Pinkkiksen Joululahjapostaus

Ho! Ho! Ho! (Huom! Jos ei nyt spronsoroitu postaus niin ainakin melkein!)

Ajattelin olla tosi ystävällinen ja tehdä jouluun valmistautumisestanne piirun verran helpompaa luomalla käyttöönne Pinkkiksen Parhaat Joululahjat -listan.

Joten, tässä Pinkkiksen Parhaat Joululahjat:

  1. Twin Peaks fanille minun suosikkikohtaukseni maailman parhaasta TV sarjasta ommeltuna penaaliksi, meikkipussiksi, tms.il_570xn-1099751442_j14p

Täältä! 

2. Ehkä Pinkkiksen paras tuotos, ikinä – Kettutyttö -supersankariasu. Kaikille isoille ja pienille kettutytöille ja -pojille oma aplikoitu viitta, korvat ja pieni pussukka, josta jättää “käyntikortti” (pieni tassunjälki) hyväntekopaikalle. Parhautta.

il_570xn-1094603280_kzbj

il_570xn-1094603268_ssgr

Täältä!

3. Pimeässä hohtavat viisaudenhampaat korviin ja rinnuksille? No totta kai! il_570xn-1082085328_kacp-1

Pinkkikseltä, tietenkin!

4. Oman Elämänsä Sankari -pussukka kaikille oman elämänsä sankareille.

il_570xn-1110033539_m86k

ja sekin Pinkkikseltä!

5. Saksifaneille ja feministeille oma kukkaro

il_570xN.1063454768_ijmm.jpg

Täältä!

Lisäksi Pinkkikseltä myös ratkaisu lahjojen paketointiin!

il_570xn-1082091892_he1f-1

Täältä!

Hauskaa joulun odotusta!

xoxo,

Raisa

j.k. Saa jakaa! 😀

Roskattomaan jouluun valmistautuminen

Moikkelis!

Mä en jaksa edes selitellä miksen ole blogannut, pahoittelut kuitenkin tästä sopimattoman pitkästä tauosta. Elämä on.

Olette varmaan huomanneet, että jouluun on enää reilut kaksi ja puoli kuukautta. Askartelukaupassa sen huomaa todella konkreettisesti, meille on muutaman viikon ajan valunut joulutavaroita myyntiin, tehdään joulukorttimalleja ja ihmiset ostelevat enemmän punaisia ja vihreitä korttipohjia. Monet asiakkaat kuitenkin vielä naureskelevat meidän jo ilmestyneelle joulukortti-ideakuvastolle, siis ei muuten mutta sen ajankohdalle. Totuus kuitenkin on, että mitä enemmän sulla on lautasella kaikkea, sitä aiemmin jouluun on alettava reagoimaan. Arvatkaa onko mulla kummipojan ja veljentyttären lahjat jo valmiit! Kyllä on! Olen niin mahdottoman tyytyväinen itseeni, että ne on jo hoidettu. Ja niistä tuli tosi hyvät! Ehkä voisin kertoa niistä enemmän sitten vähän myöhemmin.

Tänä jouluna haluan panostaa entistä enemmän ekologisuuteen ja kaikenlaiseen reiluuteen. Antaa lahjoja, joista ei olisi niin suurta haittaa ympäristölle, ja jotka eivät vahingoittaisi myöskään ihmisiä, jotka ovat niitä valmistaneet. Entisestään haluan kiinnittää myös huomiota pakkausmateriaaleihin. Kaikille on varmasti tuttua joulunjälkeinen lahjapaperikaaos.25481343404_8840960e7a_k

Mä oon kyllä jo vuosia säästänyt kaikki suht hyväkuntoiset lahjapaperit ja käyttänyt ne seuraavana vuonna uusiksi. Yritän olla kuitenkin suht normaali ja antaa lasten repiä omat paperinsa, jos ne ei malta avata pakettejaan niin, että kääreet säilyis ehjinä. Ehkä C on joskus joutunut siitä mulle huomauttamaan, ehkä ei. Uutta lahjapaperia en siis ole ostanut vuosiin, mutta halusin viedä ekoilun vielä askelta pidemmälle. Joten ompelin ihanalla saumurillani (huutonetistä satasella!) “second hand” kankaista roskattomia lahjapusseja, joita voi siis käyttää aina vaan uudestaan ja uudestaan. Omassa taloudessa toi kierto tietenkin toimii 100%, mutta jos lahjansaajana on joku muu kuin oma perheenjäsen niin en tietenkään voi mennä varmistamaan, että lahjapussi oikeasti laitetaan kiertoon ja näin vähennetään kertakäyttöisiä kääreitä. Mutta ehkä kankaassa on jotain sellaista arvokkuutta, ettei sitä ainakaan niin herkästi roskiin heitetä.

