Pinnallista, oih! Niin kamalan pinnallista!

Mistä lie tämänkin kuvan löysin..

Mulla sääret vuotaa verta, kun miehen mielestä oli niin hirveen kamalaa, että yritin talveksi kasvattaa lämmittävän turkin. Niin, se siis melkeinpä pakotti höyläämään ne pois. Ja tietenkin sitten harjoituksen puutteesta höyläsin myös ihoa siinä samalla. Ouch! Ja nyt kirvelee.

Meillä oli melkoinen riita karvoista. Mä vaan en voi käsittää, että miten se, muuten niin täysjärkisen oloinen noissa tollasissa asioissa, on niin vannoutunut sileäsäärisyyden ja kainalokarvattomuuden puolestapuhuja. Se oli siis melkeinpä vihainen karvaisuudestani. Ja minä tietenkin siitä, että minun pitäisi jotian niin naurettavaa ja tylsää kuin luonnollisten karvojen höylääminen tehdä hänen vuokseen. Silloin kun se itse haluaa kasvattaa naurettavan partansa, johon ruoanmurut ällöttävällä tavalla tarttuu, ja joka näyttää ihan hölmöltä, en minä siitä riitaa nosta. Pitäkööt typerät naamakarvansa, jos kerta haluaa. Mutta minä en saisi pitää säärikarvojani? Pinnallista!

Ja sitten se vielä sanoi, että kun muuten olen niin kamalan naisellinen!!! Hahahhahhhaahhhaa! Tästä kertoo kuulemma tatuointini, hiusten värjäys ja värikkäät vaatteet…ahem….just joo. No, arpeutuvia haavoja lukuunottamatta nyt on jalat sileät ja kainalot sellaset ryppyset ja karvattomat kuin niiden “kuuluukin” olla.

Tämä kuva pöllästy ebaysta, tässä Goldie. Goldie on juoppo.

Toinen pinnallinen asia. Olen ollut melko lailla alavireinen tässä nyt ainakin kaksi viikkoa. Silleen, et kaikki on ollut melko syvältä. Mut tänään aamulla heräsin intoa piukeena. Ihmettelin alkuun, et miksi ihmeessä. Sitten muistin. Olen ebayssa huutamassa nukkea. Ja se päättyy tänään! Olen kertaalleen käynyt jo nostamassa huutoani – minun on pakko saada se! 

Ja kuulkaa, tästä olen saanut nostetta ankeaan arkeeni! Miten kamalan pinnallista onkaan elämäni! Ja tiiättekö mitä muuta? Kaikki marjat on puusta syöty, eikä tilhen tilheä ole pihassa käynyt. Plääh!

Että tällästä tällä kertaa. Illemmalla ollaan menossa Halloweenjuhliin. Kerroinhan jo, ettei meillä ole tänä vuonna em. juhlia ollenkaan. Lapset on liian isoja (mukamas, vaikkakin neiti P on menossa luokkakavereittensa vastaaviin juhliin) ja Hra C ei vaan halua. Ja minähän olen meillä se, joka aina taipuu muiden tahtoon. No, järjestin sitten edes nukkemiitin meille Halloweeniksi. Joten jos koet itsesi nukkeihmiseksi, asut jossain suht lähellä etkä ole saanut kutsua tapaamiseen, ja sellaisen kuitenkin haluaisit, niin lähestypä minua kommentin muodossa, niin eiköhän sinullekin paikka meidän ratkiriemukkaasta seurasta löydy. korostaisin vielä, että kutsu koskee kaikkia nukkeihmisiä, ei pelkästään Blytheihin hurahtaneita. Tänne meille voi tulla niin Pullipit kuin Liccatkin, Momokot ja Barbietkin – pilkattaviksi 😀 Leikki leikkinä!

xoxo,
Raisa

Tämä kuva omasta etsy puodistani. Pussukka kylläkin jo myyty, mutta eikö ole hieno! Luksus versio perussäkeistä.

Ohi on! Ja hyvää Kansainvälistä Vegaanipäivää Kaikille!

Hyvä ruoka – Parempi mieli. Tai jotain sinne päin.

En jäänyt vellomaan siihen inhaan tunteeseen, vaan kaikesta “roskasta” huolimatta touhusin koko päivän. Pääosin järjestellen lasten Halloween kemuja, ja vähän muutakin siinä sitten leipoessani, kun oli kerta se uuni päällä. Mulla oli pieni sisäinen pakko hyvittää edellisen päivän uuninväärinkäyttä ( C ja Pinza olivat molemmat käyttäneet uunia, P laittoi uunin päälle n. tunnin ennen kuin oli valmis laittamaan sinne mitään ja C lämmitti uunin uudestaan vähän P:n jälkeen ja vaan muutaman minuutin tähden! Sattuu!), joten leivoin myös leipää, korvapuusteja (maapähkinä-suklaatäytteellä) sekä Anpaneja 🙂 Olen varmaan joskus aiemminkin maininnut niistä, koska olen niitä kerran aiemminkin tehnyt. En tiedä miltä japanilaiset anpanit maistuvat, olen muokannut reseptin perinsuomalaiseksi, japanilaisella vivahteella. Anpan on siis adukipaputahnalla (ankolla) täytetty pulla. Tahnan tein jo joskus aiemmin, mulla olis ollut siihen ohje, mutta mokasin sen aika pahasti, ja lopulta tein ihan mitä sattuu ja sit vaan pakastin sen, toivoen että joskus tulis käytettyä…ja nyt siis käytin. Tein ihan perus pullataikinan, josta jätin kardemumman pois ja pullan sisään siis se makea paputahna. Hyvää tuli!

