Halvalla syöminen katkolla

Hahahhahah! Perusruokakauppaan ei mennyt kuin jotain alle 7 euroo, mut Ekoloon, Tokyokaniin, Viivoaniin, Silvopleehen, Behnfordsiin ja Ravintolapäivän ravintoloihin sitten hurjasti paljon enemmän. Että silleen. Mut silti, säästäminen ainakin jollain tasolla on edelleen pop! Olen onnistunut säästämään käyttötilille! rahaa Japanin reissua varten. Mikä on siis ihan uskomatonta, siellä ne rahat köllöttelee. Enkä ole käyttänyt. Tai no, olenpas. Mutta ensi tilassa sitten palauttanut. Ja kuulkaa, vielä lisäksi olen lyhentänyt, siis pienentänyt luottokorttirajaa tonnilla! Mitäs siihen sanotte! Ha! Ette uskoneet että pystyisin siihen! En minäkään!

Perjantaina oli Ystävänpäivä, oltiin Animalian porukalla jakamassa karkkeja, esitteita sekä keräämässä rahaa. Minä pupupuvussa, tietty. Yleensä noi on jotenkin masentavia tempauksia, kökkiä siellä kylmässä ja katsella kun ihmiset kiertää meidät kaukaa. Erityisesti nuorten naisten (tyttöjen) välinpitämättömyys tuntuu pahalta. Sillä just ne on niitä “jatkajia”. Tai niin mä kuvittelen. Mut ehkä niitä ei kiinnosta. No, jok atapauksessa tällä kertaa ihmiset oli paremmalla tuulella, saatiin kivasti rahaa ja jopa niiltä nuorilta naisilta. jopa turisteilta!! Ja mikä hassuinta, naisilta joilla turkispuuhka tai -reunus takissa.

Oli kivaa. Etukäteen olin käynyt Tokyokanissa törsäämässä kaikkeen herkulliseen. Ostin pitkästä aikaan lempiteetäni, jota sitten lauantai aamuna onnessani join. Kävin myös Stockalla ostamassa pupunruokaa ja heinää, mikä oli aika hassua, kun mulla oli sitten myöhemmin sen pupuasu päällä ja omat eväät mukana 🙂

Päivän päätteeksi ostin vielä Lushilta jonkun kylpypökäleen. (anteeksi)

Lauantaina öö….joo! C vei mut ulos! Vähän niinko myöhästynyt hääpäivän juhlinta + ystävänpäivä. Ekaks Ekoloon, josta juustoa (meistä on tullut ihan juustohulluja! Kiitos sen W.burgerin) ja vielä vähän lisää teetä. Ekolosta Silvopleehen. Nom nom nom. Ihanaa ruokaa! Ja ihanaa seuraa *sydän*. Kupu ravittuna keskustaan, Tennispalatsiin. Katsomaan Wolf of Wall Street. Tosi hyvä! Suosittelen!

Eilen, eli sunnuntaina heräsin varhian, kun halusin saada ompelujuttuja tehtyä ennen Ravintolapäivän rientoja. Olin lupautunut järkkäämään Ravintolapäivän kierroksen. Myöhästyin dösästä, joten olin aikataulusta jäljessä. Juoksin pitkin askelin Hesaria pitkin Kaarlenkadulle. Olin ehkä muutaman minuutin myöhässä. Paikalla ei ollut ketään meidän porukasta. Söin yksinäni pizzaa ja menin sitte yksinäni Hakaniemeen jälkkärille. Ihan kiva. No, pääsin ainakin ajoissa kotiin. Viivoanin kautta.

Ompelin kaikki viisi, kuusi keskeneräistä pussukkaa, joka tuntui ihan älyttömän hyvälle. On kumma miten mielialan lasku voi vaikuttaa niin isosti myös meikäläisen aikaansaavuuteen. Sillon kun menee lujaa saan usien ihan hirveesti aikaseksi, myös siis ihan valmiiksi asti. Mut kun ajetaankin tunneliin, jonne ai valo kauheesti kajasta, niin plop, lopsaahtaa kaikki tehokkuuskin. Vaikka ainakin tuntuu, että ihan yhtä paljon ompelisin kuin muutoinkin. Päivästä toiseen siirtelen To Do -listan tehtäviä eteenpäin, tyyliin, no tänään en saanut näitä tehtyä, mut huomenna sitten. Ja sit taas sama juttu seuraavana päivänä. Mun salainen projektikin vaan seisoo, kun ei riitä enää taidotkaan. On tää kyl melkosta vuoristorataa.

Eilen siis kuitenkin sain valmiiksi paljon, ja se lisäsi itseluottamusta. Nyt pitää ne vielä koristella, kuvata ja sit listata.

Ei muuta. Aloitin siivoamaan Tehdasta, sitä projektia voitte halutessanne seurata tuolla meikäläisen englanninkielisessä blogissa 🙂

Moikka! Mahtavuutta maanantaihinne!

xoxo,
Raisa

Dexter ja muuta soopaa

Ei mulla mitään oo! Se oli se toinen joka otti! En mä!

En tiedä onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, etten ole Dexteriä maininnut täällä viime aikoina. Vaikka viimeinen kausi ja kaikkee. En muista oliko se viimestä edellinen vai sitä edeltänyt kausi, kun siinä alkoi taas pitkästä aikaan oleen ihan pirusti jännitettä ja muisti syyn sille, miksi se oli niin älyttömän hyvä sarja. Joten tota vikaa kautta odotti melkoisesti, ihan vaan sen takia, kun siihen olis mahdollista ladata sitten niiin paljon kaikkee.

Pari viikkoa sitten tuli vika jakso ja siis vittu mikä mahalasku. Ei Dexteristä sitten sen enempää.

Mulla on ollut paljon ommeltavaa ja olen siis paljon ommellutkin. Viikonloppuna tuli sitten iso takaisku, kun mun oikee käsi alkoi vihottelemaan jostain oikein todenteolla. En tiedä mikä sitä vaivaa, mutta samanlaista ongelmaa mulla on ollut aika ajoin ranteissakin. Mutta tää on nyt enemmänkin lihaksessa. Esim. saksilla leikkaaminen tapahtuu niin, että vasemmalla kädellä avaan sakset, oikealla laitan ne oikeaan paikkaan kankaalla ja sitten molemmilla käsillä leikkaan. Aika syvältä tommonen. Jotai pystyn tekemään ihan normaalisti ja sit taas toiset asiat vihloo ihan perkuleesti. Olen silti ommellut ja leikellyt. Hah! Mutta yrittänyt välillä myös lepuuttaa kättä. Ja lepuuttaminen yleensä tarkoittaa meidän perheessä elokuvien katsomista. Mutta! Mulla on kirjastosta niin älyttömän mielenkiintoinen kirja, ettei millään malttais C:n elokuvia katsella. Se on hassu, se tosi usein on valkkaavinaan elokuvat silleen, et mitä mä haluaisin katsoa, ja sit ne on aina jotain synkkiä äijäleffoja, tai muuten jotain ankeita. Ja jos jotain, niin mun elokuvien tulee olla kirkkaanvärisiä ja kauniisti kuvattuja. Sisällöstä viis. Mutta semmonen ankeus ja likaisuus. Ei kiitos. Niin, no siis asiaan. Eilen katsottiin Bling Ring. Tähän liittyi yksi hauska juttu. Katsottiin se jo kerran aiemmin, ja C huomasi (en minä!! Mitä kertoo minusta?) että tässä on nyt kyllä jotain häikkää. Niin, vahingossa katsottiin (puoleenväliin) TV elokuvaa, joka oli tehty pari vuotta sitten, eikä ollenkaan Sofia Coppolan ohjaamaa elokuvaa…Hups! Niin, eilen sitten isolla rahalla tehty pätkä. Olihan niissä toki eroa, vaikka tarina oli tietenkin sama. Mutta paljon ylellisempi oli tämä uusi versio. Ja aika ilo silmälle. Vaikka niitten nuorten elämän sisältö vähän kummastutti. Mutta mitä tälläinen vanhus tietää?

Minä olen täydellinen, ala rakastua.

Eilen illalla sitten alettiin katsomaan, ennen nukkumaan menoa, The Great Gatsbya. Vaikken Toby Maguiresta kovasti pidäkään, niin tässä elokuvassa ainakin on paljon väriä ja lennokkaita kohtauksia. Nukahdin kyllä melko pian, mutta se johtui väsymyksestä, ei elokuvan tylsyydestä. Vaikkakin C kysyi jossain vaiheessa, että tykkäänkö tästä, siihen tyyliin että voitais kyllä lopettaa katsominen. Mutta kyllä tykkäsin. Mä tykkään tosi paljon siitä, kuinka eri aikakausilla leikitellään. Siis vaikka tää elokuva tapahtuu jossain 1920-luvulla, niin siellä kuuluu modernia räppiä ja Sofia Coppolan Marie Antoinettessa jossain kohdin vilahtaa Converset.

Niin, siis jälleen ei mitään järkeä tässä postauksessa. Halusin vaan kertoa mielipiteeni tosta Dexteristä ja jottei jäis postaus ihan mahdottoman lyhyeksi ajattelin kertoa noista muista tuijotuksista, mutta enhän mä niistä osaa mitään kertoa. Mutta kuin että hyvä taikka huono. Eikö se riitä? Eikö teille riitä mikään? 😉

Välillä haluan syödä fiinejä aikuisten ruokia.

