Kuvapäiväkirja Torstailta 28.10.2015

Moik!

Oon ihan sekasin. Mutta ennemmin haluatte varmaankin kuulla jotain uutta? Antaa kuvien puhua puolestani, vaikkei niissäkään nyt erityisen mullistavia uutuuksia ole.

Vapaapäivä! Päivistä suurin ja kaunein! Sitä tulee tietenkin juhlistaa pukeutumalla juhla-asuun! Eli kigurumiin! (mun miehen mielestä mä olen maailman seksikkäin nainen.)

Yhtä seksikäs aamupalani. Tosta Harion pannust aon ollut täällä jo jotain puhetta. Tiiättekö miten joskus jotkut asiat tuntuu vaan tosi omilta, jotenkin ihan sua varten tehdyiltä. Tää pannu ei ole mua varten tehty. Mä vaan odotan, että saan sen rikki. Siis ei niin, että haluaisin sen hajoavan, mutta se tuntuu niin väärän kokoiselta mun käteen, että oon ihan varma, että tiputan sen tms. kamalaa.

Tehtävälista. En ole matkalta palattuani näitä listoja liiemmälti tehnyt, ja olen varma, että niiden puutteesta olenkin näin piip sekaisin. (puutarha kuuluu toiseen listaan, sellaisiin ei tänään, mutta pian.)

Pyykit? Check!

Yläkerrassa jälleen sotku. Hyrrä on ominut pienen nukketalon keittiön itselleen. Tai siis ei se siitä keittiöstä välitä, mutta siitä keittiön läpi on hauska mennä ja nyt minä olen kehdannut vaihtaa siellä järjestystä ja sehän ei neidille sovi. Nauroin vedet silmissä kun kerran näin sen heittelevän niitä pöytiä ja tiskialtaita tieltään.

Töihin! Ajastan itselleni tunnin töitä, sitten viisi minuuttia siivousta/järjestelyä ja vartti leikkiä. Hyvin toimii!

No, vähän työt keskeytyi, kun Hyrrän touhuja seurailin. Nämäkin pikkuruiset esineet olin järjestänyt lokeroihin, mutta Hyrrä oli kaatanut tämänkin niin, että kansi aukesi ja tavarat levisivät.

Ihana Hyrrä. ❤

Laitoin keittiön paikoilleen, ihan vaan nähdäkseni laittaako se sen uuteen uskoon jälleen. Laitoin kyllä vähän estettäkin siihen eteen, et josko se kuitenkin jättäis sen rauhaan. Se on kuitenkin Minun leikkikeittiöni!

Hyrrää vähän vituttaa tollaset esteet.

Lounasaika! Vihis leikkitonnikalalevitteen kera. Toimii!

Ai niin! Töitä piti tehdä, eikä vaan herkutella taikka leikkiä pupun kanssa! Sain tämän valmiiksi! Olen mainio!!

Ja sitten uuden projektin kimppuun! Kultainen leikkiliskonnahkainen pussukka diivalle. 🙂 Ekaa kertaa ompelemassa tekonahkaa! Huomatkaa asialliset nipsuttimet! Ostin ne Japanista! Ja kaikkihan tietää, että Japanissa on hienompaa.  

Pakko keskeyttää!! Nukketalolta kuuluu jyrinää! Hyrzilla on vauhdissa! Hitto kun en osaa käyttää kameraani niin, että saisin sillä vähässäkin valossa “nopeempia” kuvia.

Rakastan tota pupua. Se on mainio. Ja se tykkää musta! Mä tiedän! Se kerto mulle!

Ja sit olikin leikkiaika! Olen kertonut työstäväni (Japanin kaipuuseen) pienemmästä nukketalostani japanihenkistä, ja se ei vaan ole lähtenyt kunnolla käyntiin. Yläkerran sisustus on ollut jotenkin väärä. Koska olen sekaisin ja herään taas jatkuvasti yöllä tunniksi, pariksi pohtimaan kaikkea mikä voisi olla vialla, olenkin unen saamisen helpottamiseksi alkanut mielessäni sisustamaan tätä taloa ja tässä on edellisen yön tulos. Ja tämähän on mainio! (ja viime yönä nukuin koko yön putkeen!!)