Leivoin myös mokkapaloja ja sämpylöitä, sekä C teki mpvoikerroskeksejä. Lisäksi tarjolla oli popcornia, lakua, päärynäboolia limaisilla madoilla, turkinpippureita, Marianneja ja limua. Selkeästi raskaampaa järjestää kahden erilliset juhlat, tai siis kun yleensä ollaan järjestetty ne peräkkäisinä päivinä, ja nyt olikin puoli viikkoa välissä, ja piti kaikki ruoat tehdä uudestaan. C auttoi siivoamisessa ja kaipa ne lapsetkin jotain teki, mutta ennen kaikkea niitä sai koko ajan olla muistuttamassa, että nyt on kyseessä niiden juhlat, joiden järjestämisessä minä ainoastaan autan niitä. Ei ihan mennyt perille. Juhlien jälkeen vielä sai huomauttaa, että ollaan C:n kanssa tehty hommia koko päivä näiden juhlien eteen ja tuntuu pahalta, ettei kummallekaan tullut mieleen kiittää. No, kyllä ne sitten kiitti.

No, nyt on juhlat sitten vähäksi aikaa juhlittu, vaikkakin lauantaina on PKS-ryhmän 20 v. synttärit. Onneks mulla on niissä pieni rooli, eli se ei ole mikään voimanponnistus.

Eilen illalla sain vielä valmiiksi sen, mitä olin ainakin ajatustasolla odottanut, eli tyttöjen Halloween partyt. Myönnettäköön, että tässä vaiheessa innostus sitä kohtaan oli enää aika pieni, eikä juhlista tullut ollenkaan niin hienot kuin olin etukäteen ajatellut. Ongelmana ehkä se, että nukkeja on liikaa, josta sitten tulikin taas tuhmat ajatukset mieleen…

Osa syy parentuneeseen (onko toi edes oikea sana?) mieleen on se, että sain vähät roposeni pois eläkesäästöistä. Sain siis eilen maksettua joitain isoja laskuja ja velkoja pois, pärjään vielä ehkä yhden kuukauden ilman yhteiskunnan tukea. En siis vieläkään ole saanut päätöstä päivärahastani! Työttömäksi ilmoittautunut 2.7!! Neljä kuukautta sitten. Kolmen kk:n karenssi on siis varma, mutta nyt väännettään kättä siitä, olenko päätoiminen yrittäjä vai en. Aivan naurettavaa. No, pieni helpotus siis niiden eläkesäästöjen takaisin saaminen. Sain takaisin n. 1/3 siitä, mitä olen sinne maksanut. Toki ymmärrän, että nyt ei ole oikea aika nostaa rahoja osakkeista tms., mutta minkähän arvoinen olis säästöni ollut 30 vuoden kulutta? Ja taas toisaalta, ihan sama – tarvitsin ne rahat nyt. Ja tästä siis päästään siihen tuhmuuteen.

Kerroin siitä yhdestä uudesta nukesta jonkin aikaa sitten. Siitä, että se saattais olla jota kuinkin lähellä “Graalin Maljaani”. No, ei ollut. En siis halua sitä. Vaan edelleen sen maljani. Niitä ei ole ollut edes EvilBayssä myynnissä. Mut nyt olis. Ja olen tehnyt jo ensimmäisen siirtoni. Aikas jännää. Ja sanoinko tuolla just, että nukkeja on liikaa 😉 Ei niitä muuten, mutta niihin juhliin. Kun ei siis ole tarpeeksi isoa juhlatilaa niille. No, ehkä ens vuoteen mennessä nuket ovat vallanneet koko yläkerran 😉

Pitää mennä opiskelemaan. Olen kamalasti ainakin matikasta jäljessä, kemia pitäis saada ajan tasalle ja bilsaakin lukea, kun en eilen ollut tunnillakaan ja koen nyt opiskeltavat aiheet tosi haastaviksi. Mutta onneksi on vielä huisisti motivaatiota jäljellä.

Kuvia, kun olette kerta olleet niin kilttejä 😀 Kuka on sinun suosikkisi? Minä en voi sanoa omaani, kun ei omia lapsia saa laittaa paremmuusjärjestykseen!

Hyvää Vegaanipäivää!!

xoxo,

Puputyttö

Ihan pakko vielä yks pöljä juttu. Silläkin uhalla, että akku loppuu ja olkapää räjähtää. Yks ilta, oli aika pilvistä tai sumuista tai molempia. Taivaalla lens lentokone, joka näytti aivan Transformersilta!! Ihan älyttömän hieno!

