Hitto, piti tulla ilosena kertomaan kerätyistä teeaineksista, oman pihan raparperipiirakasta, itsetehdystä vaniljakastikkeesta ja sen sellaisesta, mutta joku vetäs verhon kaiken ton eteen, ja siinä verhossa lukee:”olet paska”.
Se siitä sitte. Mä en jaksais tätä. Mä oon kuitenkin oikeesti ihan super ilonen ja onnellinen ihminen, miten musta on (taas) tämmönen tulossa?
Toissailtana aikani kuluksi katoin mitä Ebayllä olis tarjolla Nickyn ja Vickyn kotiin, se kun on ihan kalusteeton. Oikeesti olen päättänyt ottaa tämän projektin maltilla, mutta sitten mulla meni vähän sekasin ajatukset ja muistin, että päätin olla superhyper malttamaton ja tilata koko roskan hetipaikalla ja kauheesti kaikkea ylimääräistäkin. Joten tilasin esim. alla olevan pöydän
Se on kotatsu nimeltään ja talvella käytetään tota peittoa, sillä oikea kotatsu toimii sähköllä ja siinä on lämmityslaite pohjassa, kesällä käytetään riisuttua versiota. Japanilaiset asunnot eivät ole kovin lämpimiä talvella 🙂
Sitte ostin jääkaapin (Mimille ei onneks tarvinnut ostaa, kun mulla oli kelvolline Barbien jääkaappi, jonka maalasin valkoiseksi), vaatteita, noi saappaat (maksoin tosta ihan maltaita; mulla on joskus ollut toi setti, josta tein koruja, vähän harmittaa osa asioista joista olen hankkiutunut eroon, mutta yritän olla ajattelematta sitä). Ja paljon astioita, joista myös tässä hiljattain hankkiuduin eroon, myymällä niitä täällä blogissani…tein synnintunnustuksen heti kotiinpäästyäni Chrisille.
Viihdyn edelleen uudessa työpaikassani, vaikke mulla ole juuri mitään tekemistä. Olen siivonnut ja tiskannut, kerännyt papereita ja vartionut puhelinta. annan itsestäni varmaan tosi pöljän kuvan, kun tarjoilen teetä ja olen yliavuliaana ja nöyränä, pyydän lupaa kotiinlähtöönkin. Ollaan katottu Madmenin viimeisintä kautta dvd:ltä ja siellä on niin nöyriä ja tunnollisia sihteereitä 🙂
Ihanaa kun on viikonloppu, eikä mulla mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Auto pitäis viedä Jäkeen katsastuskunnosukseen. Se pitäis siis katsastaa viikon sisällä. Pöh. Jäkeen menis myös Bambi, mummolaan 🙂 Äiti tarvii sitä malliksi, että osaa tehdä niille sitten vaatteita ja oikean kokoisia torkkupeittoja. Mun äiti on siis yhtä pöljä kuin minäkin 🙂
On melkein lounasaika – jee! Jotain tekemistä! Puhelin soi! Mutta se ei ollut mun. 😦
Mä meen nyt tekemään ei mitään – moi!
♥ Raisa
Töissä meni sen verran pitkään, että päätin mennä nyrkkeilemään suoraan, aikaa oli kuitenkin sen verran, että ennätin käymään kirjastossa. Musta on ihana haahuilla siellä, vaikka meidän kirjaston on kyllä oikeesti sen verran pieni, ettei siellä paljoo mahdu haahuilemaan. Chris itseasiassa on alkanut käymään Tikkurilan isossa kirjastossa, ja mäkin kävin siellä kerran. Mutta se on niin iso ja sillä on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, ettei siitä tulis yhtään mitään. Eihän siellä henkilökuntakaan tuntis mua!
