Suunnanmuutos…

…tai pikemminkin suunnan päätös.

Kuinka moni meistä seilaa elämän valtamerellä, tuuliajolla ilman päämäärää? Pahoin pelkään, että aika moni. Onhan meillä toki tavoitteita, haaveita ja sen sellaisia. Ja osa on varmasti ihan tosi tyytyväisiä just siihen mitä niillä on, eivätkä kaipaa sen kummempia lisäyksiä elämäänsä. Hyvä niin, mutta minä itse ainakin koko ajan tahdon eteenpäin, enemmän ja parempaa.

Olen kyllä tosi tyytyväinen elämääni juuri tälläisenäänkin, mutta kieltämättä on eräitä asioita, joiden soisin muuttuvan, paranevan. Ja tuo “enemmän ja parempi” on tässä kuluneen vuoden aikana muuttunut hyvinkin paljon. Vaikkakin juuri tällä hetkellä haaveilen uusista pussilakanoista ja ehjistä ja samanvärisistä pyyhkeistä, en enemmällä tarkoita enää materiaa, enkä paremmalla uutta hienoa kännykkää korvaamaan ihan ok toimivaa “third hand” kännykkäänikään tms. Olen tyytyväinen, mutta silti haluan “enemmän”.

Enemmän sieniä! http://imgarcade.com/1/black-morel/

Minulla on jo aika hyvä käsitys siitä, mitä tuo “enemmän” pitää sisällään, muttei se suinkaan mikään kiveen kirjoitettu, muuttumaton ole. Melkein koko vuoden olen tyhjentänyt, poistanut ja karsinut. Pois kaikkea mikä ei enää tunnu “omalta jutulta”, tärkeältä. Uutta ei vielä ole tullut tilalle, koen olevani kahden tilan välissä, murroksessa. Odottaen mitä tuleman pitää. Teininä inhosin sitä, murrosikää. Halusin olla valmis, päästä kovin negatiiviseksi kokemastani epävarmuuden tilasta. Nyt koen hyvin vastaavanlaisen “aukiolemisen” jotenkin vapauttavana. On oikeastaan ihan kivaa, kun ei tiedä mitä haluaa. Ja kyllähän minä ainakin kovin monen asian kohdalla tiedän, mitä en halua.  🙂

Joka tapauksessa tämän postauksen pointti oli keskittyä siihen, miten saavuttaa niitä asettamiaan tavoitteita. Minä olen tämän vuoden aikana radikaalisti muuttanut suuntaa, ja ainakin osittain päättänyt uuden suunnankin. Mitä seuraavaksi?

1. Tee 5 v. suunnitelma. Tämä olkoot päämääräsi. Kiintopisteesi. Jotta helpommin ymmärtäisit mitä tarkoitan, jaan yhden (vähemmän henk.koht.) päämääristäni: pitkät, terveet hiukset.
2. Tee 1 v. suunnitelma. Jottei suuri päämääräsi tuntuisi liian ylivoimaiselta ja aivan liian kaukaiselta, jaa tavoitetta pienempiin osiin. Jälleen havainnoillistaakseni tätä, jaan toisen tavoitteeni: säästä 10.000 €. Meikäläisen palkasta se on aika pitkä prosessi, mutta jakamalla sen pienempiin osiin aion siinä onnistua. 1 v. suunnitelmassani on säästössä 5.000 €.
3. Tee 3 kk. suunnitelma. Jaa ylläoleva tavoitteesi vielä pienempiin osiin. Terveiden, pitkien hiusten 3kk. suunnitelmaani kuuluu hiusten värjäämisen lopetus, jonka olen (lähes) toteuttanut. Hiukseni ovat (olevinaan) ruskeat. Ne on kyllä ihan pakko värjätä vielä ainakin kerran, sillä vihreä paistaa ikävästi läpi ja hiukseni ovat oikeastaan niin kamalat, että viikottain mietin, josko sittenkin leikkaisin ihan lyhyen tukan ja aloittaisin alusta. En. Tämä on juuri sitä murrosvaihetta. Minä odotan, ja katson mitä tuleman pitää.
4.  Tee päivittäisiä/viikottaisia tehtävälistoja. Nämä ovat niitä kaikista hauskimpia, palkitsevia, juuri nyt tehtäviä asioita unelmien toteuttamiseksi. Kun teet itsellesi viikottaista/päivittäistä tehtävälistaa pidä yllä olevat listat näkyvilläsi ja ota ne huomioon niin usein kuin mahdollista. Yksi tavoitteistani on oikeasti oppia japania. Eikä vaan haaveilla siitä vuodesta toiseen. Miten tämä näkyy päivittäisissä listoissani? Listaan “opiskele japania 1 t” joka päivälle. Kyllä sillä luulisi jotain oppivan tällaisen pölkkypäänkin. (pakko!) Ja hitto soikoon, minähän opiskelen japania: työmatkalla ipodista kuunnellen, ruokatauolla kirjasta lukien, kotona ommellessa tietokoneelta kuunnellen, illalla nukkumaan mennessa sanoja päntäten. Nihon ni iki tai desu kara, mainichi nihongo de hanashimasu. Eipä siinä, kyllähän sinne Japaniin voi mennä ihan hyvin, vaikkei kieltä osaisikaan, mutta kyllä minä ainakin koen sen suurena rasitteena, ettei yhtään osaa ja matkailusta saisi niin paljon enemmän irti, jos pystyisi kommunikoimaan muutenkin kuin vain osoittelemalla tai sinnikkäästi englanniksi inttämällä.
5. Muista päivittää listojasi ja suunnitelmiasi. Unelmat ja suunnitelmat muuttuvat ja on enemmän kuin hyväksyttävää muuttaa suuntaa matkan varrella.

