Kuulumisia

Hei vaan, pitkästä aikaan!

Jopas edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt melkoinen siivu elämää. Pahoittelut! Edellisen postauksen ja tämän, jota nyt luet väliin mahtuu paljon kaiken näköistä, mutta jostain syystä niistä dokumentointi on jäänyt.

Maaliskuussa kävin Japanissa! Oli huisin hauskaa. Se oli jo kahdeksas kertani, ja sillä erää kiersin paljon puistoja. On koomista miten Japanin luonnottomuus viehättää, mutta eniten pidän Tokion luonnottoman luonnollisesta luonnosta. Söin paljon hyvää ruokaa (tietenkin, olenhan vegaani!) sekä kävelin ihan julmetusti. Hyvä, kiihdyttävä loma.

Huhtikuussa juhlin syntymäpäivääni ja aloin väsymään töihin/töissä. Työkaveri pitkään sairaslomalla, ja minä ahnehdin hänen vuorojaan. Kuuden päivän työviikkoja, 10 päivän työputkia. Opin, että väsymykseni tulee esiin ärtyneisyytenä ja kiukkuna. (tämän taisin kyllä oppia vasta myöhemmin keväällä/kesällä)

Toukokuussa esikoiseni tuli täysi-ikäiseksi!!! APUA!! Miten tässä näin pääsi käymään? Muistan, kuinka itse täytin 18 eikä siitä nyt niin montaa vuotta ole. Kummallista. Liiallinen työnteko jatkuu. Olen innostunut koristelemaan lähiympäristöä puutarhatontuin ja vegaanisin viestein. Hauskaa. Twin Peaks alkoi!!! ❤ Ihan mahtavaa!

Kesäkuussa edelleen liikaa töitä, peruttuja vapaapäiviä, ahdistuneisuutta. Kun ei osaa sanoa ei ja haluaa olla se, johon voi “luottaa”. Minimalismi kausi päättymässä? Alan piristämään/lohduttamaan itseäni shoppailemalla. Taidetarvikkeita. Mm. valo”pöytä”, vesivärit, linopainantaan tarkoitettua maalia/väriä, papereita, tusseja. Ei hyvä. En kuitenkaan ennätä käyttämään niitä. Työstän Rock. Paper. Scissors. -zinesarjan kolmatta osaa (aloitin sillä, saksilla, koska hauskin.). Ostin kirjoituskoneeseen värinauhan todetakseni, että kirjoituskoneella on tosi rasittavaa kirjoittaa, ellei se ole sähköistetty versio. Minun (C:n) ei ole. Kummipojan synttäreillä.

Heinäkuun alussa vihdoin 4 päivän vapaaputki! Jee!! Lontooseen Piisamirotan kanssa. Tosi kivaa! Ihanaa ruokaa ja kaikkea mukavaa. Lisää taidetarvikkeita. Käytiin Kyoto Gardenissa, Buckinghamin Palatsissa, Luonnontieteen museossa (jossa parasta oli ulkona oleva villi puutarha), shoppailemassa, syömässä useassa vegaanisessa ravintolassa, Portobello Marketilla ja sokerina pohjalla: Wellcome Collectionissa, johon osaan ensi kerralla varata ainakin yhden kokonaisen päivän. Jumbossa joku nuori mies vahingossa flirttaili minulle! Ei takaapäin osannut aavistaa, mikä vanha kurttu onkaan kyseessä. Oli se hauskaa!

Oon lukenut noin 20 kirjaa, joista ainakin 23 jättänyt kesken. Luen liian montaa kerralla, ja sitte ennätän kyllästymään ennen kuin pääsen yhdessäkään loppuun asti. Yritän jotain onnellisuus- ja mindfulness -juttuja, mut eihän siitä mitään tule. Ei pysty. Anais ninin päiväkirjat on tosi mielenkiintoisia, ja ihan uskomattoman pitkäpiimäisiä. Jossain vaiheessa teen päivityksen kirjalistaani, se on kaikesta lyhytjänteisyydestä huolimatta päässyt kasvamaan melkoisesti. Ehkä en lukutavoitteessani ole ihan pysynyt, mutta paljon olen lukenut.

