Mummo.

Tuli tarve kirjoittaa, joten tässä, olkaa hyvät:

Sillä oli pörröiset jalat ja niitä se alvariinsa silitteli. Kun oltiin pojan kanssa matkalla sitä tapaamaan oikaistiin puiston kautta ja siellä puistossa nähtiin suuri ontto puunrunko. Ja sen puunrungon sisällä se oli, mummo. Ja siellä se silitteli niitä pörheitä jalkojaan.

Oltiin pojan kanssa ihan että mitä täällä tapahtuu. Mummo vastas, että muutin tänne asumaan kun täällä on pirun hyvä tuuletus ja muutenkin tosi kivaa. Tulkaa tekin. No, me mentiin pojan kanssa sen seuraksi, änkeydyttiin kaikki sinne runkoon ja siellä oli kyllä aika kivaa. Saatiin silittää mummon karvaisia jalkojakin.

Kiiltokuvaterveisin,

Raisanne.

Lukemani kirjat, 2017 34 – 57

Heips.

Tässä loput vuonna 2017 lukemani kirjat: (aiemmat postaukset aiheesta löydät tästä  ja tästä)

34. Paula Knight: The facts of life 🙂

35. Charles Burns: Musta aukko 😦

36 ? : How to be a wildflower 😦

37. Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta 🙂

38. Guy Delisle: Pjongjang 🙂

39. Guy Delisle: Shenzhen 🙂

40. ? : Virgin Suicides

41. Dan Buettner: The Blue Zones 🙂

42. Dave Ramsey: The total Money Makeover 🙂

43. Fumio Sasaki: Goodbye, things 🙂

44. Adam Smith, Matthew Fox: Long walk to valhalla

45. Suyata Massey: Rei Shimura Havajilla

46. K Thor Jensen: Red eye, black eye

47. Glyn Dillon: The nao of brown 🙂

48. Yasunari Kawabata: Kioto 🙂

49. Gilbert Hernandez: The children of palomar 😦

50. Michael Greger: How not to die 😀 !

51. Hanya Yanagihara: Pieni elämä 😀 !!

52. Derf Danderf: My friend dahmer 🙂

53. Hanya Yanagihara: The people in the trees

54. Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

55. Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta 🙂

56. Karita Sainio: Hyvin eletty 😦

57. Michelle Mackintosh: Snailmail

Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että (iso?) osa lukemistani kirjoista onkin graafisia novelleja, eikä “oikeita” romaaneita. Koittakaa kestää. Luin ne silti sekä katsoin kuvia tarkasti.

Vuonna 2017 minulle tärkeimmät kirjat olivat: Keri Smithin The wander society, Michael Gregerin How not to die sekä Hanya Yanagiharan Pieni elämä. Suosittelen lämpimästi.

Tällä hetkellä luen useampaa kirjaa, enkä yhtäkään oikeaa kirjaa. Ennen kaikkea puutarhuroinnista, omavaraisuudesta sekä ympäristön suojelusta.

Pyrin jatkossa kirjoittamaan blogiini useammin, ja todennäköisimmin se tapahtuu joko maanantaisin, tiistaisin taikka keskiviikkoisin – silloin minulla on vapaata. Luksuselämää. 🙂

Ei muuta. Voikaa hyvin.

Raisa

Kuulumisia

Hei vaan!

Hengissä ollaan, ja hyvin voidaan! Blogi, ja sähköpostit sekä kaikki muu vähänkään keskittymistä ja paljoa näppäilyä vaativa toiminta tietokoneella, on jäänyt tauolle siitä alkaen kun toin tietokoneen yläkertaan joskus aikoinaan. Viimeisestä postauksesta taitaa olla melkein vuosi? Silloinkin taisin kirjoittaa lukemistani kirjoista, tai en edes kirjoittaa vaan ainoastaan listata niitä. No, sain lukuhaasteeni täyteen, luin keskimäärin kirjan viikossa, muutama ylimääräinen tuli myös luettua. Listaan ne aikanaan. Lukeminen on ihanaa, ja osittain myös syynä tähän “hiljaisuuteen” – kun ei aika (eikä mielenkiinto) riitä kaikkeen.

Vuosi 2017 oli hyvin vauhdikas, matkustin yllättävän paljon: Tukholma, Tokio, Lontoo, Martha’s Vineyard ja loppuvuodesta vielä Bologna. Huh huh. Uudelle hienolle matkalaukulleni kyytiä. Ja jouduinkin sen sitten viemään huoltoon, kun lukko alkoi tökkimään. Liikkeessä sanottiin, että jos se on mennyt rikki matkustaessa korjaus ei tod.näk. mene takuuseen…Mitä ihmettä?! Matkalaukku, jonka ei ole tarkoitus kestää matkustamista? No, sain laukkuni korjattuna, ilman kustannuksia takaisin.

Matkoista paras oli ehdottomasti reissu miehen vanhempien luokse Yhdysvaltoihin. Syytä olisi kirjoittaa tästä oma postaus. Ehkäkenties.

Bolognaan pääsin Etsyn kustantamana, mikä oli ihan huikeaa. Meillä oli siellä viikonlopun mittainen “johtajien” tapaaminen, jonne minä onnenkantamoisena pääsin. Olin muutaman päivän ylimääräistä, jotta saatoin kiertää kaupunkia ja käydä uskomattomalla hautausmaalla.

Tokio oli Tokio, kirsikankukkien aikaan. ❤

Lontoossa kävin ensimmäistä kertaa, tyttäreni kanssa. Oli mukava matkustaa kahdestaan. Tykkäsin Lontoosta, ja olenkin vastoin kaikkia ympäristölupauksiani menossa sinne takaisin ensi kuussa.

