Tiistaina tähtäimessä: Hammastahnat

Moikkista!

Mulla on takana ihan älytön hulinaviikko: viimeksi viikko sitten tiistaina olen ollut kotona koko päivän, sen jälkeen koko ajan töissä (kun on työkaveri ollut lomalla on mullekin riittänyt töitä), lauantaina oli vapaapäivä, mutta olin aamu kasista ilta kymmeneen Animalian Kevätpäivässä, eilen ensin töissä ja sitten hulluna ja hikisenä poljin Varistoon meidän Skräppimaanantaita pitämään. Ja sieltä kotiuduin ysin jälkeen. Tällä viikolla piti olla vapaata, mutta lomaileva työkaverini oli viimeisenä lomapäivänään saanut iloisen rivin tikkejä käteensä, ja on luonnollisesti sairaslomalla. Joten minä teen hänen vuoronsa. No, onneksi on pääsiäisenä vapaata. Lauantaina olen kyllä töissä, mutta jää siihen kuitenkin kolme päivää. Pitäis tyttären synttärit johonkin väliin saada järjestettyä. Tänään täytyy mennä kävellen töihin, kun pyörä jäi sinne Varistoon. Uh. Raskasta tämä työssäkäynti. No, ainakin se mahdollistaa sen, että on sitten millä mällätä Japanissa syksyllä. 🙂 Tämä toimikoon kepeänä varoituksena tämän viikon postauksien sisällöstä. Mä en ole ennättänyt mitään kirjoittamaan etukäteen. Tulee mitä tulee. Tänään kuitenkin vuorossa vegaaniset hammastahnat. Ja ehkä vähän hammashygienia.

16800643345_25166dbd89_k

Ekokaupoista saa eläimillä testaamatonta kosmetiikkaa, myös niitä hammastahnoja. (joo, ja eläimillä testaamaton ei ole yhtä kuin vegaaninen, eikä vegaaninen ole yhtä kuin eläimillä testaamaton, ja vaikka Euroopassa on vallalla kosmetiikan eläinkoekielto, se ei tarkoita sitä, ettei kosmetiikkaa kiertoteitse testattaisi eläimillä. Eli nämä listat ovat edelleen tarpeen. Ja tuoteselosteiden lukeminen.)

Mutta aloitetaan kuitenkin sillä, mikä tekee hammastahnasta mahdollisesti epävegaanisen:

1. Eläinkokeet (eli käytä sitä listaa taikka Animalian listaa)

2. Glyseriini (voi olla kasviperäistä taikka eläinperäistä, mutta varmimmin eläin-, ellei erikseen mainittu, että kasviperäinen)

3. Jostain luin, että jotkut (mutta siinä ei ollut mainittu, että mitkä) tunkis jopa jauhettuja luita hammastahnaan, mutta tiedä häntä.

Sanottakoon vielä tähän kohtaan, kun kerta mieleen tuli, että tää hammastahna on vaan siis pisara meressä. Vasta loppupeleissä sillä voi olla jonkinlaista merkitystä, mutta niin kauan kuin lihan syönti jatkuu nykyisessä mittakaavassa, sillä mitä hammastahnaa sä käytät ei ole mitään merkitystä eläimille. Eli maailma ei pelastu sillä, että vaihdat vegaaniseen hammastahnaan, mutta jatkat eläinten syöntiä. Vegaaninen hammastahna on enemmän sellaista hienosäätöä. Ja siis tietenkin parempi tukea eettisiä yrityksiä ostamalla niiden varmasti eläinkokeettomia tuotteita. Enkä missään tapauksessa väitä, että minun mielestäni eläinkokeettomuudella ei olisi mitään merkitystä. Koitan vain korostaa sitä, että muutos lähtee siitä ruokavaliosta. Tätä mieltä minä olen.

Arvostelustani saattaa tulla hivenen tynkä, sillä minulla on kokemusta ainoastaan Jason Naturalsin, Urtekramin, Kingfisherin ja Dr. Hauschkan hammashygienia tuotteista. Ehkä myös Weledasta, Santesta ja Logodentistä. Ja tää on nyt vähän epäreilua, sillä jos en olekaan käyttänyt noista kaikkia, on väärin haukkua ne, mutta sanottakoon, että vain kaksi merkkiä, joita olen kokeillut läpäisee minun tiukan seulani: Kingfisher ja Jason. Kaikki muut kokeilemani vegaaniset hammastahnat jättää hampaat jotenkin nihkeiksi, tai eivät ainakaan sellaisiksi sileiksi ja liukkaiksi, kuten hampaiden kuuluisi olla harjauksen jälkeen. Sorry vaan kaikki muut merkit – ette kelpaa minun suuhuni. Dr. Hauschkalta en ole kokeillut tahnaa, ainoastaan suuvettä. Enkä ostanut toiste. Ei siinä, en suuvedeltä erityisesti mitään odotakaan, mutta on sillä välillä kiva lotrata.

Hammasharjoja ei juurikaan voi ostaa epävegaanisena, paitsi Ruohonjuuressa myytävät Montebianco harjat, joiden harjakset ovat siankarvaa. (tai ainakin ne olivat siankarvaa muutama vuosi sitten, silloin niillä oli kyllä myös nailonisia harjoja,joita enää ei näytä olevan.) Tietenkin, jos ostaa hammasharjan valmistajalta, joka valmistaa hygieniatuotteita, joita ei löydy yllämainituilta listoilta tietä tukevansa heidän toimintaa. Ja sitähän me emme halua tietenkään. Joten parasta ostaa harjatkin ekokaupoista. Itselläni on ollut vuosikaudet sama harja käytössä, vaihdan siihen vain pään kolmen kuukauden välein. Kyseessä Terradent/Ecodent merkkinen harja, joita ei jostain syystä suomesta enää saa. Vuosia sitten kuulin, että tuotteen valmistus olisi lopetettu, mutta kumma kyllä edelleen sitä ulkomailta saa. Mene ja tiedä.

