Tilhi

Hei vaan!

Muistanette kuinka lähes vuosittain olen postannut tilhistä (ainakin täällä). Tänä vuonna en ollut kameran kanssa valmiina kun tilhet lensivät koristeomenapuuhun(?) ja sitten yksi niistä lensi meidän ikkunaan, joten kuvien otto ei tuntunut enää mielekkäältä.

Lintu-parka oli ihan tokkurassa. Ei tiedetty mitä tehdä, joten ei muuta kuin lintu pyyhkeen sisässä laatikkoon ja minä polkemaan laatikko sylissä eläinlääkäriin. Se onkin sopivasti lähes työmatkan varrella, joten ei mikään iso juttu.

Jätin pökkyräisen linnun lääkäriin, ja toivoin parasta. Tiedoksi siis, että ensinnäkin joka ikisellä ihmisellä on lain määräämä velvollisuus auttaa loukkaantunutta luonnon eläintä. Oikeesti.  Toisekseen,  eläinlääkäri on velvollinen ottamaan loukkaantuneen luonnoneläimen hoitoon, veloituksetta. Yleensä se varmaan tarkoittaa sitä, että ne lopettaa eläimen. Tai ohjaa eteenpäin Korkeasaareen. Mä oon aina vienyt (variksen, lokinpoikasen ja siilin) päivystävään el.lääkäriin, ja toistaiseksi ovat ottaneet vastaan ilman mukinoita.  Toki jos selkeästi näkee, että eläin kärsii eikä sillä ole mahdollisuuksia selvitä sen voi lopettaa itse, jos siihen pystyy.

Töistä sitten soittelin linnun vointia kysyäkseni. Se oli heräämössä tokenemassa. Tutkimuksissa ei ilmennyt mitään fyysistä vikaa, mutta se ei vaan suostunut lentämään. Maanantaina soitin sitten uudestaan, ja juttelinkin lintua hoitaneen el.lääkärin kanssa. (Oli muuten meidän pupueläinlääkäri.) Oli ottanut linnun kotiinsa, ruokkinut marjoilla, joita se oli syönyt ihan hyvällä ruokahalulla. Mutta ei ollut lentänyt. Mitä mahdollisuuksia on lentokyvyttömällä linnulla…

Eläinlääkärillä oli ollut varmuuden vuoksi mukana tarvikkeet ja aineet linnun lopettamiseen, mutta onneksi niitä ei tarvittu sillä seuraavana päivänä tilhi oli läpäissyt lentotestin ja siitä olikin sitten hyvä viedä läheiseen puistoon, jossa oli ensin lentänyt puun oksalle, siitä vähän eteenpäin ja lopulta katseen ulottumattomiin. Onnea matkaan, kaunis lintu! Ensi vuonna nähdään taas?

Katsokaapas! Löysin eläinlääkärin fb-sivulta kuvan siitä linnusta!

Tilhet on kyllä mahtavan kauniita. On ihanaa, kun lintujen ruokintakausi on alkanut! (vaikka ei me siis noita tilhiä ruokita muuten, kuin niillä puussa kasvavilla marjoilla/hedelmillä.) Saisin vaikka koko päivän kulumaan lintuja ja oravia katsellen.

Ei muuta. Voikaa hyvin!

xoxo,

Raisa

 

Roskattomaan jouluun valmistautuminen

Moikkelis!

Mä en jaksa edes selitellä miksen ole blogannut, pahoittelut kuitenkin tästä sopimattoman pitkästä tauosta. Elämä on.

Olette varmaan huomanneet, että jouluun on enää reilut kaksi ja puoli kuukautta. Askartelukaupassa sen huomaa todella konkreettisesti, meille on muutaman viikon ajan valunut joulutavaroita myyntiin, tehdään joulukorttimalleja ja ihmiset ostelevat enemmän punaisia ja vihreitä korttipohjia. Monet asiakkaat kuitenkin vielä naureskelevat meidän jo ilmestyneelle joulukortti-ideakuvastolle, siis ei muuten mutta sen ajankohdalle. Totuus kuitenkin on, että mitä enemmän sulla on lautasella kaikkea, sitä aiemmin jouluun on alettava reagoimaan. Arvatkaa onko mulla kummipojan ja veljentyttären lahjat jo valmiit! Kyllä on! Olen niin mahdottoman tyytyväinen itseeni, että ne on jo hoidettu. Ja niistä tuli tosi hyvät! Ehkä voisin kertoa niistä enemmän sitten vähän myöhemmin.

Tänä jouluna haluan panostaa entistä enemmän ekologisuuteen ja kaikenlaiseen reiluuteen. Antaa lahjoja, joista ei olisi niin suurta haittaa ympäristölle, ja jotka eivät vahingoittaisi myöskään ihmisiä, jotka ovat niitä valmistaneet. Entisestään haluan kiinnittää myös huomiota pakkausmateriaaleihin. Kaikille on varmasti tuttua joulunjälkeinen lahjapaperikaaos.

Mä oon kyllä jo vuosia säästänyt kaikki suht hyväkuntoiset lahjapaperit ja käyttänyt ne seuraavana vuonna uusiksi. Yritän olla kuitenkin suht normaali ja antaa lasten repiä omat paperinsa, jos ne ei malta avata pakettejaan niin, että kääreet säilyis ehjinä. Ehkä C on joskus joutunut siitä mulle huomauttamaan, ehkä ei. Uutta lahjapaperia en siis ole ostanut vuosiin, mutta halusin viedä ekoilun vielä askelta pidemmälle. Joten ompelin ihanalla saumurillani (huutonetistä satasella!) “second hand” kankaista roskattomia lahjapusseja, joita voi siis käyttää aina vaan uudestaan ja uudestaan. Omassa taloudessa toi kierto tietenkin toimii 100%, mutta jos lahjansaajana on joku muu kuin oma perheenjäsen niin en tietenkään voi mennä varmistamaan, että lahjapussi oikeasti laitetaan kiertoon ja näin vähennetään kertakäyttöisiä kääreitä. Mutta ehkä kankaassa on jotain sellaista arvokkuutta, ettei sitä ainakaan niin herkästi roskiin heitetä.

Miehen synttäreille tein ensimmäisen erän näitä, ja oikein kivoille näyttivät. Oon tehnyt paljon erilaisia: erikokoisia ja useista eri kuoseista. Mun on pitänyt tehdä näitä jo ainakin kahden vuoden ajan, mutten vaan ole saanut aikaiseksi. Nyt, kun muutenkin olen paljon tomerampi ja järkevämpi (lue supernainen) niin tämäkin projekti on nähnyt päivänvalon.

Osa kankaista, joita oon tähän projektiin käyttänyt on ulkomaille muuttaneen kaverin jäämistöä, iso osa jo pitkään kirpputoreilta haalimiani lasten pussilakanoita (kts. yllä Kenain nuuskima Halinalle) ja osa kangaskaapin pohjalle unohtuneita aarteita.

Tarkoitus on näitä jossain kohden saada ihan myyntiinkin, vaikka ennen kaikkea olen niitä omiin tarpeisiin ommellut.

Musta on, näin pienyrittäjänä, joulun lähestyminen jotenkin tosi sähköistävää aikaa. Ollaan miehen kanssa just tekemässä Pinkkikselle jouluun valmistavaa listaa. Siis just listataan kaikkea, mitä pitää tehdä, jotta vuoden tärkein? sesonki onnistuis. Erityisen tärkeää mulle on aloittaa ajoissa, sillä myös kodin ulkopuolinen työni, siis se päätyö, kiihtyy, lisääntyy ja raskautuu joulua kohden potenssiin kaksi. Siitä ei sitten välttämättä ihan kauheasti riitä potkua ompelemiseen ja muuhun. Joten nyt on toimittava! 🙂 Tällä hetkellä mulla ei ole myynnissä muutai kuin nukkepussukoita, mutta tähän on tulossa lähiaikoina muutos, kun alan listaamaan muutakin. Ehkä joitain koruja, ja kukkaroita ja muuta. Pysykään kuulolla!

