Vitun jouluvalot!

Saatana. En tiedä kuinka monennet valot on meneillään, mutta ne oli vikat! Johtoja jyrsiit joko puput tai oravat. Toiseks viimeset kyllä katko kompuroiva mieheni. Se amerikkalaisen pokalla kyllä vaihto ne uusiin. just noihin, jotka on nyt katkipoikki. Yhdet valot mies veti kirveellä, kun teki lumitöitä. Ok, kuulostaa ihan idioottien touhulta, mut oli portaat niin jäässä.

Joulukuusen valojen vika joulu oli 2012. Nyt niihin on vaihdettu ties kuinka monta lamppua, eikä siltikään toimi. Saatana, ollaan sitten pimeessä. Ja mä vielä rakastan (liioittelematta!) värikkäitä jouluvaloja. Mä oon tossa meidän ikkunan takanakin vaan seisoskellut ja ihaillut värikkäitä pikkuvalojani. En seiso enää!

Ikinä mä kyllä ite niitä valoja ripustele, en kuuseen enkä pihalle, kun menee hermot niihin ihan saman tien. Jo pelkkä ajatus saa verenpaineen kohoamaan. (ei siinä, että sitä olisin mitannut, mutta kunhan sanoin.) Vihaan sitä johtojen sekamelskaa ja sitä, ettei kaikki valot pala ja jotenkin sitä, ettei se koskaan mene tosta noin vaan, heittämällä.

No, enää ei tarvii murhetia. En ikinä osta jouluvaloja. Lahjaksi kyllä saa tuota. Erityisesti tykkään niistä, missä on siis montaa eri väriä. 😀  Tollaset eläinhahmot olis kans kivat. Tai joulupukki.

Kaupassa

Olin perjantaina hurjan reipas ja poljin Tammistoon. Ensiksi Eurokankaaseen, josta ostin kahdeksalla kympillä järkyn säkin teddyä. No, pyörän tarakalla se meni ihan kivasti. Sitten ruokakauppaan. Mulla oli tietenkin säästäväisenä tyttönä lista, jota aika hyvin noudatin. Citymarket on huono paikka säästäväiselle, kun se on Prismaa paljon houkuttelevampi. Ja kalliimpi?

Ostin mantelimaidon, joka oli vähän luomusoijamaitoa halvempi. Ostin molemmat. Kun teki mieli. Prismassa olis ollut melkein euron halvempaa, enkä olis sieltä ostanut mantelimaitoa. Mun ostokset maksoi viisikymppiä, mikä oli 30 euroa enemmän kuin olin ajatellut. Ei kai 50 euroa silti paljoa ole viikon lopun ruokaostoksista? Ei.

Mutta kun kuittiani tarkastellaan vähän lähemmin, niin voi huomata, että linnun ruoka maksoi vähän yli 20 euroa. Ja tee, siis jäätelön maustamiseen käyttämäni matcha tee maksoi kympin. Se oli luomua 😀 Lisäksi ostin toisen teen, ei luomua eikä reilun kaupan 😦 Mutta japanilaistyyppinen vihreä tee kuitenkin. Ja olen koukussa niihin. Eli jos olisin ollut oiekin kurinalainen ja askeettinen (joka siis ei ole tarkoitukseni mitä ruokaan tulee!!) olsin tehnyt viikonlopun ruokaostokset reilusti alle kahden kympin! Ha! Repikää siitä!

No mitä me sitten syötiin?

Perjantaina okonomiyaki, joka on siis suikaloitua kaalia, vehnäjauhoa, ripaus kutakin: kikhernejauhoa, merilevähiutaleita, suolaa, kalatonta maustetta. Ja vettä. Käytin tähän myös kaikkee, mitä jääkaapista löysin: palan juustoa, puolikkaan punasipulin. ja ehkä muuta. Sekoitetaan ja paistetaan pannulla kiinteiksi pannukakuiksi. Tarjoillaan okonomiyaki kastikkeen, tässä tapauksessa Bull Dogin, majoneesin ja merilevähiutaleiden kera. Lisänä salaattia, josta enin osa itse kasvatettua: ituja, krassia ja auringonkukan versoja, lisäksi porkkanaa, appelsiinia ja jotain. Itsetehdyn salaatinkastikkeen kera.

Vanha kuva, mut sama jälkkäri.