Ah! Täytyykin ähteä pelastamaan maailma! Taas jälleen kerran mun piti lähteä hyvissä ajoin, jotta olisin ajoissa, enkä myöhässä. Mut ei onnistunut. Lähdin myöhässä.

Ensin kävelin Herra C:n kanssa postiin, hain Japanista tilaamani futon pedin, sitten juoksin bussiin, ja bussilla huristin Hakaniemeen, Hakaniemestä köpöttelin Viivoaniin, jonne olin tehnyt hienon kauppalistan, jonka olin unohtanut keittiön pöydälle. Saamari! Ai niin, bussikorttiakaan, enkä hanskojakaan löytänyt yhtään mistään. Levitin jo typerän (oikeasti ihanan) kassini sisällönkin jalakäytävälle, kun etsin sitä typerää (oikeasti tosi fiksua) korttia. Sillon taas tuumasin sitä, että minkälainen aikuinen mä oikein olen. Kuka nelikymppinen levittelee värityskirjoja ja puuvärejä ja sarjakuvalehtiä jalkakäytävälle etsiessään jotain kassistaan? No, mä. Enkä löytänyt.

Mies laitto sitten tekstiviestillä sen listan. Eikä Viivoanissa ollut kuin noin puolet tarvitsemistani! Hitto! Eikä mulla ollut enää aikaa mennä muihin kauppoihin. Helunassa oli käytävä, sillä ostamani vedenkestävä ripsiväri on ihan painajainen. Ostin sen, jottei sateella tulis pandalookkia, mut nyt tuntuu, et ripsari valahtaa alaluomelle itsestään, eikä sitä sit saa millään pois. Joten en ole käyttänyt ripsaria, ja sekös saa minut näyttämään entistä kauniimmalle.

Niin, oli siis Animalia Pks:n miitti. Oltiin kaikki asiallisia ja aikuisia. Edes vähän. C leipo meille keksit. Kiitos C. Oli hyvää. Ja kiltisti tehty.

Mä tykkään tästä kuvasta.

Sit ennen kotiinlähtöä kävin Soi Soista tilaamassa ruoan. Mies olis halunnut Fafa’sista, mutta siellä oli jono ulos asti, enkä mä tykkää jonottamisesta, enkä edes Fafa’sista niin paljoa, et ihan mielelläni menin Soi Soihin. Ruokaa odottaessa kävin Vegekaupassa, jossa tiesin kaverin jo olevan. Sillä oli yhtä hieno kukkaro kuin minullakin!! Ostin Vegoa ja mpvoikuppeja.

Soi Soissa oli kivaa, vaikka mulle tulikin kauheen kuuma. Mulla ei muuten ollut kigurumia enää tässä vaiheessa päällä. Olin pukeutunut hyvin asiallisesti.

Otin kyllä kuvan bussistakin, mutta kun se oli ihan saman näköinen kuin viime viikkoinen bussikin, niin laitan sitten toisen ottamani kuvan. Leikin kameran säädöillä.

Pidin ruokakassia bussissa patterin päällä, mut ei se siltikään saanut ateriaani pysymään lämpimänä suuhun asti. Mut ihan sama, loistosapuskaa!

Ja tää on taas tätä elämän ihanuutta, Downton Abbey ja Sataman Seitan. (tänään aamulla löysin miehen kyljestä pienen palan seitania. Se ei ole koskaan ollut yhtä syötävän seksikäs!)

Hei! Nää mä ostin! Tai no, peti tuli siis postissa. Höyryttimen ostin sieltä Viivoanista. Haluan kokeilla, josko tälleen sais paremmat hampurilaissämpylät, ja muutenkin tarviin tätä, kun haluan kokeilla tehdä “nikuman” palleroita, soijarouheella, tietty.