Ihanan syksyistä keskiviikkoa kaikille!

xoxo,

Raisa

Viikon “Ostos”, 11

Heips!

Hyvin meikäläisellä lähtenyt käyntiin “No Spend Month” joten ei mitään ostoja täällä esitellä. Voisin toki esitellä paperiin käärityt maissijauhoni, mutta keksin jotain paljon mielekkäämpää teille jaettavaksi!

Olen tähän haastekuukauteen tehnyt omat sääntöni. En elä täysin, tai läheskään kokonaan ilman rahaa. Maksan laskut, enkä Vegan Tuck Boxiakaan perunut (mietin kyllä, mutta unohdin ja sitten tulikin ilmoitus, että se on postitettu. Tuli eilen ja hittolainen! Onneksi en perunut! Paras boxi ikinä! Uusi, vegaaninen versio Twix patukasta, Vegolinoista puhumattakaan!! Suklaa on parhautta!), eilen kävin varaamassa tatuointiajan, josta maksoin varausmaksun ja miehen tarjoamat elokuvapoppcornitkin kelpuutin. Niin, ja nyt sitten tämä Viikon “Ostoskin”. Eli laitoin rahaa hyväntekeväisyyteen.

Alla Viipurin Koirien jäsenkirje suoraan lainattuna. Lämpimästi suosittelen kaikkia blogini lukijoita osallistumaan keräykseen!

Keväinen hei kannatusjäsenillemme! Kirjoitimme viime jäsenkirjeessä joulun alla näin: ”Irinan toiveissa siintää klinikkaparakiksi kutsumamme rakennus, jonka toteuttamiseen seuraava suuri keräyksemme tähtää. Toiveena on saada Irinan tarhalle lämmitetty tila eläinlääkärin tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä ja ennen kaikkea sterilointileikkauksia varten. Tässä pikku rakennuksessa olisi myös pienet eristystilat ja mahdollisuus säilyttää lääkkeitä, hoitovälineitä ja papereita. Tähän saakka tarhalle on ollut vaikea saada eläinlääkäreitä, koska potilaille ei ole paikkaa ja hoitotoimia on vaikea suorittaa aitauksissa ulkona. Keskustan klinikalle viedään usein vain sairaimmat koirat ja talvisaikaan siellä suoritetaan sterilisaatiot. Autoton Irina joutuu turvautumaan näillä matkoilla taksiin ja suomalaisten satunnaiseen kuljetusapuun. Parakista odotetaankin sekä isoa helpotusta sekä Irinan arkeen että koirien mahdollisuuksiin saada hoitoa vaivoihinsa. Yli kahdensadan koiran tarhalla riittää monenlaista vaivaa, varsinkin, kun koirat sinne tullessaan ovat usein aliravittuja ja heikkokuntoisia, joskus loukkaantuneitakin.”  Yhdistyksen aktiivi Mona ja jalkavaivainen pentu alkuvuodesta 2016 (Kuva: Ira Müller) Joulukeräys tuotti 1500 euroa Irinan klinikkaparakkia varten. Yhdistys on nyt saanut uuden keräysluvan ja keräys parakkia varten jatkuu. Lopullisen tavoitteen eli 7000 euron saavuttamiseen on vielä matkaa, mutta uskomme, että projekti saadaan toteutettua suomalaisten tuella. Irina aloittaisi mielellään rakennustyöt vaikka heti! Itse näkisimme mielellämme, että sairailla koirilla olisi rauhallinen paikka toipua ja että tarhalta löytyisi talviaikaan toipilaille joku muukin lämmin paikka kuin henkilökunnan muutaman neliön kokoinen kahvihuone. Yskästä ja silmätulehduksesta kärsivä pikku potilas henkilökunnan kahvihuoneen nurkassa alkuvuodesta 2016 (kuva: Ira Müller) Myös Olgan tarhalle suunnitellaan rakennusprojektia ja karanteenitiloja. Olgan tarhan purkukuntoisista mökeistä purettiin viime kesänä kaksi ja niiden tilalle rakennettiin lämpöeristetyt mökit. Nyt projektia on tarkoitus jatkaa hävittämällä viimeinenkin vinoon vajonnut, vuotavakattoinen ja maalattialla varustettu lato. Tilalle tulisi kahteen erilliseen osaan jaettu lämpöeristetty mökki, jonka toinen puoli olisi tarkoitettu uusien tulokkaiden karanteenitilaksi. Ulkona eläneillä ja kaltoin kohdelluilla koirilla saattaa olla tarhalle tullessaan niin ulko- kuin sisäloisia, yskää ja ripulia ja olisi tärkeää, että koirat saataisiin alkuun sijoitettua jonnekin muualle kuin toisten koirien joukkoon. Niin Olga kuin Irinakin ottavat kaikkein heikkokuntoisimmat tulijat varsinkin talviaikaan edelleen omiin koteihinsa, jotka ovat jo muutenkin täynnä kissoja ja koiria. Haluaisimme tarjota heille jatkossa helpotusta tähän. Olgaa varten olemme asettaneet tavoitteeksi saman summan kuin Irinaa varten – 7000 euroa – mikä tekee tästä keräyksestä Viipurin Koirien 10-vuotisen historian suurimman. Yhdistys täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta ja tavoitteet ja toiveet ovat nyt korkealla. Taustalla Olgan purkutuomion saanut koiravaja. Etualalla kesän 2015 rakennustalkoot-keräyksen tuotolla hankittu, lämpöeristetty koiramökki. (Kuva: Jari Laitiainen) Jos haluat auttaa ja osallistua Irinan klinikkaparakin keräystalkoisiin, voit lahjoittaa haluamasi summan yhdistyksen keräystilille Nordea FI74 1394 3500 1553 91. Jos haluat ohjata lahjoituksen Irinalle, käytä viitenumeroa 1119. Jos haluat ohjata lahjoituksen Olgalle, käytä viitettä 1106. Suuri kiitos! Aino Arjas, puheenjohtaja

Haluatko tukea toimintaamme? Lahjoitustili: FI74 1394 3500 1553 91 Saaja: Viipurin Koirat ry Viitenumerot 1106 Olgan tarhan koiramökit 1119 Irinan tarhan rakennusprojektit 1025 Yleislahjoitus 1038 Ruoka 1054 Parane pian -rahasto lääkärikuluihin 1041 Sterilointikampanja Ei vahinkopennuille! Rahankeräyslupa POL-2015-14237, myöntäjä Poliisihallitus 14.4.2016 Toimeenpanoaika ja -alue: 14.4.2016-6.3.2018 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta Kerättävien varojen käyttötarkoitus: Kerätyt varat käytetään viipurilaisten kodittomien koirien hyväksi. Varoja voidaan käyttää: -koiranruokahankintoihin -eläinlääkärikuluihin kuten sterilointeihin ja akuutteihin hoitoihin -toiminnassa tarvittaviin tarvikkeisiin, kuten koirankoppeihin, kopinkuivikkeisiin, vesiastioihin ja loishäätöihin -koiratarhojen parannustöihin sekä vesi- ja sähkölaskuihin

Kiitos!

xoxo,

Raisa

Viikon Ostos, 10 (ja vähän kamaa myynnissä)

Moikkarallaa!