Huomenna Animalian PKS ryhmä järjestää Kiina-illan! Olettehan tulossa?! Illan aikana Animalian toiminnanjohtaja Salla kertoo Kiinan eläinsuojelutilanteesta. Musta aihe ihan älyttömän mielenkiintoinen!! Koska itse en ainakaan koe mitään maata yhtä “vaar allisena” eläinten oikeuksien kannalta kuin juurikin Kiinan. Johtuen siitä, että niitä on siellä niin jumalattoman paljon, niillä on niin paljon ihmisoikeuksiinkin liittyviä ongelmia, että tietenkin eläimet tulee vasta siellä hännän huippuna, ja nyt vielä kun ne on vaurastumassa, niin kalliimpiin eläinperäisiin tuotteisiin on entistä enemmän varaa. Mutta!! Samalla kun vauraus lisääntyy tuntuu myös tietynlainen toisista välittäminenkin lisääntyvän, eikö totta? Joo, mutta se siis huomenna. Tänään toisenlaiset kuviot. Jotain mekkoja haluaisin ommella, olen onnistunut ne leikkaamaan jo valmiiksi, eli enköhän ne pysty tällä kipeällä kädelläkin tekemään.

Että sellaista!

xoxo,
Raisa

j.k. Veropäätöslappunen tuli! Tämä tyttö lähtee, ellei nyt asioitaa onnistu ennen istä totaalisesti sotkemaan, ensi keväänä Japaniin!!! 

Välillä en 🙂

Pari leffa-arvosteluu

Oltiin eilen siipan kanssa treffeillä. Ensin vein sen syömään Mayaan. Samperin hyvää ruokaa! Otettiin tuttuun tapaan alkupalaksi paistettuja/paahdettuja/? tortillloja, salsaa ja avocadokastiketta. Listat oli vaihtuneet sitten viime käynnin — onneksi olivat säästäneet ton! Pääruoaksi nro 25, eli kasvissalaatti. Kuulostaa ihan köykäseltä, mutta siinä oli proteiinia naapuripöytäänkin jaettavaksi. Oli tofua, cashew pähkinöitä ja papuja. Ja tietenkin salaattia, marinoituja? kasviksia, siivu ihan parasta ananasta, kurkkua nätisti rullattuna ja mitähän vielä? (avocadoa.) Todella hyvää ja täyttävää!

Ja sit mentiin elokuviin. C ei yhtään tiennyt mitä katsomaan, kielsin salin ulkopuolellakin katsomasta oven yläpuolella olevaa näyttöä, jossa se nimi luki. Melkoinen yllätys oli, kun se tajus että vein sen katsomaan homodokkaria. Se oli kyllä aika pitkäveteinen. Ei ollenkaan niin hyvä kuin odotin. Eikä C myöskään siitä ollut järin innoissaan. Sit mentiin kotiin. Antaisin 7,5. Hyvä yritys. Kuten C sanoi: “Library movie”, eli sellainen, jonka olis voinut lainata kirjastosta sitten aikanaan.

Viime viikolla C vei mut lähiteatteriin, josta tykkään tosi paljon. Kun siinä on vaan yksi sali ja se ei ole mikään mahtipontinen ketju. On kiva jakaa rahojaan vähän tasapuolisemmin, tuumin minä. Niin, katsottiin Teräsmies. Niin paska elokuva kuin voi olla. Siis sellasta kuraa, et olin ihan valmis lähteen kotiin alkuminuuteilta lähtien. Oikeen suuren luokan taistelukohtauselokuva. Tavallaan se oli kuin pornoa, mutta seksin sijaan oli taisteluita. Juonesta ei tietoakaan. E suosittele. Ei edes “kirjastoelokuvaksi”. Arvosanaksi 5. Sorry.

Kaikkea paskaa ollaan kotonakin katsottu, mutta enhän mä niiden nimiä muista. Olen myös itsekseni katsonut pari Marilynin elokuvaa: Piukat paikat ja Kuinka miljonääri naidaan. Molempia voin suositella. En todellakaan ole mikään klassikoiden ystävä, mutta kyllä noissa vanhemmissa elokuvissa oma viähätyksensä on. Ja sitä paitsi noi molemmat oli myös ihan elokuvina hyviä. Jotenkin kummaa, et Marilynin rooli kuitenkin aika pieni ja jotenkin niin passiivinen. Niinko se olis niissä mukana vaan koristeena, Marilyninä.

Eilen myös skräppäsin parit synttärisivut, tyyliin: kunhan nyt saan alta pois…Eli ei mitään mestariteoksia, mutta tulipahan tehtyä ja synttärikansio päivitettyä ajan tasalle. Kamala, miten viime vuodet menneet ilman hillitöntä kuvien räpsintää, tai sitten olen vaan niin epäjärjestelmällinen, etten löytänyt tilaushetkellä kaikkia kuvia. Whatever.

Tilasin myös hammaslääkäriajan! Ihan naurettavaa, mutta olen todella tyytyväinen itseeni tämän johdosta. Facebookissa joku sitten sanoikin jo, että seuraavaksi aika gynekologilta. Siihen en ihan vielä kyllä kykene, vaikka aika olis jo. Hitto. Pitikin muistuttaa! Melkoinen remontti suussa tulossa. EI yhtään huvittais. No, onneks on toi palvelusetelikokeilu, ettei tarvii puolta vuotta odottaa, vaan voi itse listasta valita yksityisen, ja saada jopa edullisemmin kuin terveyskeskuksesta. Mulle se kone sanoi, et olis kunnallallisessa hammashoidossa maksanut n. 200, mikä kyl oikeastaan aika vaikee uskoa, kun ei sitä työtä nyt niin kamalasti ollut. No, joka tapauksessa, mä valkkasin sellaisen, jolla työn hinnaksi tulis n 158 euroo. Vielä halvemmallakin olis päässyt, jos olis mennyt mieshammaslääkärille, mut mähän en mene.

Tiiättekö, silloin kolme? vuotta sitten, ko sairastuin siihen masennukseen ja sain lääkityksen, niin mulle tuli niistä lääkkeistä ihan kamala olo, silleen et mun mielialat heitteli yhden päivän sisällä ylös ja alas. Se oli todella kuumottavaa. Ja se lääkäri kieltäytyi vaihtamasta, sanoi vaan että kokeillaan nyt vielä jonkin aikaa, kyllä se siitä tasaantuu. Onneks siinä tuli sit vielä jotain nukahtamisvaikeuksia tai jotain, ja siihen se sit reagoi, niin että vaihdettiin johonkin toiseen. Ja nyt sit toi uus lääkäri sanoi, et bipolaariset ihmiset reagoi tavallisiin masennuslääkkeisiin usein kovin sahaavilla mielialan muutoksilla, ja kun mä kerroin omistani, niin ne oli just sellasia. Ei siinä, se mun eka lääkäri oli ihana, vaikkakin ihan perustyöterveyslääkäri, eikä silleen perehtynyt näihin asioihin, mut kyl mun tekee mieli sanoa, et lääkärit vois kyllä joskus kuunnella niitä potilaitaan, ei me aina olla väärässä tuntemuksinemme.

Viime yönä näin unta, et oltiin tosi rikkaita. Rikastuttiin mun tekemillä lasisilla kissavaaseilla…hmmm…

Mulla on pikkuhiljaa lakanut kerääntymään nukke-energiaa. Se ei vielä ole puhjennut ihan kukkaan, niin että tekis mieli kaivaa niitä esiin pölykerrosten alta, mut ehkä vielä pian 🙂

Ei muuta! Suloista suvea!

xoxo,
Raisa

Hiljaa hyvä tulee ja muita viisauksia lauantai-päivän ratoksi

Pimpelipom! Terveisiä jäähtyneen teen ääreltä.

Hetki sitten aukaisin koneen ja sain tiedon, että olen jälleen myynyt Etsyssä jotain! Super mahtavan hienoa! Jo kolmas koru tällä viikolla. Tästä todellakin saisi tulla tapa! Ja sais tahti tästä vielä kiihtyäkin! Mutta siis erittäin tyytyväinen jo nyt! Tästä se alkaa! Hiljaa hyvä tulee! Maasta se pienikin ponnistaa! Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa!

Myin siis yhden niistä diorama -koruista, Los Angelesiin 🙂 Hauskaa, ehkä mr. Gosling näkee sen ja haluaa välttämättä tavata tekijän…

Muihin päivän aiheisiin.

Eilen tuli vihdoin ja viimein se tilaus, josta olen jo jonkin aikaa vouhottanut. Ei siinä mennyt kuin vähän päälle kuukausi. Ihan en ole varma, että tulkitsenko postileimaa oikein, mutta näyttäis siltä, ettei pakettia edes lähetetty ennen kuin vähän vajaan kolmen viikon päästä tilauksen tekemisestä. Melko huonoa palvelua! Mutta! Tuotteet oli kyllä tosi ihania!! Harmi, että niitä myyjäisiä ei ole nyt näkyvissä. Tai olishan niitä, mutta kun mä oon niin avuton niiden kanssa.

Eilen olen ommellut paljon suoraa, kymmeniä metrejä suih suih! Tällä erää kaikki hedelmäpussitkin tehty (jos jotakuta kiinnostaa, niin nekin on myynnissä, 2 euroo kpl, vitosella kolme). Ennen kaikkea ompelin kuitenkin jättiläjää penaaleita ja meikkipusseja. Ehkä vähän jopa uuvuttavaa. Mutta ompelin myös Alpolle pienen pussukan, jossa se voi matkata mun mukana. Ja sit mun alko tekee mieli tehdä jotain ihan muuta, siis ommella vaikka nukenvaatteita tai ihan mitä vaan. En sit kuitenkaan ommellut. Mutta nyt kuitenkin sellainen ovi jäi auki ja ehkä vielä sinne palaan ja teen jotain uutta.