Niin, tänään siis haahuilin kirjastossa hetken aikaa. Lainasin kirjoja, joita mun olis hyvä lukea. Joita toivoisin lukevani. Kyllä mä lainasin sellasiakin, jotka ihan varmasti luen, mutta muutama olis myös ihan puhtaasti toiveajattelua. Kuten yks juhlakirja. Avuksi oman juhlakirjan kirjoittamiseen….mutta sitte lainasin, hetken mielijohteesta Natascha Kampuschin 3096 kirjan. Miksi ihmeessä?? Enhän mä sellasta kirjaa halua lukea! Ahdistaa jo ajatuskin. Ja nyt se kirja on sitte täällä, kauheine sisältöineen.
Välillä miettii, kun lukee joitain kamalia tositarinoita, että hittoako mäkin täällä vingun, mullahan on loppujen lopuks asiat ihan super hienosti verrattuna niiiin moneen muuhun…
Mua väsyttää, eikä mulla oikeesti ollut edes mitään asiaa. Kirjastot on vaan niin ihania. Ja mun uusi työ vaikuttaa 100 x paremmalta kuin edellinen, kunhan vaan sais sen nyt kunnolla käyntiin, toistaiseksi on ollut melko tylsää, kun en oikein tiedä mitä voisin tehdä. Tänään oli toisen työkaverin synttärit ja se oli tehnyt vegaanista mustikkapiirakkaa! Oliko vähän ihanasti tehty!!
Mä meen nyt lukemaan villivihanneksista.
Mui.
❤ R
Howdy!
Olin tänää ekaa päivää uudessa työpaikassani! Matka sinne kesti odotettua pidempään, mutta se johtui kyllä aikapitkälti siitä, että olen niin pirun huono suunnistamaan ja mun piti koko ajan pysähtyä katsomaan karttaani. Odotin ajoreitin olevan tylsä ja saasteinen, mutta ilokseni reitti onkin kovin vehreä ja rentouttava. Yhden koulun pihalta mua lähti saattamaan jänis 🙂 Se lähti juoksemaan mun vierellä hetken aikaa ja se tuntui oikein mukavalle.
Takasin tullessa huomasin myös tähän reittiin sisältyvän pienen palan taikametsää!
Työpäivä oli vähän tylsä, kun en päässyt tekemään mitään. Tunnukset koneelle eivät toimineet, joten jouduin vaan istuskelemaan koko päivän. Kyllä mä silleenkin opin, mutta mä haluan päästä kunnolla tosi toimiin, jotta oikeasti opin. Se on kaikista pelottavinta, kun ei osaa. Pelkään, etten opi. Vaikka tiedän, että totta kai opin, kun ei se kuitenkaan niin kovasti poikkea edellisestä työstäni. Mutta ihanalla tavalla poikkeaa kuitenkin 🙂 Siis kaikin puolin uusi työni vaikuttaa mukavalta, työkaverit (kaksi kappaletta!) ovat mukavia, ystävällisiä eivätkä ollenkaan läpimädän siskoni kaltaisia. Mun ei tarvii enää ikinä olla sen kanssa tekemisissä! Jippii!
Pääsin illemmalla vähän työstää nukketaloa, tässä kuvia. Aloittaen uusista tytöistä, Nickystä ja Vickystä.
Mimi saa uuden sängyn, annoin kerrossängyn kaksosille. Mitä tykkäätte talosta?
Järkky nälkä. Popcornia vai jäätelöä?
Hello folks!
Jos perjantai oli perseestä, niin loppuosa viikonlopustani oli sitten jostain aurinkoisemmasta ja tehokkaammasta paikasta. Vaikkapa sitten korvanlehdestä tai kyynärpäästä.
