Tuhoontuomitut

(kaikki kuvat on netistä jostain – sorry! Mulla ei näin sotkuisia kuvia ollut, muualta kuin Tehtaalta, eikä ne sovi tähän postaukseen.) Saateri soikoon! On ihan ok ihmisiä ja sit on niitä laiskoja, välinpitämättömiä sottapyttyjä, joiden mielestä on hyväksyttävää kulkea kaupoissa ja siirrellä tavaroita hyllyiltä toiselle. Ottaa tuote käteen/koriin, katsella ja kävellä hetki, muuttaa mielensä ja jättää tuote just siihen, missä sattuu sillä hetkellä olemaan. Ja jos käy niin hassusti, ettei just siihen kohtaan olekaan jäänyt tilaa sille tuotteelle, niin senhän voi sitten vaikka laittaa lattialle. Kyllä joku (toinen) sen siitä nostaa. Ja onhan niillä henkilökuntaa varmasti ihan sitä tarkoitusta varten palkattuna. Ja jos ei ole, niin ainakin pitäisi olla! Varsinkin Suomessa, jossa palkkakustannukset ovat niin alhaiset. Ai ei ole vai? No, ainakin pitäisi olla, ja sitä paitsi mulla on kiire (seuraavan liikuteltavan tavaran luokse, ja pitäähän noita teidän tussejakin vielä ennättää kokeilemaan siihen hyllyn reunaan. Jaa miten niin niin ei saisi tehdä? Sehän on vaan hauskaa!), joten mä vaan irrotan otteeni nyt tästä. Ja sä et voi mua estää!

Ja aivan sama tapahtuu kun ollaan tultu kaupasta tai huoltoasemalta tms. Juodaan trendikkäästi kahvi kävellessä, kertakäyttömukista ja syödään lehmänpalasilla täytetty patonki. Ja kun massu on pörheänä, eikä kahvihammasta enää kolota niin sen paperikääreen ja muovitetun kartonkimukin voi kädestään laskea juuri siihen, missä tajusit, ettei niitä enää tarvita. Oli siinä sitten roskista tai ei. Ja yleensä ei.

Tiiättekö, yleensä mua kauheesti ahdistaa se, kuinka me “vanhat” raiskataan tätä maata, luontoa kaikin keinoin. Kulutetaan täysin kestämättömästi, niin että tulevat sukupolvet joutuu todella siitä maksamaan. Arvatkaas mitä! Kun mä ulkoilutan koiria jossain Siwan tai Bilteman lähellä mua ei enää vois vähempää kiinnostaa, että jätentäänkö me elinkelpoinen planeetta jälkeemme niille hemmetin lurjuksille vai ei. Just tommosilta kaupoilta poisjohtavat tiet on niin täynnä roskaa ettei ole tosikaan! Ihan järkyttävää. Karkkipapereita, leivoskääreitä, tupakka-askeja, pantittomia tölkkejä, kaikkea saastaa. Miten ne kehtaa? MEidänkin talon edessä on pieni parkkis, jossa aika usein käy mäkkärin asiakkaita syömässä niitä paloiteltuja eläimiä ja vehnäpalleroita ja sit kun ne on valmiita, niin kaikki roskat ikkunasta ulos!!! Voitteko uskoa?! Mun niin tekis mieli selvittää, että missä tollaset idiootit asuu, ja tunkea ne roskat niiden postilaatikosta.

Niin, ja sit se sama touhu jatkuu kaupoissa. Tämä mun postaus tietenkin on saanut alkukipinän työpaikaltani (josta vieläkin tykkään! Sairasta! Ja työkavereistakin! Kuka voi viihtyä ihan oikeesti työssään näin?! Ja sit jos/kun tulee jotain vmäistä, niin mua on alkanut hymyilyttämään! Minen ymmärrä tällläistä käytöstä!), jossa joulukiireeet on toden teolla alkaneet. Mulla on ollut niin kiireiset pari viikkoa takana, oikeastaan niiltä messuilta lähtien on ollut yhtä tohinaa. Ja tavaraa pitää tietenkin tilata suuria määriä, kun sitä paljon menee. Ja suuret määrät tavaraa tarkoittaa tietenkin suuren määrän tavaraa purkamista hyllyihin. Kaikki aika (kirjaimellisesti aivan kaikki) menee työnteossa. Yhtään ei tarvii miettiä, et mitähän seuraavaksi tekisi, kun tehtävien lista vaan paisuu ja paisuu. Mä tykkään siitä, että on vilkasta, ja saan oikeesti tyydytystä siitä, että saan laittaa tavaroita hyllyihin. Niin, ettei mun työ missään tapauksessa vaan ota, se myös antaa. Mutta mistä en tykkää (yhtään!) on se, että meidän myymälä on koko ajan kuin pommin jäljiltä. Okei, vähän rankka vertaus. Mut siis siellä tavarat vaihtaa ihan koko ajan paikkaa, enkä nyt puhu siitä, kuinka me työntekijät vaihdetaan tavaroiden paikkaa (sitäkin tapahtuu paljon, kun pitää saada aina sesonkijuttuja esiin jne.), vaan siitä, kuinka asiakkaat ei laita katsomiaan tuotteita omille paikoilleen, vaan jättää niitä ihian mihin sattuu. Myös lattialle! Ei hyvä. Haaveilen siitä, että sais pari tuntia vaan järjestellä, palautella tavaroita omille paikoilleen, laittaa niitä värijärjestykseen, rivejä ojennukseen, ilman, että tarttis koko ajan keskeyttää. Tietenkin, asiakkaat on ainoa oikea syy sille, että mulla on ylipäätään työpaikka. Yritän tätä itselleni aika ajoin hokea. Mutta silti olis kyllä ihanaa, jos hetken sais keskeytyksetöntä järjestelyaikaa. Niin, että olis niiden asiakkaiden mukavampi sitten seuraavan kerran tulla. 🙂