Uudesta tuli mieleen: Eilen katsottiin jotain huonoa elokuvaa, tai emmä tiiä oliko se oikeesti huono, kunmä nukahdin ainakin neljä kertaa niin en meinannut pysyä kärryillä eikä siinä juonessa ollut oikeen mitään mieltä. Tuomitkaa itse, elokuvan nimi oli The Details. Siinä oli se hämähäkkimies-poika Tobey M. Niin siis uudesta tuli mieleeni, kun siinä elokuvassa oli jotain musiikkia, niin mulle kamala hinku hankkia uutta musiikkia. Niinko et siis jos olis jotain uutta musiikkia, niin sais ihan uudenlaista virtaa. Ja sit mua alko harmittamaan se, kuinka pihalla mä olen kaikesta, varsinkin musiikkiin liittyvästä. Enhän mä edes tunnistais uutta musiikkia jos sellaista tulis kadulla vastaan. En kestä kuunnella radioo, kun ei ikinä löydä hyvää kanavaa, kaikkalta tulee väistämättä huonoja biisejä ja kaikki mun cd:tkin on jotain ikivanhoja. Aina vaan kuuntelen samaa musiikkia. Mistä sitä uutta musiikkia sitten sais? Tai siis onhan sitä netti pullollaan, mutta missä siihen tutustuis, jos ei radiotakaan kuuntele.  Taidan siis tyytyä tähän tuttuun, vanhaan musiikkiin ja sen tuomaan tuttuun, vanhaan energiaan. Pöh. Mutta uudet asiat on kyllä välillä niin voimauttavia. Ja nyt on taas voimakkaasti sellainen uusien asioiden aika. Mikä on tietenkin tosi vahingollista kaikelle säästämiselle.

Mietin vaatteitakin. Kenelläkään ei ole varmaan yhtä tylsää vaatevarastoa kuin mulla. Aina vaan ne samat retkut päällä. Eikä oikeastaan juuri koskaan uusia vaatteita. No nyt ostin sieltä H&M:ltä sen mekon aj neuletakin ja niitä legginssejä(?). Ehkä nekin olis pitänyt jättää ostamatta, kun ällöttää noi hikipajajutut kans sen verran. No mut siis, uudet asiat on ihania, mutta melkeinpä heti kun ne itselleen on lunastanut niistä tuleekin vanhoja asioita ja kaupoissa onkin ne vielä uudemmat ja ne sun mukamas uudet ei olekaan enää mitään. Ja voipi olla, maksutavasta riippuen, että sä maksat niitä sun mukamas uusia juttujas, jotka ovat jo menettäneet viehätyksensä, vielä sen jälkeenkin kun kaikki se uutuus on haihtunut. Tylsää! Uudet asiat ei ole uusia enää sitten kun ne on vanhoja. Mut kyllä ihan aikuisten oikeesti on mulla paljonkin sellaisia vaatteita, joista tykkään vielä, vuosienkin jälkeen tosi paljon, ja ostaisin ne uudestaan, jos mulla ei niitä jo olis.

Noihin uusiin asioihin vielä: Mulla on kamala tatuointikuume. Tosi paha. Onneks kyseessä ei ole minkään ison kuvan tarve, vaan aika pieni ja edukas juttu mulla mielessä. Kerroinko jo täällä, kuinka mun syntymäpäiväkutsuilla oli yks tyttö, jolla oli maailman hienoimmat sukkahousut jalassa? Mä ensin luulin, että sillä oli kissannaamat vähän polvien alla, mut ne kissat olikin sen pöksyissä. Siis niissä sukkiksissa. Ja ne jäi vaivaamaan. No, nyt mä olen tietenkin jo tilannut samanmoiset sukkikset, mut en mä usko et se riittää, kun mä haluaisin ne ihan oikeesti jalkojani koristamaan. Vaikken edes ole mikään kissatyttö. Yritin sitten netistä etsiä jos löytyis jotain tatuoimisen arvoista pupunnaamaa polvia koristamaan, mut ei löytynyt. Ne kissat vaan oli niin hienot! Ja tekis mun yhtä tekstiäkin mieli, mut ei nyt tällä hetkellä niin kamalan kovasti. Mutta ne kissat on saatava. Odotan kuitenkin, että ne sukkahousut tulee, pääsee niillä vähän testailemaan, et onko ne omissa jaloissa sitten niin hienot kuin oli neiti A:lla. 
Joopa joo.

Alposta vielä, tai enemmän lapsista. Mulla siis on se Tamagotchi, jota olen näprännyt aika lailla. Ja aika onnettomasti, olen tavattoman huono tollasissa vempeleissä, peleissä ja muissa. Mut heti kun Pinpula tuli kotiin se tutustui Alpoon ja oli välittömästi kaikessa siihen liittyvässä paljon parempi kuin minä. Miksi? Oikeesti, miksi lapset on niin paljon parempia luonnostaan noissa jutuissa? Kaikissa vempelissä ne löytää toiminnot paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin aikuiset. Tai ainakin paljon nopeammin kuin minä.

Ei muuta tänne! Nyt kaikkea muuta muualla! (yks hassu juttu vielä. Aina ennen uuden äikän kurssin alkua odotan innolla luettavaa kirjaa/tekstiä ja sit kun se pitää oikeesti lukea oon ihan hajalla, enkä millään haluais lukea pakkolukemisia)

xoxo,
Raisa

ELokuvissa x 2, kirppiksellä ja ihan liikaa netissä!

Cowabunga! Tai jotain sinnne päin. Paljon taas kaikkea, ehkä. Voi olla ettei sit loppu peleissä niin paljoa ollutkaan, mutta ainakin nyt tuntuu siltä!

Perjantaina Pinzulalla oli kaverisynttärit. Pääsisäisen takia olivat melkein viikon myöhässä. Jouduin irrottautumaan koneelta ja olemaan oikeasti olemassa. Raskasta. Mutta palkitsevaa. Leivoin ja järkkäilin. Meillä oli ehkä maailman hienoimmat pikkukakkuset, joita lapset eivät arvostaneet juuri lainkaan. Mokomat. No, me syötiin ne sitte ite. Olen kyllä jaellut niitä vähän etiäppäin, kun ei itse pysty ihan kaikkea napaansa ahtamaan. Mulla on itse asiassa aika pieni napa.

No joo. Sateenkaaripikkareiden leipominen oli kait aika helppoa, mutta tosi työlästä. Tein yhden ison taikinan, jonka jaoin sitten neljään osaan. Jokaisen osan värjäsin eriväriseksi ja levitin sitten varovasti kerroksittain vuokiin. Varovaisuus oli ehkä turhaa, sillä ne ei paistettaessa pysyneet siististi kerroksittain, vaan sekoittu. Kuten tosta “avatusta” kuvasta näkyy. Mut voi olla et ne olis olleet vielä sekaisemmin, jos en olis laittanut niitä kerroksittain.

Kuorrutteen kanssa olikin sit vähän vaikeampaa, kun piti tunkea tursottimeen ne värit mahdollisimman tasaisesti. Olen kyllä lopputulokseen todella tyytyväinen. Ihanan näköiset. Makuun en ollut kylä yhtään niin tyytyväinen, ne oli liian makeita. Vanilja-ananas. Ananasta ei ollut tarpeeksi tuomaan jotain “särmää” niihin, joten ne oli vaan makeita. Mut silti ihania.

Lisäksi tein, tai oikeastaan Pinpula ne teki, mokkapaloja. Rakastan noitten nonparellejen ripottelua! Ne on niin kauniita. On tylsää kun suomesta ei saa noita monivärisiä vegaanisena. Mutta onneks niitä voi aina tilata muualta 😀

Tarjolla oli myös karkkia (vegaanisia on kyllä aika nihkeesti tarjolla, mikä on harmi, kun en halua että lapset joutuu omia juhliaan millään tapaa harmittelamaan. Onneks on kuitenkin jotain, ettei tarvii tummaa suklaata ja lakua tarjota 😉 Nii, ja vohveleitakin oli. Niitä onneks löytyy hyvin vegaanisinakin. Ja ne maistuu lapsille aina.
Pinjalla oli hyvät juhlat ja vierailla hauskaa, joten mikäs sen mukavampaa. Läksiäislahjoiksi oli P itse tehnyt lankarullista, helmistä ja kangaspaloista pienet ukkelit, jotka ainakin hiusten väreiltään vähän muistuttivat saajiaan. Lisäksi oli lakupötkö ja mun “tekemät” timantti-kännykkäkorut.(alla kuva näistäkin)

 Lauantaina muksut meni isälleen, P ensin kyllä mummon kautta. Oli siellä vielä juhlimassa syntymäänsä, kävivät elokuvissa, syömässä sushia ja mummelilla oli sit vielä lettukestit.Melkoista juhlintaa!

Ei ehkä herkkujen painosta pöytä ihan notkunut…

Lauantai meni varmaan koneella. Olen oikeasti ihan kamalasti ollut koneella nyt viime päivinä. Oikeastaan kaikki johtuu tosta Etsystä, jotenkin ihan vimmalla haluaisin saada sen toimimaan. Jos teillä muuten on Etsy tiliä, niin käykää ihmeessä tykkäämässä mun tuotteista, vaikka ette ostoksia tekisikään. Ne tykkäämiset vaikuttaa siihen millasta näkyvyyttä mun tuotteet saa asiakkaiden etsiessä tietynlaisia tuotteita. Tykkääminen siis ei maksa mitään, tai no klikkauksen vaivan, mutta siitä on Pinkkikselle hyötyä. 🙂 Klik klik. Kuulun siis kuitenkin eri ryhmiin, ja kaikilla tarkoitus nostaa ryhmäläistensä näkyvyyttä tuolla massiivisessa Etsymaailmassa. Osa ryhmistä on ihan täysin persoonattomia, ja osa on sitten hyvinkin ihmisläheisiä. Ja ne ihmisläheisimmät on just niitä kaikista pahimpia! Siis ajankäytön suhteen. Voisin siellä riekkua tuntikausia klikkailemassa muiden tuotteita ja kommentoimassa jne. Nyt laitoin itselleni ajastimen. Ettei mene ihan plörinäksi tämäkin aamu. onneks herään aika aikaisin. Puoli tuntia vielä aikaa 🙂

La illalla C vei mut elokuviin. En muista elokuvan nimeä, mutta siinä oli silmänruokana Ryan Gosling. Vaikkei kyllä ihan niin hyvännäköisenä kuin olisi voinut olla. Leffa oli aivan liian pitkä, siihen oli tungettu kolme elokuvaa  ja mä olin valmis lähtemään kotiin ekan jälkeen. Olin maustanut mun popcornitkin liian tulisiksi.

