Katsaus vuoteen 2014

Tässä kuuluisi tänään olla Keskiviikon Kootut, mutta kun vuosi 2014 päättyy tänään ajattelin, että olisi sopivaa jos koostaisin sitä jotenkin. Ja sama juttu huomisen kanssa; huomenna tulisi olla jotain juttua liittyen eläimiin, mutta koska sattuu olemaan vuoden 2015 ensimmäinen päivä aionkin kirjoittaa suunnitelmista ja toiveista ja lupauksista uudelle vuodelle.

2014

Vuosi 2014 oli hyvä vuosi!!Olen todella iloinen, että sain koettua sen kuten sen koin! Aivan joka hetki en kokenut sitä noin, mutta näin jälkikäteen kyllä!

Tässä minun 2014 pähkinänkuoressa!

Vuoden vaihtumista juhlittiin Himin säestyksellä Tavastialla!

kuva: http://www.soundi.fi/jutut/keikat/him-30122012-helldone-festivaali-tavastia-helsinki

Ylioppilaskirjoitukset!

Unelmien matka Japaniin!

Uravalmennus

Ylioppilasjuhlat ja stipendi!

Blythe Con Amsterdamissa ja sitä seurannut totaalinen kyllästyminen ompeluun ja koko Pinkkikseen.

Työpaikka!!!

Uusi tatuointi! (kuva alla)

Ikäkriisi! Johon liittyi, samoin kuin työpaikkaankin, herännyt kiinnostus ulkonäköä, kosmetiikkaa ja vaatteita kohtaan.

Uusi tukka!

Vanheneminen! Tähän liittyi ryppyjen ja roikkuvan ihon toteaminen (ei saatana! minäkin?!), uusien (käytettyjen), asiallisempien vaatteiden ostaminen sekä lapsellisten asioiden varastointi.

Vuoden aikana on itketty paljon, mutta toivottavasti naurettu vielä enemmän! Rakastettu, vihattu, suututtu, sovittu, leikitty nukeilla ja ostettu uusia (mm. Parco!)  ja myyty vanhoja, askarreltu ja skräpätty, opeteltu Japania (vähemmän kuin piti, mutta elämä on), luettu paljon kirjoja (huippuna Donna Tarttin Tikli) ja katsottu elokuvia (oliskohan paras Still Alice, se ainakin itketti ihan hurjasti), kuunneltu aika vähän musiikkia, varsinkaan mitään uutta mutta kuitenkin Shonen Knife ja Dresden Dolls ollut ehkä eniten CD-soittimessä, luettu äärimmäisen vähän uutisia taikka katseltu niitä mistään vempeleestä, syöty raakaruokaa ja ihan älyttömän hyviä vegaanisia ruokia, joista suurin osa tehty itse. Leivottu, kokeiltu ainakin mustajuurta ja kabocha kurpitsaa, ostettu megakallista teetä, oltu onnen kukkuloilla ja älyttömän tyytyväisiä itseensä ja toisaalta taas ihan aallon pohjassa, supermatalissa mudissa rypemässä ahdistuneina. Vuoden 2014 olen ehkä hitusen löysännyt ohjia itseni kanssa, antanut anteeksi epätasaisuuttani ja ajoittain oppinut jopa iloitsemaan siitä. Lääkärin sanoin: “Ei ainakaan käy aika pitkäksi!”

Mainio vuosi siis! Vegan Cuts Beauty Boxin jääminen tulliin kyllä meinasi pilata vuoden viime hetket. En ymmärrä miten Tulli voi ketuttaa minua aina niin kovasti. Ja nyt ei edes ollut mitään tarvetta kikkailuun, paketin arvo on 19,95 us$. Mutta sen todistelu olikin sitten vaikeampaa. Poikkeukselliseti, kunhan olin tarpeeksi sinne lähetellyt viestejä, antoivat epäkelpojen vakuutteluitteni mennä todesta. Ja nyt se on matkalla tänne. Mutta ens vuoteen menee. Pöh!! Olisin halunnut sen jo jouluksi, mikä olisikin tapahtunut, ilman tullin väliintulon. Keskittyisivät ennemmin huumeiden salakuljettajiin ja “15 euron arvoisten käytettyjen lelujen/nukkien” vastaanottajiin. 😉

Innolla odotan tulevaa vuotta! Toivottavasti siitä tulee yhtä lailla mullistava ja mahtava!

Juhlikaa vuoden vaihtumista varovasti! Mutta pitäkää silti hauskaa!

xoxo,

Uskollinen bloggarinne,

Raisa

Puputytön Suosikkituote: Anthon Berg Mantelirouheella ja Suolalla Maustettu Tumma Suklaa

Ompa hassua, ettei ole kuvaa itse suklaasta!

Löysin tämän ihanuuden joulun alla, kun etsin täytettä joulusukkiin. Syötyäni yhden pötkön oli pakko palata hakemaan lisää, sen verran hyvää oli.

Manteli ja merisuola on niin parhaat makukaverit tummalle suklaalle. Ja tässä(kin) tapauksessa ne toimivat aivan loistavasti. On harmillista, etteivät nämä pötköt ole reilun kaupan suklaata, kun tällä merkillä on kuitenkin niitä valikoimassaan. En mielelläni tue, saati suosittele epäreilua suklaata, mutta menköön nyt tämän kerran. Sen verran harvassa kuitenkin eläinystävälliset, hyvät suklaat Suomessa että moinen lipsuminen sallittakoon.

