Kuvakooste

Heipparallaa!

Kaikennäköistä, muttei mitää sellaista kuohuttavaa. Tässä kuvia kun pää on niin täynnä räkää, ettei meinaa ajatus juosta. (kirjoitin kyllä jo pitkän postauksen, mutta totesin sen olevan tavanomaista vielä sekavemman, joten parasta laittaa kuvia vaan.)

Jälkiä. Luontoa. Lukuisia kävelyretkiä.

 

Askartelua. Ostin tulostimen, nyt voi printata mitä haluaa, koska haluaa. Onneksi töistä saa kuvansiirtopapaeria, jotta voin yhdistää kuvan ja kankaan. Alkuvaiheen innostus uuteen askarteluun on aina niin ihanaa. Kokeilla, mihin kaikkeen se taipuukaan.

 

Kaunis ihana matkalaukkuni. Yotsuban isoäidillä on samanlainen. 🙂 (haistoin hiljattain, että matkalaukkuni sisällä on nahkaa jossain läpyttimissä…ja ehkä sitten myös nuo ottimet tuossa päällä ja sivussa. En tiedä mitä tästä ajatella. Olen laukkuuni niin ihastunut, että tavallaan olen hyvilläni, että huomasin asian vasta nyt. Mutta kyllä se vähän kuumottaa.Pahoitteluni.)

Pyöräilyä, säässä kuin säässä. Oikeasti yksi todella paha pyöräilykeli vain osunut tälle talvelle. Siitä tuo ensimmäinen kuva. Oli juuri satanut kosteaa lunta roppakaupalla, jouduin taluttamaan loppumatkan, kun ei voimat riittäneet polkemiseen. Pyöräretkiä, kauniita taloja.

Tukholmaa ja Maisaa.

Mun tietokoneen kameralla saa kummituskuvia. Todella hauskaa.

IMG_20170309_151335

Ei sitten muuta tällä erää. Konshuu no kinyoobi de(?) Nihon ni ikimasu! Sugoiii!

xoxo,

Raisa

Lukekaa, lapset, lukekaa!

Hei vaan, pitkästä aikaa!

Mulla on pitkään ollut tietokone yläkerrassa, Tehtaalla, enkä siellä malta keskittyä mihinkään tällaiseen, vaan tämä tällainen kuuluu aamupalan yhteyteen. Siinä selitys hiljaisuudelleni.

Minulle kuuluu hyvää. Elämä maistuu makoisalle, asiat ovat sopivasti tasapainossa ja asiat tuntuvat rullaavan omalla painollaan. Käyn töissä (Jumbon Sinellissä vielä tämän viikon ajan KAIKKI tuotteet -50%!!! Voitte varmaan kuvitella millaista kiirettä meillä on pitänyt. Olen ihan puhki viikonlopun jäljiltä.), opiskelen japania (kansalaisopistossa, kerran viikossa), lähettelen postikortteja ympäri maailmaa (jo 30 korttia laitettu menemään, kolmen viikon aikana.) ja luen kirjoja. Ja kirjoja tämä postauksenikin koskee.  Olen saanut yhdestä lukemastani kirjasta taas jälleen niin suuren inspiraation, että elämäni ja arvoni ovat vaihtaneet suuntaa. Tekemisen ja suorittamisen ja mahdottoman touhuamisen sijaan pyrin olemaan. Ja se on ihan kamalan vaikeaa. Tehdä ns. hyödyttömiä asioita. Kuten vaikka lukea. Ja lukea ennen kaikkea ns. hyödyttömiä kirjoja, eli siis romaaneja.

book-club-recomendations

kuva: http://www.barringtonbooksretold.com/

No, romaaneja en vieläkään pysty ihan kasapäin lukemaan, koska on vaan niin paljon mielenkiintoisia tietokirjoja ja elämänkertoja luettavana, ettei yksinkertaisesti ennätä kaikkeen. Mutta yritys on kova. Ja ei tiikeri raidoistaan pääse; on minulla sivutavoite jokaiselle päivälle, niin että jokaisen kirjan pystyn lukemaan viikossa. Ja onnittelen itseäni joka kerta, kuin sivutavoite täytyy ja luen jo seuraavan päivän sivuja…

Tässä vuonna 2017 lukemani kirjat toistaiseksi:

