Kunnon (roska)ruokaa, kiitos!

Joo, se leikki loppui sitten lyhyeen. Ei vaan pystynyt. Vaikka alettiinkin kokkailemaan toisen kirjan ohjeiden mukaan alkoi terveellinen ruoka tökkimään niin pahasti, ettei syömisestä meinannut tulla yhtään mitään.

Eilen aamulla söin vielä raakapuuroni, mutta lonaaksi menikin sitten jo Just Vegen Golden Plate, tms. Soijaleikkele ranskalaisilla, munakoisolla ja salaatilla höystettynä. Kotiin päästyäni join vanilja kokiksen jättiläismäisellä nautinolla. Taivaallista. Päivälliseksi “BLT” voileivät ja Samba sipsejä, vanilja kolalla siivitettynä. Parasta!! 

Jonkinlainen omantunnon pistos ja harmitus tässä päätöksessä kuitenkin on. Harmittaa, että jäi viikon vajaaksi. Mut ihan sama. Ei vaan pystynyt. Illalla maha oli iloisen sekaisin. 😀

Hyvä viikonloppu ollut, vaikken oikein mitään ole aikaiseksi saanutkaan. Siis ompelun saralla. Eilen illalla istuin selän tohjoksi järjestellen lattialla Blythe sälää. Mulla aina kerääntyy niitä (ja kaikkee muutakin) kasoihin ja laatikoihin ja pusseihin, tyyliin että järjestän sitten joskus. No, eilen oli se joskus. Mulla on kyllä hitto soikoon niin paljon tavaraa. Ollaan suunniteltu, että sitten kun poikaset lähtee pesästä, ja aika on koirista jättänyt muutetaan pois. Rapakon taa. Onhan tää ollut aiemminkin mielessä, mutta nytten kun alkaa tuntumaan siltä, että noi lapsoset oikeasti vois joskus itsenäistyäkin, niin tää ajatusleikki tuntuu todellisemmalta. Ei siinä, onhan tässä vielä monta vuotta aikaa täällä elellä ja olla, mutta on ihan kivaa katsella tavaroitaan sillä silmälle, että toi nyt ainakin saa sitten kyytiä. Ja ehkä mä voin ottaa tämän käyttööni kun yritän olla ostamatta jotain! Nerokasta! Eipä siinä, kuten jo sanoin, tässä on vielä monta vuotta aikaa muuttaa mielensä. Ei aleta vielä pakkaamaan. 😉

Tavaran vähennyksestä tulikin mieleeni, että perjantaina tuli uusin nukkeni! Aaaah! Se on niin mahtava! Ennen kuin se saapui, mä kuvittelin, että sen mahtavuus on siinä sen asussa. Katsokaa itse!  Mutta toi viimeinen kuva paljastaakin, että mahtavuuksien mahtavuus on itse nukessa. Se on niin kaunis! Ja mä olen niin iloinen! Paljon nukke-energiaa ilmassa! 

Lauantaina mentiin Nuuksioon. Vai olikohan se sittenkin perjantaina? Ihan sama. Mentiin kuitenkin.(Pe.) Tein meille raa’at eväät. Yököttää kun ajattelen niitä. Sitä ennen olin käyttänyt 140 euroa pähkinöihin ja siemeniin ja muuhun terveelliseen ravintoon…Siinäkin muuten yksi ihan hyvä syy syödä perusruokaa, raakaruoka on väistämättä kallista. Mikä on ihan naurettavaa, senhän pitäis tulla edullisemmaksi, kun sitä ei ole liiemmälti prosessoitu. Whatever. Tein “peunasalaattia”. Se oli silloin sitä syödessä hyvää, mutta jälkeenpäin sen ajatteleminen saa vatsan vellomaan.

Mulla oli muutama nukke mukana, otin niistä kuvia siinä patikoinnin lomassa. Oli kivaa!