29090437256_4a1c58283d_k

Miehen synttäreille tein ensimmäisen erän näitä, ja oikein kivoille näyttivät. Oon tehnyt paljon erilaisia: erikokoisia ja useista eri kuoseista. Mun on pitänyt tehdä näitä jo ainakin kahden vuoden ajan, mutten vaan ole saanut aikaiseksi. Nyt, kun muutenkin olen paljon tomerampi ja järkevämpi (lue supernainen) niin tämäkin projekti on nähnyt päivänvalon.

29017775462_1321cea37b_k

Osa kankaista, joita oon tähän projektiin käyttänyt on ulkomaille muuttaneen kaverin jäämistöä, iso osa jo pitkään kirpputoreilta haalimiani lasten pussilakanoita (kts. yllä Kenain nuuskima Halinalle) ja osa kangaskaapin pohjalle unohtuneita aarteita.

Tarkoitus on näitä jossain kohden saada ihan myyntiinkin, vaikka ennen kaikkea olen niitä omiin tarpeisiin ommellut.

28964451331_4ae53993c7_k28753910130_e228226cbb_k

Musta on, näin pienyrittäjänä, joulun lähestyminen jotenkin tosi sähköistävää aikaa. Ollaan miehen kanssa just tekemässä Pinkkikselle jouluun valmistavaa listaa. Siis just listataan kaikkea, mitä pitää tehdä, jotta vuoden tärkein? sesonki onnistuis. Erityisen tärkeää mulle on aloittaa ajoissa, sillä myös kodin ulkopuolinen työni, siis se päätyö, kiihtyy, lisääntyy ja raskautuu joulua kohden potenssiin kaksi. Siitä ei sitten välttämättä ihan kauheasti riitä potkua ompelemiseen ja muuhun. Joten nyt on toimittava! 🙂 Tällä hetkellä mulla ei ole myynnissä muutai kuin nukkepussukoita, mutta tähän on tulossa lähiaikoina muutos, kun alan listaamaan muutakin. Ehkä joitain koruja, ja kukkaroita ja muuta. Pysykään kuulolla!

Ihanan syksyistä keskiviikkoa kaikille!

xoxo,

Raisa

Pinkkiksen Joulumyyjäiset

Moikka!

Koska en tänä jouluna todellakaan ennätä Joulumyyjäisiin, niin ajattelin pitää omat privaatit joulumyyjöiset täällä blogissa. Tai niin no, eihän ne silloin enää privaatit ole, mutta lapsiani lainatakseni: Ihan sama.

Tässä olisi tarjolla Pinkkiksen vanhempaa tuotantoa, uudemman löydät luonnollisesti Etsystä. Siellä mm. tätä suosikkipussukkaani myynnissä. (tohon sain ihan aikuistenoikeesti todella hienosti takapuolen [hihih! Sorry!] kankaan kuvion osumaan yksiin teeman ja etupuolen kuvion kanssa. Napakymppi kaikin puolin!)

Mä nyt vaan listaan nämä kuvat, hinnat pitäiskin olla valmiina kuvissa. Kuvattuna sekä etu- että takapuolet, huomioikaa kirjaimet ja numerot. Hinnoista on napsaistu aika reippaasti pois, joten tästä edullisesti pukinkonttiin! 🙂 Lisäbonuksena vielä kolmen tuotteen ostajalle neljäs ilmaiseksi! (tietty se edullisin, hupsu!)

Edit: myyty k-4 ,L-3, J-3 , H-5 , e-2 , L-5 , N-6 , b-5, M-3, G-5, A-2, A-9

23244998636_5d37a9058e_z22975296370_233c3dba19_z22642705714_9c03493af0_z22877013617_3b4475e288_z22903189529_a5e33d7b07_z23271133995_752d0b7519_z22642704684_e5337ba431_z22975294920_33490838bd_z23271133055_a19088f9af_z22975294280_977a9861dd_z22643999333_75a74e22f2_z22903187869_cdb2a1f919_z23245002846_58af40db60_z22644003363_aa7d890f1d_z22903187209_d173877ee3_z22642698614_b883eb77d5_z22877010467_44696b3165_z23271131535_811295b684_z23271130965_f7169a2dd7_z22642701824_53d78bc801_z22642701434_026685f9dc_z22903185939_e6724d897c_z22903184509_79a7379ea3_z23244999696_d3ed6d763b_z22903185689_025cffe40d_z22644001313_5711c17508_z22903184889_7b150a590d_z23271129705_1214f0f9f0_z22903184299_a3b112139d_z23271128235_7d0c20daae_z

Tähän postaukseen voi jättää kommentin, jos jotain haluaisi ostaa.

Kaikki tuotto menee rescue pupujen eläinlääkärikuluihin! (Hyrrä steriloidaan ens viikolla ja samalla huuhdotaan sen korvaa, jossa vaikkupatti.)

Shop ’till you drop!

xoxo,

Raisa

Kirjalle kyytiä!