En tiedä mistä muualta tätä suklaata saa, itse ostin omani Jumbon Citymarketista, hintaa oli 1.29 €/37 g. pötkylä.

Ainekset: kaakaomassa, sokeri, kaakaovoi, sokeripaahdetut mantelit, suola, emulgointiaine (rapsilesitiini), vanilja. Ei pöllömmät aineksetkaan!

Puputyttö suosittelee! 🙂

Tässä vielä kuva eilisestä ruoasta, ja pari huomiota siitä myös. Tumma riisi ei sovi tähän yhtä hyvin kuin valkea. Retiisi ei toimi yhtä hyvin kuin kevätsipuli. Paahdettu hijiki on hyvää, mutta mieluummin jossain muussa yhteydessä. Eli kikkailin eilen reseptini kanssa, ja totean, että alkuperäinen on just hyvä sellaisenaan. Kun mietoon ruokaan lisää makuja ei se ole enää mieto ruoka, vaan jotain muuta. Ja jakamani resepti on juurikin miedolle ruoalle. Tältä se kuitenkin näyttää “väärin” tehtynä.

Kaiken bloggaamisen ja kokkaamisen ohella kävin myös kirppiksellä! JA löysin parilla kympillä nämä kaikki aikuisten paidat! 😀

Vähänkö hienoja noi keltaiset paidat! Ja toi Zaran t-paita on mahtava, erityisestri ilman rintaliivejä, mutta enhän mä tietty (enää) kehtaa sillä lailla mihinkään ihmisten ilmoille mennä. Ja kyllä mä ihan oikeasti tarvitsin uusia paitoja, mulla on aika vähän vaatteita, ja osa niistä on auttamattomasti käynyt liian lapsellisiksi.

Ei muuta! Kertokaa, jos kokeilette suosittelemaani suklaata! Kertokaa muutoinkin!

Tosi mainiota tiistaita! Toivottavasti se muistakin tuntuu ihan viikonlopulta!

xoxo,

Raisa

Uusia tuulia, uusi suunnitelma ja “comfort food” resepti

Hello hello! Pihalla on tällä hetkellä yksi loppukesä pupuvauvoista jo isoksi kasvaneena! <3, kaksi fasaanineitoa ja yksi tai kaksi oravaa. Ette usko kuinka tykkään meidän pihasta!

Piiiiiiitkästä aikaa onnistuin tekemään hyvää teetä! Olen varmaan noin sata kertaa maininnut kuinka hankalaa/haastavaa on saada sencha (japanilainen vihreä tee) onnistumaan. Ihan aikuisten oikeasti mikään muu tee ei ole yhtä “herkkähipiäinen” kuin se. Ei riitä, että sulla on saaterin kalliit teelehdet ja maailman hienoin (mitä mulla ei todellakaan ole!) teepannu, lisäksi sulla tulee olla juuri oikean lämpöinen vesi, jota tietenkin juuri oikea määrä suhteessa niihin kalliisiin teenlehtiin ja sitten sun pitää onnistua hauduttamaan sitä juuri se oikea aika. Eikä yhtään yli. Jos yksi(kin) kohta falskaa, niin kuravettä saat juodaksesi. Mä onnistuin koko syksyn tekemään hyvää teetä, ja sit joku muuttui, eikä yksi ainutkaan kupillinen enää onnistunut, pannullisista puhumattakaan. Ainoastaan genmaicha ja maustettu sencha, joissa maku tulee siis muualta kuin niistä lehdistä olivat juomakelpoisia, kaiken muun olisi suoraan voinut kaataa viemäristä alas, tai huonekasveille. Mietin jo, että josko minussa itsessäni on jokin muuttunut, noin niinko kemiallisesti. Ettei enää yksinkertaisesti maistu.

No, tänään kuitenkin taas mittailin vedenlämpötilaa (mietin myös sitäkin, että jos uusi mittarini on virheellinen), punnitsin teenlehdet ja muutoinkin valmistelin itselleni sitä täydellistä pannullista, tehden kuitenkin joitakin asioita toisin kuin yleensä. Laitoin enemmän vettä, aloitin haudutusajan jo siitä, kun kaadan vettä pannuun, enkä vasta siitä, kun saan pannun korkin kiinni, kaiken veden ollessa jo sisällä. Ja nyt onnistui! Hurraa!! 😀

Otsikon aiheeseen! Uusiin tuuliin ja suunnitelmiin. Koska minulla on nyt ainakin kaksi viikkoa aikaa voisin tehdä blogistani vähän selkeämmän ja rytmikkäämmän. Olen ajatellut, että joka päivälle on oma “aiheensa” josta sitten kirjoitan joka viikko jotain uutta. Tai vanhaa. Tai sitten en kirjoita. Minut tuntien tämä kestää arviolta 8 päivää, jos hyvin käy. 🙂 Mutta aika näyttää!

