Ihmisiä kuohuttavat eläinvideot ja -kuvat

Tiukkaa asiaa tulossa. Ei kuvia. Paitsi omia. Ja tiedätte kyllä mitä minä kuvaan! 😉

Aika ajoin julkisuuteen nousee todella ikäviä kuvia julmuuksista, mitä eläimille tehdään ympäri maailmaa. Myös suomessa (mm. sikalat ja turkistarhat), mut enimmäkseen varmaan jostain Aasiassa. Aikansa ne jaksaa ihmisiä järkyttää, osa tekee hetkeksi jotain ostolakkoja, osa ehkä lahjoittaa rahaa eläinten oikeuksia ajavalle järjestölle, enemmistö kuitenkin päivittelee ja kauhistelee kovaan ääneen. Ja sitten ne asiat unohtuu. Uutuusarvo on mennyttä. Uusia paljastuksia odotellessa voidaankin sitten jatkaa taas entiseen menoon. Elävältä nyljetyt ketut, kuolleiden lajitovereiden kanssa elävät siat, utaretulehdukset, hanhien pakkosyöttö putken avulla, peräreikään sähköä saavat minkit, tuskasta huutavat kanit, elävinä tuleen sytytet härät, tuska ja kauhu jota eläimet kokevat ympäri maailmaa. Tiesittekö, että se jatkuu vaikka kohu laantuu. Ja se ei alkanut sillä hetkellä, kun joku Peta taikka OE kävi niitä kuvaamassa. Se on ollut tätä samaa paskaa ties kuinka kauan. Ja tällaisena se tulee jatkumaan, kunnes ihmiset alkavat tyytymään vähempään ja vaatimaan määrän sijaan laatua. Tosiasia on, että niin kauan kun meitä on täällä näin sairaan paljon me ei millään voida syödä lihaa sitä määriä kuin mitä nyt syödään. Suomalainen 77,5 kiloa vuodessa. Sairas määrä! En muista minkäniminen, mut joku syöpäsäätiö suosittelee muistaakseni jotain viittätoistakiloa vuodessa. Repikää siitä. Sama juttu koskee kaikkia untuvatakkeja, höyhentyynyjä, turkisreunuksia, villapaitoja. Aivan kaikkea eläinperäistä. Ei ole mitenkään mahdollista taata eläimille siedettäviä, hyvistä ja mielekkäistä puhumattakaan, oloja niin kauan kun me halutaan paljon ja halvalla! Jos sitä lihaa on pakko naamaansa mättää, niin siitä pitää silloin maksaa, ja paljon. Mikä on elämän hinta? Ei meistä kukaan sitä ainakaan kovin halvalla myis. Miks me sitten oltais oikeutettuja viemään se muilta, tarjoamatta niille siitä juuri mitään korvaukseksi. Paskamainen ylläpito ja siinä se.

Vegaanit on vegaaneita sen takia, kun ne tietää, että niitä kuohuttavia juttuja tapahtuu koko ajan, eikä vaan silloin kun joku sattuu jäämään niistä kiinni.

Mulla on nyt niin kauhee vessahätä ja linnutkin pitää ruokkia, pupuista puhumattakaan, että ihan pakko mennä!

Eilen olin keskustassa kettuilemassa. Ja varaamassa tatuointiajan 🙂
Kuvissa Hanako, uusin nukkeni.

xoxo,
R

Kesäkauden lopetus

Mun piti tehdä tää postaus jo ainakin kolme viikkoa sitten, mutta en millään saanut yhtä tiettyä kirjaa luettua. Ja kesän lopetus liittyi siihen kirjaan. Ja sen piti tietenkin olla vähän hassua silloin kun kesä melko selvästi oli vielä meneillään. Nythän ei enää kukaan pistä kampoihin, jos väitän kesän päättyneen. Niin, se hauskuushan liittyi siihen, että minä määrittäisin kesäkirjojeni lukemisen loppumisella vuodenaikojen vaihtelun. No, en kai sitten määritä, seuraan lampaan tavoin kaikkia muita, ja vielä vähän jälkijunassa!

Joka tapauksessa, joskus tuossa kesän alkumetreillä julistin kesäkauden alkaneeksi, ja kehuin lukevani läjän kirjoja, joilla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa. Kesän tuli aloittaa en muista enää edes nimeä, sukunimi! Muistanpas! Caitlyn Moran! Ehkä ei ihan oikein kirjoitettuna, mutta ymmärrätte kenestä kyse. Kirjan nimi saattoi olla naisena olemisen taito. Tms. Ja kesäkauden tuli lopettaa Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta. Jolla itse asiassa hyvinkin paljon tekemistä koulun kanssa, ainakin biologian.  Vähän kiusallista tässä on se, etten millään muista, mitä muita kirjoja luin. Ainakin kaksi kirjaa oli siitä lukiolaisten kirjaston lukulistalta, mutta enhän mä muista tekijöitä tai kirjojen nimiä. Toisen kirjan nimi oli Kimpassa ja sillä oli ranskalainen kirjoittaja. Auttaako? Toisen oli kirjoittanut japanilainen, ja se kertoi pariskunnasta, jonka toinen osapuoli oli juoppo ja toinen homo. Auttoko?

Ai nii, Marilyn! Ehkä kuulkaa se kesän, eikä kun piti mennä siitä Moranista Marilyniin ja lopulta sitten mutkien kautta siihen historiaan. Anteeksi, tämä sekoilu on ihan älytöntä. Joo, kesän alkuun luin paksun fiktiota ja faktaa sekoittavan kirjan Marilynistä. Ja siitä syttyi kunnon MM roihu, jota tyydytin kirjaston runsailla antimilla. Katsoin paljon MM:n elokuvia, luin ihan oikean elämänkerran ja paljon sellasia faktapitoisia kuvakirjoja ja lisäksi hänen itsensä kirjoittamia juttuja. Yritin jotain äänihommeleitakin kuunnella, mutta joku oli tuhonnut sen levyn täysin.

Niin, Marilynistä sitten siirryin vähän korkeampaan kulttuuriin, eli siihen lukiolaisten listaan. 🙂

Tavallaan MM tuttavuus oli suurinta antia, mutta kuitenkin isoimmat elämykset tuli Bill Brysonin kirjasta. Siis siitä lyhyestä historiasta lähes kaikesta. Jos kirja ei ole tuttu, älkää antako nimen hämätä! Se ei ole siis sodista ja muusta yhtä kutkuttavasta, vaan maailmankaikkeuden synnystä, biologiasta, fysiikasta ja kemiasta ennen kaikkea; ja erittäin kansantajuisesti kirjoitettu. Ja mä olen sieltä jotain ihmeellisyyksiä merkinnyt lapuillakin, ihan kuulkaa teitä varten!!

Joten, sen  pidemmittä jaaritteluitta, saanko esitellä, omavalitsemiani kutkuttavimpia kohtia Bill Brysonin Lyhyestä historiasta lähes kaikesta:Atomeista: “Jokainen atomi meissä kaikissa on ollut lähes varmasti useissa tähdissä ja miljoonissa eri organismeissa ennen kuin se on tullut osaksi meitä. —meissä on runsaasti atomeja, jotka ovat olleet aikanaan osa Shakespearea – on väitetty että jopa miljardi atomia itse kussakin. —ja ketä tahansa mieleen tulevaa historiallista hahmoa. (Tämä tosin pätee vain historiallisiin henkilöihin, sillä ilmeisesti atomien kierrätys kestää muutamia vuosikymmeniä:vaikka kuinka toivoisimme, emme voi olla yhtä Elvis Presleyn kanssa.)”
Atomeista vielä lisää, vähän selvennöstä niiden koosta:” atomin mittakaava:kymmenesmiljoonasosa millimetristä. — yhden atomin suhde yllä mainittuun millimetrin pituiseen viivaan on sama kuin paperiarkin paksuuden suhde 381 metriä korkeaan Empire State Buildingiin.” (siis Empire State Building olis se millimetri ja atomi paperiarkki. Huh huh. Mistä kukaan voi tollasta edes tietää?)

Ilmamolekyyleistä ja auringonsäteilystä: “Auringonvalo antaa atomeille puhtia. Sen säteily panee atomeihin vauhtia ja kiihtyneessä tilassaan ne törmäilevät toisiinsa vapauttaen lämpöä. Kun kesäpäivän aurinko lämmittää niskaamme, tunnemme itse asiassa riehaantuneiden atomien lämmön.” Ajatus siitä, että lämpö on riehaantuneita atomeita törmäilemässä toisiinsa on vaan niin ihana! Välillä minäkin haluasin riehaantua ja törmäillä toisiin kaltaisiini.

Salamoinnista ja ukonilmasta: “Salama etenee 435 000 kilometrin tuntinopeudella ja se voi kuumentaa ympäröivän ilman 28 000-asteiseksi, mikä ylittää auringon pintalämpötilan moninkertaisesti. Maailmassa on joka hetki käynnissä 1 800 ukkosmyrskyä ja vuorokaudessa niitä kertyy noin 40 000. Öin ja päivin ympäri maailmaa maahan iskeytyy joka sekunti noin sata salamaa.”

Sumusta tai pilvistä, mutta sumun takia tästä tykkäsin: “Pilvien aineettomuudesta saa jonkinlaisen käsityksen kävelemällä sumussa – joka on itse asiassa pilvi, joka ei jaksa kohota lentoon.” Söpöä.

Soluista olin myös tehnyt jonkun merkinnän, mutta mun mielestä siinä tekstissä ei ollut enää mitään sellasta Oho!-tekijää. Joten viimeiseen, eli todistukseen siitä, että kaikki me ollaan täällä itseämme varten. Meillä on arvo ja elämisellemme oikeutus, joka ei tule siitä, että joku toinen siitä hyötyisi. Eli viimeistään tähän sitten sopisi eläinten hyväksikäyttö päättää.