Taistelen ajatuksen “Älä Osta Mitään -kuukausi” kanssa. Pitäisikö minun hillitä tarvetta olla tosi kurinalainen vai pitäisikö minun hillitä tarvetta ostaa uusi, parempi elämä? Eilen oli todella lähellä, etten tuosta noin vaan, hetken mielijohteesta ostanut meille Vitamix blenderiä. Nykyään kun on tilillä rahaa, tuollaisetkin asiat onnistuisivat ihan tuosta noin vaan. Viime viikolla meinasin mennä matkalaukkukauppaan, ja ostaa itselleni kevyen ja eleettömän matkalaukun. Nyt olen aikeissa tilata itselleni raaka-aineita kotikosmetiikkaa varten. (viimeksi kun olen tilannut ko. aineita, n 10-12 vuotta sitten, jouduin heittämään  ison osan pois, kun öljyt härskiintyivät ja tuoksuöljyistä viimeiset olen pikkuhiljaa kaatanut pesukoneen huuhteluainelokeroon, kun ei muuten tule käytettyä.) Minä tiedän ja tunnen taipumukseni innostua niin maan perkeleesti, ja nyt pyrin välttämään sitä. Just sitä suurta innostustahan lähes kaikki tavaranikin kuvastavat. Ja nyt olen kovalla työllä hankkiutumassa niistä eroon. Meillä on tällä hetkellä kaikki paikat täynnä kamaa! En voi ymmärtää miten sitä on vieläkin niin paljon!

No, ainakin osaltaan vaikuttaa se, kun olen vinttejäkin tyhjentänyt ja tuonut niitä kamoja ihmisten ilmoille. Veli tulee viikolla hakemaan yhtä kuormaa Kierrätyskeskukseen vietäväksi ja sitä ennen täytyy mun saada mahdollisimman paljon kamaa kerättyä poisvietäväksi. Kyllä tämä tästä!

En kyllä tiedä mistä tämä todella vaativa tarve karsimiseen tulee. Melkein vimmalla käyn laatikoita ja komeroita läpi, josko täältä löytyisi jotain pois laitettavaa. Pistin lähes kaikki korunikin pois näkyvistä. Niitä en sentään laittanut kirppiskasaan, mutta jonnekkin missä ne ei ole koko ajan esillä.

Niin, että sellaista.

Tämän kertainen ostoni ei varmasti kiinnosta yhtään ketään, mutta itse olen siitä hyvin innoissani. En kyllä keksi, että miten tästä hyötyisi yhtään kukaan muu. Koittakaa joku ilo siitä itselleni irrottaa.

Risiiniöljy!

Minähän sain noin kuukausi sitten silmälääkäriltä ohjeen käyttää paksua voidetta kuivien silmien aiheuttamiin ongelmiin. Siis joka yö pitäisi laittaa vaseliinia molempiin silmiini, loppuikäni. Ei kiva. Ennen kaikkea ei kiva vaseliini, öljyteollisuuden sivutuote. Lisäksi pitkässä juoksussa se tulisi maksamaan minulle useita satoja euroja, jostain naurettavasta vaseliinista. Ei kiitos! Mutta en minä oikein ilmankaan meinaa pärjätä, enkä uskalla alkaa kikkailemaan silmieni kanssa. Kookosöljyä olen miettinyt, mutta en tohdi sitä silmiini tunkea.

Joten avuksi Google! Löysin asiallisen oloisilta sivuilta vinkkejä kuivien silmien hoitoon ja kaikista paras vinkki oli risiiniöljy! Ostin pullon apteekista, maksoi suht saman verran kuin tuubi sitä silmävoidettakin, mutta tavaraa on noin miljoona kertaa enemmän eikä sitä tarvitse olla koko aikaa olla ostamssa uutta, kun ei tule sitä kontaktia silmän kanssa. Se tuubihan piti vaihtaa kuukauden välein, oli tavaraa jäljellä tai ei.

Olen sitä nyt kolmena yönä käyttänyt ja hyvin on toiminut! Tänään aamulla kun heräsin taas aivan liian aikaisin ja silmät tuntuivat vähän kuivilta laitoin öljyä vähän luomille ja jatkoin pötköttelyä. Kun lopulta nousin ihmisten aikaan silmät tuntuivat loistaville. Käytän öljyä niin, että kostutan kestovanulapun sillä ja painelen ripsien tyveen. Suoraan silmään en sitä laita. Jostain olen myös lukenut, että risiiniöljy kasvattaisi ripsiä. Itse en siihen usko, mutta näköjään ihan silmäturvallinen se on ollut kautta aikojen.

Tällä loistavalla oivalluksellani en säästä pelkästään rahaa, mutta myös luontoa. Tuo kierrätettävä lasipullo kestää minulla todennäköisesti kauan ja käytön jälkeen voin kierrättää sen kokonaisuudessaan. Kun taas vaseliinivoide on pakattu metalliseen tuubiin joka on pakattu kartonkiin, mukana tulee paperiset ohjeet, nämä toki kaikki kierrätettäviä, mutta silti. Korkki oli muovia, joten se joutuu roskiin. Luonto kiittää nerokasta Raisaa! 🙂

Hei, ehkä tässä sittenkin on joku pointti! Siis oikeutus tälle postaukselle. Se, että tuhlaileville asioille voi löytää, jos jaksaa vähän etsiä, kestävempiä vaihtoehtoja.

Moikka nyt! Ai nii! Unohdin ne myytävät!

Ponit 15 €, Lundby huonekaluineen ja Muumi uimahuoneineen 20 €, muotit ja kirja 25 €, leimat 10 €, 40-50 täysinäistä HK tarra-arkkia + kirjepapereita 30 €, pikkupehmot 10 €, netsuke/avaimenperä setti 15 €, Rement setti 10 €.  Annan mieluusti paljousalennusta, jos ostaa useamman! 😀 Reilu!

xoxo,

Raisa

 

Ohi on!?

Hello! Se on minä taas, ja olen ehkä vähän innoissani jostain. Päämääräinen ja sisuuntunut! Tai no, sisuuntuneisuudesta en ihan varma, mutten muutakaan keksinyt, ja lauseena pelkkä päämääräinen ei ole niin tehokas, joten myös sisuuntunut. 🙂

Kolme viikkoa siihen meni, rypemiseen. Aamun FB ehkä vähän söi intoani, ei minkään yksittäisen postauksen tai muun takia, mut ehkä se tyhjänpäiväisyys. En tiedä. No, kaikkea hyvää kuitenkin ilmassa, hyvin maltillisesti, mutta kuitenkin. Osa viime viikkojen ajatuksista tuntuu nyt hyvin vierailta ja kaukaisilta. Uudet tuulet puhaltaa, ja se tuntuu ihanalta ja joltain, en nyt keksi, että miltä. 

Ihan hirveesti tutkailen itseäni, aina kun joku tuntuu pahalta/hyvältä/jne/jne, yritän pilkkoa sitä osiin, että sen välttäminen/toistaminen onnistuisi jatkossa helpommin, en kuitenkaan osaa sanoa, että onko paskat jaksot vaan elettävä alta pois ja sit ajan kanssa alkaa taas jotkut asiat tuntumaan mielekkäiltä, ja sit lumipallomaisesti niiden määrä kasvaa, vai onko niin, että tietyn vittuuntumisen tason ylitettyäni käytöksen on muututtava johonkin suuntaan, ja tämä käytös saa aikaan sen “hyvän kierteen”. Ehkä kyse on molemmista, aika on kypsä, joten alan toimimaan toisin, ja tämä vahvistaa hyvän lisääntymistä? Nyt se alkoi torstaina, kun oltiin Pinpulan kanssa kaupassa. Tein niin epäitsekkäitä ostoja, että tuli siitä hyvä mieli ja sit se on pikkuhiljaa lähtenyt siitä kasvamaan. Eilen kaverin synttäreillä puhuttiin artikkelista, jossa kuusihenkinen perhe säästi 11 kk, jotta saattoi matkustaa yhden kuukauden Jenkeissä vailla huolen häivää. En tiedä oliko lehden artikkeli antoisampi, itse luin aamulla nettiversion, ja se oli kyllä aika tynkä. En yhtään saanut käsitystä, että mistä ne säästi, ainakin paljon ylitöitä ja yövuoroja tekivät. Löytyy Hesarin artikkeleista, täältä. En kuullut keskustelua ihan alusta alkaen, mutta sen mitä kuuli sai jotenkin innostumaan. Ei mulla ole tarvetta matkustaa koko lomaksi, tai siis kuukaudeksi jonnekkin törsäämään mielin määrin, mutta se, että koko perhe säästäis jotain yhteistä päämäärää kohti on ajatuksena aika ihana. Ollaan vähän puhuttu jo ens kesän reissusta, mutta sinne oltais vaan me aikuiset menossa, vihdoin ja viimein häämatkalle. C ehdotti Englantia, johon minä vastaehdotin Pariisia. Englanti ei kyllä kauheen romanttinen kohde ole…Pariisi kyllä. 🙂 Mutta vuonna 2016 olis sitten Japanin vuoro, ja kenties koko perheen voimin! Ihq! Mulla on sille nimetty tilikin jo olemassa, ja tilillä ihan mukava pesämuna. Se vaan, kun siihen on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkä aika tekee säästämisestä vähän vaikeaa, tililtä on aivan liian helppo siirtää rahaa aina tarpeen tullen käyttötilille. No mutta, vaikka mun säästäminen tapahtuukin tälleen pieninä spurtteina, on se silti kaikki hyväksi. Vaikka tuhlaisinkin rahat ennen varsinaista kohdetta…

