Ihanasta viikonlopustani onkin jo viikko aikaa, hurjaa miten aika menee nopeasti! Tässä teille kuvakooste tapahtumasta!
Lähdettiin perjantaina kahden jälkeen meiltä hakemaan muita matkalaisia. Auto oli jo minun ja kuskin tavaroista melko täynnä, mutta kaksi innokasta skräppääjää oli vielä kamoineen ängettävä jonnekin! Mutta hyvin mahduttiin, kun auto oli niin iso! (Viime vuonna mentiin meidän pikkuisella Ford Ka:lla, kolme skräppääjää, ja hyvin mahduttiin siihenkin! Sopu sijaa antaa.)
Näin paljon tavaraa!Mua aina näissä skräppireissuissa naurattaa se, kuinka vähän meillä on loppujen lopuksi mitään vaatteita taikka muuta sellaista “normikamaa”. Ja askartelusälää sitäkin enemmän. Mä olin pakannut niin kiireellä (ainahan mä teen kaiken kiireellä!), etten ollut oikein ennättänyt karsia mitään, kaikki mukaan vaan. Jopa Big Shot leikkurin änkesin matkalaukkuun. Mun pilkullinen laukkuni muuten herätti yleistä hilpeyttä, kun se on niin suuri ja hauskan näköinen.
Muiden matkakumppanieni saunoessa lähdin minä tutkimaan maastoa. Oli niin kaunista. Kävelin pitkän matkaa rantaviivaa seuraten, kalliolla samoillen. Mun uudet Palladium kengät oli just omiaan siihen touhuun! Niin pitävä pohja, ettei yhtään luisunut, vaikka kivet oli liukkaita ja välillä kallio jyrkkäkin. 
Käveltyäni kalliolla pitkän aikaa tulin takaisin metsän kautta. Uutena asiana huhtikuulle kävelin myös puunrungon läpi. Eli menin kuvassa olevan reiän kautta. 😀
Lauantaina päästiin sitten itse asiaan! Jännitys tiivistyi ennen ovien avaamista klo 10 melkoisesti! 
Vaikka meidän porukka oli iso (meitä oli siis muitakin kuin vain me neljä, osa oli tullut muilla kyydeillä j avähän eri aikoihin), päästii kuitenkin melkein yhteen pöytään. 
Tästä kuvasta vähän näkee, miten tila oli jaettu: skräppääjät (ja kortteilijat ja mitä ihmiset siellä nyt sitten tekivätkään) olivat keskellä ja kauppiaat ympäröivät meitä. 
Tytöt työn touhussa.
Osalla oli lamppuja mukana, riittävän valaistuksen takaamiseksi. 
Mulla oli käytössä todella vähän rahaa, mikä vähän harmitti. Olis ollut hyvä tilaisuus ensinnäkin tukea paikalle vaivautuneita pienyrittäjiä ja toisekseen ostaa sellaisia erikoistarvikkeita, mitä meidän kaupassa ei ole myynnissä. Sinellissa ei valitettavasti ole kovinkaan kattava valikoima skräppi- ja mixed media tarvikkeita. Onnistuin kuitenkin tekemään muutaman hankinnan, ja sitten paikalla olevasta askartelukirppiksestä vielä vähän lisää, ennen kaikkea niillä rahoilla, jotka ansaitsin myymällä omia, itselle tarpeettomia, romppeitani.
Kaikki maskit on ostettu uutena. Suihkeet kirppikseltä.
Nämä kaikki kirppikseltä! Washi teipit villiinnyttivät! Keskimmäisen rivin keskimmäinen teippi ei ollut kirppikseltä, muuten. Muut kyllä, ja iso osa mt merkkisiä (todella laadukkaita siis) ja avaamattomia pakkauksia! 50 senttiä rulla! 😀 Niin, siellä oli siis tosiaan kirppis myöskin! Eli askartelijat saivat jättää yhteen huoneeseen omia vanhoja tavaroitaan myyntiin, ja sitten järjestäjä myi ne heidän puolestaan! Todella kätevää! Ja oikeesti aika uskomatonta, sillä järjestäjä ei ottanut tästä itselleen provikkaa, teki vaan hyvää hyvyyttään. Ja se oli kuitenkin osittain pois myös hänen omista myynneistää, sillä hänellä oli tapahtumassa myös oma askartelutarvikekauppa, Anun Putiikit.