  1. Elizabeth Hand: Katoava Valo. Luin tämän miehen suosituksesta. Yhden tämän tädin kirjoista taisin antaa sille joululahjaksikin, eli se tykkää näistä. Itse en mitenkään erityisemmin. Luin joskus ahmimalla Kay Scarpettaa ja tää vähän muistutti sitä. Mut kehnompi versio vaan. Tai jotain. Mut jotenkin siitä paistoi läpi sellainen itseihailu (anteeksi, en millään löydä sanoja kuvaamaan tätä. Jos luette kirjan toteatte varmaan, ettei tässää ole häivettäkään mistään itseihailusta, päinvastoin, enemmänkin itseinhoa. Mut silti, uskallan olla erimieltä.), josta en välittänyt. Musta on jotenkin tosi vaikeaa olla tykkäämättä kirjoista, joista mun mies, kirjallisuutta opiskellut sanataituri, pitää. Mut en erityisemmin lämmennyt tälle. Mun mielestä tää nyt vaan oli vähän hölmö.
  2. Tammy Strobel: You can buy happiness. Ihana kirja. Ihana Tammy. ❤ Mä olin pienen hetken ihastunut Tammyyn, ja siis kyllä edelleen sitä seuraan Instagramissa (vaikken siellä ole jaksanut kahteen viikkoon käydäkään) ja säästän sen blogikirjoituksia luettavaksi myöhemmin. Kirja kertoo elämänlaadun parantamisesta. Ei mitään uutta ja mullistavaa, mutta ihana kirja kaikesta huolimatta. Suosittelen. En löytänyt kirjastosta, joten omani ostin täältä.
  3. Keri Smith: The Wander Society. Kyllästyin aikanaan siihen Kerin tuhottavaan päiväkirjaan, ja heitin pois ennen kuin sain sen valmiiksi. Se nyt vaan oli niin turhaa ja hölmöä. Ja kun musta oli aikuinenkin tulossa. Ja minimalisti ja kaikkea. Ja sitten kirjastossa oli tämä kirja esillä ja ajattelin, että se olisi hauska lukea. Ja niin mun elämä muuttui. Ole enemmän, tee vähemmän. Kävellen se selviää. Olet perillä. Mä otin hitto soikoon tatuoinnin sormeeni tämän kirjan inspiroimana! Niin, että luette sitten ihan omalla vastuulla. Tähän kirjaan ne postikortitkin liittyvät. Solvitur ambulando!
  4. Toni Morrison: Rakkaus. Tosi eläväinen kirja, jäi pitkäksi aikaa mieleen. Mutta aika kamala lukea. Miksi (lähes) aina (lähes) kaikki palkitut, “hienot” kirjat on niin töksähtelevästi kirjoitettu. Miksei se tarina voi vaan soljua? Miksi pitää tehdä lukijalle hölmö olo? Tai ainakin musta tuntuu, et vika on minussa, jos tarina ei lähde lentoon. Et minä vaan oon niin tyhmä, etten osaa lukea “oikein”.
  5. Nigel Nicolson: Virginia Woolf. Kepeä kirja Virginiasta. Semmoinen, et jäi nälkä.
  6. Elizabeth Gilbert: Big Magic. Ei ihan kaiken sen hypetyksen arvoinen, mut inspiroiva kuitenkin. Luin pari viikkoa sitten, ja kaikki jo unohtunut.
  7. Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko. Olin tämän varannut jo jonkin aikaa sitten, ja olihan se luettava kun lopulta tuli minun vuoroni kirja lainata. Ei kiinnostanut tässä kohtaa enää ollenkaan. Kirja oli huonosti suomennettu, vähän huonosti kirjoitettu, siinä oli paljon kirjoitusvirheitä (pata kattilaa soimaa) ja varmasti siinä oli paljon hyviä vinkkejä kaikille kusipäisille bemarikuskeille.
  8. Annie Dillard: Pilgrim at Tinker Creek. Ihastuttava kirja, jonka jätin kesken. En löytänyt suomeksi, enkä vaan osannut lukea englanniksi. Ihan liikaa eläimiä ja kasveja ja kaikkea, mitä en ymmärtänyt. Surullista.

8. Nicholas D. Kristof & Sheryl Wudunn: Puolikas taivasta. Naisten hyväksikäytöstä ja               kaikesta kamalasta kamalia asioita paljasta kirja. Ihan oikeesti? Ette usko mitä                         kaikkea naisille voikaan tehdä…siltikään ei ollut ihan kamla kirja lukea. Asiat vaan               esitettiin niin kuin ne on, eikä niillä mässäilty. Ja lopussa oli vielä paljon vinkkejä                  siitä, mitä lukija voi tehdä asioiden eteen. Hyvin, hyvin mielenkiintoinen kirja.                        Suosittelen.