Yksi säästämisen keino, josta hyötyy isosti myös ympäristö on luopua jälleen vaatteiden ostamisesta. Tää on mulle kyllä niin helppoa, kun en vaatteista liiemmin välitä. Vieläkin kyllä vähän nukenvaatteet tässä kohtaa emmityttää. Ei muuten, mutta ne Hello Kitty vaatteet, jotka ehkä joskus sitten tulevat Aasiassa myyntiin. No, jos ne itselleni sallin, ja sit muuta en. Nyt on alkanutkin vuoden kestävä nettihaaste saman asian tiimoilta, FB:ssa ainakin on Siivouspäivään liittyvä haaste, jossa ei osteta uusia vaatteita eikä kenkiä vuoteen. Ja todella paljon ihmisiä siihen liittynyt! Hyvä hyvä! Kenkätilanne on mulla ihan kamalan huono, toiset talvikengät vuotaa, mikä ei tietenkään pakkasilla haittaa, mutta suojasäällä paljonkin. Ja tennarit on revenneet sivusta aika pahasti. Nettihaaste sallii vaatteiden ja kenkien ostamisen kuitenkin kirppiksiltä, joten enköhän mä jotain jalkoihini sieltä löydä. 😀 Voi rähmä, mut talvitakkini on myös aivan kamala, se on joku poikaselle hankittu takki, jota se ei sit kuitenkaan käyttänyt, ja minä otin sen käyttööni kun edellinen hajosi. No, kyllä sillä ainakin vielä yhden talven kehtaa kulkea. Tää nyt ei tietekään ole suuren suuri säästökeino mulle, kun en vaatteita juurikaan itselleni osta, varsinkaan uutena. Mut ehkä tästä jotain iloa on. 

Viikko sitten maanataina voitin nuken kustomoinnin, ja torstaina Urpot.fi sivuston järjestämän kirjoituskilpailun, jonka palkintona “äitiyspakkaus” teini-ikäisen vanhemmille! 🙂 En yhtään muistanut jännittää tätä, enkä muista mitä palkinto piti sisällään. Aika iso se joka tapauksessa on, sillä se on myöskin pakattu äitiyspakkauslaatikkoon. No, kerron kun tiedän enemmän. 😀

Olen ommellut nukenvaatteita, sekin on ollut kivaa ja innostavaa. Taidan nytkin mennä niitä työstämään, ja mitä mulla nyt tuolla Tehtaalla sattuukaan olemaan meneillään. Olen taas ottamassa ruokalistan käytön käyttöön, on ihan kivaa miettiä viikon ruoat etukäteen, ja käydä vaan harvakseltaan kaupassa. Ruoka on yksi keino, jolla meidän perheessä voi hyvin säästää, laadun siitä yhtään kärsimättä. Päinvastoin, uskon että pystytään halvemmalla syömään laadukkaammin. Tehdään itse enemmän, ja syödään vähemmän kaikkea ravinneköyhää prosessoitua roskaa. Tänään tarkoitus tehdä kesäkurpitsapihvejä ja sienirisottoa, johon teen itse juuston. Ajattelin myös kokeilla soijapekonin kuivattamista, niin että sitä vois kerralla tehdä reippaasti ja sitten kuivata mausteeksi. Aina silloin tällöin ostetaan sitä jostain netistä, tai saadaan lahjaksi tms. ja se on ihanaa. 

Luin aamulla hesarin sängyssä. Eli siis mun erinoimaista äidinkielen taidoistani kiitoksena/palkintona saamani Hesarin vuosikerta alkoi NYT! Vaihdan sen kyllä äitini nimiin, ja saan sillä vähän vähennettyä taas velkaani. 😀 Mikä on aina hyvin mukavaa. Vähän harmittaa luopua siitä, mutta luen niitä sitten, kun tulevat takaisin pupujen vessanalusiksi. 🙂

Ei muuta. 

xoxo,

Raisa

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 27. päivä

Tänään tuleekin aika myöhään tämä postaus, sillä aamulla oli kiire markkinoille. Olin iloisesti myöhässä, mutta ei se mitään haitannut. Alkoivatkin mielestäni aivan liian aikaisin.

Tänään kuitenkin pelastetaan maailma hankkimalla kestäviä, laadukkaita vaatteita. Eli siis ei niitä H&M’n retkuja. On aika vaikeaa tälleen äkkiseltään sanoa, et mikä olis kestävä ja laadukas vaate, aina ei hintakaan sitä kerro. Välttämättä ei aina halpakaan vaate ole huonolaatuinen, mutta ehkä siinä kuitenkin jonkinlainen yhteys on, siis hinnalla ja laadulla. Ehkä te fiksummat tiedätte paremmin. Mä olen niin väsynytkin, etten pysty miettimään. Sorry. Mut ostakaa ennemmin yksi hyvä, kuin kolme huonoa vaatetta. Ja pitäkää siitä yhdestä hyvää huolta. Ettei tarttis koko aikaa olla ostamassa uusia.

Hitto. Ihan varmaan olis eilisestä jotain kerrottavaa, mutten saa kyllä millään päähäni, et mitä olis eilen tapahtunut. Ihan tyhjää. Ei tule mitään. Ai nii, ainakin tein halloween-kutsukortteja. Ja katsoin Sicko -dokumentin.

Tänään olen ollut siellä markkinoilla. Ja C on päällystänyt makuuhuoneen lattiaa. Nyt mä alan ymmärtää, miksi ihmiset hehkuttavat remonttejaan. Sehän on tosi -jotain. Siis hienoa, varsinkin kun ei itse tarvitse tehdä mitään. En voi sietää minkäänlaista remontoimista. Paitsi nukketalon. Isot projektit ovat kauhistukseni. Ehkä kyse on asioiden keskenjäämisestä? En tiedä. Pidän näpertämisestä, en isoista asioista. Josta tulikin mieleeni, että se maailman pienin posti asema -paketti tuli eilen. Pienet asiat ovat kyllä niin hienoja. Niin paljon hienompia kuin isot asiat. pienet kirjaimetkin ovat kivempia kuin ISOT. Isot vievät niin paljon tilaakin.

Olen tullut siihen tulokseen, että maailma olis satamiljoonaa kertaa parempi paikka, jos ihmiset ei olis niin kamalan ahneita. Ajatelkaa, jos isot yritykset oliskin kaikille reiluja. Ehkä ne ei sitten enää oliskaan niin isoja, mut kuitenkin.

Anteeksi, ei tästä nyt tänään tule mitään. Aivan liian väsynyt.

Huomenna sitte.

Joo.

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 26. päivä

Tänään pestään taas pyykkiä. Maanantainahan sitä pestiin viimeksi, mutta silloin oli vuorossa pyykkivuoren vähentäminen, nyt on pyykinpesuaineiden luonnollistaminen.

