Heippa!
Pinkkis Blogi siirtyy nyt kesälomalle! Syksyllä jatketaan! (olen jatkanut englannin kielisen blogini ylläpitoa, jos kiinnostaa niin sitä pääsee lukemaan täältä
Michaelin kesävideo.
Oikein hyvää kesää!
xoxo,
Raisa
Kesäloma!
Reply
Monthly Archives: May 2016
Kuvapäiväkirja Torstailta 19.5.2016
Hei vaan!
Ens alkuun ihan lyhyesti mietteitä Älä Osta Mitään/No Spend Month kuukauden tiimoilta. Tekee niin hyvää kaltaiselleni äkkipikaiselle ostelijalle! Vaikken olekaan sellainen naisellinen shoppailija, joka ostelisi meikkejä ja vaatteita ja kupin kahvia silloin tällöin, vaan enemmän leveäpeppuinen hetkuttelija donitsilaatikoineen ja muine herkkuineen ja ennen kaikkea epäsosiaalinen nettishoppailija on tämä kieltäytymysten kuukausi ollut yllättävän haastava. Ennen kaikkea juurikin syötävien suhteen. Mä niin haluan ulos syömään! Olen saanut miehen ostamaan minulle kokaa, ja pojaltakin sain pullon äitienpäivälahjaksi, joten ihan ilman pikku paheitani en ole joutunut elämään, ja tulihan tosiaan se Vegan Tuck Boxikin viime viikolla, mutta ajatus siitä, etten saa ostaa mitään on aika kamala. Nythän minun tekee mieli ostaa aivan kaikki näkemäni, ihan patonkipelleistä (siis sellainen reiällinen aaltoileva pelti, jossa patongeista paistuu rapean herkullisia) lastenvaatteisiin…niin just. Mitä hittoa? Lastenvaatteita? No mutta kun ne oli niin kauniita ja puhtaita. No, mitään en ole kuitenkaan ostanut, siis ihan ruokakaupan asiallisia asioita lukuunottamatta. En edes niitä donitseja. Kohta kolmeen viikkoon. Aika hyvin. Onneksi säästötahtini on aika hemmetin kova, niin ettei käyttötililläni oikeastaan ole rahaa mihinkään. Josta tuli mieleen, että olen saavuttanut alkuvuodesta asettamani tavoitteen tämän vuoden säästöille! Huomasin vuodelle 2016 tekemäni listan eilen ja totesin, että iso osa niistä on jo tehty, kuten juuri tuo säästötavoitteen saavuttaminen. No, ei muuta kuin isompia numeroita tavoittelemaan!
Niin, ostamisen sijaan olen kirjannut ylös asioita, joita aion ostaa sitten ensi kuussa ja jo kolme niistäkin olen onnistunut vetämään yli, tai no, laittamaan sulkuihin. Samoin olen tehnyt ostoslistaa Japanin reissua varten ja sieltä vasta olenkin vetänyt asioita yli. Silti sinne meno jännittää. Osaanko olla ihmisiksi?
Minä en osaa olla järkevä, enkä edes oikein pidä järkevistä ihmisistä. Tai siis järkeähän on niin monenlaista, ja toki fiksuista ihmisistä pidän, mutta sellaiset järjestelmälliset, joissa ei ole yhtään särmää, jotka kulkevat kohdasta A kohtaan B ilman, että käyvät sekoilemassa kohdassa S ja W, jotka tekevät asioita vaivattomasti ja silleen tylsästi. Niin, olen siis vaan kateellinen, enkä sen takia pidä sellaisista. Mutta pyrin itse olemaan samanlainen. Ja nyt tämä järkiminä on järkeillyt niin, etten ostakaan Instax kameraa, koska kuvat ovat niin pieniä ja kalliita, etten raaskisi sillä kuitenkaan kuvata. Joten fiksu-Raisa jättää sen ostamatta. Kirjepapereita ja tarrojakin listaltani vedin yli, sillä niitä on edelliseltä reissulta vielä kasapäin jäljellä, avaamattomia pakkauksia. Kerroinko, että päätin olla menemättä Daisoon ja Tomatoon kokonaan, eli siis 100 yenin kauppaan ja maailman ihanimpaan kangaskauppaan. Niitä kankaitakin on viime reissulta, iskemättömiä paloja…
Mutta asiaan.
Aikainen aamuherätys, minulla oli torstain siivousvuoro. Aamupalaksi söin iänikuisen raakapuuroni (tattaria, hampunsiemeniä, manteleita, kaakaota) hedelmälisällä (liotettuja taateleita, aprikooseja, mustikoita, banaania) ja päällä chia limaa. Herkullista ja niin ravitsevaa!
Lounaaksi otin eilisen jämiä: makaronia ja juustoa, siemennäkkäriä, omenan (jonka söin maapähkinävoin kera).
Töissä siivosin hämärässä. Oli mukavan rauhallista.
Pääsin kahdelta kotiin. Kävin kaupassa, josta ostin taateleita (muovipussissa! pah!), manteleita irtomyynnistä (kaupan paperipussiin, sillä olin unohtanut omat pussit kotiin. pah!) ja kotimaista rypsiöljyä (muovipullossa, mutta näitä ymmärtääkseni pystyy nykyisin kierrättämään, lisäksi yli puolet halvempaa kuin vastaava lasipullossa. Epäreilua.pah.)
Poljin kotiin. Pyöräily on niin mukavaa.