Että sellaista tällä kertaa. Josku palaan vielä niihin Viipurin Koiriin. Ja ehkä kerron uudesta hammasharjastanikin. Nyt täytyy kyllä mennä (tarkistamaan onko Margon myyjä jo vastannut kysymykseeni)

Happy Halloween.

Tiiättekö tunteen, kun aivan kaikki tuntuu olevan vähän päin hm…honkia? Vaikka silloin, kun palaa ihanalta matkalta, väsyneenä, toivoen että joku (hitto, pihalla oli äsken kaksi oravaa, ja niille tuli riitaa, tunkeilija ajettiin pois ja nyt se akrobaatti-orava tuli takaisin) olis nähnyt ihan vähän vaivaa ja vaikka siivonnut pikkasen, ja lapset olis iloisia, siistejä ja hyvinkäyttäytyviä, koirasta puhumattakaan. Mutta ei, putket on lomasi aikana jäätynyt, parin tonnin sulatuslasku ja hillitön siivo siitä muistutuksena, koti turkasen kuuma, kun lämmityssysteemi ei toimi niin kuin pitäisi, lapset nahistelevat keskenään ja ovat kiukkuisia kun tuliaiset ovat siinä laukussa, jonka Air France onnistui hukkaamaan ja koirallakin vielä ripuli. Ja huomenna pitäis mennä jo töihin, jetlagistä viis. Ja suuri rakkautesi jäi sinne toiselle puolelle maailmaa, mistä sinäkin juuri palasit. Tuntuuko tutulta? Armoton ketutus. Mikään ei ole niin kuin pitäisi, ja jossain muualla kaikki olisi paljon paremmin.

No, just nyt tuntuu siltä. Nimeä kohde ja mä kerron mikä siinä on vialla.

Mutta tiesittekö, että paksusuoli valmistaa B12 vitamiinia. Se on just se vitamiini, mitä vegaanit eivät voi saada ravinnostaan, sillä sitä ei ole missään muualla kuin eläinkunnan tuotteissa. Mietin, että voiskohan elimistö alkaa käyttämään sitä itsevalmistamaansa vitamiinia tehokkaammin, kun se “tajuaa” että sitä ei syötyjen eläinten muodossa tulekaan.

Tiiättekö sen kumollaan olevan kirkkoveneen? Kaikkien sydänten ja suukkohalien sijaan tähän kun sais nyt sellasen. No, sopii hyvin päivän karmeaan teemaan.

Grrr.

Kakkutilaus peruttiin

…ja niinhän siinä sitten kävi, että tuli riita ja tuli krapula. Riita on sovittu ja nyt siivotaan jälkiä. Kävin äänestämässä, nukuin n. 23,5 tuntia. En opiskellut. Tänään täytyy yrittää vähän kiriä. Mulla on ehkä maailman parhaimmat kaverit *sydän*.

Tässä kuvia juhlista, ei kavereista, kun en ole kysynyt lupaa.

xoxo,

Puputyttö

Otsikoiden haastavuus

Pahus soikoon! Kuukauden ajan sain mekaanisesti kirjoittaa otsikon, se oli aina sama kuin edellisessäkin postauksessa, ainoastaan numerot vähän muuttuivat. Mutta nyt taas pitäis keksiä jotain vetävää. Enkä mä edes tiedä mitä tulen kirjoittamaan, otsikoi sitten semmoista!

Olen tänään menossa katsomaan mummoani, joka on sairaalassa ja melko huonossa kunnossa. Mua vähän pelottaa, sillä en ole nähnyt häntä vuosiin. Oikeasti, koko sen ajan kun olen ollut C:n kanssa olen ollut mummo-pimennossa. Se on nimittäin aika kova syyllistämään, siitä kun siellä ei käydä. Ja se tekee jokaikisestä vierailusta aina vaan vaikeamman. Kurjaa. Olis vaan pitänyt mennä ja sulkea korvat niiltä syytöksiltä. Ehkä ne syytökset osittain oli myös oman pään sisällä, itse tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei käy tarpeeksi usein. Toisen, nyt jo edesmenneen, mummini kanssa käytiin paljon yhdessä ulkona syömässä. Se oli hauskaa. Vaikkakin sain aina kuulla kasvissyönnistäni. Ja siitä, että serkkuni, joka silloin opiskeli Jenkeissä ravitsemustiedettä, aina sanoo että pitää syödä myös kalaa. Isovanhemmat on aika metka juttu. Ennen kuin vasta viime aikoina, en ole tajunnut sitä, että se on tuleville/tuoreille isovanhemmille aika katkeransuloinen asia. Lapsenlapset ovat ihania, mutta…se on myös eräänlainen merkki omasta ikääntymisestä. Ihmiset taitaa olla aika herkkiä vanhenemiselle. Kun ajattelee kuinka suuri bisnes on ryppyvoiteet, kiristykset ja kohotukset, kaikki sellainen, hupsuttelu. Mua itseäni häiritsee erityisesti se, että olen yllättäen aika vanhan näköinen. Tai siis kun minusta harva uskoisi, että olen näin vanha, mutta sitten ne kuitenkin näkee, etten olekaan ihan niin nuori, kuin ensinäkemältä olis voinut kuvitella. Niin kuin olisinkin vanha huijari.

