Arvonnan suoritus!

KOLMASSADAS POSTAUS! Wohoo!

Joten tämä on myös se askarteluarvonnan päätös! Laitoin Random.orgin arpomaan mulle sen numeron, kun mulla ei ole työkavereita tällä hetkellä. Osallistuneita kommentteja oli yhteensä 23 (Jee! ♥ kommentteja!), yksi näistä oli minun omani, mutta se ikäänkuin nollautui sillä, että “tiskin alta” tuli yksi kommentti/arvontaan osallistuminen. Kommentti nro 13 oli tällä kertaa onnekas! “Hei, kiitos hiusvärilinkistä! Miulla on kans pinkit hiukset, ja aina vähän kaivelee, kun en ole varma onko tuo nyt käytössä oleva eläimillä testattu. Eivät ainakaan mihinkään eläimillätestaamattomuuslistaan kuulu. Mutta tuo ilmeisesti on? Tai siis en uskos siun suosittelevan elukkatestattua tuotetta. Ja jos on vielä hyväkin eikä haalistu niin himskutin nopeaan kuin tämä nykyinen niin vielä ihanampaa. <3" Ava saa valita itselleen näistä paketeista sen itseään enemmän miellyttävän!

Skräppipaketti
 

Askartelupaketti

Onnea!

Kiitos kaikille kommenteista, ne on aina niin piristäviä.

Hitto, innostuin eilen vähän huuteleen huutonetissä…ostin heti 25 eurolla Bratz paketin, en nukkejen, vaan niiden vaatteiden takia. Niitä oli paljon! Sitten mulla on huudot sisässä jättivaatepaketissa (290 kpl barbien, bratzien ja muiden vastaavien nukkejen vaatteita), yhdessä nukessa, toisessa nukessa (Daisy, muistatteko sen Barbia pienemmän, skipperiä halvemman nuken?) ja mut on uloshuudettu Skipperistä ja Barbin keittiöstä. Huudettaispa ainakin vielä tosta Daisystäkin. Mitä mä sillä?

Kommentteihin, ensinnäkin, kiitos taas niistä! Saijamoille, mä oon ihan samaa mieltä, on ihanan inspiroivaa lukea jotain tollasta, ja sit samalla kuitenkin harmittaa oma nynneytensä. Sitä vaan miettii, et sit ku…lapset on isoja, asuntolaina on maksettu, kanien kynnet on leikattu, ikkunat pesty….seli seli. Pitäis vaan vähän järjestää asioita ja tehdä se!
Hennalle (mullekin käy tosi usein niin, et kun työkoneelta olen kommentoimassa jonkun blogiin, niin joudun laittaa sen nimettömänä, kun en pääse kirjautuu, vaikka omaan blogiini pääsenkin) mulla on ihan addiktio noihin lapsuusajan leluihin. Se ihan oikeesti varmaan ainakin osittain johtuu siitä talon palamisesta.

Eilen tuli kangaspaketti! Ihanaa! Tänään kaupungille, täytyy muistaa ostaa tukikangasta, että pääsee tekemään uusia pussuikoita. Mulla on yks ihana Pinkkis uutinen, mutta laitan siitä ekaks sähköpostilistalaisille 🙂 Siihen muuten edelleen saa liittyä, jos joku haluaa. Laittakaa vaan mulle sähköpostia osoitteeseen pinkkisfun(at)gmail.com ja viestissä mainitkaa halukkuutenne liittyä maanmainiolle listalle 🙂

Eilen hehkuttelin niitä kankaita ja tein vähän jotain nukkekotijuttuja. Ostin viikonloppuna cittarista kaksi pientä puulaatikkoa/rasiaa joissa oli kuivattuja hedelmiä. Ne oli tarjouksessa 1 €/kpl. Emmä niistä hedelmistä niin välittänyt (tykkään kyllä taateleista ja aprikooseista kovasti, mutta luomuna ja rikittöminä!) mutta ne laatikot!

Niistä tuli balsarimojen avustuksella Nickyn ja Vickyn tilanjakajahyllyt!

Sitte laitoin noi ovenkarmit, eikö olekkin ihanat!

Tässä yläkerran ponit, ne vähemmän tärkeet, mutta ihanat siltikin.

Ponipitoinen aarrehylly ♥

Mä liikkeessä huikeella tyvikasvulla!

Mulla olis ollut kampaaja ens viikon pe, mutta kun enää ei ole pet vapaat, niin jouduin siirtää sen. Ajattelin, et tälleen kesällä voi olla vähän räjähtäneempi, joten kampaaja voi odottaa mun kesäloman alkuun. Eli vielä kuukausi aikaa tyvikasvulla tehdä mun hattaratukastani ihan kamala. Hassua, soitin kampaajalle (Vox Artis, niillä on monta kampaajaa) ja jossain kohti tuli ilmi, että mulla on v.pun tukka, puhelimeen vastannut jotenkin siitä ilahtu ja kysy, että olenko mä se, jonka tukassa oli linnunpesä! No just se! (mulle tehtiin hääkampaus siellä, ja tukkaan laitettiin lintu)

Tänään siis kaupungille, emalimaali (ajattelin kokeille maalata Mimin jääkaapista vähän oikeamman näköisen), tukikangas, Ruohonjuuresta kaikenlaista ja paketti postiin, sitte Kotoon syömään ja sieltä lopuksi peffaan. Ihanaa! Tyttöjen illat on ihania!

Ei mulla kait muuta. Moi.

♥ Raisa

Raisa’s Plastic Beauty Parlor

Arvatkaa mitä eilen tein päivällisestä nukkumaan menoon asti! Pesin ja kampasin mun poneja 🙂 Tää on ihan hassuu, mut mä en ole sitten lapsuuden sitä tehnyt. Hassua siksi, että tottahan kunnon ponikeräilija aarteensa puunaa ja keittää ja mitä kaikkea ne hörhöt tekeekään. Poneille kun tulee syöpää ja niiden hännän tyvi ruostuu jne. Joten niitä pitää hoitaa, ettei noin ikäviä asioita pääsis tapahtumaan. Mutta minä olen toistaiseksi niitä vaan ostanut ja laittanut likoineen ja takkuineen suoraan näytille. Eilen sitte sai likaisten lasten tahmajäljet kyytiä ja mulla on nytten kovin puhtaat (en siltikään keittänyt tai mitään sellasta vakavaa tehnyt) ja järjestyksessä olevat ponit. Yläkerrassa Lullaby Nurseryn kanssa on kaikki vähemmän tärkeät ponit, eli kaksoiskappaleet ja ne, joita mulla tai mun kavereilla ei mun muistin mukaan ollut, ja alakerrassa pilvihyllyillä on rakkaimmat ponit, eli ne joita mulla sillon pienenä oli. Mullahan ei ole ponin ponia jäljellä, kun meidän talo palo mun ollessa viidennellä ja multa meni n. 47 My Little Ponia (olin tosi leluilla lellitty kakara) ja ne jotka haalin palon jälkeen mun tosi reilut vanhemmat anto jollekkin ällölle kakaralle, ilman mun lupaa. Siinä teille selitys miks mä olen tällänen. Koska meidän talo palo mun ollessa parhaassa leikki-iässä. (niin, siihen aikaan vielä viidesluokkalaisetkin leikki poneilla ja barbeilla – nykyäänhän vielä 36 vuotiaatkin niillä leikkii…)