Kaikki on varmaan kuullut pesupähkinöistä, ainakin etäisesti saattaa kuulostaa tutulta. Nyt olis sitten aika ottaa pähkinät käyttöön! Ja miksi juuri pesupähkinät, eikä vaikka Ole Hyvän nestemäinen pyykinpesuaine omaan täyttöpulloon, taikka Ecoverin pyykinpesupulveri? No, koska nämä ovat aivan loistava tuote, ympäristön ja kukkarosi kannalta! Tuotteen pesutehosta myönnettäköön, ettei se tahroja kamalan hyvin poista. Mutta olen käyttänyt niin pitkään ekologisia pesuaineita (jotka eivät myöskään poista tahroja kovinkaan tehokkaasti), etten edes muista poistuuko vaikeat tahrat edes perumarketin peruspesuaineilla, niillä “leading brandeillä”. Kaikista paras tahroihin, kuten niin moneen muuhunkin asiaan, on ennaltaehkäisy. Esim. syödessä kankainen lautasliina syliin, ruokaa laittaessa essu käyttöön, askarrellessa (erityisesti maalatessa) ei lempifarkkuja päälle jne.

Tässä pesupähkinöistä lyhyt teksti (wikipediasta napattu):
Pesupähkinät ovat Sapindus-sukuun kuuluvan puun hedelmiä, jotka kasvavat trooppisilla alueilla ympäri maailman. Nimestään huolimatta ne eivät ole pähkinöitä, vaan luumarjoja. Ne ovat syömäkelvottomia, mutta niitä on käytetty vuosituhansia luonnonmukaisessa lääkinnässä ja pesuaineena Intiassa.
Pesuteho perustuu pähkinöiden kuorissa olevaan saponiiniin, joka liukenee yli 30-asteisessa vedessä ja toimii luontaisena pesuaineena.
Noin neljä puolikasta kuorta laitetaan pyykin mukana pesukoneen rumpuun esimerkiksi kangaspussissa. Määrää voi lisätä pyykin likaisuuden mukaan. Kuoret voi käyttää muutaman kerran uudestaan kuivumisen jälkeen. Lopulta ne ovat kierrätettävissä esimerkiksi biojätteen mukana.
Huuhteluainetta ei tarvitse käyttää lainkaan, sillä pähkinät jättävät pyykin pehmeäksi. Ne soveltuvat myös villavaatteiden ja silkin pesuun sekä käsipyykkiin. Valkopyykkiin voi laittaa hieman valkaisuainetta mukaan. Vaikeisiin tahroihin suositellaan käytettäväksi tahranpoistoainetta, esimerkiksi sappisaippuaa.
Suomessa viljeltävistä kasveista samaan käyttöön sopivat hyvänheikinsavikan siemenet. Se tekee kolme siemensatoa vuodessa ja siemeniä voi lisäksi käyttää kvinoan tapaan yön yli liotuksen jälkeen. [1]
Yleisradion Kuningaskuluttajan testin mukaan pesuteho on ns. ekoaineilla yleisesti ottaen melko huono. Pesupähkinöillä pestäessä tahrat olivat vain haalistuneet, ja lika oli levinnyt entistä laajemmalle.^[1] Toisaalta saman tahon tekemä vastaava koe varsinaisilla kaupan tahranpoistoaineilla toi samansuuntaisen tuloksen eli teollisiin tahranpoistoaineisiin verrattuna pesutulos oli hyvin samankaltainen ^[2]

^{Ja kuten saatoitte huomata, huuhteluainetta ei pesupähkinöiden kanssa tarvitse käyttää laisinkaan 🙂 Osa (minä! minä!) saattaa silti haluta pyykistään hyvän tuoksuisen, ja näin puolustella huuhteluaineen käyttöä. Tähänkin on ratkaisu – eteeriset öljyt tai muut tuoksutteet. Pari(kymmentä) pisaraa huuhteluainelokeroon ja saat hyväntuoksuiset vaatteet ja muut tekstiilit. On muuten tosi outoa, kun ihmiset tuoksuu/haisee tosi vahvasti huuhteluaineelle. Oikeesti, näihin törmää todella usein. Huuhteluaineen virkaa ajaa myös etikka. Desi tai pari (en muista tarkallee, reilu loraus kuitenkin) huuhteluainelokeroon ja pyykistä tulee pehmeä ja raikas. Eikä yhtään haise etikalle.} 

^{Pesupähkinöistä vielä. Niistä voi myös keittää nestemäistä pyykinpesuainetta, tiskiainetta (jopa koneeseen laitettavaa!), shampoota, hyönteiskarkoitetta, yleispesuainetta ja saippualiuosta. Aikamoinen keksintö! Ja ihan luonnon omaa tuotantoa!} 

^{Lämpimästi suosittelen siirtymään pesupähkinöihin!}

 ^{Eilinen meni vähän pipariksi, olin niin väsynyt etten jaksanut oikein mitään. Kaveritreffitkin peruin (tai annoin kaverin itsensä perua), joten en leiponut mitään. Enkä myöskään mennyt seisoskelemaan Akkunalle nimiä keräämään kansalaisaloitteeseen. Mutta itse kokoukseen osallistuin. Pitkästä aikaa! Oli oikein mukavaa, paljon puhuttiin tulevista synttäreistä. Aika hyvät juhlat tulossa! Lopuksi vielä katottiin The Yes Men dokumenttielokuva. Toinen vaihtoehto olis ollut Säilöttyjä Unelmia. Tiedän, että siinä on jotain itkettäviä eläinkohtauksia, joten en halua sitä katsoa. Ainakaan julkisesti. Ennen kokoukseen osallistumista olin käynyt Hobby Pointissa, ostamassa koruosia. Yleensä tilaan kaiken netistä, kun kaupoissa ne on niin jumalattoman kalliita, nyt ei ollut tarvetta millekään muulle, kuin koukuille ja sit yksille jutuille, jotka oli pakko nähdä ennen ostopäätöksen tekoa, joten kaupassa oli käytävä. Kalliiksi tuli. Pöh.
Kävin myös Ruohiksessa ostamassa eväät kokoukseen, jotka jäi kyllä syömättä.} 

^{Hei! Sain tietää, että nyt kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa myös sähköisesti! Jos joku teistä ei ole aloitetta vielä allekirjoittanut, niin näin sen voitte tehdä.}

 ^{Allekirjoituksensa voi antaa verkossa pankkitunnuksin tai mobiilivarmenteella, jos ei ole vielä allekirjoittanut paperiversiota. Avoimeen ministeriöön tulee ensin rekisteröityä käyttäjäksi, jonka jälkeen kannatusilmoituksen voi jättää osoitteeseen: www.avoinministerio.fi/ideat/159-lakiehdotus-turkistarhaamisen-kieltamiseksi}

”Sähköisen allekirjoitusmahdollisuuden lisäksi kannatusilmoituksia kerätään edelleen myös käsin. Kumpikin allekirjoitustapa on yhtä pätevä, mutta ne ovat vaihtoehtoisia. Älä siis anna sähköistä allekirjoitusta, jos olet jo allekirjoittanut paperisen kannatusilmoituksen”, muistuttaa kampanjavastaava Ilkka Hiltunen. 

^{http://turkistarhatonsuomi.fi/uutisia}

^{Terveydentila ei ole kauheasti muuttunut, nyt olen selvästi räkäisempi kuin eilen, mutta toisaalta kurkku ei ole enää niin kuiva ja ärtynyt. Ehkä tämä tämän päivän lisälevolla ohi menee?}

^{Eilen jostain saatiin käsiimme Dexterin 7. kauden 1. jakso. Se oli ihan huippu! Paras jakso ehkä ikinä! Myönnettäköön, että siinä sarjassa on ollut aika paljon tylsiä käänteitä, todella loivia mutkia, jopa niin että se on välillä ollut jopa vaarassa jäädä katsomatta. Mutta 6. kauden vika jakso ja nyt tää eilen katsottu ovat olleet täynnä niin tiukkoja kurveja ja mielettömiä käänteitä, että taas innolla odottaa tulevaa! Halloween juhliinkin saanut Dexteristä innoitusta!}

^{Ha! Meinas unohtua, vaikka muistutuksenkin sain! NAKKIKASTIKE!} Ostin Ruohiksesta myös nakkeja! Koska multa pyydettiin nakkikastikeohjetta. Ja siitä innostuneena ajattelin tänään tehdä nakkikastiketta. Lapset (ja ainakin meillä, myös aikuiset) rakastavat nakkikastiketta! Mitähän tälle rivivälille nyt tapahtu?? Koittakaa kestää, olen melkein valmis.