Ja tällä hetkellä luettavana Alexandra Harrisin kirja Virginia Woolfista. Ja puuteroimishuoneessa on lukusessa Alastair Bonnettin Off The Map.

Lukemisiin!

xoxo,

Raisa

 

Älä Osta Mitään Januaari

Heips!

Olen koko kuukauden viettänyt Älä Osta Mitään -päivää. Surkealla menestyksellä:

*Olen varannut tatuointiajan (siitä olis pitänyt maksaa varausmaksu, mutta unohdin!) ja se aika osui vielä tämän kuun puolelle, joten läskiks meni.

*Olen ostanut uudet kengät.

*Olen ostanut n. 5 kirjaa.

* Olen ostanut donitsin.

*Oltiin toissapäivänä kaupungilla (Kipossa) syömässä.

*Maksoin kielikurssimaksun.

Toisaalta olen onnistunut melko lailla loistavasti:

*Olen pysynyt hyvin tiukassa ruokabudjetissani syömällä kaapeista jo löytyviä ruokia. Sen sijaan, että ostaisin kilon mustikoita viikossa olenkin syönyt toissakesänä tekemiäni raparperihilloja, joita ei kukaan muu meillä syö. Sen sijaan, että olisin ostanut (kalliita) pähkinöitä, olen syönyt (puurossani) kaikkia siemeniä, joita kaapin perukoille on jäänyt. Ja muutoinkin olen käynyt kaupassa kaapeillani. Eli siis tehnyt ruokalistaa sen perusteella, mitä meiltä jo löytyy.

*Olen löytänyt kirjastosta ison kasan kirjoja, jotka olisin muutoin joutunut ostamaan.

*Olen kävellyt neljä kertaa teekaupan ohi, menemättä sisälle!!!! Olen juonut systemaattisesti pois teetä, jota minulla jo on. Enkä aio ostaa uutta, ennen kuin (lähes) kaikki on loppu.

*En ole ostanut uutuuksia, joita meille on töihin tullut.

Epäonnistumisistani huolimatta olen todella tyytyväinen itseeni tämän haasteen suhteen. En ole ostanut mitään alennusmyynneistä. Pipoa olen metsästänyt, mutta jostain syystä olen päättänyt, että piponi tulee pelastaa maailma, enkä ole sellaista pipoa vielä löytänyt. Siis reilusti, reiluista materiaaleista tehtyä. Partioaitasta löysin Patagonian pipon alennuksesta, mutta se oli (kierrätettyä) lampaanvillaa. Melkein lankesin tuohon kierrätettyyn, en sitten kuitenkaan. Olen yllättävän paljon ollut ilman pipoa, tai sitten käyttänyt hölmöä nallehattuani.

Ostamani kengät olivat budjetissani olleet jo useamman kuukauden, en vain ollut löytänyt oikeita kenkiä mistään. Nyt löysin. Ja koodin, jolla sain 10% hinnasta pois. Samat vanhat Palladiumin Baggyt kuin mitä olen käyttänyt jo pari kolme vuotta. Miksi korjata, jos ei ole rikki. Minun kengät kyllä olivat rikki, neljästä kohtaa…

Olen tämän kuun pelannut Minimalismi peliä, miehen ja tyttären kanssa. Molemmat ovat luovuttaneet jo, mutta minä karsin itseni ihan paljaaksi tätä menoa. Tyhjensin sellaisen nuoruusarkun.Ai kamala. Kaikki kirjeet ja runot ja muutama päiväkirja (loput päiväkirjat ovat toistaiseksi kateissa…ääk!)…huh huh. Heitin kaiken pois. Säästin joitain tarinoita, joita olen kirjoittanut . Kaikissa niissä seikkailee Barbie. Kunhan saan aikaiseksi voisin niitä tänne julkaista.

Edellisessä postauksessa taisin mainita Sandrossa syömisen? Se oli kuitenkin äitini tarjoama treffi-ilta, jonka sain joululahjaksi. Joten sitä ei katsota epäonnistumiseksi.