Tässä alakerran ponit ♥

Mä eilen vähän juksasin niistä tilaamistani poneista, tai siis muistin väärin mitä olin tilannut. Tässä lista niistä mitä on tulossa: Baby: Hattara, Surprise, Salama, isoista Kupliina, Rusettiina, Minttu,  Blue Belle, Heart Throb (muistaaks kukaan tän suomenkielistä nimee?) ja sit yks semmonen merihevonen (mulla oli muistaakseni niitä neljä, kaks varsaa ja kaks aikuista, niissä aikuisissa oli sellaset simpukkatelineet :). Eilen illalla tilasin sen vetoankan. Ja just tajusin, et maksan siitä suurinpiirtein saman verran kun olisin maksanut siitä kulhosta Stockalla, mistä eilen puhuin…

Avalle, kiitos kommentistasi!! ♥

Avalle, ja kaikille muillekin, tämä on sitten viimeinen postaus ennen arvontaa! Huomenna varmaan sitte olis se kolmassadaspostaus ja sehän on se arvonnan tuloksen julkistaminen. Eli vielä kerkiää laittamaan oman kommenttinsa mukaan.

sit mulla on sellasta aikuisten asiaa…luen kirjaa nimeltänsä Moneyless Man. se on just näitä eletään xx määrä aikaa ilman jotain juttua (ekovuosi manhattanilla, vegetable, animal, miracle jne.) siinä eräs mies elää vuoden käyttämättä rahaa. Vielä en ole päässyt niin pitkälle, että se olis alottanut sen vuoden, aluks on sellasta pohjustusta, syitä ja valmistelua. Mä tykkään tosi paljon tollasista kirjoista. Ihan niinkuin tykkäsin joskus aikanaan tosi-tv sarjoistakin. Selviytyjistä ja Amazing Racesta. Sit se menikin ihan plörinäks, kun niitä alko tuleen ihan pöljistä aiheista. Enää en tiedä, mitä siihen maailmaan kuuluu, kun pustosin kärryiltä pari kolme vuotta sitten hankiuduttuani eroon miehestä jolla oli digiboxi 🙂
Mun suosikkikirjani on juuri vastaavanoloinen The Simple Living. Näähän itse asiassa on kuin tositv sarjoja, mutta vaan kirjoina 🙂 Oikeat ihmiset on ihania ja mielenkiintoisia, kunhan niihin saa pidettyä tietyn etäisyyden 🙂

Mutta siitä kirjasta! Siinä oli tosi hienosti sanottu (nyt seuraa mun oma suomennokseni – mä muuten joskus joudun kääntämään Chrisille englanniksi jos katotaan jotain elokuvaa, jossa välillä puhutaankin englannin sijaan jotain muuta kieltä, niitä tekstejä, ja olen yllättävän hyvä siinä :), vaikka se onkin ihan syvältä) tavaroista: “Jos joutuisimme itse tekemään pöytämme ja tuolimme, emme heittäisi niitä pois siinä samassa kun vaihdamme sisustusta. Jos näkisimme sen lapsen kasvot, joka aseistetun vartijan valvovan silman alla, leikkaa kankaan vaatteisiimme, joita ostamme muotiliikkeistä, ehkä jättäisimme vaatteen ostamatta. Jos näkisimme missä oloissa sika teurastetaan ehkä pärjäisimme ilman pekonia. jos joutuisimme itse puhdistamaan juomavetemme, emme todellakaan paskoisi siihen”. Mun mielestä toi on just niin totta. Näitä asioita on niin helppo olla noteeraamatta. Mutta silti ne tapahtuu.
Näitä kauheuksia on tosi helppo tuoda esiin, mutta aina ei kerrota mitä vois tehdä toisin. Minäpä päätin kaikessa viisaudessani kertoa teille, arvon lukijat pieniäsuuria keinoja maailman pelastamiseksi!
1. Ryhdy kasvissyöjäksi
2. Kun olet ostamassa uusia juttuja, mieti tarkkaan tarvitsetko niitä todella, vai oletko rakentamassa parempaa/kauniimpaa/mielenkiintoisempaa itseäsi tavaroiden avulla
3. Pyri ostamaan vaatteesi ja muutkin romppeesi käytettyinä
4. Korjaa rikki menneet tavarat ja vaatteet
5. Korjauta ne tavarat ja vaatteet mitä et itse osaa korjata, vaikka se joskus olisin rahallisesti kalliimpaa kuin uuden ostamine
6. Osta lähellä tuotettuja tuotteita, jos näitä ei ole tarjolla osta luomua ja reilun kaupan tuotteita
7. Liiku kävellen ja pyörällä
8. Kerää sadevettä puutarhan kasteluun
9. Kasvata itse yrttejä, salaattia, mihin nyt taitosi ja puutarhasi koko riittävätkään.
10. Pidä hyvää huolta niistä tavaroista, jotka olet itsellesi haalinut
11. Adoptoi koditon, älä hanki kasvattajalta/kaupasta kun olet hankkimassa eläinystävää
12. Suosi pieniä tekijöitä/tuottajia mm. Pinkkis, Lassilan Tila
12. Ole itse se muutos, jonka haluasit nähdä maailmassa (Gandhi)

Osa saattaa olla lapsellisia ja sellasia pintaraapaisuja, mutta tärkeitä kuitenki 🙂 Sanassa toivo, on kaunis pehmeä valo.

Kirjasta vielä (mä olin kuulkaa oikein merkinnyt kirjanmerkeillä kaksi kohtaa blogiani varten!), se mies sanoi myös viisaasti, että köyhä on se, joka koka ajan haluaa jotain lisää.

Mä en siis todellakaan ole täällä teitä valistamassa, mä ehkä enemmän itselleni näistä asoita selkiytän. Mulla on niin hakusessa tää koko juttu. Mutta mä tiedostan, että on ongelma. Eikö se siitä lähde, sen purkaminen?

Mä söin eilen yhdellä istumalla koko suklaalevyn, ei missään tapauksessa pitänyt, eikä edes lopuks tehnyt mieli, mutta kun se oli niiiiiin hyvää, ja ennen kaikkea se oli siinä, käden ulottuvilla. Kaakaoonkin liittyy niin paljon epäkohtia. Onnistuiskohan sitä olemaan pelkällä reilun kaupan kaakaolla? Siis niin, ettei enää suklaata/kaakaota,  ellei se olis Reilun Kaupan?

Voiton tavoittelu on tehnyt ihmisestä hirviön.

Raisa

post juhannus

Mui.

Se on Raisa täällä taas. Täytyy ottaa nyt todella varovasti, on nimittäin kuulkaas niin tasapainonen olo, että pelkään sen särkyvän rikki pois ja kaiken olevan taas heikunkeikun ennallaan.

Oli meinaa mainio juhannus. Pelkäsin, että se menee ihan mönkään koko juhla, kun meillä meni suunnitelmat sitä mukaa kun mä niitä kehittelin. Tai no joo, yks suunnitelma mulla oli ja se ei toteutunut, sitten keksin uusia ja tuli riitoja ja ei meinattu mennä minnekään, eikä edes grillattu eikä ole pihalla terassikalusteita ja vettäkin sato ja vaikka mitä. Ja silti oli ihana juhannus 🙂 Veikkaan, että se oli just se meidän tekemisten pienuus ja hallittavuus, mikä siitä teki niin ihanan!