Pahus! Toi olis ollut niin hyvä lopetus, mutta haluan vielä palata siihen sotkemiseen ja sellaiseen älyttömään touhuamiseen. Tussien ja mustetyynyjen kokeilu hyllyihin? Oikeesti? Jotkut kokeilevat kyniä kutistemuovilevyihin, jotka on tarkoitettu myyntiin. Taikka vesivärilehtiöön. Kuka haluaisi ostaa sellaisen lehtiön? Tietenkin suurin osa asiakkaista on oikeesti todella asiallisia, mut eihän niihin tietenkään kiinnitä sillä lailla huomiota, kun niitä on niin paljon, eikä työntekijät huomaa sitä, kun joku tavara on palautettu omalle paikalleen Vaan ainoastaan sen, jota ei ole. Se iso kartonki, joka on jätetty käytävän lattialle, se ikävästi pistää silmään. Aivan kuten se asiakas, joka on sitä mieltä, että meidän pitäisi valmistajalta tilata hänelle joku tietty yksittäinen tuote, koska se sattuu olemaan xx-tuote ja me satumme olemaan xx-kauppa. Ja taas minua hymyilyttää.

Mutta siis, ollaan me niistä asiakkaita, jotka ei jää mieleen. Tai jos jäädään, niin ystävällisestä hymystä, ja siitä että komennetaan lapsiamme, eikä jätetä niitä kassojen eteen huutamaan kärryihin. Se kauppa on niiden työntekijöiden työpaikka. Miltä tuntuis, jos joku tulis sun työpaikalle huutavan lapsen kanssa, ja jättäis sen sun työpöydän viereen kun lähtee itse toiselle puolen toimistoa asioimaan? En mä tietenkään sitä sano, ettei lapsia saisi tuoda kauppaan, mutta olis kuitenkin aika asiallista huolehtia niistä. Kerran näin ruokakaupassa, kun joku nuori tyttö auko kaikenlaisia paketteja, jätti jäätelöä hyllyyn, ja sen äitiä se ei näyttänyt kiinnostavan pätkän vertaa. Tyttö jatkoi sitä, kunnes joku toinen asiakas puuttui siihen. Mutta se olikin Puistolan asemalla, siellä on aika villiä menoa välillä.

Ruokakaupoissa ne kylmäsäilytyksen vaativat tuotteet menee automaattisesti roskiin, jos ne jätetään huoneenlämpöön, eli siis mielen muuttuessa tavalliselle hyllylle. Ja sitten niistä syntyvä hävikki lisätään muiden tuotteiden hintaan.

Tää on oikeastaan taas sitä, mistä eilen kirjoitin. Okei, on tosi hauskaa siirrellä tavaroita kaupassa, piirrellä seiniin ja sen sellaista kivaa pientä, ja ainakin se on kivempaa, kuin etsiä tavaran oikea paikka taikka pyytää myyjältä paperia , johon kynää voisi kokeilla. Mutta! Entä jos roskat veisi roskiin, palauttaisi tavarat omille paikoilleen, eikä avaisi myyntipakkauksia, ja tämä huomaavaisuus siirtyisi tuotteiden hintalappuun? Entä jos veroja pystyttäisiinkin laskemaan, kun ei tarvitse budjetoida niin paljoa siivoamiseen? Entä jos tuotteiden hinnat laskisi, kun hävikkiä ei olisikaan niin paljoa? Aika utopistista ajattelua, myönnetään. Mut kumpi olis loppupeleissä kivempaa?

No, ollaan me kuitenkin mukavia ja asiallisia, ja otetaan muut huomioon. Amerikassakin juhlitaan pian intiaanien teurastusta teurastamalla n. 45 miljoonaa kalkkunaa! Hip hei!