Ihan samoin kuin hammastahnojenkin kanssa, maailma ei pelastu sillä, että vaihtaa hammasharjan ekologisempaan vaihtoehtoon, varsinkin kuin harjanvarressa on tälläinen materiaan ihastunut tuhlailija. Mutta jos nyt edes vähä yritän olla ekompi niin kai sillä jotain merkitystä on? Onhan? (ja siis kyllähän mä ihan oikeasti olen keskiverto kansalaista paljon ekompi, mutta kun mietin, että kuinka eko voisinkaan olla, jos en vaikka lentäisi Japaniin aina tilaisuuden tullen, jos en lämmittäisi ruokaani vaan söisin sen tosi ekosti kylmänä, kypsentämättä taikka muuta.) Joka tapauksessa muita suosimiani hammasharjamerkkejä, joita ostan mm. lapsilleni ovat Helunasta saatavat Preservet sekä Ekolossa myynnissä oleva Humble Brush.

Ai niin, kerrottakoon vielä, että Jasonia saa Helunasta ja Kingfisheriä Punnitse & Säästä:stä. Ja muualtakin, mutta sieltä se on meikäläiselle helpoimmiten saatavilla. Niin, ja varmistettakoon nyt vielä, että kun puhun maailman pelastuksesta niin siinä on jonkilainen leikkisä sivuvire, että älkää ottako ihan tosissaan kaikkea mitä kirjoitan. Tai tosissaan joo, mutta vakavissaan ei. Silleen rennolla huumorilla, kiitos.

Pahoittelut että tästä postauksesta tuli näin sekava, mun piti kirjoittaa Ekolosta, mutta kuvat onkin miehen kamerassa ja mies missä lie.

Hei nyt.

xoxo,

Raisa

Mitä tänään syötäisiin? Ihan sama, kunhan se on todella vaivatonta!

Huomenta, ihanaiset!

Tänään vuorossa jotain todella helppoa! En iste ole sitä mieltä, että ruoan laiton kuuluisi olla helppoa ja nopeaa, kaikin puolin vaivatonta. Uskon vakaasti siihen, että iso osa ihmiskunnan ongelmista johtuu siitä, että saamme ruokamme niin saamarin helposti. Joten meillä jää aikaa kehitellä kaiken maailman murheita.Mutta ei mennä tähän sen syvemmin.

Tänään, koska meillä kaikilla on julmettu kiire mennään yli sieltä mistä aita on matalin. Tänään haetaan ruoka kaupasta sellaisenaan. Tänään on ok poimia keksit kaupan hyllyltä. Tänään on ok olla niin kuin kaikki muutkin, ja ostaa valmista.

Miten vegaani sen sitten tekee? Ei kukaan täysjärkinen (anorektikot ei ole täysijärkisiä, väitän minä) jaksa/viitis/halua lukea kaikkia pakkausselosteita joka ikisestä tuotteesta. Siinä menee ikä ja terveys. Ei syytä huoleen, sillä joku on tehnyt sen jo puolestamme!!! 🙂

Suomen Paras Sivusto: Vegaanituotteet.

Sieltä löydät lähes kaikki Suomessa myytävät, tavallisista ruokakaupoista saatavat vegaaniset tuotteet!! Tästä sivustosta hyötyvät kaikki! Aloittelevat vegaanit, vegaanien kaverit, vanhat vegaanitkin varmasti kaipaavat välillä jotain uutta ruokavlioonsa, vegaaneita kestitsevät.

4768942236_da99aeac7e_b

Sivustolta löydät uutuudet ja uutiset (jos vaikka joku aiemmin vegaaninen tuote on muutettu epävegaaniseksi jne.), ruoka, juoma, lisäravinteet ja vitamiinit, kosmetiikka ja hygienia,valmistus- ja lisäaineet, kaupat ja kaiken kukkuraksi sivustosta hyötyvät myös englantia puhuvat.

Menkää, ja todetkaa kuinka helpoksi on vegaanien elämä tehty!!

Ihastuttavaa alkanutta viikkoa!

xoxo,

Raisa

Puputytön Helpot ja Hauskat Askartelut: Perhostaulut

Heipparallaa!

Tälle päivälle olen säästänyt jotain todella helppoa ja nopeaa, onhan kelloja siirretty tunnilla ja meillä sisäinen kello sekaisin. Perhostaulu. Kaikkihan ne tietää; kiehtovat ja samalla todella epäilyttävät. Että ihan oikeita, kuolleita olentoja sillä lailla laitetaan esille. Ja silti ne on niin kauniita. Kauhean kauniita.

Perhostauluja pystyy varmasti tekemään myös eettisesti, kuolleena löytämistään perhosista. Mutta mistä löytää kuolleita perhosia? Jos sinulla ei ole tiedossa perhosten hautausmaata ja silti haluaisit ihailla pehosten kauneutta seinälläsi ei syytä huoleen, sillä tällä helpolla ohjeellani loihdit kauniit taulut, perhosia vahingoittamatta puolessa tunnissa.

16962602191_3543b63dc3_k Tarvikkeet (kaikkia saa mm. Sinellistä, paitsi ei muovisia perhosia):

Vitriinikehys.

Maalia kehyksen maalaamiseen.

Sakset kiiltokuvien leikkaamiseen.

Kohotarrapaloja, liimaa.

Perhoskiiltokuvia, kaksi samanlaista arkkia (tai muovisia perhosia, omani ovat kirpputorilta).16791055351_424a6c9bd1_k

Maalaa kehys.

Kehyksen kuivuessa sommittele valitsemasi perhoset kehykseen.

Leikkaa huolella kaikki “sillat” (siis ne paperisuikaleet, jotka pitävät arkkia kasassa) valitsemistasi perhosista. Tarvitset kaksi samanlaista kutakin pehosta, saadaksesi lopputuloksen näyttämään enemmän realistiselta.