Eli mitä sitten tehtiin? Tehtiin kaikkea pientä kivaa mistä jää hyvä mieli ♥ Lapset leipo Chrisin kanssa ihania keksejä. Minä käytin osan meidän melko isosta sienisadosta. Sulatin toisen pakastimen (nyt se on kikherneitä lukuunottamatta tyhjä, odottaen kesä satoa). Siivottiin! (kuvia kohta) tein askartelujuttuja jotka on roikkunut jonkin aikaa (kuvia kohta). Oltiin juhannuskävelyllä ja minä sain otettua ihania kuvia (kuvia kohta!). Lapset nukku teltassa kunneS alkoi satamaan. Oltiin Nuuksiossa 7 km lenkillä ja eväsretkellä (kuvia kohta). Vein auton korjattavaksi! Ja sitte paras! Minä puutarhuroin!!! Ajattelin, että vitut naapureista, minähän olen omalla pihallani just niin paljon kuin haluan! Meillä oli yks nurkka tontista pahasti takiaisten valloittama, raivattiin se ja minä toin kolme-neljä kottikärryllistä multaa ja valmista kompostia ja lopulta siinä oli mulle ja Pinjalle kasvimaa. Emmä tiedä keritäänkö me mitään siitä saamaan, mutta ainakin avomaankurkkuja ja salaattia siihen istutettiin.
Sunnuntaina käytiin Stockalla vaihtaan Chrisille isommat kengät, ja hittolainen! Siellähän oli alennusmyynnit. Ja ne pirulaiset tiesi, että mä olen tulossa, sillä ne oli laittanut just siihen eteen ne astiat mistä mä tykkään ja ne oli kanta-asiakastarjouksessa, ja mulla oli paljon aikaa niitä hypistellä, kun chris vaihto kenkiään. Ja sitte C vielä oli ostamassa mulle niistä kaikista kauneinta ja mä en halunnut. !! Voitteko uskoa! Mä en ostanut MITÄÄN! Vaikka ne oli just niitä mistä mä niin tykkään ja vielä tarjouksessa! Mä vaan ajattelin, että kuinka kauan joutuisin tekemään töitä että olisin sen tienannut, miltä se näyttäis kotona kaikkien muiden ihanuuksien seassa, kuka sen on tehny, mistä kaukaa se tulee…ja sit mä ajattelin sitä, että mitä mä haluan sitte tän jälkeen. Mä olen niin viisas! Ha hahahah! En oikeesti, sillä olen viikonlopun aikana tilannut My Little Poneja oikein urakalla taas! Niistä lisää myöhemmin!
Stockalta ruokakauppaan, 70 euroo kaikkeen tarpeelliseen ja mahdollisimman kotimaiseen jne. (+ riisijäätelöt, hillottua inkivääriä ja cashewpähkinöitä – ne makso vittu 15 euroo! järkyttävää!) Sieltä sitten Plantageniin (ok, ei ihan sovi tähän mun hienoon ideologiaani kotimaisuudesta ja pienien tukemisestä, mutta mä olen tällä puutarhurointialalla vielä niin uusi, etten edes tiedä missä niitä kauppoja on) ostamaan yrtteä. Ostin kotimaisia luomuyrttejä kamalan kalliilla hinnalla (mietin, ett kaupasta olis saanut samalla hinnalla valmiiksi kasvatetut yrtit), joitain siemeniä (aika vähän mitään enää kerkiää laittaa, mutta jotain kuiteski) ja sitte ostin ♥ kaksi marjapensasta!♥ Karviaisia. Toinen oli hieno kotimainen ja toinen oli puolet halvempi.

Puutarhuroidessani möyhensin erinäisiä paikkoja ja tulin hätyytelleeksi muurahaisia oikein toden teolla. Vähän tuli paha mieli, mutta toisaalta taas kun alan nyt niitä paikkoja hoitaa, niin ne tulis kuiteski hätyytellyiksi. Silti. Ne kanto niitä muniaan kolmekin muurahaista yhtä munaa jne. Meidän kompostista (joka oli yllättävän ravinteikkaassa ja hienossa kunnossa, vaikkakin liiian kuiva) oli jonkun koppakuoriaisen jättiläismäinen toukka! Ihan hirveen kauheen kamala! Mä hain koko perheen sitä kauhistelemaan! Mä otin itsekin kuvia, mutta ne ylivalottu tai jotain, joten ihan kuulkaa teidän iloksi etin netistä sellasen ja tässä se nyt sitte on!

Ja kooltaan se oli suurin piirtein mun peukalon paksuinen.

Että silleen! Kuukausi vielä lomaan. Mutta mä kyllä nyt taas nautin ihan tästäkin. Lomalla se tietenkin huipentuu, mutta mulla on kyllä melko mukavaa ihan muutoinkin. Eikä mulla siltikään ole sellasta hurmostilaa, vaikka en ole kyllä ihan varma, ajattelenko mä koskaan sellaista olevan. Mutta siis mulla on mukava olo ihan itsenäni, vaikken mikään kovin kummoinen olekaan. Se vaan on niin mukavaa, kun on sanut asioita aikaiseksi. Kerroinko muuten siitä yhdestä Blythe takista jota työstin. Ei siitä sitten tullut mitään 🙂 Muuta kuin harjoituskappale. Kyllä mä ehkä vielä joskus voisin tehdä sellasen vähän paremmasta kankaasta, mutta en nyt ehkä ihan heti kuiteskaan. Anyway, se, että tuhrasin siihen ainakin kaksi päivää ja lopulta se ei sitte ollutkaan hyvä ei harmita mua juuri lainkaan! Ja aiemmin sellanen ajantuhraaminen olis syönyt mut elävältä.

Poneista. Chris laitto mulle linkin jonhonkin nettikauppaan, jossa niitä vanhuksia oli. Mä sitten joitakin tilasin, ja jotenkin siitä taas vähän innostuin. Tilasin sitte parista muusta paikkaa kans. Kaikista hienoin oli Kupliina! Muistatteko sen keltasen istuvan ponin? Sen just tilasin! Meriliinukankin haluaisin, mutta niistä on enemmänkin jotain jenkkiversioo  tarjolla, enkä mä sitä halua. Ostin myös baby Rusettiinan ja Baby Surprisen. Mä tykkään poneista, mutta olen ihan hulluna niihin poneihin, jotka mulla on itellä joskus ollut! Tai jotka muistan jotenkin lapsuudestani. Ja nää on just niitä!

Toivottavasti teillä oli yhtä ihana viikonloppu! Pari skräppijuttua tuli vielä siihen arvontapakettiin.

Ja sitten niitä kuvia! eikä, kun sitä ennen kiitos vielä Kaislalle tarjotin -kommentista! Mä olen itse tehnyt, tai siis ainakin vahvasti niitä tuunannut. Ne on nimittäin kirppikseltä ostettuja puu-(tms.)tarjottimia, jotka olen kankaalla päälystänyt. Olen tehnyt sellasia todella paljon, ja niistä melkein  aina tulee tosi kivoja!

Kuvia!

Eli tässä todisteet siitä, että siivottu on! Lapsetkin sain pitkästä aikaa siivoamaan omat hommansa!

Sitten askartelujuttuja (ennen nukkeja)

vähän vanhempia askartelujuttuja

Ja sitte Nuuksioo (ilman nukkeja vielä tässä vaiheessa)

Ja sokerina pohjalla: Tytöt! Juhannuksena ja Nuuksiossa, ja Nicky vielä ruumiin hävityspuuhissa.

