hiiveesti taas kaikkee

ihmettelen mikä saa suht fiksun ihmisen (puhun nyt siis itsestäni, uskokaa pois, kaiken tämän pörhön alla on kuitenkin ihan ajatteleva ja jollain tapaa toimivakin yksilö) innostumaan ostamaan/hankkimaan erityisesti tiettyyn tarkoitukseen tehtyjä juttuja, spesiaaleita aineksia, kun melko lailla samanlaiseen lopputulokseen päästäisiin myös jo olemassa olevilla aineilla. Selvennökseksi otettakoon nyt uusin villitykseni/ihastukseni, japanilainen ruoka ja siitä  vaikka esimerkiksi okonomiyaki. Siihen tarvitaan okonomiyakijauhoja, joita sais Tokyokanista. Miten paljon ne voi poiketa tavallisista jauhoista? Muuten kuin hinnaltaan. Ja tietenkin niissä on hieno, japanilainen pakkaus. Meidän jo tekemät okonomiyakit oli ihan hyviä, ja mä oioin niin maan perkeleesti…siihen olis tarvittu jotain mustaa/tummaa karvasta juuresta, mä raastoin tilalle perunan…

Siis oikeesti, mä tiedän että on ihan pöljää ostaa kotiin niitä todella kalliita erikoisaineksia, varsinkin kun tämä innostukseni menee varmasti ohi ennen kuin olisin ennättänyt kaikki ihmeellisyydet käyttää ja sit ne menee vanhaks ja mä joudun heittämään japanista asti tuotettuja elintarvikkeita täällä suomessa roskiin. Niin on käynyt melkein aina mun misotahnalle, roskiin menee melkein puoli pakkausta, kun en jaksa/muista keitellä dashilientä ja muu käyttö on niin vähäistä. Ja silti mä asetin Chrisin seuraneidiksi lähdön ehdoksi, että Heluna Fashionin ohella mennään myös Tokyokaniin. Vaikka mä tiedän sen ihan pöljäksi. Pitäisköhän siirtää kaikki rahat säästötilille? Kun ei muhun voi yhtään luottaa.

Ainakin haluaisin just okonomiyaki jauhoja, gyoza wrappereita (hyvä äidinkieli, joo), sellasta tahnamaista merilevää, sienisäilykettä, abura-akia (?? friteerattua tofua, pakaste, ei kuitenkaan sama kuin inarizushiin käytettävä?), ja erilaisia kastikkeita, joita jokaista käytetään yhteen tiettyyn ruokaan eikä tietenkään mihinkään muualle… eikä siellä kaupassa tietenkään ole tilaa, kun se on täynnä japaniin hurahtaneita hupsuja (minä! minä! minä!) (miksei muuten vaikka Puolalla ole fanittajia samalla lailla kuin japanilla? tai ehkä niitä onkin, mutta kun mua ei kiinnosta Puola, niin en tiedä)

Ja takaisin tähän päivään. Kirjotin tota torstaina, innostuin noista japanilaisuuksista niin, että lähdin heti tietyt työt tehtyäni intoa piukassa kaupunkiin. Tokyokanissa tutkin hyllyjä ja ihmettelin erikoisia paketteja. Aika monessa etukäteen katsomassani tuotteessa oli kalaa, joten ne jäi automaattisesti ostamatta. Mutta yli 50 eurolla kyllä löysin ostettavaa ja sain esim. okonomiyaki-jauhojen koostumuksen selville, ja voin sen kotona apinoida varsin helposti. Niihin jauhohinkin oli tungettu kalaa, varsin monessa muodossa. Kaikki tämä ikävästi vahvistaa sitä, että vegetaarinen elämä japanissa on kovin kovin hankalaa. Vaikka kuinka tilaisi kasvisannoksen, niin todennäköisesti jossain kohti valmistusta ollaan käytetty jotain, joka sisältää kalaa. Ellei sitten löydä puhtaasti kasvisruokaravintolaa  tai tee ruokaansa itse. Mutta olen myös saanut tietooni, että bonitohiutaleet antavat ruokaan hieman makean, savuisen aromin – toihan on tosi helposti loihdittavissa myös eläinystävällisesti!

IMG_3501

Tokyokanista kovalla kiireellä Pasilaan ja Animalian toimistolle. Myöhästyin vähän meidän sosiaalisen median koulutuksesta. Se oli ihan mielenkiintoinen. Loppuilta käytiin sit läpi jotain muuta, en enää edes muista mitä.

Perjantaina, taas jälleen kerran erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, heräsin maha niin solmussa, että katsoin parhaaksi jäädä kotiin. Stressaan kovasti vatsallani ja koska viime aikoina sitä stressiä taas ollut, niin vatsakin  sen mukaisessa kunnossa. Tuntuu, ettei ruoka sula vaan jää vatsaan kolisemaan. Ylävatsaa polttaa, olen ihan varma, että saan vatsahaavan, vaikka syönkin superterveellisesti ja muutenkin pidän itsestäni hyvää huolta. Lepo ja ennen kaikkea stressitön päivä teki hyvää, jaksoin puuhastella ja leipoa äitin kakun. Vaikkakin yöllä oli taas työasiat mielessä, enkä saanut nukuttua. Yllättäen väsymys ei kuitenkaan ole niin kova kuin olis voinut kuvitella. Ja vaikka väsyneenä menenkin sänkyyn, ei uni siltikään normaaliin tapaa tule.