Rytmi on seuraava:

Maanantai: resepti/ruoka

Tiistai: Uutuus tuote/Puputytön Suosikkituote

Keskiviikko: Keskiviikon kootut

Torstai: Eläimet

Perjantai: Kuvapäiväkirja (torstailta)

Lauantai: Askartelu/käsityöt/skräppäys

Sunnuntai: Resepti/leivonta

Melko kunnianhimoista, ja varmasti töihin palattuani melko mahdotonta. Mutta yritän pitää sen mahdollisimman pienenä ja vähätöisenä. Ehkä se siitä. Kunnes kyllästyn, ja silloin ehkä kyllästyn taas koko bloggaamiseen. 🙂

Lopuksi vielä ensimmäinen postaukseni tähän uuteen hienoon rytmiini. (anteeksi, etten keksi parempaa sanaa ton rytmin tilalle, tällästä se on kun vanhaksi tulee. 😉

Tofua ja riisiä, 4:lle ( Ei kuvaa! Pahoitteluni, otan tänään ja postaan huomenna?)

5 dl luomu puuroriisiä, todella hyvin huuhdeltuna (kerää edes osa huuhteluvedestä talteen ja käytä kasvien kasteluun) ja valutettuna

5,5 dl vettä

2 pkt silken tofua

2-4 rkl silputtua dulse (tai muuta pehmeää) -merilevää

2 rkl sinistä Keijua (laktoositon, vegaaninen margariini), sulatettuna

2-4 rkl soijakastiketta

silputtua kevät- tai ruohosipulia

Liota riisä vedessä 10 minuuttia, laita sen jälkeen kuumalle liedelle ja heti kun vesi kiehuu madalla lämpö ykköselle tai kakkoselle. Ai niin, riisi keitetään AINA kansi päällä, eikä kantta tulisi nostaa kesken kaiken. (ja pasta keitetään AINA ilman kantta.) Keitä riisiä n. 8 (5-10) minuuttia, sen jälkeen nosta lämpö kutoselle noin 30-60 sekunnin ajaksi (kuivattaaksesi riisin), tämän jälkeen (kansi tiukasti edelleen paikoillaan) nosta kattila pois liedeltä ja anna seistä 10-15 minuuttia. Ajat on noin epämääräiset, kokeile ja katso mikä toimii käyttämälläsi riisillä parhaiten. Niin raaka kuin ylikypsämössö riisikin on pahaa.

Riisin keiton ohessa valuta tofu. Oonkohan mä muuten postannut tän reseptin aiemminkin? Varmaankin. Mutta sehän vaan kertoo siitä, että tää on älyttömän hyvä ruoka! Tofu valutus/puristelu onnistuu parhaiten siemenmaitopussissa. Siis sellaisessa tiheässä kangas/nailonpussissa, mutta sideharsonyyttikin käy. Tarkoitus saada pehmeästä tofusta vähän kiinteämpää, ja mahdollisimman paljon vettä pois.

Jaa kypsä ja kuuma riisi annoskulhoihin, ripottele päälle merilevähiutaleet. Järjestys on tärkeä! (oikeesti, jotta merilevä muhevoituu muiden ainesten kosteudessa) Hiutaleiden päälle jaa tofu, tofun päälle sulatettu Keiju, Keijun päälle soijakastike ja koko komeuden kruunuksi silputtua kevätsipulia. Niin, siis kuhunkin annokseen aina 1/4 kaikesta. 🙂

Mielestäni tämä on niin vieno ja hentoinen ruoka, etten tarjoaisi sitä oikein muiden ruokien seurassa, ehkä joku mieto misokeitto voisi mennä siinä sivussa? Vaaleaa misoa, purjoa ja vaikka porkkanoita. Hyvään, maukkaaseen liemeen tehtynä.

Tulen postaamaan muitakin kuin japanilaisia ruokia, mutta tätä meillä nyt syödään tänään. Aion kokeilla täysjyväriisistä tällä kertaa. Yllä mainitulla ohjeella EI VOI kokata täysjyväriisiä! Kerron siitä joskus toiste. Siis siitä, miten tehdä täydellistä täysjyväriisiä.

Tiedoksenne: Joulupyhien aikana vanhenin ehkä noin 15 vuotta, ja innostuin kaktuksista ja mehikasveista. En ole mikään huonekasvien suuri ystävä, varsinkaan kukkien (kun ei ne meikäläisen hoidossa koskaan kuki! Mokomat!), mutta tykkään niistä ruukuista/astioista mitä em. kasveilla voi käyttää. 😀

Kaunista pakkapäivää kaikille!

xoxo,

Raisa

Kiitollisuutta.

Jouluaattona ajoin pyörällä töihin, oli tosi hiljaista ja jotenkin ihan älyttömän kaunista. Sanotte mitä sanotte lumesta ja siitä kuinka se sotkee liikenteen – kyllä se kummasti kaunistaa kaiken. Ylittäessäni Tuusulanväylää oli pakko pysähtyä, ja ottaa kuva. Keskiviikko aamu, ruuhka-aika.

Normaalisti autot matelee tuolla ja ramppi Kehälle on ihan tukossa. No, nyt ei ollut.

Kauppakeskus oli, ainakin siellä meillä päin, tosi hiljainen ja rauhallinen. Varmaan ruokakaupoissa eri meiniki. Kävin kuvaamassa myös Stockan ikkunan. En ole mikään Lego-fani, mutta arvostan silti hyvää työtä.

Springfield

Kauppa Legokaupungissa

Luistelurata

Futuristinen joku?