Sunnuntaina herättiin myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta aikaisin, tai minä heräsin ja herätin kaikki muutkin, kun en malttanut jäädä sänkyyn lojumaan, ja yksin on niin tylsää nousta. C:n ollessa juoksentelemassa (mä olin jo ulkoiluttanut Riston, löysin lenkillä yhden aivan täydellisen osittain jäätyneen lätäkön. Sellaisen, joka oli pinnalta jäässä ja ihan kirkas, virheetön. Ja sit kun sen päälle astui vesi pohjalla liikkui ja samalla liikkui viime vuotiset lehtien rippeet ja se natisi silleen kivasti, muttei säröillyt. Ihan mahtavaa. Olin siinä ties kuinka kauan.) mä täytin auton kierrätyskamoilla ja hesyyn menevillä kirppiskamoilla. Syötiin aamupala ja sit lähettiin Jäähallin kirppikselle. Oltiin siellä kerrankin ajoissa. Mikä oli ehkä vähän vikatikki, koska siellä oli paljon enempi ihmisiä kuin normaalisti. Ja kaikkihan tietää, ettei eläinaktivistit tykkää ihmisistä! Mä löysin heti ekasta pöydästä barbien veneen eurolla. Siitä puuttui ratti ja se oli muutenkin aika kökkö, mutta olen etsinyt venettä jo tosi pitkään, niin se oli kuitenkin sit ihan loistava. Sit löysin itselle yhden tosi napakan paidan, musta jossa keskikokoisia valkoisia sydämiä, P:lle PF pipon (tykkääköhän nuoret vielä Paul Frankista?), tytöille tosi hienon (ja kalliin! 15€) vanhanaikaisen pyörän. Hesyn kirppikseltä löysin kans jotain sälää, mm. barbien kaupan kassan. Mä jonkin aikaa sitten löysin niitä kaupan hyllyjä, nyt olis sitte ruokakaupan kassakin. Projekti etenee.

Kotimatkalla käytiin vielä kaupassa ja vaikka meidän piti hakea ainoastaan juustoa ja salsaa, niin meidän ostokset maksoi yli 80 euroa. Mutku…

kotona sit notkuin taas koneella, kunnes oli aika laittautua ja lähteä Bio Rexiin katsomaan Farewell, my queen. Aitiosta.Vähänks fiiniä. Kaveri oli voittanut liput jostain, ja tietäen kuinka tykkään Marie Antoinettesta ja noista tietyn ajan Ranskan kuninkaallisista niin kutsui sitten minut mukaansa. Elokuva oli hieno, “kuvakulma” oli hieno (palvelijattaren näkökulma), mutta jotain siitä puuttui. Oli vähän pitkäveteinen. Mutta se oli hienoa, että se oli puhuttu ranskaksi ja että se kertoi just muidenkin kuin ihan vaan sen ylimmän hovin asioista. Siitä, et miten Versaillesin linnan asukkaat elivät niitä kuninkaallisia ja muuta ylimystöä varten. Oli hieno kokemus. Muistakaa kuitenkin, että Bio Rexiin omat herkut mukaan, siellä ei niitä myydä!

Kotona roikuin sit vielä vähän (suhteellinen käsite) aikaa koneella, C:n karjuessa mua nukkumaan. Luin sitte hetken aikaa ja mentiin sit untenmaille melko aikasin.

Vedenpitävällä kankaalla vuoritettu isohko eväspussukka

Tänään heräsinkin sitten työttömyyteen nähden aika aikasin, ja nyt olen jo kävelyttänyt Riston oikein maltillisesti odeotellen, kun se haistelee aivan kaikkea, käynyt suihkussa, syönyt aamupalan ja roikkunut aamun annoksen koneellakin. Tämän vielä tästä lopettelen ja sit painun Tehtaalle. Uusi idea koruihin!! Ja myös uusia pusseja! Tein sellasen kosteutta pitävän eväspussin. Toki se sopii myös muiden kuin eväiden säilytykseen. Sain idean siihen Eettisillä Joulumarkkinoilla naapuripöydän pitäjältä, jolla oli vastaavanlainen. Minä vaan tein omastani tosi Pinkkismäisen söpön. Niin, se oli siis osatnut sen netistä.

Loppuun vielä kuvia.

Yhdellä lenkillä löysin 3½ kotiloa! Olen aiemmin löytänyt ainoastaan yhden tyhjän, mutta nyt kokoelmani 3,5 kertaistui. Nää on niin hienoja! Mutta vaan ja ainoastaan tyhjät!

Oonko jo tän näyttänyt? Kunhan saan vielä sen kuukuppi pussin tehtyä “virheettömänä” niin sit se on kyllä kaikista paras, mutta sitä odotellessa kyllä tää taitaa olla. Ihan tämän takia haluaisin kuukautiset. Myyn näitä hintaan 3 euroa, jos joku haluaa ostaa 🙂

Kirppiskierroksen jälkeen ei jaksettu laittaa oikeaa ruokaa, vaan ainoastaan super herkullista.

Raita-Risto

Risto vähän haikeana

Risto ihan väsyneenä aamulenkin jälkeen.

Hauskaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa ihan kaikille!!

xoxo,

Raisa

Merkkejä selkärangasta sekä Elokuva-arvostelu – Rentaneko

Eilen luin. Yhden tunnin vaan, mutta luin. Olin päättänyt, että 45 minuuttia, mutta kun se tuli täyteen en ollut edennyt juuri yhtään, joten jatkoin niin että tuli tunti täyteen. Sitten pidin taukoa, joka venyi niin että vasta illalla ennen nukkumaanmenoa kertasin vielä vähän. Mutta joka tapauksessa luin, siis kemiaa jonka opiskelun olen jättänyt yksityistunteihin. Kunnes tajusin, ettei se millään riitä, täytyy itsekin tehdä vähän jotain. On tää opiskelu hankalaa, varsinkin tälläiselle huithapelille. Kun mikään ei etene tasaisesti. Paitsi kaikki hulluttelut jossain tosi korkealla. Mutta ehkä nyt taas saan itsestäni revittyä esiin jonkinlaisen pienen järjestyksen ja pystyn hoitamaan normaaleita asioita, siis velvollisuuksia ja epämiellyttäviäkin asioita niin kuin pitäisi. Aika pitkään (siis aina edellisestä koeviikosta lähtien) on jatkunut tämä säännöttömyys ja kaikenlainen riekkuminen. Riekkumisella en kuitenkaan tarkoita iltamenoja ja muuta sellaista hieman paheksuttavaa hauskanpitoa, vaan järjestyksettömyyttä ja ainoastaan kivoihin asioihin paneutumista.

Nyt alkaa uudet tuulet puhaltamaan. Ei enää ebaytä! Ei Blythe Kingdomia! Ei etsyä! Paitsi tietenkin kohtapuoleen Pinkkiksen osalta 🙂 Eikä läksyjen teon välttelyä! Ei enää oravien tuijottelua! Ja sain tunnillekin vinkin, että pystyäkseni paremmin keskittymään puhuttuun opetukseen (joka on aivan mahdotonta!) pitäis käsillä olla jotain “aivotonta” tekemistä. En osaa oikein virkata enkä kutoa (jota siis suositeltiin) mutta luoda niitä silmukoita kuitenkin, joten ajattelin tehdä pitkää pötköä hissan ja yht.kuntaopin tunneilla, just niillä joilla mulla on kaikista hankalinta seurata opetusta, koska opettaja puhuu puhuu ja puhuu, eikä “haasta” meitä mukaan yhtään. Ainoastaan kirjoittaessa pysyn minäkin mukana.

Paljon Onnea Nana!!

Ihania herkkuja pöytä pullollaan. Katsokaa Skipperin ja Nickyn lautasia – ihan ääriään myöten täynnä kaikkia herkkuja, just niinko lapset aina synttäreillä tekevät.

Trööt! Nicky puhaltaa pilliin.

Bakan itse paketoima lahja Nanalle.

Lahjapöytä. Muovisotilaat ovat Bakalta.

Kaamea sotku!!

Voi kamala mikä sotku!!

Eilinen  hujahti taas ohi vähän varkain. En tiedä mihin se päivä oikein meni. No ainakin luin, otin kuvia Nanan synttäreistä :), katottiin Gladiaattori ja juostiin koirien kanssa kauppaan, kun haluttiin tofua ja kaupat oli just menossa kiinni. Tein muuten tosi hyvän marinadin, harmi etten taaskaan ottanut yhtään ylös mitä siihen laitoin ja missä suhteessa.

Pari tilausta on tullut nyt Madeby:ssä alennusmynnin alettua ja niitä olen pakkaillut. Lisääkin saa tulla!! Eli rohkeasti sinne vaan tekemään hienoja löytöjä. En ole hintoja tosta enää laskemassa, sitä ei kannata jäädä odottamaan 😀 Myymättömät tuotteet menee sitten myyjäistuotteisiin, eli jatkossakin niitä voi ostaa, mutta sitten taas normihintaan. Eli nyt kannattaa!!

Perjantaina olin elokuvissa, Orionissa katsomassa Rentaneko -japanilaista elokuvaa. Se oli niin hyvä. Tykkään todella paljon japanilaisista draama-komedioista. Ehkä jopa enemmän kuin animesta. Enkä kyllä siitä animesta niin kauheasti tykkääkkään, ainoastaan jostain tietyistä (Ghibli ja Azumanga Daioh). Eli siis varmaan noista näytellyistä elokuvista sitten enemmän. Kunhan ne on hassuja.

Ja Rentaneko oli hassu. Ja ihana. Siitä tuli hyvälle mielelle.