Yhteenveto:

Tehtyä: töitä, lukemista, shoppailua (mutta vasta nyt viime aikoina), muutaman zinen alkutohinoita. Ensimmäinen (tietoinen) kollaasi. Vesiväritaiteilu ja kaikenlainen taiteellinen kokeilu. Matka varattu Jenkkeihin ens kuussa. Rimowalle kyytiä!

Tekemätöntä: budjetointi, liikunta, kavereiden tapaaminen (oikeesti! Olen kevään ja kesän aikana käynyt yksillä synttäreillä[joissa olin ainoa vieras-kyseessä siis minua varten järjestetty minijuhla], kerran kylässä syömässä ja kerran kutsunut meille syömään. Ei vaan kykene.), ompelu(!! olen paperia ommellut, tehdessäni vihkoja. Kangasta en yhtään.) sekä bloggaus. Selkärankaisuus ja touhukkuus ihan kateissa. Kaikki aikanaan. Olinkin aivan liian hyvä ollakseni totta.

Laittaisin lisää kuvia, mut ne on toisella muistikortilla ja se on kateissa. Joten, jos saan pyytää halukkaita Instagramin puolelle seuraamaan: www.instagram.com/pinkkisfun/ siellä ainakin joitain kuvia Lontoon reissusta. Ja niistä tontuista ja muista.

Eipä sitten muuta.

Sainpas tämänkin tehtyä!

Arkisen arjen kirjurinne,

Raisa

Leikkiä ja ruokaa

Hei vaan!

Olin eilen valvomassa Twin Peaksin innoittamaa “Peak Experience” taidenäyttelyä Creat Spacen tiloissa. Pitkästä (toooosi pitkästä!) aikaan kuvasin nukkejani ja jotenkin se oli kyllä tosi kivaa. Ja käytin oikeaa kameraakin, enkä onnetonta kännykkää.

Goddamn! Your breath really stinks man!

My log has something to tell you: “There’s a masterpiece in this art gallery.”

“Very impressive. Just look at the colors. Everything.”

Pestini loputtua mentiin (lähes)naapuriin Sandroon syömään. Mä olin siellä ekaa kertaa, mikä ehkä vähän kummallista. Mutta pojat! Katsokaa noita meidän bataattiranskiksia!! Tota suolan määrää! Sairaan (kirjaimellisesti!) hyvää! Oli se burgerikin herkullista, mut noi ranut…to die for. Söin itseni ihan ennennäkemättömään ähkyyn, mun vatsan pömpötys alkoi miekkalisäkkeestä ja jatkui siitä aina häpyluuhun asti. Törkeetä.

Kotimatka kesti järkyttävän kauan. Käytiin Postitalon K-marketissa ihastelemassa laajaa vegaanisten tuotteiden valikoimaa ja sit myöhästyttiin junasta ehkä noin sekunnilla. Harmitti. Ja sit alkoikin harmittamaan oikein toden teolla kun kuulutettiin, että kaikki junat jotka pysähtyis meidän asemalla on peruttu. (koska satoi lunta. suomessa. talvella. tavatonta.) Päätettiin mennä sit bussilla. Eikä meinattu löytää oikeaa pysäkkiä mistään, joten myöhästyttiin sitten parilla minuutilla meidän bussista. Odotus 16 minuuttia. Onneksi ei sentään ollut nälkä. Kun päästiin kotiin oli syömisestä mennyt jo niin kauan, että saatoin syödä jälkiruoaksi 3 Kaverin suklaa-kinuskiöverijäätelöä. Ja sit pyörin sänkyyn voimaan pahoin. Liika on liikaa.

Mut oli se kivaa. Koko päivä kivaa.