Loppuun vielä huomautus, että mä en kirjoita tätä niinko omasta työpaikastani, vaan yleisesti. Pahinta tää varmaan on juuri ruokakaupoissa, kun siellä vääriin hyllyihin joutuneet tuotteet pahimmillaan joudutaan oikeasti heittämään pois. Tai sit jossain uimahallissa/kylpylässä, minne vanhemmat menee lastensa kanssa, ja kuvittelee, että ne valvojat ovat siellä heidän lapsenvahteina sillä aikaa, kun itse uivat isossa altaassa. Mun työpaikalla käyvistä ihimisistä 99,9% on ihan huippuja. Mulle hymyillään nykyään päivässä enemmän, kuin edellisessä työpaikassani vuodessa yhteensä. Ei ihme, että kaupanalan palkat on toimistotyöläisiin verrattunaniin paljon huonommat, kun meidän työ taas on niin paljon kivempaa. Iso kiitos asiakkaiden. 🙂

xoxo,

Raisa

Japanissa olis paljon paremmin.

Enkun koe oli kamala. Ja lisäksi tulin vielä kipeäksi. Ja vielä pisteeksi i:n päälle minua vaivaa näkymättömyys. Olemattomuus. En kestä. Japanissa olisi paljon paremmin. Siellä olisi lämmintä, kiusallisen kuumaa jopa, siellä olisi ymmärrettävää olla näkymätön, sillä siellä ei olisi vastaavanlaista reflektoivaa pintaa kuin täällä. Siis ystävät ja tuttavat toimii täällä niinä heijastavina pintoina. Ja kun niistä ei heijastukaan mitään on se aika rankaa.

Olen kyllästynyt hallitsemattomaan köyhyyteen, joten olen tehnyt pyhän päätöksen muuttua, jälleen kerran. Kunhan pöly tästä tasaantuu aion ottaa ohjat käsiini ja alkaa jälleen hallitsemaan raha-asioitani, ilman että ne hallitsisivat minua. Kyllästyttää jatkuva solmu mahassa. Laitoin kahdesta nukkefoorumista facebookissa itseni uutisvirran ulkopuolelle. En ihan pistänyt itseäni ulos, sillä ehkä haluan osan nukeistani pistää kiertoon. Ja se ei onnistu, jos ei ole siellä jäsenenä.

Nuikuin älyttömän huonosti. Kamalia painajaisia ja hirveä kurkkukipu.

Syyskauden aloitti Emmi Itärannan Teemestarin Kirja. Olen muutaman sivun päässä lopusta, ihan hyvä kirja ollut. Paikoitellen hidas ja semmoinen haahuileva. Ärsyttää, kun jotkut kirjailijat on sellaisia, ettei ne saa asiaansa kerrottua ilman seitsemää korulausetta. No, joka tapauksessa luettava kirja.

Multa on lähes kaikki tee loppu. Onneksi Damista ostin jotain kurkkukiputeetä. Siitä varmaan se kurkkukipukin tullut 😉 Mutta se on saanut aikaan sen, että olen jälleen alkanut hyödyntämään kasvimaan villinä rehottavaa minttua. Aina kun juon sitä laskeskelen mielessäni kuinka paljon säästän rahaa ja luontoa 🙂  Toissapäivänä pakastin hervottoman säkin lehtikaalia, ja sitä tehdessä myöskin myhäilin rahan ja luonnon säästymistä. Ennen kaikkea pinaatti sillä korvataan talvisin, eikä se pinaatti nyt niin kamalan kallista kyllä ole, mut silti! Jos maailma nyt pelastu, niin tiedätte ketä tulla kiittämään!

Mä olin viime viikonloppuna 20-30 muun aktiivin kanssa juonimassa kaikkea kivaa muun maailman päänmenoksi Tuusulan Rusutjärvellä. Kerron siitä sitten enemmän ja kuvien kanssa, kun voin paremmin. Kerroinko muuten jo, että se bilsakin meni ihan päin helvettiä?

Hitto, onkohan mitään mikä ei olis päin helvettiä? Huomenna on taas hammaslääkärikin. No, onneksi lapset tulee tänään kotiin, tai no, Hapsi tuli jo eilen, leirikoulusta. Jouduin heittämään sen aamulla autolla kouluun, kun oli niin pahasti myöhässä ja bussilippukin kateissa. Joutuu reppana kävelemään kotiin. Ihan varmaan menee pummilla. Mistä lyödään vetoa. Siltikin ne lapset on se ankkkuri. Vaikken mistään äitien lapsi-lällyn-lällyn -jutuista välitäkään. Silti.

moi nyt.

Varas Porvoossa

Heipparallaa!

Eilen oltiin siellä Porvoossa. Ensiks piknikillä ja sit vähän kiertelemässä ja ihan pikkasen shoppailemassa.