Jätä alimmainen perhonen eheäksi, mutta leikkaa päälliperhosesta osa pois, esim. ylemmät siivet, tai alemmat. Jätä vartalo kuitenkin kaikkiin paikoilleen.

Liimaa nämä ylemmät kappaleet kiinni alempiin vartalon kohdalta. Kevyesti nosta ylempiä siipiä alemmista, älä kuitenkaan nosta liikaa, ihan muutama milli vaan.

Laita kohotarrapalat alemman perhosen pohjaan, vartaloon ja siipiin. Liimaa perhonen kohotarrapaloilla kiinni vitriiniin.

Parhostaulu on valmis. 😀

Jos olet onnistunut löytämään kauniita muoviperhosia liimaa ne suoraan vitriiniin, ilman sen kummempia kikkailuja.

16343444633_17a8ce99fa_k

Askartelun iloa!

xoxo,

Raisa

Mitä tänään leivottaisiin? Raparperipiirakkaa!

Moikkaloikka!

Pikkuhiljaa alkaa olemaan aiheellista tyhjentää pakastinta viime kesän antimista, eikö totta? Aika ottaa ne viimeiset raparperinvarret käyttöön. (tietenkin raparperi pakastetaan paloina, mutta kuulostaa paremmalta noin.) Joten tänään leivotaan raparperipiirakkaa!

16515752322_5963ec70bc_k

Raparperipiirakka

pohja:

1 rkl pellavansiemenrouhetta ja 3 rkl lämmintä vettä

100g sinistä Keijua

3/4 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte:

n. 7 dl raparperinpaloja

1 dl sokeria

muruseos pinnalle:

50 g. sinistä Keijua

0,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

Sekoita pellavansiemenrouhe lämpimään veteen. Laita sivuun. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri isossa kulhossa. Lisää sekaan turvonnut pellavansiemenrouhe, sekoita hyvin.

Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää rasvaseokseen ja sekoita kevyesti tasaiseksi.

Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja vähän reunoille.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada pohjan päälle. Tasoita kevyesti.

Sekoita muruseoksen ainekset keskenään taikinanypyttimellä tai nypin sormin/haarukalla. Ripottele seos pinnalle suht tasaisesti.

Paista uunin alatasossa 200 asteessa 30-35 minuuttia.

Tästä tulee niin herkullista, ettet välttämättä tarvitse edes kauravaniljajäätelöä kyytipojaksi, mutta ainahan se tekee piirakasta herkullisempaa. Mutta maistuu erinoimaiselle ihan pelkästäänkin!

Makoisia piirakkahetkiä!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja Torstailta 26. maaliskuuta.

Aikainen herätys, sillä mulla oli jälleen siivousvuoro töissä, ja meidän piti olla ajoissa jonottamassa Hulluilla Päivillä lentolippuja! Heräsin kuitenkin ennen herätyskellon soittoa, ja se jos joku on aina niin mukavaa! Mukavaa on myös mennä olkkariin toteamaan, että meillä on tämmöinen ihana pappara siellä käpertyneenä.

16323104983_a23a3f4132_k

Huomenta Ripsis.

16320765384_55d0bae56d_k

Aamupala. Edelleen syön suht terveellisesti, ainakin aamulla ja päivällä. Töistä kotiintultuani en sitte enää niinkään. Terveellinen tasapaino tässäkin. (voiko tasapainoksi kutsua jos juoksee ääripäästä toiseen? Kyllä voi. Minun blogi, minun säännöt.)

16917224436_b4bb57e5e3_o

Lehtikaalia, mustikoita, banaania, hampunsiemeniä, brazilian pähkinä takaamaan seleenin saantia. Vieressä pupujen aamupala.

Ja kovaa polkien ensin Stockalle ottamaan jonotusnumero (383, menossa oli numero 305…) ja sitten töihin siivoamaan.

16320766034_5fec9d3a50_k

En ennättänyt siipan kanssa lippuja hakemaan, kun oli avattava kauppa ennen kuin meidän numero oli vuorossa, mutta hän tiesi mitä tehdä ja näin ollen saimme lentoliput ensi syksylle! Jee! Häämatka, viiden vuoden odottekun jälkeen! Nagoya – Täältä tullaan!! 😀

Lounaaksi söin lisää terveellistä ruokaa: Savutofua, höyrytettyä parsakaalia ja omenaa. Välipalaksi söin banaanin, kuivattuja aprikooseja ja 20 kpl manteleita. (kyllä, laskin ne)

16942198111_1863e46122_k

Koko päivän minua nauratti rintamerkkiasetelmani. Rakastan rintakoruja. Alkuun tein rintakoruja sitkeästi myös Pinkkikselle, mutta kun asiakkaat ei niistä juurikaan innostuneet en jatkossa rintakoruja niin paljoa sitten enää tehtaillut, nykyisin enimmäkseen itselleni. Miksei ihmiset juurikaan käytä rintakoruja? Nehän on paljon kaulakoruja kätevämmät, kun eivät roiku ja riipu, ja taas korvakoruja näkyvämmällä paikalla. En ymmärrä.

16943165025_8fac0eb09c_k

En tiedä näkyykö tästä kuvasta, että sinitiainen on kääntynyt katsomaan (huolestuneena?) kissaa.

Just ennen kuin mun työvuoro päättyi toi pomo ison satsin kamaa varastolta. Osa oli uutuuksia. Ja minä olin myyty! Tulevan reissun takia on säästäminen nyt vähän helpompaa, kun on selkeä motivaatio. Mutta näitä, varta vasten minulle tehtyjä!?, tuotteita en yksinkertaisesti pystynyt vastustamaan. Lintuja ja saniaisia! Ja entäpä tuo lentokoneleimasin??! Ja tuli just tänään, kun minä liitelen ihan omalla moottorilla maanpinnan yläpuolella tulevan Japanin matkan vuoksi. Washi teippiäkin sorruin ostamaan. Kun tuli noin hienoja.