Hei! On lämmintä, meillä oma suojaisa piha ja kani, joka varmaan tykkäisi näistä asioista! Michael ensimmäistä kertaa meidän kanssa ulkoilemassa! Se tykkäs!
Mikke on kyllä niin hyvä tyyppi.
Ulkoilun jälkeen menin sänkyyn suunnittelemaan kahden viikon ruokalistaa. Ärsyttää, kun mies aina kysyy onko minulla ideoita hänen ruoanlaittovuorolleen. No ei ole. Mutta nytpä onkin! Saa nähdä miten tämän listan kanssa käy.
Olin tosi väsynyt (aamuvuorot on aina haastavia, sillä stressaan sitä, etten herääkään ajoissa, enkä siten nuku kunnolla, joten olen väsynyt.), joten nukahdin. pah. Mutta niin teki tämäkin kaveri.
Päiväunien jälkeen olen aina tosi semmoinen tahmea, tai jotenkin löysä ja aikaansaamaton. Oli ryhdistäydyttävä. Keräsin kuusi (tavoita viisi) poistettavaa tavaraa.
—–
Poistin kuvan, sillä sen katsominen aiheutti minussa syyllisyyttä. Kaikki lapsilta saatu on sellaista, joka tulisi säilyttää ikuisuuden. Jos näin ei tee, on kylmä ja huono äiti. Minä olen kylmä ja huono äiti. Anteeksi.
Ruoka ei ollut vielä valmista, joten menin ompelemaan. Työn alla kaksi pilkullista lepakkoa.
Ihana mies teki pizzaa. Ja ihan oikeaan pohjaan, eikä mihinkään kaupan pakastealtaan lättänään. Herkullista!
Mentiin kävelylle. Minulla oli mukana kännykäkamera, filmikamera ja kiikarit. Miehellä ei ollut aikaa minun hidastelulleni.pah.
Peastin kimalaisen keskeltä kävelytietä aurinkoiseen paikkaan tien sivussa. Olen kiltti kimalaisille. Siirsin myös etanan sivuun.
Kenai oli ihmeissään tästä karvapellosta.
Kotona kirjoitin randomkortin ja totesin, että minulta alkaa osoitteet loppumaan. pah.
Katsottiin Modern Family (itkin vähän) , luin ja kahisutin muistikirjaani niin, että mies hermostui.
Tajusin tänään, hetki sitten, että Vegfest on nyt, eikä ensi kuussa! Saateri! Miten multa on voinut mennä kuukaudet tälleen sekaisin? pah.
Hyvää loppua!
xoxo,
Raisa
Kiitollisuus, 12.-18.5.2016
Hups! Unohtu/en kerinnyt eilen. No, elämä on.
12.5 torstai
Kevään ihmeet. Ihan oikeesti, se nyt vaan on niin käsittämättömän hienoa. Olispa AINA kevät.
(emo on todennäköisesti hylännyt pesän. Toi kuoriutunut poikanen on kadonnut, enkä ole nähnyt emoa hautomassa moneen päivään. 😦 )
13.5 perjantai
Ruokavarasto. Meillä on niin paljon ruokaa. Ruokaa varastossa=asiat hyvin.
(nyt tänään, viikko tuosta kiitollisuuden tunteesta mua on alkanut häiritsemään ylitäydet kaapit. Pakko saada jotenkin yksinkertaistettua tätä systeemiä. Ehkä sama vois päteä ruokakaappeihin, mikä pätee vaatekaappeihinkin? Tietty niukkuus tekee elämästä helpomman ja selkeämmän? Kaapit täynnä ruokaa/vaatteita, muttei mitään syötävää/päällepantavaa. Jotenkin vaikka just jotkut riisijauhot, joista vois tehdä niitä dango palleroita. Mulla on niitä, mutta oikeasti inhoan, ja kaikki meillä inhoaa, niitä sitkeitä palleroita, enkä siksi halua niitä enää uudelleen tehdä. Joten jauhot seisoo, ja vanhenee. Miksen mä vaan tajua luovuttaa noiden japanilaisten jälkiruokien kanssa. En pidä niistä.)
14.5 lauantai
Sade!
Ihanaa! Puutarha kiittää ja allergikot kiittää. Pyöräilijät eivät ole niin innoissaan, mutta hitot niistä (meistä)!
15.5 sunnuntai.
K-18. Anteeksi, näistä asioistahan ei saisi puhua julkisesti, mutta mulla vaan on niin seksikäs mies. Hittolainen!
16.5 maanantai.
Maailman söpöimmät sienet.
17.5 tiistai
Saaterin hyvä, kotitekoinen ruoka. Majoneesi, hernefalafel ja hummus itsetehtyjä. Oon kyllä niin tyytyväinen, kun tuo mieskin on valmis tekemään niin paljon itse. Ja ehkä lapsetkin oppii siinä samalla jotain, arvostamaan itsetehtyä. Tai sitten ei. En tiedä.
18.5 keskiviikko
Puutarha. Tähän liittyy niin monta asiaa, joista olla kiitollinen. Tässä ennen kaikkea nyt kuitenkin se, että sain paljon puutarhurointia tehtyä. Mulla puutarhaan liittyy niin monta eri puolta, tai siis mä tykkään siitä, ja sit samalla kuitenkaan en. Puutarhurointi vaatii sellaista sitoutuneisuutta ja pitkäjänteisyyttä, jota mulla ei aina ole antaa. No, nyt kuitenkin sain juureksia tuonne harson alle, ja ison (todella ison) läjän maatuvaa jätettä siirrettyä muhimaan tontin reunalle, niitä että aikanaan saadaan sinnekin jotain istutettua. Hyvää työtä!