Kaikesta tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi? jotenkin levoton olo loppuvuodesta. Eivätkä asiat oikein tuntuneet omilta. Kokeilin kaikennäköistä, kävin mm. kamerakurssilla. Se oli kyllä oikeasti ihan tosi hyvä juttu, sillä opin vihdoin ja viimein käyttämään kameraani. Ja opin myös, että kamerani on auttamattomasti vanhentunut ja iso syy siihen, että ottamani kuvat ovat niin hämäriä. Ei riitä valovoima aikä ISO herkkyys. Joten kun Black Friday -alennukset Rajalalta ponnahti tietokoneen ruudulle sen kummempia miettimättä menin ja tyhjensin puskurirahastoni (siis ikään kuin ylimääräisen säästöni, jota pidän juuri tälläisiä extempore juttuja varten – olen edelleen hyvin vastuullinen rahankäyttäjä.) ja pistin Pinkkiksen maksamaan kamerasta puolet. Ja pitihän sitten uuteen kameraan saada myös uudet linssit, joten ostin kalansilmän ja hyvän (kiinteän polttovälin?) peruslinssin (ja nyt ehdottomasti tarvitsen zoomin, että voin kuvata pihan lintuja, ja ensi vuonna mahdollisesti valaita). Rahaa paloi, mutta onneksi ne oli etukäteen säästettyä rahaa, osittain myös iloiset veronpalautukset. Niin, ja siis tietenkin uusi kamerani oli sen verran erilainen, että saan opetella sen käytön lähes alusta alkaen uudelleen. Menenkin tässä kuussa uudelle kurssille, joka ei kylläkään ole kamerankäyttöä, mutta saman opettajan pitämä, ja uskon, että tulen saamaan sieltä apua tämän kameran kanssa. Olen kyllä lukenut käyttöohjettakin!

Vaikka käytinkin rahojani järkevästi olin silti ihan lopen kyllästynyt kaikkiin uusiin kyniini ja musteisiin ja kaikkeen, mitä en oikeasti tarvitse kasoittain joten tein hurjan uuden vuoden lupauksen: En osta mitään uutena vuonna 2018. Ensiksi ajattelin, etten kerro siitä kenellekään, jota siitä luopuminen on helpompaa, ja juuri siitä syystä pyrin kertomaan siitä kaikille. Joten nyt Teillekin: En osta mitään uutena tänä vuonna! Sääntöjä en ole tehnyt itselleni, siis siitä että mitä kaikkea tuo käsittää, lakanat? liima? postikortit? tiskiharjat? saippua? printterin muste? Vaan ratkaisen tilanteita sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu.

Toistaiseksi olen tehnyt itse, jo olemassa olevista materiaaleista, sinettilakkaa viime vuoden puolella tilaamaani sinettiin. Yritin kuumeisesti etsiä “toiselle turhia” lakkatankoja, mutta ne olivat ihan naurettavan kalliita, ja taas toisaalta houkutus niihin meni, kun tajusin niiden olevan eläinperäisiä (en ole 100% tiukka käytetyn tavaran vegaanisuudesta, vaikken kyllä tähän hätään keksi hyvää esimerkkiä). Joten etsin netistä miten tehdä sitä itse: kuumaliimaa ja vahavärejä! Vahaliidut ostin kirppikseltä ja liimaa on itsellä vaikka muille jakaa. Seuraava ongelma tuli eteen lakanoiden muodossa. Olen laittanut kiertoon kaikki ylimääräiset petivaatteemme, jättäen jäljelle kaksi aluslakanaa ja kolme pussilakanaa. Ja kun ne nyt sattuu olemaan ikealaatua niin nehän hajoaa herkästi. Joten meillä on ehkä kaupungin paikatuimmat lakanat. Kolmas ongelma tuli eteen, kun tukikangasvarastoni alkoivat hupenemaan. Yletänkö päätöksen koskemaan myös Pinkkistä? Apua! Kyllä yletän, tiettyy pisteeseen. Vetoketjuja en osta kirpputoreilta, mutta ehkä kaikessa muussa pystyy käyttämään omaa nokkeluutta, internettiä sekä kirpputoreja. Joten tukikankaan tekoon netin ohjeilla: sprayliimaa (jota minulla on kolme pulloa…) ja ohutta kangasta. Toimii!

Sain lahjaksi Stockan lahjakortin, jonka käytön suon itselleni (vaikkakin siinä on käyttöaikaa kaksi vuotta). Lisäksi annan luvan käyttää muita lahjakortteja, mikäli saan sellaisia lahjaksi, ja synttärilahjaksi aion pyytää mustetta printteriin (olis pitänyt huomata ostaa musteet ennen vuoden vaihdetta!). Ja poikkeuksena kaikkeen on käsintehdyt asiat. Aion jatkossakin sallia itselleni Etsystä ja myyjäisistä jne ostot. Ja suositella sitä kaikille muillekin. Askartelutarvikkeiden suhteen olen melko pitkään omavarainen, mutta olen sallinut palautuksia vastaan suoritetut ostokset. On merkillistä miten paljon minullakin on kertynyt avaamattomia pakkauksia musteita jne. (no itse asiassa niitä ei ole enää ollenkaan niin paljoa, ja nyt taitaa viimeiset mennä, jotta saan lunastettua pienet pahviset matkalaukut nukkekotiprojektiini (kerron siitäkin joskus lisää), sekä hapsunauhaa viireihin. Viirit on ihania.

Puh! Vielä yksi asia! Jo viime vuoden alkupuoliskolla sain meidän jäteastian vaihdettua kaikista pienimpään, kaikista harvimmalla tyhjennyksellä. Ja nyt kun muovinkierrätys on alkanut, ainakin Helsingissä, ja me entisestään harvennettu shoppailua niin meidän roskishan tyhjennetään aina reilusti vajaana. Joten otin yhteyttä HSY:hin ja koska olen hiljattain tehnyt kompostointi-ilmoituksen aletaan meidän pienistä pienintä roskistamme tyhjentämään kerran kahdessa kuukaudessa! Woot! Woot! Oon kyllä niin tyytyväinen tähän kehitykseen, vaikkakin yletön matkustelu vesittää kaikki hienot tekoni.

Mahdollisesti jatkoa tulossa piakkoin! Pysykää kuulolla!

Hyvää Ystävänpäivää!

xoxo,

Raisa

 

Päivitys lukemiini kirjoihin

Hei taas!

Seuraa päivitys 2017 lukemiini kirjoihin. Edellinen postaus täällä. Siitä onkin vierähtänyt melkoisesti aikaa, ja kasapäin kirjoja.

https://pixabay.com/fi/cactus-silm%C3%A4t-kirja-potti-1059633/

9. Alexandra Harris: Virginia Woolf (tykkäsin)

10. Henry Miller: Kauriin kääntöpiiri (osittain tykkäsin, ja osittain en yhtään. Sivukaupalla tyhjänpäiväistä “tajunnanvirtaa”.)