Päähenkilönä oli Sayoko, aikuinen japanilainen nainen, joka kirjoittaa haaveitaan ja elämänohjeita seinälle (yhtenä haaveena päästä naimisiin) sekä vuokraa kissoja yksinäisille ihmisille. Elokuvassa ei ole alkua eikä oikein loppuakaan, ainakaan sellaista tyypillistä Hollywood-lopetusta.
Sayoko kulkee kadulla vetäen kärryä, joka on lastattu kissoilla ja huutaen pieneen megafoniin rentaaaaneko, neko, nekoneko. Ja aina välillä joku sitten haluaa vuokrata kissan, ja täyttää sillä tyhjän reikänsä/kolonsa.

Ei musta ole näitä mitenkään kriittisesti arvioimaan. Hyvä mikä hyvä! Ihana leffa, jonka itse asiassa just tossa hetki sitten tilasin, kun alkoi niin kovasti tekemään mieli. Jatketaan sillä tiukalla linjalla sitten tästä hetkestä eteenpäin!

Laitan vielä loppuun esittelyn Lolasta, ensimmäisestä “erikoistytöstäni”, Ribbonetta Wishistä. Erikoisen siitä tekee se, että se on tehty juhlistamaan Hello Kittyn 35v. synttäreitä ja tietenkin hinta. Se oli siis vähän kalliimpi kuin ensimmäiset neljä tyttöäni. Lolan piti myös olla se “viimeinen” nukke, jonka jälkeen perhe on kasassa ja voi keskittyä muihin asioihin. Te, jotka olette seuranneet blogiani vähän pidempään tiedätte, että näin ei sit kuitenkaan ollut. Se oli vasta alkua se.
Mutta Lola on siis todell hieno nukke, todella söpö. Sillä oli aika paljon hienovaraisia HK vihjailuja, mm. sen mekko oli koristeltu HK rusetein, ja sen molemmissa eteenpäin katsovissa silmissä on rusetti toisessa silmässä, HK käsilaukku ja HK kaulakoru (joka on multa kadonnut! 😦

Luonteeltaan Lola on iloisen ilkikurinen, ei yhtään tuhma, muttei kovin kilttikään. Lolalla ei alkuun, eikä itse asiassa aika pitkään ollut parastakaveria, se tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa, muttei kiintynyt oikein kehenkään sen enempää. Kunnes Skipper muutti taloon. Skipperistä tuli heti Lolan paraskaveri, jonka kanssa Lola tekee kepposia ja pientä jänää muille. Lola on hyvästä perheestä ja aina tiukan paikan tullen Lolasta kuoriutuu oikein mallikelpoinen kansalainen, joka pukeutuu kauniisti ja osaa käyttäytyä korrektisti.

Tästä näkee yhden rusettisilmän.

Lola oli mulla joskus mukana töissäkin, ja tietenkin sen oli käytävä kaikki paikat läpi!

Lola ruokkii lemmikkikaniaan.

Lola tuli hiukset saparoilla, ja mä en ole niitä saparoita uskaltanut aukaista. Olen nähnyt siitä kuvia hiukset avoimina, ja se on paljon isomman ttön näköinen. Minä pidän Lolasta juuri tälläisenä pikkutyttönä.

Oikein hauskaa alkanutta viikkoa! Mun täytyy nyt ryhdistäytyä ja mennä tekemään edes jotain!

xoxo,

to ja pe.

Eilen oli etäpäivä. Siis ainoastaan ajattelin blogia ja teitä. Mutta pysin poissa koneelta. Olin liian kiireinen raakapopcornini kanssa. Söin ehkä noin puoli kiloa kuivattua kukkakaalia, vaikkei yhtään edes tehnyt mieli, mutta kun oli niin koukuttavan hyvää. Tein siis torstaina (kun kaupassa oli kerta niin halpaa kukkista!) kukkakaalista, öljystä, oluhiivahiutaleista, suolasta ja sit sellasesta tujusta japanilaisesta mausteseoksesta kasvikuivurilla huikeen hyviä snäksejä. Jotka seuraavana päivänä söin kaikki yhdellä kertaa, sängyllä makoille. Makoilu jatkui pitkään sen jälkeen, kun tuli vähän huono olo. Ja koska oli huono olo piti lohduttaa itseään suklaalla, Heikä siihen riittänyt ihan pieni määrä. Ja kierre oli valmis. Lopulta katsoin älyttömän hauskaa piirrettyä (kohta siitä lisää) ja nukahdin. Herättyäni muistin C:n tulevat synttärit ja innostuin miettimään herkkuja. En muista enää mitä päätin tehdä. Pöh.
En ravannut postilaatikolla, sillä lähes kaikki paketit ovat nyt saapuneet. Vielä puuttu kaksi paria kenkiä ja silmälasit (ostin, kun superhalvalla sai) sekä jotain pieniä pulloja ja muutama miniatyyri. Mutta nää on niitä jälkirippeitä, iso läjä on nt saapunut, eikä laatikolla täydy ravata entiseen malliin. Jatkossa sinne ilmestyy ainoastaan laskuja…

Luin Haruki Murakamin Sputnik- Rakastettuni, enkä kauheesti tykännyt siitä. Liikaa höpinää ja liian vähän toimintaa. Sorry Lara! 🙂 Suuri lammasseikkailu edelleen paras 🙂 Tällä hetkellä ei ole luettavaa kirjaa, orpo olo, Joten joudun lukemaan kirjahyllystä kaikkea sekalaista. Kirjastossa olis kyllä noudettavissa pari varausta. En kauheesti odota niiden lukemista, mutta nekin oli suosituksia, joten eiköhän ne ihan ok ole.

Eilen aamupäivällä tai joskus tein sitten kukkakalaipopcornin onnistumisesta innostuneena myös lehtikaalichipsejä. Tässä kohtaa oluhiivahiutaleet olivat loppu, joten laitoin muita mausteita. Tuli oikein hyviä näistäkin, ehkä vähän liian rasvaisia. Mutta syötävän hyviä kuitenkin.

Torstaina tuli japanintunnilla taas epätoivo. En meinannut enää osata lukea niitä merkkejä, en ymmärtänyt lauserakenteita enkä muistanut omaa nimeänikään. Tästä sisuuntuneena unohdin edes ajatella japanin opiskelua vapaa-ajalla. Joten se siitä. Toinen spontaani lause. Inu wa ookii desu. koira on iso. Nää on suurinpiirtein niitä asioita joita ollaan ekoilla tunneilla käsitelty…

Ollaan edelleen iltaisin katseltu luontoelokuvia, ehkä yksi jakso vielä jäljellä. Toistaiseksi kaikista hellyttävin eläin ollut kääpiömerihevonen. Niin paljon kaikkia huikeita juttuja nähnyt. Eilen katsottiin matalista meristä kertovaa jaksoa ja siinä oli kohta jossa 30 – 50 käärmettä saalisti meressä kaloja. Mitä vittua, vesi (mizu japaniksi) on jo ihan tarpeeksi pelottava elementti pelkkien kalojen kanssa, saati sitten että siellä ui hillitön lauma käärmeitä. Tosi kuumottavaa.

Joo, siihen hauskaan elokuvaan. Meidän koko perhe, ulosluettuna Chris, tykkää kovasti Studio Ghiblin elokuvista. Viime viikolla ostin meiltä puuttuneet Kätkijät ja Naapurini Yamadat (meiltä puuttu myös se Panda elokuva, mutta ollaan lainattu se kirjastosta eikä tykätty, joten turha sitä on kotiin hankkia). Kätkijät käytiin katsomassa elokuvissa, joten ainoastaan Yamadat (eee…Tonari no Yamada jotain?) oli näkemättä. Muksut olivat sen jo ennättäneet katsoa, eivätkä olleet tykänneet yhtään. Sanoivat, että ehdottomasti huonoin Ghiblin elokuvista, nopeasti piirretty jne. Joten kauheen suurella innolla en alkanut sitä katsomaan, mutta kun oli niin huono olo niin ei haitannut kuinka huono elokuva olis…tai jotain. Mutta se olikin tosi hauska! Multa jäi ehkä n. 45 min katsomatta, kun nukahdin, joita innolla odotan nähtäväksi myöhemmin. Melko kuivaa huumoria, en osaa oikein sanoa kenelle sitä suosittelisin, itseeni se kolahti melkoisesti! Näillä näkymin Ghiblin parhaimmistoa 🙂 Niinkuin melkein kaikki Ghibliltä…

En ole saanut ommeltua sitten liian ison kimonon. Lopulta väsyin koko kimonon pähkäilyyn niin, että puin sen yhdelle Pinjan laatikossa olleelle barbielle ja hautasin näin ongelman sinne laatikkoon. Kaavoja täytyy ilmeiseti pienentää, mutta itse vaatetta en kyllä ala korjailemaan. Onneksi olin niin samperin viksu, että tajusin tehdä ensimmäisen kimonon (vaikka olen kyllä toisella kaavalla tehnyt ainakin 6 kimonoa) ei parhaimmast akankaastani. mulla on yksi japanihenkinen hellokittykassi, jonka aion uhrata kimonotehtaalleni, mutta siitä riittää just ja just yhteen kimonoon. onneksi en tuhonnut sitä!

Eilen illalla leikkelin vähän kankaita, tänään aion jatkaa sitä, kunhan ennätän. Ollaan menossa kierrätyskeskukseen viemään taas kaikkea kertynyttä pois (ja varmaan haalimaan jotain uutta tilalle…) ja kaupassa pitäis käydä hakemassa ainekset herkkuihin, joita teen huomisille kekkereille. Kerroin siipalle ainoastaan kutsuneeni äitini ja veljeni, mutta oikeasti olen kutsunut lähes 10 hlöä, joista en kyllä yhtään tiedä että kuka on tulossa ja kuka ei.