Just ennen kuin tipahdin luin vielä vähän mangaa. Mulla ei ole oikeasti mitään “oikeaa” luettavaa, joten luen sarjakuvia, samoja kirjoja ties kuinka monetta kertaa. Elämä on. Yotsuban uusimman numeron (13) japaniversiolla on jo muuten julkaisupäivämäärä! Se tarkoittaa siis sitä, että tunnelin päässä näkyy valoa! En tiedä kauanko siinä kestää, että saadaan tänne julkaisuoikeudet, ja käännös tehtyä jne, mitä niiden nyt täytyykään tehdä, mutta tästä se lähtee! Ihan varmasti ens vuonna tulee uusi numero!! (alla oleva ei ole Yotsuba, vaan Solanin.)

Leikkinahkavöitä!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja Torstailta 22.10.2015

Hei vaan!

Anteeksi viivästys, ihan kamala perjantaiaamu oli. Olin lataamassa kuvia koneelle, hiusväri päässä kun yksi pomoista soittaa. Ajattelin sen koskevan tulevaisuuttani ko. firmassa (siis, että ilmoittavat työsuhteeni jatkumisesta), mutta sainkin kuulla, että minun olisi pitänyt olla avaamassa putiikkia 20 minuuttia sitten!! IIIK!! Sanoin olevani siellä puolessa tunnissa (olen naurettavan surkea arvioimaan aikoja, ja arvioin aina alakanttiin) mutta hitto soikoon, olin siellä 29 minuutin päässä, tukka vähän märkänä, mutta ainakin värit pestyinä pois, ja eväätkin oli siippa laittanut mukaan. Joten jäi postaus tekemättä.

Eikä eilenkään kerinnyt ja tänäänkin menee tiukille koska olen ihan saamarin sekaisin koko nainen. Kaikki vaan kestää eikä mistään tule valmista.

Niin, nyt onkin sitten jo maanantai…ei ennättänyt eilenkään…elämä on.

Normi juttuja, aamupalaa, tuuletusta jne. Ei kuvia.

Latasin kännykän. Muuten ei mainitsemisen, saati kuvaamisen arvoinen asia, mutta jos laturin piuha on Danbo…kuvattavahan se on.

Vapaapäivä, joten töitä. Parin tilauksen paketointi, päivän myöhässä kun ei ennättänyt aiemmin.

Halloween herkkuja mukaan. Olen mä mainio! Näettekö tuon langan? Mahtavuutta!

Kaksi pakettia, yksi kirje.

Ostin uuden nuken Japanilandiasta (kuvassavasemmassa reunassa, istumassa, pinkki mekko päällä) ja nyt nukkekuume heräilemässä. En haluaisi thedä töitä, kun haluaisin leikkiä nukeilla. Ihan mälsää olla aikuinen.

Tätä työstän tällä hetkellä. Pientä nukketaloa, josta Japani -kaipuussani haluan tehdä japanihenkisen. Mieheltä olen pyytänyt tatamilattiaa yläkertaan joululahjaksi. Itse teen shoji liukuovet vähän huijaamalla. Ei ne mihinkään liu’u. (ja ei huolta, parveke menossa myös remontin alle.)

Toinen työnalla oleva kohde. Kamala yläkerran huoneisto isosta talosta.

Nämä kolme kerrosta olen saanut jo melkein kokonaan valmiiksi. Herkkukaupan ja Kevinin huoneiston välisen seinän maalasin uusiksi, sabluunoilla ja skräppisuihkeilla. Kunpa vaan malttaisin tehdä asiat pikkuhiljaa, enkä kamalalla jyrinällä kaikkea kerralla, sinne päin ja kesken jättäen. Ai niin. Pitäis ommella. Saatana.

Joo, varmaan syötiin jotain lounaaksi ja ehkä katsottiin Downton Abbey:ä.

Ja sit kaupungille. Koomista (tai ei), mun piti lähteä neljän aikoihin matkaan, koska itseni tieteäen se matkan teko kestää niin sairaan kauan, lähdin kotoa viideltä. Aina sama juttu.

Satoi ja oli kovin tuulista. Mietin, että olisin Yotsubaa lainaten ottanut teille itsestäni kuvia imitoimassa sitä tuulta (Yotsuba jossain jaksossa näytti isälleen kuinka kovaa pihalla satoi heilauttamalla kädet voimakkaasti ylhäältä alas. tms.), mutta en ottanut. Tuuli kuitenkin kovaa. (ja kyllä, mulla on uusi sateenvarjo.)

