ja hernerouhe-perunasoselaatikon! Kaikki ennen kahta, sillä kahden aikoihin kaaduin sänkyyn ja olin kuollut. Mutta ei auttanut, sillä olin lupautunut viemään Lassin katsomaan veljeni sähklyottelua. Mulla oli kirja mukana, luin aina välillä taloudenpidosta ja välillä katoin kuinka pojat juoksee rikkinäisen (reikäsen) pallon perässä. Ja pikkuveli kaivaa nenäänsä.

Pelistä Lassi isälleen ja minä kotiin. Syötiin jotain tekemistäni ruoista ja mentiin sit yläkertaan vähäks aikaa. Leikin nukeilla ja tein viime vuotisen halloween skräppisivuaukeaman valmiiksi. Ei mikään hyvä, mutta onpahan ainakin tehty.

Yöllä näin unta mun isosta pomosta. Inhottavaa jos se taas alkaa, että ne tulee uniinkin.

Mjau.

♥ Raisa

5 thoughts on “Ruokaa

  1. Moooi Raisa!

    Tein viime viikolla juhlakirjan ohjeella sitä cheese and macaroni -hommaa, ja siinä reseptissä oli pieni lipsahdus! Ainesosaluettelossa ei mainittu soijakastiketta, mutta sanallisessa ohjeessa käskettiin lisätä soijakastike. Vastaavasti ainesosaluettelossa oli suola, mutta sitä ei tainnu olla sit siellä sanallisessa ohjeessa.

    Jotaki tämmöstä, enivei :> Miten siis OIKEESTI pitäis toimia?

    – Mume

  2. Ouch! Paha moka! Molempia oikeesti tarvitaan, soijakastiketta 2 rkl ja suolaa 1,5 tl. Suola lisätään samaan aikaan kuin soijakastikekin. Kiitos kun kommentoit asiasta! Nää on aina harmillisia, mutta oikein hyvä tietää jos kirjasta otetaan 2. painos, niin saa siihen korjattua!

    <3 Raisa

  3. Hei! Ellen nyt ihan harhoja ole nähnyt, niin Kissafani-lehdessä nro 6/2011 oli juttua sinusta ja Puputytön juhlakirjasta. Juuri tuon lehden kautta (tästä kyllä en ole ihan varma) muistaakseni blogisikin löysin ja täällä välillä olen “salaa” käynyt lueskelemassa :).

    Kummallista etteivät sinulle tuosta kopiota voineet lähettää, olisin voinut kuvitella että ilman erillistä pyyntöäkin sen tekisivät. Mutta kannattaa käydä kirjastossa selaamassa viime vuoden Kissafaneja jos löytyisi.

    Terv. Liisa

  4. Moikka Liisa! No pöh! Ehkä ne on sitten vaan unohtaneet laittaa sen mulle. Mutta mukavaa, että se julkaistiin ja sinä olet sitä kautta löytänyt tänne! 🙂 Mä laitoin lehteen palautetta, pyytäen itselleni sitä numeroa. Kiitos tiedosta!
    ♥ Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s