Olen viime päivinä keskittynyt kävelemiseen ja lukemiseen. Minun täytyy pystyä ottamaan rennosti ja olla suorittamatta. Vaikkakin kirjaa lukiessani olen asettanut itselleni sivutavoitteen, ja eilenkin silmät ristissä luin viimeisiä sivuja (ja yhden yli, kun aina pitää pystyä parempaan, enempään) kun aloitin liian myöhään.

Olen päättänyt, että kunhan saan noita kaapissa olevia kankaita edes vähän vielä käytettyä (vaikka puolitettua nykyisen määrän) niin pistän Pinkkiksen tauolle ja keskityn olemiseen, en tekemiseen. (Hirvittää! Aikuisten oikeasti, hirvittää. En [osaa]arvosta[a] joutilaisuutta, rentoilua, maleksimista, oleilua ollenkaan ja nyt yritän sitä opetella.)

Olen myös miettinyt pidempää somelakkoa. Ihan vaan selvittääkseni itselle mitä teen koska some, mitä teen oikeasti itselleni. En tiedä otanko tätä käytäntöön. Voi olla, että ehkä sitten Pinkkis -tauon aikana voisi sitä kokeilla.

Japanin opiskelu tympii, tuntuu että kaikki mitä olen oppinut viime vuoden puolella, jolloin opiskelin sitä itsenäisesti todella ahkerasti, on päässyt unohtumaan. Joten ilmoittauduin kurssille. Hyvä minä!! Aiemmin ei kyllä olisi ollut siihen mahdollisuutta, sillä työaikani ovat niin epäsäännölliset, ettei mistään pitkäkestoisista kursseista tule mitään. Mutta nyt minulla on ollut säännölliset työajat, jotka jättävät viikolla päiviä vapaaksi, joten pääsen harrastamaan! Jee! Tosi kivaa! Ja kaiken lisäksi kurssilla käytetään opettajan antamaa materiaalia, eli näin ollen ei tarvitse ostaa jälleen uutta kirjaa. Erinomaista!

Kävin pankissa, inhotti. Ihan kuin minua olisi kohdeltu eri tavoin kuin edelläni asioinutta aikuista, asiallisesti pukeutunutta naista. Hänelle tarjottiin ajanvarausta, ettei joutuisi odottamaan (kolme asiakasta ennen häntä), minulle ei. Neuvontapalveluihin oltiin molemmat menossa. Miksi infotiskin nainen koki, että minulla on aikaa odottaa, mutta sillä toisella ei? No, olihan minulla reppu täynnä kirjastosta haettuja kirjoja ja vapaapäivä, saatoin odottaa. Mutta ei sitä kukaan muu voinut tietää. Tuli parempi mieli, kun neuvontapalvelunainen näki pankkitilini saldon, ja saatoin olla ylpeä siitä. Vihdoinkin!

Tulipas pitkä postaus. Pahoittelut. Halusin vaan sanoa, että hyvin alkanut vuosi.

xoxo,

R

16265601_10154059495855738_8027783060322985922_n

Matkalla kirjastoon, ja sieltä pankkiin.

 

Leikkiä ja ruokaa

Hei vaan!

Olin eilen valvomassa Twin Peaksin innoittamaa “Peak Experience” taidenäyttelyä Creat Spacen tiloissa. Pitkästä (toooosi pitkästä!) aikaan kuvasin nukkejani ja jotenkin se oli kyllä tosi kivaa. Ja käytin oikeaa kameraakin, enkä onnetonta kännykkää.

32159610431_8c5ddfafa5_z

31437717784_f7a159a34f_z

Goddamn! Your breath really stinks man!

32129876262_27576c4cf3_z

My log has something to tell you: “There’s a masterpiece in this art gallery.”

32159612541_8d78367388_z

“Very impressive. Just look at the colors. Everything.”

31437721644_96c3263624_z

Pestini loputtua mentiin (lähes)naapuriin Sandroon syömään. Mä olin siellä ekaa kertaa, mikä ehkä vähän kummallista. Mutta pojat! Katsokaa noita meidän bataattiranskiksia!! Tota suolan määrää! Sairaan (kirjaimellisesti!) hyvää! Oli se burgerikin herkullista, mut noi ranut…to die for. Söin itseni ihan ennennäkemättömään ähkyyn, mun vatsan pömpötys alkoi miekkalisäkkeestä ja jatkui siitä aina häpyluuhun asti. Törkeetä.

