Mitä tänään leivottaisiin? Näkkäriä!

Nyt naamat näkkärille, sillä tänään leivotaan näkkäriä, ja se on kuulkaa vakava juttu se!

(välihuomautus: viikonlopputeeni onnistui jälleen! Mä olen tosiaan luopunut senchasta viikolla, ja vaan viikonloppuisin teen sitä, kupillisen kerrallaan. Viikolla keitän pannullisen jotain kaupan maustettua teetä, ja ihan hyvin nekin alas menee.)

Onko muuten ihana lautanen?!! Ostin muutama vuosi sitten Vallilasta pihakirppikseltä. Pari euroa tais maksaa. Käytän sitä aika harvoin, kun yleensä ruoka vaan mätetään kattiloista sun muista valmistusastioistaan. Pitäis käyttää useammin.

Mausteinen siemennäkkileipä, ohje Risenta Maissijauho pussista. 🙂

Taikina:

2 dl maissijauhoa

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

½ dl rypsiöljyä

2 dl kiehuvaa vettä

(1 rkl hienonnettuja fenkolinsiemeniä, itse jätin väliin ja laitoin tilalle timjamia ja basilikaa, ja suolaa)

Päälle:

sormisuolaa

sekalaisia siemeniä koristeeksi

Lämmitä uuni  150 asteeseen. Sekoita taikina-ainekset puuroksi ja kaavi se leivinpaperilla vuoratulle pellille. Laita leivinpaperi myös seoksen päälle ja kauli sen päältä seos ohueksi levyksi. Irrota päällimmäinen paperi, mausta näkkileipä sormisuolalla ja koristele siemenillä. (oma huomautus: ne siemenet ei meinanneet enää pysyä siinä pinnassa, ehkä kannattais kaulia ne kevyesti sisään?) Paista uunin keskiosassa n. 45 minuuttia, tai kunnes leipä on saanut kauniin värin. Anna jäähtyä ja murra pienemmiksi paloiksi.

Meillä meni koko satsi neljän hengen taloudessa yhdessä illassa. En siis osaa sanoa, et kuinka hyvin säilyy tms. Tästä tulee ehkä n. puoli pellillistä. Ja se on jotenkin olevinaan terveellisen oloista (ja varmaan siis onkin kun noita aineksiakin kattelee, eikä todellakaan tarvitse pinnalle yhtään mitään, siis margariini tms.) ja kuitenkin ihan syntisen hyvän makuista. Suosittelen. Jos mä oliisn mun ihana pieni kummipoikani mä sanoisin “three thumbs up!”. Ei siinä, että mun ihana pieni kummipoikani puhuisi englantia, tai olisi edes ylipäätään osannut puhua silloin kun sillä oli vielä kolme peukaloa, mutta se siis syntyi varustettuna yhdellä taikasormella. Nythän se on jo leikattu pois, mikä on suuri harmi, mutta ehkä se ei olisi sitten teininä niin suuri ilon aihe kun miltä se näin aikuisena tuntuu. Mut olsi makeeta pystyä sanomaan three thumbs up, ja sit nostaa ne kaikki kolme peukkua pystyyn. 😀

Yksi juttu vielä ja sit menen. Huomenna on myyjäiset lasten vanhalla koululla. Olen sinne menossa. Olen ollut siellä varmaan jo viitenä vuotena putkeen. Todella mukavat, pienet ja ennen kaikkea stressittömät myyjäiset.

Mä oon aika vähän muutenkin puhunut mitään Pinkkiksestä viime aikoina. Se ei tarkoita sitä, etten olis mitään tekemässä. Itseasiassa mulla melkoiset muutokset menossa silläkin saralla. Pinkkiskin on kasvamassa jo isoksi tytöksi. Siis jos se olis tyttö. No tottakaihan se on. (huh huh! En tiedä mitä painoin, mutta yht’äkkiä olinkin eilisessä postauksessa ja kaikki yllä oleva oli kadonnut. Vihaan kun se tapahtuu! Onneksi se oli kuitenkin tallentunut johonkin!) Niin, Pinkkiksestä. Ennen kaikkea Pinkkis on kasvamassa minun “tytökseni”. Ajattelin, että on ehkä aika alkaa tekemään omia asioita, eikä vaan liittää yhteen muiden tekemiä söpöjä juttuja. Siis lisätä Pinkkiksen tuotteisiin enemmän minua. En siis tarkoita enemmän pinkkejä hiuksia tarttuneina pussukoihin, sormenjälkiäni korujen liimauksissa tms. vaan toisenlaista näkyvää kädenjälkeä. Olen luomassa ensimmäistä mallistoani, ja sitä ennen pyrin saamaan jo olemassa olevat ylisöpöt Pinkkikset myytyä. Ja siihen nämä myyjäiset sopivat loistavasti! Olen laskenut tuotteitteni hintoja roimasti, ja ajattelin vielä ottaa käyttöön ota 3 maksa 2 tarjouksen. Jos kiinnostaa niin Suutarilassa huomenna sunnuntaina klo 10-14 niitä olis sitten tarjolla.

Nyt ompelemaan! On ihanaa saada tältäkin saralta kaappeja tyhjennettyä. En vielä kuitenkaan tiedä mitä tekisin kaikille kankailleni. Vaikka olenkin jo iso tyttö, tykkään silti ihan älyttömästi mun lapsellisista Japanista ostetuista kankaista. En vaan oikein tiedä haluanko käyttää niitä. No, onneksi mulla on tilaa niitä vielä säilytellä, niin ei tarvii hätäillä tämän päätöksen kanssa. (Sanna, olen ihan pian työstämässä sitä sun kassia. Olen jo mielessäni saanut sen valmiiksi, enää puuttuu toteutus…)

Ihanaa, herkullista lauantaita!

xoxo,

Raisa

Torstai 29.1.2015

Kamala väsymys! Kuka vei eiliset supervoimani?! Tosiaan, eilen kun pääsin kotiin teki mieli vähän tanssahdella ja ärsyttävään tyyliini kosketella C:iä viiden sekunnin välein (teen sitä aina kun oon tosi innoissani jostain, eli yleensä kun olen tilannut jotain ja siitä intoa piukassa…).  Yönaikana, kun normaalisti ladataan akkuja minulla sähköpiuhat näköjään menneet ristiin, ja nyt olen voimaton ja nuupahtanut.

Muutenkin, tää on nyt ihan hassua, mutta olen aamulla, heti herättyäni ihan eri ihminen kuin sängystä noustuani ja siitä sitten eteenpäin aina iltaan asti. Aamulla kun makaan vielä sängyssä, peiton alla pimeässä oon usein, jos en aina, kauhuissani kaikesta mitä oon tehnyt, kaikesta mitä edellisenä iltana olen pitänyt ihan loistavina asioina/ideoina. Kuka se on joka sängyssä minun tilallani makaa? Järkiminänikö? No, onneksi se jää aina sinne sänkyyn makaamaan, ja jättää minut päivän ajaksi rauhaan!

Eilen oli hauska päivä! Toimelias! Heräsin ja jouduin odottamaan hetken, että siippani heräisi myös, ennen kuin saatoin ottaa kellosta kuvan. Hieno kello, eikö totta?

Ja heti ensimmäisenä naamio naamaan! Sit suihkuun ja pojat ulos!

Koska olin todella innokas kokeilemaan suht uutta kosteusvoidetta meikkivoiteen alustana meikkasin ennen aamupalaa.