Lauantaina tofu-sieni-makaronipaistos ja suklaavanukas, itse tehty. + Kermavaahto. Ruoka ei ollut hyvää 😦 Jälkkäri kyllä 🙂

Sunnuntai kermaperunat, seitanpihvit, itsetehty maustevoi. Leivoin lisäksi neljä leipää.

Näin meillä köyhäillään 🙂

Kaunis lopetus tähän vielä, että tilasin eilen pitkästä(?) aikaa tytöille vaatteita. jotain, jonka olin luvannut itselleni palkinnoksi, kunhan myyntejä on tarpeeksi. Ja nyt mua hotsittais ethdä vaateita taas itse!

Hyvä hyvä! Biologia ahdistaa ihan kauheesti (laiska vaihe taas meneillään sen suhteen – yikes!) mutta muuten kaikki taas älyttömän hyvin! jotenkin tosi varma ja hyvä vaihde päällä 😀

xoxo,
Raisa

Vegan food

Yesterday I was asked about the things vegans eat. I’d say everything except for meat, milk, eggs, honey etc. But I guess that’s not what she meant. 🙂

After you get into the vegan world it gets very easy. But in the beginning it can be quite complicated. And being the “weirdo” or the “difficult one” never gets easy. But I guess you get used to that as well.

But lets talk about the food. We eat pretty much the same stuff the average omnivore eats: pizza, pasta, sandwiches, gravy and potatoes, fries, burgers, okonomiyaki, yakisoba, sushi, misosoup, African Peanut Soup and so on… 😉 It’s all about the ingredients. You make your pizza with vegan cheese (in Finland that would be either a) homemade or b) store bought). The store bought works best if you melt it with a carton vegan cooking cream and then spread that on top of your pizza. And for the topping you can use pretty much everything. Our favorites are fried tofu, fried smoked tofu, onion, pineapple, seasoned TVP, etc.

Pasta is great with sauces made with vegan cooking cream, or tomato sauce and seasoned TVP.

Sandwiches with vegan butter (in Finland sininen Keiju, in the States it’s Earth Balance), the best cheese in the world (= Wilmersburger), some seitan slices, bean spread, Tartex pate, sun dried tomatoes, anything. There’s even cheap vegan mayo at S-market.

Gravy is easily made with vegan butter and veggie buillon/cubes. Just add TVP for protein. Burgers with vegan cheese and either homemade or store bought bean/veggie patties. Okonomiyaki and many other Japanese foor are quite easy to make vegan as well.

If you need eggs for baking you can substitute it quite many ways. I will not list them here because different methods work for different recipes. You can make omelettes with tofu and chickpeaflour (gram flour), you can make super delicious steaks with seitan flour (seitan is wheat gluten).

So many things can be made vegan, even the most basic and common things you are used to eating. And that’s really good way to start, by veganizing your favorite meals. 

The are tons of subsitutes for milk, pudding, cream and ice cream. And they are so much better than the cow milk products. These are usually available at your basic grocery store, but seitan and egg replacer and other specialty products you can find from health food stores/eco stores like Ruohonjuuri, Ekolo, Vegetukku and Runsaudensarvi.

Very good website for beginners and also seasoned vegans is Vegaanituotteet. On that site is listed tons and tons or regular products that happen to be vegan. Products you can easily find anywhere.

Also a good way to start is to borrow a good vegan cook book from the library, like Puputyttö ja Vohvelisankari (for baking), Puputytön Juhlakirja (for all sorts of cooking) or Kasvisseikkailu (simple, child friendly recipes). If you want you can also buy these books, from me 🙂

Rainbow cupcakes

Chocolate pudding

Japanese cooking

Easy wrap

Dinner at Soi Soi

Home made beer battered onion rings

I hope these helped! Lets get cooking!

xoxo,
Raisa

I will conquer the world!

Well, maybe not during this lifetime, but maybe the next one. Anyway, I’ve had such a great week so far. Actually it has started last Saturday, if not even before that. On Saturday I took my hubby out on a date. This is something that amazes my son, who doesn’t understand why we go on dates since we are already married. We do it for fun, to keep our relationship fun. 🙂

But that’s not what I’m writing about. I’m writing about my business, my passion, my funtime. So, before meeting my spouse in the city I went craft supply shopping. I got some miniature wood for my dreamhouse (it’ll be awesome once it’s finished – dunno when that’s going to happen though), ribbon and fabric for my sleepsacks. And I absolutely enjoyed every minute of it. Even the cold weather and other Saturday shoppers.