Mummo vierailun lomassa aion käydä äitylillä siivoamassa. Edelleen keittiötä. Kohta se alkaa kyllä olemaan valmis ja jotenkin kauhulla odotan sitä, kun pitää yrittää “väkisin” karsia olohuoneesta ja ruokailuhuoneesta. Ehkä mun pitäis vaan antaa sen itsensä käydä se homma läpi, ja jos se ei halua erota siitä krääsästä, niin jättää se sitten niin. Vaikeeta. Sillä haluan sille lisää tilaa ja helpommin hoidettavan kodin. Ja keventää sen lastia.

Illalla olis äikän kokeen palautus. Kuinkahan kävi? Kerroinko jo, että lainasin kirjastosta, joka nykyisin suosikkipaikkani Tikkurilassa :), oppimista käsittelevän kirjan. jospa sitä kautta innostuisin opiskelemaan oikein tosissani, eikä vaan tälläistä löysäilyä, niin kuin tämä eka kurssi on ollut. Mutta toisaalta taas luotan siihen, että kunhan pääsen opiskelemaan biologiaa, niin kyllä tämä tästä. Kemia huolestuttaa enemmän kuin vähän, sillä opiskelu tapahtuu etänä, eikä mulla ole hajuakaan miten se käytännössä tapahtuu. Mulle on aina uudet asiat alkuun niin kamalan vaikeita. Uh…fuck…yritän tässä samalla opiskella sitä etälukioasiaa. wilmaa ja fronteria…uh…mä niin paljon mieluummin hoitaisin asiat niin kuin ne on aiemminkin hoidettu, kasvokkain. Kohta maailma on täynnä eri nettipaikkoja, joissa täytyy olla osallisena, ja mikä pahinta, aktiivisesti. On facebook, pinterest, Linke-jotain, Wilma, Fronter, blogger, gmail, flicker…ja mitä vielä. En pysy kärryillä. Ja joka puolella on ihan sikana tietoa, jolla suurimmalla osalla et tee yhtään mitään. Kyllähän ne sitten on ok, kun niiden käytön on oppinut, mutta sitä ennen ne ei muuta tee kun harmauttaa ihmisten hiuksia. On mulla muutakin tekemistä kuin poimia yksittäisiä tiedonjyviä liittyen mun koulunkäyntiin.

Muista tekemisistä puheenollen…eilen aloitin remontin 🙂 Tai siis onhan maalauskin remonttia, mutta nyt on siis jotain näytettävää 😀

 Aikas hienolta näyttää, eikö totta! Olisin halunnut ottaa kuvan esim. Bakasta remontoimassa, mutta en sitten jaksanut alkaa väkertää.

Eilen tein lisää Halloween kutsuja, ihan kamala homma niissäkin. Vaikka osalle sainkin laitettua valmiit, nettikaupasta ostetut älyttömän hienot kutsut, mutta niissäkin paljon kirjoitettavaa, teippaamista ja ne osoitteet! Saati sitten itse tehdyt kutsut. Ollaan niitä Pimpulan kanssa väkerretty, leikkaamista, leimaamista, sizzixiä, mustetta ja mitä vielä…No, kohta olen saanut kaikki matkaan. Hillittömän läjän ihmisiä kutsumassa.

Lapset tulee tänään kotiin, joten tein aamulla soijamaidon, että saavat kaakaota 🙂 Maito on hennon lilaa, käytin taas niitä värjättyjä sokereita. No, Pinja ainakin kokee sen huvittavaksi. Lassin mielestä se on varmaan jotenkin kuumottavaa. Se on kyllä niin metka tapaus. Ostin sille joulalahjaksi repun, hyväntekeväisyys-sellaisen. Reppu on nyt jo korjauksen tarpeessa, laadullisesti siis aivan pa**a. Lassi veikkasi, että on varmaan tehty jostain kierrätysmateriaalista. Mä en ymmärrä mistä se näitä juttujaan oppii, kuka niitä sille tuputtaa. Vähän sama, kun joskus reilu 10 vuotta sitten yhden kaverin äiti ei voinut juoda luomumaitoa, koska siinä on lehmän kakkaa…Aikuinen ihminen!

Tästäkin on pitänyt muistuttaa! Ehkä huomenna lisää.

Aloitin eilen uuden blogin! Pinkkisworld – Pinkkistä englanniksi. Tämä C:n kehoituksesta. Ehkä joskus palaan vielä Etsyynkin.