Piknikillä oli kivaa: Meillä oli hyvää ruokaa ja makeaa kuplajuomaa. Ja avattiin C:n amerikasta ostama juustonaksupussi! Myönnettäköön, etten ole ikinä tykännyt juustonaksuista erityisemmin. En siis edes silloin kun en ollut vegaani. Mutta oli ne hyviä! Ihan vaan sen takia, että olivat vegaanisia ja silti niin perusjuustonaksun makuisia. Vähän niinko kävi munavoin kanssa: kyllä mä siitä eiemminkin olen tykännyt, mut en mitenkään erityisemmin siitä villiintynyt, mutta nyt vegaanina kun maistoin sitä ekan kerran (Animalian ravintolapäivän ravintolassa) niin sehän oli ihan luksusherkkua! Kun asiat ei olekaan enää ihan itsestäänselvyyksiä niin niille osaa antaa ihan erilailla arvoa.
Meillä oli myös voileivät, joiden päällä myös amerikan tuliaisia: kalkkunaleikettä. Ilman sitä kalkkunaa, tietty 🙂 Niille, jotka eivät ole lukeneet postaustani näiden tuomisesta, saqnottakoon sen verran, että onnistuin tuomaan ne suomeen kylmäketjun katkeamatta, vaikka aikaa amerikan jääkaapista suomen jääkaappiin olikin kaksi vuorokautta. Tarpeeksi vaan kylmäpackeja ja kaksi kylmälaukkua sisäkkäin 🙂

Voileipien lisäki oli taboulleh (?) salaattia, jota olen nyt pari kertaa tehnyt, viimeksi korvasin persiljan lehtikaalilla, eikä eroa edes huomannut. Ja lehtikaaliahan mulla kasvaa tuolla takapihalla, niin ettei tarvinnut kaupan ruukkupersiljoita ostaa 🙂 Makeana kuplajuomana oli Keidas-blogin Lotalta saamamme alkoholiton juhlajuoma. Olin salaa ottanut sen mukaan, ja kyllä C siitä iloisesti yllättyikin, että oli veden lisäksi noin herkullista juomaa.

Ja koska olen taas innostunut nukeistani, niin mukana oli kaksi “päivettynyttä” tyttöä, joista sain hauskan rentoja turistikuvia. Ja arvatkaa tuijotettiinko meitä! Kyllä!! Kun mä pyllistelin asettaessani tyttöjä autoon ja säätäessäni niiden aurinkolasien ja kenkien kanssa…vähän se jo alko harmittamaan. Vaikka siellä oli kuulemma nainen, jolla oli piikkilankaa tatuoituna otsaan myymässä jotain patsaita. Olisivat menneet sitä toljottamaan.

Vaikkakin oli ihan ok reissu, meille jäi molemmille vähän paha maku suuhun. Porvoo, tai siis ainakin se vanha kaupunki on turistirysä, siis elää turismista, ihan niinko se Martha’s Vineyardkin. Ja silti kukaan myyjistä ei ollut yhtään iloinen tai mainitsemisen arvoisen kohtelias. Yhdessäkin kaupassa oli lappu, jossa kehoitettiin välttämään tavaroiden tarpeetonta koskettelua. Pitääkö tollasta nyt paperilapuilla pyytää? Kyllähän siellä varmasti käy paljon porukkaa niitä hiplailemassa, ja varmasti myös rikkomassa. Mut en mä ainakaan halunnut sieltä mitään ostaa, kun en kerta saanut hiplaillakaan. Mä ehkä kirjoitin tästä joo viime vuonna, kun muistan sen ärsyttäneen jo silloin.

Mitähän sitä tänään pöllis?

Ja sit siihen otsikkoon. Kahdessa liikkeessä, molemmat pieniä kahden huoneen putiikkeja, meitä seurattiin. Siis miten ärsyttävää! Ihan vaan sen takia, että me ollan vähän eri näköisiä, kun ne tavanomaisimmat turistit. Kyllä mä ymmärrän senkin, että niitä ketuttaa ihan vietävästi se, että turistit pöllii, mut emmä tiedä. Ehkä sen vois sit hoitaa jollain muulla keinoin? Kameroin, peilein tai sit ihan vaan vakuutuksesta ottaa sit ne menetetyt rahat. Jos sellasta vakuutusta saa. Mut asiakkaan seuraaminen? Ei kiitos. C sano, et sitä ei ole koskaan ennen kaupassa vartiointiliikkeen heppu seurannut, ei ennen kuin se tuli suomeen. Ja aivan takuu varmasti Jenkeissäkin kaupoista pöllitään ja se on sielläkin harmillinen ongelma. Mut ei ne seuraa asiakkaitten perässä.

Sekin vielä, et se että on jotenkin kummallisen näköinen tarkoittaa automaattisesti sitä, et on varas. Luulis, ettei ne edes aikuisia sillä lailla seurais. Luulis, et aika harvalla aikuisella on edes pokkaa pölliä mitään. Paitsi kun olin nuorena tyttönä kaupassa töissä, niin työnantaja, joka oli muuten oman isän jälkee paras työnantaja joka mulla on koskaan ollut (terveisiä Sallille!), sanoi, ettei niistä koululaisista tarvii niin välittää, ne vie vaan muutaman markan karkkipatukoita, mutta vanhemmat naiset pöllii voita ja muita kalliimpia elintarvikkeita. Niin, et kai niillä aikuisilla sittenkin on pokkaa. Mut ei se, että jos jollain on paljon tatuointeja ja hassun väriset hiukset tarkoita automaattisesti sitä, että sellainen henkilö olis heti silmän välttäessä pöllimässä.