11.Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia. (tykkäsin oikein kovasti. Suosittelen!)

12. Kirsti Virtanen: Lupa olla nainen. (en erityisemmin tykännyt. Ei herättänyt suuria tunteita. Mutta teki mieli ottaa yhteyttä kirjailijaan, ja kertoa hänelle tästä.)

13. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway. (tykkäsin. Suosittelen.)

14. Hector Garcia ja Francesco Miralles: Ikigai. (tykkäsin, suosittelen. Ostin heti omalle äidille. Tosi hyvä!)

15. Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja. (Huikean hyvä! Rakkaus kirjallisuuteen roihahti jälleen liekkeihin. Suosittelen!!)

16. Sylvia Plath: Lasikellon alla. (tykkäsin, suosittelen)

17. Jenni Selosmaa: Kukkaron kuningatar. (tykkäsin, yllättävän hyvä. Suosittelen)

18. Ted Hughes ja Frances McCullough: Sylvia Plathin päiväkirjat. (ok, opin, että vaikka rakastankin elämänkertoja, en ihan kauheasti välitä päiväkirjoista. Niissä on liikaa jotain, mistä en välitä, ja liian vähän sitä mistä välitän.)

19. Elina Alasentie: Jokakodin raivausopas. (en ole laittanut itselleni mitään merkintää tästä, en yhtään muista oliko inspiroiva vai ei. Lue ja tee päätöksesi itse.)

20. Walt Whitman: Ruohoa. (nyt paljastan itsestäni jotain, mistä en välttämättä ole kauhean ylpeä: minä en pidä runoista. En pidä luonnon liiallisesta kuvailusta, hitaista asioista, ruohon kasvusta, joutilaisuudesta ja sen sellaisesta velttoilusta. My bad. Inhosin tätä, ja ehkä inhoan WW:kin. Ja WW:han on suuri guru meille “kulkureille” [kts. yllä mainittu blogipostaus, kirja nro 3]. Elämä on.)

21. Yoko Ogawa: Revenge. (Tosi hyvä, suosittelen!)

22. Takashi Hiraide: Kissavieras. (Iiiik! Ihana! Suosittelen! Japanilaiset tekevät kaiken paremmin.)

23. Alex Wrekk: Stolen Sharpie revolution. (hyvä! Suosittelen, mikäli kiinnostunut zineistä.)

24. Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia. (en tykännyt. Ehkä en enää pidä Murakamista? En suosittele.)

25. Yoko Ogawa: Hotel Iris. (tykkäsin! Suosittelen!)

26. Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa. (ihan ok, ei kuitenkaan mitään Murakamin parhaimmistoa. Ei jatkoon.)

27. Rebecca Solnit: Men explain things to me. (ei sytyttänyt. En ymmärtänyt tarpeeksi tykätäkseni.)

28. May Sarton: Journal of Solitude. (tää oli hyvä, mutta aika hemmetin pitkäveteinen. Tosi hidas lukea, koko ajan piti alkaa pohtimaan jotain. Siis ei niin, että kirja olisi siihen käskenyt, mutta tuli vaan semmoinen olo. Vanheneminen kutkuttaa.)

29. Brooke Mcalry: Destination Simple. (luin päivässä, paska kirja. Just semmoinen “isoilla kirjaimilla kirjoitettu”. Kun on vähän asiaa, mut se pitäis saada isoon tilaan. Tyhjänpäiväistä, täynnä itsestäänselvyyksiä, yksinkertaistettua. Vaikka tykkäsinkin Elizabeth Gilbertin Big Magicista, on se malliesimerkki kirjasta, joka on kirjoitettu isoilla kirjaimilla. Niin, ja tarkoitan siis fonttikokoa, en niinkään TÄTÄ.)

30. Anais Nin: Päiväkirja 1931-1934. (argh! Jäätävän pitkäveteistä! Ja tässä oli niin paljon potentiaalia. Aihe olis kiinnostanut ihan mielettömästi, hankin kirjasta samantien kolme päiväkirjaa, koska kuvittelin, että ahmin ne hetkessä. Toisin kävi, kaksi palautin lukematta ja tämän ensimmäisen kärvistelin loppuun, ihan vaan jotta pääsen tänne siitä marmattamaan. Vahvisti oppimaani siitä, etten pidä päiväkirjoista. Anais Ninin elämä kyllä kiehtoo, ja paljon.)

31. Vanessa Mooncie: The print making book. (Yes! Tosi inspiroiva. Mulla on vahva taidevaihe meneillään, ja tämä sopi siihen loistavasti. Ollaan ihan kohta menossa Amerikkaan, ja olen jo appivanhempien osoitteeseen tilannut ison läjän taidetarvikkeita, enimmäkseen tämä kirjan innoittamana. Ja kuulkaa! Silkkipainoseulani, jonka olen ostanut monta, monta vuotta sitten, on päässyt käyttöön! Olen niin innoissani kaikesta tästä!)

32. Lauren Purje: You might be an artist. (sarjakuvakirja. Hauska, suosittelen!)

33. Cameron Diaz: The Longevity Book. (Mielenkiintoinen kirja, mutta olisin kyllä kaivannut enemmän käytännön ohjeita ja vähemmän tieteellistä plörinää. Sitä oli nimittäin aika paljon. Mutta joo, ikääntyminen on sittenkin ihan pop! Suosittelen. Sekä kirjaa, että ikääntymistä.)

Ei muuta tällä erää. Lukekaa hyvin! (muuten, ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki lukemani on kirjastosta.)

xoxo,

Raisa

Luettavaa koko kesäksi

Olen viime aikoina (maaliskuusta alkaen) ostanut paljon (liikaa?) kirjoja ja muuta luettavaa. Enkä ole niitä juurikaan ennättänyt lukemaan. Tilanne korjaantunee piakkoin, sillä perjantaista klo 20 alkaen olen minä LOMALLA!!! WAAAAAAAH! Uskomatonta, että se on nyt jo ihan tuossa kulman takana: Kesäloma! Onko mitään niin makoisaa, kuin oma kesäloma? Lomalla meinaan lukea, ja paljon! Ja tässähän sitä luettavaa sitten olisikin!