The rest of the day was very pleasant as well, with nice dinner in a nice restaurant and then to see my daughter’s band performing for the very first time! So awesome!

Sunday I sewed. I had to stop occasionally to cook, since weekends are my turn to feed the family. But since I made a list earlier during the week, even the shopping list was done according to what I planned to cook, which makes it much more pleasant. My daughter made muffins, I made macaroni cassarole and a huge loaf of bread. And then back to sewing.

All pictures courtesy of Nelli

At the moment I have such amazing fabrics it’s been difficult not to sew! I had eight sleepsack I was working on, and finally a couple days ago I got them finished. Then we took pics of them and uploaded them on the store and enjoyed the sound my hubby’s mini computer makes everytime I sell something. 😀 It’s like an old fashioned cash register. 🙂 I sold everything in less than 24 hours! Except for one that was reserved for somebody who can’t buy it just yet. And now there are three people on the line for new pouches.

The whole week has been like this. Not that I’ve sold like a pro, but I’ve had this weird sense of confidence or something. Like I can make it. Even though I know I can’t with Pinkkis. It’s just not possible in Finland, with the products I have. But still. Maybe if I combine all I make and know and use that?

The main reason for this post is still yet to come – Etsy Meet! I’m a member of Etsy Team called Finland

Handcrafters Team. I used to be quite active on it, but then I got really busy with school stuff and all. So I became less active. And then I felt so left behind I stopped checking the new stuff all together. But maybe a week ago or so I got an invitation to this meet and I felt like going. Now that I don’t go to my Spanish class anymore I even had a chance to do something else during evenings!

I met 8 other Etsians in the City. I was late, as always. I was supposed to be early to go to the fabric store (= my fave hangout), but life happend and I ended up running and sweating. Everyone else were there already. But I wasn’t too late to miss the introduction or anything really. All the girls seemed so nice and so talented and so ready for success. 🙂

Big Goals!

I missed almost half of what was said, thanks to my lousy hearing and the noisy location, but what I heard was very inspiring. We made all sorts of open plans, nothing too strict yet, but discussed some ideas for workshops and so on. But the best part was really meeting all these amazing people. I also got my first “Pay it Forward” present. 🙂 Very nice soap from Paloni. Thank you Nelli!! I will pay it forward!

After the “official” part of the meet we went to a cafe. I had quite a nice cup of Fair Trade Jasmine tea. I hate being fussy about my food and drinks, since I think I’m very easy to please, but I guess in the real world I’m a nightmare.  Being vegan and only liking Japanese green tea, preferably organic and fair trade… But this tea was really nice. We were at Coffee House on Sokos.

From there I had to leave early to go to the fabric store. Once again I had to run. Eww. I don’t like running with all the heavy clothes and shoes and the air being so goddamn cold and dry. I found a piece of fur I liked but not the one I was actually looking for 😦 I had a piece of it with me so I was able to ask for help, but even the two women I asked from didn’t know what it was called or where to get more… great!

Oh well! I must go. I have some biology to read and pouches to sew.

I hope you all have an amazing weekend with full of nice surprises and magical moments!!

xoxo,
Raisa

Päivitys

Snip snap. Tänne ei kuulu mitään ihmeempää, kaikki yllättävän hyvin. Viikonloppu oli mainio – lauantaina vein C:n ulos, ensiks Mayaan syömään ja sieltä yllätyksenä Harjun nuorisotalolle katsomaan kun Pinzan bändillä oli keikkasimulaatio 🙂 Mäkään en ollut koskaan nähnyt Pimpulan bändin esiintyvän, tai no siis eihän ne koskaan edes olleet esiintyneet. Tää oli eka kerta, eikä tääkään ollut oikea keikka. Mut ihanaa oli silti. Olin niin ylpeä, ja se koko bändi oli ihana.