Japanilainen/kiinalainen kylä

Oon muutoinkin miettinyt nyt kun tuolla Jumbossa melkein päivittäin käyn, että täytyis enempi nauttia siitä, miten se koko paikka on tehty miellyttämään. Tietenkään mikään ei voi miellyttää kaikkia, esim. C ei voi sietää sitä kaikkea, mikä kauppakeskuksiin liittyy. Hälinää ja sen sellaista. Mutta se miljöö, kaikki on niin avaraa ja valoisaa; puhdasta ja hyväntuoksuista. Jättiläismäiset joulukuuset ja muut koristeet; kaikki aina tiptop kunnossa. Ne on kuulkaa isolla rahalla tehty, ja ylläpidetty. Ihan vaan jotta me viihdyttäisiin.

Mun täytyy alkaa lähtemään, pitää ostaa muutama kaktus ja kaktusmultaa, sekä kangasta ennen töihin menoa.

Joulusta vielä lisää sitten myöhemmin. Oli todella ihanaa. Toivottavasti teilläkin! Vastaan kommentteihinkin sitten paremmalla ajalla! Ainii! Yksi juttu vielä! Oon siivonnut ihan kamalan paljon! Ja laittanut leluja ja muuta lapsellista varastoon! Musta on oikeasti tulossa aikuinen!

Voikaa hyvin!

xoxo,

Raisa

Lunta!

Voi rähmä, mikä keli! Siis voi helvetti jos osaisin sanoin kuvailla sitä toivottomuuden tunnetta, joka eilen mut valtas jossain kotimatkan puolivälissä. Vaikkei lumi ollutkaan märkää ja raskasta, oli sitä silti sen verran paksulti, että se teki matkanteosta yhtä piinaa. Olin hiestä läpimärkä ja väsymyksestä puolikuollut jo paljon ennen kotiovea. Ja sitten vielä läähätin ja huohotin huppuni sisässä niin, että silmälasien linssit oli kaiken sen sataneen lumen lisäksi aivan huurussa. En nähnyt niiden läpi mitään, joten tihrustin siitä yläpuolelta. Enkä tietenkään ilman laseja nähnyt eteeni kunnolla. Kamalaa. En jaksanut edes iloita kotiinpääsystä. Toivottavasti yön aikana on aurattu!

Valkoinen joulu!

Tietty on kivaa (pienten) lasten, ja niiden vanhempien? kannalta, että saatiin lunta juuri jouluksi. Mutta entä me muut? Entä pyöräilijät? Vanhukset? Vaunujen työntäjät? (jotka on kyllä myös niitä pienten lasten vanhempia). Raskasta ja hankalaa, sanon minä!

Viime viikolla kävin siellä Ikeassa. Miksei kukaan ollut kertonut, että sieltä saa vitosella! orkideoita!? Katoin niitä Prismassa, ja ne makso jotain 30 euroo. Ostin sitten yhden. Ja se kukkikin valmiiksi! (niin, ehkei niitä erityisemmin edes kukkimattomina myydä?)

Nätti.

Vielä viimeiset rutistukset ja sitten on joulu! Jee!

Jos en enää täältä mitään päivitä niin oikein hauskaa ja mainiota joulua teille kaikille!

xoxo,

Raisa

Teenmaistelua

Meinasin unohtaa kaksi hienoa iltaa/iltapäivää elämästäni. Tai siis kirjoittaa niistä. Eli kahdesta teetapahtumasta, joihin syksyllä osallistuin.

Ensimmäinen otti paikkansa Silvopleessä. Kutsutilaisuus, johon minut oli kutsuttu kenties Pinkkis-yhteistyön vuoksi. En ole ihan varma. Enkä tiedä ketä muut kutsut olivat. Taikka miksi heidät oli sinne kutsuttu. Ihan sama. No, joka tapauksessa tapahtuma oli Ekolon yhdessä Les Jardinins de Gaian kanssa järjestämä tapahtuma, jossa tutustuttiin em. yrityksen saloihin, ja maisteltiin rooibos -hauduketta.

Tietenkin esittely hoidettiin niin, että yrityksestä jäi hyvä kuva, eettiset toimintatavat sun muuta. Mutta ihan oikeastikin sai sen käsityksen, ettei heidän tärkein tehtävä ole repiä rahaa muiden selkänahoista. Näimme paljon kuvia, joissa yrityksen työntekijät olivat työn touhussa Etelä-Afrikassa, ja missä kaikilla niillä niitä yhteistyökumppaneita olikaan. Ja ne oikeasti tunsivat ne ihmiset, monen vuoden takaa. Melko symppistä, sanon mä.

Teen laatuunkin panostettiin, ja ekologisuuteen. Suosikaamme siis Les Jardins de Gaian tuotteita! Niitä saa ainakin Ekolosta, ja Ekoloakin suosittelen suosittavan! Ekolo on ihana! 🙂

Niin, ja olihan se rooiboskin ihan juotavaa! Aiemmin olen LJdG:lta ostanut vihreää teetä, ja se on ollut ihan kelvollista. Join sitä kuitenkin ennen kuin “osasin” tehdä hyvää vihreää teetä, joten voipi olla, että olisi paljon parempaa nyt kun homman handlaan. Tai handlasin, mutta tästä lisää myöhemmin.