Ja nyt toisen postauksen pariin!
xoxo,
Raisa
Viikon Ostos, 12
Tähän oikeastaan kuuluisi Toukokuun Vegan Tuck Box, mutta kun olen siitä jo niin monasti puhunut (täällä, täällä, täällä, ja vaikka täällä ) niin ehkä kaikki ne, jotka saisivat täältä sen inspiraation ko. herkkulootan ostamiseen ovat sen jo saaneet ja sanani kaikuisivat kuuroille korville, joten jälleen vuorossa henkisen kasvuni ylistystä.
Pahoitteluni. Koko elämäni pyörii nyt tämän ihmeen ympärillä. Kirjoitan siitä sivukaupalla kirjekavereilleni, puhun siitä puhelimessa äidilleni, jota yritän saada mukaan samaan veneeseen (turhaan, ja turhautuen), ajattelen sitä herkeämättä, vaivaan sillä työkavereitani, riivaan sillä perhettäni. Koska se nyt vaan on niin ihmeellistä!
Niin pitkään kuin jaksan muistaa olen aina ollut hyvin kiintynyt tavaroihin. Se, että varhaisnuoruudessani menetin kaiken tulipalossa ei varmasti ole helpottanut tätä kiintymistä yhtään. Päinvastoin. Olen käyttänyt mielettömän paljon aikaa ja mahdollisesti vielä enemmän rahaa, energiasta puhumattakaan haaliessa lapsuuteni leluja takaisin.
Ja nyt, kuukausi tai pari sitten, jokin on loksahtanut kohdalleen. Liekö ollut joku viimeisin ostamani tavara, joka ollut se puuttuva linkki vai mikä, mutta minä en enää tarvitse lapsuuttani takaisin.
No, jotta voisin kirjoittaa aiheesta vielä monet kerrat eipä kaluta sitä vielä loppuun, vaan mennään asiaan. Viime viikon parhaaseen poistoon. Barbien tavaroihin.
Barbiet ovat aina olleet iso osa elämääni. Tai no, ei aina mutta kuitenkin, usein. Kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni (kämppiksen kanssa) ensimmäinen asia, jonka ensimmäisenä iltana asunnolle vein, oli Barbien vuodesohva. Parikymppisenä, lähtiessäni kesken kaiken Au Pair vuoteni keskeltä takaisin kotiin, viimeinen asia jonka Amerikasta ostin oli lumilauta-Barbie. Olen aina haalinut Barbien tavaroita, kirpputoreilta, kavereilta ja aina säästänyt kaiken. Vihdoin ja viimein aarteeni pääsivät kunnon käyttöön, kun kymmenisen vuotta sitten ostin ensimmäiset Re-ment aarteeni Japanista ja halusin rakentaa niiden ympärille talon. Ja sinne Barbien tavaratkin pääsivät. Kunnes kävivät aivan liian kömpelöiksi.
Tytär ei koskaan oikein innostunut Barbeista, ja minullakin katse kääntyi kohti Blythe nukkeja. Barbiet jäivät, mutta osa heidän tavaroistaan kävi edelleen nukketaloon. Mutta enemmän ja enemmän niitä siirtyi vintille, kaiken muun rojun sekaan. Pari vuotta sitten vintin siivosin, mutta ei olisi tullut kuuloonkaan tehdä Barbien tavaroille mitään, sillä nehän ovat lähes tulkoon pyhiä.
Kunnes kasvoin isoksi ja kaikki sai mennä. Aarteeni päätyivät nuoren neidin leikkeihin, ja mikä olisikaan sen oikeampi sijoituspaikka? Aivan mahtavaa, että pääsivät jälleen leikittäviksi!
Argh! Päätin tehdä juuri tämän postauksen, koska tiesin, että mulla olis kuvia tähän. Koska olin ottanut siitä poislähtevästä läjästä kuvia niiden ostajalle. Mutta koska olen niin tehokkaasti tyhjentänyt myös digitaalisia rojuläjiäni, niin eihän mulla niitä kuvia enää ole…joten nämä kaksi, jota satuin Barbie hakusanalla löytämään.
Mun on jotenkin hankala saada sitä uskomatonta sisäistä hehkua tarttumaan näihin teksteihin. Yritän kirjoittaa jotenkin järkevästi, jossain järjestyksessä ja kokonaisilla lauseilla, ja sit tuntuu, et jää sanomatta ase, mitä tarkoitan.
Mitä mä yritän sanoa, on se, että kun mä ajattelen vaikka Barbien kauneushoitolaa, joka mulla oli pienenä, mä meinaan pakahtua. Tulee siis joku tosi voimakas tunne, ja jotenkin mä oon käsittänyt sen tunteen tarpeena ostaa se tunteen aiheuttaja. Mut nyt ymmärrän (koska olen tarpeeksi monta kertaa niitä asioita ostanut), ettei se ostaminen, taikka sen tavaran omistaminen olekaan se juttu. Ehkä se on vaan tunne, joka muistuttaa siitä, kuinka kivaa lapsena oli. Mulla oli ainakin tosi hauskaa, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen jäin kyllä aika vähälle huomiolle. Mutta se tarkoitti, että saatoin leikkiä kunnes tipahdin.