Lauantaina vein lapset kaupungille elokuviin. Kaupungille, jotta pääsisin sinne Hobby Pointiin. Se on mun mielestä paras askartelukauppa mitä on, siis perusaskarteluun, mutta asiakaspalvelussa niillä on TODELLA paljon opittavaa. Mulla ei ole ikinä sellasta oloa, että olisin sinne tervetullut. Ainakaan yläkertaan. Mutta niillä on niin paljon kaikkea kivaa, etten voi antaa palautetta jaloillani. Joten vikisen blogissani 🙂
Ostin jotain pientä (siis oikeastikin liian pientä) nukkekotisälää, lattiamateriaalia kaksosten tulevaan kotiin. Ja sitten meidän pitikin lähteä, kun se meni kiinni. Haettiin liput tennarista ja mentiin Kamppiin, haettiin Arnoldsilta donitsit (kaneli&sokeri on vegaaninen ja yksinkertaisuudessaan ihan tuhottoman hyvä!)
Leffa oli Rio, perushuono lasten elokuva. Lapset kyllä tykkäs, eikä kun Lassi tais sanoo, että se on mielestään liian vanha nauttimaan tollasista leffoista 🙂
Leffailun lisäksi leivoin ja tein erilaisia salaatteja, sunnuntain kuvauksia varten. Leivoin suklaa- ja verigreippikeksejä sekä töihin vietäväksi Vadelmaunelmia (teen niitä aika usein, ain asilloin kun pitää tehdä jotain takuuvarmaa ja kuljetuksen kestävää), tein relissiä, kaalisalaattia, limonaadia, pastasalaattia, kikherne- ja härkäpapusnäkkejä täytettyjä patonkeja. Ja melkein kävi niin, että kuvaukset olis jääneet väliin, sillä kirsikkapuut olivatkin jo kukkansa pudottaneet, ja Hanamijuhlakin oli päättynyt ja kuvaaja-Samin kaverit puistosta lähteneet, mutta onneks sit kuitenkin päätettiin, että otetaan kuvat kuiteski.
Syötiin hyvin, jopa vieraat lapset olivat ihan tyytyväisiä tarjoiluihin! Kuvausten jälkeen jäätiin Pinzan kanssa kuvaamaan meidän nukkeja 🙂
Tässä Pinjan Lala.
Sain myös Ekolon 35 hedelmäpussia uudelleen nauhoitettua. Ja Bambille uuden mekonkin ompelin, ton mikä kuvassakin näkyy.
Eli oikein reipas olin. Kaikin puolin. Sunnuntai-aamulla ihan hetken ajan kävi semmoinen ajatus mielessä, että entäpä jos ei nousiskaan, kun on aivan liikaa isoja juttuja tehtävänä. Mutta se meni yhtä nopeasti ohi kuin oli tullutkin.
Tänään, melkein heti kun olin päässyt töihin, tuli Chrisiltä tekstiviesti: doll is here!!! Wohoo!!! Mutta mun piti odottaa koko helvetin päivä, että pääsisisn kotiin, uusia nukkeja katsastamaan. Töissä oli melko outoa, kun olin siellä vikaa päivää ja melko toimettomana. Mun tilalle tullut henkilö pärjää jo nyt vallan mainiosti ilman mua. Mitenköhän mä pärjään siellä uudessa paikassa? Mitenköhän mä edes löydän sinne?
Töiden jälkeen kuitenkin menin käymään Ekolossa, vein ne pussukat sinne 🙂 Käykää hakemassa omanne! Kävin myös Viivoanissa. Viivoan on ehdottomasti paras itämaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, jossa olen käynyt. Niillä on todella paljon kaikkea hauskaa ja erikoista. Sieltä menin vielä Asokaan, ostin riisipiirakoita (ehkä eka riisipiirakka kolmeen vuoteen!)ja possumunkin ❤ Joku leipomo tekee niille vegaanisia herkkuja. Tuli ihan hassu olo, kun oli riisipiirakoita ja possumunkki pussissa.
Kotona en kerinyt edes aukasemaan molempia nukkepaketteja, kun piti lähteä nyrkkeilemään. Oli siinä joku episodi naapureidenkin kanssa, tai siis ei oikeastaan. Chris hoiti sen tyylikkäästi, minä en pystynyt edes menemään ovelle. Inhoan niitä. Muuttaispa ne pois. Jotain tyhmää, ja varmasti umpikieroa, asfalttijuttua niillä oli.