Mulla olis kuvia, mutta ne on kamerassa ja kamera on yläkerrassa ja minä alakerrassa enkä kyllä jaksaisi hakea sitä kameraa tänne ja sitten vielä etsiä piuhaa ja kaikkea. Joten jääkööt ne ensi kertaan.

Voi kauhistus. Näin kaupassa härkäpapuja paloissaan…ne oli n. kolme kertaa isompia kuin mun syömät (ja kasvattamat) pavut…ehkä annan niiden vielä vähän kasvaa…vai kaipasikohan ne jotain ravinnetta? No, seuraava satsi pupunpapanoita heivataan härkäpavuille.

Eipä kai tässä sitten muuta. Heissuliveissuli! Aurinkoista viikonloppua! Pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä. Yritin niitä vähän matkan varrella oikoa, mutta varmasti sinne melkoinen määrä niitä vielä jäi.

Sydän,

Raisa

hiiveesti taas kaikkee

ihmettelen mikä saa suht fiksun ihmisen (puhun nyt siis itsestäni, uskokaa pois, kaiken tämän pörhön alla on kuitenkin ihan ajatteleva ja jollain tapaa toimivakin yksilö) innostumaan ostamaan/hankkimaan erityisesti tiettyyn tarkoitukseen tehtyjä juttuja, spesiaaleita aineksia, kun melko lailla samanlaiseen lopputulokseen päästäisiin myös jo olemassa olevilla aineilla. Selvennökseksi otettakoon nyt uusin villitykseni/ihastukseni, japanilainen ruoka ja siitä  vaikka esimerkiksi okonomiyaki. Siihen tarvitaan okonomiyakijauhoja, joita sais Tokyokanista. Miten paljon ne voi poiketa tavallisista jauhoista? Muuten kuin hinnaltaan. Ja tietenkin niissä on hieno, japanilainen pakkaus. Meidän jo tekemät okonomiyakit oli ihan hyviä, ja mä oioin niin maan perkeleesti…siihen olis tarvittu jotain mustaa/tummaa karvasta juuresta, mä raastoin tilalle perunan…

Siis oikeesti, mä tiedän että on ihan pöljää ostaa kotiin niitä todella kalliita erikoisaineksia, varsinkin kun tämä innostukseni menee varmasti ohi ennen kuin olisin ennättänyt kaikki ihmeellisyydet käyttää ja sit ne menee vanhaks ja mä joudun heittämään japanista asti tuotettuja elintarvikkeita täällä suomessa roskiin. Niin on käynyt melkein aina mun misotahnalle, roskiin menee melkein puoli pakkausta, kun en jaksa/muista keitellä dashilientä ja muu käyttö on niin vähäistä. Ja silti mä asetin Chrisin seuraneidiksi lähdön ehdoksi, että Heluna Fashionin ohella mennään myös Tokyokaniin. Vaikka mä tiedän sen ihan pöljäksi. Pitäisköhän siirtää kaikki rahat säästötilille? Kun ei muhun voi yhtään luottaa.

Ainakin haluaisin just okonomiyaki jauhoja, gyoza wrappereita (hyvä äidinkieli, joo), sellasta tahnamaista merilevää, sienisäilykettä, abura-akia (?? friteerattua tofua, pakaste, ei kuitenkaan sama kuin inarizushiin käytettävä?), ja erilaisia kastikkeita, joita jokaista käytetään yhteen tiettyyn ruokaan eikä tietenkään mihinkään muualle… eikä siellä kaupassa tietenkään ole tilaa, kun se on täynnä japaniin hurahtaneita hupsuja (minä! minä! minä!) (miksei muuten vaikka Puolalla ole fanittajia samalla lailla kuin japanilla? tai ehkä niitä onkin, mutta kun mua ei kiinnosta Puola, niin en tiedä)

Ja takaisin tähän päivään. Kirjotin tota torstaina, innostuin noista japanilaisuuksista niin, että lähdin heti tietyt työt tehtyäni intoa piukassa kaupunkiin. Tokyokanissa tutkin hyllyjä ja ihmettelin erikoisia paketteja. Aika monessa etukäteen katsomassani tuotteessa oli kalaa, joten ne jäi automaattisesti ostamatta. Mutta yli 50 eurolla kyllä löysin ostettavaa ja sain esim. okonomiyaki-jauhojen koostumuksen selville, ja voin sen kotona apinoida varsin helposti. Niihin jauhohinkin oli tungettu kalaa, varsin monessa muodossa. Kaikki tämä ikävästi vahvistaa sitä, että vegetaarinen elämä japanissa on kovin kovin hankalaa. Vaikka kuinka tilaisi kasvisannoksen, niin todennäköisesti jossain kohti valmistusta ollaan käytetty jotain, joka sisältää kalaa. Ellei sitten löydä puhtaasti kasvisruokaravintolaa  tai tee ruokaansa itse. Mutta olen myös saanut tietooni, että bonitohiutaleet antavat ruokaan hieman makean, savuisen aromin – toihan on tosi helposti loihdittavissa myös eläinystävällisesti!

Tokyokanista kovalla kiireellä Pasilaan ja Animalian toimistolle. Myöhästyin vähän meidän sosiaalisen median koulutuksesta. Se oli ihan mielenkiintoinen. Loppuilta käytiin sit läpi jotain muuta, en enää edes muista mitä.

Perjantaina, taas jälleen kerran erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, heräsin maha niin solmussa, että katsoin parhaaksi jäädä kotiin. Stressaan kovasti vatsallani ja koska viime aikoina sitä stressiä taas ollut, niin vatsakin  sen mukaisessa kunnossa. Tuntuu, ettei ruoka sula vaan jää vatsaan kolisemaan. Ylävatsaa polttaa, olen ihan varma, että saan vatsahaavan, vaikka syönkin superterveellisesti ja muutenkin pidän itsestäni hyvää huolta. Lepo ja ennen kaikkea stressitön päivä teki hyvää, jaksoin puuhastella ja leipoa äitin kakun. Vaikkakin yöllä oli taas työasiat mielessä, enkä saanut nukuttua. Yllättäen väsymys ei kuitenkaan ole niin kova kuin olis voinut kuvitella. Ja vaikka väsyneenä menenkin sänkyyn, ei uni siltikään normaaliin tapaa tule.

Välillä mietin oman kodin mielekkyyttä. Miksi se on niin tärkeä, että haluan ehdoin tahdoin romuttaa omaa hyvinvointiani —————————-, pystyäkseen maksamaan sitä rotiskoa, jota Kenaikin vaan tuhoaa. Emmä jaksa tästä tämän enempää. Viime yönä en meinannut saada unta, mutta kun sain en herännyt keskellä yötä miettimään sitä, kuinka ”ihanaa” tää kaikki on…Jee!

Olen paljon miettinyt kaikenlaista viimeaikoina. Tai siis miettinyt mitä ihmettä mä haluaisin tehdä ”isona”. Mä en keksi oikeastaan yhtään mitään. Mä vaan haluaisin olla kotona. Muistan elävästi kaksi kertaa, eka ollessani n. 20 v. ja toinen  n. 23 v., kun olen tajunnut halunneeni olla ”kotiäiti”, ilman lapsia kylläkin. Kotiäiti koirille J Nyt tietenkin myös lapsille, kun mulla niitä kerta on. Toinen kerroista oli koulussa, opettaja kysy meiltä kaikilta, mitä me halutaan tehdä työksemme. Mulle opettaja sanoi, “no niin tietysti, olishan se pitänyt arvata”. Se sano sen siihen malliin, että ajatteli minun olevan laiska, ja laiskuuttani haluavan vaan vetelehtiä kotona. Harvasta asiasta itseni suhteen olen niin varma, kuin siitä, et jos jotain en ole, niin se on laiska. Missään en ole niin tarmokas ja touhuileva kuin kotona. En tiedä kauan kotona oikeasti riittäis hommaa, nykyaikana, kun pyykit pestään koneella, on imurit ja sähkölämmitykset, mutta ei mulla ainakaan kesäloman aikana ole koskaan loppuneet hommat kesken, päinvastoin.

Olen sitten miettinyt sitäkin, et jos olis työ jota vois tehdä kotoota, mut en mä varmaan sitäkään malttais, kun tekis mieli tehdä kotijuttuja, leipoa ja säilöä jne. Paitsi jos olis oma firma. Mut olen pohtinut pääni puhki minkä firman pyörittämisestä tykkäisin ja missä olisin niin hyvä, että sillä eläisin. Enkä ole mitään keksinyt. Mä osaan keskivertohyvin todella montaa asiaa, muttei keskiverrolla pärjää LOn outoa olla näin vanha keksimättä yhtään asiaa missä olis todella hyvä. Mun innostuskin kestää useimmiten vaan pari kuukautta, korkeitaan pari vuotta. Yks asia on seurannut mukana läpi elämän, lelut. Mutten keksi mitään arvoilleni sopivaa siihenkään liittyen. Eläimet vois olla yks, mutten keksi mitään eettistä elinkeinoa eläimiin liittyen. Pöh. On se niin hankalaa. Kävin joskus työkkärin ammatinvalintaohjaajan luona, sielläkin mulle tuli ihan hölmösti sellanen olo, et mun pitää äkkiä jotain keksiä sen toisen ihmisen takia.