Tavaran omistaminen ei kuitenkaan tuo sitä takaisin, eikä tavara muutenkaan tee meistä *mitään*. Se, että mulla on aktivismista kertovia kirjoja hyllymetreittäin ei tee minusta aktivistia. Se, että omistan designer tuotteita, ei tee minusta rikasta. Se, että minulla on laatikkokaupalla leluja, ei tee minusta lasta. (byhyy.) Olen tullut siihen päätökseen, että ostaminen on vain oikotie, laiskan miehen ratkaisu tekojen tilalle. Vähän niinkuin minun ei tarvitse avata suutani, kun jo turkoosi tukkani kertoo minusta paljon. Mutta jos hiukseni olisivatkin luonnollisen väriset jäisi paljon enemmän puheen varaan. Tai niin kuin pikaruoka toimii: oikeasti kehomme tarvitsee ravitsevampaa ruokaa, mutta koska ns.roskaruoka, siis yleensäkin kaikenlainen prosessoitu ravinneköyhdytetty syötävä, maistuu pirun hyvälle, täyttää nopeasti ja on erittäin energiapitoista tyydyttää se meidät tietyllä tasolla huomattavasti helpommalla kuin vaikka couscous-salaatti, joka olisi oikeasti meille se parempi vaihtoehto.Me ollaan vaan niin kärsimättömiä.
Taaskaan ollut päätä eikä häntää tässä jutussa. Mutta yrittäkää itse kirjoittaa ostoksista sellaisen kuukautena, kun olette päättäneet olla ostamatta mitään. 🙂
Tässä vielä se Barbien kauneushoitola. Eikö ole ihana? Tätä en ole onnistunut uudelleen hankkimaan, lähestulkoon kaiken muun kyllä, ja osan myös kavereiden leluista(!). Eikä koskaan ne uudelleen hankitut ole täyttäneet sitä koloa. Ensimmäinen tunne on tosi hieno, mutta se useimmiten haalistuu jo siinä vaiheessa, kun tavaran on saanut purettua laatikosta ja koottua kasaan. Mikä ihmeen muovihäkkyrä tästä on tullut? Ei se lapsena ollut tämmöinen. *pettymys* Mutta tässä salongissa on vielä taikaa jäljellä, ja niin haluan sen pitääkin.
Näihin tunnelmiin…
xoxo,
Raisa
Kuvapäiväkirja Torstailta 12.5.2016
Superpahoittelut, että myöhässä! Eilen oli aamuvuoro ja illemmalla ei vaan ennättänyt. Torstai 12.5 oli hyvä päivä. Miksikö? No siksi.
Aamulenkki Kenain kanssa. Aika kaunista kun tuomi kukkii. (onko tuomi?)
Valitettavasti ilmainen blogialustani ei tue videoita, joten en voi postata sitä tänne suoraan, mutta Linkki! Videon lopussa päädyn ryteikköön, jossa linnunpesä. Sitä ei videolla näy, mutta illalla kävin uudestaan. Katso kuva tuolla alempana.
Kaikki tekosyyt oli käytetty, joten ompelin. Tehokkaasti. Kaksi albiinolepakkoa saivat alkunsa.
Häirikkö. Että on rento kaveri. Se on ihana. Vaikkei olekaan Hyrrä.
Hiukan se tykkää, kun sitä hoivataan. Silloin, kun oli vielä kaksi pupua, jotka tulivat toimeen keskenään opin, että puput hoitavat/hellivät? toisiaan päästä aika paljon, muistaakseni nuolemalla. Hyrrä ainakin innokkaasti nuoli Sokeria silmistä ja päälaelta. Joten tätä olen sitten tehnyt yksinäiselle Michaelille. No, en suinkaan nuole sitä, mutta silitän silmien ympäriltä ja korvien edestä. Sen sijaan, että ottaisin sitä syliin (joka itse asiassa taitaa olla kauhistus kaneille) ja silittelisin omin ehdoin teenkin sen hänen ehdoillaan. Ja minulla on piirun verran tyytyväisempi kani.
Katsokaa! Sain yhden lepakon valmiiksi! Ja siitä tuli näin hieno!! Hyvä minä!
Tehtiin ruokaa. Mies valmisti seitanin ja keitti perunat,minä paistoin seitanin, tein kastikkeen ja jämäsalaatin, josta tuli yllättävän hyvää: kevätkaalia, liotettua sipulia, porkkanaa, aur.kuiv.tomaattia, wasabimajoneesia (ostin just tuubin wasabia ja kotona huomasin, että sitä oli täällä avaamaton tuubi, joten nyt täytyy keksiä keinoja käyttää sitä! Ideoita?) ja soijakastiketta.
Oli herkullista. Praise seitan!
Jälkiruoaksi päätin elää vähän ja syödä “Twix” patukan. Siis uuden, vegaanisen version Twixistä. Kuka muistaa sen nimellä Raider? (minä!) Oli hyvää, muttei se kyllä juurikaan esikuvaansa muistuttanut. (ja kyllä! Nämä muoviin pakatut suklaapatukat ja muut herkut ovat todella roskaavia! En ole “Zero Waste” ajatusmaailmassa vielä niin syvällä, että voisin näistä luopua, mutta ehjä joskus?)