♥ Raisa

Täällä taas, hei vaan hei.

Alunperin oli tarkoitus, että oltais eilen menty leffaan Satun kanssa, mutta sitten tuli vähän aikatauluongelmia, ja lopulta Satu tulikin meille. Ens viikolla mennään peffaan.
Siinä rupatellessamme minä leivoin paljon ja hyviä sämpylöitä, sekä kokeilin kirjaan tulevaa inkivääri-ananasmuffinsi reseptiä. Kaupassa käydessäni tykästyin pekaaninpähkinöiden ulkonäköön, joten ostin niitä ja taikinan sekaankin nakkasin (tälleen ne reseptit syntyy 😉 ) Muffinssit olivat oikein ihania, Pinja ei tykännyt inkiväärin pistävyydestä, mikä oikeastaan oli just hyvä, koska en halunnut niistä liian lällyjä, vaan Rhinomaisen  (meiden edesmennyt kiukkuinen pupu) sähäköitä.
Samalla kun itse leivoin laitoin Satun ja Pinjan tekemään taikataikinasta aurinkoja, nämäkin kirjaa varten.
Meillä oli oikein mukavaa ja leppoisaa. Aika loppu kesken. Mutta keskiviikkona jatketaan!

Mulla ei ole mitään ihmeellistä asiaa tai mitään, kun en ole mitään tehnytkään. Mutta ajattelin jatkaa sitä meidän kodin esittelemistä. En muista mihin jäin, enkä oikeastaan siitä pyri jatkamaankaan. Haluan vaan näyttää sitä kaaosta mikä meillä tällä hetkellä vallitsee. Meillähän Chris siivoaa keittiön ja lattiat, imuroi ja pesee, mutta ei juurikaan pyyhi pölyjä, eikä järjestele. Lapsille kuuluu vessat, portaat ja omat huoneensa. Mulle kuuluu se järjestely ja semmonen piperrys. Ja Tehdas.
Tää on vähän hassua, mä olen suuri järjestyksen ystävä, tykkään järkkäillä ja järkeistää. Mutta toisaalta olen täysin kaoottinen, en ikinä laita mitään omalle paikalleen saman tien. Kaikki jää puolitiehen.
Nyt siis seuraa kuvia, joita kukaan täysjärkinen ei laittaisi julkiseen levitykseen, ja varmaan mua itteänikin harmittaa jälkeenpäin, mut ihan sama. Tämä on totuus 🙂

En voi käyttää luksushanaanikaan, kun lavuaari on täynnä kankaita 😦

Siellä on vitsi sata ja yksi projektia meneillään…

Sitten vähän kivempia kuvia, mutta ei nämäkään kuvina kovin hyviä ole. Seli seli vali vali.

Tämä on yläkertaan johtavien portaiden yläpäästä. Noi lokerikot on melko raiskattuja, kun haen niistä aarteita tytöille ja/tai koruihin, mutta kyllä mä nekin joskus vielä päivitän. Huomatkaa hieno taulu 🙂

Keittiön seinä.

Lähikuva yhdestä tämänhetkisestä suosikkiasiasta kodissani.

Sängyn yläpuolella.

(tossa pehmispurkissa on mun masennuslääkkeet, joita en enää käytä. Nyt käytän jotain muuta. Josta tuli mieleeni, että hittolainen, sain reseptin vittu närästyslääkkeisiin. Kuinka vitun vanha musta oikein on tulossa?!!? vittu. vituttaa. Stressiperäistä närästystä. Vanhus.)

Tässä myös tämänhetkisiä suosikkipaikkojani koko maailmassa. (kunpa voisin olla muovia ja mun takaraivosta lähtis naru, jolla vaihtaa silmienväriä)

Ai vitsi! Ennen kun unohdan! Ava, se dinomekko…hitto, mä en muista edes minkä merkkinen se on, mutta mä olen kahdesti siihen liikeeseen törmännyt ollessani Södermalmilla matkalla Good Storesta (ihana, käymisen arvoinen vegaaninen ruokakauppa) Hermansille syömään (maailman paras ravintola). Se on pelkästään lastenvaateliike, mutta niiden isoin koko menee mulle aikas hyvin, olen 160 cm pitkä. Rodini. Siinä merkissä tais ainakin lukea Rodini. Iso osa, ellei kaikki oli tehty luomupuuvillasta.

Salaisuus: olen mahdollisen ens kesäisen amerikanmatkan ohella alkanut säästämään salaiseen matkakohteeseen. Jotenkin se vaan tuntuu niin itsekkäältä, että olisin taas menossa Japaniin. Meidän piti Chrisin kanssa mennä sinne häämatkalle, mutta nyt mä olisin jo toistamiseen menossa sinne ilman sitä. Mutta jos ihan totta puhutaan, en ihan näe Chrisiä tyytyväisenä Tokiossa tai Shinkansen junassa matkalla paikasta x paikkaan xap. Ehkä se tykkäis paremmin jostain lepposammasta. Pinja kysy eilen, että mennäänkö vielä uudestaan Japaniin…eli eihän se olis ollenkaan itsekästä alkaa säästämään lomareissuun tyttäreni kanssa, eihän? Mutta joo, säästän nyt ihan virallisesti ens vuodelle aikomaani sukulaisreissuun. Vähän harmittaa, kun on velvollisuuksia. Mä kun olisin ennenmmin halunnut johonkin isoon ja vauhdikkaaseen paikkaan, mutta “täytyy” mennä pienelle saarelle. Mutta toisaalta, siellä oli aivan ihanaa ja ennen kaikkea Chrisin äiti on niin ihana. Ne muuten saattais olla tulossa ens keväänä käymään!

Joo, olihan mulla asiaa sittenkin.

Eiliseen listaan vielä yksi ihanimmista kaupoista jonka tiedän
http://www.runsaudensarvi.net/
ja sitten tietenkin Planet Idan linkki! Idalla on ihania ompeluksia, joita kyllä vähemmän Madeby:ssa myynnissä, mutta niistä varmasti voi Idalta kysyä halutessaan. Pinjalle ostin sellasen pupukukkaron http://madeby.fi/artist/shop/planetida/1

Mut mä meen nyt närästeleen.

Hauskaa juhannusta!

♥ Neiti Närästys

Jos tänään siitä oluthiivahiutaleesta

Heips!
tervetuloa uusi lukija! Oletko se Sanna, jolle jätin mainostuskommentin blogistani? Ei ollut tarkoitus kalastella uusia lukijoita, vaikka onkin ihanaa, että sinut tänne sain. Ennen kaikkea halusin kuitenkin jakaa nukkeinnostustani samanhenkisen ihmisen kanssa 🙂

Ok, se siitä. “Löysin” eilen muistitikustani kuvia, jotka olin unohtanut. Jaan niistä osan teidän kanssa, koska olen niin antelias luonne. Kuvat ovat Sari Tammikarin ottamia.

Tossa ekassa kuvassa mun pylly tekee sellasen “pyllyhyllyn”, tiiättekö niitä joita usein näkee isopyllysillä ihmisillä. Siis ei niin, että mun pylly yleisessä mittakaavassa olis iso, mutta mulle se on iso, ja tekee siis tollasen hyllyn.

Sitten vielä vegesnäkki.