Ai nii, eilen oli pieni taloudellinen kriisi. Tuli jostain ihan puskista reilu 600 euron lasku! Jostain, jonka eksä kavereineen tilannut meidän kotiin viisi vuotta sitten. Jotain hiton LVI piirustuksia. Samaiselta firmalta on laskuja tipahdellut aika ajoin, mutta aiemmin ne ovat olleet satasen luokkaa. Olen kiltisti maksanut, sillä en pysy tälläisistä asioista hyvin kärryillä. Mutta 600 euroa jostain viiden vuoden takaisesta on kyllä vähän liikaa. Kun en hitto soikoon saa tän kuun lainaakaan maksettua, saati sitten jotain tollasta. Ikinä ei niitä piirustuksia mihinkään tarvittu, se raksamies (eksän kaveri) vaan tilaili kaikkea ja teki hienoja suunnitelmia, kysymättä kertaakaan mihin meillä on varaa. 

Kuulkaa, nyt täytyy mennä! Elämä odottaa!

xoxo,

Puputyttö

Pirskeitä

Perjantaina oli ne lasten juhlat. Kauheella kiireellä sain kaiken valmiiksi, meille jostain kehitettyä asutkin (en ollut oikeesti miettinyt etukäteen miten pukeudutaan, otin helpon zombie teeman)

Herkut oli osittain lastenmakuun aivan liian tulisia. Muistutus itselle: Lapset eivät pidä jalapenosta, edes halloweeninä.

Pääasiassa lapset olivat Pinjan luokkakavereita, lisäksi oli pari minun kaveria lapsineen/lapsipuolineen. Oli hauskaa, vieraat viihtyivät ja emäntä sai kehuja järjestelyistä 🙂 Yks aikuisista kävi meillä ekaa kertaa ja oli ihan ihmeissään kaikesta minun krääsästä. Se sanoi, että sä elät täällä ihan omassa maailmassa. Niinpä. Ja toivoisin, ettei koskaan tarttis lähteä sieltä pois.

Vieraiden lähdettyä yritettiin edes vähän siivota, mutta oltiin niin väsyneitä ettei siitä oikeen mitään tullut. Lauantaina meidän piti mennä koppitalkoisiin, niin mä luulin. Mutta C ei halunnutkaan lähteä. Minä harmistuin ja aloin katsomaan leffaa. Ja nukahdin. Heräsin joskus yhden ? aikoihin. 😦 Se niistä talkoista sitten. En ollut edes tehnyt mitään syötävää, vaikka piti tehdä kaalisalaatti ja omenapiirakka. Paska-akka. Olisin kerinnyt Sallan synttäreille ajoissa, mutta olin niin jotain taas, etten todellakaan päässyt lähteen yhtään mihinkään. Koko päivän vaan haaskasin sellaseen ärsyttävään velttoiluun, mua ei edes siinä kohtaa, kun olis oikeesti pitänyt alkaa valmistautumaan juhliin, että edes jossain kohti ennättäisin sinne, yhtään huvittanut. Mä inhoon tota uutta ja erittäin harmillista piirrettä itsessäni. Että ihan intoo piukeena jotain odotan, innoissani johonkin menossa, mut sit kun se päivä koittaakin, en enää missään tapauksessa haluais mennä. Tai oikeesti kyse ei ole edes haluamisesta, mua vaan alkaa *jotain*. Kyllä mä kuitenkin sain itseni lähtemään, tiesin, et kunhan saan itseni ulos niin kaikki muuttuu hyväksi. Ja niin siinä kävi. Jostain syystä kuvittelin, et oltais tavattu keskustassa, vaikka juhlat pidettiinkin Lauttasaaressa. Taas näitä mun juttuja. Joten kun olin lähössä kengät jalassa jne. tajusin, ettn tiedä mihin pitää mennä. Äkkiä koneelle! Hitto, reittioppaan mukaan mulla menis yli tunti päästä perille! Ja mä olin varannut ruhtinaalliset 30 min! Just joo, olin siis myöhäsemmästäkin tapaamisajasta myöhässä.

Lopulta pääsin perille yllättävän helposti. Siellä kaikki olivatkin jo syöneet. (ja aiemmin päivällä temppuilleet kaikkia sirkusjuttuja – onneks en mennyt! Vaikka tommonen olisikin varmaan tosi kivaa ihan superpienellä ja “turvallisella” porukalla, mutta tuolla melkein kaikki oli entuudestaan vieraita ja niitä oli paljon – mä olisin varmasti onnistunut saamaan itseni sellaseen solmuun, et olis tarvittu palokunta avaamaan minut.

Ruokana oli seitanpaistia, valkosipuliperunoita, kahta eril. salaattia, jälkkäriks juustokakkua, naposteluun soijarouhepiirakkaa ja cocktailtikkuja. Kaikki oli oikeesti niin hyvää!!! Salla oli ihan palkannut jonkun oikean ihmisen tekemään noi kaikki herkut! Täytyy muistaa kysyä yhteystiedot, vois tännekin jakaa. Sen verran hyvää oli! ja kaikki täysin vegaanisia! Yay! Syötyämme pelattiin Trivial Pursuitia, meidän joukkue ei hävinnyt. Tunsin itseni kyllä todella tyhmäks. Mä oon oikeesti niin sivistymätön. Ja sit mä en kuitenkaan ole semmonen junttiniska, joka ei välitä mistään oman napansa ulkopuolisesta.