Jäkälistä ja elämän tarkoituksesta: “Kuten useimmat muutkin karuissa oloissa viihtyvät elämänmuodot, jäkälät kasvavat hyvin hitaasti. Jäkälän kasvaminen paidannapin kokoiseksi saattaa kestää puolivuosisataa. —Vähäeleisempää olemassaolon muotoa on vaikea kuvitella. “Ne vain ovat”, Attenborough jatkaa. “Ja olemassaolollaan ne todistavat, että yksinkertaisimmatkin elämänmuodot elävät pelkästään itsensä tähden.” On helppo unohtaa, että elolliset olennot yksinkertaisesti elävät. Ihmisinä olemme taipuvaisia ajattelemaan, että elämällä täytyy olla tarkoitus. Meillä on suunnitelmia, tavoitteita ja haaveita. Haluamme ottaa kaiken irti juovuttavasta olemassaolostamme. Mutta millaista on jäkälän elämä? Sen elämänhalu on yhtä vahva kuin meidänkin. Perustellusti voidaan väittää, että se on jopa vahvempi. Jos saisin kuulla, että minun pitäisi viettää seuraavat vuosikymmenet repaleisena kasvustona kiven kyljessä keskellä metsää, luultavasti en haluaisi enää elää.”

Mun mielestä ton valossa on jotenkin entistä rankempaa se, että me koetaan oikeudeksemme riistää niin monen muun eliön oikeus omaan elämäänsä. Eikä edes niin se tappaminen, vaan kaikki se mikä sitä edeltää. Vankeus ja huono kohtelu, kaikkien oikeuksien riisto. Me ollaan yksi eliölaji muiden joukossa, mutta me ollaan otettu, tai siis pyritään ottamaan, ihan kaikki haltuumme ja hyödynnettäväksemme. Meitä on täällä ihan liikaa, me vaaditaan koko ajan ihan liikaa, mikään ei meille riitä.

Mutta joo, lukekaa se kirja! Tosi tosi hyvä!

Syyskauden aloituksesta? Ideoita? Siis luettaviksi kirjoiksi?

xoxo,
Raisa

Nuolen kärjessä pilkottaa maa. Ei ole oma kuva 😉

Taidetta yössä ja muuta toimintaa

Mun mielestä Taiteiden Yö on yksi syy lisää tykätä Helsingistä. Vaikkei Helsinki olekaan Tokio voi se silti olla ihan pop 🙂

Joo, siis vaikken juuri koskaan ikinä osallistukaan yhtään mihinkään, mitä kaupungilla/kaupunkilaisilla on tarjottavanaan, niin silti mahdollisuus siitä, että menisinkin ulos ja siellä olisi jotain järjestettyä on melko kutkuttava. Vähän niinko antiminimalismi. Täytetään asioita jollain mielekkäällä. Valitin miehelle, mokomalle kotikissalle, että on epäreilua, ettei se juuri koskaan lähde mun kanssa mihinkään, vaikka mä niin kovasti toivoisin. Mä tykkään mennä, mutta usein tarviin jonkun potkimaan takapuolelle, että hei! nyt mennään! Ja taas C on sellainen, joka pitää väkisin raahata, tai paremminkin lahjoa tai kiristää mukaan. Ei toimi.

Tämän takia, siis sen, että tykkään vaikken hienoa tarjontaa pystykään aina hyödyntämään, kaiken maailman Ravintola- ja Siivouspäivät, Taiteidenyöt, Eläintenviikot jne. ovat ihania! Ja Animalian vapaaehtoisena rientoihin on niin paljon helpompi osallistua. Ja näin niihin ylipäätään tulee osallistuttua. Muutoin kävis varmaan niin, että laiskuus veis voiton ja jäis vaan kotiin köllöttelemään. Nyt on jopa Alppipuiston Kansanjuhlakin koettu, Animalian pöydän takaa tietty 🙂

Torstaina oli siis Taiteiden Yö. Onko se muuten kansallinen tapahtuma, vaiko vaan täällä Helsingissä/PK seudulla? Meillä oli ensin PKS tapaaminen, jonne ovat siis kaikki asiasta kiinostuneet lämpimästi tervetulleita! Uusia jäseniä otetaan ympäri vuoden! Nyt oli syyskauden eka tapaaminen ja täst edespäin joka toinen torstai on Animalian toimistolla klo 17 alk. “kokoukset”. Itse en taaskaan tule niihin pääsemään, koulun takia. Mutta onneks pystyy viikonloppujuttuihin osallistumaan. Mutta takaisin torstaihin!

Ensin oli tapaaminen, jossa päätimme konkreettisen eläinten auttamisen sijaan panostaa nyt siihen, että saadaan meidän porukasta julkkiksia. Koska julkkisten avulla saa paljon enemmän huomiota mille tahansa asialle ja jo olemassa olevien julkkisten saaminen projekteihin mukaan on välillä niin hankalaa. Joten meidän täytyy kehittää meidän omat julkikkset. Ai niin, viimeistään tässä kohtaa voivat vakavammat ihmiset vetää herneen nenään. Niin me päätettiin, että S.N:sta tehdään salarakas. Kenelle, siitä voitte lukea sitten 7 päivää lehden sivuilta! Tämän, ja muiden tärkeiden asioiden jälkeen (mm. M.T:sen uuden poikaystävän, tai siis ei ne seukkaa, mut ovat kuitenkin “silleen” ja tapailee, setviminen) lähettiin porukalla Kaisaniemen puistoon. Tai no, mä menin pyörällä ja olin noin tuntia ennen muita perillä. Mutta oli siellä jo muuta meidän porukkaa, ne oli tulleet jo paljon aiemmin.

Minä pukeuduin erittäin epämukavaan kettuasuun, jossa pää ei meinannut millään pysyä pystyssä, ja kun sen sai pystyyn, osui etuseinä nenään. Todella rasittavaa. Paljon hankalampi kuin pupuasu, jossa pysty sentään liikkumaan ja vähän tanssimaankin. (joo, kokeiltu on, viime kesänä siellä Maailma Kylässä tapahtumassa, ihan kuulkaa lavalla!) Olinkin sitten suurimman osan ajasta kettu, jolla oli pää irti.

Mutta leikinlasku sikseen. Se oli ihana tapahtuma. Ihmiset saivat sytyttää kynttilän edesmenneille eläimille. Aika paljon oli lemmikeille, mutta tuotiin kukkopojille jopa ruusuja, sitten oli kiikenteen uhreille ja tuotantoeläimille. Se oli oikeesti todella liikuttavaa. Ihanaa jälleen olla mukana tälläisessä. Aika kivasti tehtiin myös lahjoituksia, ja osa ihmisistä sytyttivät kynttilöitä kotona ja laittoi sitten kuvia tapahtuman FB sivuille. Ens vuonna todellakin uudestaan!

Ai niin, kaikki joita häiritsee mun vitsailu näin vakavalla asialla ja nukkien mukaan ottaminen tollaseen tapahtumaan ja kaikki muu, mikä saa mun poikkeamaan siitä suu vaahdossa paasaavasta munkin lailla elävästä vegaanista – syökää räkää. Ainakin se on vegaanista.

Niin, se vielä että alettiin eilen katsomaan Twin Peaksiä. Onko ihan mahdottoman hieno juttu! Mun mies ei ole nähnyt sitä, samasta syystä kun mull ameni tosi pitkään ennen kuin suostuin kuuntelemaan Nirvanaa: Ei pysty kun kerta KAIKKI tykkää siitä. Joten ostin sen koko setin sille synttärilahjaksi. Eilen katsottiin pilotti ja näin, miten sieltä lenteli koukkuja C:n suuntaan ja se oli ihan koukussa! Ja niin olin minäkin! Mä olin etukäteen pelännyt, ettei se kestäis aikaa, että se olis tosi nolo ja halusin säilyttää sen hienon muiston, mikä siitä oli jäänyt. Halusin, että se on edelleen mun suosikki-TV-sarjani. Mutta voi pojat! Se on vielä hienompi kuin muistin! Ja yllättävän paljon siitä kyllä muistan, kun yleensä multa unohtuu lähes kaikki ihan muutamassa vuodessa. Siltikään en muista tarkalleen, että mitä milloinkin tapahtuu, on vaan se innostus, että tietää, että on tulossa jotain maailman parasta, muttei ihan tiedä, että mitä. Suosittelen!

 Mä menen nyt ompelemaan, koska se on älyttömän hauskaa, erityisesti kun on muutoin näin tasapaksu olo. Jos vähän tulis sieltä jotain kipinää.

xoxo, Raisa

 

Mikä mahdottoman hieno Mail Day!!

LUNTA! Tän päältä oli joku raksahommeli viety pois, alta paljastui viime talven viimeiset jäähyväiset.

Blogeista ja syyllistämisestä.

Vilpitön, ei hyökkävä, utelias kysymys: Miksi luette (siis jos luette) ruoka-, meikki-, puutarha-, tyyli-, sisustus- tai käsityöblogeja? Ymmärtääkseni kaikista suosituimmat/luetuimmat blogit on just tälläisiä, yhteen juttuun keskittyviä. Ja mä en voi käsittää, että miksi. Koska mähän siis ymmärrän vaan hyvin kapea-alaisesti niitä asioita, joista itse tykkään. Ja blogien saralla se on yllättäen ihminen itse, joka mua kiinnostaa. Kaikista säännöllisesti lukemistani blogeista, jopa siitä yhdestä tyyliblogista (terkkuja Tampereelle/Ouluun!) ja yhdestä askartelublogista (terveisiä Tokioon) yritän mahdollisuuksien mukaan kaivaa sen elämän, jostain rivien välistä, jos ei muuten. Vaikkakin aiheina muuten noista monikin kiinnostaa, mut ei blogimuodossa. Miksei?