16755466528_5f1382039f_kSokerilla oli jotain likaa naamassa, joten jouduin pyydystämään sen ja vähän tutkailemaan asiaa. Ei hyvältä näytä. Yritin netistä kanien sairauksista lukemalla tehdä omaa diagnoosia, ei onnistunut. Joku ihotulehdus näyttää olevan leuan alla. Kani muuten hyvässä iskussa, syö hyvin ja on valpas sekä liikkuu normaalisti. No, jos ei pian mene ohi ei auta muu kuin tilata taksi ja viedä lääkäriin. Meillä ei taaskaan auto toimi, kun ei ajeta sillä tarpeeksi. JA taitaa akussa muutenkin olla vikaa. En tiedä.16942198471_b9d09ac759_kYritin kiivaasti saada yhtä marraskuussa tilattua kassia valmiiksi. JA sitten en löytänyt lukkoa yhtään mistään. Mulla on ihan hiljattain ollut se paikassa X ja nyt se on kadonnut. Sain kassia muutoin ommeltua aika pitkälle, mutta sen pitäis olla lauantai-aamuksi valmiina….menee yötöiksi tänään. Saaterin S.P.16942198781_c8ec589f27_k16943166185_2e34c37906_k16756959369_adcd55788b_kKassin valmistumattomuudesta harmistuneena pesin meikkisiveltimet. Että edes jotain saisin tänään aikaiseksi. Pyrin pesemään noi siveltimet vähintään pari kertaa kuukaudessa. Mun harja on muuten ensimmäiseltä Japanin reissultani, hotellista otettu taitettava luurankoharja. Hyvin pelittää vieläkin, vaikka ikää on yli 10 vuotta.16755726770_9724000939_kPäivälliseksi oli C:n tekemää currya ja riisiä. Oikein hyvää. Jäliruoaksi oli uutta ichoc suklaata: keksinmuruja ja nugaata. Oikeesti, enää ei ole mitään syytä olla olematta vegaani. Muuta kuin välinpitämättömyys. Mun täytyy pian tehdä suklaapostaus.

16755727020_4a925d6e34_k

Tässä maltillinen aloitus.

Päivällistä syödessä katsottiim Modern Family ja alettiin katsomaan (meille) uutta sarjaa: Broad City, joka vaikutti melko lupaavalle. Minulle iski suklaahimo, joka ei ollut talttunut vielä noiden edellämainittujen sarjojen aikana, joten C laitto mulle Orange is the new blackin, ja meni itse tekemään jotain fiksumpaa. Minä katsoin tv:tä ja söin aivan liikaa suklaata. Loppuillasta voinkin sitten huonosti.

16942200571_b0e3cb3b19_k

Nää kaverit oli kyllä niin suloisia, että huono olo melkein unohtui.16756961289_5377fa77a9_k 16943168765_17ada4e4bd_k Pesin naaman ja hampaat ja menin pornotähden kanssa sänkyyn.16943169095_59ba1a18e1_k

xoxo,

Raisa

Torstai Toivoa Täynnä: Rescue puput

Viime viikolla mun piti kirjoittaa tästä, mutta muistin sen väärin ja kirjoitinkin ylipäätään rescue lemmikeistä. Mä en tiedä onko tälläistä kommenttia ollut oikeasti olemassa, ainakaan mä en löydä sitä mistään, mutta mun mielestä joku (Sanna?) kysyi jotain pupuista. Ehkä se oli unta?

3343373323_6386047509_o

Mä en missään tapauksessa kuvittele olevani mikään pupuexpertti, mutta kyllä mulla alkaa jonkin verran olemaan kokemusta niiden hoidosta ja elämästä. Ja mä puhun nyt tämän kokemuksen äänellä. (Meillä on siis kaksi kania, sekä yksi edesmennyt kani. Kokemusta siis huikeasti kolmesta kanista.)

Rhino tutustuu Sokeriin. Sokeri turvallisesti pyyhkeen sisässä.

Rhino tutustuu Sokeriin. Sokeri turvallisesti pyyhkeen sisässä.

Aloitetaan ihan perusteista: kani on yhdyskuntaeläin, en ihan tiedä miten se eroaa laumaeläimestä, mutta tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei se ole erakko. Kanilla olisi siis syytä olla kaveri. Mutta kaverin hankinnassa on paljon mutkia matkassa – kaikki kanit nyt vaan eivät tule toimeen keskenään. En mene sen syvemmälle vieraiden kanien totuttautumiseen, mutta vastaan mielelläni jos jollain on siihen liittyvää kysyttävää, aihe on minulle tuttu. 🙂 Helpoimalla siis pääsee kun kanit tulevat eläinsuojelukeskuksesta tms. jo valmiiksi parina. Jotkut kanit saattavat olla niin dominoivia, ettei niiden seuraan tule laskea muita kaneja, nämä pomottajat olkoot sitten ilman lajitoveria, mutta kaipaavat kuitenkin ihmisseuraa, päivittäin ja paljon. Kani on siis seurallinen eläin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielestäni kanien kanssa pärjää todella hyvin, jos ottaa huomioon niiden luonnollisen käyttäytymisen. Eli siis miettii, mitä kani luonnossa toimii. Kanithan kaivavat, rymyävät kaivamissaan tunneleissa, syövät, etsivät ruokaa, pelkäävät (ovathan saaliseläimiä) ja hengailevat keskenään. Kaiken kaikkiaan kani on melko lailla aktiivinen eläin, jolle tulisi järjestää turvallinen “koti” sen mukaisesti. Häkki ei nyt yksinkertaisesti voi olla kanin koti. Ei niin isoa häkkiä olekaan, missä se vois kaverinsa kanssa tarpeeksi rymytä. Kanit on syytä pitää vapaana. Ja mielellään niin, että niillä on myös oma tila mihin vetäytyä “turvaan” ja missä voi huoleti kaivella ja järjestellä tiloja kanimaisesti. Väittäisin, että meidän kaneilla on melko ideaali tila: oma (pieni) huone, jossa lattia katettu oljilla ja matoilla (kanit eivät yhtään tykkää liukkaasta lattiasta), vessa erikseen (vessana käytän kaninhäkin pohjaa), kaksi (pientä) ikkunaa, kartonkiputkia tunneleiksi, “turvatunneli” (häkin yläosa katettuna huovalla) jonne mennä piiloon tai hengailemaan, pieni puinen pesäkoppi (jossa ne kyllä käy, mutten ole koskaan nähnyt niitä siellä), sekä jatkuvasti avoinna oleva ovi, josta pääsee muihin yläkerran tiloihin. Sokeri, pupuista arempi harvemmin tulee huoneesta pois, mutta Hyrrä käy kyllä päivittäin lastenhuoneessa syömässä sohvaa ja nakertelemassa tyttären petivaatteita.