Ja se toimi! Jo monta vuotta mulla on ollut isoja ongelmia meikkivoiteen levittymisen kanssa. Paljon syyllistettynä ihmisenä kuvittelin tietenkin, että vika on minussa, ihossani. Mutta ei! Meikkivoiteeni ei ole vuosiin levittynyt hyvin koska olen käyttänyt onnetonta kosteusvoidetta sen alla! Beauty Boxissani tullut Skinagain Youth kosteuvoide ei kuitenkaan aiheuttanut tätä, vaan pakkeli levittäytyi kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina! Jee!

Ja taas se pinni! Hiton kuriton otsatukka!

Petivaatteet ulos tuulettumaan. Huomatkaa hieno japanilainen klipsu, joka pitää peitot hyvin kaiteella tuulessakin! Vihdoinkin syömään! Alkuviikosta ostin ensimmäistä kertaa vuosiin tollasta teollista huttua aamupalaksi. Ja ah! Se on niin ihanaa! Välillä on oikeesti niin hankalaa kaupassa, kun pitää ostaa terveellistä, pitää ostaa eläinystävällistä, pitää suosia kotimaista, pitää välttää monikansallisia firmoja, pitää ostaa luomua, pitää välttää sokeria, pitää ostaa kuitua jne. jne. Nyt vähän löysäsin ja ostettiin Weetabixia, banaanin- ja suklaan makuisia. Suklaat meni jo, banaaneita on melkein puoli pakettia vielä jäljellä Ne on molemmat tosi hyviä.

Sain vihdoin ja viimein Lolitan luettua! Tämä oli siis siitä listalta. Pidin kyllä aika kovasti, mutta siltikin oli ennen kaikkea tunne, että lopu jo! Etene! Etene! En tykkää lukea hiljalleen, haluan kaiken nyt heti! Tästä olisi hyvin voinut harppoa sivujen yli, eikä silti olisi menettänyt mitään “tapahtumia”. Aika paljon vaan sellaista kuvailevaa tekstiä.

Puolen päivän kieppeillä kaupungille.
Ensin syömään, sillä eihän ne vehnämurokkeet mitään nälkää pidä. Kipossa söin guston, jos mahdollista niin se oli vielä parempi kuin Johnny Cashew. Todella hyvä joka tapauksessa.

Yhdeltä Kaupunkiverstaalle printtaamaan vinyyleitä Pinkkis projektiin. Ajanvarauksen kanssa oli käynyt joku kiusallinen kämmi, ja minun kahden tunnin aikani olikin kutistunut yhteen, ja alkoikin vasta tunnin päästä. Vika ei ollut minun. No, kukaan ei kylläkään mitään pahoitellut, mutta henkilökunta kysyi kuitenkin leikkuria käyttävältä asiakkaalta, kestääkö heillä kauan, sillä on tapahtunut tuplabuukkaus jne. Sain aikani hyvin kulumaan (ja minua edeltänyt asiakas tunnisti minut “siksi keittokirjailijaksi” 😉 ja pääsin printtailemaan omiani. Mutta sitten kävi niin, että joku oli säätänyt koneen asetuksia, ja leikkuri ei leikannutkaan vinyyliä läpi asti, vaan minun ensimmäinen työ, ja edellisen asiakkaan työ epäonnistuivat, eikä kumpaakaan ollut tietenkään tallennettu koneelle. Voi äiti! Eikun uusiksi. Toimin kuitenkin niin ripeästi, että sain omat leikkuuni tehtyä ennen seuraavan asiakkaan tuloa. Seuraava asiakas sitten ihastui levällään oleviin projekteihini, kävi ilmi että hänkin oli vegaani, ja myöskin keittokirjailija! 😀 

Kaupunki oli harmaa. Mutta sain vietyä sen likaisen linssin huoltoon! Jee! Ikivanhaa kameraani he eivät ottaneet korjaukseen, mutta neuvoivat minne se kannattaa viedä. Sanoivat, että on kuulemma ensimmäisiä sen mallisia kameroita, eli kunnossa ollessaan sillä olisi jonkinmoista keräilyarvoa.

Samperi soikoon! Olin jotenkin saanut itselleni uskoteltua, että on ok ottaa uusi tatuointi, kunhan vaan varaan ajan oikein pitkän ajan päähän. Mutta taiteilija ei ollutkaan paikalla! Mitä tämä tämmöinen peli oikein on! Matkoilla!?!

Lohdutin itseäni Théhuoneella juomalla enkelten kyyneliä. Tai ainakin niin hyvää oli, että juuri niitä olisin saattanut juoda.

Asemalle kävellessäni sainkin Rajalalta jo viestin, että linssi on huollettu. En kuitenkaan ole ihan vakuuttunut putsauksen tarpeellisuudesta. Ne putsasi ne linssin ulkopinnat! Siis juurikin ne samat, joita saatan itsekin mikrokuituliinalla kotona pyyhiä. Tämä lysti maksoi 25 euroa. Ja siellä joutui odottamaan ihan turkasen kauan. Ensin jouduin jonottamaan kysyäkseni oikeaa paikkaa missä jonottaa… ei kyllä ihan toimi teidän systeemi. No, katsotaan auttoiko tämä ongelmiini. Jotain kultasia pintoja ne myös oli putsannut, ehkä se auttoi. Mutta linssien sisällä olevaan pölyyn eivät voineet tehdä mitään. Se kuulemma maksaisi satoja euroja…

No, ei auta.

Asemalla odotti uskollinen ratsuni. 

Kotona raivosin epäkelvoille lapsilleni kun eivät olleet siivonneet. Yhtään mitään (hyödyllistä) ei tapahdu, jos en ole koko aikaa heitä siihen usuttamassa. Todella ärsyttävää. Tein ruoaksi soijarouhekastiketta ja spaghettia, kun en muutakaan jaksanut.

Naamioin poikani. On muuten niin hassua, kun itselle itsestäänselvyydet, kuin vaikka se, että riisi keitetään aina kannen alla ja pasta ilman kantta, taikka se ettei naamiota levitetä silmänympärysiholle taikka huuliin, täytyy erikseen käydä läpi. Pojalle muistin sanoa silmänympärysihon välttämisestä, huulet unohtui. Lapset nukkumaan, pyykkikori kainaloon ja Downton Abbey soittimeen. Niistä on hyvä ilta tehty. Pari palaa Vegoa vielä siihen päälle ja avot!

Tässä muuten t-paita, jonka kuvionnin tein Kaupunkiverstaalla! Eikö olekin hassu!

xoxo,

Raisa

Takapihan kuulumisia

Mä oon niin pitkään halunnut kertoa meidän pupuystävien ja muiden takapihan eläinten kuulumisia, mut aina on tullut jotain isompaa, kuten vaikka sappikarhuja, eteen. Nyt on kuitenkin aika kertoa mitä kuuluu meidän pihapupuille, oraville ja lintusille.

Muistatteko vielä loppukesän ilouutisia kauniin pupuneidon perheenlisäyksestä? Meidän pihassahan siis hengaili todella soma pieni kani ja hups! yht’äkkiä meidän pihassa hengailikin todella soma pieni kani ja neljä vieläkin somempaa ja pienempää kaninpoikasta. Voi sitä onnen määrää!

Suosikkini neljästä poikasesta. Kaikista rohkein, ja juuri se, jonka oletin -rohkeutensa vuoksi – joutuvan surman suuhun ensimmäisenä.

Äityli ja kaksi pientä palleroa.

Alkuun pesue asui jossain meidän kuusiaidan uumenissa, näin ainakin oletin, sillä oleskelivat pihallamme koko ajan. Ja sitten ne katosivat! 😦 Mikä järkytys! Tekivätkö naapurit niille jotain? Myrkyttivät? Ei syytä huoleen! Äitiä poikstensa kanssa näkyi aika ajoin, sekä pihallamme, että naapurustossa.