Kaikkea tätä suunnitelmallisuutta voisi verrata merellä purjehtimiseen. Meri on elämä ja me ollaan se purjevene. Tuuli taasen on sattuma. Tuuli voi viedä meitä ihan minne sattuu, hienoihin paikkoihin ja myös huonoihin. Tuuliajolla voi päätyä unelmiensa hiekkarannalle, sattumalta. Tai sitten voi löytää itsensä Bermudan Kolmiosta (vaikkei siellä oikeasti mitään ihmeellistä olekaan, mutta sopii nyt hyvin tähän vertaukseksi.). Varmemmin perille kuitenkin pääsee, jos asian eteen tekee jotain. Jos sulla on mielikuva siitä, mihin haluaisit päätyä, joku tietty satama tms. niin hyvä niin, mutta pelkkä haave ei vielä auta, vaan tarvitaan myös kartta, ja kartasta käy tässä kohtaa suunnitelma. Toki täytyy myös osata purjehtia ja pitää huoli perustarpeista matkan aikana, mutta päämäärästä ja suunnitelmasta matkanteko alkaa.

Ei sitten muuta kuin myötätuulta!

xoxo,

Raisa

Otan osaa, jos sun paattiis sattuu tällaisia salamatkustajia…

Tilhi

Hei vaan!

Muistanette kuinka lähes vuosittain olen postannut tilhistä (ainakin täällä). Tänä vuonna en ollut kameran kanssa valmiina kun tilhet lensivät koristeomenapuuhun(?) ja sitten yksi niistä lensi meidän ikkunaan, joten kuvien otto ei tuntunut enää mielekkäältä.

Lintu-parka oli ihan tokkurassa. Ei tiedetty mitä tehdä, joten ei muuta kuin lintu pyyhkeen sisässä laatikkoon ja minä polkemaan laatikko sylissä eläinlääkäriin. Se onkin sopivasti lähes työmatkan varrella, joten ei mikään iso juttu.

Jätin pökkyräisen linnun lääkäriin, ja toivoin parasta. Tiedoksi siis, että ensinnäkin joka ikisellä ihmisellä on lain määräämä velvollisuus auttaa loukkaantunutta luonnon eläintä. Oikeesti.  Toisekseen,  eläinlääkäri on velvollinen ottamaan loukkaantuneen luonnoneläimen hoitoon, veloituksetta. Yleensä se varmaan tarkoittaa sitä, että ne lopettaa eläimen. Tai ohjaa eteenpäin Korkeasaareen. Mä oon aina vienyt (variksen, lokinpoikasen ja siilin) päivystävään el.lääkäriin, ja toistaiseksi ovat ottaneet vastaan ilman mukinoita.  Toki jos selkeästi näkee, että eläin kärsii eikä sillä ole mahdollisuuksia selvitä sen voi lopettaa itse, jos siihen pystyy.

Töistä sitten soittelin linnun vointia kysyäkseni. Se oli heräämössä tokenemassa. Tutkimuksissa ei ilmennyt mitään fyysistä vikaa, mutta se ei vaan suostunut lentämään. Maanantaina soitin sitten uudestaan, ja juttelinkin lintua hoitaneen el.lääkärin kanssa. (Oli muuten meidän pupueläinlääkäri.) Oli ottanut linnun kotiinsa, ruokkinut marjoilla, joita se oli syönyt ihan hyvällä ruokahalulla. Mutta ei ollut lentänyt. Mitä mahdollisuuksia on lentokyvyttömällä linnulla…

Eläinlääkärillä oli ollut varmuuden vuoksi mukana tarvikkeet ja aineet linnun lopettamiseen, mutta onneksi niitä ei tarvittu sillä seuraavana päivänä tilhi oli läpäissyt lentotestin ja siitä olikin sitten hyvä viedä läheiseen puistoon, jossa oli ensin lentänyt puun oksalle, siitä vähän eteenpäin ja lopulta katseen ulottumattomiin. Onnea matkaan, kaunis lintu! Ensi vuonna nähdään taas?

Katsokaapas! Löysin eläinlääkärin fb-sivulta kuvan siitä linnusta!

Tilhet on kyllä mahtavan kauniita. On ihanaa, kun lintujen ruokintakausi on alkanut! (vaikka ei me siis noita tilhiä ruokita muuten, kuin niillä puussa kasvavilla marjoilla/hedelmillä.) Saisin vaikka koko päivän kulumaan lintuja ja oravia katsellen.

Ei muuta. Voikaa hyvin!

xoxo,

Raisa