On hassua, miten skräppäämiseen ja erityisesti näihin viikonloppuihin liittyy tuotteliaisuus. On tärkeää edetä ja saada paljon aikaiseksi. Viikonlopun onnistumista saattaa myös mitata valmistuneiden sivujen määrällä. Se on kyllä ehkä vähän kurjaa, mutta jotenkin vaan se ajantasalla olemisen unelma siintää kaikilla mielessä. Skräpätäppä tämän hetkisiä asioita, sen sijaan että laahaisi pari kolme vuotta jäljessä. Aina. Joten sanottakoon, että tein enemmän kuin nämä nyt tuossa alla esittelemäni sivut. Eli oikein kelpo viikonloppu oli! 😉 (pahoittelen, että kuvat skräppisivuista ei ole mitään ammattilaistasoa! Oikeesti. Otin kuvat eilen illalla, keinovalossa, enkä jaksanut ottaa yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta niitä pois muovitaskuistaan, joten heijastustakin on. Koittakaa kestää!)
Tämä sivu tehty Project Life taskuun, ja käytetty jotain vastaavia, mut oliskohan eri merkkisiä, kortteja.
Tätä aukeamaa oli hauska tehdä. Kuvat siis vuoden takaisesta Askartelupirtistä. 🙂 Tästä kuvasta ei hyvin noita kirjaimia oikein näe, mutta ne on aikas hienot! Tein ne suihkuttelemalla valkoiselle paperille turkoosilla musteella ja sitten Big Shotilla veivasin aakkosstanssilla kirjaimet. Liimaa takapuoleen (siis kirjainten, ei omaan!) ja se oli siinä!
Silloin en ennättänyt ihastelemaan luontoa muutoin kuin ikkunan takaa, ja juuri ennen kotiinlähtöä juoksin nappaamaan tuon puukuvan, joka alla näkyy.
Tämäkin sivu tehty Project Life taskuun.
Tämän sivun oikeassa reunassa olevasta paksusta boordista tykkään kovasti! Mulla oli liian räikeä oranssi halloween koriste, josta olin jo pitkään toivonut pääseväni eroon. Mutta aina vaan se oli liian oranssi. Nyt keksin käyttää sitä maskina! Eli pistin sen leveän boordin mustalle kartongille ja suihkutin valkoisen musteen sen päälle. Ja näin hieno tuli! Olisin tietenkin voinut säästää sen, ja käyttää myöhemmin uudelleen (nyt harmittaa, etten sitä tehnyt), mutta olin silloin vaan niin iloinen, että sain sen vihdoinkin käytettyä, että heitin pois. 
Viikonlopun aikana osallistuin kahteen kurssiin, toisen osallistumisen olin kyllä ihan totaalisesti unohtanut! Mut jouduttiin hakemaan erikseen, kun en vaan muistanut, että kuulutettu työpaja koski myös minua…Osallistuin siis Project Life kurssille, sekä Big Shot työpajaan. PL kurssin olin toivonut koskevan enemmän PL:ia, mut se olikin niiden korttien tekoa. Ja mä en siitä sitten erityisemmin välittänyt. Mä olisin halunnut kädestä pitäen opetusta siitä, et mikä tekee PL:sta niin suositun ja nopean jne. Mut me kokeiltiinkin kahta eri tekniikkaa koristella kortteja. Hmph. Toinen oli suihkeiden ja veden sekakäyttö ja sit embossaus ja toinen kohojauheiden käyttö kalvolla. Ihan kivaa oli silti.