Katsokaa, mikä ihana paketti saatiin kotiinviemisiksi! 🙂 Minut on kyllä niin helppo lahjoa! 😀

Toinen tee -tilaisuus olikin sitten tyyliltään hyvin erilainen, ja maksullinen. Jos oikein muistan niin maksoi 20 euroa. Saa korjata! Tiesin, että tilaisuudessa tullaan tarjoamaan jotain pientä naposteltavaa, joten kysyin etukäteen tarjottavan vegaanisuudesta: oli kuulemma vihreä tee -suklaata ja väinämöisennappeja. (ei mainintaa, ovatko ko. tuotteet vegaanisia. Hmph.) Kyselin tätä siksi, kun en tiennyt ovatko naposteltavat olennainen osa teenmaistelua vai ei, ja tulisiko minun ottaa jotain vastaavaa, mutta eläinystävällistä mukaani. Tähän en saanut vastausta. Ja tämä olikin se harmillinen osuus: Théhuone on selkeästi palveluun ja laatuun satsaava yritys, mutta tuon asian tiimoilta asiakas jätettiin kyllä ihan kylmästi palvelematta. Vegaaniset (ja muut hankalat?) asiakkaat voidaan hoitaa hyvin, tai kuten tässä tapauksessa, jättää kokonaan hoitamatta.

No, ilman napoosteltavaa menin Théhuoneen toiseen liiketilaan, siis ei sinne Eerikinkadulle, vaan siihen toiseen, Korkeavuorenkadulla sijaitsevaan.

Teetä lattiasta kattoon! Maistuis varmaan sullekin!

Kuulimme paljon teestä, eri teelaaduista ja mitä lie. Jostain kumman syystä olen taas unohtanut kaiken kuulemani. Varmaan siis historiaa sun muuta.

Itse maistelu aloitettiin vienon makuisesta valkoisesta teestä. Kiinalainen White Bud Yin Zhen. Oli ihan kelvollista, muttei siitä mikään uusi suosikki tullut.

Valkoinen tee pussissaan.

Kaikki teet, joita maistoimme kiersivät myös pusseissaan meillä haisteltavana. Haisteluosiosta pidin kovasti. Tee (usein) tuoksuu hyvälle.

Valkoisen teen jälkeen oli muistaakseni oolong -tee. Tämä oli iloinen yllätys minulle, vannoutuneelle vihreän teen ystävälle. Maku muistutti miellyttävästi tuttua ja turvallista (mutta niin pirun haastavaa!) vihreää teetä. Pahus soikoon, en muista sen nimeä ja katosessani Thehuoneen oolonglistaa ei mikään kuulosta tutulta. No, ehkä siellä käymällä asia selviäisi. Oolongin jälkeen olikin sitten vihreän vuoro. Saimme juotavaksemme kuraa. Oikein miellyttävän makuinen, ja mahtavan tuoksuinen sencha. Ihan ei yltänyt parhaimpien teiden listalle, tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta viimeinen makuvivahde jätti parantamisen varaa. Jotain jäi ikään kuin ihan lopusta uupumaan. Liian pehmeä.

Vihreän teen jälkeen olikin mustan vuoro. Muistan, että ainakin haistelimme bergamonttia, mutta taisimme jouda lapsang souchongia. Ehkä. Ei tainnut olla pahaa, ainakaan ei jäänyt mitään muistikuvaa.

Ja lopuksi sitten hihiteltiin pu’erhille. Hyi yök sanon minä. Ei yhtään uponnut, ei haju eikä maku. Enkä ymmärrä miksi pitäisi edes opetella pitämään jostain, joka alkuun maistuu noinkin pahalle. Vaikka toisaalta nyt kun olen sienistä opetellut tykkäämään voin sanoa, että onneksi opettelin, sen verran mukava lisä ne ovat ruokavaliooni. Mutta hyviä juomia kyllä riittä vaikka joka päivälle uusi, ilman että jotain tuollaista pitäisi lisätä valikoimaansa. Piste.

Toivottavasti saan paljon hyvää teetä joululahjaksi! Ja hyvällä teellä tarkoitan japanilaista vihreää teetä. Kiitos.

Koittakaa malttaa ylihuomiseen!

xoxo,

Raisa

Kärsimättömyys, eli joulun ytimessä.

Hittolainen! Loppuis jo tää odotus! Meillä alkaa kuusen alus mukavasti täyttymään lahjoista, mutta vielä pitäis jaksaa kolme (työ)päivää ja yksi mini (työ)päivä ja sitten pääsee avaamaan lahjat, syömään ja ehkä kuitenkin ennen kaikkea – vähän lomailemaan. Kaksi kokonaista päivää ilman velvollisuuksia. Koirat täytyy ulkoiluttaa, siinä kaikki. Ihanaa!!

Kyllä niitä lahjoja, ja ruokaakin odotan. Melko kuumottavaa, mutta mulla ei ole mitään suunnitelmia jouluruokien suhteen. Aattona tosiaan olis tarkoitus hakea sushia ja donitseja, sipsien ja vaniljakokan seuraksi, mutta muutoin ei mitään. Ei laatikoita, ei pipareita, ei torttuja, eikä seitankinkkua. C on hankkinut tarpeet pecanpiirakkaan ja saaristolaisleipään, mutten ole varma meinaako se tehdä niitä vai ei.