Ei kokata enää sen kamalan parantolaruokaa esittelevän kirjan ohjeiden mukaan. Homma meni siihen pisteeseen, että ehdollistuttiin niin, että meitä alkoi etomaan jo ruoan ajattelu. Ei hyvä. Joten, käytössä on nyt Natasha Kyssan The Simply Raw Kitchen -kirja. Ja johan alkoi raakaruokakin maistumaan! Paljon, paljon parempaa! Ollaan nyt ehkä n. 5 reseptiä kokeiltu, ja kaikki olleet paljon herkullisempia, kuin yksikään siitä ruotsalaisen naisen kirjasta. Ja siis juurikin siitä käytössämme olleesta kolmen viikon kirjasta, mulla on sen ensimmäinen Raw Food kirja, ja siitä muistan tykänneeni. 

Eilen syötiin oikein maukasta keittoa, C on tehnyt jonkun suklaapiirakan, joka sekin helpotti makeannälkää ja aamupalastakin olen tykännyt. Kyllä tämä tästä. C on harmissaan, kun ei siltä paino suostu tippumaan. Minulla pysyy siinä reilun yhden kilon pudotuksessa. Tokihan se takaisin tulee heti kun pääsen tyhjentämään kasapäin Samba -pusseja ja Vanilla Cola -tölkkejä… 😉 Niistä mä haaveilen. Nomnomnom. Mutta nyt on tosiaan paljon helpompaa, ja ennen kaikkea herkullisempaa, kun on toinen kirja käytössä. Vaikkakin joudutaan jälleen pähkäilemään, etä mitä laitetaan ruoaksi. Kun ei ole selkeää listaa, mitä seurata. Joutuu itse tekemään päätökset! 

Tänään tulee uusi nukke!! En ole vielä saanut pakettikorttia, mutta Postin sivuilta sen bongasin, noudettavissa on!! Wohoo!! Tänään varmaan tulee myös tieto oravaruukustani! Jee!! Ja joku kirjattu kirjekin/paketti on noutoa vailla! Hauskaa!! 

Eilen, kun olin ensiksi saanut ommeltua pari juttua. Toinen “velvollisuus” ja toinen niin hauska, että sitä ommellessa päätin, etten halua enää ikinä tehdä mitään tylsää. No ei kai kukaan HALUA tehdä mitään tylsää, ja silti tylsiäkin asioita täytyy tehdä. Mutta mulla oli siis niin hyvä “meno” siinä ommellessa, että ajattelin/toivoin sen tarttuvan tuotteeseen itseensäkin niin, että asiakkaat villiintyisivät, eikä mun enää ikinä tarttis mitään muuta tehdä, kuin vain hauskoja juttuja. (no, vielä ei ole kukaan villiintynyt…hmph!) Villiintyisitkö sinä tästä? Kukkavoimaa!Niin, ommeltuani jonkin aikaa suunnittelin myös uusia tuotteita. Vieläkin Japani jaksaa innostaa, niin ne suunnitelmatkin ovat voimakkaasti Japani-painotteisia. Yhtä “täysosumaa” lukuunottamatta ei vielä suuria uutisia siltä saralta, mutta mietintämyssy on tiukasti kutreilla. 

Vielä kaiken tämän jälkeenkin virtaa oli, muttei huvittanut alkaa tekemään mitään “fiksua”. Tai siis hyödyllistä. Joten tein valmiiksi Tatebanko projektini. Tatebanko on vanha japanilainen (tietty!) paperinen diorama laatikko. Tai jotain. Tällänen on minun tatebankoni. The Great Wave TatebankoTykkäsin sen tekemisestä kovasti. Ooh! Näitähän vois tehdä omistakin kuvista/piirroksista! Oooh! Blythe tälläinen!! Niin, tämän ostin Amsterdamista The Others -nimisestä aivan mahtavasta kaupasta. Olen pitkään tykännyt sellaisesta vanhasta “tutkimus krääsästä”. You know, vanhoista kemistin välineistä, apteekkarin pulloista, jne. Olen niitä yhteen vessoistammekin kerännyt jo vuosikausia. Nythän ne tuntuu olevan jotenkin trendikkäitäkin. Niin, mutta siis tämä kauppa oli pelkästään sellaisia pullollaan. Niin, ja paljon oli myös kuolleita/tapettuja hyönteisiä lasien takana tuijoteltavina. Niin, minä pidän hyönteisistä. Ja toisaalta olen kyllä pitämättäkin. Mutta hyönteinen on eläin siinä missä vaikka koirakin, enkä minä koiriakaan tapa, joten en hyönteisiäkään. Ainakaan tarkoituksella. (paitsi täitä aivan varmasti!) Hmm..tarkoitus ei ollut kirjoittaa tästä, vaan siis niistä tutkittavista hyönteisistä, joita tapetaan siksi, että ne voidaan laittaa lasin alle pällisteltäviksi. Keräiltäviksi. Kammottavaa, mutta…kiehtovaa. Hankala aihe. Olin siis siellä kaupassa haltioissani. En ollenkaan nähnyt niitä ötököitä ruumiina, vaan kiehtovina, ja jotenkin se sai minusta esiin pienen tutkijan. Olkaa hyvät, voitte käyttää tätä minua vastaan taistellessamme vegaaniuden paremmuudesta/eläinten tappamisen oikeutuksesta. Minä en olekaan “täydellinen” vegaani, kun sain kiksejä kuolleista hyönteisistä. Joku pieni osa minusta nauttii myös täytetyistä eläimistä. Mutta hei, arvatkaa kuka Las Vegasissa taannoin käydessää kävi katsomassa intoa piukassa täytettyjä(?) ihmisruumiita! Minä! Ja ne oli ihan järkyttävän hienoja! Erona näissä tietenkin se, ettei niitä ihmisiä ollut tapettu sitä näyttelyä varten…Mulla on muuten tallessa lasten napatyngät ja omat ja miehen viisaudenhampaat. Kiehtovaa.