On hassua miten minä, joka en kyllä muuten ihmisitä juuri välitä, itse asiassa suurimman osan koen aika ärsyttäviksi. Ei tarvii kuin kauppaan pyöräillä liikenneympyrän kautta niin olen taas suurta vihaa täynnä koko ihmiskuntaa kohtaan, tai ainakin tyhmiä vantaalaiskuskeja, jotka eivät voi käsittää, että jos liikennemerkki sanoo, että niiden on väistettävä ympyrään tultaessa myös kevyttäliikennetteä, että niiden oikeasti pitäis sitä merkkiä noudattaa. Ei mene kaikille jakeluun. Ja sitten ihmetellään ja tööttäillään, kun joku typerä punapää kehtaa kaikesta huolimatta kurvata siihen eteen. Siis oikeesti, jos ennen liikenneympyrää on suojatie, ja kolmion alapuolella sellainen suorakaitten muotoinen liikennemerkki, jossa pyöräilijöiden kuva, niin se tarkoittaa sitä, että ne pyöräilijät menee ensin. Liikenneympyrään menevän väistämisvelvollisuus alkaa jo siitä suojatiestä. Vitun pahvit. Siis ne autoilijat, ette te. Te olette ihania. Pusi pusi. 🙂

Niin, tästä ihmisvihasta (ei se oikeesti ainakaan aina ole vihaa, mut emmä keksinyt muutakaan) huolimatta luen kaikista mieluiten blogeja ihmisistä itsestään. Ja mitä enemmän kerrotaan sen parempi 🙂 Vaikka ehkä se hormonikierukan asennus olis sittenkin saanut jäädä kertomatta 😉 Ihmissuhteet kiinnostaa ehkä eniten. Mä niin haluaisin tietää Hello Sanwich blogin Ebonyn suhteesta sen mieheen! Ja samoin jos on jotain vähänkään erikoista, niin mulle pitäis kyllä kertoa. (terveisiä Tampereelle/Ouluun! Tee postaus teidän tapaamisesta, suhteen alkuajoista jne!) Niin, siis just erityisesti mulle, ei niillä muilla lukijoilla niin väliä.

Ja hassusti mun lempilukemisenikin on elämänkerrat. Mistä tämä ihmismyönteisyys oikein kumpuaa? Mitä tämä tarkoittaa? Just vielä senkin takia, kun tykkään (aika ajoin) ruoanlaitosta, käsitöistä, puutarhuroinnista (aika ajoin). Miksen sitten lukisi sellaisia blogeja? Ihan kummaa. Elämää ja yhtä asiaa yhdistävä blogimuoto on tietenkin elämäntapablogit, niistä pidän myös. Vaikken taida kuin yhtä sellaista tällä hetkellä seurata. Ehkä. En ole ihan varma. Mutta siis Keidas -blogi on tälläinen. Sitä jaksan kyllä seurata ongelmitta, kun se myös vilauttelee Lotan oikeaa elämää. Ai niin, jonkin aikaa sitten oli myös Blythe -blogi, jota innolla seurasin, ja sehän oli kyllä ihan puhtaasti nukeista, ei yhtään oikeasta elämästä kertova. Ja silti jaksoin olla kiinnostunut. Mut sekin hauskuus on nyt päättynyt.

Sitten tosta syyllistämisestä. Mulle tulee aina jotenkin ihan mälsä olo siitä, kun ajattelen miten täällä blogissa syyllistän ihmisiä eläinten massamurhista jne. Ja sit ehkä vielä jostain ympäristö- ja joskus ihmisoikeusjutuistakin. You know, kaikesta siitä paskasta mistä aina jaksan jauhaa. Niin, ja sit kaikki muutkin vegaanit aina tekee sitä ja sit kukaan ei jaksa kuunnella niitä, kun ne on aina syyllistämässä muita ja olevinaan itse niin älyttömän täydellisiä ja puhtaita ja oikeita vittu pyhimyksiä. Ja kun siitä syyllistämisestä tulee vielä niin paha mielikin. Ei oikein haluta kuunnella/katsoa, just sen takia. Kun tulee paha mieli. Ei saa syyllistää. Niin. Ei saa. Ei.

Mutta tappaminen ja sen järkyttävän kidutuskierteen ylläpitäminen on kyllä ihan ok. Ja on ihan yleisesti hyväksyttävää, että me “vahvemman oikeudella” (ihan pakko tähän laittaa, kun jossain yleisessä vessassa oli sellanen sika tarra, jossa luollut sika elävien joukossa ja teksti: Millä oikeudella. Siihen oli joku viksu tyttö kirjoittanut: Vahvemman. Samalla oikeudella sais iso paha setä myös tehdä tälle viksulle tytölle ihan mitä se haluais, koska se on kuitenkin vahvempi. Niin.)  viedään vuosittain miljoonilta muilta oikeus mielekkääseen, elämisen arvoiseen elämään. Mut hittolainen, ei saa syllistää! Siitä tulee syyllisille paha mieli.

Vitsi, mä en sana tarkkaan muista et mitä Anu Silfverberg (?) kirjoitti aiheest Luonto Pakastimessa teokseensa, mutta siinä oli kuitenkin tästä samasta asiasta, ja jotain siitä et ei se syyllistäminen sit loppupeleissä oliskaan niin huono homma, jotain et siitä kuitenkin vois kummuta se halu muutokseen. Ja arvon lukijat, just siitä on kyse. Aika harva EO (siis eläinoikeus) ihminen/vegaani/viherpiipertäjähippi/mikälie on pönkittämässä itseään ja omaa “hyvyyttään”, vaan kokee asiansa niin tärkeäksi, että haluaa mukaan samaan veneeseen mahdollisimman monta muutakin. Mä ainakin haluaisin jakaa mun veneeni (tai siis eihän se mun vene ole, mut se missä minäkin olen) aivan teidän kaikkien kanssa 🙂 Ja sit voitais kaikki olla yhtä ihania ja hyviä kuin minä 😀

Mua kans aina välillä kuumottaa ne vastaväitteet tähän koko veganismiin. Kun ihmisillä on, ihan oikeutetusti, niin paljon vasta-argumentteja. Tosi paljon kaikkee kummaa, ja turhan usein just ennen kaikkea riidanhaastomielessä. Niinko et ei niitä oikeesti kiinnosta tietää, mistä sä saat proteeinis/kalsiumis/b12 vitmaiinis. Mut ne vaan haluaa saada pientä jännitettä omaan elämäänsä kuvittelemalla, et ne kuumottelee sua jollain älyttömän nerokkailla kysymyksillä. Kuten vaikka se, et mitä niille työttömien turkistarhaajien lapsille sit käy…just joo. Ja sit jotain saattaa oikeestikin askarruttaa tollaset asiat, et mitä niille kyselijöille sit vastais. Mua ainakin, kun mä tiedän, et mulla menee niin nopeesti hermot tollaseen, missä vastapuolta ei yhtään kiinnosta se, mitä sä vastaat. Ainoastaan se itse tilanne, taistelu. Sen voittaminen. Niinko sitä pystyis sitten käyttämään sen oman käytöksen oikeutuksena. Kun mä nyt päihitin ton vegen (kun ei se voi saada sitä B 12 vitamiiniaan mistään muualta kuin sillä vitamiinilla rikastetuista tuoteista tai pillereistä! Hah! Mokoma!) niin mä voin vallan mainiosti jatkaa hyvillä mielin tätä siasta tehdyn jauhomakkaran jyystämistä. Niin, mut siis se pointti tähän oli se, et eläinten kasvattaminen ruoaksi, koe-eläimiksi, raaka-aineksi, miksikä tahansa ihmisen hyödykkeeksi on väärin. Ei sitä tarvii sen kummemmin selitellä. Lopetetaan ensin kaikki se, ja keksitään sitten tai saman aikaisesti ratkaisut niihin kaikkia kyselijöitä askarruttaviin pulmiin. Ei se ole mikään oikeutus jatkaa eläinkokeita, että sillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. Niille kokeille pitää vaan kehittää entistä paremmat vaihtoehdot, ilman eläimiä. Mun mielestä vangit olis tähän aivan loistava vaihtoehto! Niille tarjotaan mahdollisuutta lyhentää vankeusrangaistustaan tarjoutumalla testattavaksi. Ja jos joku olis liian kivuliasta jopa vangeille, niin miten ihmeessä ne vois soveltua sitten täysin viattomille eläimille?

Ah! ja voi! Taas meni tähän. Just tästä mä en tykkää yhtään. Veganismi on ihana asia, ei kaikki käy koko aikaa päänsä sisässä tollasta taistelua kuviteellisia länkyttäjiä vastaan. Tai muita. Mä en tiedä minkä verran ihmiset ajattelee ruokansa alkuperää, mut vegaanina se on todella ihanaa ja kepeää. Äh! Totta kai vegaanit syö myös kaikkee kökköö, kovetettuja kasvirasvoja, munakoisoa ja retiisejä, ja osa varmasti juo epäreilua kahvia ja muutenkin aika moni “oikeuttaa” epäreilun suklaan, sen takia kun on muutenkin jo niin vaikee löytää vegaanista suklaata. Minä myös ostan epäreilua suklaata, jos reilu on liian vaikeasti saatavilla, tai epäreilusta sattuu olemaan käsittämättömän hyviä makuja tarjolla. (erityisesti ulkomailla) Mut sit aika ajoin keksin jotain inhokkimerkkejä, joita boikotoin ilman mitään kovin perusteellista syytä, kuten nyt vaikka Nestle ja nyt uusimpana Panda. Vaikka niiden Hurmaava Tumma on todella hyvää ja olen sitä aiemmin suositellut ihan joka paikassa. Enää en sitä osta, kun minun uutispimentoonikin kantautuu siitä jatkuvasti (tai no, kaksi kertaa) pahaa sanottavaa. Niillä siis vaikuttais olevan täysin välinpitämätön suhtautuminen koko asiaan. Luin artikkelin, enka kyllä edes kokonaan, jossa lisää aiheesta. Yllättäen siellä Nestle pärjännyt aika hyvin 😉 Sielläkin sanottiin, että isompi merkitys olis kuitenkin boikottien sijaan sillä, että ottaa yhteyttä ko. firmaan. Paitsi, että jos saa jonkun ison boikotin aikaseksi, niin kyllä se varmasti ketuttaa suklaatehtailijoita enemmän kuin se, että asiakkaat alkaa kirjeitse kyselemään tuotteiden alkuperää, ja samalla jatkaen tuotteen ostoa. Boikottiin vaan! Ihan kaikki! Porkkanatkin, sillä jos ne on luomua niin silloin niissä on varmasti käytetty tehomaataloudesta peräisin olevaa karjanlantaa lannoitteena ja jos ei ole luomua, niin sit on jotain tehotuotettua. Eli boikottiin kaikki vaan! Paitsi itsekasvatettu. Ehkä siinäkin saattaa olla kyseenalaiset työolot ja liian pitkät työajat, liian lyhyet tauot jne.