Arvatenkin lauman koko pieneni ajan kuluessa. Yritin olla sitä surematta, se nyt sattuu kuulumaan luonnon kiertokulkuun, kettukin kaipaa ravintoa jne. Toivon mukaan yksikään poikasista ei kuitenkaan päätynyt alueella liikkuvan irtokissan kidutettavaksi. En ymmärrä miten kissoja pidetään tälläisellä alueella vapaana. Todella vaarallista.

No, pupuja näkyi aina vaan harvemmin ja harvemmin. Selkeästikin olivat muuttaneet pois, joko vihreämmille nurmille kirmaamaan, taikka johonkin vähän lähemmäs, mutta kuitenkin kauemmas naapurustoon. Pupunnälkääni sain sitten tyydytettyä sisäpupuillamme. Ja aamupalapöydästä saatoin seurata oravien (niitä edelleenkin tuntuu olevan kolme kappaletta, tai ainakin kaksi.) nahistelua ja pikkulintujen ja harakoiden parveilua. Harakat kyllä harvemmin parveilevat, meillä on vakiopari, joka tossa vierailee, ja kuusiaitaan keväisin tekee pesän. Kerran pihaan lennähti parvi naakkoja. Kuva ei ole kovin vakuuttava, mutta näky oli hieno!

Harakan pesä

Äh! Ei tätä kuvaa pitänyt laittaa!

Kunnes sitten hiljattain alkoi lumeen ilmestyä pienen pieniä pupunjälkiä ja näkyihän niitä pupujakin! Jee!

Edelleen näyttää äitipupu ja suosikkipupuni, se kaikista rohkein olevan hengissä! Toivottavasti kolme muuta ovat vaan muuttaneet johonkin kauemmas!

Katsokaa! Minä olen jo näin iso!

Äitin kanssa syömässä!

Oravoista ei olekaan tuoretta kuvaa, saatte tyytyä tähän.

Olen muuten huomannut, että syksyllä, kun aloitan lintujen (ja oravien ja pupujen) ruokinnan menee ruokaa paljon enemmän kuin esim. juuri nyt. Tietenkin osa loppukesän poikassadosta on kuollut, eikä syöjiäkään ole niin runsaasti, mutta uskon myös, että talvisin lintuja ruokitaan paljon enemmän, eikä lintujen tarvitse tulla pelkästään meidän pihalle helpon energian perässä, vaan sitä löytyy useammasta paikasta. Syksyisin on huikeaa, kun on oravia, fasaaneita, pupuja, varpusia, tali- ja sinitiaisia, joskus punatulkkuja, harakoita, kottaraisia ja jotain, mitä yritän kuumeisesti lintukirjastani löytää – tuloksetta. Uusi laji?! 😉

Ei sitten muuta tällä kertaa. Toimelias päivä tiedossa! Pidetään hyvää huolta myös pihapiirin faunasta!

Timanttista torstaita!

xoxo,

Raisa

Keskiviikon Kootut

Moikkaloikka!

Mikäli olen sattunut jossain postauksessa lupailemaan tälle keskiviikolle jotain “poikkeavaa” se johtui omasta ajatusvirheestäni. Poikkeavuudet ovat luvassa vasta ensi keskiviikolle. Pahoittelen, erityisesti kaikilta niiltä jotka kieli pitkällä tätä postausta ovat odottaneet. 😀 Hahhah!

Ulkona näyttää olevan melkoisen mukava ilma, tai siis ainakaan ei sada lunta eikä ole järkyttävän kylmä, joten taidankin tämän postauksen jälkeen lähteä katsastamaan Arboretumin näin valoisaan aikaan.

Mutta mennäänpähän jo asiaan. Tällä kertaa vuorossa sillisalaattia. Eli kaikkea mitä tällä hetkellä haluaisin. Tarkoitus ei ole yllyttää teitä tuhlaamaan, osallistumaan hillittömään kulutusjuhlaan läntisen pallonpuoliskon mukana, vaan hillitä/lieventää omaa kauniiden tai muuten vain elämääni täydellistävien asioiden kaipuuta. (tätä listaa tehdessä olen [toistaiseksi] sortunut vain yhteen tilaukseen (edit: nyt kahteen), mutta siitä olen sitäkin enemmän innoissani.)

Tästä ihmeaineesta olen kuullut yhdeltä suosikki vloggeriltani (teen tästä myös pian postauksen/listauksen) paljon pelkkää hyvää, ja kuten linkistä klikkaamalla saatatte huomata, että moni muukin on siitä tykännyt. Minullahan siis on melkoiset silmäpussit, aina. Ostin niihin Bulldogia (joo joo, se on miesten tuote, tiedetään.) mut en ole ainakaan ihan vielä täysin vakuuttunut. Ehkä? on nykyään pienemmät ja vähän vaaleammat, mutta edelleen siellä ne pussittaa, joten uutta tököttiä haluaisin. (ja itseasiassa juurikin tänne tein sen tilauksen. Ne ei toimita ulkomaille, ainakaan suoraan tuolta nettikaupasta, mutta ehkäpä niitä myydään muuallakin. Minä tilasin anopin osoitteeseen, ja anopille oman rasvan. 🙂 [ja itselle vielä vähän jotain muutakin…] )

100% Pure:n kahvipapu kofeiini silmänymp. voide.

http://www.100percentpure.com/collections/eye-creams/products/organic-coffee-bean-caffeine-eye-cream-1oz

Mun pieneen “Verenluovutus” vessaani niin sopisi tälläinen hammasmalli! Tahtoo!!

http://www.amazon.com/dp/B00G287142/ref=wl_it_dp_o_pC_S_img?_encoding=UTF8&colid=2J82QH7X4MLVH&coliid=I1TQJ4XLEB1L5R

Eikä askartelukirjoja, varsinkaan näin ihanan näköisiä ole koskaan liikaa!

http://www.amazon.com/Find-Keep-Beci-Orpin/dp/1742704557/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1422432596&sr=1-1&keywords=find+and+keep

Ah! Mä niin näen itseni kaivamassa tätä repusta (olen käytännön syistä luopunut käsilaukusta, ainakin toistaiseksi ja siirtynyt käyttämään reppua) Animalian Pks tapaamisessa… 😉

https://www.etsy.com/listing/159101359/denture-compact?ref=favs_view_1

Lapsena eksymistä pelkäsi ihan sikana, nyt aikuisena sitä oikein toivoo. Siltikään, eräänlaisena kontrollifriikkinä, en sitä tarpeeksi harrasta, enkä pysty sen sattuessa siitä usein nauttimaan. Esim. aina Japanissa kun eksyn (ja siis eksyn siellä monta kertaa päivässä) se päätyy vaan siihen, että olen ihan superuuvuksissa, kädet painavien kassien kantamisesta irtoamaisillaan, janoisena ja kuumissani. Mutta eväillä varustettuna, kevyellä kantamuksella eksymisessä on jotain taianomaista. Ne on just niitä hetkiä, kun voi harjoitella irti päästämistä ja hetkessä elämistä.

https://www.etsy.com/listing/207443482/woodland-forest-print-on-wood-typography?ref=favs_view_2

Puput vaan on niin ihania. Tää onkin jo matkalla uuteen kotiinsa. 😀

https://www.etsy.com/listing/156431411/bunny-ring-womens-teens-retro-burnished?ref=favs_view_1

Mä olen sitoutunut olemaan ostamatta uusia vaatteita vuoteen (en kyllä yhtään muista koska tää umpeutuu, ja sorry nyt vaan Äiti Maa, jos matkustan Japaniin ennen kuin vuosi tulee täyteen sopimus raukeaa!). Olen kyllä tullut pienoiseksi mestariksi kiertämän tätä päätöstä. Vaikkakin kyllä siis jos mua vertaa melkeinpä kehen tahansa suht normaaliin naisihmiseen ostan, varsinkaan uusia, vaatteita äärimmäisen harvoin. Ja kaikki työkelpoiset vaatteenikin olen onnistunut haalimaan kirppiksiltä. Mutta niistä kiertoteistä vähän: olen pyytänyt haluamiani vaatteita lahjaksi, nyt hiljattain paidan mieheltä häälahjaksi. Ja anopilta sain joululahjaksi t-paidan, jonka olin itse valinnut…ja eilen ostettiin tyttären kanssa paita puoliksi. Ja koska alusvaatteet ovat sallittuja (en kyllä niitäkään osta kuin aniharvoin) laskin myös eilen ostamani topin alusvaatteeksi. Jota se kyllä ihan oikeastikin saattaisi olla. Ja oli luomupuuvillaa. Pelastuiko maailma?