En ole tarpeeksi fiksu, taikka pikkutarkka, taikka pitkäjänteinen tutkiakseni asioita oikeasti, mutta niistä vanhanmallisista vermeistä ja siitä maailmasta olen kyllä ainakin ajatustasolla innoissani. Just vaikka se Darwin Room Cafe Tokiossa. Mahtavuutta! 

Ei mulla muuta. Tänään on mahtipäivä! Nukke haettavana postista, jotain pientä krääsää myös tullut, ja se oravaruukku tuotiin kotiovelle! Kissakurnauskis! Ja mennään eväsretkelle! 

Tota joo, yks juttu vielä. Mun mukuloista on tulossa nuoria. Ne alkaa olemaan siinä kuumottavassa vaiheessa, kun ei olle enää ihan lapsia, muttei vielä aikuisiakaan. Äitille ei kerrota enää yhtään mitään, kotoa häivytään yhtäkkiä, mitään sanomatta. Ent iedä yhtään, että missä ne liikkuu, kenen kanssa ja mitä ne tekee. Pojasta enemmän kuin tyttärestä. Tiedän, että tämä kuuluu asiaan, ilman itsenäistymistä niistä ei tietenkään vois tulla itsenäisiä. Mut silti on se vaikeeta. Mua pelottaa, et mitä sen nuoremman kanssa tästä kaikesta oikein tulee. En osaa sanoa miksi, mutta jotenkin mulla on levollisempi olo poikasen kanssa. Mutta se tyttö! Kääk! Ja sit taas toisinaan se haluaa vielä halailla ja olla ihan pikkanen. Osaanko mä olla teinien äiti? Osaanko mä johdattaa jotenkin tän kasvuvaiheen läpi ehjinä ihmisinä? 

Tämä tällä kertaa! Heips! Hauskaa viikonloppua! Innostutaan yhdessä!

xoxo,

Raisa

 

Kuulumisia, stressin purkua?

Heips!

Ei mitään sen syvällisempää aihetta tälle postaukselle, ehkä enemmänkin sellainen päiväkirjamainen merkintä, mitä aiemmin tein enemmältikin.

Tiedän, että tämä on (ainakin minulle) ihan normaalia, mutta kyllä syö miestä! Olen niin stressaantunut tulevasta Blythe tapahtumasta Amsterdamissa! Aina, erityisesti jos on uudet myyjäiset kyseessä, jännitän ennen myyjäisiä. Usein se on kuitenkin ihan hyvää jännitystä, sellaista kutkuttavaa. Nyt on vaan kuluttavaa ja hermoja raastavaa. Mä en voi käsittää mitä hittoa olen ajatellut kun tähän olen ilmoittautunut. Siis oikeesti? Samanlainen, tai ainakin samankaltainen pakokauhu oli ensimmäisessä Ofeliassa, mutta siellä se tuli vasta paikan päällä. Kun näin muut myyjät. Nyt tiedän jo etukäteen mitä huippunimiä siellä on ja jotenkin se vaan kauhistuttaa. Ei siinä, eihän se mikään kilpailu ole, mutta ajatus siitä, etten saa mitään myytyä kyllä hirvittää.

Tiedän kyllä myös sen, että vielä enemmän harmittaisi (eikä tämä siis edes harmita, hirvittää vaan), jos en olisi ilmoittautunut leikkiin mukaan. Kyllä tämä pienempi paha on.