Kamala postaus. Loppuun kirkastukseksi eilisestä, josta tulikin aika hilpeä päivä. Paitsi että riitaannuttiin C:n kanssa. Jostain sain aamusta energiaa ja sitten siivosin. Imuroinkin! Yleensä en imuroi, jätän sen C:lle. Nyt imuroin jopa pakastimen! Siis tyhjänä olleen talvisäilöpakastimen. Ja siivosin kirjahyllyä, joka turhan usein kuvastaa sisäistä minää tms. Menee sotkuun samaan tahtiin minun kanssa. Nyt on enää yksi sekainen hylly. Annan sen olla, ettei ole epäuskottavan täydellistä. Sitten siirryin Tehtaalle. Tein valmiikis yhden skräppisivun ja aloin järjestelemään skräppikamojani. Järjestin kaikki silppupaperit, ja omistin yhdne hyllykön kokonaan skräppikamalle, niin ettei ne ole hujan hajan kaikkialla. Oli mukavaa. Ja laoin sitten tekemään vielä uuttakin sivua. Ja siitäkin on tulossa hieno.

 Lisäksi innostuin entistä enemmän nukeista. Toin kolme nukkea alakertaan: yhden ottaakseni siitä kuvan avunpyyntöä varten (pudotin aikoja sitten kaikista arvokkaimman nukkeni lattialle ja sen naamaan, keskeiselle kohdalle tuli jälki, ei naarmu vaan jälki siihen pintaan iso PRKL) ja kaksi lasipalatsiin laitettavaksi, tukkimasta yläkerran asuntoa. Ne oli kyllä molemmat niitä, joita aikoinaan ajattelin myytäväksi. Nyt en enää tiedä. Mutta sitten innostuin niistä vaarallisesti. Halusin alkaa ostamaan lisää. Ja nyt kärtän ebaytä siihen malliin, ettei tästä hyvää seuraa. Osittain ainakin johtuu amerikanmatkan pihtailustani. Siitä tavaramäärästä huolimatta minkä kotiin sieltä raahasin jäi luottokortille paljon tyhjää ja nyt se polttelee. Ihan kamalaa. Nyt tietenkin odotan sitä unelmieni nukkea, mut sit aloin himoitsemaan jotain muitakin ja nyt vaan sekoan. Ehkä parasta mennä nyt pois koneelta, kun tekee niin kovasti mieli yhtä nukkea, ja sit jo toistakin.

Loppuun random kuvia, kun ei mulla ole oikeen mitään aiheeseen liittyvää. 

Paketteja neljävuotiaalle. Nämä vielä silkkipaperin suojissa lahjakassiin. Eikä ollenkaan niin haaskaavaa, kuin miltä näyttää/kuulostaa, kun iso osa kuitenkin uudelleen käytössä 🙂

Tässä näitä tarroja, kortteja mitä yhteen aikaan tilasin paljon. Eikö ole ihania!! Ja noi on kaikki tehty värihiekalla! Ei siis piirrettyjä/tusseilla väritettyjä.

Näin somasti paketoin tuparilahjan. Lahja sisällä talossa, muistaakseni lautasliinoja. Ja sit toi tarjotin.

Aivan mahtavia japanilaisia askartelukirjoja, jotka yllättävän vähän on toistaiseksi jaksaneet innostaa. Koirien karva aolen kyllä ahkerasti kerännyt huovutusta varten. Ja pupuilt akans 🙂

Lisää niitä värihiekkatöitä. Tai nää on tietnkin printtejä niistä alkuperäisistä.

Moikkarallaa! Luulin et oli perjantai, mut olikin vasta torstai!

xoxo,
Raisa

Maailma muuttuu, mutta miten?

Mietittekö ikinä sitä, et miten tulevaisuudessa ne tulee nauramaan meidän tämän hetkiselle tietotasolle, turvallisiksi katsotuille asiolle, ihan teille ja muille?
Niinko siis se, et miten aikoinaan lobotomia koettiin hyväksi ratkaisuksi tietynlaisiin mielenterveyden ongelmiin, miten naisia on poltettu roviolla noitina, homoseksuaalisuus on ollut rangaistava teko, autoissa ei ole ollut turvavöitä, tupakointi on katsottu täysin vaarattomaksi, lajien on ajateltu syntyneen sellaisina kuin ne nyt on ja evoluution on ollut täysin vierasta. Nää on varmasti kaikki asioita, jotka silloin omana aikanaan on olleet varmoja totuuksia, sellaista nykyaikaista tietoa niin  kuin me ajatellaan meidän tämän hetkisestä tiedosta. Mitä tulevaisuudessa tullaan osoittamaan ihan hassuksi? Hulluksi? Vääräksi?

No, ainakin näiden asioiden joukossa on oltava eläinten oikeudet. Ihmisten on jossain vaiheessa kyllä käsitettävä se, että harjoittamamme lajisorto on perustavanlaatuisesti väärin.Mä toivon, että mä saan elää sen päivän.

Mut mitä muuta? Tieteen kehitykset on kans mielenkiintoisia, vaikka just joku lääketiede. Mitkä lääkkeet, jotka nyt katsotaan turvallisiksi, huomataankin ihan päinvastaisiksi?

Entäpä mitkähän asiat olis jo saavuttaneet ne lakipisteensä, et niihin ei olis enää mitään lisättävää? Toivottavasti valkoisen heteromiehen valta olis yksi niistä asioista.

Tuntuu jotenkin niin kaukaiselta, jollain tapaa mahdottomalta, että joku tolis vielä joskus osoittamaan meidän nykyisen tietotason millään tapaa vääräksi ja puutteelliseksi — mehän tiedetään niin hirveän paljon asioita jo nyt. Ja kaiken ainakin uskotellaan olevan niin viimesen päälle tutkittua tietoa, ettei siinä ole epäilylle sijaa. (ihan pakko tähän väliin mun poikasen kommentti: “Kirjat on syvältä. Se on julma totuus.” Että näin meillä. Tai no, ton toisen kanssa, toisen kanssa taas just juteltiin kirjoista.) Mutta kun tiede kehittyy ja elää koko ajan. Ei siinä, eihän tiedemiehet millään tapaa ole enää kieltämässä tätä. Varmasti nekin innolla odottaa mitä uutta tulevaisuus tuo tullessaan. Esim. just joku fuusioenergia. Luin jostain, ettei sitä kyllä varmaankaan olla valjastamassa käyttöön vielä viiteenkymmeneen vuoteen, mutta se on sellainen asia, et sit kun/jos se saadaan sillä pystytään takaamaan puhdasta energiaa ihan kaikille. Tai jotain sinne päin 🙂 Ei tarvitse takertua virheisiini 😉

Mihin te uskotte, että tullaan saamaan ihan uutta tietoa? Lisää tietoa? Minkä voisite ajatella olevan jopa väärässä? Entä mitä haluaistte nähdä muuttuvan?

Eilen olin siellä Pridessä. Jostain syystä ekaa kertaa. Kun toi mun siippani ei oikein välitä lähteä minnekkään. Ikinä. Koskaan. Pahempi himahamsteri kuin minä koskaan. Ja jo minä olen paha. Siis mitä tohon tulee. Siellä oli niin paljon niin ihmeellisen erilaisia ihmisiä. Tossakin olis taas vegaaneilla/eo- ihmisillä opittavaa. Kun meidän tapahtumat on niin jäykkiä ja ilottomia. Ja toi oli kaikkea muuta kuin jäykkä ja iloton.

Joo, mutta nyt jälkikasvua Kamppiin viemään, ne lähtee pappalaan!! En tiedä kuink akauaksi aikaa, enkä tiedä jatkavatko sieltä suoraan isälleen.

Hauskaa sunnuntaita!

xoxo,
Raisa

Hanami ja melkoisesti kaikkea muutakin.

Mulla on ollut niin aktiivinen viikonloppu, ettei ole tosikaan! Aina jaksan ihastella (ja kummastella) niitä, jotka jaksaa käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja tapahtumissa. Kun itse olen sellainen, joka ei millään meinais viitsiä lähteä yhtään mihinkään, kun kotona on kuitenkin niin kivaa. Enkä edes tiedä muitten hyvistä menoista, ennen kuin vasta jälkeenpäin. Mene siinä sitten yhtään minnekkään.

Mutta nyt kuitenkin viime aikoina, melkeinpä vois sanoa, että koko kevään ollut huomattavasti normaalia enemmän kaiken maailman menoja minullakin. Harmi, ettei toi mun puolisoni tykkää tollasesta touhusta puoliakaan siitä mitä minä. Ja kun mullakin on vaikeeta siitä aika ajoin tykätä, niin yhtään ei auta, että mies pitää käytännössä katsoen raahat mukaan. No, onneksi tällä kertaa sain houkuteltua sen ruualla lähtemään seurakseni.

Lauantaina haa! Puhuinkin siitä jo täällä! Joo, mutta siis meidän suunnitelmat, tai siis mun suunnitelmat muuttui, kun C lähtikin mukaan. Eli en mennyt pyörällä, vaan yhdessä dösällä. Ensin Vallilaan, jossa ihan sattumalta nähtiin kyltti “Myös  täällä kirpputori” Mitä mitä? Mentiin katsomaan. Pienelle pihalle leviteltynä yhdne ihmisen tavaroita. Ihan mielenkiintoisia, mutta kalliita. Mutta mitä ihmettä se Myös tarkoitti? Ja niinhän se sitten oli, että siellä puuvallilassa olikin kirpputoripäivä! Pihakirppiksiä pilvin pimein! Ahhh! Ostin pieniä kalalautasia ja vihreän lasiastian, kattilasarjan (!! Älkää kysykö miksi! Ei mitään hajua.) ja hyllymuovia. Muovilla sitten päälystin pari hyllyä, enempää en yhdeltä seisomalta jaksanut. Kuvassa itseasiassa näkyy ne kalalautasetkin, tai no niidne pyrstöt ja on siellä se vihreä kulhokin. Ihansama. Ehkä noin tunnin kiertelyn jälkeen jatkettiin sitten matkaa sinne minne oltiinkin menossa. Niin, vielä siitä puuvallilalsta. Ensin olin ihan sykkyrällä siitä, miten ihana asuinalue se olis, kaikki se yhteisöllisyys ja jotain. Ja sit heti iski, et se olis oikeesti aika kauheeta, kun pitäis olla sit kauheesti kaikkien kaveri ja kutsua niitä kotiinsa ja mennä niiden koteihin, kun kerta asutaan niin ihanasti ja ollaan niin vittumaailmanparhaitakavereita. Onneks asutaan omakotitalossa, niin ei tarvii kaveerata koko ajan kaikkien kanssa. Vielä hienompaa olis kyllä asua jossain korvessa. Ah ja voih.