Niin, ja ennen kun edes C:n kanssa treffattiin olin mä jo kaupungilla shoppailemassa. Oli niin hauskaa katsoa ilosia ihmisiä kauppakassejensa kanssa ja itse iloisena liittyä niihin. Vaikkei mulla ollutkaan vaatekauppojen kasseja, niin kuin useimmilla. Mulla itse asiassa oli oma kassi, mut ihan sama 🙂 Kävin Hobby Pointista hakemassa lautoja uuden nukketalo ulkolaudoitukseen, sekä pienen pientä jalkalistaa (ihanaa!). Lisäksi ostin sieltä jotain kiinalaista makrame -lankaa, jonka toivoin sopivan sleepsackien vetimiksi (en tiedä mitä silloin oikein ajattelin, ei se todellakaan sopinut, kun eihän siitä men yksikään pienimmistä helmistä läpi. Pöljä.). Hobby Pointista Sinelliin, josta ostin, sleepsackeihin myöskin, ihania nauhoja. Ja kun vielä kerta aikaa oli kävin vielä Eurokankaassa, josta ostin (vaikkei pitänyt) trikoota sukkahousuihin ja trikoisiin, puuvillaa mekkoihin ja flanellia sleepsackeihin. Ihan(an) turhat ostokset. Mutta oli kivaa 🙂

Sen jälkeen olikin aika tavata komea aviomieheni. Saatiin jonkin aikaa odottaa pöytää, kun eivät ota lauantaisin lainkaan varauksia. Ja melkeinpä heti kun oltiin saatu pöytä ravintola tyhjenikin yllättäen. Ei siis kokonaan, mutta paljon oli tyhjiä pöytiä. Je mun mielestä me oltiin vielä tosi aikasessa liikkeellä. No en tiedä. Ehkä muutkin?

Sunnuntaina ompelin hurjasti. Ja leikkelin kankaita. Mulla on niin ihanat ompelukset meneillään, että kaikenlainen keskeyttäminen on harmillista. Mutta reippaasti olen kuitenkin laittanut ruokaa, tehnyt jälkkäreitäkin j aleiponut. Sunnuntaina Pinpu teki Rhino-muffineita, minä makaronilaatikon ja jättiläismäisen leivän. Harmittaa, etten ottanut siitä kuvaa. Se oli kuitenkin tosi hieno. Ja maukas. olen nyt parina viikonloppuna taas leiponut leipää/sämpylöitä. Ja ihan ilman ohjeita tai mittaamisia. Veden ja hiivan määrän olen laittanut tarkasti, mut kaiken muun vaan kaatanut suoraan sekaan. Ja hyvää on tullut 🙂 Makaronilaatikkokin oli niin hyvää, että syötiin kerralla pois, viimeiseen makaroniin.

Maanantaina ilmoitin lopettavani Espanjan kurssin. Valtava helpotus. Oon jäänyt niin pahasti jälkeen siinä, aina lupaan itselleni, että tänään opiskelen sitä, mut sit en kuitenkaan opiskele. Motivaatiotakaan ei ole. Ja ihan oikeasti bilsaan menee niin paljon energiaa, etten vaan jaksa. No nyt olen kyllä muutaman päivän pitänyt vapaata bilsastakin, kun sain pitkän odotuksen jälkeen kirjastosta Alice Munron Dear Life novellikokoelman. C oli ihan ihmeissään, etä mitä mä luen novelleita, ja vielä englanniksi. Luen kyllä paljon kirjoja englanniksi, mutta melkeinpä kaikki on jotain “tietokirjoja”. Siis tyyliin oppaita tms. Tai elämänkertoja. Niitä luen eniten, suomeksi ja enkuksi. Novelleita runojen jälkeen vähiten. Ne on niin lyhyitä, että just kun on vauhtiin päässyt, niin se jo loppuukin ja alkaa jo uusi. Mutta nää on olleet todella koukuttavia, ja see uusi on aina korvannut sen vanhan, niin ettei ole jäänyt kuumeisesti kaipaamaan sitä edellistä.

Olen samalla työstänyt valokuvia Flickrissä ja myynytkin kolme!! sleepsackiä. Normaalisti ei mene kyllä yhtä hyvin kaupaksi, tai siis tollasta vauhtia, mutta kuten sanottua olen viime aikoina ommellut paljon ja eilen ja tänään saanut ne uutukaiset kauppaan. Nyt ne ovatkin sitten melkein jo menneet. Kolme on vielä varattuna, kunhan ne ostetaan, niin kaikki kahdeksan jotka saanut tehtyä ovat menneet. Ja juuri näin sen pitäisi ollakin! Ei niin, että ne jää nurkkiin pyörimään.