Kuitenkaan en ole vielä vajonnut niin alas, että ihan häikäilemättömästi tilaisin vaatteita. Joten tyydyn niitä ihailemaan näin etänä. Kuten tätä t-paitaa, joka olisi kesäksi kyllä melkein must, jos ei muuten niin pienen pienessä vessassani hengailuun. Hampaat on pop!

https://www.etsy.com/listing/205192024/dental-extortion-medical-illustrations-t?ref=favs_view_2

Melkeinpä kaikki lukijat tietävätkin jo suhteeni eläinten oikeuksiin ja kaikkeen sellaiseen söpöön eläintouhuun. Mutta kaikkipa eivät vielä tiedä, että musta on ihan pirun oikein käyttää tarvittaessa vähän laittomiakin keinoja, jopa vuodattaa verta päästäksemme lähemmäs päämäärää, joka näin lyhyesti sanottuna olis kaikkien eläinten oikeus omaan, mielekkääseen elämäänsä. Mun mielestä olis vaan hupaisaa jos metsästäjät alkaisivatkin ampumaan toisiaan, viattomien eläinten sijaan. Jne. En tietenkään kehoita ketään laittomuuksiin, tai mitään sellaista, mutta olis ihan huippua, jos ihmisten sijaan vaikka karhuilla olis aseet, tai kaneilla. Äh, ironiakohan mua tässä naurattaa, vai mikä. Tappaminen, ja emmä tiedä, ehkä vielä pahempaa, se elämän riisto (emakot niissä pienissä häkeissään kaluamassa kaltereita, koska niillä ei oikeasti ole mitään muuta tekemistä! Mä tiedän mistä puhun, olen viettänyt useamman viikon sikalassa “töissä”. Oikeesti.) vaan on niin väärin, ihan sama ketä on kohteena. Mitä enemmän nautin omasta elämästäni sitä vääremmältä tuntuu riistää sellainen muilta.

Ehkä tää olis ollut kaikki parempi jättää sanomatta. En ole mikään terroristi, mutta nostan hattua niille, jotka saattaisivat jotain tuhmaa asian edistämiseksi tehdä. Ei orjiakaan ilman verenvuodatusta vapautettu.

https://www.etsy.com/listing/130446368/anti-whaling-patch-end-whaling-by-any?ref=related-1

Jotain kepeää vielä lopuksi, ettei meille jää paha maku suuhun.

Sitten kun mä keksin sen keinon tehdä rahaa, niin nämä tuolit on ensimmäisten asioiden joukossa jotka ostan.

http://www.vepsalainen.com/fi/tuotteet/ruokapoydan-tuolit/louis-ghost-tuoli

Moikka nyt tältä erää sitten! Metsässä tavataan! Siis ihan ystävällisissä merkeissä! 🙂

xoxo,

Raisa

BWC, Beauty Without Cruelty

Tässäpä tuotemerkki, jota ilolla esittelen! BWC taikka Beauty Without Cruelty, yksi ensimmäisiä ellei jopa ensimmäinen vielä voimassa oleva kosmetiikkamerkki, joka voi ylpeillä eläinkokeettomuudellaan ja täysin vegaanisilla tuotteillaan. Merkillä on brittiläiset sivut, joiden mukaan firma olisi n. 30 vuotta vanha ja jenkkiläiset sivut, jotka ronskisti melkein tuplaavat iän viiteenkymmeneen. Ihan sama.

Toivottavasti ette oleta, että kirjaisin tähän jotain syvällistä firman filosofiaa tms. Lukekaa itse jos sellainen kiinnostaa. Kaikki tuotteet ovat kuitenkin eläimillä testaamattomia, sitoutuneet Buav tiukkaakin tiukempiin säännöksiin, vegaanisia ja käyttävät kierrätettyä matskua kun mahdollista. Lisäksi soveltuvat hyvin herkällekin iholle, ollen hypoallergeenisia (mitä se sitten tarkoittaneekaan) ja hajusteettomia.

Minun edellisistä meikkileikeistäni on sen verran pitkä aika, etten oikein osaa vertailla näiden tuotteiden laadukkuutta, kerron vaan mitä mieltä niistä itsestään olen, ilman vertailukohdetta. Ja myönnettäköön, olen täysin “myyty” mitä tähän merkkiin tulee. 🙂

Tietenkin olis ollut asiallisempaa laittaa joku virallinen tuotekuva…eikä näitä omia, osittain jo kulahtaneita, meikkejä.

Itselläni on käytössä musta Ultimate ripsiväri, joka taitaa olla pitkäikäisin tuttavuuteni ko. merkiltä. Pidän maskarastani kovasti, vaikkakin se on todella kostea, ja sitä kautta suttaava. Ja jos vähänkään sataa ja minä olen pyörällä liikenteessä näytän pian pandakarhulta…Ostinkin seuraavaksi ripsarikseni vedenkestävän.

Olen erityisen tykästynyt BWC:n huultenrajauskynään. Loistava väri! Ja huulikiilto on myös jatkuvassa käytössä, juurikin ihanan värinsä takia. Huulipuna taas on niin pysyvää, että mua vähän ahdistaa. Mutta uskoakseni huulipunan pysyvyys on monelle haluttu ominaisuus, eikö totta? Itse tykkään lisäillä sitä, ihan niinko huulirasvaakin. Koko ajan. Mikä lie neuroosi.

Jos pakkaukset ei olis “lupaus vegaanisesta, varmasti eläineettisestä” valinnasta sanoisin ettei ne ole erityisesti mun mieleen. Tykkään kyllä joutsenista ja silleen, mut silti. Olis voinut olla jotain vähän “menevämpääkin”. Mut en mä niitä pakkauksen takia ostakaan, vaan ennen kaikkea juurikin sen lupauksen. Ja siihen lupaukseen liittyy myös se katteeton? kauneuslupaus, jonka mukaan kaikista tulee ihan älyttömän kauniita kunhan ne vaan tajuaa käyttää juuri tätä kosmetiikkaa. (mä en voi ymmärtää missä meidän posti viipyy! Kello on melkein 12 eikä vieläkään ole tullut. Kuumeisesti odotan Beauty Boxiani tulevaksi. Toivottavasti se ei ole jäänyt tullin ilkeään haaviin!)

Voi älytön. Emmä osaa mitään kosmetiikka-arvostelua tehdä. Jos olis rahaa ostaisin tältä merkiltä kaiken, jopa ne jotka ei mun väreihin käy. Sen verran paljon tykkään. Riittääkö tämä?

Niin, mistä niitä sitten saa? No Helunasta, tietenkin! Ja itse asiassa siellä onkin aika kiitettävä valikoima BWC:n tuotteita, ja hinnat on paremmat kuin BWC:lla itsellään!!