Joo, vallilasta siihen Kurvin kupeeseen. Hämeentie 39. Olen satamiljoonaa kertaa ajanut siitä ohi, ja usein miettinyt että mikähän se on, joskus jopa ajatellut siellä asumista. Ja nyt siinä oli ovet auki ja se olikin yksi meidän määränpäistä! Siellä oli siis taidemyyjäiset. Art Exposed. Kannattaa tykätä niiden fb-sivusta, jota en nyt jaksa tähän etsiä, niin pysytte kärryillä niiden tulevista jutuista. Ennen sinne menoa mulla oli sellainen olo, että siellä varmasti on niin piukeaa ja sellasta niin hip porukkaa (miinus tietenkin Emmi), etten kestä. Että tunnen itseni ihan älyttömän tyhmäksi ja väärin pukeutuneeksi, ihan sama mitä mull aolis päällä. Mut kun mentiin sinne, niin ei ne olleetkaan yhtään ylimielisiä, vaan ehkä jopa päinvastoin. En kyllä nyt jaksa muistaa et mikä se vastakohta sille olis. Mutta oli (kirjaimellisesti!) lämminhenkinen. Siellä oli tosi kuuma. Vaikkei pihalla niin lämmin ollutkaan. No ei kai, kun se tila imi kaiken lämmön!

Mutta ne tuotteet! Siellä oli jonkin verran sellaista kallista, tai minun kukkarolle kallista ja ehkä meikäläiselle vähän vaikeaselkoista taidehöpötystä, mutta yllättävän paljon oikeasti hienoja asioita, joita olisin halunnut itselleni. Mutta nekin oli kalliita. Tai siis arvokkaita. Oli posliinisia öö…purkkeja, joissa kannessa mm. peuran sarvet. Tietenkin posliinista. Maksoi 90 euroa, tai satasen, riippuen sarvien koosta. Oli hämmentävän hienot. Samoin hienoja oli lautaset, joissa oli pieniä sotilaita ja C tykkäs lautasista, joissa niissäkin oli aavistuksen verran kohollaan olevat sarvet. Ennen kaikkea tykkäsin siitä, että siellä oli paljon uusia  asioita. Tuoreus ja raikkaus paistoi niistä tuotteista. Kuulkaa, kun alkaa ne marimekot ja iittalat tursuamaan jo korvista pikkuhiljaa.

Ostin kaksi kirjaa, joista toisesta tuli jo lyhyen silmäilyn perusteella suosikkikirjani, tai ainakin se pääsi samoille viivoille Funny Bunnies ja Suloiset Koiranpennut -kirjojen kanssa. Ai nii, vitsi! Tuli tosta mieleen, meidän pitää torstaina kirjoittaa tekstianalyysi runosta, novellista tai tekstipätkästä. Itsekseni naureskelin ajatukselle, että veisin sinne sen Funny Bunnies -kuvakirjan. Mitäköhän opettaja tykkäis?
Niin, mutta ostin siis kaksi kirjaa, joista toinen kokonaan Emmin tekemä, Kirjoita Pian. Se on se uusi suosikkinikin. Toisessa Emmin piiroksia muiden piirosten joukossa. Joku meri-kirja se oli. Our Little Sea. Joo. Lisäksi ostin postikortteja ja aivan ihanan julisteen. Juliste onkin jo kehystettynä ja Tehtaan seinällä. PAljon ihania asioita, ja oli mukava tukea pieniä! Kaikki ostokseni olivat Emmin pöydästä, tai se oli ehkä enempi niinko Panaman pöytä, ja Panamaan kuuluu muitakin kuin Emmi, joten kaikki ei ollut Emmin käsialaa. Olisin halunnut ostaa Emmilta julisteen, mutta se oli musta-valkoinen!!! Taidan vielä olla vähän liian alleginen sen värittömille asioille. Ehkä joskus vielä kypsynyt niin pitkälle, että musta-valkoiset asiat on hyväksyttäviä.

Sörnäisistä metrolla kaupunkiin ja siellä hetipaikallanyt äkkiä My Veggie Way pop-up ravintolaan tunkemaan makkaraa naamaan!
Hitto! En huomannut kui vasta jälkeenpäin, että pöydässä oli myös sinappia. Yritin levittää tota ruskeakastiketta pinnalle, että näyttäis oikein kunnon perusmakkaralta, en tiedä miten onnistuin. Ja vaikka tossa kuvassa näytän tosi hölmöltä, oikeesti olin tosi ihanan näkösenä koko päivän. Kun oli tukkakin niin trendikkäästi  töttöröllä, mutta se jäi mun ison pään taakse piiloon. Syötiin puoliks noi annokset. Molemmat älyttömän hyviä, mutta toi leipänen jäi ihan totaalisesti ton pökäleen varjoon. Oli vaan niin siistiä syödä makkaraa tollanen mukamas saatanapalvonta paita päällä ja hakarisisormus sormessa. Kalja vaan puuttui, ja ehkä sellanen hillitön hienhaju.

Oli se hienoa!

Ja sit C vielä haki mulle jonkun ihan käsittämättömän hyvän raakakakun siivun. En ole eläessäni syönyt mitään niin hyvää raakaruokaa. Ja olen kuitenkin aika paljon niitäkin syönyt. Se oli parempaa kuin suurin osa kokatuistakaan herkuista. Ihan super! C reppana otti itselleen ihan peruspikkarin. Vaikka niitä sais joka päivä ja näitä raakajuttuja vaan silloin lauantaina. Hölmö mikä hölmö.

Mä vähän haastattelin pöydässä istunutta pariskuntaa, joka söi lasagnea, ja koska ne uskotteli, että sekin olis tosi hyvää niin ostettiin sitä sitten kotiin yksi annos. Iso annos; se on nyt pakastimessa. Makkaralasagnet kassissa mentiin vielä Tokyokaniin, jossa melkein kaikkiin tuotteisiin oli tungettu kalaa. Mokomat. Tokyokanista Ruohonjuureen, josta on tullut niin epäsympaattinen mesta, etten ymmärrä miksi siellä siltikin vielä käyn. Sieltä sitten takas kotiin.

Illemmalla tuli raekuuro. Se oli hassua. Hetken myös satoi kaatamalla, olin tosi tyytyväinen, että kasvit sai vettä.

Nämä eivät ole niitä tekstissä mainittuja askartelujuttuja. Mutta näitäkin tein

Sunnuntaina oli sitten Hanami, jonne en millään saanut C:iä tai Pinzaa houkuteltua. Plääh. Ei auttanut muu kuin pakata kamat ja mennä sinne yksinäni. Mulla oli sen verran hyvät askartelujutut meneillään, että melko lailla emmin sinne menemisen kanssa. (Vielä ei kuvia, mut ehkä huomiseksi?) Menin kuitenkin, polkemista yht. yli 40 kilsaa 😀 Puisto oli hieno! Siellä on siis yli/n. 250 koristekirsikkapuuta, ja ne kaikki kukki. Puut on vielä aika nuoria, joten ei ne ihan sellaisia ollut, mitä japanissa otetuista kuvista olis voinut odottaa. Mutta kauniita. Haluan mennä vielä uudestaan tällä viikolla (?) kun kukat alkavat varisemaan. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, ja koiriakin. Monet niistä suosikkirotukoiriani, shiboja ja akitoja. Ihania!

Mulla oli itsellä vähän evästä mukana, sekä tietenkin yksi nukke myös ihastelemaan kukkien herkkää kauneutta. Katselin muutaman esityksen (paraparaa ja jonkun muun?), luin, kuvasin ja söin. Sitten poljin takas kotiin. Kotona olin väsynyt.

Tällä viikolla olis lääkäri, kahdet pääsykokeet (joihin en ole lukenut yhtään!!), Maailma Kylässä (olen Animalian pöydän takana molempina päivinä) ja toivottavasti yhdet lastenkutsut (vegaaniset!). Paljon kaikkea, mutta multa alkaa ehkä moottori hyytymään. Koulujutuista vielä: yksi analyysi ja sanakokeet. Ens viikolla? koeviikko. Kääk.

Koska nukkien myyminen on ollut sittenkin yllättävän helppoa, saatan jatkaa alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti myymällä niitä vielä yhden tai kaksi lisää. Niitä vähimmälle huomiolle jääneitä. Raha on kuitenkin aika kivaa, varsinkin kun on se matka tulossa. Vaikka täytyy vähän kiinnittää huomiota siihen, et mitä ostaa. Ahistaa niin taas kaikki epäeettisyydet, riistot ja muut. Olispa jossain eettinen askartelukauppa. Siinäpä hyvä liikeidea.

Kaupungilla oli muuten tosi jännää seurata ihmisiä. Tai ei siis seurata, mut katsella. Suomalaiset (ainakaan Helsingin keskustassa pyörivät) eivät todellakaan ole mitään hapanta tuulipukukansaa! Niin eläväistä, hyväntuulista ja kauniisti pukeutuneita, naiset ja miehet. Useilla pojilla oli niin laitetut hiukset, että siinä Mike Monroekin jää toiseksi. Vaikkakin ne oli eritavalla laitetut. Ja kaikki se itseluottamuksen ja itseriittoisuuden määrä! Jotenkin huumaannuttavaa. Ihmiset on niin merkillisiä! Tekee hyvää poistua välillä niiden omien ympyröiden ulkopuolelle! Suosittelen.

Lauantain kokkailuja. Taas uusi japanilainen.

Akita, jota sai käydä paijaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Kukkia, joita sai käydä kuvaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Sukupolvia. Äitejä, isiä, poikia ja tyttäriä.

 Viimeiseen kuvaan liittyen on linkki, jonka bongasin fb:ssa. i have seen another world. Todella paljon kaikkia eläin- ja ympäristönsuojelujuttuja shokeerataan, tai siis käytetään shokeeraavia keinoja, että kaikki muutkin tajuais mitä sinä tajuat. Että kaikki olis samaa mieltä kuin sinäkin. Mä en niistä kauheesti tykkää. Monet menee niistä vaan lukkoon, kieltäytyy katsomasta/sisäistämästä, jos on liian kauheeta. (ja uskokaa pois, kauheita kuvia tolta alalta on karmivat määrät!) Mutta ton linkin sisältö on eleetöntä ja jotenkin runollistakin. Katsokaa (ja tarvittaessa muuttukaan). Eikä mitään varoitusta, että ei sovi herkille, koska sopii just kaikille.