Vaikka kaikki koristeet, kortit ja ruokavalmistelut on tärkeitä joulussa, niin silti mun mielestä se tärkein on juurikin kärsimättömyys. Odotus. Perheissä, joissa on pieniä lapsia (taikka sitten muutoin vaan ihmisiä, jotka eivät ole oppineet “aikuisten tavoille”) odotus on parhaimillaan. Se lasten seinille hyppiminen, lahjakätköjen etsiminen ja löydettyjen pakettien tutkiminen on ihan parasta. Tietenkin aikuisten tulee siitä hermostua ja torua lapsia, eihän se muutoin olisi mitään. Mutta kyllä jossain kiukkuisen pinnan alla on tyytyväinen aikuinen. Meillä (ehkä) on jo niin vanhat muksut, ettei ne (ehkä) käy penkomassa lahjoja, mutta koirat!! Kaksi pakettia on jo Riston toimesta avattu, ja yksi iso lahja (minulle!!) rikottu, kiitos Kenain. Kenai oli avannut pahvilaatikon, ottanut lahjani muovipussista ja pureskellut sitä. 😦 Mutta onhan se vähän söpöä. Kunhan C vaan saa sen korjattua.

Eipä tällä kertaa muuta! Paitsi yksi pieni äivopähkinä, olkoon se toinen joululahjani teille!

Mitä tuotetta asiakas etsii (askartelukaupasta)?

“Onko teillä niitä muovisia palloja, joista voi tehdä valokuvia?”

Vielä yksi lahja, lyhyt elokuvalista:

Still Alice: Ehkä paras tänä vuonna katsomani elokuva. Tosi hyvä. Saattaa aiheuttaa tukkoista nenää ja punaiset vetiset silmät.

Lars ja se ainoa oikea: Hölmö, mutta Ryan Gosling.

The Last King Of Scotland: Tosi hyvä. Miksi odotin näin pitkään ennen sen katsomista?

Tällä hetkellä luen Katherine Dunnin Petomaista Rakkautta (Geek Love), enkä kyllä kauheasti tykkää. Odotan vaan, että se loppuis. Otin tällä kirjalla varaslähdön ensi vuoden lukutavoitteeseeni.

No nyt, ei muuta!

Hauskoja viimeisiä päiviä ennen joulua!!

xoxo,

Raisa

Minun joululahja sinulle

Ohayoo gozaimasu! Hyvää huomenta!

Kuvittele ympärillesi kovia ääniä, muttei niin kovia, että ne sattuisivat korvaan.

Hälinää ja kaaosta, muttei mitään hallitsematonta.

Elämää sykkivä suurkaupunki, jossa kaikki (siis aivan kaikki!) on ihmeellistä.

Ympärillä vieno merentuoksu.

Tuhansia, ja taas tuhansia ihmisiä, mutta kukaan ei törmää sinuun taikka töni.

Neonvaloja, pilvenpiirtäjiä ja ahtaita sivukujia pienine temppeleineen.

Juoma-automaattien värikkäät houkutukset.

Pienen pieniä persoonallisia putiikkeja.

Somia ja ystävällisiä myyjiä ja tarjoilijoita.

Jatkuvasti kiihtynyt pulssi.

Minun Japanini, Tokioni.

Värikäs Tokio.

xoxo,

Raisa

Joululahjaideoita

Vielä ennättää! Joten tässä muutama hyvin yksinkertainen tee-se-itse -vinkki!

Kerroinko jo kokeilleeni helmimassaa ihan itse? Mähän olin ostanut sitä jo keväällä, ja tunkenut johonkin hyllyyn, odottamaan inspiraatiota. No, vihdoin ja viimein se inspiraatio iski, ja päällystin C:lle joululahjaksi ostamani pienen makuulla olevan peuran (linkin takana ei ole kuvaa 😦 ) mustalla ja oranssilla helmimassalla. Siis se oli niin hauskaa! Mä en keksi hajua lukuunottamatta mitään pahaa sanottavaa siitä. Joten sen on pakko olla tehty jostain uhanalaisen eläimen rasvasta uutetusta raaka-aineesta, joka on saatu tuollaiseen muotoon jollain puoli maapalloa tuhoavalla kemikaalilla. Se ei sotke! Edes musta ei värjännyt käsiä. Se on helppo ja hauska levittää! Se peittää hyvin! Se näyttää ja tuntuu kivalle!

Toisen peuroista päällystin decoupage tekniikalla, japanilaisilla sanomalehden palasilla, ja lopuksi suihkin vähän mistejä pintaan.  Tollasia pahviaihioita myydään esim. askartelukaupoissa samoin kuin sitä massaa, sanomalehtiporoon käytin mitäsattuu lakkaa, ja hyvin kiinnittyi. Molemmat oli helppoja ja nopeita tehdä, ja kuitenkin tarpeeksi hienoja lahjaksi annettaviksi. Ja mikä hauskinta, onnistuu myös lapsilta. Eli varmasti myös sulta! 😀

Oh deer!