32129879262_4fc13e3464_z

Kotimatka kesti järkyttävän kauan. Käytiin Postitalon K-marketissa ihastelemassa laajaa vegaanisten tuotteiden valikoimaa ja sit myöhästyttiin junasta ehkä noin sekunnilla. Harmitti. Ja sit alkoikin harmittamaan oikein toden teolla kun kuulutettiin, että kaikki junat jotka pysähtyis meidän asemalla on peruttu. (koska satoi lunta. suomessa. talvella. tavatonta.) Päätettiin mennä sit bussilla. Eikä meinattu löytää oikeaa pysäkkiä mistään, joten myöhästyttiin sitten parilla minuutilla meidän bussista. Odotus 16 minuuttia. Onneksi ei sentään ollut nälkä. Kun päästiin kotiin oli syömisestä mennyt jo niin kauan, että saatoin syödä jälkiruoaksi 3 Kaverin suklaa-kinuskiöverijäätelöä. Ja sit pyörin sänkyyn voimaan pahoin. Liika on liikaa.

Mut oli se kivaa. Koko päivä kivaa.

Päivitys vielä Napoleonista, siitä meidän “tappajahamsterista”. Lapset sitä jo käsittelee ihan normaalisti, paljain käsin. Kaikki sähinä ja sellainen ärhentely on kokonaan loppunut. Toissailtana päästettiin se Tehtaan lattialle ja öö…koska mä en uskaltanut ottaa sitä kiinni pääsi se kaikista piilosta parhaimpaan/pahimpaan – kanien lattiaan kaivamaan koloon. Se kolo on tos hankalassa paikassa, sitä ei kunnolla näe eikä sinne pääse mitenkään käsiksi, jos on vähänkään kania isompi. Enkä tiedä siitä, että mihin se johtaa, että kuinka hyvin siitä pääsee talon sisuksiin. Ja sinne Napoleon tietenkin meni. Voi rähmä! Paniikki iski, katosiko meidän hamsteri nyt ikiajoiksi? Pyysin miestä auttamaan, josta ei ollutkaan yhtään mitään apua. Jouduin pyytämään sitä sitten poistumaan kun se oli niin älytön ja vaan pahensi tilannetta. Aika ajoin kuulin kuinka Napoleon liikkui tiskiallaskaapin sisällä, joten tiesin asioiden olevan suht hyvin, kunhan se vaan ei säikähdä niin, että juoksisi siihen kamalaan koloon. Kääpiöhamsterikokemuksesta tiesin odotella ihan hiljaa josko se jossain kohti tulis ihan itsekseen ulos. Ja tulihan se. Kaappasin hamsterin ja kiikutin äkkiä turvaan omaan kotiinsa. Huh! Kamala tilanne. 15823054_10153998647045738_2257662463106589330_n

Ei sitten muuta tällä erää. Toivottavasti en sanonut liikaa.

xoxo,

Raisa

2016

Voi apua! En voi uskoa, että tänään on vuoden 2016 viimeinen päivä! 364 päivää tätä vuotta takana – mihin ne meni? Mitä mä tein? Käytinkö ne oikein?

Totta puhuakseni mulle vuosi 2016 oli todella hieno. Hienous alkoi siitä, kun maaliskuussa tulin kipeäksi ja sain viikon sairaslomaa. Sairaslomalla oli aikaa katsoa kaikki perussairasteluleffat (Totoro, Henkien Kätkemä, Nobody Knows jne.) ja kun ne oli katsottu uudestaan keksin Youtuben ja sieltä sattuman oikusta minimalismi videot. Ja siitä se sitten lähti. Sain kimmokkeen ja kimmokkeesta kasvoi oikeasti ISO juttu. Uusi minä. Ja se uusi minä sen kun jatkaa kasvuaan. Tavaran karsimisella oli tässä kasvussa iso osa.

Kesällä 2016 olin Japanissa myymässä nukkepussukoitani, ja se oli myös ISO juttu, ja tosi hauska sellainen. Japanissa on aina ihanaa.

28280458275_775b04b291_z

Hyrrä kuoli, joka oli ihan musertava isku. Hyrrä oli mahtipupu. _MG_9180

Michael joutui täyttämään Hyrrän jättämän tyhjiön, ja onnistui siinä kiitettävästi. Vaikkei ollutkaan Hyrrä. Michael olikin Michael, ja aika mainio ja rento tapaus. Michael välillä nuolee jalkaani, ja usein hakeutuu jalkapohjani alle kun ompelen.