Mä jatkan parjaamista sit taas huomenna!

xoxo,

Raisa

Halpa ruoka maksaa!

Snip snip!

Aamulla oikein miettimällä mietin, että mistä sitä vois postata. Mikä on maailmassa niin väärin, että siitä vois tänne rustata? Ja mulle ei tullut oikein mitään mieleen. Kunnes sitten vaan mietin, että mikä mättää. Ja hittolainen, kaikkihan mättää! (vaikkakin kun oikein hyvin menee, tuntuu, ettei oikein mikään mätä, vaikka samat epäkohdat on silti olemassa).

Yksi mun suosikkimärinöitäni on ruoka. Ruokaan liittyy niiiiin paljon ihan hirveitä vääryyksiä. Kaikki eläinten oikeuksien polkemisesta ympäristömyrkkyihin ja mitä kaikkea siihen välille mahtuukaan. Musta tää on jotenkin niin kamalan kummallinen asia, tai siis se on, että kun meidän on ihan pakko saada ruokamme todella halvalla. Jotta meillä olis sitten varaa just vaikka lentolippuihin (saatiin omamme hetki sitten varattua!) tai merkkivaatteisiin. Tässäkin vähän tulee mieleen toi fb:ssä pyörinyt kuva urheiluhulluista. Miten me ollaan niin vieraannuttu (meinasin sanoa tärkeistä asioista, mutta mikä mä olen määrittämään mikä on tärkeää kenellekin) elämän perusasioista? Se, että jollain ei oikeasti ole varaa ostaa luomua tai reilun kaupan tuotteita (jotka muuten ihan nurinkurisesti on niitä väistämättä kalliimpia tuotteita, kun sen pitäis olla just toisinpäin — niin että riistotuotannosta joutuis maksamaan ylimäärästä), on tietenkin ymmärrettävää, vaikka jotkut opiskelijat tai öö…vangit? Mistä hitosta toi tuli?? Mut ihan oikeesti, suurin osa porukasta olisi kyllä kykeneväisiä maksamaan ruoastaan enemmän. Enkä mä edes tarkoita, että kaikkien pitäis ostaa kaikki luomuna tai reilun kaupan tuotteina, vaan että ruokatehtailijat ei syöttäis meille kustannustehokkaasti sellaista kuraa, mitä meidän teollisesti valmistettu ruoka nykyään on. Kun kaikki pitää saada markkinoille mahdollisimman halvalla. Koko ajan tiukennetaan ja tiukennetaan, kun on saatava suuremmat ja suuremmat voitot.

Ketä se sitten haittaa, että me syödään halvalla? No se on tietenkin se ketjussa alimmalla askelmalla oleva, joka kärsii: tuotantoeläin, viljelijä, valmistaja. Niiltä ei kauheesti kysellä, että onko tää nyt sopiva hinta. No, eläimiä tietenkin kohdellaa kuin tunteettomia orjia, melkein kuin koneita (vaikka joissain tapauksissa taidetaan kyllä koneitakin, vaikka autoja, pitää paljon paremmin), joten niiltä on turha kysellä yhtään mitään. Eipä taida kyllä olla juurikaan valinnanvaraa niilläkään, joilta on passit takavarikoitu tai jotka on vaan myyty jollekkin plantaasille kaakaota tms. viljelemään. Kamalat määrät kurjuutta, jotta me saatais suklaamme ja tuplaespressomme vähän halvemmalla. Vino (Vihreät Nuoret) vaatii Maaseudun Tulevaisuuden mukaan  EU-tuet pois eläintuotannolta ja tilalle haittaveroa “jotta eläintuotannon hinta vastaisi sen ympäristölle aiheuttamia kustannuksia”. Juuri näin!! Tälläisessä maailmassa mä haluaisin elää. Järkisyillä pystyttäis kumoamaan jotain ihan naurettavuuksia, eikä aina vaan mentäis niin kuin on aina ennenkin menty. Totuus on se, että a)liha on halpaa, koska me verorahoilla tuetaan sitä, b) eläimille ei tarvii millään lailla hyvittää sitä, että me riistetään niiden oikeus mielekkääseen elämään ja lopulta vielä sen kaiken kurjuuden päälle riistetään niiden henki c)ympäristölle ei myöskään tarvitse hyvitellä mitään siitä eläintuotannon aiheuttamasta jättiläismäisestä kuormituksesta. Hoitakoon joku muu sitten tulevaisuudessa ne ongelmat, jos niitä nyt edes voi ongelmiksi kutsua…

Mun postauksen keskipisteessä piti kyllä olla kehitysmaiden (onko kaikki köyhät maat kehitysmaita?) ihmisten riisto. Kehitysmaiden eläimiä en uskalla edes ajatella. Siis se, että sä ostat Euroshopperin ananasrenkaita ja maksat niistä murto-osan verrattuna siihen Reilun Kaupan ananakseen, niin kyllä siinä vähän herää ihmetys, että miten tää voi olla. Aivan varmasti siinä on kyllä osansa silläkin, että Euroshoppereita tehdään miljoona, kun reiluja tehdään vaan satatuhatta. Siis niissä tuotantomäärissä. Ja ehkä myös ostopaikasta riippuen voi kaupan katekkin olla erilainen eri tuotteilla. Minkä osuuden hinnanmuodostuksessa kyllä soisi jäävän vähäiseksi. Ällöttää ajatus siitä, että kauppias nostaisi luomun tai reilun kaupan tuotteiden hintaa entisestään saadakseen niistä vielä enemmän voittoa.

Näin hauskoja saa, kun itse tekee!

Reilun tai epäreilun kaupan lisäksi on sitten siis vielä se mitä meille myydään ruoan nimellä. Kaikista kamalimpana esimerkkinä varmaan se Kiinan tapaus, jossa maitoa jatkettiin muovilla…huh huh. Ei kannata juoda maitoa! Ainakaan lehmänmaitoa. Suomessa meno ei tietenkään ole yhtä villiä, mutta kyllähän niitä kohuja meilläkin nousee, kuten vaikka niistä hevosenlihapullista. Jota en tietenkään vegaanina ymmärrä ollenkaan, siis niinko täh? Mistä te kohkaatte? Ettekö oikeesti tiennyt, että teidän lihapullat sisältää eläimen lihaa? Vai siis oliko kyse siitä, että siellä saa olla jonkin vähemmän söpö lihaa, mut ei sit niiden söpömpien? Miten sitte vaikka pipot, joissa on söpö karvatupsu keikkumassa, eikö se haittaa että se on pupusta? Eikö puput ole söpöjä? Voiko sokea syödä mitä vaan? Kun se ei kerta näe kuinka söpöjä vaikka koirat tai kissat on? Tai kanat? Mutta sekään ei oikeastaan ollut se asia, vaan ennen kaikkea mitä vaikka vegaanisiin kekseihin tungetaan, ei-vegaanisista puhumattakaan. Kuraa, sokeria ja palmuöljyä. Kannattaisko vähän alkaa tekemään niitä ruokiaan itse, erityisesti herkkuja. Kun kerta noi kaupasta valmiina ostettavat on aikas kamalia. Lapsetkin on jo niin tottuneita kaupan hötöleipiin, että joku oikea Samsaran leipä ei maistu niille yhtään. Kun pitää olla ilmavuutta.

Voi ei, taas kamalan syyttävä postaus. Loppukevennykseksi eilistä ruokaa ja uudet sukkapöksyt (kiinasta…)

Mahdottoman onnistunut kokeilu, luomuriisistä ja kotimaisesta silken tofusta. Ja vähän muustakin.Säin kaikki neljä kulhollista.

Huiput sukkikset! Veikkaan, että kissat jää jalkoihin pysyvästi. Kunhan ennätän/on rahaa.

jk. en kyllä tiedä kuinka kauan jaksan näin “fiksua” blogia. Älkää odottako ihmeitä. Voi pilde! Meinas unohtua se arvonta! Koitan vielä tänään jaksaa/ennättää, mut huomenna sit viimeistään! Sorry! Mut aika on siis jo loppunut. Enää ei kannata kommentoida…

xoxo,
Raisa

Rasismi on luonnollista, pyöräily ei.

Ihan tarkoituksella oli tosi provosoiva otsikko. Mut ensin kuitenkin eiliseen. Aivan superpaskaan päivään. Oli kaverin äidin hautajaiset. Yhtä itkemistä kolme tuntia melkein putkeen. Kotona olin sitten niin sairaan väsynyt ja päänsärkyinen, etten pystynyt tekemään yhtään mitään. illemmalla vähän leikkelin joitain kankaita, jotka postilaatikkoon olivat aamulla tupsahtaneet. Ne ihanat, sikakalliit kankaat joista olen aiemmin maininnut. Barbapapaa, legoja Mario Bros.ia. Ihania! Kangas on kyllä niin ihana materiaali. Ennen hautajaisia tein koruja. Hienoja koruja! Otan niistä varmaan huomiseksi kuvia. Ihan uudenlaisia taas 🙂 Huomaatteko miten välillä multa tulee paljon uusia juttuja lyhyessä ajassa ja sit menee taas pitkän aikaa niin, että teen vaan ja ainoastaan sitä yhtä ja samaa? No, elämä on.

Joo, mutta siihen otsikkoon. Mä en enää muista mistä toi ajatusleikki lähti, mutta pitkällisiä pohdiskeluja tässä on takanapäin, ja paljon.

Ihminen ihan luonnostaan, niinko primitiivinen puoli meissä vierastaa kaikkea erilaista, kaikkeen uuteen suhtaudutaan epäillen. Johtuen ihan siis vaan selviytymisestä, henkiinjäämisestä. Siis sen tarpeesta. Tutut asiat ovat turvallisia, tutut ihmiset ja niiden tavat tunnetaan, poikkeavat ovat mahdollinen uhka. Ja sit ihminen lähti kehittymään, sivistymään ja viisastumaan.
Ollaan opittu, ettei ihonväri, silmien muoto tai sukupuoli oikeutakaan sortoon ja huonoon kohteluun. Myös erilaisilla olennoilla on tunteita, tarpeita, oma tahto, oikeus omaan elämäänsä. Kaikki tämä me ollaan opittu sitä mukaa kun ollaan kehitytty ihmiskuntana. Mitä sivistyneempi, kehittyneempi yhteiskunta, sitä enemmän se arvostaa ja kunnioittaa myös niitä,  joita vähemmän kehittyneillä alueilla kohdellaan vähempiarvoisina (naiset, eri rotuiset ihmiset).