Tykkään tosta mekosta tosi paljon!! Näin jälkikäteen se oli ihan ehdottomasti mun oaras ostos sieltä Tukholmasta. Nää kuvat on siis siltä reissulta.

Eilen en tehnyt muuta, kuin laitoin nukkekotia. Lopulta otin väärällä objektiivilla kuvia, joten ne ei ole ihan sitä mitä halusin, mutta saatte niistä se idean kuiteski.

Tässä Mimin koti, se on kph:n peiliä vaille valmis 🙂 Pöytä on se kotatsu, ilman peitettä (ei sitä kesällä käytetä!)

Mimi lukee siellä Pinjan tekemää Ilta- Lehteä 🙂

Tässä Nickyn ja Vickyn keittiö, jonka olen siis tehnyt ihan itse!! Jääkaapin ostin valmiina. Keittiön ylähylly (tästä olen huikeen ylpeä) on tehty mustekynän halvasta rasiasta!

Liimasin sinne sisään vaan pari puuliuskaa. Hieno!

Tässä Vicky pelaa jotain tietsikka peliä ennen nukkumaan menoa

Nicky ei saa unta

Kaksosilta puuttuu vielä wc-juttu, muuten vessa valmis
¨

Aion jostain kehittä niille vielä jonkinlaisen väliseinähyllyn, että keittiö ja makkari olis enemmän omia tilojaan. Toi niiden tapetti on vähän liikaa, tekee tilasta noin isona pintana aika levottoman. Voi olla että sille tapahtuu jotain.

Oluthiivasta…ei mulla siitä ole mitään sanottavaa nytte…lukekaa sitten uudesta kirjasta. Aion tehdä oman pienen jutun kirjan alkuun tollasista ihanista pienistä vegaanisista erikoisjutuista.

Linkkejä suosikkikauppoihini
http://www.helunafashion.fi/
http://www.asoka.fi/
http://madeby.fi/artist/shop/Pinkkis/1
http://www.ekolo.fi/
http://www.viivoan.fi/
http://www.kierratyskeskus.fi/

Tykkään pienistä liikkeistä, joissa asioidessa tulee olo, että minun asiakkuudellani on jokin merkitys. Että tuen ostoillani oikeaa ihmistä, enkä jotain jättiyritystä.

Kaikkea pientä ja pikkiriikkistä teille nyt sitten vaan! Vielä pari postausta aikaa osallistua arvontaan! Viikonloppuna lisäsin siihen pakettiin yhden satsin kimallekirjaimia ja 2 arkkia skräppitarroja.

♥ Raisa

Oluthiivahiutale

Paljon asiaa ja paljon kuvia. Ja ihan superkuumaa hernekeittoa. Syön, siis.

Perjantaina ei kait mitään. En nyt yhtään muista. En ainakaan saanut leivottua tai muutenkaan valmisteltua seuraavan päivän superihanaa skräppäystä. Lauantaina nimittäin tuli melkionen kiire tehdä kaikki. Nörttinä leivoin Vadelmaunelmia. Teen niitä aina kun pitää tehdä jotain makeeta ja ihanaa. Se nyt vaan on niin helppo ja nopee ja vähävaivainen leivonnainen. Ja ennen kaikkea herkullinen.Lisäksi tein uudesta kirjasta Mahdottoman Maukasta Perunasalaattia. Siitä(kin) tykättiin kovasti.

Lauantaina siis olin n. puoli kahdesta johonkin jälkeen puolen yön Sarilla skräppäämässä, syömässä ja nauttimassa ihanasta seurasta. Oli mulla nuketkin mukana, kun tiesin, että Sarilla varmasti on hyviä paikkoja kuvauksiin:)

Mä olin jo kumartumassa laittamaan tytöille turvavyötä, kunnes tajusin mitä olin tekemässä. Ei hemmetti! En laittanut vyötä kiinni.

Kirsikoita ja Hurmaavaa Tummaa (suklaa) söin ihan tuskassa. Ihanaa. Ja kaikki muukin oli ihanaa, paitsi focaccia leivän päällä olevat oliivit. Ne nypin pois.

Sain skräpättyä ihan kivasti, käytettyä paljon kirjaimia (tajusin, et mulla on niitä laatikkokaupalla, avaamattomia ja avattuja settejä), meillä oli siellä skräppiradio ja puhuttiin rumia.

Tässä alla näkyy melko hyvin mun hieno t-paitani. Ostin sen kirppikseltä. Tais maksaa 50 senttiä.

Tässä me kaikki ihanaiset ♥

Ette usko kuinka tärkeitä ihmisiä tässä kuvassa on!

Tytyökin pääsi kokeilemaan.

Vaikka muutoin ne hengaili Sarin tytön kanssa, jolla oli isojen tyttöjen sukkahousut ja korvakorut!

Tässä sivut jotka tein. (mulla on aika paljon vanhoja kuvia vielä skräpättävänä, ne on sellasia “täytyy skräpät ennen kuin voin tulostaa uusia kuvia”  juttuja, eikä niin inspiroivia kuin jotkut tuoreemmat, mutta olen silti ihan tyytyväinen illan saldoon.

Tässä nerokkaasti yhdistin kolmesta eri tapahtumasta kuvat yhteen aukeamaan, en olis millään jaksanut tehdä kaikista omaa sivua.

Tässä taas ei ole oikeen mitän ideaa, kivoja kuvia pupuista vaan.

sitte pari pikasivua lasten koulukuva albumeihin.

Jotenkin musta tuntuu, että olisin tehnyt vielä yhden koulukuvasivun, mutta en ehkä ottanut siitä kuvaa.

Tytöistä vielä tälläsiä kuvia.

Sunnuntaina sain pyykättyä, tyhjennettyä kirjahyllyä ja muutenkin vähän laitettua tavaraa Hesyn kasaan. Kasasta tuli lopulta niin iso, että päätettiin lähteä viemään se sitte saman tien pois. Otettiin koirat mukaan, kun Kenai on niin onneton jäädessään yksin (siis tosi kamala).

Tytöt jäi kotiin.

Siitä oli niin lyhyt aika, kun siellä viimeks käytiin, joten ei mitään ihmeitä löytynyt. Itselle yksi toppi, nuken hame, kangasta, siinä se tais olla. Mutta saatiin paljon tavaraa vietyä, siitä oikein tyytyväinen.