^{Nakkikastike (tää on aika jatkettu versio – siis niinku paljon kastiketta suhteessa nakkeihin, kun ne vagaaniset nakit on niin kalliita, etten ikinä raaski laittaa kuin yhden paketin)}

<sup>1 paketti pikkupojan nakkeja (olikohan ne nyt sen nimisiä? niitä lyhkäsia nakkeja semmonen pitkulainen paketti kuitenkin
1 kasvisliemikuutio
n. 4 rkl sinistä keijua (kuka mittaa rasvaa lusikalla? kunnon pläjäys rasvaa pannulle)
n. 5 rkl jauhoja (sama juttu, kuka tätäkään niin tarkasti mittaamaan, sopiva määrä suhteessa rasvaan, niin että seoksesta tulee sellasta notkeeta. Mitä enemmän jauhoja, sitä enemmän kastiketta)
kuumaa vettä
tarvittaessa suolaa, halutessa sipulia 

Pilko nakit ja jos käytät sipulia silppua ja paista se etukäteen.
Sulata margariini pannulla/kastikekattilassa, lisää jauhot, paista jauhoja rasvassa jokunen tovi, sekoitellen melkein koko ajan (itse aina kuvittelen, että voin saman aikaisesti vaikka pestä ikkunoita tai käydä kaupassa ja n. joka toinen kerta joudun aloittamaan alusta, kun poltan jauhot 😦 Jauhot ovat sopivat vast asilloin, kun ovat reippaasti ruskistuneet ja tuoksuvat melko voimakkaasti. Varo silti polttamasta niitä! 

Kaada kuumaa vettä parissa erässä samalla voimakkaasti vispilällä vatkaten pannulle jauhojen sekaan. Kaada vettä niin paljon, että saat kastikkeesta sopivan paksuista. Lisää kasvisliemikuutio ja kun se on sulanut lisää nakit (ja etukäteen paistettu sipuli). Kastike on valmis! Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.</sup>

^{Olen paljon puhunut niistä nukkekoruista. Tässä niistä nyt vihdoin ja viimein vähän esimakua. Dexterin ja nukkeleikkien innoittamana 😉}

 ^{Ei muuta tällä kertaa. Huomenna on toka vika päivä, silloin ostetaan laadukkaita vaatteita ja muita kankaisia asioita.}

^{Kaikille oikein hauskaa viikonloppua! Tulkaa ihmeessä Tikkurin Maalaismarkkinoille!} 

^xoxo,

^Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 25. päivä

Viikonlopulle tulossa (toivottavasti) isot myyjäiset ja mä olen tulossa kipeeksi 😦 No, toivottavasti saan sen supervoimillani kaikotettua pois.

Tänään vuorossa omien vaatteiden kiertoon laitto. Siis kirpputorien täyttö. Kaikkihan meistä joskus tekee virheostoja, tai sitten johonkin vaan kyllästyy, voi olla että laihdutaan/lihotaan oikeaan kokoomme, muoti muuttuu, kaikennäköistä. Kaappiin kertyy vaatteita, joita me ei enää käytetä. Harva sitä pystyy välttämään. Vaikka tietenkin suotavaa se olis 🙂 Mutta nyt siis kyseessä ne vaatteet, jotka on aika saada pois kaappia täyttämästä. Mitä niille tekis?

Onneksi Suomi on kirpputorien luvattu maa, ja meillä on paljon paikkoja, joissa myydä vaatteitamme. Tai sitten ne voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Tästäkin on tehty superhelppoa: vaatekeräyslaatikoita on usein siellä missä muutkin kierrätysastiat on. Mulla itellä on jokin “vamma” kirppismyymistä kohtaan, vaikka kirpputoreja rakastankin – asiakkaana, joten tykkään itse lahjoittaa vaatteeni muiden myytäväksi. Mutta paljon näkee vaateröykkiöiden takana nuoria, trendikkään oloisia ihmisiä, jotka myyvät vanhoja vaatteitaan. Ja niitä ostavat ihan samanmoiset ihmiset, eli siis muutkin kuin “risupartahipit”.
Yhteenveto (Puputytön pettämättömällä logiikalla): Myymällä (ja ostamalla) vaatteesi kirpputorilla (-toreilta), sinustakin tulee nuori, trendikkään oloinen ihminen! Kehoitan kokeilemaan!

Meinasin unohtaa kokonaan vaatteiden vaihdot ja pienemmille sukulaisille ja muille tutuille pieniksi käyneiden vaatteiden kiertoon laittamiset. Onneksi tämäkin tuntuu olevan aika suuressa suosiossa meillä täällä Pohjolan perukoilla! Turhan usein arastellaan ns. arkivaatteiden eteenpäin laittoa kaveri/tuttavapiirissä. Rohkeasti vaan kysymään kelpaisiko vaikka naapurin pienelle lapselle teidän muksujen vanhat vaatteet. Ei tarvitse lähteä raahaamaan omiaan minnekään, vaan saa ongelman näin helposti pois päiväjärjestyksestä. Tietenkin, jos naapuri ajelee ökyautolla ja jälkikasvukin näyttää olevan puettuna viimeisimpien muotivirtausten mukaan voi olla syytä välttää omien “perus merkkisten” vaateiden roudaamista heille. Anna ennemmin sellaiselle, jolla maanläheisemmät arvot 🙂

Vaatteidenvaihtoilloista olen ainoastaan kuullut, mutten koskaan osallistunut, enkä tiedä että kukaan tuttavapiirissäni olisi tälläisiä järjestänyt. Toimii ehkä nuoremmilla paremmin. En tiedä. Ajatuksena kuitenkin mukava: mä tuon mun turhaksi käyneet vaatteet ja kaverit tuovat omansa ja sitten sä saat valita kavereiden turhista itsellesi mieluisat. Kaikki voittavat!

Huomenna paneudutaan pesuaineisiin!

Eilen olen löysäillyt oikein toden teolla. En mennyt aamulla juoksulenkille, vaan jäin sänkyyn lukemaan. (Luen edelleen Pharmageddon -pamflettia, joka on kyllä aika avartava, vahvistaa mietteitäni sairausteollisuudesta). Muutenkin olen vaan lötköillyt. Katsonut elokuvia mm.  Penelope (yllättävän hauska; yllättävän siksi, että oletin sen olevan huono), 11. hetki (the 11th hour) (todella hyvä, suosittelen kaikille. Kamaluudestaan huolimatta voimaannuttava. Uskoakseni olen kyllä nähnyt tämän jo aiemmin, ehkä täälläkin siitä jo puhunut?) ja myöhään illalla sitten vielä Crash (todella hyvä).

Lisäksi olen myös tehnyt paljon koruja. Ja sotkua. Sotku on kyllä Tehtaalla hyvä asia. Se aina seuraa luovuuden puuskia 🙂

Ai niin, meillä on koulussa alkanut koeviikko, joten en ollut eilen koulussa, enkä mene sinne tänäänkään. Pääsen pitkästä aikaan Animalian PKS tapaamiseen tänään! Poikkeuksellisesti treffataan keskustassa, Kupolissa klo 18, ja sitä ennen Akkunan edessä klo 17 alkaen kerätään nimiä Suomen Suurimpaan ja Kauneimpaan Kansalaisaloitteeseen!