Ihminen luonnostaan, ja huomaamatta, rakentelee seiniä ja rajoja, joko ihan konkreettisia tai sit mielessään, lokeroi asioita. Ensimmäinen raja tulee oman itsensä ympärille. Se on se kaikista tärkein ja läheisin. Seuraavien seinien sisään mahtuu oma perhe. Ja jos on omaa jälkikasvua, niin se otetaan usein sinne oman rajan sisään, jopa niin, että siitä tulee se kaikista tärkein, jopa oman terveyden/hengen hinnalla suojeltava. Perheen jälkeen suku, ystävät. Lemmikit. Naapurit, työkaverit. Oma kaupunginosa. Oma kaupunki. Lääni. Maa. Pohjoismaat. Eurooppa. Kehittyneet maat. Vähemmän kehittyneet maat. Muiden lemmikkieläimet. Koe-eläimet. Viihdekäyttöön kasvatetut/vangitut eläimet. Villieläimet. Syötäväksi kasvatetut eläimet.

Eikä siinä mitään, sekin on ihan luonnollista, ei me voida olla sydän auki koko ajan kaikille. Mutta sitä ei sais koskaan unohtaa, että aivan kaikilla eläimillä, ihan sama minkä seinän/rajan sisään ne on laskettu, on tunteet, tarpeet ja oikeus omaan mielekkääseen, kärsimyksestä vapaaseen elämään.

Tää mun paasaus ei tullut ulos yhtään silleen kuin olin sen päässäni ajatellut. Olen muutenkin huomannut, kun joskus luen vanhoja postauksia, et miten mä jätän tosi paljon aukkoja, kun jotenkin ajattelen et muut automaattisesti tietää mitä mä ajattelen.  Pointtina mulla se, että nyky-yhteiskunnassa ei primitiivinen luonnollisuus oikein toimi. Eihän me voitais sitte edes asua kerrostaloissa, käyttää farkkuja, lukea sekavia blogipostauksia, sen sijaan me voitais metsästää oravia, grillata niitä nuotiolla, pissiä ja kakkia pusikoissa, hyökätä naapurikylien kimppuun ja pelätä koko ajan, että ne hyökkää meidän kimppuun.

Ihminen kasvaa ja kehittyy. Sekin on luonnollista. On luonnollista sivistyä ja tuntea myötätuntoa myös omien seinien ulkopuolella olevia kohtaan. On luonnollista kehittyä kasvissyöjäksi.

Iloinen uutinen kaikille niille, jotka tykkää lukea meidän pihan linnuista. Harakkapariskunta rakentaa uutta pesää! Ja mä kyllä kovasti toivon, että edes joku niistä kolmesta oravasta, jotka on meidän kaikki pähkinät syöneet tekis pieniä oravanpoikasia ja tois ne sit jossain kohtaa näytille, kiitoksena herkkuruoista.

Toivottavasti edes joku pääsi kärryille tästä postauksesta. Mulla on varmaan nestevajausta eilisestä pillittämisestä ja sen takia pää vieläkin kipeä, ei nyt pysty selkeämmin asiaa esittämään.

Ja sitä paitsi kirjastosta lainattu Dressden Dollsien keikkataltiointi kutsuu. Mutta löysin vielä tälläisen:

“Narsistilla ei ole lähes ollenkaan tai ollenkaan myötäelämisen ja empatian kykyjä ja häneltä puuttuu syyllisyydentunne. Tämän vuoksi hän kokee toisiin ihmisiin kohdistamansa loukkaukset hyväksyttäviksi. Empatian puute tekee narsistista erityisen julman muita ihmisiä kohtaan. Hän tiedostaa loukkaavansa ja satuttavansa muita, mutta hän ei välitä tästä, sillä hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa. Hän saattaa kokea esimerkiksi velvollisuudekseen sanoa, mikä toisessa ei miellytä, koska muut eivät uskalla puhua tästä suoraan. Narsisti ei kadu tekemisiään tai sanomisiaan.”
Miksi tämä koskisi vain yhtä eläinlajia?? Siis miksi narsistin “uhreja” olis vain ihmiset?

xoxo,

Raisa

Vallankumous!

Olenkin jo varmaan kertonut lukevani Marie Antoinetten elämänkertaa. Siinä ja kahdessa muussa Ranskan hovista kertoneessa kirjassa, jotka sitä ennen luin, on ollut todella paljon siitä, kuinka siihen aikaan tavallinen kansa elätti aateliset ja papit ja muut onnekkaat. Kyllähän nekin siis töitä jonkin verran teki, mutta pääasiassa se oli vaan siellä hovissa hengaamista ja pitkästymistä. Veroja nämä varakkaat (käsittämättömän rikkaat) eivät joutuneet maksamaan ollenkaan, verot revittiin tavallisen kansan ansioista. Ja kun kuninkaan kirstu alkoi tyhjenemään, kerättiin vähän lisää veroja. Aina jotain pientä kivaa keksittiin mistä muutaman ylimääräisen roposen sai nyhdettyä. Ja kiltisti kansa maksoi, kun ei se oikein muutakaan voinut.

Aikanaan sitten vallankumous alkoi siitä, kun otettiin mallia Jenkeistä, kun siellä se oli siis menestyksekkäästi juuri meneillään/päättymässä. Kansan voittoon. Säädettiin perustuslaki ja mitä kaikkea muuta. Ja sitten vielä samoihin aikoihin Ranskan rahatilanne alkoi olemaan niin katastrofaalinen, että joku kehtasi ehdottamaan, että rikkailtakin alettaisiin perimään ainakin leimaveroa ja ehkä se toinen oli omaisuusvero tai jotain. Siitähän vasta riemu repes! Että ihmiset, joiden ainoa ansio oli syntyminen tiettyyn sukuun, joutuisivat antamaan omasta yltäkylläisyydestään yhteisen hyvän nimissä. Ei käy! Huusivat aateliset ja papisto! Ja kun ei oikein onnistunut enää nyhtää kansastakaan niin riitahan siitä sitten tuli. Siis se vallankumous. Ihan näin pitkälle ne ole kirjassani vielä päässyt, mutta se on ihan siinä muutaman sivun takana.

On jotenkin ihan käsittämätöntä, miten jotkut ihmiset ihan aidosti oikeasti ajattelevat, että heillä on oikeus hyväksikäyttää muita ihan mennen tullen. Muiden tunteista ja tarpeista viis. Heillä on se oikeus, koska he ovat syntyneet siihen asemaan. Yhteiskunta on rakentunut niin, että se vielä tukee sellaista, niin mikäs siinä sitten porskutellessa. Kuka arvaa jo mihin tällä tähtään?

Tää on facebookista bongattu, Cruelty Free Worldin sivuilta. Kuvateksti menee näin: 
They all FEEL.
So what’s the difference?

The top two are enjoying their last (…and possibly first?) breaths of fresh air, light and sunshine before being kicked, hit, experiencing the most horrific panic attacks, having their body parts cut (most likely while still conscious), before being sold (again) and finally end up on the plates of people who shouldn’t be consuming them in the first place… No one will miss them, no one will know their names, their existence will be forever forgotten long before the first bite of their dead flesh is swallowed.

The two bottom ones are enjoying a daily trip to the beach/park/wherever, they are and will be loved until the last breath they take, and then will be forever missed.

Tää nyt ei ehkä liittynyt tohon mun introon niinkään, tossa enemmänkin siitä kuinka me tehdään niin suuri ero eri eläinlajien välillä (koirat, ihmiset, siat, jne.), mutta toi kuva on niin kamalan surullinen teksteineen. 

Anteeksi, kysyn nyt vähän rumasti.

Millä vitun oikeudella me käytetään niin törkeällä tavalla hyväksemme lähestulkoon kaikkia muita eläinlajeja? Se, että me ollaan ihmisiä ei ole mikään vastaus. Me ollaan yksi eläinlaji miljoonien muiden joukossa.

Me ihmiset ollaan rakennettu tää järjestelmä, brick by brick, niin, ettei muut eläimet voi saada aikaan vallankumousta, joten meidän, jotka ollaan tähän syyllisiä tulee taistella niiden puolesta. Sysäys kerrallaan ollaan historian aikana menty kohti aina vaan tasa-arvoisempaa maailmaa, viime vuosisadalla saatu paljon hyvää aikaan mm. naisten ja tummaihoisten oikeudet, nyt olis sitten niiden vuoro, jotka ei kauheesti pysty omasta puolestaan toimimaan (johtuen meidän asettamista kahleista ja aidoista), eli eläinten! Ja uskokaa pois, se vallankumous on jo alkanut!  Kenen puolella Sinä olet?

Pari sanaa erinäisistä asioista

Aloitetaan veganismilla, kun se tossa mielessä pyörii. Harmi vaan, että tälläiset arvolatautuneet asiat tulee multa niin huonosti ulos. Muutenhan me oltais kaikki vegaaneita, siis jos saisin asiani sanottua niin kuin ne itse koen.

