Kuulumisia

Hei vaan, pitkästä aikaan!

Jopas edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt melkoinen siivu elämää. Pahoittelut! Edellisen postauksen ja tämän, jota nyt luet väliin mahtuu paljon kaiken näköistä, mutta jostain syystä niistä dokumentointi on jäänyt.

Maaliskuussa kävin Japanissa! Oli huisin hauskaa. Se oli jo kahdeksas kertani, ja sillä erää kiersin paljon puistoja. On koomista miten Japanin luonnottomuus viehättää, mutta eniten pidän Tokion luonnottoman luonnollisesta luonnosta. Söin paljon hyvää ruokaa (tietenkin, olenhan vegaani!) sekä kävelin ihan julmetusti. Hyvä, kiihdyttävä loma.

Huhtikuussa juhlin syntymäpäivääni ja aloin väsymään töihin/töissä. Työkaveri pitkään sairaslomalla, ja minä ahnehdin hänen vuorojaan. Kuuden päivän työviikkoja, 10 päivän työputkia. Opin, että väsymykseni tulee esiin ärtyneisyytenä ja kiukkuna. (tämän taisin kyllä oppia vasta myöhemmin keväällä/kesällä)

Toukokuussa esikoiseni tuli täysi-ikäiseksi!!! APUA!! Miten tässä näin pääsi käymään? Muistan, kuinka itse täytin 18 eikä siitä nyt niin montaa vuotta ole. Kummallista. Liiallinen työnteko jatkuu. Olen innostunut koristelemaan lähiympäristöä puutarhatontuin ja vegaanisin viestein. Hauskaa. Twin Peaks alkoi!!! ❤ Ihan mahtavaa!

Kesäkuussa edelleen liikaa töitä, peruttuja vapaapäiviä, ahdistuneisuutta. Kun ei osaa sanoa ei ja haluaa olla se, johon voi “luottaa”. Minimalismi kausi päättymässä? Alan piristämään/lohduttamaan itseäni shoppailemalla. Taidetarvikkeita. Mm. valo”pöytä”, vesivärit, linopainantaan tarkoitettua maalia/väriä, papereita, tusseja. Ei hyvä. En kuitenkaan ennätä käyttämään niitä. Työstän Rock. Paper. Scissors. -zinesarjan kolmatta osaa (aloitin sillä, saksilla, koska hauskin.). Ostin kirjoituskoneeseen värinauhan todetakseni, että kirjoituskoneella on tosi rasittavaa kirjoittaa, ellei se ole sähköistetty versio. Minun (C:n) ei ole. Kummipojan synttäreillä.

Heinäkuun alussa vihdoin 4 päivän vapaaputki! Jee!! Lontooseen Piisamirotan kanssa. Tosi kivaa! Ihanaa ruokaa ja kaikkea mukavaa. Lisää taidetarvikkeita. Käytiin Kyoto Gardenissa, Buckinghamin Palatsissa, Luonnontieteen museossa (jossa parasta oli ulkona oleva villi puutarha), shoppailemassa, syömässä useassa vegaanisessa ravintolassa, Portobello Marketilla ja sokerina pohjalla: Wellcome Collectionissa, johon osaan ensi kerralla varata ainakin yhden kokonaisen päivän. Jumbossa joku nuori mies vahingossa flirttaili minulle! Ei takaapäin osannut aavistaa, mikä vanha kurttu onkaan kyseessä. Oli se hauskaa!

Oon lukenut noin 20 kirjaa, joista ainakin 23 jättänyt kesken. Luen liian montaa kerralla, ja sitte ennätän kyllästymään ennen kuin pääsen yhdessäkään loppuun asti. Yritän jotain onnellisuus- ja mindfulness -juttuja, mut eihän siitä mitään tule. Ei pysty. Anais ninin päiväkirjat on tosi mielenkiintoisia, ja ihan uskomattoman pitkäpiimäisiä. Jossain vaiheessa teen päivityksen kirjalistaani, se on kaikesta lyhytjänteisyydestä huolimatta päässyt kasvamaan melkoisesti. Ehkä en lukutavoitteessani ole ihan pysynyt, mutta paljon olen lukenut.

Yhteenveto:

Tehtyä: töitä, lukemista, shoppailua (mutta vasta nyt viime aikoina), muutaman zinen alkutohinoita. Ensimmäinen (tietoinen) kollaasi. Vesiväritaiteilu ja kaikenlainen taiteellinen kokeilu. Matka varattu Jenkkeihin ens kuussa. Rimowalle kyytiä!

Tekemätöntä: budjetointi, liikunta, kavereiden tapaaminen (oikeesti! Olen kevään ja kesän aikana käynyt yksillä synttäreillä[joissa olin ainoa vieras-kyseessä siis minua varten järjestetty minijuhla], kerran kylässä syömässä ja kerran kutsunut meille syömään. Ei vaan kykene.), ompelu(!! olen paperia ommellut, tehdessäni vihkoja. Kangasta en yhtään.) sekä bloggaus. Selkärankaisuus ja touhukkuus ihan kateissa. Kaikki aikanaan. Olinkin aivan liian hyvä ollakseni totta.

Laittaisin lisää kuvia, mut ne on toisella muistikortilla ja se on kateissa. Joten, jos saan pyytää halukkaita Instagramin puolelle seuraamaan: www.instagram.com/pinkkisfun/ siellä ainakin joitain kuvia Lontoon reissusta. Ja niistä tontuista ja muista.

Eipä sitten muuta.

Sainpas tämänkin tehtyä!

Arkisen arjen kirjurinne,

Raisa

Viikon ostos, 9

Tervehdys!