Bussissa luin ensin hetken, sitten muistin että mullehan tulee huono olo, jos luen bussissa. Joten lopetin lukemisen. Mut sit unohdin, että mulle tulee huono olo kun luen bussissa ja luin tosi paljon. Kunnes muistin, että pihallahan on tosi kaunista ja loppumatkan tuijotin kaunista syksyistä Helsinkiä.

Kaupungilla menin ensiksi Ekoloon, josta ostin paljon kaikkia lihaisia herkkuja. (ne oli lihattoman lokakuun kunniaksi tarjouksessa -20%). En muist amitä mun piti ostaa, eikä kun Vegoa. Sitä oli vain niitä pieniä patukoita. Pettymys. Ostin niitä kaksi.

Ekolosta menin Tigeriin, vaikkei pitänyt. Ostin ihan vähän vaan, vaikkei pitänyt sitäkään. Mutta olin fiksu, oikeesti. (ei kuvia ostoista)

Tigeristä just eikä melkein ajallaan menin Musiikkitaloon. Mutta en löytänyt ajallaan oikeaa paikkaa, joten olin sit kuitenkin aavistuksen myöhässä.

Musiikkitalossa haisi viinalle. Oikeesti. No, ehkä se musiikki on niin surkeaa, ettei sitä selvin päin kestä. Minä en ollut siellä musiikin, vaan seuran takia. Oli Etsy treffit Musiikkitalon Kahvilassa. Mä en nähnyt kahvilaa, ainoastaan viinibaareja joka puolella. Ja ah! niin sivistyneitä ihmisiä tylsissä vetimissään lipittelemässä pahoja viinejään.

Ja sitten metrolla Kurviin. Tai siis Sörnäisiin. Helsingin metro. ❤

Soi Soi. Nälkä.

Taas tätä bussihehkutusta.

Voi äly mikä nälkä tässä vaiheessa jo oli! Sataman Seitan ❤ Söin kaiken ja olin posahtaa. Katsottiin Downton Abbey:ä. (ei käydä enää oikeastaan koskaan Just Vegessä. Meni maku. Soi Soi on eräänlaisessa kämäisyydessään paljon parempi. )

Elämä on ihmisen parasta aikaa. Tykkään tästä.

Öitä!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja Torstailta 15.10.2015

Heips!

Suoraan asiaan kun pitää vielä ennättää ompelemaan ennen töihin lähtöä!

Rumia kuvia tyhmällä kännykkäkameralla.

Söin aamupalan ja olin liian pitkään koneella. Kamalan ruma kuva, kun ei yhtään huvittanut sitä ottaa. Aamupalaksi miehen tekemää leipää minun tekemällä omenasoseella. Ollaan me ihania.

Petivaatteet ulos ja lintujen (sekä pupujen ja oravien) ruokintakauden avaus. Tämäkin ruma kuva. Sorry!

Kylmään Tehtaaseen ompelemaan. Lämmittimet päälle, parissa tunnissa sain lämpötilan kohoamaan kahteenkymppiin. Lämmitys ei taaskaan toimi. On se kumma, kun se systeemi aina kesän aikana hajoaa. Harmittaa vietävästi.

Oikeesti ei tehnyt yhtään mieli ommella, kun olisin vaan halunnut laitella tyttöjä. Nyt harmittaa, että vietiin nukketalo yläkerran eteiseen, sellaiseen kylmään tilaan. (kuvassa ei ole kaikki tytöt, tämän hetkiset suosikkini vain, jos ihmettelitte. Vaikka niitä ronskilla kädellä karsinikin ihan näin pitkälle en vielä ole päässyt. Liian monta reikää vielä paikattavana.)

Tässä se talo oli, ja nyt on tämä enää jäljellä. Ja jotain ihan täysin turhaa tilalla.