3511732071_86e7554489_o

Tämä kuva otettu ennen kuin katoin lattian oljilla. Tässä näkyy se osa, joka nykyään katettu oljilla. Tästä toiseen suuntaan jatkuu huone, joka katettu ainoastaan matoilla, ihan vaan siisteyden vuoksi. Kyllähän sitä olkea joka tapauksessa kulkeutuu myös ihmisten asuttamiin tiloihin, mutta näin saan sitä minimoitua.

13327172273_284334f888_o

Kanien ruoka nro yksi on ehdottomasti heinä! Kaikki muu tulee siinä sivussa, heinä aina se tärkein! Heinän lisäksi tulee aina olla saatavilla vettä, jonkinlainen kalkki- ja suolakivi. Päivittäin annetaan pieni määrä tuoretta ruokaa (esim. porkkanaa, voikukanlehtiä, omenaa) ja noin viitenä päivänä viikossa ruokalusikallinen täysrehupellettiä/kani. Onnistuin noilla pelleteillä lihottamaan Sokerin ihan muodottomaksi, kun luulin, että niitä pitäis koko ajan olla saatavilla. Ei siis pidä. Eikä kaneille tulisi juurikin tuon lihomisen välttämiseksi tarjota mitään siemenseoksia. Vaikka niissä usein onkin pupun kuvia. Ainoastaan niitä pellettejä. Hampaiden huollon kannalta tulisi kanin saada myös kovaa purtavaa, esim. kuivattua leipää taikka omenapuun oksia, joista ainakin meidän puput tykkää kovasti.

7455902194_ca35ab39a2_o

Olen todennut, että ainakin meidän puput jostain syystä pissivät ja kakkivat heiniinsä. Tajusin tämän siinä vaiheessa kun seinälaudat alkoivat käymään pehmeiksi…siirsin heinät pahvilaatikkoon, ja puput pissivät laatikonkin märäksi hyvin nopeasti. Joten nykyään meidän kanien heinät ovat vessalaatikon perällä. Se laatikko on niin iso, että ne heinät mahtuu olemaan siellä ilman, että ne joutuis käymään vessassa niiden päällä. Vaikka ne taitaa tehdä sen jostain syystä kumminkin. Olen alkanut antamaan heinää vähän kerrallaan, kahdesti päivässä, etteivät söisi likaantunutta heinää. En ymmärrä miksi ne toimivat näin? Tietääkö joku?

3344205898_b9fc28d803_o

Pupujen ruoan, niin tuoreen kuin ne pelletitkin, viskon ympäri huonetta, ihan sinne olkienkin sekaan, että saisivat vähän puuhaa niiden etsimisessä. Ihan kuin kanit luonnossakin. Eläinlääkäri suositteli laittamaan ruoan koirien aktivointipalloon, jota tehtiinkin jonkin aikaa, mutta ne oppi siinä pyörittämisessä niin taitaviksi, että ruoka oli hetkessä syöty. Nyt kun ripottelen sen kestää syöminen pidempään, ja jotuvat tekemään töitä sen eteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kanien kynnet tulee leikata säännöllisesti, sanoisin että noin kuukauden välein. Useissa eläinkaupoissa kynsiä voi käydä leikkauttamassa pientä korvausta vastaan, jos pelkää ettei se kotona onnistu. Kannattaa ottaa kuitenkin huomioon, että kani ei saa matkalla vilustua ja muutenkin reissaaminen stressaa kania. Opettele siis itse leikkaamaan ne kynnet! Muutenkin kaneja on hyvä totutella käsittelyyn, harjaamiseen ja korvien tarkistamiseen. Meillä Hyrrä vähät välittää mistään sylissä olosta ja muusta ihmiskontaktista, mutta Sokeri parka on aina ihan kauhuissaan kun joutuu meidän kanssa tekemisiin.

Mitäköhän muuta? Uskon, että ihan kuten ihmisillä ja muillakin eläimillä, isommilta ongelmilta vältytään kun pyritään tekemään asioita luonnollisesti. Siis ottamalla huomioon eläimen luonnolliset tarpeet, eli juurikin kanin tarve liikuntaan, seuraan, tekemiseen, ravintoon, nakerteluun, kaiveluun ja mitä niitä nyt muita onkaan. Jos ongelmia ilmenee, kannattaa yrittää selvittää mistä tämä käytös tms. johtuu ja lähteä purkamaan sitä alkulähteiltä. Kannattaa myös parhaansa mukaan siirrellä sähköjohtoja kanien tieltä.

Ihania hetkiä suloisten pupujen parissa! Ja muistathan adoptoida hylätyn/kodittoman kanin sen sijaan, että ostaisit kanin kaupasta/kasvattajalta!

xoxo,

Puputyttönne Raisa

Keskiviikon kootut.