Tuleepa pitkä postaus. Mä olen oikeesti niin kaoottisessa tilassa, että hirvittää. Normaalisti mulla todellakin riittää aikaa saada asiani järjestykseen, mutta sillon kun pitää raahata helvetin ankkuria mukanaan (niinkuin nyt) en saa edes posteja avattua ja laitettua pois. Kaikki vaan kasaantuu, paperilappuja, pientä sälää on ihan joka puolella. Ja sitten kun mun pitäis oikeasti jotain tehdä alan ennemmin työstää jotain läjää, tai muuta siivousta kaipaavaa kohtaa kuin esim. vaikka ompelemaan. Mutta kuitenkin niin, ettei mistään tule valmista.
Moikka.
R
Joku helvetin iso kuoppa taas tiessä eilen aamulla…en meinannut päästä sängystä, kun ahdisti vaan ja itketti. Mutta onneksi oli jotain jo sovittu heti aamuks, joten oli pakko. Matkalla yritystapaamiseen kaikki alko menee päin vittua ja lopulta kävi niin, että Chris meni tapaamiseen minun itkiessä autossa. Ihan vitun makeeta. (kuva ei ole oma, netistä napattu)
Kauppaan kuitenkin pääsin, ostokset saatiin tehtyä ja olokin siitä vähän parani. Loppupäivä meni vähän paremmin, nyrkkeilyssä tuli jo hetkittäin ihan hyväkin olo, vaikka virtaa mussa ei ollut juuri ollenkaan.
Illalla ompelin Mimin yökkärin ja aloin piirtää kaavoja hauskaan mekkoon. Ja loppuillasta katottiin elokuva.
Mimin yökkäri on muuten samanlainen kuin Bambilla, mutta tehty tosta sydänkankaasta, eli housut oli kuvan ottohetkellä valmiit, paita on jonkun toisen paljon pienemmän nuken mekko 🙂
Nyt on jo huomattavasti parempi olo ja odotukset tälle päivälle ihan erilaiset. Tarkoitus olis saada ruokia ja leivonnaisia tehtyä huomisia kuvauksia varten. Kuvataan vappu ja juhannus kuvat. Lisäksi ajattelin viedä lapset leffaan, ihan keskustaan (jotta pääsen Hobby Pointiin nukkekoti ostoksille) ja vielä jos ennätän, niin Ekololle pitäis ommella lisää pussukoita 😉 Eli ne ovat menneet hyvin kaupaksi 🙂 Ihanaa kuulla! Nii, ja hittolainen, se tilaus mitä olen koko viime viikonlopun ommellut, on mulla edelleen täällä, kun laitoin huonot nauhat hedelmäpusseihin enkä ole saanut niitä vaihdettua. Pahus.
Peukut pystyyn, että tämä päivä on kepeämpi!
r
Hei, minä tässä taas.
En sais olla kuin kolme minuuttia enää koneella, joten yritetään olla nopeita.
Matkalla töihin poljen pienen taikametsän läpi. Ihan oikeesti, matkan varrella on kohta, jolloin tunnelma muuttuu. Parhaiten sen huomaa aamulla, mutta kyllä siinä on jotain erikoista iltapäivälläkin. Tänään aamulla ihan testasin, että tuleeko se jos sitä silleen “kyttää” – ja kyllä se tuli siltikin. Se on tosi lyhyt pätkä, ehkä se ei muuten olisikaan taianomainen.
Mulla ei ole *siitä* kuvia, mutta olen kuvannut poneja ja tyttöjä siellä. Päättäkää itse onko niissä taikaa 🙂
Ok, aika meni jo. Tilasin kaksi nukke, btw. Ei siitä sen enempää. Tuhma mikä tuhma.