Käytiin iltapäiväkävelyllä. Kenai laidunsi. Mies oli mukana, fysioterapeutti oli teipannut sen jalan, ja sanonut, että kävely tekee hyvää. Hyvästi minun ja Kenain kahdenkeskeiset tuokiot.
Minä tiedän!! Ei saisi kokoaikaa käydä siellä pesällä, mutta en voi itselleni mitään. Tällä kertaa äiti ei ollut pesällä, mutta katsokaa!!!! Siellä on linnunpoikanen!
Minä lupaan, että teen parhaani jättääkseni heidät rauhaan.
Lenkin jälkeen kirjoitin random kortin ja poistin toistakymmentä tavaraa. Mä niin innolla odotan, että mitä sitten, kun koen ettei enää tarvitse poistaa, ainakaan tälleen vimmalla. Siis sitä odotan, että millainen Raisa minusta kuoriutuu. Koen, että olen muuttunut tosi paljon, kävin alkuviikosta mieshammaslääkärilläkin! Ihan oikeesti! Ja se kehu mun hammas -paitaanikin! Naishammaslääkärit ei ole ikinä noteeranneet mun hammas -korvakoruja tai pinssejä. Ja sen miehen puudutuspiikitkään eivät sattuneet! Ja viimeksi kun olen joutunut asioimaan lääkärissä, niin naislääkäri osoittautui ihan kuumottavaksi ja miehet, joiden kanssa jouduin asioimaan olivatkin paljon rennompia, ja toinen vielä kirjoitti yli viikon sairasloman! 😀 Ehkä ens kuussa, kun “voin” taas käyttää rahaa, varaan itselleni hieronta-ajan Jumbosta, yhdeltä mieshierojalta. Ehkä.
Niin, siis minä kasvan. (valitettavasti myös fyysisesti. Plääh. No, onneksi on mekot. Kaikkien lihonneiden pelastus!) Olenkohan jo maininnut, että myös lelut, ne lapsuudesta tutut pakkomielteeni, ovat menettämässä taikaansa. Mikä on käsittämätöntä. Minä olen ihan käsittämätön. Miten kenestäkään voi tulla näin fiksu näin yht’äkkiä? Uskomatonta!
Onneksi pihalla meni siili, että saatoin taas rauhoittua. Siilit on ihania.
Yritän vähentää myös tv:n katselua, joten skippasin miehen ehdottamat Freaks &Geegs:it ja luin sen sijaan kirjaa. Usein, kun olen väsynyt katson tv:tä, vaikken oikeastaan haluaisi ja vaikkei meillä olisi mitään mielekästä katsottavaakaan. Ihan vaan, kosk aolen väsynyt, enkä jaksaisi muutakaan. Yritän täst’edes joko lukea tai mennä nukkumaan.
Ei muuta. (nyt vituttaa. Rankasti. Huomattiin just, että miehen parempi pyörä on varastettu. Se ei ollut edes ajokunnossa, vaan vaati jotain korjaustyötä. Ja joku on viime yönä pöllinyt sen meidän pihasta. Taas joku ollut meidän pihalla kun me nukutaan. Vastenmielistä. Meiltä on niin monta pyörää varastettu kun ollaan asuttu täällä. Toi tais olla kuudes. Millä oikeudella kukaan tulee meidän pihalle? Miksi pyörien varastaminen on niin arkipäiväistä?)
R
Kiitollisuus, 5.-11.5.2016
Kevät on niin ihmisen parasta aikaa. Tuntuu, että kaikesta voisi olla kiitollinen, ja täyttää tämän blogin kuvilla pikkukivistä, oksista, hellemekoista, puhtaista lakanoista, lyijykynistä, teevedestä. Kaikesta. Mutta ollaanpa nyt asiallisia ja karsitaan näitä kiitollisuuden kohteitakin hieman paremmin hallittaviin lukuihin.
5.5. torstai
Kesärenkaat, ja niillä polkemisen keveys.
Pyöräily on keväisin, uusilla renkailla hienoa.
6.5 perjantai
Mies, joka kokkaa.
Damn, mä oon kyllä niin onnekas ton miehen suhteen. Se tekee majoneesia, ketsuppia, salaatinkastikkeita, pekonia, laittaa ruokaa, leipoo keksejä ja leipää.
7.4 lauantai
Siisti jääkaappi.
Oli levoton olo. Siivosin jääkaapin. Helpotti. Ja nyt on siisti jääkaappi.
8.5 sunnuntai
Ympärillä ihana luonto.
Mies vammautti jumpassa jalkansa ja Kenain ulkoilutusvastuu siirtyi minulle. Ihanaa. Pihalla leikkivät lapset näyttivät minulle linnunpesän, jossa neljä pientä sinistä munaa. ❤
9.5 maanantai
Vapaus käydä yksin leffassa.
Tuhansien muiden suomalaisten tavoin käytin joululeffalippuja viime tingassa. Kävin katsomassa Onnenonkijan. Oli hyvä, ja minulla mukavaa kotoa tuotujen herkkujeni kera. Mies antoi vitosen, että olisin ostanut popcornia. En ostanut. Ei mennyt yhtään rahaa! 🙂 (pahoittelut, jäätävän huono kuva valkokankaasta.)
10.5 tiistai
Paras Vegan Tuck Box!
Tällaisina päivinä on kyllä niin parasta olla vegaani.
11.5 keskiviikko
Portailla odottavat pojat.