26164609965_64875b6991_z

Meille tuli Maisa, joka ei ole Hyrrä, mutta Maisa. Maisa on pupujen parhaimmistoa. Uskomaton tapaus. Pieni tiikerityttö, jota rakastan suuresti. Kuka näitä täydellisiä pupuja oikein hylkää?

Söin todella paljon hyvää ruokaa! Tein sitä itse, söin miehen tekemää ja muiden tekemää: ravintoloissa ja kotona valmisruokia. Uskomattoman hyvä vuosi vegaanille!

Hiukseni vaihtoivat väriä sinisestä vihreään ja vihreästä vihertävän ruskeaan.

Maksoin luottokorttivelkani pois, ja poissa olen sen pitänytkin. Lyhensin reippaasti velkaa äidilleni (ilman häntä minulle ei olisi ollut mahdollisuuksia ostaa tätä taloa yksin) ja talolainaa myös. Keräsin 1000 €:n vararahaston ja sen lisäksi olen toistaiseksi saanut kasaan  yli kolmen kuukauden palkkaa vastaavan summan katastrofitililleni. Olen maksanut ensi kevään Japanin matkani etukäteen ja käyttörahakin alkaa olemaan pikkuhiljaa kasassa.

Otin tatuoinnin, jonka tekeminen kesti puuduttavat 9 tuntia.

Kolme ottamaani valokuvaa olivat Porissa taidenäyttelyssä. (Helsinki huomio! Näyttely tulossa tänne heti vuoden alussa! kts. kuv alla)

11587166293_f67c1da007_z

peak-poster-helsinki

Sain Pinkkiksen suhteen loppuvuodesta oikein tarmonpuuskan ja tein monta uutta tuotetta. Esim. tuplanukkepussukka, lahjapussit, Kettutyttö -supersankariasu, hammaskorut ja pehmokettu. Hyvä minä!

15420960_10153950852150738_7468920277105509369_n

Tämä ensimmäinen Kettutyttö matkasi yhdelle alkuperäisistä kettutytöistä. 🙂

Kaiken kukkuraksi meille tuli hamsteri! Napoleon Dynamiitti. Tässä Napoleonin koti, itse herrasta ei ole vielä(kään!) kuvia. Napoleon tuli meille Hesystä. Yksi hoitaja kutsui sitä ilkeäksi ja toinen tappajahamsteriksi…niin, että sellaisen minä tietenkin meni valitsemaan, kun olisi ollut kaksi muutakin. (joille ei moisia liikanimä oltu annettu.)

15492313_10153950642140738_1839293351119846196_n

Innolla vuotta 2017 kohti! Aloitan vuoteni Minimalismi pelin merkeissä, No Spend haasteella maustettuna. Mitä suunnitelmia Sinulla on vuodelle 2017

Kaikkea hyvää lukijoilleni vuoteen 2017! Kiitos tästä vuodesta.

xoxo,

Raisa

Pinkkiksen Joululahjapostaus

Ho! Ho! Ho! (Huom! Jos ei nyt spronsoroitu postaus niin ainakin melkein!)

Ajattelin olla tosi ystävällinen ja tehdä jouluun valmistautumisestanne piirun verran helpompaa luomalla käyttöönne Pinkkiksen Parhaat Joululahjat -listan.

Joten, tässä Pinkkiksen Parhaat Joululahjat:

  1. Twin Peaks fanille minun suosikkikohtaukseni maailman parhaasta TV sarjasta ommeltuna penaaliksi, meikkipussiksi, tms.il_570xn-1099751442_j14p

Täältä! 

2. Ehkä Pinkkiksen paras tuotos, ikinä – Kettutyttö -supersankariasu. Kaikille isoille ja pienille kettutytöille ja -pojille oma aplikoitu viitta, korvat ja pieni pussukka, josta jättää “käyntikortti” (pieni tassunjälki) hyväntekopaikalle. Parhautta.

il_570xn-1094603280_kzbj

il_570xn-1094603268_ssgr

Täältä!

3. Pimeässä hohtavat viisaudenhampaat korviin ja rinnuksille? No totta kai! il_570xn-1082085328_kacp-1

Pinkkikseltä, tietenkin!

4. Oman Elämänsä Sankari -pussukka kaikille oman elämänsä sankareille.

il_570xn-1110033539_m86k

ja sekin Pinkkikseltä!

5. Saksifaneille ja feministeille oma kukkaro

il_570xN.1063454768_ijmm.jpg

Täältä!