Öitä.
r
Mulla oli aamulla paljon sanottavaa tästä aiheesta, siitä miten eri lailla ihmiset näkee tän asian, miten eri lailla mina ja ystäväni koetaan tämä kasvissyönti -juttu. Tää on jotenkin tosi arka aihe, mä rakastan ystäviäni, enkä heitä arvota tämän asian perusteella, mutta miksi ihmeessä näin on? Kun ajatellaan sitä, miten mä veganismin näen, miten koen eläinten hyväksikäytön ihan kauhistuttavana asiana ja sitten kukaan mun kavereista ei ole vegaani (paitsi tietenkin se kaikista rakkain, mieheni).
Mä en saa nyt ollenkaan ulos sitä, mitä haluaisin. Kyse on kuitenkin elämästä ja kuolemasta, ja silti siihen suhtaudutaan niin kepeästi. Minäkin. Entä jos mun kaverit olisikin pahimman luokan rasisteja – olisko ne vieläkin mun kavereita? Tuskinpa. Mutta jotenkin me ollaan nii aivopestyjä tän asian suhteen, että mullakin on nyt vähän semmonen olo, että suuttuuko mun kaverit nyt tästä.
Sillon aikoinaan kun uutta miestä etsin, tai en etsinyt, mutta tarkistin markkinoita 😉 niin pidin ykköskriteerinä sitä, että se on vegaani. En tiedä, mitä tapahtuis jos olisinkin miestä vailla, tai vaikka kaipaisin sellasta lyhyt aikaista seuraa – kelpaisko yhdeksi illaksi lihis? Entä jos kelpais ja sitte siihen menis vaikka ihastumaan, mitä sitten? Entä jos jääkaappiin ilmaantuis kamalia asioita?
Yks ihana kaunis ystäväni (vegaani) otti ja rakastu mieheen, joka tykkäs lehmänmaidosta ja eri eläinten palasista. Tämä nainen kitki miehestä lihanhimon (mahtoko tarjota parempaa tilalle 😉 ) ja nyt he ovat muuttamassa yhteiseen kotiin ♥
Veganismi nähdään usein jonain totaalikieltäytymisenä, jotenkin sellaisena asiana, joka hirveästi vaatii itsekuria. Höpönhöpö! Lasten jälkeen paras asia mun elämässä. Siis ei tienkään itse veganismi, eihän se ole mitään. Sana vaan, mutta mitä se on tuonut tullessaan. Ihania, kauniita asioita. Tämä siis vaan siksi, että pidän eläimistä, koen että eläimillä, ihan sama onko ne tosi söpöjä, vai kamalan rumia ja pelottavia, on oikeus mielekkääseen, kärsimyksestä vapaaseen elämään. Ha! Siinä se oli, rutistettu pieneen lauseeseen! Onnistuinpas! Niin, ja takas siihen ruokavalion ankeuteen…ruokaa arvostaa ihan erilailla vegaanina kuin lihiksenä, ruoka on paljon merkityksellisempää kuin lihiksenä ja, uskokaa pois! – vegaanin ruokavalio on monipuolisempi kuin peruslihiksellä! Poikkeuksia on, tietty. Summa summarum¨- vegaanina on super paljon hauskempaa 🙂 Tämä postaus on tarkoitettu iloiseksi ja valoisaksi, toivottavasti siitä edes osa tuli läpi.
Tekee ihan super paljon mieli tilata Simply Mango ja Simply Guava!
♥ Raisa
Onni onnettomuudessa, bloggerissa on ollut jotain häikkää, enkä ole sitten “päässyt” postaamaan 😉 (hassua, että mä välillä suhtaudun tähän näin vastahakoisesti ja vähän vihamielisestikin, ja silti pidän tätä blogia).