Hauskaa alkanutta viikkoa itse kullekin! Tällä kertaa jälleen vuorossa antiostos. Viikon sisään olen ostanut pähkinöitä ja hedelmiä ja niistä nyt ei kauheasti sisältöä revitä. Siksi antiostos.

Viime viikolla heitin pois tässä postauksessa niin kovasti hehkuttamani Elf merkkisen kasvojen kirkastajan. Se oli tilaukseni kallein tuote ja päätös oli vaikea. Ei niinkään hinnan takia, mutta mietin että antaisinko tuotteen tyttärelleni vai heitänkö pois. Lopulta päätin heittää pois, enkä laittaa vahinkoa kiertämään.

Tuote tuoksui hyvälle, tuntui mukavalle ja ehkä se jotain kirkastikin (kosmetiikan teholla ei mielestäni ole juurikaan merkitystä, itselleni kelpaa plasebo vaikutus siinä missä tutkimuksin todettu tehokin.) ja kasvot se sai tuntumaan ihmeellisen sileiltä. Suorastaan hämmästyttävän sileiltä.

Ja sehän siinä sitten alkoikin häiritsemään. Ihan kuin olisin silikonilla voidellut kasvoni.Ei kiitos.

En tiedä onko se hepsankeikka, joka kuukausi sitten Elfiä niin kovasti kehui lopullisesti poissa, vai palaako vielä sekoittamaan pääni, mutta ainakaan tällä hetkellä en ko. merkkiä enää suosittelisi, ainakaan sellaiselle, joka on huolissaan siitä kemikaalikimarasta, joka tuollaisessa halpiskosmetiikassa yleensä on. Enköhän jatkossa hae kosmetiikkani Ekolosta. (oho! Kappas! Sieltähän saisi nyt ilmaisen kotiinkuljetuksen nettitilauksille!)

Aion nyt kuitenkin tällä hetkellä pysyä päätöksessä käyttää jo ostamani/saamani tuotteet loppuun ja ostaa uusia, ekologisempia ja “turvallisempia” vasta sitten. Ja hittoako tällainen naimisissa oleva, kotona viihtyvä askartelukaupan myyjä tekee kasvokirkasteella? Jossain kohden teen päivityksen kosmetiikka postausten jatkoksi. Mutta nyt menen tekemään jotain muuta.

Heips!

xoxo,

Raisa

 

Viikon Ostos, 6

Anteeksi, että tulee myöhässä! Olin eilen koko päivän, aamusta iltaan, hautautuneena askartelutarvikkeisiin, enkä näin ollen päässyt kirjoittamaan tätä postausta. Tiedän, että olette kärsimättöminä odottaneet. Anteeksi.

Tämä on samanlainen petkuhuijaus mitä olette viime viikkoina nähneet aiemminkin. Kyse ei ole yhdestä tuotteesta, eikä edes viime viikolla hankituista. Vaan tilauksesta ja jo pari viikkoa sitten tulleesta.

Kyseessä on A Beautiful  Mess sivustolta tilaamani “Happy Mail”. En ole “Happy Mail”ia tilannut aiemmin, ja tämäkin oli vain kokeiluluonteinen tapaus. Sillä vaikka tykkäänkin lähettää postikortteja, niin 1) minulla on niitä varastoituna aika paljon 2) en lähetä niitä kuitenkaan ihan niin paljoa 3) pidän enemmän kirpputoreilta löytyvistä koomisista 80-luvun korteista. Tämä minulle tullut pakkaus oli tutustumistarjous, ja siitä joutui maksamaan ainoastaan postimaksut us$5 + 3 kansainvälisen postin lisää. Minun tapauksessa kävi kuitenkin niin, että viidestä dollarista vähennettiin kolme ja minulle jäi maksettavaksi ainoastaan kaksi dollaria koko tuosta paketista, postikuluineen! 🙂 Ja minä vielä ilmoitin tästä heille, eikä sitä korjattu. 🙂

Olen samaisesta paikasta tilannut yli vuoden ajan “Messy Box”ia ja tykännyt siitä hurjasti. Muutama kuukausi sitten tuli kuitenkin skräppitavarakiintiö täyteen ja lopetin tilaukseni. Mutta lopetin sen ehdottomasti hymyssä suin ja palveluun erittäin tyytyväisenä.

Tässä minun kahden dollarin (mitä se nyt sitten on euroissa, 1,8?) paketissani oli yksi muistilehtiö, tuollaisia paperisia (tarrapinta? En tiedä.) suikaleita (molemmat vas. alareunassa), väritettävä? joku pöljä teksti (sellaisia voimatauluja) (keskellä, kaiken alla) sekä 10 korttia kuorineen. Sanoisin, että aika hemmetin hyvä diili! Normaalisti tuo setti maksaa 15-20$, riippuen kuinka pitkäksi ajaksi tilaukseen sitoutuu. + 2$ kv postitus. Valitettavasti samaista kokeilutarjousta ei ole enää, vaan vastaavan setin saadakseen joutuu kyllä maksamaan ihan normihinnan. Silti voin lämmöllä suositella. Edes kerran kokeiltavaksi. Huomattavasti enemmän pidän kyllä jo mainitsemastani Messy Boxista. Mutta kiva yllätys tämäkin oli!

Minulla on työn alla blogipostaus liittyen minimalismiin, keräilyyn, karsimiseen, tyytyväisyyteen, säästäväisyyteen, ekologisuuteen, törsäämiseen – taidan mennä sitä vähän työstämään.

Hei nyt!

xoxo,

Raisa

Viikon Ostos, 4

Hauskaa alkanutta viikkoa! On maanantai, uuden alku! Maanantai, viikonpäivien kevät!