Lisäksi Pinkkikseltä myös ratkaisu lahjojen paketointiin!

il_570xn-1082091892_he1f-1

Täältä!

Hauskaa joulun odotusta!

xoxo,

Raisa

j.k. Saa jakaa! 😀

Rahan säästämisestä

Olen rahasta ja sen säästämisestä puhunut aika paljon aiemminkin (esim. täällä, täällä  tai täällä) nyt taas uutena minänä kirjoitan siitä. Olen viimeisen vuoden aikana muuttunut ihan ihmeellisen paljon, kaiken kaikkiaan järkevöitynyt ihan pirusti. En minä vielä mitenkään valmis ole, ehkä sitten kuolinvuoteella, mutta kovan harppauksen ottanut eteenpäin. Ja siinä samassa ovat raha-asiani tehneet jättiharppauksen myöskin. Siitä ihmisestä, joka vielä viisi vuotta vuotta sitten tienasi tuplasti enemmän kuin tämä nykyinen ja joka oli korviaan myöten veloissa olen muuntunut täksi nykyiseksi, jonka palkka on lähestulkoon vitsi (sellainen huono, joka ei kauheasti naurata) ja jolla siltikin jää rahaa säästöön, joka kuukausi eikä luottokortista ole aikoihin täytynyt maksaa korkoja, kun ei ole luottolimiittiäkään käytetty.

Miten tässä näin on käynyt?  Minusta vaan tuntuu, että olen järkevöitynyt. Olen oppinut, etteivät tavarat tee minusta minua. Vaan minä itse. Minun ei tarvitse ostaa ollakseni minä. Joten lakkasin ostamasta. Ja rahaa säästyi. 🙂

Kyllä meissä siltikin joku sisäänkirjoitettu koodi on oltava, sellainen joka reagoi uusiin asioihin, sillä ihan vaikka vaan uusi kasvismaito ilahduttaa, noista kaikista uusista vegaanisista valmisruoista puhumattakaan. En väitä, etten kaipaa elämääni mitään uutta. Kyllä kaipaan. Mutten mitenkään hillittömästi. Enkä kyllä edes mitenkään keskiverrosti, vaan silleen vienosti. Vähän, pienesti. Vaikka nyt ne uudet petivaatteet. Puhuinko muuten petivaatteista mitään kesällä? Kuinka lakkasin kaipaamasta uusia petivaatteita. Laitoin vanhat risat pois ja päätin, että kaksi settiä kyllä riittää ja kaikki Hello Kitty ja muut lapselliset parittomat tyynyliinat saivat kenkää. Enkä ole sen jälkeen kaihoten vilkuillut uusia settejä. Kun kerta kahdet riittää. Mutta nyt kyllä olisin halunnut jouluksi/talveksi kauniin setin Mujilta ja olin sitä jo tilaamassakin, kunnes tuli maksun aika ja postikulut maksoivat n. 80 € (olin kyllä laittanut koriini muitakin asioita, esim. pyyhkeitä. Meillä on maailman naurettavimmat pyyhkeet…ihan hävettää. Ei yhtäkään yhteensopivaa pyyhettä, kaikki saatu jostain.) Päätin sitten, että ennemmin ostan sen setin sitten paikan päältä keväällä, kun olen sinne kuitenkin menossa. En saa settiäni jouluksi, ah! miten traagista, mutta minä selviän. Voi olla, etten keväällä sitä enää haluakaan.

(pihalla on punarinta. Olkaa hiljaa, ettei se säiky pois.)

No jottei tämä veny liian pitkäksi ja minäkin pääsisin ompelemaan mennäänpä niihin viitseen asiaan, joiden avulla sinäkin onnistut, tuloistasi riippumatta, säästämään. Ai niin, olen niin syvällä paatoksella puhunut säästämisestä ja sen tuomista iloista äidilleni, että olen saanut hänetkin säästämään. Sydämeni on pakahtua riemusta!