Tässä yksi toinen idea, jossa aika vähän mitään tekemistä, ainoastaan se kokoonpano. Tää olis loistava lahja kaltaiselleni luontokeräilijälle, tietenkin sen voi täyttää vaikka millä, kunhan on tarpeeksi pientä, että mahtuu noihin lokeroihin. Lokero myöskin Sinellistä. (ainakaan Jumbon Sinellissä ei ole niitä, kun mä ostin kaikki. Kokeilkaa Varistosta!) Maalasin sellaisella puutussilla, jonka ostanut Variston Sinellistä. Mulle aikoinaan sanottiin, kun ale -korista sen nappasin, ettei sillä mitään tee. No, minulla on jo kolmas tussi käytössä, kun todellakin olen sillä tehnyt, ja paljon. 

Tietenkin voi tulla kiire kerätä ampiaisen pesiä, kotiloita ja japanilaisia tammenterhoja, mutta ainahan sinne voi jotain muuta laittaa. 🙂 Ajattelin tälläisiä katselulaatikoita tehdä vielä lisää, mulla on aika paljon kerättynä rannalle huuhtoutunutta kaunista kamaa. Iso osa niistä on kyllä jo näissä kehyksissä, jotka myöskin loistava lahjaidea!

Mulla on oven pielessä näitä kehyksiä nyt viisi, ostin vielä kolem lisää, ja saan oven kehystettyä niillä. Valitettavasti meidän eteinen on niin pieni, etten päässyt tarpeeksi kauas kuvaamaan, että olis saanut kaikki yhteen kuvaan.

Miten kiva lahja olisikin kehystettyjä lomamuistoja? Tässä kehystettynä rannalta miehen ja apen ja anoppi-puolen keräämiä kauniita kiviä, simpukoita ja merilasia. Toi isoin kivi on toivomuskivi, siinä menee rengas ympärillä. 🙂

Toi savipullon palanen on mun rannalta kerättyjen aarteiden tähti. ❤ Myös vihreä merilasin palanen, jossa lukee jotain on melkoinen löytö. Myös kaikki nämä C:n ja vanhempiensa minulle keräämiä. ❤

Nämä mun esimerkin on aika perinteisiä tapoja täyttää noita vitriinikehyksiä, mutta entä jos niihin laittaisikin vaikka jotain saajan keräämiä asiota, vaikka Lego Fabulandia hahmoja? Jollain ei niin tymäkällä liimalla, tietty. Tai jotain saajan sisustukseen ja makuun sopivaa. Mut kuitenkin jotain yllättävää.

Askartelun iloa!

xoxo,

Raisa

Murros.

Moikkaloikka!

Olen jossain muutosvaiheessa, murroksessa. Ottamassa askeleen kohti jotain vähän kypsempää, kenties? Tai sitten tämän vaiheen päätyttyä huomaan pukeutuvani potkupukuun ja imeskeleväni tuttia. Näinkin voi käydä, mutta aika sen sitten näyttäköön! Tällä hetkellä kuitenkin suuntana jotain vähän hillitympää, ja vähemmän kirjavaa.

Joten ostin housut. Kirpputorilta, tietty. Oikeesti en voi kuvitella itseäni enää ostamassa jotain satasen farkkuja kaupasta. Kun niitä kerta saa vitosella kirppikseltä, ja usein vielä ihan priimakuntoisena. Siellä roikkui tangossa useammat farkut, joissa vielä hitnalaput kiinni. Ostamani housut ovat maailman parhaimmat jalassa. Ne on niin ihanat, että mä melkein kehoitin eilen työkaveria kokeilemaan kuinka ihanalta kangas tuntuu. Ja vähän väliä huomaan itse siveleväni omia reisiäni, kun on niin samettisen pehmeä. 🙂

Housut on ehkä vähän liian isot, ainakin vyötäröllä on reilusti ilmatilaa, mutta vyöllä saa kurottua extran näkymättömiin. Muuten stretch -kangas istuukin kivasti. Ja onhan mulla niistä kuviakin, uskomattoman huonoja kylläkin. Ei onnistunut suht hämärässä eteisessä ärsyttävällä mikrolinssillä alavartalon kuvaaminen, mutta kaipa niistä jonkinlaisen käsityksen saa. Niin, ja nää on siis värilliset housut! Ei mustat (emmä sentään miksikään saatananpalvojaksi ole alkamassa!), eikä siniset (niinkuin kaikki muut farkkuni) vaan mikäs tää väri nyt sitten olis -tumman harmaa?

Pantsit edestä

ja pantsit sivulta

Todellakin, pahoittelen kuvien pörröisyyttä. Omistan nämä kuvat Johannalle. 😉

Kiitos joustavan kankaan ja avattavan vyön saatoin eilen töistä kotiuduttuani syödä yksin kokonaisen sipsipussin, mennä huonovointisuuttani pakoon iltapäiväunille ja C:n tultua kotiin syötyä vajaa puolet hänen sipsipussistaan! Hahahha! Mikä persu! (persu, koska haluan ottaa uuden sanan sian tilalle. Siis silloin kun sika -sanaa käytetään rumassa, likaisessa tai jotenkin törkeässä mielessä.)