Pelaamisen jälkeen lähettiin keskustaan. Mulla oli 1,5 litran kuplavesipullo mukana, jonka jätin narinkkaan. Eka oltiin jossain ja sieltä mentiin sitte jonnekin muualle. Baareissa ei oikeasti ole kauheen kivaa, mut ei siellä mitenkään kamalaakaan ollut. Mulla oli laukussa kaks lonkeroo, niitä lipittelin. Lähin kotiin suht ajoissa. Yleensä (yleensä ja yleensä, kun emmä edes käy missään, kun en jaksa ja olen niin —-) siis joskus muinoin mua ei saanut kotiin kirveelläkään. Nyt kuitenkin lähdin ensimmäisten joukossa, väsytti. Ja dj soitti niin huonoa musiikkia. Ja koska mun siippani kävi melko kuumana kotona. Siis se oli ihan hermona.

Sunnuntai aamupäivä menikin sitten iloisen riitelyn merkeissä. Sitte sovittiin ja lähettiin hakee Chrisille lainaksi rahaa, että se voi ostaa uuden käytetyn hienon tietokoneen. Ostin myös Pinjalle luistimet. Käytiin lisäksi Ikeassa ostamassa meille molemmille pöytälamput. Mä en ollut yhteen mennessä syönyt mitään, kun aamulla ei ollut nälkä. Ikeassa maha alkoi jo karjumaan, mutten halunnut täyttää itseäni jollain keskinkertaisella, kun luvassa oli seitan-kebab Vegemestassa! Siellä oli valitettavasti perunat loppu, joten ei ihan saatu sitä luksusannosta, jouduttiin tyytymään pitakebabiin, hyvää sekin oli. Ja sit saatiin Ruthilta viesti, että kone olis valmis. Mentiin sitten hakemaan Chrisin uusi lelu, kyllä se oli hieno. Ja hyvin pidetty. Siinä sitten hyvästeltiin Ruth, hän muuttaa miehensä kanssa takaisin Jenkkeihin. Ihan tylsää 😦

Kotona sulin sohvaan kiinni, katottiin kammottava The Cove dokumentti. Kertoo Japanilaisten tekemästä delfiinien teurastuksesta. Ihan kamalaa.

Lopulta illalla sain itseäni vähän ryhdistäytymään ja ryömin yläkertaan. Ompelin hetken ja menin sitte lataamaan kuvia koneelle.

On taas niin — olo. Mikään ei huvittais. Kaikki asiat, jotka normaalisti innostais näkyy edessäpäin sellasina valtavina ponnistuksina, joista en usko selviäväni. Mä vihaan tätä epätasapainoisuutta! Miksen mä aina voi olla reipas? Koita ny tehdä jotain tulevaisuuden suunnitelmia, kun heilahtelee laidasta laitaan. Kirosana kirosana.

Heipp-a.

R

Kaikennäköistä

Olipa inha keli pyöräillä. No, onneks mulla oli alusvaatteita myöten vaihtovaatteet mukana, niin ei tarvii ainakaan töissä märissä vaatteissa olla. Ja sellanen patteripuhallin puhaltaa kuumaa ilmaa mun märille vaatteille, ettei tarvii iltapäivällä märkiin vaatteisiin pukeutua. Se on tosi inhottavaa. Välillä pyöräilykin on ihan v***n puuduttavaa. Mulla meni rillit niin huuruun, etten nähnyt niiden takaa yhtään mitään. Ärsyttää tollanen.
sit vielä yhden matkan varrelle osuvan koulun lähellä tietenkin sellaset ajotaidottomat teinit pyöräili koko kävelytien leveydeltä samoin kuin tyttölaumojen pitää tukkia koko v***n tie.

No joo, sorry. Välillä vaalenapunaisetkin tytöt ovat kiukkuisia. (mä oon kyllä turhankin usein, mutta nyt erityisesti). Jouduin perumaan Halloween -juhlat 😦 Meidän keittiön lattia ei millään tule valmistumaan siihen mennessä. Eikä keittiössä ole vesipistettä, tulis juhlien jälkisiivoukset vähän turhan haastaviksi. Varsinkin, kun edelliselle päivälle aion kuitenkin pitää lasten juhlat. Oikeastaan mä annoin Chrisin tehdä sen päätöksen, ite olisin ollut valmis järjestään ne juhlat vaikka ilman seiniä, mut kun olisin kuitenkin tarvinnut Chrisin apua. Ehkä näin on sitte ihan hyvä. Ehkä mulla on ihan tarpeeks kaikkea ilman juhlien järjestämistäkin. Tai siis kaksien juhlien. Aikuisten juhlat olis vielä olleet nyyttärit, lasten ei. Plääh.

Perjantaina 28.10 klo 13.30 Kirjamessujen näytöskeittiössä kokataan vegaanisia herkkuja, Vadelma Suukkosia. Ja samaisilla messuilla Puputytön Juhlakirja tulla tupsahtaa maailmaan! Mun toinen kirja! Se on kyllä niin hassua!