Ompelin, ja yritin saada yhtä tilausta valmiiksi. Neon pinkki ei ollutkaan tarpeeksi neon asiakkaalle, ja minä yritän saada hänelle kuvattua tuotteen väriä.

Lopulta päädyttiinkin sitten tähän.

Ihana tuli! 😀

Tämä lötköpötköpupu rentoili minun ommellessa. Hengailin paljon myös Hyrrän kanssa, mutta siitä ei kuvia.  Lounaaksi söin “vihiksen” Violifen juustolla, samalla katsottiin Modern Familyä.

Ja sitten olikin aika alkaa leipomaan! Piti tehdä omena-kauratoscaa, mutten jaksanut alkaa säätämään omenoiden kanssa, joten tein Hirviönkesyttäjiä, joihin lisäsin vielä kourallisen suolapähkinöitä. (Muistelin, ettei ollut ketään pähkinäallergista, mutta oli sitten kuitenkin. 😦 )

Myöhästyin vähän ja leipomuskin oli pikkasen raakaa (paistoin vielä vähän yliaikaa, varmuuden vuoksi, mutta uunin keskiosassa. Olis ehkä pitänyt laittaa alemmas, ja vuokakin tais olla liian pieni, joten tuli liian paksu kypsyäkseen normiajassa?)Tapaamisessa oli Leo ja tämä mäyris, T-llä alkoi nimi, mutten muista mikä se oli. Mahdoton kuvattava! Mutta ihana lempeä pusuttaja!

Ihana Rukka!

Kävin vielä Vegekaupassa hakemassa suklaata ja tonnikalaa. (kuvan ottohetkellä tonnikala kyllä jo syöty)

Taas tämmöinen iltabussikuva, joista niin kovasti pidän.

Kotona C teki tonnikalasalaatin laitettavaksi leipien väliin, syötiin niitä leipiä ja sipsejä samalla kun katsottiin Vacation (tms.) leffaa, joka oli hauska.

Hyvä päivä, vaikkakin huonot kuvat. 🙂

Hauskaa alkavaa viikonloppua!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja Torstailta 8.10.2015

Tämäkin myöhässä, mutta ehkä huomenna pääsen takaisin kiinni tiukkaan aikatauluuni.

Viimeinen päivä Japanissa. 😦 ja 🙂 Olkoon matka kuinka lyhyt tahansa, on ihan viimeisinä päivinä aina tulllut koti-ikävä, ja ajatus kotiinpaluusta kutkuttaa. Unohdin myös, että on Kuvapäiväkirja -päivä, joten ehken ottanut kaikkia niitä kuvia, joita olisin muutoin ottanut, mutta koska turisteiltiin, niin paljon otin kuvia kuitekin.

Aamulla söin tuplapuuron, jossa paljon mukanani tuomaa soijamaitoa, joka piti käyttää pois ennen kotiinlähtöä. Lisäksi paljon nestettä. Matkapäiväkirjan kirjoitusta.

Metrolla en muista minne. Vaaleanpunainen metroasema.

Puistossa päivänsäde ja menninkäinen. Kuka erottaa mikä otus kyseessä?

Nagoyan luonnontieteellinen museo.

Paljon pieniä koululaisia, jotka innokkaina hihkuivat meille: Haroo! Haroo! Ja joku vielä osasi kysyä mitä meille kuuluu. Voi sitä ihmetyksen määrää, kun toivotimme hyvää päivää japaniksi!

Olen muutamaan otteeseen käynyt Tokion vastaavanlaisessa museossa, ja Helsingissä ja Tukholmassakin, tämä oli näistä ehkä huonoin. Kaikki teksti oli japaniksi, englanniksi olisi saanut jonkun älypuhelin sovelluksen, jota me ei sitten saatu kunnolla toimimaan, ja se oli muutenkin ärsyttävä. Joten ehkä noin 95% meni sivu suun. Ja se oli muutenkin ehkä enemmän lapsille suunnattu, toiminnallinen museo. JA kun ei yhtään ymmärrä, että mitä tässä nyt pitäisi tapahtua, ja miksi niin jäi vaan pöljä olo. Kyllä me silti kaikkea kokeiltiin, ja paljon nähtiin, mutta jos olisi ollut tekstit englanniksikin, niin olisi ollut kyllä huomattavasti parempi kokemus. Kiviä katselin paljon, sillä olin työkaverilta saanut eri kivistä kootun rannekorun, jonka kivet minun tulee tunnistaa, ilman että googletan niitä. Kivissä sentään oli nimet myös englanniksi!