Olen valinnut sekä randomisti, että tietoisesti mitkä aukeamat kuvaan. Pahoittelen ylipitkiä kynsiäni. Ällöä.

Ensimmäisenä Lontoosta Gosh! sarjakuvaliikkeestä ostamani Alessandro Criseon Memento Bento, matkakuvaus Japanista. Zinerintamalla tämä aihe on yksi kestosuosikeistani. Kuvitetut matkakuvaukset Japanista. Melkein yhtä hienoa kuin itse niitä kokea. (random aukeama)

Iik! Pimeässä hohtavia sieniä!!! Japanista ostamani ylihieno sienikirja! Mahtavia kuvia! Sienet on niiiiiin kawaiiii!!! (valittu aukeama, koska pimeässä hohtavia sieniä!!!)

Amazon.uk:sta ostamani Michelle Mackintoshin Snail Mail, kirjeiden kirjoittamisen ihanuuteen opastava kirja. Tai siis ennen kaikkea miten niistä kirjeistä tehdään persoonallisempia. Eilen illalla aloin lukemaan ja ehkä en tätä suosittelisi? Vaikuttaa vähän “isolla fontilla kirjoitetulta” (tulen ehkä seuraavassa postauksessani tätä avaamaan), mutta ainakin kirjan lopussa on useampi sivu tarroja. (valittu sivu, koska tarroja!)

Randel Plowmanin The Collage Workbook. Ostin muistaakseni Adlibrikselta. Todella inspiroiva kollaasitaiteilu kirja. En ole tätäkään vielä ennättänyt sen enempää lukemaan, hiukan selaillut (ja siitä innostuneena tehnyt ensimmäisen kollaasini.) (valittu aukeama, koska ei edes kaipaa selitystä.)

Kirjaston ilmaishyllystä ottamani Jeffrey Eugenidesin The Virgin Suicides. Ei kuvaa, koska ei kuvia, kantta lukuunottamatta. Mutta kannessa Kirsten Dunst. ❤

Sain 5€ alennuksen Adlibrikseen teetettyäni Ifolorilla valokuvia, joten vihdoin ja viimein raaskin ostaa omakseni tämän yhden vuoden 2017 alkupuoliskon tärkeimmistä kirjoista. Keri Smithin (jolle olen hiljattain lähettänyt fanipostia!!) The Wander Society. Ihana kirja. Muutti minun elämääni. Ja nahkaani. (valittu aukeama, koska olet perillä ja tarrat!!)

Tämän Keri Smithin Pocket Scavengerin olen ostanut jo vuosia sitten, miehelleni. Nyt ostin sen häneltä itselleni. Keri Smith on ihana. (random aukeama.)

Andrea D’aquinon Once upon a piece of paper. En ole ennättänyt mitään muuta, kuin palavasti rakastua tähän kirjaan. En ole tekstisivuja edes vilkaissut, mutta oikealla puolella olevat käytettäväksi tarkoitetut paperit (Use.) ovat mahtavia! (valittu aukeama, koska halusin näyttää kirjan rakenteen: vasemmalla itse kirja ja oikealla kollaaseihin käytettäväksi papereita huima nivaska. Yes!) Amazon.uk:sta.

Lontoosta Gosh!:lta ostettu omakustanne tms. Paula Knightin The Facts of Life. (random)

Katie Daisyn How to be a Wildflower. Tämä vaikutti niin lupaavalta (en kyllä totta puhuakseni muista missä mielentilassa näin oli) ja kun sain kirjan käsiini (Amazon? Adlibris?) niin olin aika pettynyt. Nyt olen taas uudestaan siitä innoissani, kiitos runsaan (lue todella runsaan) kuvituksen. (random)

Myöskin Lontoosta Gosh! liikkeestä ostettu Lauren Purjen You might be an artist if… sarjakuvakirja. Tätä olen eniten ennättänyt lukemaan ja olen tykännyt. Ihan kaikkea en ymmärrä, siis että missä kohtaa pitäisi nauraa, mutta kyllä tämä hauska on. (random)

Loppuun vielä ostamani/saamani zinet. (olen muuten koko kesän työstänyt omia zinejä. Enimmäkseen ajatustasolla, mutta yksi on jo lähestulkoon valmis. Ja lisää on tuloillaan.)

Stanley Millerin Things I think About Sometimes. Tosi hassu. Enkä edes ymmärrä kaikkea. Silti. Gosh!

Scratch That Itch, Kathleen ?. Todella mielenkiintoinen zine. Kapselihotellit ja pienet tilat. Etsy.

Anxious Days, Becky Garratt. Mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Etsy.

Katie Smithin sulkavihkonen. Mielenkiintoinen. Tämän sain.

Wanderer, issue #4, Alyssa Giannini. Hyvin tehty, mielenkiintoinen (no niin joo, en kai muuten olisi ostanutkaan, ellei olisi mielenkiintoisia kaikki.) Etsy.

Madrid, Ahava Erie Fridel. Kauniisti kuvitettu matkakertomus. Gosh!

Eipä sitten muuta tällä kertaa. Sain muuten just luettua loppuun Anais Ninin ensimmäisen päiväkirjan, ja niitä muita en kyllä todellakaan aio lukea, joten pääsen näiden aarteitteni kimppuun.

Aurinkoista ja kesän lämpimintä viikkoa!

xoxo,

Raisa

Kuulumisia

Hei vaan, pitkästä aikaan!

Jopas edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt melkoinen siivu elämää. Pahoittelut! Edellisen postauksen ja tämän, jota nyt luet väliin mahtuu paljon kaiken näköistä, mutta jostain syystä niistä dokumentointi on jäänyt.

Maaliskuussa kävin Japanissa! Oli huisin hauskaa. Se oli jo kahdeksas kertani, ja sillä erää kiersin paljon puistoja. On koomista miten Japanin luonnottomuus viehättää, mutta eniten pidän Tokion luonnottoman luonnollisesta luonnosta. Söin paljon hyvää ruokaa (tietenkin, olenhan vegaani!) sekä kävelin ihan julmetusti. Hyvä, kiihdyttävä loma.