Mulla on myös muuta asiaa keskustaan, joten tämä sattui oikein sopivasti 🙂

Otin eilen myös muutaman kuvan nukketalosta. Olen vakaasti päättänyt, että kunhan näistä myyjäisistä ja koeviikosta on selvitty, on aika paneutua nukketalon remonttiin. Bambi, joka on ensimmäinen ja rakkain nukkeni, tarvitsee huomattavasti söpömmän kodin! Työn alla on puolipaneeli, ollut kyllä jo kuukausia. Ens viikolla alan sitä kuitenkin tosissani työstämään.  Siihenkin sain innotuksen siitä ihanasta Hello Sandwich kirjasta 🙂

Bambi ja Bunny Bambin huoneessa. Tätä huonetta pitäisi siis söpöstyttää 🙂 Aika söpöllehän se näyttää jo nyt, mutta haluan siitä vielä söpömmän. Niin, että se olisi söpö myös ilman supersöpöjä tyttöjä.

Mei syö hilpeänä banaania! Viirinauha on lähes suoraan Hello Sandwich kirjasta, pallonauha (jonka alunperin tein kaulakoruksi) on voimakkaasti em. kirjan innoittama. Tälläistä iloa ja riemua haluaisin enemmän nukketaloon. (ja kyllä, mulla on välillä isoja vaikeuksia muistaa kaikkien tyttöjen nimet…)

Kattoterassilla hengailee kaksi vanhusta: Skipper ja Daisy. Näillä ei ole nukketalossa ja -leikeissä mitään virkaa, mutta nostalgiasyistä ovat päässeet talon korkeimpaan kohtaan.

Olen yöllä uneksinut lento-onnettomuudesta (lentokone lens, tai siis lentokoneen lento loppui, H:gin Rautatieasemalle, kiskoille ja siitä lasiovien läpi Alepaan) ja siitä syystä niskat aivan jumissa. Tekis mieli ottaa siihen lääkettä, mutta ajatus siitä, että se päätyy vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja muutenkin koko lääketeollisuuden iljettävyys estää ottamasta. Entä jos vaikka vähän venyttelis? Ei kai sentään, ennemmin mömmöjä naamaan.

Tänään leivon omenapiirakan kun tulee vieraita kylään 🙂

Kamala väsy. Moikkaloikka nyt sitten vaan!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 24. päivä

Kukkuluuruu! Täällä taas! Tällä kertaa vuorossa vaatteiden uudelleen käyttö! Eli siis just ne kirppikset ja huuto.netit ja kavereiden kesken vaihdot. Juurikin tällä hetkellä omasta vaatetuksestani isoin osa on kirppikseltä ostettu, sukat ja pikkarit kaupasta uutena, t-paita lahja kaverilta, mutta farkut ja huppari kirppikseltä, sekä päässäni oleva pyyhe jonkun toisen vanha. Farkut ehkä yhdet parhaista pöksyistä joita mulla koskaan ollut. Eikä maksanut kuin 5 euroa. joka oli kyllä liikaa, sillä olivat haaroista kuluneet niin, että jouduin paikkaamaan. Mutta ehkä ne eivät olleet huomanneet niitä reikiä. Ja muutenkin Fida on ylihinnoiteltu.

Erityisesti lastenvaatteita hankkiessa kannattaa hyödyntää kirppiksien valtavia valikoimia! Ihan pikkuvauvat, jotka ei vielä edes osaa liikkua ei vaatteita juuri kulutakaan (ikävät tahrat on toinen juttu, mutta nekin ainoastaan kosmeettinen haitta, harva tahraisia vaatteita haluaa kirppikseltäkään ostaa, mutta oman perheen sisällä voi tahraisenkin vaatteen laittaa pienemmille sisaruksille kotikäyttöön) kasvavat kauhiata vauhtia, niille ihan turha ostaa kaupasta uusia vaatteita parin kuukauden välein. Pienellä vaivannäöllä saa lähes kaikki vauvanvaatteet murto-osalla siitä hinnasta, kuin ne oliisvat uutena maksaneet, ympäristösäästöistä puhumattakaan.

Myönnettäköön, etten tiedä minkä verran aikuiset ns. normaalikokoiset ja siitä suuremma löytävät käytettyjä vaatteita, mutta tälläiset kitukasvuiset löytävät niitä ainakin todella hyvin. Kun tämä koko missä minä olen, on monelle vielä “kasvun paikka”, välietappi matkalla omaan kokoon. Mutta tokihan paljon liikkuu niitäkin vaatteita, mihin ihmiset ovat yksinkertaisesti vain kyllästyneet.

Lastenvaatteita liikkuu myös paljon tuttujen keskuudessa. Loistavaa! Minunkin molemmat lapseni ovat hyvin pitkälti puettuja muiden vanhoihin vaatteisiin. Tässäkin on hyötyä pienikokoisuudesta 🙂

Kirpputoreilta löytyy myös todella paljon myös muita hyväkuntoisia, usein jopa käyttämättömiä, tekstiileitä. Esim. pyyhkeitä, pöytäliinoja, petivaatteita, lautasliinoja. Mm. Pinkkiksen kaikki vuorikankaat ovat uusiokäyttöön otettua materiaalia, useimmiten vanhoja lasten petivaatteita. Ja osa suosituimmista pussukoista on tehty kokonaan uusiokäyttöön otetusta kankaasta, mm. My Little Pony ja Myyrä -pussukat. Tälläkin hetkellä Pinkkiksellä on myynnissä MLP, Maailman Vahvin Nalle (Bamse nykyään?) ja Peppi -pussukoita. Jää ympäristökuormitus aikas minimaaliseksi, kun jopa osa langoista on kirppiksiltä ostettu! Niin, tokihan kirppiksiltä löytyy ihan kangastakin niille, jotka siitä osaavat jotain loihtia.

Toki käytetyn tavaran ostaja joutuu tekemään kompromisseja, välillä melkoisestikin. Kirppikseltä on aika turhaa lähteä etsimään sitä yhtä tiettyä, mainoksesta tuttua, Luhdan pyyhesettiä. (tekeekö Luhta pyyhkeitä?) Taikka just tietynlaisia farkkuja. Usein käy niin, ettei omaa kokoa juuri sillä hetkellä satu olemaan lainkaan, saati sitten että olis mieluisa malli ja vielä värikin. Mutta kun kiertelee paljon, väkisinkin tömää itselle mieluisiin ja tarpeellisiin asioihin aika ajoin. Ja jos tuli virheostos, ei se paljoa kirpaise, kun siitä on maksanut esim. 50 senttiä, kuten minä viimeisimmistä farkuistani. Takaisin kiertoon vaan!

Tässäpä postauksessa ei taaskaan ollut mitään järkeä.

Taidanpa tästä kaivautua kiven alle.

Sitä ennen kuitenkin pieni hehkutus! Löysin pakastehyllystä tämän!

 Olen syönyt niitä saman merkin perusriisipiirakoita niin, että napa paukkuu! Ja nyt löysin nämä! Ostin (vaikka olivatkin kalliimpia kuin isommat versionsa) ihan vaan tuon ” Sopii vegaaneille” maininnan takia. Ihanaa, kiitos Myllärin Luomu!!! Tokihan ne Myllärin Luomu Riisipiirakatkin sopivat vegaaneille, mutta näissä se erikseen mainitaan. Ovat ehkä huomanneet, kuinka paljon vegaanit niitä hehkuttavat. Meille kun ei niin kauhiasti noita riisipiirakoita tehdä. Eikä ainakaan näin hyviä! Sulhaspiirakoita en ole vielä ennättänyt maistamaan, mahdollisesti tänään lounaaksi niitä paahtimessa paahdan. Illalla vetäsin koulun jälkeen sipsipussin tosta noin vaan, hups sinne meni! Ja tölkki limua perään. Ja päivällä puoli pakettia lakuja.

Nyt myyjäisjuttuja tekemään! Kaikki paikalle kykenevät tulevat tietenkin Tikkurilan Maalaismarkkinoille minua moikkaamaan!

