Hyvää huomenta ihanaiset!
Vuorossa eläinpostaus täältä siivousmyrskyn keskeltä. Karsinta ja pölyjen pyyhintä ja hämähäkin verkkojen poisto jatkuu siis edelleen kiivaana. Aiemmin en koskenut hämähäkinseitteihin, tuo huono onnea, ennen kaikkea sille hämähäkille jne. Nyt olen kurkkuani myöten täynnä kaikkea sotkua ja likaa, joten sorry vaan kahdeksanjalkaiset epäystäväni, talon alle ja kellariin saatte mennä kutomaan verkkojanne! Muutama päivä sitten siivosin kuiva-ainekaapin, kauttaaltaan. Otin sieltä hyllytkin pois ja pesin kaiken. Meinasi puhti loppua kesken kaiken, kun ruokaa oli niin sairaasti.
Ja sitten tuli vielä kesken kaiken lähtö Animalia Kappelissa: Eläinkokeiden vaihtoehdot keskustelutilaisuuteen ja jäi hommat kesken, mutta sain ne kuitenkin seuraavana päivänä laitettua. Menin sinne tilaisuuteen pyörällä! Keskustaan polkiessa kaikki ok, lumipyryä lukuunottamatta keli oli mukava ja oli ihanaa pyöräillä “tosissaan” pitkästä aikaan. Mutta takastullessa ei enää ollutkaan niin kivaa: edellisen päivän pyrähdys Nuuksiossa ja ikävästi laskenut kuntoni saivat viimeiset 10 km tuntumaan päättymättömiltä. Multa loppui voimat kesken kaiken. Ja varpaatkin jäätyivät, sillä en muistanut, ettei pyöräillessä, vaikka kuinka polkisi, varpaille tule lämmin, joten olin laittanut vähemmän lämpöiset kengät. Todella kurjaa. Seuraavan päivän olinkin sitten hyvin voimaton. Mutta tyytyväinen siivouksiini, siihen että menin (oli hyvä tilaisuus, paljon porukkaa, mielenkiintoinen keskustelu – tiesittekö, että valtaosa, olikohan melkein 70 % jopa kaikista Suomessa tehdyistä eläinkokeista on yliopistojen tekemiä! Lääketeollisuus kattoi ainoastaan 7 %. – sekä kaunis Anne Kukkohovi.) sekä siihen, että tuli pitkästä aikaan reippailtua. Reittioppaan mukaan poljin noin 34 km ja kulutin 16 suklaapalaa. Lasketaankohan Vegon isot palat tähän? 😉 (yksi Vego pala painaa n. 30 g.)
Mutta siis, ettette ihan tylsiinny niin mennäänpä päivän aiheeseen, eli Aasian karhuihin, eli sappikarhuihin tai vielä tarkemmin järjestöön, joka pitää ko. karhuista ja muista eläimistä huolta. Ja ajaa niiden oikeuksia. Eli Animals Asia Foundation. Järjestöä “edustaa” Suomessa Aasian Karhutarhat.
Nopeasti “sappikarhuista” tai kauniimmin moon bear: Karhuja vangitaan luonnosta, jos oikein muistan alkuun ne tapettiin ja sitä kautta otettiin sappi talteen. Sappea käytetään kiinalaisessa lääkinnässä (oliskohan ollut mieskunnon kohottamiseen – Hey you! Haven’t you heard of Viagra?!). Sitten nokkelat oivalsivat, että jos karhu pidetäänkin elossa siitä saa paljon enemmän sappea kuin sen kertalaakin kuolleesta karhusta. Joten karhut vangittiin ja niiltä “lypsettiin” sappeen laitetun katetrin avulla sappea alvariinsa. Miten nerokasta!
Nyt siis karhua ei enää tapettu vaan se vangittiin, pienen pieneen häkkiin, niin pieneen että “karhut kasvavat kiinni häkkeihinsä ja joutuvat lopulta makaamaan selällään pystymättä kääntymään.” (lainaus suoraan Aasian Karhutarhojen sivuilta.)