Kiitos Hullujen Päivien minulla ei ole mielessä mitään muuta kuin Japani. Minä hengitän Japania varten. Minä syön Japania varten. Minä ajattelen Japania. Minä käyn töissä Japania varten. Joten, tänään tajolla Japania. Ja joo, ne kirsikan kukat kukkii osassa maata. Kävin katsomassa.

Mutta kun minä sinne menen seuraavaksi saattaisi nähtävillä olla tämä väriloisto.

Ihan kamalasti kapiaan tätä:

Tätä söisin niin, että napa paukkuu! Oishi!

397559_10151983855280738_6919401302488823819_n

Teriyaki “chicken” burger Dewa Dewa Cafessa.

Tätä kaveria kävisin moikkaamassa!

Ja täällä haluaisin käydä katsomassa vieläkö löydän kartiohuhtasienen!

10246765_10152002258700738_3159372848624771355_n

Shibuyassakin tahtoisin käydä moikkaamassa tuttuja!

Kuinka tämän voisi jättää väliin?

Studio Ghibli

Studio Ghibli

Uutuutena haluaisin nähdä vähän tätä

Ja täälläkin olisi hauska tehdä muutakin kuin vaan shoppailla, vaikka juosta tätä käytävää puukengät jalassa.

Voi Japani, nähdäänhän taas pian?! Joohan!

xoxo,

Matkakuumeinen Raisa

Tiistaina tähtäimessä: Helvetin liikenneympyrät!

Liikenneympyräthän on todella leppoisia, ne ratkoo autoilijalta monta ongelmaa. Ei tarvii väistellä pyöräilijöitä, eikä oikein jalankulkijoitakaan, sen kun vaan kaasuttaa sinne kaarteeseen muiden autoilijoiden sekaan. Kyllä joku aina tilaa tekee.

Mä vihaan (joo, ihan oikeesti vihaan.) liikenneympyröitä. Haluaisin liikennepoliisiksi ihan vaan sen takia, että voisin päivät pitkät sakottaa idiootteja, lahopäisiä ja täysin välinpitämättömiä ajotaidottomia kuskeja jossain liikenneympyrän lähettyvillä. Ajattelin, että nyt kun olen hyvällä tuulella, eikä ole tuoreessa muistissa mitään ikäviä kokemuksia tuosta ikävästä pyörylästä, olisi hyvä aika kirjoittaa siitä. Ettei tulisi niin älyttömän raivokas postaus, mutta verenpainetta nostaa jo pelkkä liikenneympyrän ajattelu! Argh!

Liikenneympyrät on saatanasta. Oikeesti. Ne saa mut haaveilemaan pyöräilijöiden aseistamisesta tai jostain vempaimesta – nappulasta, jota painamalla liikenneympyrää lähestyvä pyöräilijä saisi suojatien eteen nousemaan metalliseipäät, jotka lävistäisivät auton pohjan, mikäli liikennesäännöistä välittämätön autoilija olisi aikeissa ylittää suojatien ennen pyöräilijää/jalankulkijaa. Ai että. Johan oppisivat autoilijat kunnioittamaan(pelkäämään) kevyttäliikennettä! Ja kuka sanoo, ettei väkivalta ole mikään ratkaisu? Sillä juuri väkivallallahan autoilijat jalankulkijoita ja pyöräilijöitä pelottavat. Miksei voida maksaa samalla mitalla takaisin?

kiertoliittyma2

Kuva liikenneturvan sivuilta

Muistutuksena siis kaikille, niin kevyelle kuin raskaallekin liikenteelle: Liikenneympyrään mentäessä autoilija väistää suojatiellä kulkevaa kevyttä liikennettä. Kolmio tarkoittaa väistämisvelvollisuutta niin jalankulkijoita kuin pyöräilijöitäkin kohtaan. Pyörää ei tarvitse taluttaa suojatien yli jotta väistämisvelvollisuus pätisi. Sama koskee liikenneympyrästä poistuttaessa. Tämä tulee usein yllätyksenä, erityisesti mieskuskeille. Tässä vielä tiehallinnon kiertoliittymiä koskevasta sivusta ote: “Suojatien käyttäjiin on syytä kiinnittää huomiota kaikissa ylityskohdissa ja erityisesti liittymästä poistuttaessa. Autoilija väistää paitsi jalankulkijoita myös pyöräilijöitä aina liittymästä poistuessaan. Liittymään saapuessaan autoilijan on väistettävä pyöräilijöitä liikennemerkkien osoittamalla tavalla.” Tuolla sivulla kehutaan liikenneympyröitä kovin, mutta mitä mä sitä luin, niin kaikki hyvä mitä siihen liittyy pätee juurikin autoilijan näkövinkkelistä. Varmasti ei ole turvallisempi risteys kevyelleliikenteelle. Ainakin sen verran paljon läheltä piti -tilanteita sattunut minulle verrattuna tavallisiin, ja erityisesti valo-ohjattuihin risteyksiin.  Näistä läheltä piti tilanteista johtuen pyrin välttämään liikenneympyröitä parhaani mukaan, reittinikin suunnittelen niin, ettei vastaan tulisi kovinkaan montaa kuolemankiemuraa. Koska minähän menen sinne liikenteen sekaan, hitto soikoon!