Usein mies tulee Kenain kanssa mua vastaan, nyt viime päivinä ei tietenkään kun ei pysty kunnolla kävelemään, mutta portailla olivat odottaneet noin puoli tuntia (menin töistä kauppaan) että äiti tulee kotiin.
Mutta nyt täytyy mennä ompelemaan ja touhuamaan. Tai ainakin katsomaan norppakameraa. Nyt siellä ainakin pötkötellään kahden norpan voimin.
xoxo,
Raisa
Viikon “Ostos”, 11
Heips!
Hyvin meikäläisellä lähtenyt käyntiin “No Spend Month” joten ei mitään ostoja täällä esitellä. Voisin toki esitellä paperiin käärityt maissijauhoni, mutta keksin jotain paljon mielekkäämpää teille jaettavaksi!
Olen tähän haastekuukauteen tehnyt omat sääntöni. En elä täysin, tai läheskään kokonaan ilman rahaa. Maksan laskut, enkä Vegan Tuck Boxiakaan perunut (mietin kyllä, mutta unohdin ja sitten tulikin ilmoitus, että se on postitettu. Tuli eilen ja hittolainen! Onneksi en perunut! Paras boxi ikinä! Uusi, vegaaninen versio Twix patukasta, Vegolinoista puhumattakaan!! Suklaa on parhautta!), eilen kävin varaamassa tatuointiajan, josta maksoin varausmaksun ja miehen tarjoamat elokuvapoppcornitkin kelpuutin. Niin, ja nyt sitten tämä Viikon “Ostoskin”. Eli laitoin rahaa hyväntekeväisyyteen.
Alla Viipurin Koirien jäsenkirje suoraan lainattuna. Lämpimästi suosittelen kaikkia blogini lukijoita osallistumaan keräykseen!
|
|
Kiitos!
xoxo,
Raisa
Kuvapäiväkirja Torstailta 5.5.2016
Smoi!
Torstaina 5.5.2016 minä:
Söin aamupalan hyvin leveästi.
Olin töissä. En muistanut ottaa kuvia.
Poljin kotiin. Muistin kuvapäiväkirjan. Näytin ihan joltain elokuvan idiootilta lippis päässä ja takki auki. Silmälasit edelleen korjaamatta, joten en voi käyttää aurinkolaseja (toinen sanka sojossa silmälasit vie niin paljon tilaa, etten saa niitä mahtumaan mukaan, kun raahaan niin paljon tavaraa töihin [myymiäni askartelutavaroita ja Hello Kittyjä, H&M:lle tekstiilejä kierrätykseen jne.]) ja siksi käytän lippistä.
Ai niin, töistä päästyäni kävin apteekissa ja kaupassa. Piti ostaa tyttärelle allergialääkettä, joka ei väsytä.
Näistä ostoista ainoastaan juuston paketti ja allergialääkkeiden läpipainopakkaukset päätyvät kaatopaikalle, kaikki muu kierrätettävää. Meillä enimmäkseen isäntä hoitaa ruokaostokset, mutta erityisesti nyt, kun pyrin vähentämään jätettä käyn suht mielelläni kaupassa. Jätteen välttäminen on sekä hauskaa, että haastavaa. Miten vaikka tofu tai juusto? No, molempiahan voisi tehdä itse…
Valitsin Pirkka kaakaojauheen, koska se toinen (Green & Black’s) tulee muovikannen kera. Kävin toissapäivänä Prismassa näitä katselemassa, mutta jäi kaakaot ostamatta, kun en löytänyt tyydyttävää ratkaisua. Pahvipakkaukset eivät olleet Reilun Kaupan, Reilun Kaupan ei ollut pahvipakkauksessa…kunnes muistin, että Pirkallahan on juuri oikeanlainen kaakao! 🙂 Pirkalla olisi myös ollut etikkaa lasipurkissa!! Laitoin sen koriin, ja olin kävelemässä pois, tulin katumapäälle ja laitoin takaisin. Näin toimii fiksu-Raisa, sillä kotona on 1,5 litraa etikkaa (muovipullossa, kun ei Prismassa ollut muuta). Oatlyn kaurakerman valitsin, koska siinä ei ollut muovikorkkia.
(saatana, ihan oikeesti. Mullahan menee ikuisuus kaupassa, kun syynään ainekset, että ovat vegaanisia, syynään merkit, etteivät ole “pahoja”yrityksiä ja nyt vielä tämä kierrätettävyys ja mahd.pieni jätekuorma. Mutta minä pidän siitä. Ja luonto pitää minusta. Ja eläimet kans.)
Jäätävä nälkä. Onneksi oli tämä!
Unohdin ottaa kuvan kun pizza vielä näytti asialliselta. (oikeasti tämä kuva on otettu ennen tuota kokkaavaa miestä. Näin järjestettynä ne ovat kuitenkin fiksumman oloiset.)
Kupu ravittuna mentiin kävelylle. Naapurin (sen jossa asustaa Kenain arkkivihollinen, kaunis valkea koira) (koriste?)luumu??puu kukki näin kauniisti
Tässä nää tyypit, joiden kanssa kävelin. Tykkään niistä.
Kenai kävi tietenkin uimassa. Se kävis vaikka lätäkössä, jos me vaan annettais. Se on käynyt jo kahden kolmen viikon ajan uimassa lähes päivittäin. Aina kun me annetaan sen mennä.
Minä tihrustelin tipuja.