Kevät on ihanaa aikaa, valo lisääntyy ja sen mukana ainakin minussa myös energia lisääntyy. Lisääntyneen energian mukana myös tietynlainen riehakkuus minussa kasvaa, ja sen mukana taas pankkitilini hupenee. En pysty lopettamaan shoppailua, ihanien asioiden tilailua. Tiedän, etteivät anteeksipyynnöt auta, mutta pyydän silti anteeksi: Anteeksi Äiti Maa, Anteeksi Soveliaisuuden Vartijat ja Anteeksi Kaiken Kriittisen Kulutuksen Esitaistelijat. Minä heitän pallon muuanne, nostan kädet ilmaan – ei pysty! En voi lopettaa! Se on kevään vika! Lisääntynyt valo minut hullaannuttaa! Eihän minua voi toki siitä syyttää?!

Tällä runollisella pohjustuksella oikeutan tämän. Modes4u.com

Sain ko. nettikaupasta tiedon kirjekaveriltani ja vaikken edes pistänyt osoitetta tarkasti muistiini parin päivän päästä googletin itseni ihan oikeaan paikkaan, ensimmäisellä yrittämällä. Johdatusta? (ensimmäistä kertaa Japanissa yli 10 v. sitten, ensimmäisenä päivänä, matkalaukun hotellille jätettyäni ja huoneen saamista odottaessani lähdin kävelylle, kävelin päämäärättä, ilman minkäänlaisia karttoja, suoraan Hello Kitty liikkeeseen. Johdatusta?)

Selailin tuotteita, ihan kivoja. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä olisi *pakko* saada. Kunnes löysin washi teipin, jossa oli silmiä ja suita. Ok. Se oli siinä. Ja koska ei ole mitään järkeä tilata yhtä rullaa teippiä Hong Kongista saakka tilasin sitten vähän muutakin.

Enimmäkseen tarroja, sillä minä RAKASTAN tarroja. Ehkä en saanut niitä pienenä tarpeeksi? Oli miten oli, olen lähes kyltymätön tarrojen suhteen. Sama koskee washi teippejä. ❤

Muuta siinä onkin sitten kolme muistivihkoa (luulin kahden kissavihon olevan paljon pienempiä, ja siksi ne tilasinkin, olin vähän pettynyt niiden suureen kokoon, mutta oma moka.), hassu mies leimasin, avattava kärpässieni sekä delfiinimuistilaput. Tuo kameran näköinen juttu on minulle mysteeri, tilasin sen mukana tulleiden donosaurus -tarrojen vuoksi (minulla on kohtalaisen voimakas dino-kausi meneillään…). Nuo kalat (sardiinit?), joita näkyy muistivihkossa ja etualalla tarrojen muodossa ovat San-x:n joku uusi(?) sarja. Se on niin huippu! Ja todella surullinen, siinä ne kalat oikeasti juoksevat pois keitoista ja säilykepurkeista, muistaakseni sanoen: “me todella haluamme takaisin mereen”. Jos se minusta olisi kiinni, niin voi pienet kalaset, en ottaisi teitä merestä pois ollenkaan!

Tilaamisesta vielä. Tuotteet on todella hyvin kuvattu, niin että huomaa jonkun oikeasti nähneen vaivaa tekstien kirjoittamisessa. Plussaa siitä. Valikoima on valtava! Plussaa siitä. Tuotteet ovat hyvin kategoroitu. Plussaa siitä. Kaiken kaikkiaan hyvin toimiva nettikauppa, jossa on ilo asioida.

Pääosin tuotteet ovat japanilaisia, tai siis japanilaisten firmojen Kiinassa tehtyjä tuotteita. Laadukkaita ja huokeita. Ne postitetaan Hong Kongista, joten postikulujahan siinä tietenkin syntyy. Paitsi jos tilaat yli 60 eurolla. Silloin saat postikulut ilmaiseksi! Woot! Woot! Paketti tulee kirjattuna, noin viikossa.

Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus. Minä suosittelen.

Eipä muuta sitten tällä erää. Nyt tehtävälistan kimppuun! (näkisittepä sen, se on ehkä puoli metriä pitkä!)

edit: poistin vastaavan määrän tarpeetonta tavaraa Kierrätyskeskuksen kassiin, tai palautin takaisin työpaikalleni käyttämättömiä askartelutarvikkeita.

Hei nyt!

xoxo,

Uskollinen kuluttajanne,

Raisa

Viikon Ostos, 3

Hei vaan!

Nyt on paha! Viime viikko oli tosi hyvä, mitä tulee löytöihin ja postista tulleisiin paketteihin. Ja se taas tekee valinnastani hitusen vaikean. Taas toisaalta, ei yhtään. Kirppisaarteista huolimatta kiistaton kuningatar tässä leikissä, tällä viikolla on englantilainen Vegan Tuck Box. Jos jollain meinaa tällaisen herkkuperseen hurmata, niin kyllä se herkuilla varmimmiten tapahtuu.

Viime kuussa boxini sisältö oli vähän pettymys. Ei ollut riittävästi herkkuja, sitäkin enemmän raakaruokaa ja sellaista turhan terveellistä. Tässä kuussa, koska olen taas uusi ja erilainen, myös se terveellinen ja toivottavasti vähäkalorisempi valikoima viehätti.

Tässä laatikkoni, ja sen sisältö. Osittain. Sillä on tietysti ennättänyt siitä jo syömään jotain. Söin, vaikka tiesin tulevani kuvaamaan sen tätä postausta varten. Sellaista se on.