Mitkä nyt menneet kaupaksi erityisen hyvin/vauhdikkaasti on ne eläinhahmoiset pussukat. ALuksi tein nalleja, nyt sitten uutuutena pupuja. Pari muuta eläintä olis vielä tulossa, kunhan saan oikeat kankaat niihin.

Hmm..mitähän vielä. Välillä naurattaa kun mietin meidän perheen toimintaa. Siis kaikkea “kummaa” mitä me tehdään. Tai siis niinko oikeastaan se, että asiat joita me tehdään, tekee meistä kummia. Kun loppupeleissä ennemminkin muiden toiminta on kummaa. Kuten vaikka se, että me etsitään kaupasta ne hedelmäpussit, jotka muut ovat pudottaneet lattialle, ja käytetään niitä. Kun muuten ne vaan heitettäis roskiin. Tokihan meillä on myös kestopusseja, mutta kun tarvitaan koirien kakkapusseiksi niin paljon pieniä pusseja, että on pakko käyttää myös hedelmäpusseja. Vaikka on äitikin valjastettu pusseja keräämään. Ei silti riitä. Niin, miks me ollaan kummia, mut ei ne, jotka pakkaa ostoksensakin pieniin hedelmäpusseihin ja sit kotona heittää ne roskiin? Miks me ollaan kummia, kun me pyöräillään talvellakin, mut ei ne, jotka ajaa autolla ihan muutaman kilometrin matkatkin?

Mut nyt tällä kummalla on nälkä, ja tekee ihan tosissaan mieli saada mun Twin Peaks sleepsack valmiiksi, samoin kuin se avaruusaiheinen ja kaikki ne muutkin, mitä Tehtaalla odottavat!

Illalla olen menossa Etsy tapaamiseen. Sillä tiedän mitä haluan tehdä isona, mutten millään keksi miten sillä tekis myös rahaa 😀

Ei muuta, täytyy mennä. Moottoritie on kuuma. Tossa kun etsin noita kuvia, niin myin vielä kaksi. Hyvä hyvä! Ekolossa oli taas juustoa kaupan, hiukan tekis mieli. Ja te, joilla on rahaa, niin Palonissa (googleta) olis loppuunmyynti. Ja jos jaksatte, niin etsikää se blogikirjoitus, jossa se kertoo miksi lopettaa liikkeen. Taas tuli sellanen olo, et me suomalaiset ollaan ihan paskoja kun annetaan tollasten aarteiden kuolla. No, mulla ainakin on aivan liian kallis harrastus, että mulla olis varaa ostaa uusia ja kotimaisia vaatteita. Mutta ehkä te muut ette harrasta nukkeja, te varmaan voisitte mennä ostoksille. Niin, mutta siis en mä niitä halpoja rytkyjään ostele, siis tyyliin kaikki ketjut mitä tuolla keskustassa on. Pääsee helpolla, kun ei osta ollenkaan 😀

Ihan pakko vielä vähän! Olen edelleen elänyt hyvin säästeliäästi, jopa niin, että Paypal tilini, joka on siis minun leikkirahojani. Tai siis luvalla saan käyttää ne rahat hömpötyksiini, niin ettei luottokortilla ostettais enää oikeastaan mitään. Niin sieltä tililtä olen jopa kotiuttanut rahaa (ihan vähän vaan, mut kuitenkin) omalle tililleni, niin että ainakin nyt ne viikonlopun nukketalon puutavara ja Pinkkiksen nauhat ja kankaat sain niillä katettua. Enkä siis ostanut uusia vaatteita nukeilleni, vaikka mieli teki. Älyttömän hyvä minä. Ja olen myös tehnyt viikonlopun ruokalistan ja kauppalistan etukäteen, ja pysynyt siinä. Tiesittekö, että nelihenkinen perhe voi syödä (hyvin) pe, la ja su reilusti alle 10 euroa/pvä. 😀 Eipä siinä, että ruoasta alkaisin tinkimään, en ennen kuin on pakko. Luomua ja reilun kaupan niin paljon kuin mahdollista. Ja silti pääsee noin halvalla, kun ei osta turhuuksia 🙂

xoxo,
Raisa

T-paidasta tehty

Puputytön Suosikkituote – Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun “huijasin” ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.

Tämän ostin, se on vielä matkalla.

Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.

Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.

Sometimes my arms bend back – Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?