Housut on  Springfield -merkkiset, mutta en millään löydä/jaksa etsiä oikeaa mallia. Ehkä niillä ei sitä enää edes ole? Ihan sama. Samaiselta kirppikseltä melkein ostin joulu-neuleen, mutta vaikka se olikin puoleen hintaan, niin jätin liian suuren koon vuoksi kuitenkin ostamatta. C sanoi, että olisi pitänyt ostaa. Mut ehkä vaatteita ei pidä ostaa vitsinä? Ehkä mitään ei pitäis ostaa vitsinä? Kirpputorilta se on vielä vähän enemmän oikeutetumpaa, mutta ei ainakaan uutena kaupasta. Aika lailla kauhulla lukee, erityisesti nyt kun pitää olla koko ajan olla ostamassa lahjoja, siitä, että mitä ostaa niille, joilla on jo kaikkea. Aina vaan uusia ja uusia juttuja, kun jotain on pakko antaa. Oikeesti, antakaa (vegaanista) syötävää, taikka jotain käyttöasiaa, vaikka vessapaperia mieluummin kuin hitto soikoon navanlämmittimiä taikka pieniä linnunpönttöjä hyttysille.

Niin, eilen olin minä myös joululahjaostoksilla. Vaikkakin enimmät lahjat on jo hankittu, piti vielä hankkia joulusukkiin täytettä ja pikkupaketteja. Musta on äidiltä/isältä jotenkin halpamaista, mutta kamalan fiksua antaa alusvaatteita ja vaatelahjakortteja lapsille lahjaksi. Ei siinä, ainakin niistä lahjakorteista ne tykkäävät, ja ovat niitä toivoneetkin, mutta äitinähän mun pitäis ostaa niille vaatteet joka tapauksessa. Tälleen tulee rikottua kaksi ikkunaa yhdellä kivellä! 😀 Mutta takaisin niihin lahjoihin. Ostin kotimaisia alusvaatteita. Musta on jotenkin ihmeellisen hienoa, että Suomessa vielä ihan oikeasti tehdään vaatteita! Ainakin just jotain alusvaatteita saa vielä kotimaisina. Olihan ne vähän tyyriimpiä kuin ulkoilaiset vastineensa, mutta kyllähän sitä ihan mielellään tukee kotimaista vaateteollisuutta. (nää ei siis olleet kirppikseltä!)

Muita ostoasiota: Samaiselta kirpparilta (Tikkurilan Kontti) löysin myös Prinssi Williamin ja Kate Middletonin häämukin!!! Niin tykkään noista hääkrääsistä! Niiden “keräämisessä” olen pystynyt pitämään “korkin kiinni”, eli en kerää, vaikka tilaisuuden tullen ostankin. Ihan muutamia hääjuttuja mulla vasta on, enkä tosiaankaan mene tämän postauksen jälkeen niitä Ebaystä tai Etsystä hakemaan. En mene.

Mun työsopimus päättyy vuoden lopussa. Sitten mä olen taas työtön. Jotain alustavaa puhetta on ollut työsuhteen jatkumisesta, mutta ainakaan ihan heti vuoden alkuun en ole töihin menossa. Eli palaan työttömäksi. Vähän sekavin tuntein. On ihanaa, kun saa vähän levätä. Mulla ei ole ollut vapaata viikonloppua kolmeen kuukauteen. Eikä kahden päivän vapaaputkea ainakaan kuukauteen. Joulunaluskiireet on todella vienyt melkein kaikki mehut, tänään (vapaapäivä) nukuin ennätyksellisesti puoli kymmeneen! En ikinä nuku niin pitkään! Yleensä herään viimeistään seitsemältä. Niin, ja eilenkin otin ne iltapäiväunet, enkä ikinä nuku päiväunia. Ihan sama kuinka vähän myyntityötä arvostetaan, raskasta se on kuin mikä! Ei kepeä pikku toimistotyö mua ikinä näin uuvuttanut, muutoin kuin henkisesti. Eikä sekään ollut se työ, vaan työilmapiiri ja työnjohto.

Niin, siitä työttömyydestä vielä, tai niistä siihen liittyvistä tuntemuksista. Työn etsiminen hirvittää. Mä en ole koskaan etsinyt työtä, työ on aina löytänyt minut. Mennä nyt jonnekin nöyristelemään ja vakuuttelemaan ventovieraita ihmisiä siitä, että olen oikeasti todella hyvä (ja hittolainen! Mähän olen! Varsinkin tuolla kaupan puolella!) ja sit harmistua siitä, kun ne ei näe sitä hyvyyttä, ja ehkä kenties lopulta nujertua ja lakata uskomasta omaan erinomaisuuteen. Kuulostaa ihan kamalalta. Masentavalta. Ja sitten vielä se rahapuoli.

Olen töissä vähän kateellisena, ja ihmeissäni seurannut sellaisia asiakkaita, jotka ihan oikeasti ostavat, jopa askartelukaupassa, säästeliäästi. Suurin osa asiakkaista on kuitenkin niitä, jotka silmää räpäyttämättä laittavat 50-80 euroa joulukortteihin, mutta ne, jotka antavat 50 centin ratkaista. Niitä mä ihailen. Että joku pystyy elämään säästäväisesti. Tai emmä tiedä mikä siinä on, jotain kummiskin. Ja tämä on ehkä sitten, huolen taloudellisen tilanteen jälleen muuttuessa lisäksi, saanut minut jälleen kiinnostumaan säästämisestä. Tai säästäväisyydestä. Ehkä. No, ainakin hetkeksi sysään nämä ajatukset syrjään ja menen Ikeaan!

xoxo,

Raisa