Oma laatikkoni on Ultimate Box, eli sisällöltään kaikista suurin ja kaunein. Tilaus on kuukausittainen, eli kunnes sen peruutan tulee minulle, kotiin kannettuna (omakotiasumisen etuja – suuri postilaatikko!) kuukausittain laatikollinen vegaanisia herkkuja, Englannista. Olen kokeillut myös amerikkalaista Vegan Cuts tilausta, sekä herkkuja että kosmetiikkaa, mutta sisältöönsä ja palvelun tasoon nähden se oli melkoinen pettymys. Euroopasta tilatessa ei tarvitse säheltää tullin kanssa, saamasi tuotteet ovat suuremmalla todennäköisyydellä sellaisia, joita voit halutessasi ostaa jatkossakin (Vegan Cutsilla ei yksi ainutkaan firma ollut halukas toimittamaan yhtään mitään ulkomaille. Ainoastaan Vegan Cuts itse. Ei kiva.) ja valimatkan ollessa lyhyempi myös pakettien katoaminen on epätodennäköisempää.

Laatikoiden hinnat, ja valikoiman näet täältä. Hintoihin lisätään postikulut, muistaakseni 7 puntaa. Viimeisin laatikkoni maksoi 31.56 €. Sanoisin, että ihan pelkät tuotteet itsessään eivät ole sen arvoisia, mutta siltikin olen enemmän kuin suostuvainen ko. summan maksamaan, sillä kun tuotteiden lisäksi saan jännityksen, odotuksen, yllätyksen, melkein kuin pienen joulun joka kuukausi! on se ehdottomasti hintansa väärti. Tai siis se, kun sanoin, etteivät tuotteet ole paketin hinnan arvoisia, tarkoitin sitä, että  tavallaan paketti ei ole mikään megahyvä diili, taloudellisesti ajateltuna, mutta kun siihen lisää kaiken tuon muun, ja tietenkin lisäksi vielä sen, että suurin osa paketin sisällöstä on sellaista, mitä en Suomesta edes saa niin kyllä se hyvä paketti on!

edit: Lisäisin vielä, että tuossa isoimmassa laatikossa on 10-13 tuotetta.

Olen samaiselta firmalta tilannut Chocoholic boxin joululahjaksi miehelleni, ja sekin oli ihan älyttömän herkullinen. Sisällä oli mm. täysikokoinen Veg<3. Muuta en siitä muistakaan. Ja se riittää. Siis saahan Vegoa Suomestakin, suht helpolla vielä. Mut silti.

Toivottavasti tässä tuli nyt kaikki tarpeellinen vakuuttamaan teidät Vegan Tuck Boxin tarpeellisuudesta. Ai niin, jos jotakuta kiinnostaa – niiltä saa myös gluteenittomia laatikoita. Mikäs sen mukavampaa!

Herkullista alkanutta viikkoa! Tää lähtee nyt töihin!

xoxo,

Raisa

Viikon Ostos, 2

Mulla on viimeaikoina ollut hankaluuksia sulkea shoppailuhanaa, joten on tullut meikäläisen tuloihin ja maapallon kantokykyyn nähden ihan liikaa osteltua. Tästä saattaisi päätellä, että olisi hankalaa valita viikon ostos viime viikolle, mutta ehei! Yksi on ylitse muiden (eivätkä kaikki viime viikon ostokset ole vielä kotiutuneet, joten niitä ei edes lasketa mukaan), joten se päätyi kirkkaasti Viikon Ostokseksi.

Moda Broncosta, Jumbosta, Pyöreiltä Päiviltä -40% alennuksella ostettu Desigualin uskomattoman hieno mekko.

Yllättäen ottamani kuva ei tee sille oikeutta. Ehkä olisi pitänyt pyytää Mr. C apuun, että olisin voinut laskea kädet ja mekko olisi laskeutunut luonnollisemmin. Mutta pirun hieno se on vaikka kädet ylhäällä!

Eli siinä on mainio silmäprintti! Ja tosi hieno leikkaus, joka toimii meikäläisen vartalotyypille loistavasti.

Kangas on napakkaa trikoota, olis saanut mielestäni olla läpivärjättyä, niin ettei tuo “solmu”kohta venyessään olisi vähemmän musta kuin ympäröivä osuus. Muuten ei mitään pahaa sanottavaa. Monen tilanteen mekko.

Hintaa sillä oli hyytävät 110 €, mutta -40% alennuksella siitä lähti iloinen siivu pois. Enkä ole ostanut vaatteita uutena kaupasta yli vuoteen, mikäli alusvaatteita ei lasketa.  Joten eiköhän tämä melko oikeutettu ostos ollut.

(mitä enemmän katson tuota kuvaa sitä enemmän mua harmittaa, etten panostanut siihen yhtään. Mutta sitten keksin! Löysin kuvan netistä!)

 

Lisää vaatteita, kiitos.

Moikka!

xoxo,

Raisa

Viikon Ostos, 1

Hahaa! Tätäpä ette osanneet odottaa! Uusi postauspäivä! Katsotaan nyt kuinka pitkäikäinen siitä tulee. Lupaan, etten rupea tätä väkisin tekemään.

Idea tähän lähti siitä, kun ostin mainion tarttuvaisen maton ja halusin jakaa tämän hienon löydön myös muiden kanssa. Mutta miten? No tietenkin kehittämällä sen ympärille oman blogipostaussarjan! (voi pojat! syön kiiviä ja otin juuri ensimmäisen lusikallisen, ja se oli täydellinen!)

Joten, Viikon Ostos, 1

Tahmatto.

Ostin omani Sinellistä, vaan ehkä niitä saa myös muistaa askartelu- ja koruliikkeistä. Kuten kuvasta näette, hintaa sillä oli 6.50 €.