Olen ommellut niin paljon, että koko touhu alkaa maistumaan puulta. Koko Tehdas on ihan kamalan kaaoksen vallassa, kun kaikki projektit on siellä hujan hajan. Eilen illalla, ommellessa, tai kun se alko tympimään keksin jostain (tiiättekö sen, kun etsii jotain ja sit huomaakin siinä etsiessä jotain muuta, ja sitten se joku muu saakin unohtamaan kaiken muun ja alkamaan puuhaamaan jotain toissijaista sen vastalöydetyn parissa…) Japanista ostamani leimasimen teko -setin. Siis sellaisen kun itse niitä kaiverretaan jostain pyyhekumia muistuttavasta matskusta. Niitä siinä sitten aikani kaivertelin, kolmannesta tuli niin hyvä, että se pääsi yöpöydälle. En vaan raaskinut jättää sitä yläkertaan yöksi. 🙂

Niin, ommella pitäis. Vielä tämä ja huominen päivä aikaa. Huomenna pitäis kyllä jo keskittyä viimeistelyhommiin.

Kyllä tää tästä. Ei mulla muuta.

Moi.

xoxo,
Raisa

IMG_7361

Säännöllinen postaus

Koska mikään ei ole bloggaamisessa niin tärkeää, kuin säännöllisyys tässä on teille jokamaanantainen Raisa-pläjäyksenne.

Mulla on kyllä järkky kiire, kun yritän saada xmäärän tilauksia kasaan ennen kuin tytär saapuu koulusta vaatimaan jotain peliä tietokoneelle. Joka pitää siis käydä ostamassa. Onko muuten vähän ihanat pyöräilykelit!! Helmikuussa! ihan huikeeta.

Mulla on ollut niin paljon kaikkee puuhaa viikonloppuna, ja sit olin vielä vähän kipee perjantainakin, joten ruokalistan suunnittelu jäänyt tekemättä. Ihan hyvin syötiin silti. Ja halvalla, sillä en käynyt kaupassa ollenkaan. C kävi kait hakemassa leipää, kun en ole jaksanut leipoa (edelliset epäonnistu ja sekös minua masensi).

Perjantain ruokaa en millään saa mieleeni. Lauantaina kokeiltiin medium hot “Karee raisu”a, ja ei ollut niin hyvää kuin mild. Meidän mielestä siihen ruokaan ei sovi tulisuus. Mutta se onkin vaan meidän mielipide.

Sunnuntaina päivällä keitin vehnänuudeleita, tein pekonia ja lisäsin vielä mukaan herneitä ja se oli siinä. Vähän jäi kyllä kuivaksi. Mutta maukasta oli! illalla sitten linssikeitto (ohje Kasvisseikkailusta) ja leipää. Nam.

Olen viikonlopun enimmäkseen ommellut, leikellyt kankaita ja siivonnut/järkeistänyt Tehdasta. On ollut oikein kivaa. Silti toimeliaisuudestani huolimatta tuntuu, että vähän saan aikaiseksi. Tahtoisin saada enemmän. Mulla on töihin ryhtyminen aina vähän hankalaa, se venyy pitkälti yli puolen päivän, kun nettiasiat (jotka kyllä isolta osin myös ne on Pinkkikseen liittyviä) vie niin paljon aikaa. Ja kun lopulta pääsen yläkertaan, Tehtaalle, niin sielläkin sitten se järkkäily ja kaikki vie ajan ja huomion. Lopulta kun pääsen oikeasti ompelemaan kestää oma aikansa uppoutua siihen ja just silloin kun se tapahtuu niin C alkaakin jo huhuilemaan alakertaan…ja mä en millään malttais lopettaa just siihen kohtaan. Ja sit se hermostuu kun joutuu odottamaan niin kauan.

Sitten on vielä ne uudet projektit, joiden kimpussa työskentelen. Niissä menee tuplasti aikaa, kun yritän selvittää miten se kannattaa tehdä. Multa yksi asiakas tilasi lepakon ja mä olin että voi itku. Miten mä sille lepakon teen? Ja sit mä keksin ne siivet! Ja nyt siitä on tuloillaan yksi hienoimmista tekeleistäni ikinä! Mutta kyllä siihen onkin aikaa mennyt! Siivet on kevyesti pehmustettu mun vanhan talvitakin (sen minkä vetoketjun rikkoutumisesta kerroinkin!) hihojen pehmusteella (ei se oikeasti kai pehmustetta ole mitä takeissa on, täytettäkö?)

No, joka tapauksessa on ollut mukavaa ja piristävää tehdä uusia juttuja! Ja uudenlaista itseluottamustakin niiden onnistumisesta saanut. Mä osaan sittenkin jotain! Niin, ja sitten kun noiden haastavempien projektien ja ennen kaikkea materiaalien jälkeen palaa johonkin peruspuuvillapussukkaan niin silloin sitä vasta jotain osaakin! Niiden tekeminen on niin ihanan helppoa kaikkien pitkin turkisten ja venyvien fleecien jälkeen! Eilen illalla just aloin ompelemaan muutamaa peruspussukkaa, ja ne valmistuukin niin nopeasti! kun vaikka vertaa tohon Totoroon, jota olen kasannut tunteja…

Tänään on vielä mahdollisuus hyödyntää Pinkkiksen juhlakoodia, jos jotakuta kiinnostaa! PINKKIS300 syötetään sopivaan kentään ja sillä saa iloiset 30%tilauksen loppusummasta hus pois! Melko mahtavaa!! Onnistuu tuolta Etsyn kautta.