Harmillisesti Euroopasta ei näköjään saa ko. firman ihon- ja hiustenhoitotuotteita. Niiden perään meikäläinen erityisesti on. Vanhenevan ihonsa kanssa.

Eipä mulla muuta sitten tällä kertaa, huomenna taas uusin kujein! Mahtavuutta tiistaihinne!

xoxo,

Raisa

Mac & Cheese

Terveisiä Arboretumista! Käveltiin sinne eilen iltapäivällä. Olis pitänyt mennä aiemmin, niin olis ehkä nähnyt vähän paremmin, mutta ihanaa oli nytkin. Ja mikä ihan kaikista parasta: näin kolme peuraa!! Olin ihan oikeasti pikkasen harmitellut sitä lähtiessämme, ettei meillä päin tapaa noin suuria taikka muutoin “eksoottisia” eläimiä, pupuja ja oravia enimmäkseen. Ja tietty lintuja (ei tullut muuten viime vuonna tilhiä! 😦 ) ja muutama näköhavainto ketusta. Ja sit reilu tunti sen jälkeen näin kolme peuraa! Ihan huippua!

Arboretum ei ole mulle kovinkaan tuttu paikka. Tämä oli itseasiassa vasta toinen kerta kun siellä kävin, edellisestä kerrastakin on jo vuosia. Ja se oli kesällä, valoisassa. Nyt tuli kuitenkin sellainen tunne, että haluan käydä siellä useamminkin. Kyseessä siis Vantaalla oleva pieni metsäinen puisto, jossa n. 40 erilaista puuta. Ihan vieressä on lammasaitaus, nyt siellä ei kyllä ollut lampaita. Mua aina niin pelottaa kaikki tollaiset vartioimattomat eläintenpitopaikat. Mitä kun sinne eksyy joku känninen tai muuten vaan tärähtänyt idiootti?

No, joka tapauksessa. Jos olette Koivuhaassa käymässä suosittelemaan käväisemään myös täällä!

Mutta mutta, päivän aiheeseen. Elikkä makarooniin ja juustoon. Tiiättekö mitä, mulla ei ole tästä yhtäkään edustavaa kuvaa. Eikö olekin vähän pöllöä? Meillä syödään tätä keskimäärin kahdesti kuussa. C tekee sitä (liiankin?) usein kun ei muutakaan keksi. Lapset tykkää tästä todella paljon. Mä en tiedä kuinka tämä on rantautunut Suomeen, kun en mistään muustakaan tunnu tietävän. Soisin kyllä rantautuvan/rantautuneen, on sen verran hyvää. Resepti on kirjasta: The New Farm Vegetarian Cookbook (L. Hagler ja D. Bates). Löytyy myös Puputytön Juhlakirjasta. C on onnistuneesti lisännyt tähän sekä soijarouhetta, että tomaattimurskaa, ja täytyy sanoa, että on onnistunut parantamaan alkuperäistä, lähes täydellistä reseptiä. Eli, alkuperäisestä reseptistä tätä nyt sitten vähän muokattu.

kuva: http://vegnews.com/articles/page.do?pageId=40&catId=10

Makaroni-“juusto”vuoka, 6:lle

500 g kypsentämätöntä makaronia

kastike:

100 g sinistä Keijua

1 dl jauhoja

8 dl kiehuvaa vettä

1,5 tl suolaa

1,5 tl valkosipulijauhetta

ripaus kurkumaa

0,5 dl rypsiöljyä

2 dl oluthiivahiutaleita

pinnalle:

paprikajauhetta

lisäksi, voi jättää poiskin

n. puoli purkkia tomaattimurskaa

n. 1 dl turvotettua ja miedosti maustettua soijarouhetta

Keitä makaronit kypsäksi. Valuta ja kumoa uunivuokaan. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sulata margariini kattilassa keskilämmöllä. Vispilöi sekaaan jauhot ja jatka sekoittelua, kunnes seos kuplii.

Kaada kattilaan kuuma vesi, suola, valkosipuli ja kurkuma. Sekoita huolella. Keitä kastiketta, kunnes se sakenee, lisää sitten öljy ja oluthiivahiutaleet.

Kaada noin puolet kastikkeesta, tomaatimurska ja turvotettu soijarouhe makaronien päälle ja sekoita. Kaada loput kastikkeesta vuoan pinnalle. Ripottele päälle paprikajauhetta.

Paista esilämmitetyssä uunissa n. 15 minuuttia. Tarjoile tomaatin taikka muutoin jonkun raikkaan ja mehukkaan kera.

Meillä oli tätä muuten meidän hääjuhlassa tarjolla. Sen verran hyvää siis.

Mä niin tykkään jakaa näitä kuvia kun ne vaan nyt on niin ihania!

Eipä mulla sitten muuta tällä kertaa. Taidanpa mennä Tehtaalle vähän touhuamaan. Viimeinen viikko työttömänä lähti muuten juuri käyntiin! Viikon päästä taas mukana nostamassa Suomen taloustilannetta pystyyn!

xoxo,

Raisa

Pojasta mieheksi/tytöstä naiseksi -albumit

Huomenta vaan lukijaiseni!

Oltiin eilen illalla siipan kanssa treffeillä tuolla Vantaan puolella Bio Grandessa katsomassa Whiplash -elokuvaa. Jos olisin tiennyt mistä elokuva kertoo (en juuri koskaan ota selvää mitä olen menossa katsomaan, näkeehän sen sitten!) en ehkä olisi halunnut lähteä. En kerro teillekään, mikäli ette tiedä. C sanoi, että “kaikki puhuu siitä”. Minun kaikki ei puhu, minulle kukaan ei ole puhunut ko. elokuvasta. Mistä mulle muuten oikein puhutaan? No, ihan sama. Elokuva oli ihan käsittämättömän loistava. Välillä havahduin siihen, että pidätin hengitystä, olin pakahtumaisillani jostain selittämättömästä ja ihan vaan siis nautin täysillä. Unohdin kokonaan, että maha oli melkoisesta papulastista aika hurjassa kunnossa. Suosittelen! Samalla lailla kuin Gravity oli huikea kokemus katsella, siis visuaalisesti henkeäsalpaava (en edes muista mitä siinä tapahtui, vai tapahtuiko siinä mitään?) niin tämä oli jollain tapaa vastaava kokemus, mutta eri aisteille. Eikä. Apua. Ei must aelokuvakriitikkoa kyllä tulis. Ja olen kyllä sitä mieltä, ettei hyviä asioita tule liikaa lähteä aukomaan, taika kärsii. Elokuva oli yllätyksellinen, uusi ja raikas. Ja raikkaalla en tarkoita kirkkaita värejä ja hyvää valaistusta, vaan jotain uutta, niin ettei kaikkea arvaa etukäteen. Vielä sen verran, että jos johonkin pitäisi verrata vertaisin Social Networkiin. Voimauttava.

Mutta asiaan! Jälleen skräppäystä. Vai olenko edes postannut skräppäyksestä? Mene ja tiedä. Tarkoitus ei ole täällä jakaa neuvoja ja ohjeita, että miten skräpätään. Enemmänkin ideoita albumeihin ja sivuihin, “leiskoihin” eli layoutteihin. Tänään vuorossa idea albumiin. Mä en yleensä tykkää julkaista mun lasten kuvia täällä, mut tätä oli jotenkin hankala toteuttaa ilman, että niiden pärstät näkyy. Nimet olen parhaani mukaan peittänyt, mutta olkaa kyyläämättä lasteni ja heidän luokkatovereiden yksityisyyden säilyttämiseksi noita kuvia sen kummemmin. Ei siinä, että niissä olis mitään salaista tms. mutta ihan vaan kun niissä on muitakin lapsia ja silleen.