13797327

kuva: http://www.lansi-savo.fi/uutiset/l%C3%A4hell%C3%A4/lapaskankaan-liikenneympyr%C3%A4-koristeltiin-vessanpytyll%C3%A4-77466

Vielä loppuun huomautus, että kun autoilija noudattaa liikennesääntöjä, ja väistää hyvissä ajoin (sekin on niin kamalaa, kun ne lähestyy kovalla vauhdilla, aikeenaan hidastaa vasta sinne autojen sekaan änkeytyessään, tiedätte varmaan mitä tarkoitan, suojatien ohi sujahtajat ja vasta muita autoja väistävät kusipäät, ja huomatessaan että joku häikäilemätön, köyhä autoton punkee siihen hänen eteensä ja ei hitto soikoon! hänhän joutuu nyt käyttämään jarruja ja jarrupalat kuluu ei helvetti pakkoko tässä on nyt sitten tehdä tilaa tollaselle joka ihan holtittomasti tohon hänen eteensä ryntää ei jumalauta jarrut pohjaan sit saatana. No, ainakin se säikähti niin, että tais laskea allensa. Onneks edes se, mitä tulee mun eteen. ) niin sitä autoilijaa ei kuulu kiittää. Ihan oikeesti. Vaikka se toimii oikein, ja erottuu todellakin joukosta hiljentämällä hyvissä ajoin, niin että voit turvallisesti ylittää suojatien, niin tee meille muille palvelus äläkä kiitä. Ei autoilijoita kiitetä siitäkään kun ne pysähtyy punaisen valon palaessa. Ja ja kärkikolmion takana suojatietä ylittävän jalankulkijan taikka pyöräilijän tulisi näyttää punaiselta valolta autoilijan silmissä. Täytyy pysähtyä ja antaa niiden mennä rauhassa. Piste. Kiittämällä vaan korostetaan sitä, että liikennesääntöjen noudattaminen olisi jotenkin valinnaista. Silloin tietenkin, kun autoilija viittoo sua menemään pyörällä suojatietä, jota ei suojaa autoilijoiden väistämisvelvollisuus, on syytä kiittää. Mutta ei silloin, kun sinulla on oikeus mennä ensin joka tapauksessa.

Pyydän teitä kaikkia noudattamaan liikennesääntöjä, niin autoilijoiden kuin pyöräilijöidenkin. Muistakaa myös oikeutenne, ei jalankulkijoidenkaan tarttis nöyristellä niin paljoa. Niillä just on kaikista eniten oikeuksia, käyttäkää niitä! Vaatikaa autoilijoita noudattamaan liikennesääntöjä! Ja muistakaa itsekin noudattaa niitä. Niin, eikä kaikki autoilijat ole (onneksi!) ajotaidottomia, harmillisesti mieleen kuitenkin jäävät vain ne, jotka ovat. Ja sitten taas ne, jotka väistävät kuten pitääkin unohtuvat. Sellaista se elämä on.

Turvallisia liikkumisia! Ainakin on aivan Ihanat ilmat päästöttömään kulkuun!

xoxo,

Raisa

Mitä tänään kokattaisiin? Leivänpäällisiä!

Heipä hei!

Voileivät ovat ihania! Käykää vaikka Kipossa katsomassa, kuinka suomalaiset rakastavat leipiään! Sehän on aina ihan täynnä täytettyjen voileipien syöjiä. Ihan oikeesti, aina kun olen ollut siellä on siellä paljon enemmän asiakkaita kuin viereisessä kammottavassa kananelämänriistopaikassa. Jee! (ai niin! Ihan parasta [tai sitten ei?]: meidän pihalla on ainakin viisi pienen pientä hiirtä! Tosi villejä ja suloisia!Toivottavasti ne pysyy kuusiaidassa, eikä pyri sisälle!)

16298006346_ee8971517d_o

Arkiset voileivät saattavat kuitenkin reilulle ihmiselle (reilu ihminenhän ei tietenkään syö tai muulla tavoin riistä muita lajeja) tuottaa pitkässä juoksussa ihmetystä: mitä laittaa leivän päälle, kun kurkun ja tomaatin välinen vaihtelu ei enää riitä? Vegaaniset juustot ovat kalliita ja ne mitkä eivät ole hankalasti saatavilla (eli siis jossain isomman kaupungin erikoiskaupoissa) ovat melko kökön makuisia.

8609800606_33438349b1_o

Pesto-“mozzarella”-tomaatti voileipä.

Tässäpä Puputytön pieni ohjeistus vegaanisiin leivänpäällisiin, olkaa hyvät!

* Tartex -tahna, saatavilla useimmista K- ja S-ryhmän kaupoista. Luulisin.

* Wheatyn vegaaninen salami, saatavilla Prismoista ja sit varmaan kaikista ekohippikaupoista

* avocado sitruunapippurin ja suolan kera

* keitetty peruna grilli- ja muiden mausteiden kera. Tää on yllättävän hyvää!

* hummus

* X-tra Kevyt Majoneesi, S-ryhmän kaupoista

* Green Heart levitteet, myöskin S-ryhmän kaupoista

* maapähkinävoi ja banaani. Nam.

* kotitekoiset papu/hernepohjaiset levitteet, muutama resepti alla

* savutofu grillimausteella (tai ilman)

Härkäpaputahna, Vegaaniliiton Pavut herkuiksi -esitteestä
2 dl kuivia härkäpapuja
vettä keittämiseen
1 dl rypsiöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl soijakastiketta
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kuivattua basilikaa
0,25 tl sokeria
0,25 tl mustapippuria
hyppysellinen paprikajauhetta
hyppysellinen chili jauhetta
tai mausteita oman maun mukaan
Liota papuja kahdeksan tuntia, tai yön yli. Huuhtele pavut ja keitä ne kypsiksi, n. 1 t. Soseuta pavut öljyn kanssa. Lisää loput ainekset ja sekoita kunnolla.
*****
Hernehummus, Härkäpapua sarvista -kirjasta (vähän muuteltuna)
5-6 dl keitettyjä herneitä, hyvin valutettuina
2-3 valkosipulinkynttä
4 tl kuiv. persiljaa tai runsaasti tuoretta
1 rkl omenaviinietikkaa
0,25-1 dl rypsiöljyä
1 tl korianterijauhetta
suolaa maun mukaan
Purista valkosipulinkynnet herneiden joukkoon. Hienonna persilja.
Soseuta herneet, lisää vähän öljyä ja mausteet, sekoita.
Sekoita joukkoon öljyä sen verran, että saat hyvin leivälle levittyvän tahnan.
***
Porkkanahummus, Puputytön Juhlakirjasta
2 isoa porkkanaa (n. 400g) kuorittuna ja paloiteltuna
4 dl keitettyjä kikherneitä
0,5 dl tahinia
3 rkl rypsiöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
2 tl juustokuminaa
1 valkosipulinkynsi murskattuna
suolaa
Keitä porkkanat vähässä vedessä, ota keitinvesi talteen. Kumoa kypsät palat kulhoon ja lisää loput ainekset. Soseuta sauvasekoittimella/tehosekoittimessa. Ohenna keitinvedellä tarvittaessa. Mausta suolalla.
Mitä reilua sinä laitat leipäsi päälle? Kuulisin mielelläni lisää ehdotuksia, mutta siis vain niitä eläinystävällisiä – kiitos! 🙂
Herkkuhetkiä herkullisten voileipien parissa!
xoxo,
Raisa