Suosikkini tornado/trombi -laitteen lisäksi: Alkuainetaulukko konkreettisena. Kemiaa parhaimmillaan!

Just niin, hyvä raisa. Minusta tulisi oiva astronautti.

Minun oma pieni tornadoni! ❤

Häämatkalla tämän tyypin kanssa.

Hahah! Tullissa Japaniin mentäessä minulta kysyttiin matkani tarkoitusta, sanoin olevani häämatkalla. Seuraavaksi tullivirkailija kysyi, matkustanko yksin…Eh?

Meripihkaan ikuistunut öttiäinen ikuisuuksien takaa.

Ruoka oli niin hyvää, että pulskistuin näin paljon!

Museosta mentiin kiljuvan nälkäisinä Love pacific cafe’seen, jonne yritettiin jo edellisenä iltana, mutta olivat juuri sulkemassa. Nyt siis paremmalla tuurilla! Vähän semmoinen terveysruokameininki, oltiinhan tavalla tai toisella kytköksissä yläkerrassa sijaitsevaan jumppasaliin.

Herkullista teriyaki soijaa, kasviksia ja riisiä. (tein blogipostauksen matkastamme vegaanivinkkelistä englanniksi, enkä ole varma jaksanko sitä, ainakaan ihan lähiaikoina, tehdä myös suomeksi – jos kiinnostaa, sen voi käydä lukemassa täältä.)

Jälkiruoaksi todella tuhti ja herkullinen (juuri niin kuin pitääkin!) pala suklaakakkua jäätelön kera, sekä appelsiinimehu, jonka olisin kyllä halunnut pääruoan kyytipojaksi, mutta tämä kohta oli tehty melko sekavaksi, joten emme ymmärtäneet miten toimia juomiemme suhteen. Saimme ne sitten jälkkärien seurana, palautettuamme muovilipukkeet. Hmm.

Täältä sitten käveltiin ympäriinsä, käytiin ostamassa kameraan salama, minulle alusvaatteita, kävin Liisa Ihmemaassa -kaupassa, jonne piti mennä kyyristellen pienen oven kautta. Söpöä.

Junassa joku muukin oli väsynyt.

Kotiin, joka siis japanilaistyyppinen asunto tatamilattioineen ja syvine, mutta pienine kylpyammeineen, menimme ruokakaupan kautta. Päivälliseksi salaattia, hummusta suolakeksien kera sekä paljon vegoa, jota minulla yllättäen vielä jäljellä.

Kuvasin ostokseni, mutta päätin nyt tässä ihan lopuksi, etten postaakkaan kuvaa niistä. Sillä alusvaatteet. Museokaupasta ostin trilobiitin, muovisia elimiä, hauskan postikortin. Elektroniikkakaupasta ostin tyttärelle läjän erilaisia plektroja. Ruokakaupasta paahdettua soijajauhoa (jota saa kyllä suomestakin) sekä kuivattua kurpitsaa (jos oikein muistan) sekä limuhullulle poikaselleni jonkun juoman (josta poikanen ei sitten erityisemmin tykännyt.)

Pakattiin sitten kamamme, ja siivottiin asunto. Ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli aikainen herätys. Kotiin!