Koostumukseltaan matto on kauttaaltaan limainen, sellainen geelimäinen. “Oikea” käyttötarkoituksensa on olla tarttuva pinta helmiä käsiteltäessä, etteivät helmet pyöri mihin sattuu. Minä itse käytän sitä lakatessani jotain, jota en voi samalla pitää sormilla kiinni. Esim. yllänäkyvää kutistemuovi laulukaskasta. Siihen se toimii aivan loistavasti. En näin äkkiseltään keksi syitä, miksi joku, joka ei tee helmitöitä taikka tarvitse tarttuvaa pintaa lakatessaan laulukaskaita, tarvitsisi ko. mattoa, mutta varmasti jokaiselle löytyisi jokin syy ostaa tämä tuote.

Jos ei muuta, niin sen voi kiinnittää ikkunaan toimittamaan lasitiilen virkaa. On se vaan niin kaunis!

Tahmaton käytöstä vielä, se tulee pakattuna kahden sileän muovin väliin, nämä tulee poistaa, jotta tuotteesta tulee tahmainen. Muovit kannattaa kuitenkin säästää, ja varastoida tuote niiden välissä käyttökertojen välillä. Jos ja kun tahmatto menettää tahmaisuutensa sen voi pestä! Ja taas on tahmaa, vaikka muille jakaa! 🙂

Kadunko ostostani? En kadu!

Hauskaa alkanutta viikkoa!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja torstailta.

Torstain tekemiset näin sunnuntai-aamun ratoksi.

Samperi soikoon! Myöhästyin bussista ja nyt joudun odottamaan 16 minuuttia! Ärsyttävää!

Bussissa olis hyvin aikaa lukea, mutta uh…jo parin minuutin päästä tulee huono olo.

Joten katselen kanssamatkustajia ja ihailen maisemia. Jos täällä vaan olis parempi ilma, niin tykkäisin aika paljonkin matkustaa julkisilla.

Kuten tästä hienosta kuvasta voittekin päätellä – Ensiksi meni Ekoloon. Tykkään Ekolosta paljon.

Ekolosta menin Viivoaniin, kuten näette. Viivoanista pidän paljon,ja varmasti pitäisin vielä paljon enemmän, jos ymmärtäisin paremmin mitä ne tuotteet on, ja jos ei tarttis olla niin varuillaan vanhentuneiden tuotteiden suhteen. Sieltä saattaa ihan hyvin päätyä ostoskoriin jotain, jonka parasta ennen päiväys on viime vuodelta. Kuivatuotteita tai säilykkeitä kylläkin. Ei kai niissä mitään vaarallistaakaan kyllä ole. Varsinkin nyt kun olen tehnyt vähän kummallisempia japanilaisia ruokia on tästä paikasta tullut minulle aarreaitta. Nyt ostin mm. enoki-sieniä ja friteerattua tofua.

Viivoanista kävelin Heluna Shoppiin, josta unohdin ottaa kuvan. Helunasta ostin paljon meikkejä ja muuta kosmetiikkaa. Ostin niitä myös Ekolosta, mutta siellä(kin) se on sellaista epävegaanisten aineiden vahtaamista, jota Helunassa onneksi ei tarvitse tehdä. Niin, jos ette tienneet Heluna Shop on täysin vegaaninen pikkupuoti Helsingissä, mutta myös verkossa. Ja koska minulla oli hillitön törsäysfiilis päällä (tämä osittain oikeutettua – olen tässä kuussa saanut isomman palkan, veronpalautukset ja vielä saamassa palkkiot myydyistä kirjoista, joten kuvittelen, että minulla on oikeus ostaa kaikki, mikä ei karkuun juokse. Ja näin olen toiminut, ja nyt olen kusessa. Elämä on.) ostin kaikkea kivaa ja KENGÄT! Hitto! En ole ostanut uusia kenkiä kaupasta siis oikeasti moneen vuoteen! Mun kengät on aina kirppikseltä! No, nyt ei ole! Niin tyytyväinen! Kengät ovat ihanat jalassa, tosi lämpimät ja pohja on epäliukas, siis tosi pitävä. Nyt on tietenkin jo toiset kengät kiikarissa…mutta maltan vielä mieleni!

Helunasta Kaikuun, joka siis sellainen Fair Trade kauppa lähellä Sörnäisten asemaa. Ostin sieltä 15 kpl kasseja. Aion värjätä ne ja vielä taas innostua työstämään Pinkkistä ihan tosissani. Joskus. Käytin liikaa rahaa ja nyt hirvittää. Aiemmin olen itse ommellut kassini hääjuhlistani jälkeen jääneistä (jälkeenjääneet? voiko kangas olla jälkeenjäänyttä?) pöytäliinoista. Kamalan hidasta ja sitäkautta asiakkaalle kallista, joten ajattelin, että laitetaan Kiinalaiset/Intialaiset naiset asialle. Mutta ei saa halvalla niiltäkään. Ja ihan oikeasti ei pitänytkään niitä riistää, mutta yhden kassin hinta oli sen verran suolainen, että kyllä tuntuu siltä, että Kaikun mies vetää siinä pisimmän korren. No, elämä on.

Ja lopulta Animalian toimistolle.

Vaikka olinkin shoppaillut hillittömästi ja, erityisesti Helunassa, aikaa vievästi olin siltikin ajoissa. Hyvä minä! Meillä oli PKS:n tapaaminen, tarkoitus oli leipoa pipareita. Ei kauheesti kyllä huvittanut, söinkin taikinaa sitten enemmän leipomisen sijaan. Taikina oli hyvää, kunnes alkoi etomaan. Olen välillä ällöttävä. Mutta oli nälkä.

Iloiset piparinpaistajat. Sanna on kyllä just tommonen, että se vaan syö kaiken ja kehtaa sitten vielä murjottaa. Onkohan Annalla (kuvassa selin) neuletakki väärinpäin päällä?