Otin mä vielä pari kuvaa nukeista, kun se on niin hauskaa 🙂

Aloin tekemään yhtä takkia, josta ei varmaan ikinä tule takkia. Mutta ainahan sitä voi yrittää…

Maanantaina mulla oli siis palkaton vapaa, mentiin keskustaan, kun mulla oli lääkäriaika. Siellä itkettiin, kun olen niin huono olemaan itkemättäkään. Uuden työnantajan takia mulle ei kuulu enää sellasia etuuksia kuin ennen, joten vaikka terapia menis sitten omast apussista. Arvatkaa ainonko maksaa…no en aio. Sanoinkin sille, että koirien lääkärikuluihin olen valmis laiitamaan tuhanisa euroja, mutta kun on kyse omasta terveydestä, niin kipuraja menee parin kympin tietämillä…
Lääkärin jälkeen käytiin Arnoldsilla testaamassa uudet vegaaniset donitsit, kookos-suklaa. Aivan taivaallisen ihanat! Otettiin muksuillekin.
Minä katosin xx ajaksi Hobby Pointin syövereihin, löysin paljon kaikkea tarpeellista. Maksoin niistä myös paljon kaikkea tarpeellista. Siellä kävi yks tosi kummallinen juttu. Yks myyjistä, itseasiassa taitaa olla se omistajatar, mätkähti lattialle sillee ihan pitkin pituuttaan, siis ihan silleen että se oli kaikkinensa siinä maassa. Ja samantien se pomppas jo ylös, ja valitti kompastuneensa johonkin. Mutta se mikä tästä tekee outoa, ettei kukaan tehnyt elettäkään auttaakseen sitä, tai kysynyt että onko se kunnossa. Minäkin vaan olin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta kyllä siinä oli muita ihmisiä ja henkilökuntaakin lähempänä. Tosi kummallista. Sitten kun mä teen sen mun elokuvan, niin täytyy muistaa laittaa tollanen kohtaus siihen. Vähän niinku pieru, jolle kukaan ei naura. (en tarkota, että sille olis pitänyt nauraa, mutta joku reaktio olis ehkä kuitenkin kuulunut asiaan).

Askartelukaupasta balsojen ja lennokkivanerien kanssa Ruohonjuureen (josta en kauhesti tykkää, siitä on tullut sellanen pillerikauppa, josta hakemalla saa etsiä kotimaisia, lähellä tuotettuja juttuja). Mutta etittiin hiiriystävällistä hiirenloukkua, niillä on joskus niitä ollut. Mutta eihän siellä mitään tollasta enää ole.

Ei ollut Stockallakaan.

Silvepleessa olis sitä vastoin paljon ihanaa ruokaa♥. Napa paukku.
Maha pystyssä Ekoloon, sieltä koiranruokaa, pähkinöitä, oluthiivahiutaleita (joista mun piti kirjoittaa enemmänkin mutta en enää ehdi), jauhoja ja pesuaineita.

Ja lopulta kotiin.

Mä aloin työstää nukketaloa. Otan ihan lähiaikoina kuvia siitä, mitä se nyt on. Tein esim kaksosten keittiöön keittiön! Tosi kämänen, mutta kaikessa kämäsyydessään tosi sulonen. (siis melko nolo).

Ihanaa, kun on niin tynkä tämä työviikko!!

Kaikkea ihanaa teille!

Ai nii! Planet Ida, kävin katsomassa sen sun kuvan! Ihana!!!! Kiitos ♥

Uudelle lukijalla, Neiti Manteli vai mikä se oli (anteeks, etten nyt muista!) Tervetuloa!! Ihanaa!! ♥ Älä säikähdä mun nukkepostauksia! Kyllä mä muustakin kirjoitan! Aina välillä. Ja kohta mä jo kyllästynkin niihin, ja siirryn seuraavaan kohteeseen!

Ai nii2! Tilasin kankaita!! En hurmoksessa, vaan tosi tarpeessa! Lisää myöhemmin! Tähän mennyt tuhottomasti aikaa!

♥ Raisa

Toys toys toys

Toys, toys, toys, I’m looking for a good time

Toys, toys, toys, get ready for my love

Toys, toys, toys, I’m looking for the good time

Toys, toys, toys, I’m ready for your love

Osa teistä on varmaan liian nuoria muistamaan tollasta biisiä, osa ei ollut syntynytkään silloin kuin meikäläinenkin sitä nuorkan discoissa hikipäissään joras. Sabrina Isotissi ei tietenkään laulanut leluista, vaan pojista. Vaikka sama asia ne sille varmaan oli ollut.

Eilen vihdoin ja viimein tuli se samperin paketti! Täynnä kaikkea niin hienoa! Ja arvatkaa onko mulla kuvan kuvaa – Ei ole. Kodit alkaa pikkuhiljaa oleen valmiita. Kaksosten koti on vielä pahiten kesken, mutta uskoisin, että ens viikolla, kunhan saan pieniä saranoita, saadaan se lopulta valmiiksi. Saranoita tarviin keittiön kalusteeseen. Ajattelin ainakin yrittää tehdä sen yhteistyössä Chrisin kanssa, ettei tarviis ostaa. Mimin koti on wc:n peiliä ja mahd. seinän pinnoitusta vaille valmis. Bambilta puuttuu edelleen pönttö ja lavuaari. Kaksosilta kaikkee.

Toissapäivänä tuli yks kirja, jossa kaavoja nukkejen vaatteiden tekemiseen. Olen vasta kopioinut niitä, ja ehkä tänään pääsen tekemään takkia. Mulla on pari tosi ihanaa kangasta, jotka olen kirpparilta haalinut pieniä tekoturkiksia varten. Ja nyt niihin on kaavatkin!

Katselin tossa kalenteriani, (jota en kyllä ole muistanut päivittää, joten oikeesti nää asiat ei edes ole siellä kalenterissa, mutta en keksinyt muutakaan aloitusta) mulla on ihan huikee määrä sosiaalisia tapahtumia tiedossa! En tiedä pitäiskö tästä jo vähän ahdistua. Ei! Kun olla innoissaan! Tekee just hyvää mulle!!!

Lauantaina: Skräpätään Sarilla niin, että saksia joudutaan terottamaan välillä ja perunasta tekemään lisää liimaa! Ja syödään niin, että napa raikaa!! Ja se ihana voimistuttava seura!!! Vitsi! Sinne vois kyllä jäädä yöksikin, mutta Chrisin on niin hankala saada nukuttua ilman mua, etten raaski. Ja ehkä mä oon muutenkin vähän huono nukkumaan muiden nurkissa. Mutta varmasti siellä saa ihan sydämensä kyllyydestä taas sivuja tehtyä. Sitä ennen täytyy leipoa ja tehdä jotain muuta herkkua. Ihanaa! Teen niitä raparperipikkareita, jos vaan on raparperit kasvanut tarpeeksi.

Näitä mitä kuvan oik. reunassa on päällystämättöminä. Tai siis onhan niissä vispi, mutta siirappi puuttuu. Pahoin pelkään, ettei raparperit kuitenkaan ole vielä ennättäneet kasvaa, kun silloin jouduin ottamaan ihan pienimmätkin. No, jotain herkkua varmasti keksin.

Maanantaina on palkaton vapaapäivä, mennään Amerikkalaisen kanssa keskustaan. Mulla on lääkäri. Käydään Hobby Pointissa hakemassa nukkekotitarpeita (lapio, tapettia, saranat, muovailumassaa, listaa, ja varmaan balsaa, että mäkin voin työstää jotain puujuttuja, ja jos siellä vaan on, niin velcroa jossa ei olis liimaa – inhoon sitä. Mun sakset inhoo sitä. Mun ompelukone inhoo sitä.) ja sitte ostetaan Arnoldsilta uusia vegaanisia tummasuklaa kookos donitseja!!! ♥ Ja mennään Silvopleehen syömään! Eikö ole aikas ihana suunnitelma!

Keskiviikkona olen menossa ihanan ystävättären kanssa syömään ja leffaan. Mennään japanilaiseen. Elokuvasta ei vielä tietoa.

Sitte olis viikko tyhjää ja seuraavalla viikolla, Heinäkuun 7. on Koiraryhmän tapaaminen, johon olen päättänyt mennä.

Ehkä mä saan tuuletettua itseäni niin, etten enää olis näin *tämmönen*.