Tälläisiä aloin sitten tekemään 😀

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta…

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

Blythe Fashion

This is kind of funny – me writing about fashion. I don’t know anything about it. Not that much about dolly fashion, either. I like what I like and that’s it 🙂

But what I do know about is sewing. And I guess my post is not so much about fashion as it is about the amazing talents behind the doll fashion.

Sewing doll clothes is basically the same as human clothes. But then again it’s nothing like that. I know the basics of sewing human clothes, and I know the basics of sewing doll clothes, too. But to make the fabric obey me – I don’t know how that is done. I’ve mastered sewing pouches and am now on my way to mastering sleepsack carriers as well, but dolly clothes – no. Seams are never straight enough, nor are the stitches in place. Everything is just so small it makes it impossible to get it neat. The fabric must be thin enough to look good on a tiny doll, and the thinner the fabric the more difficult it is to make it obey.

So I make the occasional doll clothing, mostly dresses for my own fun. Then I don’t have to worry about them being less than perfect. But when I want something perfect–and trust me, I do love perfection–I’ll head for a seasoned doll seamstresses. There are some amazingly talented people out there that have the skills to tame fabric, make it work for them, and not the other way around. They can add amazing details to their clothes that never stops amazing me!

Some of my favorites are Eurotrash, whom I’ve written about before, I think. Maybe it was on my Finnish blog, not sure. Her seams and stiches are close to perfect. And she has incredible eye for details. Just check her supersweet helmets (made out of wool, so no-no to me ;). Look at these dresses! Aren’t they superb?!

Another favorite of mine is Pommepomme. It’s fairly new brand for me. I know it’s been around for a lot longer, but I just got my first dress just a couple weeks ago. And I have to say that the stiches are perfect. Ah! I could spend hours just admiring them! Perfection! And the dress looks so cute on Kevin, too! And just yesterday I saw another Pommepomme dress, and that also was so well made, and with very thin (which means it’s difficult to work with) fabric. So beautiful!

For different reasons I also like BA. Button Arcade. I don’t like these because the beauty in the very careful stitching. No. I like these cause they are so much fun!! All of the ones I have now are second-hand dresses, but I have two dresses that were made just for me somewhere above the Atlantic, heading for home! I’m also about to get two tutus, made by BA. Note the pockets, which are kind of the whole point! So cute!

And for the same reason as BA, I like Megipupu‘s wraps because they are so goddamn cute! Just look at these. Megi, the sweet lady who used to make these makes the most amazing crocheted seam on all of them! So much work! Too bad she can’t make them anymore. 😦 But that’s what happens when you get old and your fingers won’t do magic tricks that easily anymore.

Some of my first dresses were from Devout Dolls. Sara, who makes these super cute dresses, is very talented and I’d hope to see more of her work out there, worn by pretty dolls!

Some other favorites of mine are HOP, House Of Pinku, Sweet Crochet by Leshan, Biscotti Vintage and La boutique de Lupi. The last one I really don’t know that well, but I’m a bit obsessed with re-creating a scene from a post card and it has one of her dresses on it, and the cat dress pictured is the closest I’ve gotten so far. She still makes clothes for Blythe, but not these dresses anymore. 😦

Okay, that’s about it! I hope you enjoyed reading a bit about these talented people, and looking at pictures of their creations!

Take care!

xoxo,
Raisa

Säästövinkit hillittömälle

Viimeisimmässä postauksessa olin vähän käärmeissäni siitä toisen tekemästä “paljon hienommasta” nukkepussukasta. Muistanette.

Mutta en ole enää. Sain sen harmistuksen sittenkin käännettyä positiiviseksi energiaksi, joka on kaltaiselleni *** melkoinen saavustus. Tein sitten, tai aloitin tekemään, ihan älyttömän söpöä pussukkaa. Niin, että siitäs sait! Hah! C kyllä sano, etten mä jaksa kauaa niitä tehdä, kun kyllästyn siihen ylimääräiseen pipertämiseen. Niinko kävi työläiden kaulaliinojenkin kanssa. No saa nähdä.