Huhtikuussa juhlin syntymäpäivääni ja aloin väsymään töihin/töissä. Työkaveri pitkään sairaslomalla, ja minä ahnehdin hänen vuorojaan. Kuuden päivän työviikkoja, 10 päivän työputkia. Opin, että väsymykseni tulee esiin ärtyneisyytenä ja kiukkuna. (tämän taisin kyllä oppia vasta myöhemmin keväällä/kesällä)

Toukokuussa esikoiseni tuli täysi-ikäiseksi!!! APUA!! Miten tässä näin pääsi käymään? Muistan, kuinka itse täytin 18 eikä siitä nyt niin montaa vuotta ole. Kummallista. Liiallinen työnteko jatkuu. Olen innostunut koristelemaan lähiympäristöä puutarhatontuin ja vegaanisin viestein. Hauskaa. Twin Peaks alkoi!!! ❤ Ihan mahtavaa!

Kesäkuussa edelleen liikaa töitä, peruttuja vapaapäiviä, ahdistuneisuutta. Kun ei osaa sanoa ei ja haluaa olla se, johon voi “luottaa”. Minimalismi kausi päättymässä? Alan piristämään/lohduttamaan itseäni shoppailemalla. Taidetarvikkeita. Mm. valo”pöytä”, vesivärit, linopainantaan tarkoitettua maalia/väriä, papereita, tusseja. Ei hyvä. En kuitenkaan ennätä käyttämään niitä. Työstän Rock. Paper. Scissors. -zinesarjan kolmatta osaa (aloitin sillä, saksilla, koska hauskin.). Ostin kirjoituskoneeseen värinauhan todetakseni, että kirjoituskoneella on tosi rasittavaa kirjoittaa, ellei se ole sähköistetty versio. Minun (C:n) ei ole. Kummipojan synttäreillä.

Heinäkuun alussa vihdoin 4 päivän vapaaputki! Jee!! Lontooseen Piisamirotan kanssa. Tosi kivaa! Ihanaa ruokaa ja kaikkea mukavaa. Lisää taidetarvikkeita. Käytiin Kyoto Gardenissa, Buckinghamin Palatsissa, Luonnontieteen museossa (jossa parasta oli ulkona oleva villi puutarha), shoppailemassa, syömässä useassa vegaanisessa ravintolassa, Portobello Marketilla ja sokerina pohjalla: Wellcome Collectionissa, johon osaan ensi kerralla varata ainakin yhden kokonaisen päivän. Jumbossa joku nuori mies vahingossa flirttaili minulle! Ei takaapäin osannut aavistaa, mikä vanha kurttu onkaan kyseessä. Oli se hauskaa!

Oon lukenut noin 20 kirjaa, joista ainakin 23 jättänyt kesken. Luen liian montaa kerralla, ja sitte ennätän kyllästymään ennen kuin pääsen yhdessäkään loppuun asti. Yritän jotain onnellisuus- ja mindfulness -juttuja, mut eihän siitä mitään tule. Ei pysty. Anais ninin päiväkirjat on tosi mielenkiintoisia, ja ihan uskomattoman pitkäpiimäisiä. Jossain vaiheessa teen päivityksen kirjalistaani, se on kaikesta lyhytjänteisyydestä huolimatta päässyt kasvamaan melkoisesti. Ehkä en lukutavoitteessani ole ihan pysynyt, mutta paljon olen lukenut.

Yhteenveto:

Tehtyä: töitä, lukemista, shoppailua (mutta vasta nyt viime aikoina), muutaman zinen alkutohinoita. Ensimmäinen (tietoinen) kollaasi. Vesiväritaiteilu ja kaikenlainen taiteellinen kokeilu. Matka varattu Jenkkeihin ens kuussa. Rimowalle kyytiä!

Tekemätöntä: budjetointi, liikunta, kavereiden tapaaminen (oikeesti! Olen kevään ja kesän aikana käynyt yksillä synttäreillä[joissa olin ainoa vieras-kyseessä siis minua varten järjestetty minijuhla], kerran kylässä syömässä ja kerran kutsunut meille syömään. Ei vaan kykene.), ompelu(!! olen paperia ommellut, tehdessäni vihkoja. Kangasta en yhtään.) sekä bloggaus. Selkärankaisuus ja touhukkuus ihan kateissa. Kaikki aikanaan. Olinkin aivan liian hyvä ollakseni totta.

Laittaisin lisää kuvia, mut ne on toisella muistikortilla ja se on kateissa. Joten, jos saan pyytää halukkaita Instagramin puolelle seuraamaan: www.instagram.com/pinkkisfun/ siellä ainakin joitain kuvia Lontoon reissusta. Ja niistä tontuista ja muista.

Eipä sitten muuta.

Sainpas tämänkin tehtyä!

Arkisen arjen kirjurinne,

Raisa

Kuvakooste

Heipparallaa!

Kaikennäköistä, muttei mitää sellaista kuohuttavaa. Tässä kuvia kun pää on niin täynnä räkää, ettei meinaa ajatus juosta. (kirjoitin kyllä jo pitkän postauksen, mutta totesin sen olevan tavanomaista vielä sekavemman, joten parasta laittaa kuvia vaan.)

Jälkiä. Luontoa. Lukuisia kävelyretkiä.

 

Askartelua. Ostin tulostimen, nyt voi printata mitä haluaa, koska haluaa. Onneksi töistä saa kuvansiirtopapaeria, jotta voin yhdistää kuvan ja kankaan. Alkuvaiheen innostus uuteen askarteluun on aina niin ihanaa. Kokeilla, mihin kaikkeen se taipuukaan.

 

Kaunis ihana matkalaukkuni. Yotsuban isoäidillä on samanlainen. 🙂 (haistoin hiljattain, että matkalaukkuni sisällä on nahkaa jossain läpyttimissä…ja ehkä sitten myös nuo ottimet tuossa päällä ja sivussa. En tiedä mitä tästä ajatella. Olen laukkuuni niin ihastunut, että tavallaan olen hyvilläni, että huomasin asian vasta nyt. Mutta kyllä se vähän kuumottaa.Pahoitteluni.)