Ai nii, siinä paketissa mikä tuli, oli myös paaaaljon vaatteita, ja yhdet saappaat. Joitain ennätin jo kokeilemaan – ihania. Mutta kaikessa meni niin paljon aikaa, että jäi ihan kesken kaikki järkkäilyt ja muut. Mutta innoissani olen! Se on mulle ihan parasta! Olla innoissaan.

Eilen pelattiin pitkästä aikaan Unoa. Lassi tykkää siitä niin kovasti Sen takia me sitä pelattiinkin, kun nuori mies on ollut niin känkkäränkkä, katsoin parhaaksi vähän pehmitellä. Se on alkanut puhumaankin ihan hassusti. Esimurkku.

Pinja tulee tänään! Onneks siinä on vielä sitä pehmeetä lapsellisuutta jäljellä. Sellasta söpöyttä ja tietynlaista taipuisuutta. Lassi on semmonen jästi, ettei siihen pysty mikään. (Ihan niin kuin minäkin!)

Tiesittekö, että noi mun nuket on kokoelma minuja? En ole kyllä ampunut tai edes ampumassa ketään, mutta tietyllä tapaa tykkään aseista, ja kaipaan sellasta jotain tasapainottamaan kaikkea tätä ultrasöpöä ja pehmeetä sateenkaarimaailmaa.

Ei mulla sitte muuta. Pahoittelen kuvattomuutta!

♥ Raisa

Kuulkaas enot!

Eilen tuli tili, maksoin kaikki laskut (ainakin toivottavasti…oliskohan johonkin muuten kadonnut vesilasku tai jotain…apua!) ja velkani ja mulle vielä jäi rahaa!
Kesälomaakin varten on laitettu rahaa sivuun. On turvallinen ja lämpöinen olo. Aikuismainen. Viime kuussa mulle jäi 80 euroo laskujen maksun jälkeen…
Verkkopankissa nimesin mun säästötilin “Seikkailuja maailmalla” tiliksi. Ehkä siihen on mielekkäämpi säästää 🙂

Kävin ruokakaupassa vähän törsäämässä. Ostin kaikkea kotimaista ja tuoretta. Ja mansikoita! Kesän ekat! Ihanaa! OStin myös Vispiä ja Rice jäätelöä. Ja tein niistä alkukesän ihanimman jälkkärin! ♥
<a href="http://www.flickr.com/photos/the_real_kittygirl/5836664359/&quot; title="First strawberries <img alt="First strawberries
Kyllä mansikoiden pitää olla kotimaisia! Eka mansikka maistu niin tiivistetyltä kesältä että!

Ai nii! Saijamoille: Kyllä vaan! Puputytön Juhakirjassa on varmaan tuplana reseptejä, suolasia ja makeita, verrattuna ekaan. Paljon esikoista monipuolisempi tapaus!

Matkalla kauppaan pysähdyin ottamaan valokuvia. Vitsi, kun olisin saanut valokuvan itsestäni kyykkimässä pellolla kuvaamassa nukkeja!

Kattokaa miten hienot farkut ja saappaat Nickyllä on! Niin yksityiskohtaiset! Tulispa jo ne loputkin tavarat, hiton Tulli! Ärsyttää tollaset täysin joustamattomat firmat ja laitokset. Niinku joku poliisi. Yök.

Ai nii!! Otin eilen sitten kuvan niistä askartelukamoista! Ja niitä on nyt niin paljon, että jaan sen paketin kahtia. Toinen arvonta sitte joskus myöhemmin. Sorry. Mutta voittaja saa kyllä itse valita kumman paketin haluaa.
Tässä kuva kaikesta:

Muistakaa kommentoida!

Loppukevennykseksi vielä kuva mun hienosta vasemman käden hauiksesta 😉

Nii joo, mulla on jo hienoja ideoita seuraaviksi kuviksi Nickyn kanssa…Täytyy muistaa ostaa lapio maanantaina kun mennään keskustaan. Siis Nickylle.

Heippo!

♥ Raisa

Bang bang you’re dead, hole in your head

Ette usko! Eilen 133 ihmistä käynyt täällä. Jälkiä jättämättä.

Avalle ihan alkuun hiusväristä vielä. Tota mun käyttämään väriä ei myydä suomessa, joten sitä ei sinne Animalian listalle kelpuuteta. Tai ainakin näin muistelisin, että sinne otetaan vaan suomessa myytäviä. Mutta tota väriä saa ostaa mm. Vegan Essentialsista, joka on täysin vegaaninen tavaratalo netissä.

Jasminelle: Kiitos! On tosi kivaa, kun kommentoidaan noita nukkesysteemejä. Mä kyllä ymmärrän, ettei mun lukijoissa paljoa varmaan nukkeihmisiä ole, mutta toisaalta kun mä ite olen, niin kyllä mä haluan niistä kertoakin 🙂

Ajattelin tehdä tas sellasen vege postauksen. Ei mitään saarnausta tai kuikuttelua.

Ihan aluks taas tää linkki, http://www.vegaanituotteet.net/ On niin ihanaa, kun joukko aktiivisia hyviä ihmisiä pitää yllä listaa meitä laiskoja varten. Eli täältä voi käydä katsomassa tavallisen ruokakaupan vegaanisen tuotevalikoiman. Tai siis tältä listalta löytyy tieto kaikista vegaanisista tuotteista. Todella kätevä käyttää, eikä tarvii tuntikausia viettää kaupassa tihrustelemassa aineosia. Oikein mainio lista myös niille, jotka itse eivät ole vegaaneita, mutta vegaaniystävät/sukulaiset aiheuttavat päänvaivaa, tai siis niiden helppo ruokinta. Ja voihan siellä käydä katsomassa, jos vaihtais ei-vegaanisen vohvelimerkkinsä vegaaniseen, ilman että kukaan huomaa yhtään mitään.

Puputytön juhlakirja edistyy hienosti! Ollaan melkein kaikki kuvat otettu, jotakin juhlia vielä puuttuu, ja reseptejä täytyy vielä kehitellä.
Tässä Moreenin sivuilta pöllitty esittely kirjasta:
Puputytön juhlakirja on opas eläinystävälliseen juhlimiseen. Se kattaa vuoden monet juhlat uudesta vuodesta jouluun sekä joukon ainutkertaisia juhlapäiviä, kuten häät ja valmistujaiset. Lisäksi kirja esittelee aivan uudenlaisia juhlia. Miltä kuulostavat esimerkiksi karkauspäivän kekkerit neljän vuoden välein tai eläinten kunniaksi vietettävä eläinten päivä joka lokakuussa?
Oli kyse perinteisistä perhejuhlista, riehakkaista kaveribileistä tai ulkona vietettävistä rennoista kemuista, juhlat voi toteuttaa kirjan ohjeilla vegaanista elämäntapaa kunnioittaen. Kuhunkin juhlaan huolella mietitty herkullinen menu on vaihteleva ja helppotekoinen, ja tarjoilut syntyvät tietysti ilman eläinkunnan tuotteita. Runsaasti kuvitetussa kirjassa esitellään myös teemoihin sopivia askartelu- ja koristeluvinkkejä. Kirjan valokuvat on ottanut Sami Perttilä.
Helsinkiläinen Raisa Kettunen on aiemmin tehnyt leivontakirjan Puputyttö ja Vohvelisankari – Vegaanin herkkukirja, jonka toinen painos ilmestyy syksyllä 2011.