Eilen alkoi taas koulu. jonkun mokan takia vasta eilen. Kalenteriin oli vahingossa merkitty väärä päivä – ihan sama. Siis ei mun moka. Kaikilla sama juttu. Minä en siis yksinäni säätänyt jotain. 😀 Tupla-tupla tunti matikkaa. Onneksi olin käynyt kirjastossa sitä ennen ja mulla oli runsaasi luettavaa. Mitä järkeä siellä käydä, jos ei opiskele. Mutta kun emmä opi mitään kummiskaan. Mä osaan ne mitä osaan ja kuuntelen sen mitä pystyn, muutoin aika kuluu siihen, että yritän olla kuolematta tylsyyteen. Tein myös Hillittömän Säästövinkit. Nää on siis aika extremeä, eikä niitä ole tarkoitettu tavallisille, hillityille ihmisille. Mä kyllä tiedän yhtä ja toista säästämisestä, mutta silloin kun tilillä/taskussa/tms. on rahaa, niin se saa mut ihan villiksi, ihan sama mitä suunnitelmia mulla on, tai mitä päätöksiä olen tehnyt. Niin, huomasitteko missä ongelma piilee, tai ongelman ratkaisu? No toki vois yrittää kehittää jotain itsehillintää…hahahhahahahah! Just joo. Niin, siis silloin kun mull aon rahaa niin heti sen tuhlaan. Rahan oleminen aiheuttaa ongelman. Emmä nyt sitäkään, että rahasta meinaisin luopua “Moneyless Manin” tavoin, mutta heti kun sitä on pitää toimia niin, että se on samantien jemmattu niin, ettei siihen pääse niin helposti käsiksi.

Ongelma nro1. Luottokortti. Luottoraja on mitoitettu entisten tulojeni mukaan. Eli aivan liian iso minulle. Luottorajan lasku HETI kun olen kuukausittaisen pakollisen lyhennyksen tehnyt. HETI. Olen jo ainakin kaksi kuukautta sitä yrittänyt, ja aina on tullut jotain. Nyt ei tule. Kunhan Nordean tyypit vaan reippaasti lyhennyspyyntöviestiini reagoisivat.

Ongelma nro 2. Aina tyhjä tili. Vaikka mulla on monta tiliä, joille kovasti yritän säästää rahaa, niin aina päädyn siirtelemään niiltä tileilta rahat käyttötililleni, että saan laskut maksettua tms. Koska pystyn niitä nettipankissa niin helposti pyörittämään. Yritä siinä sitten säästää jotain. Ihan sama, vaikka tilin nimi on Japaniin 2014. Ratkaisu: Avaa tili, johon ei ole nettipankkitunnuksia eikä pankkikorttia. Asiointi onnistuu ainoastaan konttorissa. Ja kuka hullu sinne jaksaa mennä? Ja kuukausittain tarpeeksi pieni pano, jottei sen summan puuttuminen kirpaise, eikä se ala houkuttelemaan siellä säästötilillä liikaa. Kuukausittaisen pano täytyy myös olla automaattinen.

Ongelma nro 3. Ruokakaupassa on liikaa houkutuksia. Tää on paha. Kauppaan listan ja tarpeeksi pienen summan käteistä kanssa. Ei korttia mukaan pelastamaan! Mikään ei ole niin kuumottavaa, ja saa niin säästäväiseksi kuin kortittomuus.

Ongelma nro 4. Välipalat jne. on kivoja. Ja kalliita. Vegaanivinkki: Ota eväät mukaan kaikkialle. Juomat kans. Vegaanit siis tätä ovat tehneet jo ikuisuuksia, ei ehkä niinkään rahansäästön kuin ulkonasyömisen mahdottomuuden vuoksi. Toimii kummin päin vaan 🙂

Eiköhän näillä pääsis jo alkuun. Otin pankkiin yhteyttä tosta luottorajan pienennyksestä sekä yhden tilin “piilottamisesta”. En tiedä koska uskaltaudun ruokakauppaan ilman korttia.

Hyvä vire! Nyt mentävä ompelemaan!

xoxo,

Raisa

To Do -listat

Kazam! Eilen illalla tein pitkästä aikaa “Tehtävä” listan (muistutus itselle: Etsi puhelin!) ja nyt tuntuu, että on ihan erilailla virtaa kuin aiemmin. Siis on ollut paljon virtaa muulloinkin, mutta kun kaikki on ollut niin jäsentämätöntä ja sekavaa, niin tuntuu, ettei mitään sais aikaiseksi. Siis paska, vahingossa poistin kaiken mitä olin kirjoittanut. Ja vaikkei sitä edes ollut niin paljoa, niin jotenkin se aina vie innon kirjoittaa yhtään mitään muuta. Joo, siis lista aolin jakamassa.