Tiivistelmä viikonlopusta ja vähän ehkä muustakin:
Kirpputorit: olen käynyt tosi ahkerasti kirppiksillä, Kalasataman lähistöllä olevassa sekä Tikkurilan Kierrätyskeskuksessa, mutta näistä taisin jo kertoa, Emmauksessa kävin, samoin Hesyllä ja Tikkurilan jossain jeesuskirppiksellä. Ei mitään älyttömän ihmeellistä ole löytynyt, nukkekotiin tauluja ja nämä posliiniesineet kokoelmaani ♥
Lampaan virallisesta kelpoisuudesta Japanilaisen posliinin kokoelmiini ei ole vahvistusta, mutta en ole niin tiukka, etten kelpuuttaisi söpöjä juttuja vaikkei niissä lukisikaan “japan” pohjassa. Ei tainnut tossa karhussakaan muuten lukea. Ihan sama. Hyvin sopivat hyllyyni 🙂
Sunnuntaina tehtiin pizzaa, joko olen kehunut, että meillä tehdään ihan huippuhyvää pizzaa? Mun pesto on niin hyvää, että sukat pyörii jalassa. Täytyypä muuten yrittää saada pizzaa uuteen kirjaan! hmm…
Perjantaina oltiin Vantaan Uusyritys Keskuksessa, keskustelemassa uuden yrityksen perustamisesta. Se oli aika innostavaa (nyt se on kyllä taas kaikki ahdistavan kaoottisena kekona mun päässä) ja meidän ihminen, vaikka olikin vain tuuraaja; oli aivan ihana.
Viikonlopun olen sitten ommellut ihan sikana, ompelin Ekolon tilauksen (10 meikkipussia, 5 pientä penaalia, 5 kolikkokukkaroa, 35 hedelmäpussia) ja Animalialle vinon pinon pussukoita. Yhtään omaa juttua en saanut ommeltua, mutta toisaalta se on nyt ihan ok, kun jotenkin toi nukkeasiakin nyt ahdistaa. Tai siis kun ne vie liikaa aikaa ja mun pitäis keskittyä kirjantekoon ja noihin Pinkkis juttuihin. Ja sitte kun mä en niistä kylpyhuoneista saa sellasia kuin haluaisin. Pitäispitäispitäis.
Pieni päivitys kuiteskin Mimin ja Bambin elämästä. Mimin koti näyttää nykyisin aika paljon tältä:
Ja tässä pikkusiskon hylly:
Pikkusiskosta sen verran, että olen siis jo tilannut Petit Blythen, joka jäi jälkitoimitukseen, mutta nyt olen kallistumassa siihen, että jättäisin sen sittenkin hankkimatta. Se taitaa olla liian pieni, ja nyt olen nähnyt niitä muitakin, niin ehkä se jonka tilasin ei olekaan niin hieno. Katotaan…
Bambi sai uuden keittiön, mutta siitä mulla ei ole kuvaa. En ole ottanut mitään kivoja kuvia, kun on ollut niin kiire muiden juttujen kanssa ja kun kaikki vaan ahdistaa, eikä mikään tunnu pientä hetkeä pidempään kepeältä ja aurinkoiselta. Mutta ei mulla mitään ideoitakaan ole, sitä karkaamis -juttua lukuunottamatta.
Tänään yks työkaveri sanoi, ettei tää nykyinen tukanväri ole hyvä 😦 Omasta mielestä se on hieno. Mut tosi kiva, että just tälläseen aikaan kertoo jotain noin iloista…
Muistatteko kun kerroin äitienpäiväkakusta? Mulla ei siitä kovin hyvää kuvaa ole, eikä se kyllä ihan oikeesti niin kuvauksellinen kakku ollutkaan (siitä toisesta, josta reunat romahti puhumattakaan). Mutta kuva mulla olis siitä joka tapauksessa.