Meidän lähellä, Vantaan puolella, on Kontti -kirpputori. Sielläkin saan aivan turhan usein henkilökuntaa järjestelemään juuri niitä hyllyjä/käytäviä, joita minä pengon. Kuka nyt kirppikseltä mitään veis? Vaikka niillä onkin siellä sellaiset ryöstöhinnat.

Minkäköhän lainen olis oikeesti keskivertovaras? Siis just myymälävaras? No tietenkin sellainen pulleahameinen, mutta ihan tavallisista kansalaisista? Melkein uskallan väittää, ettei se ainakaan ulkonäöltään ole kovin huomiotaherättävä. Sama kun Japanissa tullimies penko mun kamat ja yritti kuumotella, ihan varmasti sen takia, kun olin niin kummallisen värikäs. Ihan oikeesti, niinko joku huumekuriiri liikkuis huutomerkkinä yhtään missään! Herätkää! Ellei sitten ole niin ovela, että käyttäis jotain käänteistä psykologiaa? 😉

Ihan sama, mun täytyy nyt mennä!

xoxo,
Raisa

Juuri sopiva minulle!

Taskuparkki

Täältä minun ostokseni.

Aamulenkillä löysin tieltä väsähtäneen kimalaisen(?). Netissä näin kuvan, jossa tälläistä elvytettiin. En lukenut sen tarkemmin, joten en ollut ihan varma, et mitä sille “syöttäis”. Liotin veteen sokeria ja agavesiirappia ja kostutin sitte talouspaperia sillä. Kovin huonovointiselta se kyllä vaikutti, mutta on nyt pörrännyt pois. Hyvää matkaa!

Arvonnan suoritus

Hip hop! Arvonnan tuloksen julkistamisen aika! Random number generaattorilla arvoin numeron välillä 1-5, onnekas numero (minun “onnennumeroni”!) on 2! Onneksi olkoon! Kovasti yritin saada sitä arvontalaatikkoa tänne näkyville, mut emmä vaan osaa. Teidän ei auta kuin luottaa minuun 😀 Pikainen paluu tuonne viime maanantain postaukseen paljastaa, että Onnettaren suosikkina oli tällä kertaa Lotta! Lotan osoite mulla pitäiskin jo olla, ja jos ei ole niin varmasti lähestyn pikapuolin s.postilla. Lotta muuten kirjoittaa asiallista vegaaniblogia, Keidasta. Kannattaa käydä katsomassa!

Eilen oli melko mälsä päivä. Tosi levoton olo. En saanut kunnulla mitään aikaiseksi. Leivoin kolme leipää, joista kahden pohja jäi ikävästi vuokaan kiinni. Söin ne kiinni jääneet osat, jotka oli ihanasti kuivahtaneet, ison määrän sinistä Keijua kanssa. Lihoin varmaan kilon. Koska en syönyt kunnolla lounasta, oli nälkä koko päivän, eikä sitä nälkää meinannut taltuttaa oikein mikään. Joten syödä puputin kaikkea mitä kaapeista löysin. Ja enimmäkseen löysin karkkia.

Ja sit pitikin alkaa laittaa ruokaa C:lle, eikä mulla ollutkaan enää yhtään nälkä 😦 Söin silti. Kun ei ollut muutakaan tekemistä ja tuntui et aivot posahtais seinälle hetkenä minä hyvänsä. Sit tuli Hapzi käymään, vaikka sen olis pitänyt olla isällään. Kiukutteli ja temppuili kun en antanut lupaa olla kahdeksaan asti tänään roikkumassa jossain Nutalla. Jätkä painaa n. 40 kiloo ja kuvittelee, et se voi olla koko päivän syömättä. Niin kuin kävi ilmi, että sunnuntaina oli ollut. Syönyt kaverilla pari leipää ja viiliä, muttei mitään muuta. Ärsytti. Lopulta lähti ovet paukkuen isälleen ja alkoi pommittamaan mua tekstareilla. Lopputuloksena se, että menee kaverilleen syömään ja rakastaa mua.

Niin, tein sienikastiketta ja nokkosohraa. Ohran keitin ihan normaalisti ja kun se oli kypsää niin lisäsin sekaan pakastettua nokkosta. Pinaatti tai lehtikaali sopii myös :

Sienikastike 2-4:lle

nokare rasvaa, itse käytin kookosöljyä
1 sipuli
sopivasti sieniä. Mulla oli sellanen ehkä n. 2 dl vetonen pakaste pussi täyteen ängetty suppilovahveroita
1 prk kaurakermaa
suolaa, valkopippuri ja kurkumaa, kaikkia sopivasti

Paista sipulia ja sieniä rasvassa, kunnes sienistä ei enää irtoa nestettä. Lisää kerma ja mausteet. Keitä niin pitkään kun jaksat/huvittaa. Tarjoa ohran kanssa. Oli meillä kyllä myös salaattia.