Välillä mietin oman kodin mielekkyyttä. Miksi se on niin tärkeä, että haluan ehdoin tahdoin romuttaa omaa hyvinvointiani —————————-, pystyäkseen maksamaan sitä rotiskoa, jota Kenaikin vaan tuhoaa. Emmä jaksa tästä tämän enempää. Viime yönä en meinannut saada unta, mutta kun sain en herännyt keskellä yötä miettimään sitä, kuinka ”ihanaa” tää kaikki on…Jee!

Olen paljon miettinyt kaikenlaista viimeaikoina. Tai siis miettinyt mitä ihmettä mä haluaisin tehdä ”isona”. Mä en keksi oikeastaan yhtään mitään. Mä vaan haluaisin olla kotona. Muistan elävästi kaksi kertaa, eka ollessani n. 20 v. ja toinen  n. 23 v., kun olen tajunnut halunneeni olla ”kotiäiti”, ilman lapsia kylläkin. Kotiäiti koirille J Nyt tietenkin myös lapsille, kun mulla niitä kerta on. Toinen kerroista oli koulussa, opettaja kysy meiltä kaikilta, mitä me halutaan tehdä työksemme. Mulle opettaja sanoi, “no niin tietysti, olishan se pitänyt arvata”. Se sano sen siihen malliin, että ajatteli minun olevan laiska, ja laiskuuttani haluavan vaan vetelehtiä kotona. Harvasta asiasta itseni suhteen olen niin varma, kuin siitä, et jos jotain en ole, niin se on laiska. Missään en ole niin tarmokas ja touhuileva kuin kotona. En tiedä kauan kotona oikeasti riittäis hommaa, nykyaikana, kun pyykit pestään koneella, on imurit ja sähkölämmitykset, mutta ei mulla ainakaan kesäloman aikana ole koskaan loppuneet hommat kesken, päinvastoin.

Olen sitten miettinyt sitäkin, et jos olis työ jota vois tehdä kotoota, mut en mä varmaan sitäkään malttais, kun tekis mieli tehdä kotijuttuja, leipoa ja säilöä jne. Paitsi jos olis oma firma. Mut olen pohtinut pääni puhki minkä firman pyörittämisestä tykkäisin ja missä olisin niin hyvä, että sillä eläisin. Enkä ole mitään keksinyt. Mä osaan keskivertohyvin todella montaa asiaa, muttei keskiverrolla pärjää LOn outoa olla näin vanha keksimättä yhtään asiaa missä olis todella hyvä. Mun innostuskin kestää useimmiten vaan pari kuukautta, korkeitaan pari vuotta. Yks asia on seurannut mukana läpi elämän, lelut. Mutten keksi mitään arvoilleni sopivaa siihenkään liittyen. Eläimet vois olla yks, mutten keksi mitään eettistä elinkeinoa eläimiin liittyen. Pöh. On se niin hankalaa. Kävin joskus työkkärin ammatinvalintaohjaajan luona, sielläkin mulle tuli ihan hölmösti sellanen olo, et mun pitää äkkiä jotain keksiä sen toisen ihmisen takia.

En ole viikonloppuna tehnyt yläkerrassa mitään, ei vaan huvita mennä sinne. En tiedä miks. Olen leiponut ja laittanut ruokaa. Nyt on joitain kuviakin. Toivottavasti niiden lataaminen ei vie ikuisuutta. Tein todella hyviä keksejä, osan vein äitille lahjaksi, sillä oli synttärit eilen. Meillä oli kaikilla juhlavermeet päällä, iso kasa lahjoja ja mä olin leiponut ison kakun ja sit äiti ajaakin meidät pois ennen kuin sen vieraat tulee L Oli vähän pettyneet lapset. En tiedä miksei me saatu jäädä sinne ja miks meidät oli kutsuttu tuntia ennen juhlien alkua. No, äiti on nyt meillä Kenain takia pitkän rupeaman, annettakoon synttärit anteeksi. Chris teki alustustyön Pinjan nukensängyistä. Lupasin sen tytöille kiitoksena Kenain vahtimisesta sängyt. Nyt puuosat on leikattu, mun täytyy vielä koota, maalata, koristella ja tehdä petivaatteet. Niitä on ihana tehdä, kun ne on niitä monstereita ja ne sängytkin saavat olla vähän ”hirveitä”. Sunnuntaina käytiin äidin jälkeen iskällä. Maksoin sille lainaamani 1900 euroa. Lainattiin ne siis sitä keittiön lattiaa varten, kun C:n rahat ei olleet tulleet vielä. Mä varmaan ekaa kertaa elämässäni maksoin sille lainani kokonaisuudessan takaisin. Vaikkakin lainaamastani summasta puuttui satanen, jonka takaisinmaksuun tarttisin tilinumeron, kun ei ollut enempää käteistä, mutta sen sain kuulemma pitää 🙂 Laitoin kotiinpäästyämme sen heti toiselle, säästötilille 🙂