Pyöräilyä, säässä kuin säässä. Oikeasti yksi todella paha pyöräilykeli vain osunut tälle talvelle. Siitä tuo ensimmäinen kuva. Oli juuri satanut kosteaa lunta roppakaupalla, jouduin taluttamaan loppumatkan, kun ei voimat riittäneet polkemiseen. Pyöräretkiä, kauniita taloja.

Tukholmaa ja Maisaa.

Mun tietokoneen kameralla saa kummituskuvia. Todella hauskaa.

Ei sitten muuta tällä erää. Konshuu no kinyoobi de(?) Nihon ni ikimasu! Sugoiii!

xoxo,

Raisa

Lukekaa, lapset, lukekaa!

Hei vaan, pitkästä aikaa!

Mulla on pitkään ollut tietokone yläkerrassa, Tehtaalla, enkä siellä malta keskittyä mihinkään tällaiseen, vaan tämä tällainen kuuluu aamupalan yhteyteen. Siinä selitys hiljaisuudelleni.

Minulle kuuluu hyvää. Elämä maistuu makoisalle, asiat ovat sopivasti tasapainossa ja asiat tuntuvat rullaavan omalla painollaan. Käyn töissä (Jumbon Sinellissä vielä tämän viikon ajan KAIKKI tuotteet -50%!!! Voitte varmaan kuvitella millaista kiirettä meillä on pitänyt. Olen ihan puhki viikonlopun jäljiltä.), opiskelen japania (kansalaisopistossa, kerran viikossa), lähettelen postikortteja ympäri maailmaa (jo 30 korttia laitettu menemään, kolmen viikon aikana.) ja luen kirjoja. Ja kirjoja tämä postauksenikin koskee.  Olen saanut yhdestä lukemastani kirjasta taas jälleen niin suuren inspiraation, että elämäni ja arvoni ovat vaihtaneet suuntaa. Tekemisen ja suorittamisen ja mahdottoman touhuamisen sijaan pyrin olemaan. Ja se on ihan kamalan vaikeaa. Tehdä ns. hyödyttömiä asioita. Kuten vaikka lukea. Ja lukea ennen kaikkea ns. hyödyttömiä kirjoja, eli siis romaaneja.

kuva: http://www.barringtonbooksretold.com/

No, romaaneja en vieläkään pysty ihan kasapäin lukemaan, koska on vaan niin paljon mielenkiintoisia tietokirjoja ja elämänkertoja luettavana, ettei yksinkertaisesti ennätä kaikkeen. Mutta yritys on kova. Ja ei tiikeri raidoistaan pääse; on minulla sivutavoite jokaiselle päivälle, niin että jokaisen kirjan pystyn lukemaan viikossa. Ja onnittelen itseäni joka kerta, kuin sivutavoite täytyy ja luen jo seuraavan päivän sivuja…

Tässä vuonna 2017 lukemani kirjat toistaiseksi:

1. Elizabeth Hand: Katoava Valo. Luin tämän miehen suosituksesta. Yhden tämän tädin kirjoista taisin antaa sille joululahjaksikin, eli se tykkää näistä. Itse en mitenkään erityisemmin. Luin joskus ahmimalla Kay Scarpettaa ja tää vähän muistutti sitä. Mut kehnompi versio vaan. Tai jotain. Mut jotenkin siitä paistoi läpi sellainen itseihailu (anteeksi, en millään löydä sanoja kuvaamaan tätä. Jos luette kirjan toteatte varmaan, ettei tässää ole häivettäkään mistään itseihailusta, päinvastoin, enemmänkin itseinhoa. Mut silti, uskallan olla erimieltä.), josta en välittänyt. Musta on jotenkin tosi vaikeaa olla tykkäämättä kirjoista, joista mun mies, kirjallisuutta opiskellut sanataituri, pitää. Mut en erityisemmin lämmennyt tälle. Mun mielestä tää nyt vaan oli vähän hölmö.
2. Tammy Strobel: You can buy happiness. Ihana kirja. Ihana Tammy. ❤ Mä olin pienen hetken ihastunut Tammyyn, ja siis kyllä edelleen sitä seuraan Instagramissa (vaikken siellä ole jaksanut kahteen viikkoon käydäkään) ja säästän sen blogikirjoituksia luettavaksi myöhemmin. Kirja kertoo elämänlaadun parantamisesta. Ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta ihana kirja kaikesta huolimatta. Suosittelen. En löytänyt kirjastosta, joten omani ostin täältä.
3. Keri Smith: The Wander Society. Kyllästyin aikanaan siihen Kerin tuhottavaan päiväkirjaan, ja heitin pois ennen kuin sain sen valmiiksi. Se nyt vaan oli niin turhaa ja hölmöä. Ja kun musta oli aikuinenkin tulossa. Ja minimalisti ja kaikkea. Ja sitten kirjastossa oli tämä kirja esillä ja ajattelin, että se olisi hauska lukea. Ja niin mun elämä muuttui. Ole enemmän, tee vähemmän. Kävellen se selviää. Olet perillä. Mä otin hitto soikoon tatuoinnin sormeeni tämän kirjan inspiroimana! Niin, että luette sitten ihan omalla vastuulla. Tähän kirjaan ne postikortitkin liittyvät. Solvitur ambulando!
4. Toni Morrison: Rakkaus. Tosi eläväinen kirja, jäi pitkäksi aikaa mieleen. Mutta aika kamala lukea. Miksi (lähes) aina (lähes) kaikki palkitut, “hienot” kirjat on niin töksähtelevästi kirjoitettu. Miksei se tarina voi vaan soljua? Miksi pitää tehdä lukijalle hölmö olo? Tai ainakin musta tuntuu, et vika on minussa, jos tarina ei lähde lentoon. Et minä vaan oon niin tyhmä, etten osaa lukea “oikein”.
5. Nigel Nicolson: Virginia Woolf. Kepeä kirja Virginiasta. Semmoinen, et jäi nälkä.
6. Elizabeth Gilbert: Big Magic. Ei ihan kaiken sen hypetyksen arvoinen, mut inspiroiva kuitenkin. Luin pari viikkoa sitten, ja kaikki jo unohtunut.
7. Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko. Olin tämän varannut jo jonkin aikaa sitten, ja olihan se luettava kun lopulta tuli minun vuoroni kirja lainata. Ei kiinnostanut tässä kohtaa enää ollenkaan. Kirja oli huonosti suomennettu, vähän huonosti kirjoitettu, siinä oli paljon kirjoitusvirheitä (pata kattilaa soimaa) ja varmasti siinä oli paljon hyviä vinkkejä kaikille kusipäisille bemarikuskeille.
8. Annie Dillard: Pilgrim at Tinker Creek. Ihastuttava kirja, jonka jätin kesken. En löytänyt suomeksi, enkä vaan osannut lukea englanniksi. Ihan liikaa eläimiä ja kasveja ja kaikkea, mitä en ymmärtänyt. Surullista.