Täähän ei tietenkään ole meidän ongelma, eikä me olla millään tavoin täällä vilpoisessa pohjolassa siitä vastuussa. Meistä ei ole varmaan kukaan edes nähnyt karhun sappea, saati että olisi sitä jostain ostanut, ja sillä tavoin toimintaa tukenut. Mutta silti, ihmisinä meillä on vastuu, ja meillä on keinot auttaa.
Animals Asia Foundation tekee aivan uskomattoman hieno työtä näiden karhujen eteen. Mä en jaksa muistaa, että onko niillä kaksi vai nyt jo useampia tarhoja Kiinassa ja Vietnamissa. Paikalliset karhutarhaajat ovat luovuttaneet karhujaan ko. järjestölle nähtyään TV:sta järjestöstä kertovan ohjelman, ja muitakin merkkejä on viime aikoina ollut havaittavissa siitä, että asiat saattaisivat olla muuttumassa parempaan suuntaan. Länsimaiden painostus, Kiinalaisille on kuulemma hyvin tärkeää se, millaisne kuvan he itsestään kansana ulkomaille antavat, eivätkä halua näyttäytyä vanhanaikaisina, vaan ennen kaikkea modernina kansakuntana, ja siihen julkisuuskuvaan ei julma sappitarhaus tietenkään kuulu. (anteeksi jos tuli ihan järjetön lause. Voi olla, että keksin ton ihan itse, mutta jotenkin muistaisisn ehkä tollaista joskus jostain kuulleeni.)
Niin, siis tämä suomalainen ryhmä ei tee “omaa” työtään, tai siis he auttavat AAF:ia (Animals Asia Foundation) auttamaan. Suomalaisen on helpompi lähteä mukaan suomalaisen järjestön toimintaan, kuin jonnekin kaukaiseen Aasiaan. Varat, jotka sitä kautta kerätään menevät AAF:n työn tukemiseen, järjestö itsessään on Animalian alaisuudessa ja toimii täysin vapaaehtoisvoimin, joten ei ole sitä “vaaraa”, että lahjoituksestasi menisi osa “johtokunnan” kosteisiin lounaisiin.
Mitä Sinä voit tehdä?
1. Lahjoittaa rahaa
2. Lahjoittaa aikaa
3. Ostaa tuotteita (linkin kautta pääsee myös Englantilaiselta sivulta shoppaamaan)
4. Tiedottaa (eli kertoa kavereille, käyttää julkisesti AAF:n tuotteita, kirjoittaa blogipostauksia, jakaa esitteitä jne.)
5. Allekirjoittaa vetoomuksia
6. Kaveerata karhun kanssa/hankkia kummikarhun
7. Kerätä rahaa lahjoitettavaksi AAF:lle esim. näin 😀
8. Pyytää esim. syntymäpäivälahjaksi lahjoituksia AAF:lle, taikka joulukorttien ostamisen ja postittamisen sijaan ostaa karhuille lahja, ja lähettää tieto tästä ystävillesi (ja hienotunteisesti kehoittaa heitä lahjoittamaan myös) sähköpostilla.
Virginia poseeraa kauniisti Moon Bear Sleepsackissä
Mä pahoittelen kaikkia mahdollisia asiavirheitä joita tässä postauksessa saattaa olla. Mulla on järkyttävän huono muisti mitä tulee yksityiskohtiin, muistan kuitenkin jotain ja rakennan niistä sitten itselleni jonkinlaisen yleiskuvan ja nyt sitten sen enempi mitään tarkistelematta postaan niitä kaiken kansan ihmeteltäväksi. Käykää ihmeessä lukemassa lisää, ja asiapitoisempaa tekstiä noiden järjestöjen sivuilta! AAF on yksi minulle tärkeimmistä ja rakkaimmista tukikohteista, ja vaikka ne tekee poistaakseen jotain ihan hirvittävän kamalaa ei niiden sähköpostiviestit taikka kotiin tuleva materiaali ole koskaan sellaista joka pilais päivän, vaan melkeinpä poikkeuksetta aina tulee sellainen olo, että toivoa todellakin on!
Ja nyt hommiin! Ihanaa päivän jatkoa!
xoxo,
Raisa
PINKKIS of Finland 