Ainoa hyväksyttävä possu uuniin. Animalian tytöillä on tapansa mukaan tarkoitus jakaa piparia ensi viikolla kaupungilla. Sinne kaikki piparinnälkäiset siis!

Siat pinoissa. Voi jeesus! En ole koskaan aiemmin älynnyt kutsua piparipossuja sioksi! Niin hauska! Nauroin (itsekseni) niin, että nenässäkihelmöi.

Punktytöt. Meillä on PKS:ssa nyt kaksi fantasiatukkaista tyttöä! Punk on! 

Toimistolta Fafa’siin. Kukkakaali-falafelit ja C:lle bataattiranskalaiset. (Syötiin kotona ja katsottiin elokuvaa. En muista mitä. Varmaan nukahdin kesken kaiken, heti ruoan syötyäni.)

Kotimatkalla. Bussissa oli joku kuumottava nuori tyttö, ehkä 15-16 v. Se vaikutti olleen “pihalla”, ja oli kuitenkin aivan liian nuori sellaiseen touhuun. Oikeesti toivon, että sillä on kaikki hyvin ja et se on vaan oikeesti vähän pihalla. Tai jotain. Mä istun muutan aina bussissa samalla penkillä. Ärsyttäviä aikuisten tapoja. En tietenkään silloin, jos tulen täyteen bussiin, mutta useimmiten menen päättäriltä päättärille, ja pääsen näin ollen tyhjään bussiin. Tiedän, ettei tää kuulosta miltään, mutta kerran kun menin meidän pysäkiltä bussiin siellä olikin jo joku punatukkainen nainen, ja se istu tyhjässä bussissa, mun paikalla. Olin aika järkyttynyt. Piti soittaa siitä C:llekin, mut ei se ihan ymmärtänyt mitä mä vauhkosin.

Meikkiksen meikit! Ja poikien riisiluut.

Sellainen oli meikäläisen torstai pääpiirteittäin. Oli kivaa! Mun iho on kaikesta tosta uudesta kosmetiikasta niin hämillään, että kehitti kaksi megaisoa ja ärtynyttä finniä. Kiitos.

Tässä vielä seuraavalta päivältä tukka- ja tyylikuvia! 😀

Tukka edestä!

Kamera edestä! Ja tukka sivulta! Enkä ymmärrä mitä olivat viittaukset Rihanna-tukkaan. Ei ole Rihanna-tukka!

Hillitty (oikeesti! On mustat sukkikset ja musta neuletakki, joten on hillitty!) työlookki. Uudet kenkäni olivat tämän asun kanssa kuin piste i:n päällä.

Nyt täytyy taas mennä. Olen ihan loppusuoralla yhden tilauksen kanssa, sitten on vielä yhden kassin ompelu, ja sitten { tyhjyys }. Ehkä pääsen (siis niin, että kaikki muut asiat väistyy tieltä) työstämään Pinkkikselle jotain uutta kuvioo. Oon mahdollisesti ajatellut luopuvani kaikesta sälästä, ja alkavani tekemään niinko malliston tai jotain. Enempi omia juttuja. Mut saa nyt nähdä! Ei ole hulluun luottaminen!

Tänään taas yhdeksään asti töissä! No, eipähän tarvitse laittaa ruokaa!

Ompa muuten pirullinen pyöräilykeli! Olin niin kiukkunen ja hikinen ja märkä eilen (vai oliko toissapäivänä? Koska lumi tuli?) kun pääsin töihin. Saateri soikoon! Ja siellä meni Kehällä ainakin kaksi lumiautoa (mitä ne nyt on nimeltään, jotka vie lumet pois?) raapimassa asfalttia, ja minä! hyvä ihminen, joka yrittää pyöräilyllään pelastaa maailman! hikisenä poljen paksussa, raskaassa lumessa. Aura! (oli siis se sana!) Niin, eikä lumiaurasta tietoakaan! Onneksi oli takaisintullessa sentään aurattu, ja olin hyvin iloinen ja kiitollinen. Pyöräily on oikeasti niin mukavaa, kunhan lumiauto(aura) on ensin tehnyt siitä helppoa… (en tiedä [taaskaan] mikä se sana on, mutta huomaatteko kuinka vähän vittuilen itselleni, tarvitsen autoa, jotta pyöräily olisi mukavaa.)

Koittakaahan taas olla ihmisiksi! (olen muuten askarrellut ja tehnyt joululahjoja, mutten ole saanut otetuksi kuvia. Joku toinen kerta sitten!)

xoxo,

Raisa

Harrastuksena shoppailu

Niin, olette nyt jonkin aikaa lukeneet siitä, kuinka minä säästän ja olen säästäväinen ja kaikkea hienoa ja maltillista. No, sen aika on sitten ohi. Olen täysin villiintynyt, shoppailen koska se on niin pirun hauskaa! Juuri ostin uuden nuken, aivan liian kalliilla. Eilen ostin kolmet sukkahousut, askartelutarvikkeita, ja kotiin oli tullut kaksi pakettikorttia, yksi nukenvaate, tilaamani siemenet ja Japanin herkkuja. Toissapäivänä kävin kirppiksellä ja ostin ehkä kolme mekkoa, tyynyliinan, kirjepapereita (ja heti liityin johonkin kansainväliseen kirjekaveripalveluun saadakseni kirjekavereita. Yhteydenottoja on tullut, Afrikasta) ja kolme neuletta. Koko ajan pitäisi olla jotain saamassa. Uudet asiat kiehtovat, niissä on lupaus jostain paremmasta, hehkeämmästä ja raikkaammasta.