Keittokirjoista vielä, eilen tuli aika päivää sitten ennakkotilaamani vegaaninen piirakkakirja ♥

Lihosin ihan vaan sitä katsomalla n. 2 kg.

Sain eilen myös maalattua kipsijuttuni. Toinen onnistui oikein hyvin, mutta toinen näyttää vähän lasten tekeleeltä. Mutta kyllä mä vielä opin!

Ehkä voisin myös myydä maalaamattomia, niin asiakkaat sais itse maalaamisen hauskuuden. Ja maalitahrat vaatteisiinsa… 😉

Tässä vielä se huppari. C otti kuvan myös koko vaatteesta, mutta mun maha näytti niin isolta, joten deletoin sen 😀

Sit vielä semmonen asia, minkä olen tyystin unohtanut. Eli Pinkkiksen Facebook sivut! Käykää tykkäämässä, vaikka mun on ihan pakko myöntää, etten ihan ymmräärä näitä FB tykkäämisiä. Pöh! Vitsi, mä oon ihan pöljä! Silleenhän mä saan teidät Pinkkiksen öö…virtaan? Siis jos Pinkkis päivittää jotain, niin sehän näkyy ainoastaan tykkääjillä. Joo! Hyvä hyvä! Tykätkää Pinkkiksestä ihan hulluna! Kun mä kirjoitin ton alkoi aurinko paistamaan! Pinkkiksestä vielä, jotain uutta ja ihmeellistä on Madebyssa tapahtunut, sillä tilauksia edelleen tulee päivittäin! Tommonen “menestys” saa minunn ja Chrisiinkin uutta puhtia. Yhteen aikaan ei ollut mitään mieltä laittaa sinne uusia juttuja, kun se paikka oli ihan kuollut. Nyt niillä ymmärtääkseni on joku kolmaskin ihminen hoitamassa sitä, alkuperäinen (?) pariskunta oli empäs sanokkaan!

Tänään on Animalian PKS tapaaminen, toivoin että olisin innostunut leipomaan, mutta maalaamisessa meni niin kauan ja keittiö on niin masentava, ettei se innosta. Ihan niin kuin Tehdaskin on toistaiseksi Kenain jäljiltä niin ankee, ettei ompelut tai muut “fiksut” jutut nappaa.
Eilen koirat oli sit taas alakerrassa. Kenai oli rikkonut yhden valokuvakehyksen – siinä kaikki! Ihan käsittämätöntä! Samahan oli, kun siirrettiin ne remppamiesten alta yläkertaan, niin ekana päivänä K ei tehnyt mitään. Ja se alku näytti tosi lupaavalta. Ja sit se taas repes ihan totaalisesti. K tuhos kaikkee. Mut mieluummin saa tuhota alakertaa, ehkä. Ei muuten, mutta mulla vaikuttaa niin isosti tohon Pinkkis -juttuun kaikki tavaroiden siirtelyt ja muut järjestelyt mitä jouduttiin aina viikonlopun jäljiltä tekemään (enhän mä ole K:n siirryttyä yläkertaan ommellut enää juurikaan viikolla, kun en jaksa olla koko aikaa piilottelemassa mun lankoja ja neulatyynyja ja muita). Nukeillakaan en ole leikkinyt aikoihin, kun nekin on pitänyt teljetä turvaan.

Niinko tässä ei olis jo tarpeeksi haluaisin vähän hehkuttaa ohraa. Se on kotimaista ja herkullista, sitä saa edukkaasti luomuna, pienviljelijöiden tuottamana. Syökää riisin kustannuksella enemmän pehmoisen herkullista ohraa. Raisa ♥ Ohra.

Eilen pelattiin illalla Afrikan Tähteä, Pinja suuttu ja Lassi oli super kiihdyksissä. Tosi hyvä peli. Takaisin Unoon.

Ihanaa kun on jo torstai. Viikonlopuks ei ole muuta kuin ne allaskarkelot ja Halloween koristeiden ripustelu. Vois alkaa taas ompelee, myyjäisiä kuitenkin ainakin kahdet tulossa. Tulispa vielä Eettiset Joulumarkkinatkin!

No joo, moikka! Tykätkää Pinkkiksestä!

♥ Raisa
Seuraako kukaan muu Dexteriä?

Arvonta!

Kuten alkukuussa oli jo puhetta, on tällä viikolla aika suorittaa arvonta kaikkien kommentoineiden kesken! Olen hyvin epävirallisen arvonnan työkavereiden avulla suorittanut, he sanoivat kolme numeroa 1-50 välillä ja minä olen sitten laskenut kommentteja ja poiminut sieltä onnekkaat.

Ensimmäinen palkinto, eli Halloween aiheinen olkalaukku meni Chileen KRO:lle, ja kuten jo etukäteen olin järkeillyt, en sitä ennätä saamaan ajoissa maapallon toiselle puolelle, joten Tica saa jotain muuta.