Jos mä nyt oikein muistan, niin musta tuli vegaani 5 vuotta sitten, uuden vuoden lupauksena/päätöksenä. En tiedä mikä siihen loppupeleissä sysäs, olinhan ollut perinteisempänä lakto-ovovegenä jo toistakymmentä vuotta. Tuli vaan tunne, että nyt saa riittää! Päivääkään en ole katunut, vaikka välillä harmittaa kun koen jotkin asiat niin vaikeiksi, kuten vaikkapa (tai melkeinpä kyllä ainoastaan) matkustaminen, tai siis syöminen jossain muussa kuin tutussa ja turvallisessa paikassa. Siitä muuten johtuu, että vegaanit on aina ihan kikseissä kun ne pääsee syömään vegaaniseen ravintolaan tai sitten toiselle vegaanille. Kun siellä voi olla niin kuin kaikki muutkin, mitään ei tarvitse kytätä tai pelätä. Kaikki tarjolla oleva on sullekin sopivaa, ihan yhteisestä sopimuksesta. Ihanaa! Mutta auta armias kun olet vaikka tien päällä jossain hevon kuusessa ja pitäis jostain syötävää saada. Olet seurueen ainoa “erikoistapaus” ja muut istuvat jo huoltoaseman nihkeillä tuoleilla, huoltoasemaruoan äärellä, mussuttaen porsaanleikkeitä ja berliininmunkkia. Apua! Sinä syöt kolmatta päivää sipsejä ja lakua…plääh. Yleensä vegaanit ovatkin mestarillisia eväiden tekijöitä 🙂

Monet ovat varmaan huomanneet Atrian (oliko Atria, en muista ihan varmaksi) mainokset jossain lähimenneisyydessä, ne missä kanaetsivä selvittää broilerinlihan (??) alkuperää. Mä itseasiassa en ole ikinä törmännyt niihin mainoksiin mainosmielessä, ainoastaan noissa eläinten oikeus -julkaisuissa, jotka kovasti kritisoivat ko. mainosta. Ja sit loppuvuonna tuli se suomalainen dokkari lihan alkuperästä tms. Itse en ole sitä nähnyt, enkä halua nähdäkään, koska mä koen, ettei mun tarvii, koska en ole omalta osaltani siihen syypää. Vegaanina omatuntoni on puhdas. Kaikkien muiden kyllä kuuluisi se katsoa ja toivon mukaan siitä traumatisoituvan niin, että se aiheuttaisi oikeasti pitkäikäisiä toimenpiteitä, eikä vaan taas niin, että vähän aikaa vouhotetaan (kuten vaikka ne sikala -jutut, taikka hetken aikaa kestänyt untuvahössötys) ja sit unohdetaan, kun on niin paljon helpompaa sulkea kaikki ikävät asiat ulkopuolelle ja jatkaa siitä mihin jäätiin, ennen kuin jotkut hupsut “kettutytöt ja -pojat” vei huomion pikku tempauksillaan. Niin, siis kuitenkin ollaan ehkä pikkuhiljaa heräämässä siihen, ja siis niinku iso koneistokin heräämässä, että se mitä me tehdään muille eläimille ei ehkä olekaan ihan oikein. Että meidän ehkä pitäis tarjota muille eläimille, tai siis niille joita me hyödynnetään lihoina tai ihoina tai muina hyödykkeinä, vähän paremmat olot, ennen kuin ne siirretään paikasta A paikkaan B, jossa ne sitten saa pulttipistoolista iskun silmien väliin ja menettää tajuntansa, jonka jälkeen ne lahdataan. Tai vähän eläimestä riippuuen, se voidaan ripustaa myös jaloistaan ilmassa riippuvaan kiskoon, josta se kuljetetaan vesialtaaseen, johon johdetaan sähköä, niin että se taintuu ennen lopullista kohtaloaan. Niin, että ollaan siis pikkuhiljaa vaatimassa että niillä olis ennen sitä itse tarkoitustaan, joka on olla meille mielihyvän tuoja (lihan, ihon, karvoituksen, nesteen, viihteen, jne.), pikkasen paremmat oltavat. Me vaaditaan, että broilerilla, joka meidän lautasella kermakastikkeessa kelluu, on ollut eläessään vähemmän tukalaa, ennen kuin se on tähän meidän lautaselle ja haarukan nokkaa päätynyt.

Tämä on tietenkin askel oikeaan suuntaan. Mutta oikeasti aika naurettavaa. Loppupeleissä mikään ei ole muuttunut, eläin kuljetetaan siltikin paikasta A paikkaan B, jossa se ensin tainnutetaan, sitten tapetaan, nyljetään, paloitellaan ja mitä niille nyt sitten teurastamoissa tehdäänkään. Se, että ne siirretään Auschwitzistä johonkin vähän leppoisampaan paikkaan ei riitä, jos lopputulos on kuitenkin se, että niiden arvo mitataan euroissa, että ne päätyy meidän lautaselle, että niitä myydään “euron kanana”.
Tietenkin tämä on oikein hyvä merkki siitä, että ihmiset ovat ymmärtämässä, että mitä me tehdään eläimille ei voi olla kovin oikein. Että jotain olis tehtävä. Ehkä siitä pikkuhiljaa siirrytään kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa muutkin eläimet, kuin vain ihminen voivat temmeltää huoletta. Tai ei huoletta, huoliahan meillä on kaikilla, ja kuuluukin olla, mutta lajimme tarpeitten mukaisesti, eläen omaa elämäämme niin kuin se on tarkoitettu elettäväksi.

Näistä hyvistä aikeista ja huolista eläinten hyvinvoinnista on kuitenkin vielä melko pitkä matka käytännön tekoihin. Valitettavasti. Mäkin tunnen paljon “eläinrakkaita” ihmisiä (kaikkihan me ollaan eläinrakkaita, sitä naapurin sadistista psykopaattia lukuunottamatta), jotka silti aivan huoleti syövät päivästä toiseen lihaa, tai ainakin broilereita (joiden kasvatus nyt sattuu olemaan ehkä se kaikista törkein rikkomus eläinten oikeuksia vastaan). Miksi? Nykypäivänä oikein kukaan ei voi väittää, ettei muuta ruokaa olis saatavilla. Kasvisruoka yleistyy niin, että korvissa humisee. Ja jos ei ihan vegaanisena, niin ainakin melkein. Ja sitten kun sitä aletaan entistä enemmän vaatia, niin eiköhän se vegaaninenkin ruoka seuraa perinteisemmän kasvisruoan vanavedessä salonkeihin ja muihin paikkoihin, mihin ihmiset tuppaavat kerääntymään.

Entäpä jos uuden vuoden lupauksena tekisit päätöksen siirtyä kasvissyöjäksi? Kyllä, sen voi aloittaa ihan tosta noin vaan! Netistä löytyy pilvin pimein tietoa veganismista, kaikista mahdollisista asioista joilla syrjäytät epäreilut eläinperäiset tuotteet. Minäkin olen valmis auttamaan vaikka ihan henkilökohtaisesti, jos apua tai vinkkejä tunnet kaipaavasi. Mun s.postiosoitteeni on pinkkisfun(at)gmail.com – saa ottaa yhteyttä!

Oi tätä tunteiden paloa! Olen henkisesti ihan hengästynyt! Mulla oli muutakin asiaa, mutta ne tuntuu nyt jotenkin niin pieniltä, että katosivat ihan.
 
On vaikea jatkaa kepeämmillä asioilla ton alun jälkeen. Niin, joo mun piti ihan pikkasen kuroa tätä kulunutta vuotta kasaan. Niin, ja tää on mun 600. postaus! Melko huikeeta. Ja blogiakin vilkuiltu yli 50 000 kertaa.
Parasta tänä vuonna on ehdottomasti ollut vaikeudet töissä. Vaikka ne silloin tapahtumahetkellä olivatkin ehkä hirveintä elämässäni, mutta ilman niitä en olisi uskaltautunut lähteä täysin epätyydyttävästä, mutta hyväpalkkaisesta työstäni, enkä olisi löytänyt kutsumustani, eli tota ravitsemusalaa. Tää on vähän hassua, mutta mä haluaisin kiittää I.M:stä ja P. M:aa ja V.P:ia siitä, että olitte niin mulkkuja ja teitte mun työpaikastani melkoisen helvetin. Ilman teitä en olisi ehkä koskaan tajunnut, että opiskelu on ihanaa ja hyvä palkka ei todellakaan korvaa hukkaan heitettyä elämää. Mädäntykää helvetissä! 😉 (anteeks, toi oli vaan pakko laittaa, kun se on niin hassu).
Toikin on niin iso juttu, etten oikein sen varjosta löytä muita, pienempiä juttuja mitä mainita tässä. Ja muutenkin sanotaan, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee.

Eli keskitytään tulevaan. Vuoteen 2013. Ens vuonna mä aion tehdä parhaani päästäkseni yliopistoon opiskelemaan! Ens vuonna mä aion jälleen yrittää olla vähän maltillisempi noiden nukkejen suhteen. Nyt tällä hetkellä tuntuu olevan pientä järjen ääntä aistittavissa, mietin vähän niitä hintoja, joita olen tytöistäni maksanut ja yritän suhteuttaa niitä siihen riemuun jonka ne aiheuttaa ja ihan kaikkien kohdalla se ei kyllä mene yksi yhteen. Jospa sitä taas hetken aikaa tyhjentelis luottokorttia ja silloin kun kovasti tylsistyttää ja on levoton olo, niin tekiskin jotain ihan muuta, eikä menis kuin riivattu koneelle ja alkais tilailemaan itselleen minielämää netistä. Siihen pyrin. Kulunut vuosi meni sitten ihan pipariksi ton asian suhteen. Ekat puoli vuotta meni hienosti (=nuketta) mutta sitte se posahtikin ihan käsiin. 17 uutta nukkea puolessa vuodessa, plus kolme petiteä ja yksi Monsteri. Mutta hauskaa oli! Ja nuket on niin ihania 🙂

Mun pitäis tänään toimittaa kustantajalle oma osuuteni Kasvisseikkailusta. Saan sen kyllä tehtyä, vielä muutama resepti pitää saada paperilapuilta koneelle ja ehkä vähän hioa alkutekstiä. Mielestäni siitä on tulossa mainio kirja! Ja vaikka se on suunnattu lapsille, ei siinä mitään vauvanruokaa ole, vaan just sellaisia ruokia, joita on suht helppo ja nopea tehdä ihan missä vaan huushollissa, lapsilla tai ilman. Mutta koska se on kuitenkin lapsille suunnattu tarkoittaa tämä sitä, että olen todellakin kokenut voivani kirjoittaa ihan mitä sattuu niiden reseptien oheen 😀 Ehkä minusta tuleekin lastenkirjailija 😉

Mutta nyt tämä sulkee bloggerin tältä vuodelta! Ens vuonna nähdään! Pitäkää silmät päässä ja järki matkassa kun juhlistatte vuoden vaihdetta!

Kuva nyysitty täältä: http://www.flickr.com/photos/purprin/2151720599/in/photostream/

Puputyttö kiittää ja kumartaa.