8. Nicholas D. Kristof & Sheryl Wudunn: Puolikas taivasta. Naisten hyväksikäytöstä ja               kaikesta kamalasta kamalia asioita paljasta kirja. Ihan oikeesti? Ette usko mitä                         kaikkea naisille voikaan tehdä…siltikään ei ollut ihan kamla kirja lukea. Asiat vaan               esitettiin niin kuin ne on, eikä niillä mässäilty. Ja lopussa oli vielä paljon vinkkejä                  siitä, mitä lukija voi tehdä asioiden eteen. Hyvin, hyvin mielenkiintoinen kirja.                        Suosittelen.

Ja tällä hetkellä luettavana Alexandra Harrisin kirja Virginia Woolfista. Ja puuteroimishuoneessa on lukusessa Alastair Bonnettin Off The Map.

Lukemisiin!

xoxo,

Raisa

 

Älä Osta Mitään Januaari

Heips!

Olen koko kuukauden viettänyt Älä Osta Mitään -päivää. Surkealla menestyksellä:

*Olen varannut tatuointiajan (siitä olis pitänyt maksaa varausmaksu, mutta unohdin!) ja se aika osui vielä tämän kuun puolelle, joten läskiks meni.

*Olen ostanut uudet kengät.

*Olen ostanut n. 5 kirjaa.

* Olen ostanut donitsin.

*Oltiin toissapäivänä kaupungilla (Kipossa) syömässä.

*Maksoin kielikurssimaksun.

Toisaalta olen onnistunut melko lailla loistavasti:

*Olen pysynyt hyvin tiukassa ruokabudjetissani syömällä kaapeista jo löytyviä ruokia. Sen sijaan, että ostaisin kilon mustikoita viikossa olenkin syönyt toissakesänä tekemiäni raparperihilloja, joita ei kukaan muu meillä syö. Sen sijaan, että olisin ostanut (kalliita) pähkinöitä, olen syönyt (puurossani) kaikkia siemeniä, joita kaapin perukoille on jäänyt. Ja muutoinkin olen käynyt kaupassa kaapeillani. Eli siis tehnyt ruokalistaa sen perusteella, mitä meiltä jo löytyy.

*Olen löytänyt kirjastosta ison kasan kirjoja, jotka olisin muutoin joutunut ostamaan.

*Olen kävellyt neljä kertaa teekaupan ohi, menemättä sisälle!!!! Olen juonut systemaattisesti pois teetä, jota minulla jo on. Enkä aio ostaa uutta, ennen kuin (lähes) kaikki on loppu.

*En ole ostanut uutuuksia, joita meille on töihin tullut.

Epäonnistumisistani huolimatta olen todella tyytyväinen itseeni tämän haasteen suhteen. En ole ostanut mitään alennusmyynneistä. Pipoa olen metsästänyt, mutta jostain syystä olen päättänyt, että piponi tulee pelastaa maailma, enkä ole sellaista pipoa vielä löytänyt. Siis reilusti, reiluista materiaaleista tehtyä. Partioaitasta löysin Patagonian pipon alennuksesta, mutta se oli (kierrätettyä) lampaanvillaa. Melkein lankesin tuohon kierrätettyyn, en sitten kuitenkaan. Olen yllättävän paljon ollut ilman pipoa, tai sitten käyttänyt hölmöä nallehattuani.

Ostamani kengät olivat budjetissani olleet jo useamman kuukauden, en vain ollut löytänyt oikeita kenkiä mistään. Nyt löysin. Ja koodin, jolla sain 10% hinnasta pois. Samat vanhat Palladiumin Baggyt kuin mitä olen käyttänyt jo pari kolme vuotta. Miksi korjata, jos ei ole rikki. Minun kengät kyllä olivat rikki, neljästä kohtaa…

Olen tämän kuun pelannut Minimalismi peliä, miehen ja tyttären kanssa. Molemmat ovat luovuttaneet jo, mutta minä karsin itseni ihan paljaaksi tätä menoa. Tyhjensin sellaisen nuoruusarkun.Ai kamala. Kaikki kirjeet ja runot ja muutama päiväkirja (loput päiväkirjat ovat toistaiseksi kateissa…ääk!)…huh huh. Heitin kaiken pois. Säästin joitain tarinoita, joita olen kirjoittanut . Kaikissa niissä seikkailee Barbie. Kunhan saan aikaiseksi voisin niitä tänne julkaista.

Edellisessä postauksessa taisin mainita Sandrossa syömisen? Se oli kuitenkin äitini tarjoama treffi-ilta, jonka sain joululahjaksi. Joten sitä ei katsota epäonnistumiseksi.

Olen viime päivinä keskittynyt kävelemiseen ja lukemiseen. Minun täytyy pystyä ottamaan rennosti ja olla suorittamatta. Vaikkakin kirjaa lukiessani olen asettanut itselleni sivutavoitteen, ja eilenkin silmät ristissä luin viimeisiä sivuja (ja yhden yli, kun aina pitää pystyä parempaan, enempään) kun aloitin liian myöhään.

Olen päättänyt, että kunhan saan noita kaapissa olevia kankaita edes vähän vielä käytettyä (vaikka puolitettua nykyisen määrän) niin pistän Pinkkiksen tauolle ja keskityn olemiseen, en tekemiseen. (Hirvittää! Aikuisten oikeasti, hirvittää. En [osaa]arvosta[a] joutilaisuutta, rentoilua, maleksimista, oleilua ollenkaan ja nyt yritän sitä opetella.)