Lenkin jälkeen keräsin vajaa 10 tavaraa pois laitettavaksi. Muutama sana karsinnasta:
Suosittelen tekemään yhden ison karsinnan, tai sarjan isoja karsintoja tyyliin Marie Kondo, jossa oikeasti kaikki saman sarjan tavarat käydään läpi. Näin saa jotain silminnähtävää aikaiseksi. Itse koen sen kuitenkin melko lailla työlääksi ja jotenkin vaan liian isoksi, joten suosin arjessa “5 tavaraa päivässä” tyyliä. Eli avaan vaan kaapin, ja poimin sieltä 5 tavaraa, jotka laitan pois. Enimmäkseen Kierrätyskeskuksen pussiin, niin että päätyvät aikanaan uudelle omistajalle. Jotain laitan sivuun, niin että itse myyn ne ja saan rahaa. Ja loput päätyvät joko kierrätykseen tai roskiin.
Unohdin, että aloitin kirjoittamaan tätä “torstaina minä” -muodossa, ja kirjoitin jälleen ihan mitä sattuu. En jaksa korjata, koska olen laiska.
Yksi asia vielä. Meille tuli töihin “hot fix” kalvoa. Siis sellaista kimallekalvoa, joka silitetään kiinni kankaaseen. Ensin leikataan muotoonsa ja sitten silitetään. Otin ensin neljä kalvoa itselleni sivuun, sitten vähensin sen kahteen, koska olen (olevinani) järkevä. En voinut niitä vielä ostaa, koska vietän “No Spend Month” (eikö nämä haasteet ikinä lopu!? Sen lisäksi osallistuin digitaaliseen Minimalismipeliin), joten laitoin itselleni varaukseen, niin että ostan ensi kuussa. Yön yli annoin asian hautua, ja eilen laitoin varaamani kalvot hyllyyn. Voi olla, että kun kalvot ovat loppuunmyydyt (minä vielä soitin toiseen myymälään kysyäkseni kalvojen tulevaisuudesta, että onko tuote tullut jäädäkseen, vaiko vaan erä, jota ei enää lisää tule. Varmaa vastausta en saanut, mutta eräksi veikattiin.) minua itkettää ja harmittaa, etten ostanut, mutta kun en kerta ihan oikeasti keksinyt niille mitään käyttöä juuri nyt, jätin ne ostamatta. Sillä juuri noita “varmuuden vuoksi” tuotteita olen myymälään palauttanut useita kymmeniä tässä kevään aikana.
Ei muuta.
Smoikka! Voikaa hyvin!
xoxo,
Raisa
Kiitollisuus ja Kuva Päivässä, 28.4-4.5.2016
Moikkelis!
Suoraan ja vauhdilla asiaan, mulla on tänään työpäivä ja siten vähän kiire!
Kuva Päivässä
119/365 Joki. Onneksi sentään enin osa roskasta on luonnon omaa.
120/365 Yöpöydän kosmetiikka tänään.
121/365 Työkaverin tekemät hai -korvikset!
122/365 tavaraa. Nämä pääsevät nyt viikonloppuna uudelle omistajalleen, sellaiselle leikki-ikäiselle, jolle ne ensisijaisesti tarkoitettukin. Jo oli aikakin!
Täst’edes kuvat liittyvät kiitollisuushaasteeseen, joten loput kuvat tulevat niiden mukana.
Kiitollisuus. Sitä minulla riittää.
28.4 torstai
Vegan Essentials.
29.4 perjantai
Tilipäivä, jona rahaa vielä edellisestäkin tilistä jäljellä.
30.4 lauantai
Limepop. Itsetehdyn kosmetiikan raaka-aineita Suomessa myyvä liike!
1.5 sunnuntai
Tavaroista eroon pääseminen. On se vaan koomista (surullista?), miten ensin iloitaan tavarasta ja sitten siitä eroon pääsemisestä.
2.5. maanantai
Ihana, mahtava 17 v. poikanen.
+ kekseliäisyys ja rohkeus sen toteuttamiseen. Katsokaa nyt vaikka! Bussipysäkki Vantaalla.
3.5 tiistai
Kirjaston mahtava valikoima.
4.5 keskiviikkoa
Kuinka postikortista kasvoi paketti.
Muistanette, kuinka lähettelen postikortteja torstaisin? No, yksi korteista poiki tämän paketin! Valokuvakirjan, postikortin ja pienen Blythe nuken kissoineen! Erääseen toiseen korttiin vastattiin kirjeellä.
Ja vaikka missään tapauksessa näiden lähettämieni korttien takaa-ajatuksen ei ole saada itselleni jotain enemmän, on se silti ihanaa kun niihin vastataan! (en edes laita osoitettani mukaan).
Mikäli vietät tänään vapaapäivää, vietäthän sen oikein hyvin! Kiitos.
xoxo,
Raisa
Viikon Ostos, 10 (ja vähän kamaa myynnissä)
Moikkarallaa!