Eilen sitten kävin Aleksis Kiven Kadun katukirppiksellä. Reippana tyttönä poljin, vaikka olikin kamalan kuuma. Ostin pieniä patsaita/koriste-esineitä, pinkin muovisen hirvenpää “trophyn”, pientä sälää, “antiikkisen kiinalaisen” lipaston tytöille, t-paitoja, Piisamille housut ja poislähtiessä vielä kolme ponia. Niistä olin ehkä eniten innoissani. Olin ärtynyt kun ne oli tien väärällä puolella myymässä, mut kun valot vaihtu juuri sopivasti vihreiksi niin, että mun oli melkeinpä pakko mennä sinne, niin ajattelin sen olleen jonkinlainen merkki siitä, että siellä olisi käytävä. Ensimmäisistä pöydistä ei mitään, mut sitte tärppäs. JA saamari soikoon se myyjä vaan jaaritteli jonkin ärsyttävän puheliaan naisen kanssa. Mun teki mieli vähän tuuppasta niitä, kahmaista ponini ja polkaista karkuun. No, hampaita narskutellen odotin kiltisti, vaikken edes päässyt pyöräni ja sen jaarittelevan akan takia ottamaan niitä turvaan syliini, pois muiden ahnailta käsiltä. Ei ei. Tunnit kului, hiki valui ja se nainen vaan pölisee jotain turhanpäiväistä. Lopulta kuitenkin ottaa ostoksensa ja poistuu. Siinä kohtaa en edes tiennyt, että mitä se oli ostamassa, senkään takia en voinut kahmia niitä poneja syliini. Entä jos se olikin ostamassa niitä??!? Ei, ponit ovat nyt meillä. Kolme baby ponia, kaksi niistä mulla taitaa jo olla, kolmas sen verran uusi etten mä niitä oikeastaan edes kerää, mut kun mulla ei sellaista ohutsiipistä ponia entuudestaan ollut, ainakaan kokonaista. Yksi siipipuoli varsa kylläkin, jonka nappasin joskus tienposkessa olleesta laatikosta, jossa luki SAA OTTAA. Minähän otin. On muuten ihanaa kun ihmiset tekee tollaista, että saa ottaa yllättävistä paikoista. Matkalla kirppikselle, ja sieltä pois jätin jälkeeni muutaman dinosauruksen, yhden koppakuoriaisen sekä kaksi eläinpussia. Toivottavasti joku ilahtuu niistä yhtä lailla kuin minä ilahduin niiden jättämisestä. 

Paljon puuhaa tälle päivälle, joten parasta polkaista päivä käyntiin! Heissulivei!

xoxo,

Taidetta yössä ja muuta toimintaa

Mun mielestä Taiteiden Yö on yksi syy lisää tykätä Helsingistä. Vaikkei Helsinki olekaan Tokio voi se silti olla ihan pop 🙂

Joo, siis vaikken juuri koskaan ikinä osallistukaan yhtään mihinkään, mitä kaupungilla/kaupunkilaisilla on tarjottavanaan, niin silti mahdollisuus siitä, että menisinkin ulos ja siellä olisi jotain järjestettyä on melko kutkuttava. Vähän niinko antiminimalismi. Täytetään asioita jollain mielekkäällä. Valitin miehelle, mokomalle kotikissalle, että on epäreilua, ettei se juuri koskaan lähde mun kanssa mihinkään, vaikka mä niin kovasti toivoisin. Mä tykkään mennä, mutta usein tarviin jonkun potkimaan takapuolelle, että hei! nyt mennään! Ja taas C on sellainen, joka pitää väkisin raahata, tai paremminkin lahjoa tai kiristää mukaan. Ei toimi.

Tämän takia, siis sen, että tykkään vaikken hienoa tarjontaa pystykään aina hyödyntämään, kaiken maailman Ravintola- ja Siivouspäivät, Taiteidenyöt, Eläintenviikot jne. ovat ihania! Ja Animalian vapaaehtoisena rientoihin on niin paljon helpompi osallistua. Ja näin niihin ylipäätään tulee osallistuttua. Muutoin kävis varmaan niin, että laiskuus veis voiton ja jäis vaan kotiin köllöttelemään. Nyt on jopa Alppipuiston Kansanjuhlakin koettu, Animalian pöydän takaa tietty 🙂

Torstaina oli siis Taiteiden Yö. Onko se muuten kansallinen tapahtuma, vaiko vaan täällä Helsingissä/PK seudulla? Meillä oli ensin PKS tapaaminen, jonne ovat siis kaikki asiasta kiinostuneet lämpimästi tervetulleita! Uusia jäseniä otetaan ympäri vuoden! Nyt oli syyskauden eka tapaaminen ja täst edespäin joka toinen torstai on Animalian toimistolla klo 17 alk. “kokoukset”. Itse en taaskaan tule niihin pääsemään, koulun takia. Mutta onneks pystyy viikonloppujuttuihin osallistumaan. Mutta takaisin torstaihin!