Pojasta mieheksi.

Olen tehnyt pojalleni Hapsimakkaralle albumin ihan tavalliseen mappiin. (ei mikään hyvä idea, mutta en aio enää vaihtaakaan. Suosittelen ennemmin oikeaa skräppialbumia, johon saa tukevat muovitaskut. Vaan ehkä löydätte jostain tukevia taskuja myös A4 koossa. Itselläni on sellaiset, joita täytyy teipillä vahvistaa. Ei kiva.) Albumin idea on kuvata kuinka hän kasvaa pienestä pojasta isoksi mieheksi. Joka vuosi teen uuden sivun/aukeaman, joihin talletan tarha- ja koulukuvat. Ylimääräisiin muovitaskuihin olen laittanut todistuksia ja epikriisejä jotka liittyvät aina ko. vuoteen. Luokkakuvat olen albumiin myös laittanut, muutoinhan nuo ryhmäkuvat saattavat olla vähän ongelmallisia – mitä niille tekisi? Nyt on kaikki yhdessä ja samassa paikassa, hyvässä tallessa.

Tämähän on tietenkin todella pitkäkestoinen projekti, mutta siellähän se albumi aina sitten odottaa hyllyn päällä uutta koulukuvaa, eikä vaadi muuta kuin aika ajoin tapahtuvan kuvien selailun ja satunnaisen pölyjen pyyhinnän, ja tosiaan vuosittain yhden tai kaksi uutta sivua.

Albumiin on hyvä kirjata harrastuksia, parhaita kavereita ja muita asioita, joita saattaisi kuvitella haluavansa muistaa vielä 20 vuoden päästäkin.

Tytöstä naiseksi -albumi Piisamille.

Hilirimpsisksen itsensä kirjaamat mietteet vitosluokan alussa.

Hyvä muistaa!

Pinzagon albumi on paljon pienempi kuin Hapzin, mutta oikea ja ymmärtääkseni ihan tätä tarkoitusta varten tehtykin, skräppialbumi. Semmoinen puolikokoinen. Tähän ei mahdu luokkakuvat, mikä on suuri harmi. Yhden, pystyyn kuvatun luokkakuvan olen tänne saanut ängettyä, mutta ne perinteiset vaakamalliset ei mahdu. Ne olen laittanut sitten aina ko. vuoden albumiin, kaikkien muiden kuvien joukkoon.

Näettekö tossa ylhäällä olevassa oikeanpuoleisessa sivussa nuo kohollaan olevat värjätyt tähdet? Tein ne tähtiä tekevällä embossaustaskulla ja väritin sitten turkoosilla  mustetyynyllä. Tykkään niistä todella paljon! Ja noi taskut on vielä niin edullisia, verrattuna vaikka stansseihin tai jalokiviin! Jee!!

Ai niin, jos ei sulla ole lapsia se ei tarkoita sitä, että sun pitäisi tälläisen jatkuvan albumin tekemiseksi alkaa sellaista väkertämään, albuminhan voi tehdä vaikka jostain tietystä maisemasta, siitä miten se vuosien saatossa muuttuu, taikka omasta puutarhastaan (oih! Jaksaisinkohan tehdä?), koirista, harrastuksesta, omasta itsestään (mahtava idea! Ei mitään eeppistä mahtiprojektia, vaan yksi sivu per vuosi. Tämän minä teen!), puolisosta, omasta kodista, kummilapsista jne. (pihalla on pupu syömässä! Luksusta!)

Ajattelin muuten vuoden lopussa tulostaa noita mun torstain kuvapäiväkirjakuvia, ja tehdä niistä albumin. Mikäli jaksan vetää sen projektin loppuun asti.

Ei mulla sitten muuta tällä kertaa! Huomenna jatketaan sitten uusilla aiheilla! (Mun tekee muuten ihan älyttömästi mieli uutta tatuointia. Ja muutenkin kaikkea uutta. Harmillista.)

Askartelun iloa!

xoxo,

Raisa

Mitä tänään paistettaisiin? Pannukakkuja!

Huomenta ystäväiseni!

Mun on pitänytkin tehdä tämä postaus jo kuun alusta, mutta aina on tullut jotain (herkullisempaa?) tielle. Nytkin olisin enemmän halunnut kirjoittaa niistä kekseistä, joita viikolla tein. Mutta onhan teidän välillä saatava aamupalaakin, eikö totta?! Aamupalasta aasinsilta teehen: pitkästä aikaan sain teeni onnistumaan. Mulla on siis ajastin, lämpötilamittari ja vaakakin käytössä, takaamassa hyvän teen, ja siltikin joku mättää. Olenkin vähän luvuttanut, ja juonut joululahjaksi saamiani maustettuja teitä ja rooibos hauduketta, jotka kaikki kyllä olleet oikein maistuvia. Tänään päätin, viikonlopun kunniaksi, kokeilla vaihteeksi jotain laadukasta. Ainoo vaan, että unohdin juoda sen silloin kun se oli vielä kuumaa…

Mennään nyt niihin pannukakkuihin, jotta saadaan ne alta pois.

Amerikkalaiset Pannukakut, 4-5:lle, perustaikina, johon on kätevä lisätä esim. mustikoita, vadelmia ja kookosta (ihana pari), suklaata jne. Tarvittaessa jätä kaneli pois, voit korvata sen jollain muulla, paremmin “lisukkeittesi” makuun sopivalla mausteella.

Resepti Isa Chandra Moskiwitzin kirjasta Vegan With Vengeance, ihan vähän muutettu

6 dl vehnäjauhoja (osa voi hyvinkin olla täysjyvää)

4 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

4 tl kanelia

4 rkl rypsiöljyä

2 dl vettä

5 dl soija- tai kauramaitoa

1 rkl vanilja-aromia

(pannukakkutaikinaan lähes aina laitetaan siirappia/vaahterasiirappia. Mä en laita. Se palaa niin herkästi, ja jos paistaa niin ettei pala jää mun mielestä raa’aksi.)

Tarjoiluun vaahterasiirappia ja sinistä Keijua, ja ehkä vielä marjojakin.

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, suola ja kaneli. Sekoita toisessa kulhossa loput ainekset. Lisää kosteat ainekset kuiviin. Halutessasi lisää maitoa, millaisesta taikinasta nyt satut tykkäämään. Ohuella taikinalla tulee ohuempia pannareita kun se taikina leviää laajemmalle. Älä sekeita liikaa, mutta koita kuitenkin saada jauhopaakkuja rikki. Ne on ikäviä hajotessaan lautasella tai vielä kurjempia hajotessaan suussa.

Öljyä paistinpannu, jonka olet kuumentanut keskilämmöstä vähän kuumemmalla (nelonen tai vitonen). Kaada taikinaa pannuun ja paista kunnes pystyt kääntämään lastaa (lastaa, ei lasta!) apuna käyttäen, eli about viiden minuutin päästä. Muista tarkkailla pohjaa aika ajoin, eritoten kun pannu alkaa kuumenemaan paistamisen edetessä. Jossain kohden saattaa olla aiheellista kääntää lämpöä pienemmälle. Pannukakuista kannattaa halkaisijaltaan tehdä mieluummin pieniä kuin suuria, suuret on hankala kääntää. Ja pieni on muutenkin kaunista.

Pannukakut kannattaa tarjota kuumina, suoraan pannusta. Tai sitten pidät ne parhaan kykysi mukaan lämpiminä jollain keinoin. Silti parhaimmillaan suoraan pannulta, margariinin ja vaahterasiirapin kera. Uskaliaimmat saattavat ripotella pinnalle hivenen suolaa.