Taistelen ajatuksen “Älä Osta Mitään -kuukausi” kanssa. Pitäisikö minun hillitä tarvetta olla tosi kurinalainen vai pitäisikö minun hillitä tarvetta ostaa uusi, parempi elämä? Eilen oli todella lähellä, etten tuosta noin vaan, hetken mielijohteesta ostanut meille Vitamix blenderiä. Nykyään kun on tilillä rahaa, tuollaisetkin asiat onnistuisivat ihan tuosta noin vaan. Viime viikolla meinasin mennä matkalaukkukauppaan, ja ostaa itselleni kevyen ja eleettömän matkalaukun. Nyt olen aikeissa tilata itselleni raaka-aineita kotikosmetiikkaa varten. (viimeksi kun olen tilannut ko. aineita, n 10-12 vuotta sitten, jouduin heittämään ison osan pois, kun öljyt härskiintyivät ja tuoksuöljyistä viimeiset olen pikkuhiljaa kaatanut pesukoneen huuhteluainelokeroon, kun ei muuten tule käytettyä.) Minä tiedän ja tunnen taipumukseni innostua niin maan perkeleesti, ja nyt pyrin välttämään sitä. Just sitä suurta innostustahan lähes kaikki tavaranikin kuvastavat. Ja nyt olen kovalla työllä hankkiutumassa niistä eroon. Meillä on tällä hetkellä kaikki paikat täynnä kamaa! En voi ymmärtää miten sitä on vieläkin niin paljon!
No, ainakin osaltaan vaikuttaa se, kun olen vinttejäkin tyhjentänyt ja tuonut niitä kamoja ihmisten ilmoille. Veli tulee viikolla hakemaan yhtä kuormaa Kierrätyskeskukseen vietäväksi ja sitä ennen täytyy mun saada mahdollisimman paljon kamaa kerättyä poisvietäväksi. Kyllä tämä tästä!
En kyllä tiedä mistä tämä todella vaativa tarve karsimiseen tulee. Melkein vimmalla käyn laatikoita ja komeroita läpi, josko täältä löytyisi jotain pois laitettavaa. Pistin lähes kaikki korunikin pois näkyvistä. Niitä en sentään laittanut kirppiskasaan, mutta jonnekkin missä ne ei ole koko ajan esillä.
Niin, että sellaista.
Tämän kertainen ostoni ei varmasti kiinnosta yhtään ketään, mutta itse olen siitä hyvin innoissani. En kyllä keksi, että miten tästä hyötyisi yhtään kukaan muu. Koittakaa joku ilo siitä itselleni irrottaa.
Risiiniöljy!
Minähän sain noin kuukausi sitten silmälääkäriltä ohjeen käyttää paksua voidetta kuivien silmien aiheuttamiin ongelmiin. Siis joka yö pitäisi laittaa vaseliinia molempiin silmiini, loppuikäni. Ei kiva. Ennen kaikkea ei kiva vaseliini, öljyteollisuuden sivutuote. Lisäksi pitkässä juoksussa se tulisi maksamaan minulle useita satoja euroja, jostain naurettavasta vaseliinista. Ei kiitos! Mutta en minä oikein ilmankaan meinaa pärjätä, enkä uskalla alkaa kikkailemaan silmieni kanssa. Kookosöljyä olen miettinyt, mutta en tohdi sitä silmiini tunkea.
Joten avuksi Google! Löysin asiallisen oloisilta sivuilta vinkkejä kuivien silmien hoitoon ja kaikista paras vinkki oli risiiniöljy! Ostin pullon apteekista, maksoi suht saman verran kuin tuubi sitä silmävoidettakin, mutta tavaraa on noin miljoona kertaa enemmän eikä sitä tarvitse olla koko aikaa olla ostamssa uutta, kun ei tule sitä kontaktia silmän kanssa. Se tuubihan piti vaihtaa kuukauden välein, oli tavaraa jäljellä tai ei.
Olen sitä nyt kolmena yönä käyttänyt ja hyvin on toiminut! Tänään aamulla kun heräsin taas aivan liian aikaisin ja silmät tuntuivat vähän kuivilta laitoin öljyä vähän luomille ja jatkoin pötköttelyä. Kun lopulta nousin ihmisten aikaan silmät tuntuivat loistaville. Käytän öljyä niin, että kostutan kestovanulapun sillä ja painelen ripsien tyveen. Suoraan silmään en sitä laita. Jostain olen myös lukenut, että risiiniöljy kasvattaisi ripsiä. Itse en siihen usko, mutta näköjään ihan silmäturvallinen se on ollut kautta aikojen.
Tällä loistavalla oivalluksellani en säästä pelkästään rahaa, mutta myös luontoa. Tuo kierrätettävä lasipullo kestää minulla todennäköisesti kauan ja käytön jälkeen voin kierrättää sen kokonaisuudessaan. Kun taas vaseliinivoide on pakattu metalliseen tuubiin joka on pakattu kartonkiin, mukana tulee paperiset ohjeet, nämä toki kaikki kierrätettäviä, mutta silti. Korkki oli muovia, joten se joutuu roskiin. Luonto kiittää nerokasta Raisaa! 🙂
Hei, ehkä tässä sittenkin on joku pointti! Siis oikeutus tälle postaukselle. Se, että tuhlaileville asioille voi löytää, jos jaksaa vähän etsiä, kestävempiä vaihtoehtoja.
Moikka nyt! Ai nii! Unohdin ne myytävät!
Ponit 15 €, Lundby huonekaluineen ja Muumi uimahuoneineen 20 €, muotit ja kirja 25 €, leimat 10 €, 40-50 täysinäistä HK tarra-arkkia + kirjepapereita 30 €, pikkupehmot 10 €, netsuke/avaimenperä setti 15 €, Rement setti 10 €. Annan mieluusti paljousalennusta, jos ostaa useamman! 😀 Reilu!
xoxo,
Raisa
PINKKIS of Finland 