Puputytön Helpot ja Hauskat Sunnuntaipuhteet :) Smash Book tänään.

Moikkaloikka jälleen! Pahoittelen eilisen kiireitä. En ollut työ- ja muista kiireistä ja kaikesta epäjärjestyksestä johtuen ennättänyt tekemään mitään postauksia etukäteen, ja koska oli mentävä jo aamusta töihin ei vaan pystynyt. Muutenkin kaikki sähköpostit ja muut laahaa pahasti perässä. Kyllä tämä tästä!

Tänään ajattelin vähän esitellä Smash Bookiani. Ei niin, että kokisin sen niin hienoksi, että sitä tulisi kaikelle kansalle esitellä, itse asiassa vähän päin vastoin. Hiukkasen hermostuttaa sitä täällä esitellä, kun se on niin vauhdilla ja ronskilla otteilla tehty. Mutta tähdennettäköön vielä, että minulle tämän projektin on tarkoitus olla nopea, vaivaton ja stressitön. Kun teen Smash Bookia en skräppää. Olen omasta mielestäni tavattoman hidas skräppäämään (vaikken oikeasti edes ole, mutta soisin olevani nopeampi, jotta saisin enemmän aikaiseksi!), mutta tätä kirjaa saan tehtyä vauhdilla.

Tuonne muovitaskuun on hyvä sulloa kaikkea odottelemaan kiinnitystä sivuille. Tätätkin tulen jossain vaiheessa koristelemaan, ehkä.

Tuonne muovitaskuun on hyvä sulloa kaikkea odottelemaan kiinnitystä sivuille. Tätätkin tulen jossain vaiheessa koristelemaan, ehkä.

Olen ottanut tavaksi kirjata muistikirjaani kaikenlaista mitä on tapahtunut, asioita joista pidän, joista en pidä. Sattumuksia jne. Ei päiväkirjatyyliin, vaan enemmän vaan kirjannut niitä ylös. Ei mitään sitoumusta tehdä sitä, teen kun se on hauskaa. Esim. töissä ruokatauolla, jos olen unohtanut kirjan kotiin, saatan kirjoittaa ylös kaikkea mitä on tapahtunut. Ja näitä sitten kirjaan Smash Bookiini. Vaikka merkinnät muistikirjassa ovat sikin sokin ja hujan hajan, kirjaan ne SB:iin järjestyksessä. Esim. kaikki tietyn aiheen tapahtumat yhteen. Ei niinkään siis aikajärjestyksessä, vaikkakin tietty asiat etenevät kuukausittain. Teen tätä siis ikään kuin kuukausi kerrallaan. Tulostan kuvat myös kuukausi kerrallaan, ja tietty jos olen kuvien tilauksen kanssa myöhässä tilaan kerralla enemmän. Mutta pyrin pitämään tämän projektin suht ajantasalla, ettei yht’äkkiä olekkin viiden kuukauden “rästit”. Näin tapahtumat ja muut pysyvät tuoreena mielessä ja ne saa mukavasti ikuistettua.

16890795895_b0823e2541_o

Kirjotan tänne tosiaan kaikenlaista, säästä, tekemisistä, ostoksista sun muista. Sottasin ne, ettette pääse niitä lukemaan. 😀

Itse koen, juurikin tuon helppouden ja stressittömyyden kannalta, että vähemmän on tässä kohtaa enemmän. Ei se tietenkään sitä oikeasti ole, enemmän on aina enemmän, ellei sitten ajattele vaikka niin että vähemmän lainaa on enemmän rahaa käytössä, tai vähemmän koristeita on enemmän tilaa, mutta ei viitsi saivarrella, ok? En siis käytä järin hirveästi erilaisia koristeita tätä tehdessä, toisin kuin skräpätessä, jolloin yhden sivun paino lähentelee kiloa… (ei oikeasti, liioittelen.)

16613445710_c8517384cf_o

Smash Bookissa minua viehättää sen arkipäiväisyys. Ja säännöttömyys. Mitä väliä, vaikkei sun taustapaperisi korostaisikaan valokuvaa? Ei yhtään mitään! Ehkä tää on enemmän sellaista henkilökohtaista, jota ei niin tarviikkaan muille näytellä. Ei siinä, että kukaan mun skräppialbumeitakaan katselisi, mut vois katsella.

16178486384_0b31e3a30c_o 16270786563_0b39b7e909_o

Smash Bookin väliin voi liimata tai muuten vaan sujauttaa melkeinpä mitä vaan, kunhan se ei ole turhan paksua. Skräppialbumissa ne usein tekee epäsiistin ilmeen, jos siellä on liiaksi kuitteja sun muuta, mutta tänne ne sopii! Minä tykkään!

Hauskoja hetkiä liiman, saksien ja valokuvien parissa!

xoxo,

Raisa