Ei muuta! Heippaloikkamoi!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja Torstailta 1.10.2015

Vähän tulee myöhässä, mut kerrankin on jotain uutta ja ihmeellistä tarjottavana! 🙂

Kuka-nyt-hoitaakaan-Finnairin-lentokoneruoat -sössimä vegaaninen aamupalani. Me oltiin hitto soikoon kolmeen otteeseen varmistettu, että meille on molemmille varattuna vegaaniset ateriat. Ja ei. Se ei riittänyt. C:lle kyllä oli, mutta mulle ei. Mulle oli joku ihme uskonnollinen vege-ateria, jossa ainakin voita. Kovasti ne oli pahoillaan, ja antoivat vielä 20€ etusetelin tms. (jonka hukkasin!) mut paskaa ruokaa silti, kun ei oikein mitään syötävää. Ja sama juttu sitten aamupalalla. Ei ollut muuta tarjota, kuin kertakäyttökuppiin valmistettu maustamaton tahmea kaurapuuro. Ja sit tietty leipää ja hedelmiä. Mut ihan sama. On se vaan niin vaikeeta.

Pohjois-Koreassa. Mä en olisi ikinä kuvitellut Finnairin lentävän Pohjois-Korean yli, mutta siellä me selkeästi oltiin. Ei ehkä tästä kuvasta näy, mut niistä tarkemmista joo. Melkein perillä!

Mä olen lähestulkoon aina lentäessä ikkunapaikalla, jossain siiven lähellä. Ja otan aina kuvan siitä laskeutumisesta. Mut siippa oli jättänyt paikkojen varaamisen jotenkin viime tinkaan ja saatiiin huonot paikat. Istuin keskellä. Tässä teille (ja mulle) laskeutuminen. Japani! ❤

Asiat tärkeysjärjestykseen. Näin käytät vessaa. Onneksi oli länkkärimallinen!

Junassa Nagoyasta, niin, no. Nagoyaan. Eli lentokentältä juna-asemalle. C oli ihan varma, että ollaan menossa väärään paikkaan, ei voi kestää näin kauaa, ei näy kartalla, ei kuulu kuulutuksissa. Oikeaan suuntaan ja oikeaan paikkaan kyllä pää

yttiin.

Tässä me ollaan! Ja meillä on näin kivaa!! Tai no mulla on.

Juna-asemalla, “Hikari” Shinkansenia odottamassa.

Sieltä se tulee! Meidän komea luotijunamme!

Tännekään ei saatu hyviä istumapaikkoja. Harmillista.Mutta lujaa mentiin! Viuuuh! Se sanoi!

Hei! Me ollaan Tokiossa! Shibyassa ja ihan meidän asunnon edustalla! Löydettiin perille, sillä minä reippaasti pyydin poliisi-sedältä apua: Kore wa, doko desuka? (enkä edes tiedä, ette menikö oikein, mutta perille se meidät opasti!)

Meidän asunnosta. Niin rakastan tätä paikkaa!

Ei uskallettu jäädä sinne asunnolle sen pidemmäksi aikaa, ettei vaan nukahdettais! Joten Tokyu Handsiin! Yksi suosikkimestoistani. Ihana tavaratalo, jossa kaikkea hauskaa. Ja hyödyllistä. Kuten alla oleva eväsrasia.

En yhtään muista mitä muuta syötiin, mut illalla mentiin sit Hang Outiin, lähellä olevaan vegaaniseen ravintolaan. Lähistöllä Hello Kitty vartioi.

Satoi pikkasen, joten menu oli hupun alla.

Todella hyvää ruokaa! Ystävällinen ja englantia osaava henkilökunta! Edullinen! Kaikki vegaanista! Syötiin yhdessä ranut ja toi tartar kastikkeessa oleva tofu, minä söin päivän erikoisen, Jamaican soija jerkyn ja siippa söi soijaa viinietikalla ja majoneesilla. Kaikki oikein todella herkullista!

Sitten vielä unelmasta totta! Parco, ensimmäinen toisen tuotannon Blythe menossa Parco tavarataloon, jonka mainoksesta nukkien toinen tuleminen sai alkunsakin. Satoi, joten en ihan saanut sitä kuvaa, joka oli mielessäni. Mutta ihana tämäkin. Parcossa Wrapple, suosikkiaskartelukauppani!

Tässä ensimmäisen päivän ostokset: mm. Hario teepannu, tarroja, kirjepapereita, miso siivilä, vihannesraastin, Fuji -vuoren muotoinen keittiösieni, washi teippiä.

Loistava aloitus ihanalle matkallemme!

xoxo,

Raisa