Olenko jo kertonut, että vaihdan työpaikkaa? Vitsi, kun en muista yhtään mitään. Ei mikään iso muutos, tai siis on ihan jättiläismäinen mun mittapuun mukaan, mutta siis menen tytäryhtiöstä emoon. Palaan takaisin kiinteistösihteeriksi, eli työssäni on enemmän mieltä ja ennen kaikkea, mun ei tarvii enää olla umpikieron siskoni kanssa tekemisissä!! Mä olen semmonen joka pelkää kaikkia muutoksia ihan kauheesti, varsinkin jos niihin jää aikaa niitä miettiä ja pohtia, mutta kun meiltä kysyttiin sähköpostilla, että haluaisiko joku vaihtaa sellaseen pikkuruiseen toimistoon, ni mä en sitä sitte edes miettinyt, vastasin vaan saman tien, että haluan vaihtaa. Sitäkin mietin, että jos ne nyt saa mut jotenkin lakikoukeroilla ulos koko firmasta, niin senkin on oltava parempi kuin tää nykyinen tilanne.
Multa aina välillä ihmetellen kysytään, että miten mulla riittää aika kaikkeen (kirjaan, nukkeihin, Pinkkikseen, töihin, skräppäykseen, askarteluun, leipomiseen jne.). Aina aikasemmin oon kokenut sen ihan hassuna, vuorokaudessahan on niin monta tuntia, että hyvin ennättää kaikennäköistä puuhastamaan. Mutta nykyään, kun menee lähempänä pohjamutia kuin ihania kepeitä pilviä, tuntuu, ettei edes tavallisesta arkipäivästä selviä. Aina välillä tulee sellasia pieniä innostuksen poikasia, mutta ne kestää vaan niin lyhyen aikaa, ettei niiden avulla hirveesti aikaan saa. Mutta usein ne innostusjutut tulee sen jälkeen, kun olen saanut jotain työlästä tehdyksi.
Mutta mä lähden nyt tästä surkuttelemasta. Kohta pääseekin mäiskimään 🙂
Ehkä vähän paremmalla tuulella. Töissä kerrottiin, että mä vaihdan toimipistettä ja ehkä vähän yllättäviltä tahoilta tuli sellasta yllättynyttä pahoittelua. Ihan kaikki siellä ei inhoakkaan mua. Ehkä toi koko inhoamisjuttu on aika itsekeskeistä, tokkopa moni edes ajattelee mua niin paljoa, että inhoais.
Hassua, googletin Minimaailman ja totesin, että se on ihan mun työmatkan varrella. Sain tänään luottokortinkin toimimaan, kun eilen pystyin maksamaan minimilyhennyksen. Hauskaa. Ehkä käyn siellä huomenna katsomassa,
Voi rähmä, tajusin just, että mun tilipäivä tulee muuttumaan, eli mun täytyy muuttaa kaikki maksupäivät myöhäsemminksi. Kamala työ.
Menin töistä suoraan nyrkkeilemään. Tai kävin kirppiksellä ja sieltä sitte tunnille. Kirppikseltä löysin muovieläimiä ja kirjonta kehikon, eli ei mitään ihmeellistä. Nyrkkeilemässä oli ihanaa. Ja todella kuumaa. Nyt kun olen alkanut taas liikkumaan enemmän mun kropasta on tullut ihan ihmeellinen. Toimiva. Enkä tunne itseäni ollenkaan niin isoksi ja tilaa vieväksi, kuin vaikka kuukausi sitten. Vaan olen kelvollinen ja ehkä vähän hassusti sanottuna asiallinen, vaikka oikeasti en todellakaan. Mutta mun kroppa on sellainen, kun ihmisellä sen pitäiskin olla. Ideaali. Ei suinkaan täydellinen, niinkuin jollain malleilla, mutta sellanen ööö…niin kuin jossain oppikirjassa vois olla. Joku vois pitää liian vähälihaisena ja luikkuna, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että ihannepainot ja sellaset on kyllä vähän turhan isoilla mitoituksilla. Silloin kun mä olen painollisesti ollut lähellä jotain perinteistä ihannepainoa, olen kyllä ollut aika pulska.
Täytyy mennä, ettei mies hermostu.Kuvia ehkä huomenna.
PINKKIS of Finland 