Huomiseen!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 23. päivä

Tänään ostetaan vähemmän vaatteita ja muita tekstiilejä. Osa teistä muistaa, kuinka tein uuden vuoden lupauksen liittyen vaatteisiin. Niille jotka eivät muista tiedoksi, että lupasin olla ostamatta uusia vaatteita. Vaikkakin olen melkeinpä kaikki muut lupaukseni unohtanut ja rikkonut, tämä on pitänyt yllättävän hyvin! (nukenvaatteita ei lasketa!). Olen ikään kuin epähuomiossa ostanut kaverilta hupparin ja kirppikseltä viimeviikonloppuna hupparin myöskin, mutta uusia vaatteita hanskoja lukuunottamatta en ole ostanut! Eikä ole kyllä oikein tehnyt mielikään. kun ei kiertele vaatekaupoissa ei tule niitä mielitekojakaan.

Vaatteiden kierto länsimaissa on, kiitos H&M’n ja muiden halpisketjujen, melko lailla järkyttävää. Uutta vaatetta, väriä ja mallia, pukkaa harva se päivä kaupan hyllyille. Koko ajan pitäis olla päivittämässä, ainakin jos lukee naistenlehtiä ja uskoo niiden höpinöihin. Ja koska vaatteet ovat niin halpoja, kiitos Kiinan, Intian ja muiden vastaavien valtavien hikipajojen, on aika tuskatonta heittää neuletakki, josta irronnut nappi sekä viime sesongin mekko (jota tuli käytettyä kerran) tosta noin vaan menemään. Uutta ja entistä ehompaa saa pienellä rahalla tilalle.  Ei hyvä!

Vaatteilla on melkoinen ekologinen jalanjälki, jopa luomupuuvillalla. Tavallisesta puhumattakaan. Saati sitten synteettiset! Kamalia kaikki! Luomupv tarvitsee valtavasti vettä, ja se tietenkin kasvaa vain sellaisissa paikoissa, joissa vesi on muutenkin kortilla. Ja jotta valmiin vaatteen hinta voi olla länsimaiselle asiakkaalle edullinen (ja silti itse yritys takoa valtavasti voittoa) on jostain nipistettävä, helpoiten se onnistuu vähään tyytyvän puuvillan kasvattajan ja jatkokäsittelijöiden, ompelijoiden, värjääjien jne. palkoista. Snip snap – näin leikattiin iso osa hinnasta pois. Jos jollekin jossain vinkuintiassa tuli paha mieli – voi voi. Otetaan joku iloisempi tilalle! Ei niin luonnonmukainen puuvilla taas tarvitsee valtavan vesimäärän lisäksi myös hillittömät määrät hyönteismyrkkyjä. Alex Shimo-Barryn kirjassa 100 konstia pieneen hiilijälkeen sanotaan, että puuvillan viljely vie n. 3 prosenttia kaikesta maailman viljelysmaasta, mutta 16 % kaikesta käytetystä hyönteismyrkystä! Huh huh! Kannattaa ostaa luomua! Siis silloin kun on pakko ostaa uusia vaatteita/tekstiileitä.

Synteettiset kuidut tehdään öljystä. Jonkin verran myynnissä on myös kierrätysmuovista tehtyjä vaatteita, fleeceä taitaa kaikki pulloista tehdyt vaatteet olla. Nekin parempi vaihtoehto, muttei yhtä hyvä kuin kirppikseltä ostaminen.

Omista opiskeluajoista on sen verran pitkä aika, siis siellä vaatetuspuolella, etten muuntokuiduista muista enää mitään. Oliko ne edes muuntokuituja? On siis joitain vaatteita, jotka on tehty um…sellusta? Siis jotenkin kovasti vänkäämällä väännetty puusta? Saa oikaista!

Hamppu, pellava ja nokkonen taitaa olla kaikista ekologisimpia? Ellei kirppiskuteita lasketa. En tiedä tehdäänkö näistä edes käyttökelpoisia vaatteita. Varmaan pellavasta jotain aikuisten naisten vaatteita.

Erityisen hupsua on ostaa pienille lapsille, jotka kasvavat hurjaa vauhtia (monta vaatekokoa parin ensimmäisen elinvuotensa aikana), suurta vaatevarastoa. Muistan, kuinka lapsenhoitajana ameriikassa perheen alle vuotiaalla tyttövauvalla oli vaatekaapissaan enemmän vaatteita kuin minulla. Älytöntä. Eihän se edes ennätä käyttämään niitä kaikkia, ennen kuin ne ovat käyneet jo pieniksi. Perheen äiti saattoi myös pestä pesukoneessa pelkästään yhden lastenvaatteen, jos sattui sitä tarvitsemaan… (että ihan sama mitä me täällä tehdään, maailma on täynnä hulluja kuluttajia, jotka tuhoaa planeettaa nopeammin kuin me ennätetään sitä pelastamaan).

Eipä tästä kait sitten muuta. Haastan teidät siis ostamaan vaatteita ainoastaan oikeaan tarpeeseen! Uskoisin, että pärjäisin vallan mainiosti toisenkin vuoden näillä vaatteilla, jotka kaapissani nyt jo on. Mutta kun on tulossa ulkomaan matka, en uskalla ainakaan vielä luvata mitään 🙂

Eilen olin äitillä siivoamassa, siivosin kaksi ruokakaappia ja yhden kattilakaapin, sekä tasoja. Ja tiskasin ja vein monta kuormaa kierrätykseen. Lähes kaikki äipän teet meni biojätteeseen, sillä olivat keskimäärin vm-2007…kaikista paras(pahin) oli lihaliemijauhe parasta ennen 08/1995. Sain kaikki nyt hyvään järjestykseen, vanhat pois ja parasta ennen päiväyksensä ohittaneet, mutta vielä syömäkelpoiset etualalle, jotta ne syötäisiin pikaisesti pois. Kaikista paras oli kuitenkin kattilakaapin siivous. Äitillä on oikein iso ja toimiva kattilakaappi, tai olis, jos sieltä ei olis yks hyllyistä romahtanut kaikkien muiden hyllyjen päälle, niin että kaapista ainoastaan kolmannes, jos sitäkään, oli käytössä. Tyhjensin kaiken, kuurasin kattilanpohjatahrat ja pölykerrostumat pois, ruuvasin ruuvin puuttuneen kannattimen tilalle, yhdessä valkattiin käyttöön jäävät kattilat ja pannut, pistin kaiken paikolleen ja äiti oli kovin tyytyväinen. Jopa niin, että kävi kahdesti uudistunutta kaappiaan ihan vaan ihailemassa 😀

Mulla meni siivotessa kamalan pitkään, niin että jouduin kiireellä hakemaan uuden parin kokeilupiilareita ja syömään hesessä, ennen kuin kaasutin takaisin kotiin. Matkalla jo kehittelin itselleni kiukkua ja päätäväisyyttä omia ikioma autoni. Sillä meillä oli päällekäisvaraus autosta. C tarvitsi sitä omaan menoonsa ja minä taas omaani.
Kotona saatiin aikaseksi hillitön riita, lopputuloksena minä hurautan autolla Vantaan Varistoon skräppäämään. Ensin meinasin, että jään vaan ajelemaan, enkä mene minnekään kiukkuani kylvämään. Onneksi menin, sillä paha mieli jäi autoon ja minä sain ihanan illan ihanan harrastuksen parissa, ihanien ihmisten ympäröimänä. Teki hyvää. Vaikkakin paha mieli odotti edelleen autossa ja tuli mukanani sisään kotiin. No, kyllä se tästä.

Sain tehtyä kolme sivua, mikä on aika vähän. Mutta olin 1,5 tuntia myöhässä. Lisäksi sain ruinattua meille skräppimaratonin ens kuulle! Wohoo! 10.11 klo 11-24 skräpätään taas niin että kynnet meinaa irrota!

Eipä sitten tällä kertaa muuta. Paljon olis tekemistä, mutta taidan alkaa katsomaan Kleopatra elokuvaa. Se on ihan ensimmäisiä elokuvia, joita muistan katsoneeni. Samoin 10 käskyä.

Hauskuutta tiistaille!

xoxo,

Puputyttö (jonka emo just soitti, ja vielä kiitteli eilisestä! On edelleen haltioissaan kattilakaapistaan! *ihanaa*)