Mulla ei todellakaan ole mikään kokeellinen kokkailuvaihe meneillään. Sorry! Tänään alkaa taas C:n kokkausvuoro, joten eiköhän ole paremmat sapuskatkin tuloillaan. Niin, lauantainahan söin sipsejä, C popcornia ja leipää. Onneks C paisto kuitenkin puolitoista pakettia tofua jaettavaksi.

Käyttääkö kukaan sitä Alpron yrttitofua? Musta se on aika kamalaa. Ehkä menee salaateissa sellaisenaan, mutta kaikki kokkailuyritkset on kyllä ihan tuhoon tuomittuja, kun ne yrtit on niin voimakkaasti esillä.

Mua vituttaa toi koulu ihan suunnattomasti. En saa itsestäni enää mitään irti sen suhteen. Kyllähän mä siellä siis käyn ja teen tehtävät, mutta ne kaksi etäkurssia. Ennen kaikkea kemia, mutta myös enenevässä määrin bilsa. Emmä mitään saa luettua. Hitto. Ja vuosi sitten olin niin intoa piukassa koko touhusta. Noi etäkurssit on ihan syvältä.

Vaikkakin mä kyllä päätin, etten kirjoittais tästä niin mälsää postausta kuin miltä musta tuntuu. Mietin sitä, et kun synkkiä asioita vatvoo, niin lisääkö se vaan sitä synkkyyttä? Vai purkaako se nitä niinko laajemmalle alueelle ja siten tekee siitä helpompaa? Kun ainakin jonkun tutkimuksen mukaan (ja kyllähän kaikki äiditkin tän tietää) et lapset reagoi sitä enemmän mitä enemmät aikuiset siinä vieressä hössöttää. Eli jos tulee pipi, josta ei olekaan tuttu aikuinen lohduttamassa, ei ehkä tulekaan itkua tai jos tulee, niin se menee nopeammin ohi. Mut jos on, niin johan sitä itketään niin maan perkeleesti. No emmä kyl enää tiedä, et miten tää tohon mun juttuun liittyis. Ehkä ei mitenkään? Mut ajattelin sitä, et kun joku harmittaa niin pitäiskö se “lakasta äkkiä maton alle” vai pitäiskö sen syyt ja kaikki selvittää perin pohjin?

Ehkä pitäis vaan lopettaa se märehtiminen ja mennä eteenpäin, pistää automaattivaihde päälle ja odotella, että aurinko alkaa taas paistamaan?

Eilen ajoin Jäähallin kirppikselle. Olin sinne menosta aamulla aika tohkeissani, mut mitä myöhäsemmäksi lähtö veny sitä enemmän harmitti. Pääsin lähtemään vasta tosi myöhään. Ja sit hitto soikoon! Siellä ei ollutkaan kirppistä! Ja eiku takasin. Menin sit Hesylle. Löysin taas jotain vaatteita itselleni, mut ei oikein mitään näyttämisen arvoista. Yhden mekontapaisen, jonka kyllä laitoin saman tien kirpputorilaatikkoon täällä kotona. Kun siinä oli niin kummalliset kainalot. PAri jotain neulotun tyyppistä asiaa. Ehkä niistäkin toinen menee takas. Mut yhdestä mustasta harsomaisesta paidasta tykkäsin. Mut ennen kaikkea löysin sieltä rekvisiittaa synttäreitä varten 😀 Oli tosi kivaa ostaa ne sieltä, monestakin syystä: menee rahat hyvään tarkoitukseen, ei ympäristörasitetta ja voin sit vielä juhlien jälkeen palauttaa ne sinne 😀 Nii, ja oli tietenkin paljon edukkaampaa ostaa kirppikseltä, kuin kaupasta. En olis kyllä varmasti ostanut niitä uutena. Ostin “läksiäislahjoja” varten eriparisia kuppeja ja lautasia, yhden ihan hirveen posliinijoutsenen ja muutaman pitsiliinan. Aivan kamalia asioita, jotka sopii just täydellisesti juhlan teemaan. Eilen tein myös koruja tytöille. Näin jälkikäteen en ymmärrä miksi. Mitä järkee?

Olen kertonut siitä, kuinka käyn joka aamu katsomassa Junie Moonin sivut, että josko se tietty nukke olisi tullut preorderiin. No, tänään sian tietää, että se preorder alkaa tulevana perjantaina. Ne menee niin käsistä! Hirvee stressi nyt jo! Ja mä kun vielä ihan tosissani mietin, et jos en sittenkään ostais sitä. Ja nyt se on niinko maailman tärkein asia. Siis ihan vaan saada se. Nukke hiiteen, mä haluan sen jännitteen siitä sen saamisesta!

Okrait, Walking Dead ja kemian kurssi odottavat.

Moikkis! Lumisadetta koko suomeen! Kun kerta täälläkin.

xoxo,

Raisa

Happy Halloween.