5339252759_3980fec4f3_z.jpg

Kuva lainattu Flickristä: https://www.flickr.com/photos/robsmits/

  1. Tee päätös säästämisestä. Sama juttu kuin laihdutuksen, kielen oppimisen tai minkä tahansa “ison, vaativan asian” kanssa: ensiksi tarvitaan päätös. Ja päätä aloittaa tänään. Ei ensi viikolla, kun on vähemmän menoja, enemmän tuloja jne. Tänään. Jätä ylihinnoiteltu kahvi ostamatta. Tee eväät töihin. Jne. Ennen kaikkea: tee päätös säästämisestä ja siihen sitoutumisesta.
  2. Motivoi itseäsi. Miksi säästät? Mihin säästät? Jotta voit säästämisessä onnistua, erityisesti jos sinulla on pienet tulot kuten minulla eikä säästäminen ole niin helppoa kuin naapurin toimitusjohtajalla tee itsellesi selväksi, mitkä ovat syysi tämän hienon päätöksen taustalla. Minä säästän useastakin syystä: 1. En kestänyt tunnetta siitä, etteivät rahani riitä mihinkään. Mitä enemmän ostin, sitä enemmän oli koko ajan ostettavaa, asioita joihin minulla ei ollut varaa. 2. Raha tuo turvallisuutta. Jonkinlainen puskurirahasto on niin rauhoittava näky pankkitilillä. 3. Haluan matkustaa, joten säästän Japania varten, taukoamatta. 4. Vapaus. Raha mahdollistaa tietynlaista vapautta. En ehkä koskaan saa säästettyä niin, että voisin oikeasti heittäytyä säästöjeni varaan, ainakaan tästä nykyisestä tilistäni mutta ainahan sitä voi yrittää. 5. Tietyt, tylsät kohteet, kuten kiinteistövero tai kotivakuutus. Minulla on mm. tili ihan pelkästään kiinteistöveroa varten, johon laitan joka kuukausi 35 €, niin ettei laskun maksaminen kerralla tunnu niin ylivoimaiselta. Samalla tavoin säästän mm. joulua, lasten syntymäpäiviä ja vaatteita varten, käteisellä kylläkin.  Numeroiden asettaminen auttaa motivoimaan. Tilien avaaminen onnistuu verkkopankissa vaivattomasti, joten avaa itsellesi uusi tili, jonka nimeät esim. Japani 2017/200. Näin tiedät, että joka kuukausi tuolle tilille on laitettava 200 € ja se vie sinut Japaniin vuonna 2017. Nerokasta
  3. Elä säästeliäämmin. Nykymenoa paraatipaikalta kaupan kassalta seuratessa voin sanoa, että tässä olisi kyllä niin monella parantamisen varaa. Ihmiset, jotka kiiruhtavat kaupasta toiseen, käsivarret muovikassien painosta notkuen voisivat säästää niin paljon rahaa, ihan vaan tyytymällä siihen, mitä heillä jo on. Vähempään tyytyminen kuulostaa ankealta, nololtakin. Mutta entäpä sitten se, että nauttisitkin enemmän siitä, mitä sinulla jo on? Siinä onkin jo enemmän glamouria, jotain sellaista mihin olisi hienoa pyrkiä. Nauti siitä mitä sinulla jo on, sen sijaan että etsisit koko ajan uutta ja parempaa. Säästeliäästi elämiseen kuuluu niin paljon kaikkea muutakin, niistä enemmän toisella kertaa.
  4. Lisää tulojasi. Helpommin sanottu kuin tehty? Ei välttämättä. Moni meistä jo nyt tienaa vähän rahaa myymällä vanhoja tavaroita facebook kirppiksillä tms. Ota vastaan ylimääräisiä työtunteja, mikäli niitä sinulle tarjotaan. Onko sinulla erityisiä taitoja, kuten vaikka ompelu? Avaa nettikauppa ja myy tuotoksiasi siellä. Hyvä kielipää? Anna opetusta sitä kaipaavalle tai tee käännöksiä. Valokuvaus? Ota tuotekuvia maksua vastaan. Leivo, siivoa, vuokraa sohvaasi, lainaa autoasi, toimi kuskina, ihmiset ovat valmiita maksamaan lähes mistä vaan.
  5. Sijoita. Itse en tätä harrasta perinteisessä mielessä laisinkaan. Kun ajattelen sijoittamista näen mielessäni Leonardo DiCaprion Wolf of Wall Street elokuvassa irstailemassa. Mutta tämä ehkä olisi aika fiksua? Itse kuitenkin ostan vaikka marjapensaan mieluummin, ja koen sen sijoituksena, josta saan “rahani” ennen pitkää takaisin. Tai ostan kalliimman esineen X, joka tulee kestämään minulla loppuikäni, kuin halvan esineen Y, joka kestää vuoden.  Käytä tänään euro, jos se auttaa sinua huomenna säästämään kaksi.

Ei sitten muuta tällä kertaa. Säästämisiin!

xoxo,

Raisa