<a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/6786386838/&quot; title="Amazing cookies from Vegan cookies invade your cookie jar  <a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/6786386838/&quot; title="Amazing cookies from Vegan cookies invade your cookie jarby Pinkkisfun, on Flickr”>Amazing cookies from Vegan cookies invade your cookie jar

Strawberry-coconut cake from Puputytön Juhlakirja

Kahden viikon tauon jälkeen tänään taas japanin kielen tunti! Ihanaa! Innolla odotan. Tänään alan opettelemaan katakanoja. Olen kyllä todella onneton hiraganoissakin. Osaan ne enemmänkin ulkoa, kuin että oikeasti osaisin ne, niin että joudun miettimään koko viiden merkin rimpsun muistaakseni mikä xx merkki siinä välissä olikaan. Mutta kun niitä tarpeeksi veivaan, niin ehkä ne sieltä joskus kunnollakin oppii. Ja kun oppis niitä sanojakin niin pääsis sit myös lukemaan jotain ja ne merkit sais enemmän merkitystä.

Ruoista vielä. Perjantaina tein yakisoban ohjeella, käyttäen kuitenkin ihan tavallista spagettia sobanuudeleiden  tilalla. Varmaan ihan kamala virhe, mut ei kerrota kellekään. Oli jälleen oikein onnistunut kokeilu, ja tässäkin käytettiin kaalia! Ohjeet, siis herkulliset ohjeet, joissa käytetään kaalia ovat kullan arvoisia! Yakisoba, w/out soba :)

Lauantaina oli japanilaisittain marinoitua tofua ja samaan henkeen misolla, wasabilla ja merilevällä maustettua perunamuusia, tofun marinadissa nopeasti kypsennettyä porkkanaa ja retikkaa ja vielä lopuksi marinade suurustettu kastikkeeksi. Perunat keitin kypsäksi ”roskaliemessä” (=viikon varrella keräämistäni porkkanapäistä, kombusta, sienistä, sipulinjämistä ja muusta roskasta keitetty liemi). En huomannut minkäänlaista eroa. Tämä oli japanilaisuuksista vähiten mieleeni, mutta muu perha taas tykkäsi tästä kaikista eniten…hmm…

Sunnuntaina piti olla vegaanisia gyoza palleroita, mutta synttärit ja kotimatkalla ostetut lohdutusherkut sotkivat suunnitelman ja syötiinkin äidin meidän mukaan laittamat perunat ja jättisalaatti. Ja C:n tekemä suklaa piiras uudella Alpron vispautuvalla soijakermalla. Koostumukseltaan kaikista paras vatkattava kerma! Ja maultaan hyvin mieto, eli saa itse sokeroida mieleisekseen, kun taas esim. go greenin vispi on aika makea jo valmiiksi. Paras kerma toistaiseksi, pysyy pitkään myös kasassa. Perunoiden sekaan paistoin loput valmiina ostamani seitanit. Viona ? merkkiset. Lisäksi syötiin keksejä. Päivällä syötiin misokeittoa, siinä tofua, riisiä ja kevätsipulia, vegaanisessa dashiliemessä. Mulla ei vielä liemi ole ihan napakymppi, ehkä jos laittais vähemmän etikkaa.

Lauantaina käveltiin! lasten kanssa Jumboon, käytiin kattomassa Saapasjalkakissa. Se oli oikein hauska, vaikkakin mua alkoi nukuttamaan. En ostanut ollenkaan popcornia, mulla oli jotain naksuja ja keksejä kotoota, kaupasta ostin veden, porkkanoita ja banaanin, kun oli nälkä. Lapsetkin tykkäs leffasta. Pitkä kävely vei mehut.

Nicky reading magazine

Tässä neuletakki josta aiemmin jo puhuin, josta rahat Animalian koiraryhmän kautta viipurin koiruuksille. Toi huppu on ihan paras! ♥

<a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/6775077158/&quot; title="Vicky wearing hooded cardigan  <a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/6775077158/&quot; title="Vicky wearing hooded cardiganby Pinkkisfun, on Flickr”>Vicky wearing hooded cardigan
Sit vielä “vanhoja” ruokakuvia:
 Okonomiyaki, vegaaninen versio japanilaisesta munakkaasta. Varmaan kaukana alkuperäisestä, mut hyvää oli 🙂

Tässä niitä rapeaksi paistettuja tofupaloja, joita oli toissaviikonloppuna. Nam.

Vaikkei toi vika mitään ruokaa olekaan 🙂 Risto vaan punkee liki♥
♥ Raisa                                                                                                                                 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s