Ensin oli tapaaminen, jossa päätimme konkreettisen eläinten auttamisen sijaan panostaa nyt siihen, että saadaan meidän porukasta julkkiksia. Koska julkkisten avulla saa paljon enemmän huomiota mille tahansa asialle ja jo olemassa olevien julkkisten saaminen projekteihin mukaan on välillä niin hankalaa. Joten meidän täytyy kehittää meidän omat julkikkset. Ai niin, viimeistään tässä kohtaa voivat vakavammat ihmiset vetää herneen nenään. Niin me päätettiin, että S.N:sta tehdään salarakas. Kenelle, siitä voitte lukea sitten 7 päivää lehden sivuilta! Tämän, ja muiden tärkeiden asioiden jälkeen (mm. M.T:sen uuden poikaystävän, tai siis ei ne seukkaa, mut ovat kuitenkin “silleen” ja tapailee, setviminen) lähettiin porukalla Kaisaniemen puistoon. Tai no, mä menin pyörällä ja olin noin tuntia ennen muita perillä. Mutta oli siellä jo muuta meidän porukkaa, ne oli tulleet jo paljon aiemmin.

Minä pukeuduin erittäin epämukavaan kettuasuun, jossa pää ei meinannut millään pysyä pystyssä, ja kun sen sai pystyyn, osui etuseinä nenään. Todella rasittavaa. Paljon hankalampi kuin pupuasu, jossa pysty sentään liikkumaan ja vähän tanssimaankin. (joo, kokeiltu on, viime kesänä siellä Maailma Kylässä tapahtumassa, ihan kuulkaa lavalla!) Olinkin sitten suurimman osan ajasta kettu, jolla oli pää irti.

Mutta leikinlasku sikseen. Se oli ihana tapahtuma. Ihmiset saivat sytyttää kynttilän edesmenneille eläimille. Aika paljon oli lemmikeille, mutta tuotiin kukkopojille jopa ruusuja, sitten oli kiikenteen uhreille ja tuotantoeläimille. Se oli oikeesti todella liikuttavaa. Ihanaa jälleen olla mukana tälläisessä. Aika kivasti tehtiin myös lahjoituksia, ja osa ihmisistä sytyttivät kynttilöitä kotona ja laittoi sitten kuvia tapahtuman FB sivuille. Ens vuonna todellakin uudestaan!

Ai niin, kaikki joita häiritsee mun vitsailu näin vakavalla asialla ja nukkien mukaan ottaminen tollaseen tapahtumaan ja kaikki muu, mikä saa mun poikkeamaan siitä suu vaahdossa paasaavasta munkin lailla elävästä vegaanista – syökää räkää. Ainakin se on vegaanista.

Niin, se vielä että alettiin eilen katsomaan Twin Peaksiä. Onko ihan mahdottoman hieno juttu! Mun mies ei ole nähnyt sitä, samasta syystä kun mull ameni tosi pitkään ennen kuin suostuin kuuntelemaan Nirvanaa: Ei pysty kun kerta KAIKKI tykkää siitä. Joten ostin sen koko setin sille synttärilahjaksi. Eilen katsottiin pilotti ja näin, miten sieltä lenteli koukkuja C:n suuntaan ja se oli ihan koukussa! Ja niin olin minäkin! Mä olin etukäteen pelännyt, ettei se kestäis aikaa, että se olis tosi nolo ja halusin säilyttää sen hienon muiston, mikä siitä oli jäänyt. Halusin, että se on edelleen mun suosikki-TV-sarjani. Mutta voi pojat! Se on vielä hienompi kuin muistin! Ja yllättävän paljon siitä kyllä muistan, kun yleensä multa unohtuu lähes kaikki ihan muutamassa vuodessa. Siltikään en muista tarkalleen, että mitä milloinkin tapahtuu, on vaan se innostus, että tietää, että on tulossa jotain maailman parasta, muttei ihan tiedä, että mitä. Suosittelen!

 Mä menen nyt ompelemaan, koska se on älyttömän hauskaa, erityisesti kun on muutoin näin tasapaksu olo. Jos vähän tulis sieltä jotain kipinää.

xoxo, Raisa

 

Mikä mahdottoman hieno Mail Day!!

LUNTA! Tän päältä oli joku raksahommeli viety pois, alta paljastui viime talven viimeiset jäähyväiset.

Ihana, kaunis Helsinki

On vähän pääkaupunkikeskeinen postaus. Varoitus.