En ole viikonloppuna tehnyt yläkerrassa mitään, ei vaan huvita mennä sinne. En tiedä miks. Olen leiponut ja laittanut ruokaa. Nyt on joitain kuviakin. Toivottavasti niiden lataaminen ei vie ikuisuutta. Tein todella hyviä keksejä, osan vein äitille lahjaksi, sillä oli synttärit eilen. Meillä oli kaikilla juhlavermeet päällä, iso kasa lahjoja ja mä olin leiponut ison kakun ja sit äiti ajaakin meidät pois ennen kuin sen vieraat tulee L Oli vähän pettyneet lapset. En tiedä miksei me saatu jäädä sinne ja miks meidät oli kutsuttu tuntia ennen juhlien alkua. No, äiti on nyt meillä Kenain takia pitkän rupeaman, annettakoon synttärit anteeksi. Chris teki alustustyön Pinjan nukensängyistä. Lupasin sen tytöille kiitoksena Kenain vahtimisesta sängyt. Nyt puuosat on leikattu, mun täytyy vielä koota, maalata, koristella ja tehdä petivaatteet. Niitä on ihana tehdä, kun ne on niitä monstereita ja ne sängytkin saavat olla vähän ”hirveitä”. Sunnuntaina käytiin äidin jälkeen iskällä. Maksoin sille lainaamani 1900 euroa. Lainattiin ne siis sitä keittiön lattiaa varten, kun C:n rahat ei olleet tulleet vielä. Mä varmaan ekaa kertaa elämässäni maksoin sille lainani kokonaisuudessan takaisin. Vaikkakin lainaamastani summasta puuttui satanen, jonka takaisinmaksuun tarttisin tilinumeron, kun ei ollut enempää käteistä, mutta sen sain kuulemma pitää 🙂 Laitoin kotiinpäästyämme sen heti toiselle, säästötilille 🙂

<a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/6786386838/&quot; title="Amazing cookies from Vegan cookies invade your cookie jar  <a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/6786386838/&quot; title="Amazing cookies from Vegan cookies invade your cookie jarby Pinkkisfun, on Flickr”>

Kahden viikon tauon jälkeen tänään taas japanin kielen tunti! Ihanaa! Innolla odotan. Tänään alan opettelemaan katakanoja. Olen kyllä todella onneton hiraganoissakin. Osaan ne enemmänkin ulkoa, kuin että oikeasti osaisin ne, niin että joudun miettimään koko viiden merkin rimpsun muistaakseni mikä xx merkki siinä välissä olikaan. Mutta kun niitä tarpeeksi veivaan, niin ehkä ne sieltä joskus kunnollakin oppii. Ja kun oppis niitä sanojakin niin pääsis sit myös lukemaan jotain ja ne merkit sais enemmän merkitystä.

Ruoista vielä. Perjantaina tein yakisoban ohjeella, käyttäen kuitenkin ihan tavallista spagettia sobanuudeleiden  tilalla. Varmaan ihan kamala virhe, mut ei kerrota kellekään. Oli jälleen oikein onnistunut kokeilu, ja tässäkin käytettiin kaalia! Ohjeet, siis herkulliset ohjeet, joissa käytetään kaalia ovat kullan arvoisia!

Lauantaina oli japanilaisittain marinoitua tofua ja samaan henkeen misolla, wasabilla ja merilevällä maustettua perunamuusia, tofun marinadissa nopeasti kypsennettyä porkkanaa ja retikkaa ja vielä lopuksi marinade suurustettu kastikkeeksi. Perunat keitin kypsäksi ”roskaliemessä” (=viikon varrella keräämistäni porkkanapäistä, kombusta, sienistä, sipulinjämistä ja muusta roskasta keitetty liemi). En huomannut minkäänlaista eroa. Tämä oli japanilaisuuksista vähiten mieleeni, mutta muu perha taas tykkäsi tästä kaikista eniten…hmm…

Sunnuntaina piti olla vegaanisia gyoza palleroita, mutta synttärit ja kotimatkalla ostetut lohdutusherkut sotkivat suunnitelman ja syötiinkin äidin meidän mukaan laittamat perunat ja jättisalaatti. Ja C:n tekemä suklaa piiras uudella Alpron vispautuvalla soijakermalla. Koostumukseltaan kaikista paras vatkattava kerma! Ja maultaan hyvin mieto, eli saa itse sokeroida mieleisekseen, kun taas esim. go greenin vispi on aika makea jo valmiiksi. Paras kerma toistaiseksi, pysyy pitkään myös kasassa. Perunoiden sekaan paistoin loput valmiina ostamani seitanit. Viona ? merkkiset. Lisäksi syötiin keksejä. Päivällä syötiin misokeittoa, siinä tofua, riisiä ja kevätsipulia, vegaanisessa dashiliemessä. Mulla ei vielä liemi ole ihan napakymppi, ehkä jos laittais vähemmän etikkaa.

Lauantaina käveltiin! lasten kanssa Jumboon, käytiin kattomassa Saapasjalkakissa. Se oli oikein hauska, vaikkakin mua alkoi nukuttamaan. En ostanut ollenkaan popcornia, mulla oli jotain naksuja ja keksejä kotoota, kaupasta ostin veden, porkkanoita ja banaanin, kun oli nälkä. Lapsetkin tykkäs leffasta. Pitkä kävely vei mehut.

Tässä neuletakki josta aiemmin jo puhuin, josta rahat Animalian koiraryhmän kautta viipurin koiruuksille. Toi huppu on ihan paras! ♥

<a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/6775077158/&quot; title="Vicky wearing hooded cardigan  <a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/6775077158/&quot; title="Vicky wearing hooded cardiganby Pinkkisfun, on Flickr”>

Sit vielä “vanhoja” ruokakuvia:

 Okonomiyaki, vegaaninen versio japanilaisesta munakkaasta. Varmaan kaukana alkuperäisestä, mut hyvää oli 🙂

Tässä niitä rapeaksi paistettuja tofupaloja, joita oli toissaviikonloppuna. Nam.

Vaikkei toi vika mitään ruokaa olekaan 🙂 Risto vaan punkee liki♥

♥ Raisa                                                                                                                                 

Ruokaa

Hip, hei! Täällä taas! Oikein mainio viikonloppu takana päin! Toivottavasti edes puoliksi yhtä hyvä viikko edessä 🙂

Mä olen unohtanut, tai sitten ihan tietosesti jättänyt kertomatta joitain asioita, sellasia, joita olisin aiemmin riemusta kiljuen kaikille toitottanut. sitä se ikä ja kokemus tuo tullessaan. Ihan eka sellanen juttu, jonka olen systemaattisesti unohtanut kertoa:
Pinkkiksellä on diili Pipopuoti Veikeän kanssa! Minuun otettiin yhteyttä, että olisinko halukas tekemään heidän myyntiin pussukoita, heidän kankaistaan. Ja koska kankaat olivat hauskoja, niin totta hitossa minä olin kiinnostunut. Nyt minä sitten ompelen toiselle firmalle pussukoita 😀 Tai siis pitäis kiireen vilkkaan alkaa ompelemaan, mutta on ollut sellanen tohina, etten ole ennättänyt. Pointti siis se, ettette arvaa miten hienolta se tutnui, kun ottivat sieltä yhteyttä ja halusivat juuri MINUN ompelemaan pussukkansa.

Toinen, kolmas ja neljäs: (ehkä ekasta näistä jo kerroin?) minua haastateltiin Kissa -lehteen, voi olla että juttua käytetään myös johonkin terveyslehteen, en ole ihan varma. Juttu liittyi veganismiin ja Puputytön Juhlakirjaan. En ole jutusta kuullut sen koommin, pyysin nimittäin jos voisin saada kopion lehdestä, jossa juttu julkaistaan, eikä sitä ole tullut – voi olla että on hyllytetty. Sitten minulta pyydettiin alustavasti haastattelua nuorten lehteen ja tehtiin haastattelu johonkin juttupankkiin, josta sitä voi sitten eri lehdet halutessaan käyttää. Kaikissa aiheena tietenkin veganismi. Nuorten lehteen oikein kovasti haluaisin, sillä oikeesti olin aika kauhuissani siitä just nuorten osoittamasta välinpitämättömyydestä animalian keräystä kohtaan, tuntuu ettei niitä kiinnostais muu kuin julkkikset ja shoppailu. Tämän päättelin siis siitä, miten teinitytöt naureskelivat minulle pupuasussa ja otattivat itsestään kuvia minun vieressä, siitä mistä suunnasta he vetivät häntääni jne. (olen aika tarkkanäköinen). Että sellasia keinoja saada tärkeää asiaa esille!

Perjantaina hain nukkeni – se on niin hieno!

Sillä pariskunnalla oli iso kokoelma erilaisia, kummallisia nukkeja. Niitä oli joka puolella. Niillä oli myös yksi semmonen um…hitto, en muista, japanilainen nukke kuitenkin, joita olen kaavakirjoissa ihastellut. Sain vähän leikkiä sillä 🙂

Tein ruoaksi kovalla kiireellä pastaa, tomaattikastiketta (jota olin siis viime kesänä tehnyt kotimaisista tomaateista – on niin hienoa käyttää itse säilömiään juttuja! Mulla on edelleen joitakin purkkeja sitä tomaattikastiketta, useita purkkeja mansikkahilloa ja omenasosetta) soijapalasilla. Ruoasta enemmänkin: olen herännyt ihmettelemään sitä, miten ihan kaikissa kaupoissa on lähestulkoon samat vihannekset ja hedelmät ympäri vuoden tarjolla. Pihalla on pakkasta 10 astetta, lunta ja jäätä; eikö sen pitäis jollain lailla vaikuttaa siihen, mitä kaupassa tarjolla on? Me ollaan toistaiseksi pärjätty melko hyvin juureksilla, talviomenoilla (tänään söin kyllä viimeisen), kaaleilla, suolakurkulla, pakastemarjoilla, -pinaatilla ja -herneillä. Kovin kotimaisesti ja melko ympäristöystävällisestikin. Vaikkakin luin just, että laivarahdilla tuodut “etelän hedelmät” kuormittaa ympäristöä melko vähän, että vois ihan hyvin ostaa myös sesongissa olevia hedelmiä. Joten ostin edullisen pussin espanialaisia avocadoja 🙂 Päästöjä aiheuttavat ne arat hedelmät ja marjat, jotka täytyy lennättää. Muistaakseni vain 10 % ulkomailta tuoduista kasviksista lennätetään, mutta ne aiheuttaa päästöistä 40 %. Mä en tiedä mitä kaikkia pitää lennättää, mut ainakin marjat on sellasia. Kuka hitto ostaa tuoreita marjoja talvella? Muutkin kun mun äiti, joka onkin ihan pöljä. Sitte vielä sekin, että ison osan poisheitettävistä ruoista (kotona ja kaupassa?) muodostaa just hedelmät, joita kaukaa raahataan. Harmillista. Opetus? Syödään kausiruokaa, ostetaan sitäkin vain tarpeeseen, käytetään tähteet hyödyksi (koirat ja puput uskomattoman tehokkaita biojätemäärän pienentäjiä, mutta ennen hankintaa otettava huomioon muun hoidon tarve)