Yllättäen se työpaja olikin sit se innostavampi!Big Shotilla pystyy tekemään paljon kaikkea kivaa! Mitä mä tykkäsin eniten oli kohokuviointitaskujen ja musteiden sekakäyttö. Hauskaa! Tästä varmasti vielä joskus lisää!
Kuin korostaakseni kuinka vähällä huomiolla oli kaikki muut, en ottanut yhtä ainuttakaan kuvaa majoitustiloista, ruoasta tai mistään. Ainoastaan luonnosta ja sitten noita skräppäyskuvia. Tästä voisi saada käsityksen, että Murikka Opisto olisi jotenkin ankea tms. Sitä se ei kuitenkaan ollut, sillä ne tilat oli niin hienot! Sellaista 70 -luvun avaruutta. Ja se istui niin hyvin siihen ympäristöön. Huoneet oli siistit, eikä niissä ollut televisiota! Ihan parhautta!
Viime vuoden ruoista innostuneena odotin kovasti mitä olisi tarjolla tällä kertaa. Ja voi pettymys! Sain kyllä mahani täyteen, mutta ei jälkeäkään siitä vaivannäöstä ja jollain tapaa huolehtimisesta mitä viime vuonna sain. Tuli semmoinen olo, että anteeksi kun kehtaan pyytää eläinystävällistä ruokaa. Kun muut söivät jalkiruaksi lehmäntissimaidosta ja mistä lie valmistettua suklaavaahtoa oli minulle sulatettuja pakastemarjoja…, aamupalalla ei jälkeäkään mistään minulle osoitetusta, ei kasvimaitoja, ei jogurttia (viime vuonna oli vanukkaita ja muita herkkuja), kahvin kanssa oli kyllä maidotonta munkkia, mutta ei suinkaan kananmunatonta. Tarjosivat tilalle Geisha-konvehteja…sain kuitenkin ottaa kaksi hedelmää. Viimeinen pisara oli, kun sunnuntaina lounaalla oli minulle kuivahtaneita kasvispihvejä, jonka viereen oli laitettu maustettua majoneesia. Kysyin sitten majoneesista, että onko siinä munaa. Ja kyllä siinä oli. Minulla siis lautasella keitettyjä perunoita ja ne kuivat pihvit. Eikä mitään jälkkäriä. Olin pettynyt. Ja se ehkä näkyi, sillä hetken kuluttua minulle tuotiin keittiöstä kastike ja soijajäätelö. Kiitos! 🙂
Saatan kuulostaa kamalalle marmattajalle, normaalioloissa tämänkin viikonlopun ruoat olisivat olleet todella kelvolliset, mutta kun viime vuonna oli niin paljon paremmin otettu huomioon eläinystävällinen ruokavalioni! Niin, että meille ei siis tarjota mitään herkkuja, jos ei pysty säilyttämään samaa tasoa vuodesta toiseen!
Tapahtuman järjesti siis Anu Pehkonen, ja jälleen sanottava, että hyvin järjestikin! Iso kiitos Anulle! Kaikki meni kyllä ihan nappiin, ei mitään valitettavaa mistään (paitsi niistä ruoista, tai siitä, ettei ollut yhtä hyvät kuin edellisenä vuonna) . Kumpa vaan aikaa olisi ollut enemmän, sunnuntaina piti jättää leikit kesken ja lähteä kotiin. Ens vuonna vois alkaa jo torstaina, ja itse skräppääminen perjantaina, että ennättäis edes pikkaisen kyllästyä ennen kuin pitää lähteä pois.
Nyt tän täytyis lähteä töihin! Moikkarallaa!!
xoxo,
Raisa
Nämä kaikki ostin kun halavalla sai…tilkkutöihin tuommoinen viivoitin, leimasinsetti x2, valkoista kartonkia, leikkuuterät, piikki. 
PINKKIS of Finland 