Tiiättekö tunteen, kun aivan kaikki tuntuu olevan vähän päin hm…honkia? Vaikka silloin, kun palaa ihanalta matkalta, väsyneenä, toivoen että joku (hitto, pihalla oli äsken kaksi oravaa, ja niille tuli riitaa, tunkeilija ajettiin pois ja nyt se akrobaatti-orava tuli takaisin) olis nähnyt ihan vähän vaivaa ja vaikka siivonnut pikkasen, ja lapset olis iloisia, siistejä ja hyvinkäyttäytyviä, koirasta puhumattakaan. Mutta ei, putket on lomasi aikana jäätynyt, parin tonnin sulatuslasku ja hillitön siivo siitä muistutuksena, koti turkasen kuuma, kun lämmityssysteemi ei toimi niin kuin pitäisi, lapset nahistelevat keskenään ja ovat kiukkuisia kun tuliaiset ovat siinä laukussa, jonka Air France onnistui hukkaamaan ja koirallakin vielä ripuli. Ja huomenna pitäis mennä jo töihin, jetlagistä viis. Ja suuri rakkautesi jäi sinne toiselle puolelle maailmaa, mistä sinäkin juuri palasit. Tuntuuko tutulta? Armoton ketutus. Mikään ei ole niin kuin pitäisi, ja jossain muualla kaikki olisi paljon paremmin.

No, just nyt tuntuu siltä. Nimeä kohde ja mä kerron mikä siinä on vialla.

Mutta tiesittekö, että paksusuoli valmistaa B12 vitamiinia. Se on just se vitamiini, mitä vegaanit eivät voi saada ravinnostaan, sillä sitä ei ole missään muualla kuin eläinkunnan tuotteissa. Mietin, että voiskohan elimistö alkaa käyttämään sitä itsevalmistamaansa vitamiinia tehokkaammin, kun se “tajuaa” että sitä ei syötyjen eläinten muodossa tulekaan.

Tiiättekö sen kumollaan olevan kirkkoveneen? Kaikkien sydänten ja suukkohalien sijaan tähän kun sais nyt sellasen. No, sopii hyvin päivän karmeaan teemaan.

Grrr.

Nimi paperissa

Nyt se on tehty, allekirjoitettu sopimus työsuhteen päättämisestä. On se vaan niin outoa. Että mä ihan oikeesti pääsen täältä? Tietenkin olen tätä paljon miettinyt, sitä ettei meillä kummallakaan ole töitä. Melkoinen pariskunta. Mua ärsyttää C:n huolettomuus, ehkä se on vaan pintaa.
Tosi hassua, mua ennen kaikkea huolettaa talon myymisessä/muuttamisessa meidän puput ja koirat. Ristokin on niin kovaääninen, ettei siitä olis kerrostaloeläjäksi. Entä sitten puput, mihin ne laitettais, jos neliöitä olis vähemmän eikä niille olis omaa huonetta? Uh…kamalaa. Vitsi, kun sais C:n töihin. Kaikki olis niin paljon helpompaa, jos edes toisella olis työpaikka. Saati sitten molemmilla. No, joskus sekin päivä vielä koittaa, että molemmat tehdään töitä ja ainakin minä sellaista työtä josta oikeasti tykkään. Kyllä tää ihan oikeasti on hyvä ratkaisu, varsinkin kun työsuhde olis sitten katkaistu vaikka väkisin. Kyllä mä olen sen aina tiennyt, että minusta halutaan päästä eroon, ihan jo senkin takia, että saan tuplasti enemmän palkkaa, kuin eräät muut. Ja nekin varmasti tekee työnsä vähintään yhtä hyvin kuin minä. Ja lisäksi minulla on aivan kamala asenne.

Se töistä vähäksi aikaa. Eilen olin toiseks vikalla japaninkielen tunnilla. Alan olla aika täynnä sitä opettajaa. Vaikka se onkin siis oikein mukava, mutta opettajana vaan niin tajuttoman huono. Tai sitten minä itse vaan niin tajuttoman huono. Ja laiskakin vielä.

Paskat. Ei mulla mitään asiaa. Kamala nälkäkin. Eikä mulla ole edes kunnon ruokaa, nuudeleita vaan. Mut en aio olla myöhään töissä, niin ehkä pärjään. Chris oli muuten taas leiponut, suklaakeksejä. Se tekee niitä ainakin kaksi kertaa kk. Tällä kertaa ne oli tosi onnistuneita. Vitsi kun olisin tajunnut ottaa pari mukaan.

Hei! Mua pyydettiin Vegfestiin maistattamaan jotain vegeherkkuja. Aika lyhyellä varoitusajalla kylläkin. Ensin mietin etten menis, mut kyllä mä sit menen kuitenkin. Lauantaina muistaakseni klo 12-13. En tiedä vielä mitä meinaan tehdä. Varmaan jotain makeeta. Ja halpaa. Itse täytyy kustantaa kaikki raaka-aineet ja muut. Vähän pöljää. No, verotukseen.

Oikeesti melko tympee olo. No, onneks illalla on kemiaa enkä mä ole tehnyt läksyjä. Mä en yhtään jaksais edes lukea kaikkia niitä kirjoja, joita olen kirjastostakin lainannut, liittyen kemiaan ja biologiaan. Toivon vaan, että ne tiedot pomppais niiltä sivuilta samalla kun mä itse luen mangaa…Mä kyllä kovasti haluaisin osata ne asiat, mutten millään jaksais nähdä vaivaa.