Mulla on sellanen kustannustoimittaja (tai siis niillä on ja se tekee töitä myös minun kirjani parissa. Se on ihana. Se on tavallaan semmonen, joka pitää asioista huolen ja mä saan hörhöillä. Mä tarvitsisin oikeeseenkin elämään sellasen!

Tässä vielä alustava kansi, oon mä ihan varmana rehvakkaana senkin postannut, mutta ehkä se nyt kirvoittais teistä jonkun kommentinkin 😉 Mä ite tykkään siitä ♥ Mun rintakehä näyttää hienolta. Ja toi pupu on ihana!

Näiden kirjojen kanssa on se ikävää, tai siis ei ikävää, mutta silleen hankalaa, kun mun pääpotkurini (siis se joka pitää liikkeellä) niiden tekemiseen on sellasen hassun, herkullisen ja värikkään puolen näyttäminen vähän nihkeässä maineessa olevan vegaaniruoan …voi ei! Mulla katos lause ihan totaalisesti. Laittakaa loppuun mitä haluatte. Niin, mä siis haluan näyttää toisenlaisen vegaanisen maailman. Mutta…kirjaa myydään vegaaneille, sitä ostaa vegaanit, jotka jo tietää. Mä haluaisin saada kirjan lihiksille, sellasille avoimille lihiksille, jolla ei ole ihan kamalan syvällä pakottava tarve syödä proteiininsa eläimenmuodossa. (sellasethan kyllä vois tehdä vaikka tofuleikkeitä esim. kalanmuotoista piparkakkumuottia käyttäen).

Joo, eilen facebookissa huomasin, ettäKoiraryhmä niminen ryhmä on olemassa, ja re-aktivoituu tässä lähiaikoina. Ehkä sieltä sais jotain mielekkyyttä tämän *levittää kätensä ilmaan* vastapainoksi.

Illalla tein yhden hameen.

 
Ja otin hassuja kuvia. Nyt on suunnitelmissa vielä hassumpia kuvia.
 
Heip!
 
♥ Raisa
 
vielä muutaman postauksen aikaa kommentoimalla osallistua arvontaan!

Hitsivitsi

Eilen taas (ai nii, jatkan taas blogissani kiroilua, mutten aio laittaa sitä siltikään K-18, pahoitteluni, mutta mä nyt vaan tykkään kiroilla) vittu oli joku kumma juttu. Oikeesti, mä kyllä veikkaan, että mä ite olen se kumma juttu, joka koko ajan märisee jostain. Oikeesti mikään ei ole vialla, mutta mä vaan haluun parempaa ja enemmän. Tai siis kun mä olen tottunut siihen, että kaikki on ihan superihanaa, ja mun elämä ihan mykistyttävän hienoa ja nyt kun mä olenkin laskeutunut “tavallisten” synkistelijöiden pariin, niin mä olen sitä mieltä, että olen jotenkin rikkinäinen. Katin kontit. Tällästä on elämä – ota tai jätä! Ei aina voi olla ihan super sateenkaari ihanaa, enkä mä aina voi olla aivan vitun oikeessa ja kaikin puolin mainio. (mut olispa edes joskus ja sillon kun ei ole niin ei tarviis kyllä olla niin super paskaa, että kolarointi autolla houkuttelee, ihan vaan sen takia, että sairaalassa on niiiiin valkoiset lakanat, eikä tarttis itse edes pissalla käydä)

Anyway, eilen oli taas silleen, ettei mikään oikein houkutellut. Suorittaa vaan piti. Mutta sitte aloin tekee nukenvaatteita. Tein toisenkin yökkäreistä valmiiks. Mä en saatana (oikeesti mua ei edes kiroilututa näin paljoo, mutta kun se on hauskaa!) saa housujen kiinnitysjuttua oikein. PÖH! Aiemmin olen kyllä saanut. Mutta ei haittaa, se tulee taakse eikä siis näy.
Mut sitte teki mieli tehdä jotain uutta (tärkeitä ja hauraita hetkiä, joita tulee kohdella [meinasin sanoa silkkihansikkain, mutta ne ei ole vegaanisia] hellävaroen ja ruokkia juuri oikealla hetkellä) ja kaivelin vähän kankaita. Löysin yhden pienen palasen, jonka saanut äidiltä.
Siitä oli tosi palkitsevaa tehdä tytöille mekkoja.

Eikö ole kerrassaan ihanat! Siis tyttö, mekko ja kuva?

Asioihin. Eilen sato, huomasitteko? Samaa vois kysyä mun pikkareilta, sukilta, tennareitten jokaikiseltä säikeeltä, Wonderbran toppauksilta (vaikka mitä mä niillä – mullahan on niin mahtavat munkit ilmankin!) ja kaikki vastais, että totta hitossa huomattiin. Olin vittu niin märkä, että meinasin alkaa itkeä ihan vaan siitä ilosta, ettei kukaan olis huomannut vaikka olisin itkeä pillittänytkin. En itkenyt. Chris kuivas kun pääsin kotiin. Se oli ihanaa, ja aamulla se vielä hoivas mun rahisevaa pyörää. Mulla muuten menee aina ihan totaalisesti hermot, kun pyörä alkaa pitää ääntä tai jotain. Kaikki rahina ja semmonen epäkäytös. Yök.

Eilen tehtiin pitsaa. Vitsi oli hyvää, jälkkäriks oli Ingmanin uutta Rice -jätskiä. en olis halunnut jäätelöä, kun oli vieläkin kylmä, mutta sen avulla sain suklaata, jota kyllä halusin. Ja oli se jäätelökin ihanaa, kun sen söin kahden viltin alla.

Luin tossa vanhoja postauksiani. Näiden blogien kanssa semmonen samanlainen juttu kuin vaikka skräppialbumeissakin, niillä saa elämänsä näyttämään ulkopuolisten silmään just sellaselta kuin itse haluaa. Sitä voi karsia ihan mitä itse haluaa, näyttää vaan kaikkia onnellisisa juttuja, niin että ihmiset luulee, että sun elämä on yhtä pitkää syntymäpäivää ja joulua. Hassua. Ehkä mun pitäis täällä keskittyä vaan olemaan onnellinen, että te voisitte kaikki kadehtia mua ja toivoa olevanne mun kaltainen, super onnellinen ihminen. Mä oikeesti olin joskus semmonen, mä keksin itselleni joku maanantai, kun tulin töihin (tästä on siis ainakin kaks vuotta aikaa) taas ihan loistavan viikonlopun (loistavuus on mitattavissa sillä, kuinka ihmeellisen paljon oli onnistunut saamaan viikonlopun aikana aikaiseksi) jälkeen uuden sanan, itsetyytyväinen. Mä olis illon niin itsetyytyväinen, että nyt vaan miettii, että mikä silloin oli toisin, kun ihana samanlaista mun elämä nyttekin on. Kait.

Kiitos taas kommentoijille!! Mun tukassa on, ja on ollut jo vuosia, väriä tältä firmalta, sitä saa ostettua nykyisin myös Euroopasta, mikä on oikeen kätevää, tästä firmasta. Ennen kuin värjäsin tukkani, niin lueskelin jotain tukanvärjäys kommentteja, ja kaikki oli kovasti sitä mieltä, että tuo olis paras, muita en ole kokeillut, mutta silti väitän, että tuo ON paras. 🙂

Nicky on niin kaunis 🙂