Työpaikkani sijaitsee suuressa ostoskeskuksessa. Näen päivittäin laumoittain ihmisiä vain lorvimassa, viettämässä aikaa – niin juuri, ostoskeskuksessa. Yhden kaupan ohittaessani näin jopa pariskunnan istuskelemassa (siis tietenkin räpläämässä älykkäitä puhelimiaan) ikkunan viereen asetetun pöydän ääressä. Ja se ei siis ollut kahvila tms. Siis ne vaan hengas siellä kaupassa. Ja työpisteelle päästäkseni kävelen käytävälle varta vasten luodun hengailumestan läpi. Enää ei pelkästään lapsille järjestetä omia alueitaan shoppailun lomaan, vaan niitä tehdään myös aikuisille. Ymmärrän sen, jos vaikka soijajäätelösi syömisen ajaksi haluat istahtaa, tai jos joudut odottamaan painavien ruokakassiesi kanssa, että kauppakeskuksessa on penkkejä. Mutta se, että sinne mennään hengailemaan shoppailun lomaan. Shoppailuun kuuluu hengailu? Shoppailu on hengailua? (anteeksi, OT, mä en pääse yli siitä, kuinka on muka normaalia/yleisesti hyväksyttävää ostaa kaupasta nakkeja/lihapullia [tällä en nyt tarkoita sitä, kuinka sairasta on kasvattaa eläviä, tuntevia olentoja järkyttävissä oloissa, ihan vaan tapettavaksi, syötäväksi] ja syödä niitä kylmiltään siinä kaupan edessä. Kylmänä!? Yök! Eikö siitä jää se rasvakin kitalakeen? Hei muuten, onko se eläinrasva mikä ainoastaan jää silleen? En muista, että olis enää koskaan aikuisiällä jäänyt. Eikä yhden kerran olen 24 vuotiaana syönyt Euroshopper tms. ranskalaisia, ja niistäkin jäi rasva kitalakeen. Vaan ehkä niissä oli eläinrasvaa? Voikohan pakasteranskalaisissa olla? Lapsena söin paljon paskoja lihapiirakoita, ja niistä jäi aina. Niin, en tiedä mikä tossa kaupan ulkopuolella syömisessä eniten ihmetyttää, mut se vaan on tosi outoa. Kyllä mäkin olen tietty shipsejä taikka karkkia, tai keksejä syönyt hetipaikallasiinäkassallajo, mut et ruokaa? Paitsi! Ehkä tää on sittenkin lihajuttu? Sillä syöhän veget yksittäispakattuja nakkejaan missäsattuu. Emmä tiiä!)

Niin, mutta siitä shoppailusta. Niin, mä en ymmärrä sitä. Ja siltikin olen kovaa vauhtia menossa kohti syvää päätä, missä varpaat ei enää edes hipaise pohjaa, vaikka kuinka yrittäis. Ja sinne mä en halua. Mua harmittaa (ja innostaa ihan älyttömästi!) uusin nukkeostoni. Se oli niin heräteostos kuin olla ja voi, ja aivan liian kallis! En tiedä mikä eniten harmittaa, ehkä se, etten pysty hillitsemään itseäni. Etten pysty olemaan keskitien säästäväinen, vaan heittelehdin laidasta laitaan. Harmittaa, etten ostanut silloin, kun vielä halvalla sai.

Mutta miksi ostin?

1) Pelkäsin, että jos en nyt osta, nousee hinta vielä korkeammaksi. (tää on ihan oikea pelko, tai siis niinko tämä melko todennäköisesti tapahtuu).

2) Nukke näyttää olevan todella ihana, ja hyvin suosittu. Hinta tulee nousemaan.

3) Oli vaan yksi myynnissä koko Ebayssä (tällä hetkellä).

4) Olen shoppailu -tilassa.

Ei mulla muuta, posti tais tulla!

Voikaa paksusti! Älkääkö tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon!

xoxo,

Raisa

Ohi on!?

Hello! Se on minä taas, ja olen ehkä vähän innoissani jostain. Päämääräinen ja sisuuntunut! Tai no, sisuuntuneisuudesta en ihan varma, mutten muutakaan keksinyt, ja lauseena pelkkä päämääräinen ei ole niin tehokas, joten myös sisuuntunut. 🙂

Kolme viikkoa siihen meni, rypemiseen. Aamun FB ehkä vähän söi intoani, ei minkään yksittäisen postauksen tai muun takia, mut ehkä se tyhjänpäiväisyys. En tiedä. No, kaikkea hyvää kuitenkin ilmassa, hyvin maltillisesti, mutta kuitenkin. Osa viime viikkojen ajatuksista tuntuu nyt hyvin vierailta ja kaukaisilta. Uudet tuulet puhaltaa, ja se tuntuu ihanalta ja joltain, en nyt keksi, että miltä. 