Eli toinen ensimmäinen palkinto 😉 menee “maimille”

ja toinen palkinto, eli Halloween aiheinen kolikkokukkaro menee Aija PuPu:lle!!

Onnea voittajille!!! Laittakaa mulle osoitteenne mahd. pian niin saan jo huomisen postiin pussukkanne!

♥ Raisa

Tica!! You won the first prize!!! But since you live so far away and Halloween themed string pouch wouldn’t be there on time for Halloween I decided to send you something else, I hope that’s ok!

Love and kisses!

Kommentit ja arvonta (+ note for Tica!)

I-HA-NAAAA!! Niin paljon kommentteja! Olette ihania! Siitä kiitoksena arvonnassa on ensimmäisenä palkintona Halloween (suukkoja!) -aiheinen olkalaukku (narupussi) ja toiselle onnekkaalle se kolikkokukkaro. Jatkakaa kommentointia niin voittomahdollisuuden paranee ja ehkä minäkin innostun lisäämään palkintoja!

Ja jälleen uusi lukija♥ Tervetuloa! Toivottavasti viihdyt 🙂

♥ Raisa

Note for Tica, and all other foreing visitors

I’m having um…dunno the word…you can win a prize by leaving a comment with in two weeks. The more comments the better chances to win!! Reason for this is October’s my favorite month and Halloween my favorite holiday. Time to party! There will be two winners and the first one will get Halloween themed string purse and the other lucky one will get Halloween themed change purse! Yay!!

Olohuone

Picture 985
Originally uploaded by Pinkkisfun

Ihan ekaks: Pinkkiksellä on uusi lukija – Tervetuloa!! ♥

Siitä tulikin mieleeni, että tässä kuussa (lokakuu – Halloween -kuukausi=suosikkini) kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan Halloween aiheinen Pinkkis kolikkokukkaro. Ja päätänpä vaikka nyt, että arvonta päättyy öh…halloween-viikolla, eli kuun vikalla viikolla. Mitä enempi jätätte kommentteja sitä paremmat mahikset teillä on voittaa!! (kieroa lahjontaa, mutta mitä sitte.) Palkinto lähetetään voittajan ilmoittamaan osoitteeseen niin, että kerkiää hyvissä ajoin Halloween juhliin! Ihanaa! Hyvä Pinkkis!

Mutta sitten tän päivän aiheeseen. Yleisön pyynnöstä 😉 esittelen vähän meidän kotia. Minun turvapaikkaani. Aloitan olohuoneesta. Samalla näette vähän niitä juttuja, joista olen luvannut laittaa kuvia, mutten ikinä muistanut. Esim. ruotsin ostoksia jne. Ihan oikeasti meillä on lämpimämpi tunnelma, mutta salama teki kuvista jotenkin raakoja ja kylmiä. Mutta uskokaa pois, meillä on tosi viihtyisää ja joskus jopa siistiäkin (nää kuvat on vähän niinkuin mun Greenberg elokuvani, eli vähän kökköjä, ihan sama.)
Ylin kuva on yksi hirviseinistämme. Hirvenpää on ruotsin löytöjä ja taulu kirppikseltä. Ihanat ♥
Tässä sitten toinen sarvipää.
Tässä digiboxiton telkkariseinä 😉 Yks isoimmista jutuista mitä olen tehnyt itseni hyväksi, siis niinkuin elämänlaadun parantamiseksi, tupakoinnin lopettamisen, miehen vaihdon, autottomuuden ja veganismin lisäksi, on juuri telkattomuus. Siis meillä on telkkari, muttei digiboxia. Eli mun ei tarvitse haaskata aikaani turhiin ohjelmiin, mutta voin rentoutua katsomalla elokuvia tai Madmen sarjaa dvd:ltä.
Tässä tärkeitä esineitä, huomaa epävirallinen Prinsessa Victoria häälautanen (on mulla virallisiakin!)
Ja tässä sitten koko huone. Kaikenlaista laittoa se vielä kaipaa, mutta niin kauan kun se on asuttavissa eikä mulla ole tän enempää rahaa, niin se saa kelvata. Ja äkkiäkös se silmä niihin epäkohtiin tottuu 🙂 Keksin aamulla polkiessani loistoidean. Aion lisätä ainakin kolme, mielellään viisi mielihyvää tuottavaa (tervettä) asiaa päivääni. Tähän mennessä olen keksinyt seuraavat: * lue lapsille, kiireettä, lasten ehdoilla * seurustelua pupujen kanssa * koirien hoivailua * venyttely * kirjan lukeminen tekemättä muita asioita samalla * skräppääminen * puhelinsoitto kaverille
Keksittekö lisää? Laittakaa mulle ehdotuksia muista hyvistä keinoista kohentaa elämää.

Mun maha alkaa näyttää siltä kuin pitääkin, sellaiselta ohutnahkaiselta. Ihanaa, vaan ei vielä valmista. Mutta suhtaudun tähän rennosti 🙂
Nilkka muljahti eilen oikein kipeästi nyrkkeilytunnilla 😦

Moikkis!

♥ R