Olen myös miettinyt pidempää somelakkoa. Ihan vaan selvittääkseni itselle mitä teen koska some, mitä teen oikeasti itselleni. En tiedä otanko tätä käytäntöön. Voi olla, että ehkä sitten Pinkkis -tauon aikana voisi sitä kokeilla.

Japanin opiskelu tympii, tuntuu että kaikki mitä olen oppinut viime vuoden puolella, jolloin opiskelin sitä itsenäisesti todella ahkerasti, on päässyt unohtumaan. Joten ilmoittauduin kurssille. Hyvä minä!! Aiemmin ei kyllä olisi ollut siihen mahdollisuutta, sillä työaikani ovat niin epäsäännölliset, ettei mistään pitkäkestoisista kursseista tule mitään. Mutta nyt minulla on ollut säännölliset työajat, jotka jättävät viikolla päiviä vapaaksi, joten pääsen harrastamaan! Jee! Tosi kivaa! Ja kaiken lisäksi kurssilla käytetään opettajan antamaa materiaalia, eli näin ollen ei tarvitse ostaa jälleen uutta kirjaa. Erinomaista!

Kävin pankissa, inhotti. Ihan kuin minua olisi kohdeltu eri tavoin kuin edelläni asioinutta aikuista, asiallisesti pukeutunutta naista. Hänelle tarjottiin ajanvarausta, ettei joutuisi odottamaan (kolme asiakasta ennen häntä), minulle ei. Neuvontapalveluihin oltiin molemmat menossa. Miksi infotiskin nainen koki, että minulla on aikaa odottaa, mutta sillä toisella ei? No, olihan minulla reppu täynnä kirjastosta haettuja kirjoja ja vapaapäivä, saatoin odottaa. Mutta ei sitä kukaan muu voinut tietää. Tuli parempi mieli, kun neuvontapalvelunainen näki pankkitilini saldon, ja saatoin olla ylpeä siitä. Vihdoinkin!

Tulipas pitkä postaus. Pahoittelut. Halusin vaan sanoa, että hyvin alkanut vuosi.

xoxo,

R

Matkalla kirjastoon, ja sieltä pankkiin.

 

Leikkiä ja ruokaa

Hei vaan!

Olin eilen valvomassa Twin Peaksin innoittamaa “Peak Experience” taidenäyttelyä Creat Spacen tiloissa. Pitkästä (toooosi pitkästä!) aikaan kuvasin nukkejani ja jotenkin se oli kyllä tosi kivaa. Ja käytin oikeaa kameraakin, enkä onnetonta kännykkää.

Goddamn! Your breath really stinks man!

My log has something to tell you: “There’s a masterpiece in this art gallery.”

“Very impressive. Just look at the colors. Everything.”

Pestini loputtua mentiin (lähes)naapuriin Sandroon syömään. Mä olin siellä ekaa kertaa, mikä ehkä vähän kummallista. Mutta pojat! Katsokaa noita meidän bataattiranskiksia!! Tota suolan määrää! Sairaan (kirjaimellisesti!) hyvää! Oli se burgerikin herkullista, mut noi ranut…to die for. Söin itseni ihan ennennäkemättömään ähkyyn, mun vatsan pömpötys alkoi miekkalisäkkeestä ja jatkui siitä aina häpyluuhun asti. Törkeetä.

Kotimatka kesti järkyttävän kauan. Käytiin Postitalon K-marketissa ihastelemassa laajaa vegaanisten tuotteiden valikoimaa ja sit myöhästyttiin junasta ehkä noin sekunnilla. Harmitti. Ja sit alkoikin harmittamaan oikein toden teolla kun kuulutettiin, että kaikki junat jotka pysähtyis meidän asemalla on peruttu. (koska satoi lunta. suomessa. talvella. tavatonta.) Päätettiin mennä sit bussilla. Eikä meinattu löytää oikeaa pysäkkiä mistään, joten myöhästyttiin sitten parilla minuutilla meidän bussista. Odotus 16 minuuttia. Onneksi ei sentään ollut nälkä. Kun päästiin kotiin oli syömisestä mennyt jo niin kauan, että saatoin syödä jälkiruoaksi 3 Kaverin suklaa-kinuskiöverijäätelöä. Ja sit pyörin sänkyyn voimaan pahoin. Liika on liikaa.

Mut oli se kivaa. Koko päivä kivaa.

Päivitys vielä Napoleonista, siitä meidän “tappajahamsterista”. Lapset sitä jo käsittelee ihan normaalisti, paljain käsin. Kaikki sähinä ja sellainen ärhentely on kokonaan loppunut. Toissailtana päästettiin se Tehtaan lattialle ja öö…koska mä en uskaltanut ottaa sitä kiinni pääsi se kaikista piilosta parhaimpaan/pahimpaan – kanien lattiaan kaivamaan koloon. Se kolo on tos hankalassa paikassa, sitä ei kunnolla näe eikä sinne pääse mitenkään käsiksi, jos on vähänkään kania isompi. Enkä tiedä siitä, että mihin se johtaa, että kuinka hyvin siitä pääsee talon sisuksiin. Ja sinne Napoleon tietenkin meni. Voi rähmä! Paniikki iski, katosiko meidän hamsteri nyt ikiajoiksi? Pyysin miestä auttamaan, josta ei ollutkaan yhtään mitään apua. Jouduin pyytämään sitä sitten poistumaan kun se oli niin älytön ja vaan pahensi tilannetta. Aika ajoin kuulin kuinka Napoleon liikkui tiskiallaskaapin sisällä, joten tiesin asioiden olevan suht hyvin, kunhan se vaan ei säikähdä niin, että juoksisi siihen kamalaan koloon. Kääpiöhamsterikokemuksesta tiesin odotella ihan hiljaa josko se jossain kohti tulis ihan itsekseen ulos. Ja tulihan se. Kaappasin hamsterin ja kiikutin äkkiä turvaan omaan kotiinsa. Huh! Kamala tilanne. 

Ei sitten muuta tällä erää. Toivottavasti en sanonut liikaa.

xoxo,

Raisa