Ihan hirveesti tutkailen itseäni, aina kun joku tuntuu pahalta/hyvältä/jne/jne, yritän pilkkoa sitä osiin, että sen välttäminen/toistaminen onnistuisi jatkossa helpommin, en kuitenkaan osaa sanoa, että onko paskat jaksot vaan elettävä alta pois ja sit ajan kanssa alkaa taas jotkut asiat tuntumaan mielekkäiltä, ja sit lumipallomaisesti niiden määrä kasvaa, vai onko niin, että tietyn vittuuntumisen tason ylitettyäni käytöksen on muututtava johonkin suuntaan, ja tämä käytös saa aikaan sen “hyvän kierteen”. Ehkä kyse on molemmista, aika on kypsä, joten alan toimimaan toisin, ja tämä vahvistaa hyvän lisääntymistä? Nyt se alkoi torstaina, kun oltiin Pinpulan kanssa kaupassa. Tein niin epäitsekkäitä ostoja, että tuli siitä hyvä mieli ja sit se on pikkuhiljaa lähtenyt siitä kasvamaan. Eilen kaverin synttäreillä puhuttiin artikkelista, jossa kuusihenkinen perhe säästi 11 kk, jotta saattoi matkustaa yhden kuukauden Jenkeissä vailla huolen häivää. En tiedä oliko lehden artikkeli antoisampi, itse luin aamulla nettiversion, ja se oli kyllä aika tynkä. En yhtään saanut käsitystä, että mistä ne säästi, ainakin paljon ylitöitä ja yövuoroja tekivät. Löytyy Hesarin artikkeleista, täältä. En kuullut keskustelua ihan alusta alkaen, mutta sen mitä kuuli sai jotenkin innostumaan. Ei mulla ole tarvetta matkustaa koko lomaksi, tai siis kuukaudeksi jonnekkin törsäämään mielin määrin, mutta se, että koko perhe säästäis jotain yhteistä päämäärää kohti on ajatuksena aika ihana. Ollaan vähän puhuttu jo ens kesän reissusta, mutta sinne oltais vaan me aikuiset menossa, vihdoin ja viimein häämatkalle. C ehdotti Englantia, johon minä vastaehdotin Pariisia. Englanti ei kyllä kauheen romanttinen kohde ole…Pariisi kyllä. 🙂 Mutta vuonna 2016 olis sitten Japanin vuoro, ja kenties koko perheen voimin! Ihq! Mulla on sille nimetty tilikin jo olemassa, ja tilillä ihan mukava pesämuna. Se vaan, kun siihen on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkä aika tekee säästämisestä vähän vaikeaa, tililtä on aivan liian helppo siirtää rahaa aina tarpeen tullen käyttötilille. No mutta, vaikka mun säästäminen tapahtuukin tälleen pieninä spurtteina, on se silti kaikki hyväksi. Vaikka tuhlaisinkin rahat ennen varsinaista kohdetta…

Yksi säästämisen keino, josta hyötyy isosti myös ympäristö on luopua jälleen vaatteiden ostamisesta. Tää on mulle kyllä niin helppoa, kun en vaatteista liiemmin välitä. Vieläkin kyllä vähän nukenvaatteet tässä kohtaa emmityttää. Ei muuten, mutta ne Hello Kitty vaatteet, jotka ehkä joskus sitten tulevat Aasiassa myyntiin. No, jos ne itselleni sallin, ja sit muuta en. Nyt on alkanutkin vuoden kestävä nettihaaste saman asian tiimoilta, FB:ssa ainakin on Siivouspäivään liittyvä haaste, jossa ei osteta uusia vaatteita eikä kenkiä vuoteen. Ja todella paljon ihmisiä siihen liittynyt! Hyvä hyvä! Kenkätilanne on mulla ihan kamalan huono, toiset talvikengät vuotaa, mikä ei tietenkään pakkasilla haittaa, mutta suojasäällä paljonkin. Ja tennarit on revenneet sivusta aika pahasti. Nettihaaste sallii vaatteiden ja kenkien ostamisen kuitenkin kirppiksiltä, joten enköhän mä jotain jalkoihini sieltä löydä. 😀 Voi rähmä, mut talvitakkini on myös aivan kamala, se on joku poikaselle hankittu takki, jota se ei sit kuitenkaan käyttänyt, ja minä otin sen käyttööni kun edellinen hajosi. No, kyllä sillä ainakin vielä yhden talven kehtaa kulkea. Tää nyt ei tietekään ole suuren suuri säästökeino mulle, kun en vaatteita juurikaan itselleni osta, varsinkaan uutena. Mut ehkä tästä jotain iloa on. 

Viikko sitten maanataina voitin nuken kustomoinnin, ja torstaina Urpot.fi sivuston järjestämän kirjoituskilpailun, jonka palkintona “äitiyspakkaus” teini-ikäisen vanhemmille! 🙂 En yhtään muistanut jännittää tätä, enkä muista mitä palkinto piti sisällään. Aika iso se joka tapauksessa on, sillä se on myöskin pakattu äitiyspakkauslaatikkoon. No, kerron kun tiedän enemmän. 😀

Olen ommellut nukenvaatteita, sekin on ollut kivaa ja innostavaa. Taidan nytkin mennä niitä työstämään, ja mitä mulla nyt tuolla Tehtaalla sattuukaan olemaan meneillään. Olen taas ottamassa ruokalistan käytön käyttöön, on ihan kivaa miettiä viikon ruoat etukäteen, ja käydä vaan harvakseltaan kaupassa. Ruoka on yksi keino, jolla meidän perheessä voi hyvin säästää, laadun siitä yhtään kärsimättä. Päinvastoin, uskon että pystytään halvemmalla syömään laadukkaammin. Tehdään itse enemmän, ja syödään vähemmän kaikkea ravinneköyhää prosessoitua roskaa. Tänään tarkoitus tehdä kesäkurpitsapihvejä ja sienirisottoa, johon teen itse juuston. Ajattelin myös kokeilla soijapekonin kuivattamista, niin että sitä vois kerralla tehdä reippaasti ja sitten kuivata mausteeksi. Aina silloin tällöin ostetaan sitä jostain netistä, tai saadaan lahjaksi tms. ja se on ihanaa. 

Luin aamulla hesarin sängyssä. Eli siis mun erinoimaista äidinkielen taidoistani kiitoksena/palkintona saamani Hesarin vuosikerta alkoi NYT! Vaihdan sen kyllä äitini nimiin, ja saan sillä vähän vähennettyä taas velkaani. 😀 Mikä on aina hyvin mukavaa. Vähän harmittaa luopua siitä, mutta luen niitä sitten, kun tulevat takaisin pupujen vessanalusiksi. 🙂

Ei muuta. 

xoxo,

Raisa