Hitto.

xx

Armoton vitutus. Tuntuu, että on meikäläisessä joku nyt ihan sekasin. Oon niin huonolla tuulella että. Perhe parka. Nekin on kyllä olleet vaikuttamassa tähän. Näkisitte miten mun esiteinini härnää ja ärsyttää. Vähän kyllä harmittaa, kun sillä on huomenna synttärit ja mun tekis mieli pistää se kellariin nöyrtymään. Ei kuitenkaan syytä huoleen, se pääsis kellarista ulkokautta pois 😉

Oltiin siellä Nuuksiossa ja vittu kun sielläkin oli niin saatanan kylmä ja mua vitutti ihan älyttömästi jo kotipihasta alkaen. Riideltiin siitä kuka ostaa bensat…ihan älytöntä. Aina välillä sovittiin, mutta sitte jossain vaiheessa keitti niin pahasti, että ei auttanut enää mikään. Nyt sitte ollaan riidelty siitä, kun kukat ei saa tarpeeks valoa, mä istun liian pitkään sängyn reunalla, Kenai pudotti ainoastaan mun vaatteet lattialle jne. Ihan super hauskaa. Pakko oli tehdä tilapäinen sovinto, että sain käytettyä sen nettimaksupalvelua, oma kortti kun on taas jäähyllä. En saanut edes maksettua niitä muita juttuja mitä tilasin, mutta onneks olen sen verran pitkäaikainen asiakas, että se anto mulle maksuaikaa niin paljon kun tarvitsen. Tilasin mm. saappaat ja vaatetelineen.

Nuuksiossa oli kuitenkin tosi kaunista. Mä otin ihan pelkkiä luontokuviakin, mutta emmä sellasia nyt postaile…

En pystynyt illalla rauhottuu/rentoutuu edes sen vertaa, että olisin saanut hyvän mielen jostain nukkejutuista. Olen aloittanut uuden huoneiston työstämisen ajatustasolla ja tehnyt sille ihan konkreettisen tilankin jo, mutta sen verran olin ärtynyt, etten edes sitä halunnut laitella. Vitutti vaan seki. Vittu, kaikkeen mäkin haksahdan. Aikuinen ihminen.

No, nyt on kuitenkin uusi nukke postikuluineen maksettu. sillä on jo nimikin, mutta pidän sen vielä omana tietonani. Nyt riidellään siitä, kun mä kirjotan liian pitkään. Sen kauneusunet kärsii. Pitäisköhän mun taas vähän säännöllistää mun lääkitystä…

Syökää räkää. (ei tietenkään oikeesti, mutta kun harmittaa niin!)

r

vittupillusaatana

Picture 932
Originally uploaded by Pinkkisfun

Eikö ole ihana otsikko. Mä olen nyt päättänyt ottaa vallan tästä mun blogista. Mä vieläkin yritän Pinkkis-sievistellä tätä. En enää. Nyt mä kiroilen ja kiukuttelen ja olen just niin kamala ja ongelmainen kuin oikeastikkin! Ettäs tiiätte.

Mä en kyllä jaksa kertoa mikä mua tolleen kiukuttaa, mutta työasioihin se liittyy. Tai siis yhteen nahkikseen. Nahkakuulaan. Saatanan hirmuvaltiaat, pakkotajapaskiaiset.

Eilen illalla taas joku vittu hajos, en tajuu. (toivottavasti mun ystävät ei lue tätä ja huolestu, mä olen kyllä ihan kunnossa ja selviän tästä – älkää siis lukeko pidemmälle tätä postausta!)
Katottiin leffaa, söin jogurtin ja neljä palaa suklaata ja hempeiltiin Chrisin kans. Vahingossa näin heijastukseni ikkunasta ja vittu teki niin pahaa. Jälkeenpäin menin vessaan itseäni itkemään ja sitte piti päästä juoksemaan se inho pois. Jotenkin tuntuu, että tasapainottelisin hyvän ja pahan välillä. En tiedä enkä ole ihan varma, että haluanko tietääkkään.
Mut taas toisaalta, että jos mä hallitsen stressiä ja puran pahaa mieltäni liikuntaan ja terveelliseen ravintoon ni onko se nyt niin paha? Keksin melko monta haitallisempaa tapaa, esim. uskonto, huumeet, alkoholi…repikää siitä! 😉

Eikö ole ihana kuva!

Tänään olin fysioterapiassa saamassa venyttelyohjeita selälleni. Sekin oli sitä mieltä, että harrastan liikaa liikuntaa. Pöh! ja Pöh!

Madeby:n kautta joku oli ostanut kolme korua kerralla! Ihanaa ♥ Vitsi, kun sais perheen elätettyä Pinkkiksellä…

R

j.k oli aivan ihana aamu, kunnes tulin töihin.