Ihanaa, toivottavasti aurinkoista, viikonloppua!

xoxo,

Raisa

Torstai 22 Tammikuuta 2015

Katsaus minun eiliseeni.

Olen kuullut ainakin kahdesta eri lähteestä, että blogien lukijoita ei kiinnosta “henkilökohtaiset” asiat, tyyliin ketään ei kiinnosta mitä sä syöt, tai mitä sä teet. Ja myönnettäköön, että ehkä ruokakuvat ovat liikaa, hittoako jokaikistä suupalaa kuvaamaan. Mutta minua itseäni nimenomaan, ennen kaikkea kiinnostaa bloggaaja itse, ei niinkään se mistä blogataan. Eli mitä enemmän henk.koht. juttuja, ehkä kuitenkin ilman niitä kierukanvaihtoja tai lääkityksiä ;), sen parempi. Tai ehkä sopivassa suhteessa, niin ettei ihan pelkästään päiväkirjamaista listausta asioista, joita tullut tehtyä. Joka tapauksessa, aion vielä jatkaa näitä torstain kuvapäiväkirja postauksia. Minusta on hauskaa taltioida yksi päivä viikosta muistikortille. Ehkä näitä on hauska katsoa jälkeenpäin?

No, sen pidemmittä puheitta:

Torstai 22 tammikuuta 2015

Aamupala Herra C:n kanssa.

Riston ensimmäiset aamupäivänokoset. Rakastan tota koiraa.

Ei liity mitenkään päivääni, mutta C sanoi, että ota -piip- kuva. Kuka tunnistaa mikä on kyseessä?Autoin Riston ramppia pitkin sänkyyn. Niin, rampista en ole vielä kertonutkaan! Muistatteko lintujenruokinta-automaattini, jonka sain ihanalta blogini lukijalta? Samainen lukija lahjoitti Ripalle rampin luettuaan, ettei vanha herra pääse enää omin avuin sänkyyn. Risto kovasti jännittä ramppia, mutta pienellä avustuksella pystyy sitä jo käyttämään. Kiitokset Espooseen! ❤
Kampaajalle! Ihan pikkasen nolotti kun olin just värjännyt tukan, enkä ollut sitä kampaajalla tehnyt. Musta on aina myös jotenkin noloa vaihtaa kampaajaa, se tuntuu pikkasen siltä kuin pettäisin omaa kampaajaani. Suhteesta tulee aina jotenkin niin intiimi. Vaikka siis ihan yläpään asioissa pysytäänkin. Oonko muuten kertonut, etten voi käydä mieshammaslääkärillä taikka mieshierojalla? Kerran en huomannut tarkistaa asiaa etukäteen ja päädyin mieskampaajalle, sitäkään en näköjään pysty. Ei vaan kyennyt rentoutumaan.

Chop chop! Clip clip!  Uusi tukka! (ovessa lukee verenluovutus, kun sitä kuitenkin mietitte. Se on jäänyt joskus halloween -juhlista, enkä ole viitsinyt ottaa pois.) Ihan hyvä yritys kuvat uutta tukkaa sivulta! Not!

Uusi tukka sivulta. Varasinkin jo uuden ajan kuuden viikon päähän, ja silloin vaihtuu väri! Jännittää! (varasin muuten tämän kampaajan ihan tietoisesti torstaille, että saan tukkakuvia! Hah!)Lounaaksi papuja, leipää ja salaattia. Nauttikaa kauniista kuvasta. Pavut on ihania!
Lounaan jälkeen leipomaan! Fiksusti keräsin kaiken valmiiksi, yleensä etenen vähemmän suunnitelmallisesti.  Taviksia (suklaahippukeksejä Puputyttö ja Vohvelisankari -kirjasta) vaahtokarkilla ja toffeehipuilla. 

Tuli ihan sairaan hyviä! Söin yhden (oikeesti kaksi) ennen kuin lähdin, ja koko matkan vihlo hampaita. Niin hyvää siis! 😀 Sellainen, joka ei pidä pyöräilystä ei varmaan ymmärrä tätä hehkutusta, mutta ehkä voi kuitenkin pyöräilyn tilalle pistää jotain muuta? En ole siis pitkiin aikoihin pyöräillyt kunnolla, mutta tällä viikolla (ihan varmasti osittain siitä siivouksesta/karsinnasta virtaa saaneena!) olen polkenut pari n. 30 km lenkkiä ja se vaan on niin ihanaa! Rakasta pyöräilyn vapautta, kepeyttä ja helppoutta. En kuitenkaan rakasta vaarallisen jäisiä, muhkuraisia teitä. Varsinkaan jos on tarjoiluun meneviä keksejä pyörän sivulaukussa kolisemassa ja mahdollisesti jauhautumassa tarjoilukelvottomiksi!  Keksit kestivät kovan kyydin! Helunan kautta menin suoraan toimistolle, laitoin tarjoilut valmiiksi. Olin siis tunnollisesti ajoissa, jotta voin laittaa tarjoilut valmiiksi. Olen siis ihan ässä!

Puheenjohtaja oli myöhässä myöhästyneen ratikan ja kaupan rikkoutuneen maksupäätteen vuoksi, ja hänellä oli tavallista tummempi silmämeikki, sillä oli ostanut uuden luomiväripaletin, jossa 120 väriä! Huikeaa! Tämä asia käsiteltiin kuitenkin vasta kokouksen virallisen osuuden jälkeen, ja pyysin ettei tätä kirjattaisi pöytäkirjaan. Kotiinpäin pyöräily sujui paljon paremmin kuin aiemmin viikolla keskustasta tullessani. Vaikkakin oli pimeää ja minulta lampusta akku lopussa. Ja lopulta loppu. Huomaa varoittava punainen valo lampussa! Sanoinko jo, että pyöräily vaan on niin ihanaa.Lisää pakollisia ruokakuvia. En ole pastan suuri ystävä, tämä oli kuitenkin ihan ok. Kun oli kova nälkä. Katsottiin loppuun turhan pitkä ja sekava Pilvikartasto -elokuva.
Nai-Nai otti ensin rennosti sohvalla. Kunnes Risto tunki siihen. Se on jotenkin niin iso ja sellainen körmy, ettei oikein välitä kenen päälle asettuu. Vähän niinko tämä kissa.  Kenai siirtyi makuuhuoneeseen, minkä tekee lähes aina kun me katotaan elokuvia. Se vaivihkaa poistuu meidän pimeään makuuhuoneeseen, ja sit kun sinne menee ja laittaa valot päälle se unisena nostaa päätään ja aina se on tehnyt pesän meidän sänkyyn. Ja se oikeesti jaksaa kerta toisensa jälkeen meitä ilahduttaa. Mulla on varmaan miljoona kuvaa sen pesistä. Se tosiaan avaa pedatun sängyn ja järjestelee tyynyt mieleisekseen kokonaisuudeksi. 

Moikka moi!

xoxo,

Raisa

Torstai toivoa täynnä Aasian sappikarhuille

Hyvää huomenta ihanaiset!

Vuorossa eläinpostaus täältä siivousmyrskyn keskeltä. Karsinta ja pölyjen pyyhintä ja hämähäkin verkkojen poisto jatkuu siis edelleen kiivaana. Aiemmin en koskenut hämähäkinseitteihin, tuo huono onnea, ennen kaikkea sille hämähäkille jne. Nyt olen kurkkuani myöten täynnä kaikkea sotkua ja likaa, joten sorry vaan kahdeksanjalkaiset epäystäväni, talon alle ja kellariin saatte mennä kutomaan verkkojanne! Muutama päivä sitten siivosin kuiva-ainekaapin, kauttaaltaan. Otin sieltä hyllytkin pois ja pesin kaiken. Meinasi puhti loppua kesken kaiken, kun ruokaa oli niin sairaasti.