Nyt täytyy kyllä rientää! Puputkin riehuvat siihen malliin, että parasta mennä katsomaan!

Loppuun vielä ihanan värikäs kuva, jonka tyttäreni eilen otti.

xoxo,
Raisa

Nyt juhlitaan!!

Pinkkis on saavuttanut erään kauan himoitsemani rajapyykin – 300 tilausta! Jee!! Joten nyt juhlitaan, ja juhlat jatkuu aina maanantaihin saakka!

Koodilla PINKKIS300 saat Pinkkikseltä tekemästäsi tilauksesta 30% alennusta! Melkoisen anteliasta! Nyt olis hyvä aika hankkia vaikka joululahjat!

Kannattaa hyödyntää tämä hieno tilaisuus! Tarjous voimassa 24.2 asti. Muista syöttää koodi tilausta tehdessäsi oikeaan kohtaan (se on aika pieni palkki ja voi mennä ohi jos ei ole tarkkana 🙂 )!

Still working on my One Month Project :), Day 5 (spell checked, safe for Finnish Rock Stars and alike to read)

Huge Celebration! Pinkkis has 300 sales on Etsy!! What do you think of that? I think it’s amazing!

I’ve had that store up for years. I think I started in 2008, but I’m not sure. The sales were so slow and it was quite frustrating, so I focused on Finnish markets only. I emptied the whole Etsy store for years. Until the online store in Finland had some major changes. Then me and my hubby decided to try Etsy again. And I’m glad we did. 😀

However, I don’t want to celebrate alone! I want you guys to have some fun too!! I’m feeling really generous so I’m giving you a coupon code for 30% off of your next order! That’s an awesome sale, I think!! This offer is valid until Monday 24th of February. The code is PINKKIS300. It’s never too early for Christmas shopping. 😉

Enough of that!

My organizing project is going great! Last night I calculated that I should be done in two weeks… hmm… what should I do with the rest of the time? Or maybe I shouldn’t be this effective. Maybe I should take baby steps?

Yesterday my main project was the small blue shelf. It took quite a lot of time to get it right, but I’m pretty happy the way it is now. 🙂

I also gave one of my tiny display sortcases (god! what are they called? the wooden thing on the wall with lots of small items in it?) to C and replaced it with bigger one that was hidden behind a door. I’m so happy to have San (Princess Mononoke) where I can see her. She was a bit too tall to fit on my other display cases, so she had to be on the one that was placed behind the door. Not that it’s a lot better place. (I’m sorry I’m talking about it since you can’t see it from the picture.)

And behind the door I placed two Pippi Longstocking collector plates. I’ll take pictures when the whole thing is done.

Last night I got bitten by a sewing bug and I didn’t feel like stopping at all. But sometimes Mr. C is quite persistent… so I had to come downstairs to help him cook. And then we watched the last episode of Sherlock Holmes and also the Wikileak movie. For dinner we had popcorn and smoothies… (kids are with their father). But as soon as I’m done with this post and then one email, I’ll rush back upstairs to finish what I’ve started. I’ll give you a hint in Japanese: Tonari no Totoro. 😉

For today I have decided to clean up my sewing area. It doesn’t require that much organizing, mostly just dusting. All those small Japanese figurines on the wall…

Off she goes! Bye! Stay sweet!

xoxo,
Raisa

Pohjat!

Lauantaina kävin kaupassa, siinä ankeemmassa ja halvemmassa. Listalla olis ties mitä, ja sit toi äijä vielä lisäs manteleita ja appelsiineja ja inkivääriä ja punajuuria. Kääk. Ja mulla ei ollut juuri yhtään rahaa, kun pitää säästää ja sit vielä kustantaa lapset ja mies Heseen. Kaikesta huolimatta mä ostin viikonlopun ruoat alle 15 eurolla! Tokihan siitä puuttui perjantai, ja lauantain lounas (joka siis oli se Hese). Niin, ja tiettyhän meillä on kaapissa soijasuikaleita ja vaikka mitä, et emmä väitä kokonaan kokanneeni muutamalla eurolla koko viikonlopun safkoja. Mut melkein.

Perjantaina oli siis spaghettia ja soijarouhekastiketta, porkkanaraateella mehevöitettynä.

Lauantaina oli itsetehtyä “Karee raisua” Curry riisiä, japanilaista curryruokaa (currykastike, tofua, porkkanaa, perunaa, herneitä). Tämä(kään) “karee raisu” resepti ei toiminut. Olen siis kokeillut kahta “made from scratch” reseptiä, sekä kaupan natriumglutamaatilla höystettyä puolivalmista kastiketta. Ja se kaupan on kyllä ihan ehdoton ykkönen. Jälkkäriksi oli köyhän miehen hedelmäsalaatti, eli mandariinia ja ananasrenkaita.