Vitsi, eilen olosuhteiden pakosta jouduin muuttamaan tuttua pyöräilyreittiäni ja sitä kautta eksyin Helsingin idyllisimmälle kadulle! Oli niin ihanaa, että kotiin pääsyn viivästyminenkään ei yhtään harmittanut. Olin ymmärtääkseni jossain päin länsi pakilaa. Oli yks kadun pätkä, joka oli reunustettu kokonaan ihanilla, kauniilla rintamamiestaloilla. Ei yhtään tylsää uutta taloa missään. Varmaan yhtä lailla sykähdyttävä näky kesällä, kun kaikki on vehreää. Talo on kyllä niin ihania, silloin kun ne on ihania 🙂

Kotona oli keittiön lattia valmis ja Chris laittanut jo ison osan kalusteistakin paikoilleen. Syötiin päivällinen kamalan myöhään (kun olin taas ollut töissä ihan liian pitkään!), mutta kuitenkin keittiön pöydän ääressä!

Kuvassa samainen pöytä, mutta vähän eri ihmisten ympäröimänä. Eikä meidän päivällinen ollut ollenkaan noin hirveä 😉 C oli tehnyt yhtä bravuuriaan, dalia. Nam!

Tänään on koiraryhmän kokous, siellä keskustellaan ainakin tulevasta Viipurin reissusta. Mä päätin, etten ainakaan automaattisesti ole lähdössä mukaan. Täytyy nyt katsoa, kyllä mä siis kovasti haluaisin, mutta vähän hirvittää olla kotoota pois, varsinkin jos lapset on silloin kotona. Viime vuosi, varsinkin syksy meni ihan pipariks ton asian suhteen, kauheen usein mulla oli kaiken maailman menoja just silloin kun lapset oli kotona. Tänä vuonna en aio tehdä samaa virhettä. Hyvä alku, lapset tulee tänään isältään kotiin ja mulla tosiaan koiraryhmän kokous ja huomenna PKS -kokous. Lauantaina kolme tärkeää tapaamista, joista kaksi liittyy työhön ja yksi  minun hyvinvointiini (syömään ja leffaan). Säästäväisenä mietin hetken aikaa tota leffaan ja syömään menoa, mutta mulla on vielä käyttämättömiä virikeseteleitä, niin hyvin voin mennä, eikös vaan? Varsinkin, kun aion olla muuten tosi tiukkana 🙂

Välillä, kun mietin sitä, että aikanaan saan luottokortin maksettua, niin mulle siltikin tulee semmonen sadasosasekuntin kestävä riemu, et sit mä voin ostaa vaikka mitä!¨
 Mulla oikeesti, vaikka olenkin ihan kamala raha-asioissa on joku pieni sisäinen suojelumekanismi noissa jutuissa (malttakaa hetki, tää kyllä liittyy jollain tapaa tohon mitä just kirjotin, tai ei ehkä, mut ääk, jotain), sillä esim. luottokortin hankkimisen kanssa vitkuttelin tosi pitkään, koska tiesin, että olisin ihan holtiton sellainen taskussani. Lopulta “jouduin” sellaisen hankkimaan, kun hetkellisesti erosin silloisesta avomiehestäni (jonka kortilla olin hoitanut “pakolliset” Hello Kitty nettiostokseni) ja vaikka palattiin yhteen joksikin aikaa, en kortistani enää luopunut… taannoin pankissa yritin vaihtaa korttini sellaiseen, jossa ainoastaan pankkikorttiominaisuus, pankkivirkailija oli ehdottomasti sitä vastaan, sillä silloin olisin jotunut maksamaan parinkympin vuosimaksun kortistani, visa -ominaisuus taas teki kortista “maksuttoman” – hitto mitä kusetusta. Ja mä vielä sanoin, että olen tosi huono korttini kanssa. Mut just sellasestahan ne tykkää, niin kauan kun laskunsa pystyy maksamaan ja aina minä olen pystynyt. Kaikesta huolimatta en ole joutunut maksuvaikeuksiin tai muuta ikävää.

Aamulla meillä oli makkarissa 27 astetta lämmintä. Ihan kamalaa. Tuli kiire tuulettaa pupujen huonetta, sillä se on semmonen pieni koppero, joka lämpenee tosi kuumaks, jos on lämmetäkseen. Muutenkin sai avata ikkunoita ja tuuletella, kun oli niin läkähdyttävää.

Joop. Ei muuta. Edelleen tosi hyvä olo 😀 Hassua, mutta mulla on rauhallisempi olo, silleen niinko hiljasempi. En tiedä voiko uusi vuosi, tai sen tiedostaminen, oikeasti vaikuttaa näin isosti. Mukavaa on joka tapauksessa.

♥ Raisa