Lauantaina tämä tehotyttö ensin leikki nukeilla, aika loppui kesken ja oli jätettävä tytöt Pinjan huomaan. Kiireellä keskustaan, sieltä ratikalla Heluna Fashioniin, jossa heti ovella joku tervehti minua, kätteli ja sanoi lukevansa blogiani. Se oli vitsi hienoa! Terveisiä Jennille! Oltiin tuttuja myös Animalian kautta, muttei koskaan tavattu. Vein Helunaan siis joitakin pussukoita myyntiin, sain ihanalta Piialta pari suklaapatukkaa (toivottavasti Timo ei lue mun blogia!) ja jatkoin matkaani Miljalle, joka näytti minulle töitään, jotka toivottavasti liittyvät toivottavasti seuraavaan projektiini! Milja on kuulkaa niin taitava, että mulle tuli semmonen ihmetys, että miltäköhän se mahtais tuntua olla näin hyvä jossain, ihan missä vaan! (nyt teidän kuuluis kaikkien kehua mua, kertoa että minäkin olen tosi ihmeellisen hyvä xxx:ssä 😉
Tästä tapaamisesta kävelin keskustaan Pikku Nepal ravintolaan, jossa olin just oikeaan aikaan! Ihq! Satukin oli siellä. Mähän olin täällä uhonnut hankkivani kaksi jäsentä Animalialle, aloittavani Satusta. Satu helpotti tätä vaikeaa tehtävääni kertomalla lukevansa blogiani. Mä en kuitenkaan pystynyt tarttumaan tähän “auttavaan käteen”, vaan Satun oli sit vähän myöhemmin otettava asia itse puheeksi, kun emmä vaan voinut. No, onneks Satu on niin ihana. Ja ihan kohta Animalian jäsen 😀 Kuka olis seuraava?

Syötiin oikein hyvää ruokaa, mulla ei mennyt kuin muutama euro ruokaan, sillä käytin lounareita (vaikka joutuuhan niistäkin maksamaan). Satun jäädessä vielä jälkkärille mä lähin lunastaa meidän lippuja leffaan. Siellä oli huikeet jonot. Käytin leffalippuun kaksi Virikeseteliä, joita saadaan töistä ihan ilmaseksi 20 kpl, joten leffasta maksoin 2,5 €! Ruohonjuuresta hain limun, Chrisille suklaata ja makkaraa ja nakkipaketin (Pinja toivoi nakkikastiketta). Ei mennyt edes 15 euroa, ja yli puolet tästäkin oli C:n. Hain vielä kaupasta veden ja siinä mun leffa eväät. Näinkin voi syömässä ja leffassa käydä! Edullisesti! En ole siis edelleenkään tilannut netistä mitään tai shoppaillut kaupoissa. Oikeasti en tarvitse mitään, saan tälle vahvistusta joka kerta kun käyn tavaroitani läpi – mulla on niin hirveästi kaikkea! Laffe oli This must be the place, ihan hyvä, vaikkakin vähän hidasliikkeinen, meinasin nukahtaa.
Leffan jälkeen kotiin, kotona en muista mitä. Ainakin keitin liottamiani papuja. Unohdin sen keittämisen ja menin yläkertaan, kamala sotku oli liedellä kun tultiin alakertaan. Hups!

Sunnuntaina heräsin tosi aikasin, tein hummusta, punajuuri-saksanpähkinälevitettä, kaalipiirakan, sipulipiirakan, sieni-pastavuoan ja hernerouhe-perunasoselaatikon! Kaikki ennen kahta, sillä kahden aikoihin kaaduin sänkyyn ja olin kuollut. Mutta ei auttanut, sillä olin lupautunut viemään Lassin katsomaan veljeni sähklyottelua. Mulla oli kirja mukana, luin aina välillä taloudenpidosta ja välillä katoin kuinka pojat juoksee rikkinäisen (reikäsen) pallon perässä. Ja pikkuveli kaivaa nenäänsä.

Pelistä Lassi isälleen ja minä kotiin. Syötiin jotain tekemistäni ruoista ja mentiin sit yläkertaan vähäks aikaa. Leikin nukeilla ja tein viime vuotisen halloween skräppisivuaukeaman valmiiksi. Ei mikään hyvä, mutta onpahan ainakin tehty.

Yöllä näin unta mun isosta pomosta. Inhottavaa jos se taas alkaa, että ne tulee uniinkin.

Mjau.

♥ Raisa

Kadonneita lupauksia

Hitto! Kadotin mun uuden vuoden lupaukset! Se niistä sitten! No, varmaan lupasin olevani kaikin puolin parempi ihminen/vaimo/äiti tänä vuonna…

Meillä on oikeasti alkanut keittiön lattiaprojekti! Jippii!! Nyt kyllä näyttää siltä, että lattialaattoja ei ole tarpeeksi…yllätys. Se firma, josta ne ostettiin teki myös sen menekkilaskelman ja samainen firma on kyllä myynyt sellasta sekundaa koko meidän kylppärin täyteen, etten yhtään ihmettele niiden mokanneen myös tässä asiassa. Ammeen tulppa, poistoputki, suihku useammasta kohtaa, käsienpesualtaan hana, suihkuseinä ja käsisuihku. Niissä on siis ilmennyt jotain vikaa… Eikä se ihminen, joka nämä minulle möi, ollut palkkalistoilla enää parin kuukauden päästä siitä kuin ostokseni tein. Silloin otin yhteyttä kun suihkuseinä oli vääränlainen. Minähän huomasin sen tietenkin vasta siinä kohtaa, kun remonttifirma oli asentanut sen jo paikoilleen, eikä sitä tietenkään voinut enää palauttaa. Paikan nimi on Home 4 U, tai Home 4 You, jossain siellä Helsingin Vallilassa se on. Hyvännäköistä, sellasta oikein trenditietoista kamaa myydään, laadusta tinkien. En suosittele. 😦

Perjantaina mentiin Chrisin kanssa Flamingoon katsomaan uusinta  Sherlock Holmes elokuvaa. Oli oikein viihteellinen. C:n mielestä parempi kuin eka. Mä en osaa sanoa. Tykkäsin kuiteskin. Lauantaina C kävi ostamassa itselleen talvitakin ja kun se oli ekaa kertaa sillä päällä se sammutti meidän “sinisen huoneen” kynttilälyhdyt, niin että onnistui saamaan oikein kunnolla sitä steariinia takilleen sekä kaikkialle ympärilleen. Ihme tyyppi.
Meillä oli keittiön lattialla piknikki, nakkeja, makaronisalaattia, sipsejä, dippiä, karjalanpiirakoita (Portin muovikääreessä olevat piirakat on vegaanisia!!♥), limua ja jälkkäriks suklaavanukkaat Vispillä. Oli oikein mukavaa. Syötyämme lähettiin taas Flamingoon, tällä kertaa Hohto Golffaamaan. Se oli meidän uuden vuoden yllätys lapsille 🙂

Mä en ollut ollenkaan niin huono, kuin edellisellä kerralla! Itseasiassa olin ihan vaan muutaman lyönnin huonompi kuin C! Pinjalle tuli tukalat oltavat siellä kauhuhuoneessa, se piti viedä kesken kaiken pois. En muistanutkaan sen olevan niin pelottava. Ja taas toisaalta, Pinja säikkyy kovin helposti. Kotimatkalla vuokrattiin sitte vielä pari leffaa, toinen Pinjan kanssa katsottavaksi vielä illalla. Leffan jälkeen mentiin pihalle, ilman Lassia, sillä Lassi tuli toistamiseen jo saman päivän aikana myöhässä kotiin (olin antanut sen mennä kaverinsa kanssa kattomaan raketteja, sai olla klo 10 asti ulkona!) ja näin ollen joutui jäämään sisälle. Pihalle poltettiin pitkiä ja värillisiä tähtisädetikkuja. Oli pöljällä tavalla hauskaa. Pinjakin meni sit ylös lukemaan, en tiedä valvoiko vuoden vaihtumiseen, me taidettiin valvoa, lueskellen.

Sunnuntaina ei oikein huvittanut tehdä mitään. Ärsyttävää, kun kaikkialla vaan on kaaos ton keittiön takia. Olohuoneessa on normijuttujen lisäksi tiskipöytä, tiskikone, jääkaappi ja keittiön hylly. Vähän ahdasta. Kylvyn jälkeen jaksoin vähän jotain touhutakin, tein koruja. Osa niistä ihan superhauskoja, just sellasia, joiden tekeminen antaa enemmän kuin ottaa, jos tiedätte mitä tarkoitan 🙂 Otin vielä kuviakin niistä, ettei tarvii pelkästään mun sanaan luottaa. Kyllä mä ehkä joskus palaan niihin mun “syvällisiin” lupauksiini, jos jaksan 🙂 Tänään skräppäämään!

Tässä vaan on niin hauska kuva 🙂

Sit vielä, kun olen kerta saanut niin paljon ihanaa, positiivista palutetta nukketalooni liittyen, pari kuvaa uusimmista tytöistäni, Bunnysta ja Trixiestä.

Oikein ihastuttavan hienoa uutta vuotta kaikille teille siellä jossain! ♥

♥ Raisa