Ja sitten tuli vielä kesken kaiken lähtö Animalia Kappelissa: Eläinkokeiden vaihtoehdot keskustelutilaisuuteen ja jäi hommat kesken, mutta sain ne kuitenkin seuraavana päivänä laitettua. Menin sinne tilaisuuteen pyörällä! Keskustaan polkiessa kaikki ok, lumipyryä lukuunottamatta keli oli mukava ja oli ihanaa pyöräillä “tosissaan” pitkästä aikaan. Mutta takastullessa ei enää ollutkaan niin kivaa: edellisen päivän pyrähdys Nuuksiossa ja ikävästi laskenut kuntoni saivat viimeiset 10 km tuntumaan päättymättömiltä. Multa loppui voimat kesken kaiken. Ja varpaatkin jäätyivät, sillä en muistanut, ettei pyöräillessä, vaikka kuinka polkisi, varpaille tule lämmin, joten olin laittanut vähemmän lämpöiset kengät. Todella kurjaa. Seuraavan päivän olinkin sitten hyvin voimaton. Mutta tyytyväinen siivouksiini, siihen että menin (oli hyvä tilaisuus, paljon porukkaa, mielenkiintoinen keskustelu – tiesittekö, että valtaosa, olikohan melkein 70 % jopa kaikista Suomessa tehdyistä eläinkokeista on yliopistojen tekemiä! Lääketeollisuus kattoi ainoastaan 7 %. – sekä kaunis Anne Kukkohovi.) sekä siihen, että tuli pitkästä aikaan reippailtua. Reittioppaan mukaan poljin noin 34 km ja kulutin 16 suklaapalaa. Lasketaankohan Vegon isot palat tähän? 😉 (yksi Vego pala painaa n. 30 g.)

Mutta siis, ettette ihan tylsiinny niin mennäänpä päivän aiheeseen, eli Aasian karhuihin, eli sappikarhuihin tai vielä tarkemmin järjestöön, joka pitää ko. karhuista ja muista eläimistä huolta. Ja ajaa niiden oikeuksia. Eli Animals Asia Foundation. Järjestöä “edustaa” Suomessa Aasian Karhutarhat.

https://www.animalsasia.org/intl/our-work/end-bear-bile-farming/

Nopeasti “sappikarhuista” tai kauniimmin moon bear: Karhuja vangitaan luonnosta, jos oikein muistan alkuun ne tapettiin ja sitä kautta otettiin sappi talteen. Sappea käytetään kiinalaisessa lääkinnässä (oliskohan ollut mieskunnon kohottamiseen – Hey you! Haven’t you heard of Viagra?!). Sitten nokkelat oivalsivat, että jos karhu pidetäänkin elossa siitä saa paljon enemmän sappea kuin sen kertalaakin kuolleesta karhusta. Joten karhut vangittiin ja niiltä “lypsettiin” sappeen laitetun katetrin avulla sappea alvariinsa. Miten nerokasta!

Nyt siis karhua ei enää tapettu vaan se vangittiin, pienen pieneen häkkiin, niin pieneen että “karhut kasvavat kiinni häkkeihinsä ja joutuvat lopulta makaamaan selällään pystymättä kääntymään.” (lainaus suoraan Aasian Karhutarhojen sivuilta.)

Täähän ei tietenkään ole meidän ongelma, eikä me olla millään tavoin täällä vilpoisessa pohjolassa siitä vastuussa. Meistä ei ole varmaan kukaan edes nähnyt karhun sappea, saati että olisi sitä jostain ostanut, ja sillä tavoin toimintaa tukenut. Mutta silti, ihmisinä meillä on vastuu, ja meillä on keinot auttaa.

Animals Asia Foundation tekee aivan uskomattoman hieno työtä näiden karhujen eteen. Mä en jaksa muistaa, että onko niillä kaksi vai nyt jo useampia tarhoja Kiinassa ja Vietnamissa. Paikalliset karhutarhaajat ovat luovuttaneet karhujaan ko. järjestölle nähtyään TV:sta järjestöstä kertovan ohjelman, ja muitakin merkkejä on viime aikoina ollut havaittavissa siitä, että asiat saattaisivat olla muuttumassa parempaan suuntaan. Länsimaiden painostus, Kiinalaisille on kuulemma hyvin tärkeää se, millaisne kuvan he itsestään kansana ulkomaille antavat, eivätkä halua näyttäytyä vanhanaikaisina, vaan ennen kaikkea modernina kansakuntana, ja siihen julkisuuskuvaan ei julma sappitarhaus tietenkään kuulu. (anteeksi jos tuli ihan järjetön lause. Voi olla, että keksin ton ihan itse, mutta jotenkin muistaisisn ehkä tollaista joskus jostain kuulleeni.)

Niin, siis tämä suomalainen ryhmä ei tee “omaa” työtään, tai siis he auttavat AAF:ia (Animals Asia Foundation) auttamaan. Suomalaisen on helpompi lähteä mukaan suomalaisen järjestön toimintaan, kuin jonnekin kaukaiseen Aasiaan. Varat, jotka sitä kautta kerätään menevät AAF:n työn tukemiseen, järjestö itsessään on Animalian alaisuudessa ja toimii täysin vapaaehtoisvoimin, joten ei ole sitä “vaaraa”, että lahjoituksestasi menisi osa “johtokunnan” kosteisiin lounaisiin.

Mitä Sinä voit tehdä?

1. Lahjoittaa rahaa

2. Lahjoittaa aikaa

3. Ostaa tuotteita (linkin kautta pääsee myös Englantilaiselta sivulta shoppaamaan)

4. Tiedottaa (eli kertoa kavereille, käyttää julkisesti AAF:n tuotteita, kirjoittaa blogipostauksia, jakaa esitteitä jne.)

5. Allekirjoittaa vetoomuksia

6. Kaveerata karhun kanssa/hankkia kummikarhun

7. Kerätä rahaa lahjoitettavaksi AAF:lle esim. näin 😀

8. Pyytää esim. syntymäpäivälahjaksi lahjoituksia AAF:lle, taikka joulukorttien ostamisen ja postittamisen sijaan ostaa karhuille lahja, ja lähettää tieto tästä ystävillesi (ja hienotunteisesti kehoittaa heitä lahjoittamaan myös) sähköpostilla.

Virginia poseeraa kauniisti Moon Bear Sleepsackissä

Mä pahoittelen kaikkia mahdollisia asiavirheitä joita tässä postauksessa saattaa olla. Mulla on järkyttävän huono muisti mitä tulee yksityiskohtiin, muistan kuitenkin jotain ja rakennan niistä sitten itselleni jonkinlaisen yleiskuvan ja nyt sitten sen enempi mitään tarkistelematta postaan niitä kaiken kansan ihmeteltäväksi. Käykää ihmeessä lukemassa lisää, ja asiapitoisempaa tekstiä noiden järjestöjen sivuilta! AAF on yksi minulle tärkeimmistä ja rakkaimmista tukikohteista, ja vaikka ne tekee poistaakseen jotain ihan hirvittävän kamalaa ei niiden sähköpostiviestit taikka kotiin tuleva materiaali ole koskaan sellaista joka pilais päivän, vaan melkeinpä poikkeuksetta aina tulee sellainen olo, että toivoa todellakin on!

Ja nyt hommiin! Ihanaa päivän jatkoa!

xoxo,

Raisa