* viimeistele 5 sleepsackiä
* tee matikanläksyt
* bilsa 1 kpl
* x-asiakkaan tilaus
* uuden sleepsackin ideointia
* kynnet (niiden leikkaus. Mulla on ihan järkyn pitkät kynnet, joita inhoan. Inhoan niitä melkein yhtä paljon kuin kynsien leikkausta ja reunojen hiomista.)
* nukketaloon pyörät.

Sain joululahjaksi C:ltä lupauksen tehdä nukketalonurkkaus. Siis ei koko taloa neljine seinineen, vaan nurkkauksen jossa kaksi seinää, lattia ja kaksi kerrosta. Ja terassi ja parveke. Siitä tulee kuulkaa hiano!! On ihanaa kun on projekti, jonka parissa touhuta. Vaikken olekaan hyvä keskeneräisten asioiden kanssa. Oikeastaan ihan kamala. Ne kummittelee mielessä koko ajan ja syö miestä. Mutta juuri siksi onkin äärimmäisen hyvä, että mulla sellainen on.

Eilen näin netissä jotain, joka tutisutti mun turvallisuudentunnettani ja ties mitä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä näin (sleepsackin, jonka kuvittelen olevan ideoitu MINUN tuotteestani), vaan se miten siihen suhtauduin. Siis aivan naurettavaa, mutta silti sellainen kasvun paikka. Uh…tätä on tosi vaikea pukea sanoiksi. Ei se ole kateutta, mutta huonoa itsetuntoako? Vai onko se sittenkin kateutta? Kiva höpistä täällä kaikkien kuullen, kun en avaa asiaa tän enempää 😉 Mutta siis jos sä teet jotain ja sitten joku toinen muokkaa siitä sun tekeleestä jotain, mistä nyt ainakin kolme ihmistä jo kohisee (kolme ei kuulosta miltään, mutta kun kaikilla kolmella on ainakin 200 kaveria niin kyllähän se leviää. Ihan sama) ja mikä tietenkin on ainakin sata kertaa hienompaa, kuin se mitä sä teit niin onhan siinä jotain. Yritän katsoa tätä vähän kauempaa, niinko mitä sanoisin jos vastaava sattuis jollekin kaverille. Olen oikeesti tosi hyvä löytämään hyvää ihan paskimmastakin asiasta. Ihan extremeasioista en edes minä, mutta normihankaluuksista joo. Mutta en saa omista sanoistani oikein mitään lohtua. Miksi se onkin niin, että itse voi vakuutella itselleen olevansa kuinka hyvä/huono tahansa, mutta kun saman kuulee jonkun toisen suusta on sillä paljon enemmän painoarvoa?

Niin, kyllähän mä tiedän, että tästä pitäis nostaa pää pystyyn, ja kehittää omasta tuotteesta vielä hienompi (kts. To Do lista, viides tähti) ja ottaa tämä haasteena. Mut ku emmä haluu!

Uutta nukketaloa varten olen maalaillut yhtä keittiö-miksikäs-niitä-komplekseja-kutsutaan-? Ja jotta sain kaapinovista eri väriset kuin itse hökötyksestä, jouduin tietty irrottamaan ne. Ja samalla hajotin niistä jokaikisen 😀 Hahah! Ihan hyvä! No, ehkä ne pysyy vielä kiinni.

Postissa tuli tänään yksi joululahja minulle ja yksi joulunjälkeinen lahja miehelle. Mulle Pommepommen mekko 🙂 ja siipalle Bookhouse Boys -hihamerkki. Sellainen, jonka Dale Cooper sai Harryltä Twin Peaksissa. Lisäksi mulle tuli Pinkkis tageja, pussukoihin ommeltaviksi. 

Tehtävä listan lisäksi aloin kirjaamaan ylös ostettavien asioiden listaa Japanin reissua varten. Tämäkin siksi, ettei mene ihan hulinaksi siellä. Tai siis menee se kuitenkin, mutta että tulis ainakin ne oikeasti tarvittavat asiat ostettua, kaiken muun ihanan lisäksi. Tee täytyy muistaa lisätä listaan.

Mutta jottei mene ihan jaaritteluksi koko päivä on parasta alkaa suorittamaan listaa!!!

En muista mitä kuvia Mollysta jo julkaissut, tässä kuitenkin jotain .

xoxo, Raisa