Sunnuntaina oli C:n tekemää mac&”cheeseä”. Ja kun se kerta lämmitti uunin, oli mun pakko alkaa leipomaan. Ja kun se uuni nyt kerta oli päällä, tein saman tien päivällisenkin. Leivoin siis kolme vuokaleipää. Taas tyyliin mitä kaapista sattuu löytymään. Lisäsin taikinaan myös taatelipurkin pohjalta kaikki ne hiutaleet, joita sinne kerääntynyt. Todella mukava lisä! Päivälliseksi tein Soijasuikale-peruna-sipulivuoan. Ja ihan ilman pakasteperunasuikaleita. Se sai olla tosi miedolla lämmöllä, ja tosi pitkään uunissa, sillä kello oli siinä kohtaa vasta jotain kolme. lisänä oli ituja, joita ianoastaan kyllä minä söin.

Jälkkäriksi oli limetti-kookospiirakkaa, joka oli tarkoitettu vieraille, jotka eivätkään päässeet tulemaan. Jälkkärin jälkkärinä oli joku C:n kokeilu: maapähkinävoipallo, joka koostui suklaasta, mpvoista, kermajuustosta/tuorejuusto?/mikä se nyt on? ja tomusokerista. Se oli niinko kekseillä dipattavaksi tarkoitettu. Joku meni vikaan, sillä sillä siitä tuli vaan sellanen kökkö, eikä ollenkaan pallo. Liian makeeta minun makuuni. Ei siinä, ettenkö tykkäis makeesta, mut pitää olla myös makua.

Ruoanlaiton ohessa olen hoitanut pyykit ja ommellut. Ommellut ihan sikana. Olen omast amielestäni keksinyt ihan hirmu hyvän tuotteen myyntiin, ja olen sitä koonnut päiväkausia. Tehnyt erheitä ja ottanut niistä opikseni. 

Ei ihme, että mulla on jatkuvasti pää kipeänä, jos kerta jännitän olkapäitä noin!

Tässä huippusalaista projektiani 😉

 Viikonloppuna olin myös “pakotettu” avaamaan Nekogatsu Zukin nukkeni. Se on siis tuo pienempi noista. Middie. Eli keskikokoinen Blythe. mulla on ollut se jo melkein vuoden, en vaan halunnut ottaa sitä laatikosta, sillä en ollut varma,e ttä halusinko pitää sitä laisinkaan. Ja sit pelkäsin myös sitä, et mitäs sitten jos tykkäänkin siitä…eihän yhdellä vielä leikkejä tee, siihen tarvitaan ainakin kaksi, ja niille vaatteita ja kaikkee…No, nyt odotan, että pääsen Japaniin ja sieltä hnakin “Harajuku Girl”in, Puchippa Chappu Pepan, tai jotain sinne päin. Niin, pakotettu koska asiakas kyseli Middie Sleepsackin perään 😀

Viikonloppuna sain nämä kaikki valmiiksi, plus yhden jota ei näy kuvassa. Sekä listattua, että myytyä :)No, ei siiä ollut kuin yksi myytäväksi, loput oli jo etukäteen varattuja. 

Olen myös kuvannut tuotteita Etsyä varten, ja listannut niitä. Tämä on mainitsemisen arvoista siksi, että yleensä se on ollut siipan hommia. Mutta harmistuin tahtiin ja intoon, tai sen puutteeseen, jolla homma hoidettiin, ja kimpaantuneena päätin tehdä sen(kin) itse. Kamala homma. Ei ehkä muussa, mutta kuvien käsittelyssä. En osaa käyttää mitään muuta kuin Flickrin kuvankäsittelyohjelmaa, ja se ainakin on kamalan hidas. No, ihan sama.

Olen päättänyt, että joka viikko täytyy tehdä myös jotain “tuottamatonta”. Siis jotain ns. hyödytöntä askartelua. Toissaviikolla oli se hurja skräppimaraton, viime viikolle väkisin änkesin vanhojen farkkujen silpomista. Olen lasten korjauskelvottomia, ja omia kans, farkkuja säilönyt, ja nyt vihdoin ja viimein keksinyt niille käyttökohteen. Leikkaan niistä tilkkuja ja ompelen ne yhteen ja lopulta tyynynpäällisiksi. Täytteeksi olen kerännyt kaiken silpun mitä Tehtaalta tulee. Kunnon roskatyynyt.

Nyt kun on niin hyvä vauhti päällä, ja noi ompelut hyvässä iskussa, on vaikea irtautua niistä ja tehdä jotain “hömppää”. Mut sitäkin tärkeämpää!

Nyt kuitenkin mentävä! Paketteja postitettava Australiaan, Norjaan, Singaporeen ja Jenkkeihin 😀

xoxo,
Raisa

Tukka putkella

Kauheeta kyytiä, tukka putkellä meikäläinen mennä viipottanut. Mut jotenkaan en nyt kyllä yhtään muista, et miksi niin kova kiire olis ollut. Eilen kuitenkin oli treffit Manga Cafessa (jossa käyn aika ajoin, en suinkaan nauttimassa ihanasta miljööstä – ahem, vähän vois ehkä panostaa? – vaan kaupungin parhaasta? teestä. Sakura senchasta. ) klo 12. Jouduin niitä kahteen otteeseen siirtämään, sillä *kaikkee*. 20 vaille 2 oli sitten vika sovittu aika, ja siitäkin myöhästyin kait neljä minuuttia. Vaikka taaskin juoksin! Oliisn ollut ajoissa, jos olisin kotona jättänyt sen yhden pyröähdyksen tekemättä. Tää on istä, kun aina miettii (siis jos myöhästyy, ja ainahan minä) et jos olisin sen ja sen jättänyt etkemeättä niin olisin ollut ajoissa.

Mulla oli jotain paketoimisia, ja olen niissä niin hidas. No, juotiin teetä ja kolaa. Sain seuralaiseltani ristin kannettavaksi. Onneksi oli ihan pieni risti, joka mahtui kukkarooni. Ristin tarvitsin erään asiakkaan (kantiksen, joiden eteen voin tälläisiä kaupunkitreffejä tehdäkin) custom -pussiin. Mangasta mentiin Kodin Anttilan kautta Eurokankaaseen, kaupungin parhaaseen hengailumestaan. Olen siellä nykyään aina…

Tarvitsin kangasta kissaan, sammakkoon ja yritin etsiä myös neonvärisiä kankaita pupuihin, mutten löytänyt. Kissan ja sammakon kyllä. Tässä kohtaa seuralaiseni täytyikin lähteä sidontakurssille. Että tälläisiä kavereita minulla 😉

Olen näitä alkanut tauon jälkeen ompelemaan 🙂

Eurokankaasta vielä Hobbypointiin, jossa kaupungin paras valikoima irtosilmiä. Löysin juuri sopivat sammakolle. Ja uskokaa tai älkää – en ostanut mitään muuta!!! Eurokankaasta kylläkin, kissan ja sammakon lisäksi kettua ja nallea. Mutta Hobbarista en muuta kuin kaksi paria simiä. Helmiä kyllä silmäilin, mutta jätin sinne kaupan hyllyille.

Kotiin vielä postin kautta, C:lle oli tullut paketti ja kovasti odotettiin sen olevan äipän lähettämä Vegan Essentialsin herkkupläjäys (taikka mun ylihieno nukensänky), mutta ei. Käytetyt pyöräilykengät. Mikä kamala pettymys. Mullakin, joka olen kyllä sellainen karkin hamstraaja ja hilloaja, alkaa karkkilaatikko vähän koliseen tyhjyyttään. On mulla vielä ainakin pari suklaalevyä ja suklaapatukkaa,  ja muutamia Oravakkeita (joista en kyllä oikeastaan tykkään), mut pohja näkyy jo! Ei hyvä. No, ehkä tänään.

Eikä mun nukkekaan ole tullut vielä 😦 Mä olen siitä nyt pari kertaa nähnyt unta. kyllä olis aika jo! Olen saanut myös kuvia valmiista tytöistäni, ne kaksi jotka lähetin Espanjaan kustomoitaviksi ovat nyt siis valmiina ja kunhan saan Paypal tilille tarpeeksi varoja niin saan ne sitten kotiin. Tytöthän olen maksanut jo ennakkoon, mutta kotiinpostituksesta uupuu vielä muutama euro.

Esimakua tulevasta!

Mulla on tiukka lista tälle päivälle, joten parasta käydä sen kimppuun. Huomenna, tai tänään illemmalla
aion kirjoittaa tonne enkkublogiin käsityötiloista, siis myös muiden kuin omastani 🙂

Kattokaa miten mun käyntikortit epäonnistui! Eihän niistä näe lukea mitään! Onneksi lupasivat uudet tilalle.

Touhukasta tiistaita! Ai vitsi! Eilen illalla katottiin joku (uusi?) Robert Redford elokuva, joku täysin toivoton. Siinä ei ollut muita näyttelijöitä, eikä paria sanaa enempää puhetta, mut silti tosi hyvä. Arvatkaa muistanko nimeä. Kolme sanaa, ja jotain täysin ilman toivoa se oli. Kyl te tiiätte jos ootte tietääksenne. Jotain muutakin hyvää ollaan katottu, ai nii, Tom Hanks elokuva, niistä merirosvoista. Sekin oli tosi hyvä.

xoxo,
Raisa