Päivitys vielä Napoleonista, siitä meidän “tappajahamsterista”. Lapset sitä jo käsittelee ihan normaalisti, paljain käsin. Kaikki sähinä ja sellainen ärhentely on kokonaan loppunut. Toissailtana päästettiin se Tehtaan lattialle ja öö…koska mä en uskaltanut ottaa sitä kiinni pääsi se kaikista piilosta parhaimpaan/pahimpaan – kanien lattiaan kaivamaan koloon. Se kolo on tos hankalassa paikassa, sitä ei kunnolla näe eikä sinne pääse mitenkään käsiksi, jos on vähänkään kania isompi. Enkä tiedä siitä, että mihin se johtaa, että kuinka hyvin siitä pääsee talon sisuksiin. Ja sinne Napoleon tietenkin meni. Voi rähmä! Paniikki iski, katosiko meidän hamsteri nyt ikiajoiksi? Pyysin miestä auttamaan, josta ei ollutkaan yhtään mitään apua. Jouduin pyytämään sitä sitten poistumaan kun se oli niin älytön ja vaan pahensi tilannetta. Aika ajoin kuulin kuinka Napoleon liikkui tiskiallaskaapin sisällä, joten tiesin asioiden olevan suht hyvin, kunhan se vaan ei säikähdä niin, että juoksisi siihen kamalaan koloon. Kääpiöhamsterikokemuksesta tiesin odotella ihan hiljaa josko se jossain kohti tulis ihan itsekseen ulos. Ja tulihan se. Kaappasin hamsterin ja kiikutin äkkiä turvaan omaan kotiinsa. Huh! Kamala tilanne. 

Ei sitten muuta tällä erää. Toivottavasti en sanonut liikaa.

xoxo,

Raisa

Pinkkiksen Joululahjapostaus

Ho! Ho! Ho! (Huom! Jos ei nyt spronsoroitu postaus niin ainakin melkein!)

Ajattelin olla tosi ystävällinen ja tehdä jouluun valmistautumisestanne piirun verran helpompaa luomalla käyttöönne Pinkkiksen Parhaat Joululahjat -listan.

Joten, tässä Pinkkiksen Parhaat Joululahjat:

1. Twin Peaks fanille minun suosikkikohtaukseni maailman parhaasta TV sarjasta ommeltuna penaaliksi, meikkipussiksi, tms.

Täältä! 

2. Ehkä Pinkkiksen paras tuotos, ikinä – Kettutyttö -supersankariasu. Kaikille isoille ja pienille kettutytöille ja -pojille oma aplikoitu viitta, korvat ja pieni pussukka, josta jättää “käyntikortti” (pieni tassunjälki) hyväntekopaikalle. Parhautta.

Täältä!

3. Pimeässä hohtavat viisaudenhampaat korviin ja rinnuksille? No totta kai!

Pinkkikseltä, tietenkin!

4. Oman Elämänsä Sankari -pussukka kaikille oman elämänsä sankareille.

ja sekin Pinkkikseltä!

5. Saksifaneille ja feministeille oma kukkaro

Täältä!

Lisäksi Pinkkikseltä myös ratkaisu lahjojen paketointiin!

Täältä!

Hauskaa joulun odotusta!

xoxo,

Raisa

j.k. Saa jakaa! 😀

Ruusuja ja Risuja

Heipsis!

Olen tätä postausta jäsennellyt päässäni ja sain siitä oikein hienon. En kuitenkaan usko, että saan sitä ulos niin kuin olin ajatellut, joten ihan samaa sekavaa settiä luvassa kuin aina aiemminkin.

Olen viime aikoina kokeillut paljon (tai vähän) uusia asioita, ja haluaisin tehdä niistä jonkinlaisen koosteen. Koosteen koska yhteen asiaan en nyt malta keskittyä tehdäkseni siitä kattavan analyysin. Kerron vaan mistä olen tykännyt, ja mistä en. Ja miksi, tai miksen.

Ruusuja

Hälsan Kök:n vegaanistunut tuotevalikoima. Söin Hälsans Kökin tuotteita paljon sillojn  kun en vielä ymmärtänyt, että eläinteollisuuden suurimpia kärsijöitä ovat munivat kanat ja lypsylehmät. Siis juuri ne, joita ei tapeta ruoaksi. Ja sitten ymmärsin, enkä enää syönyt lakto-ovo-vegetaarisia tuotteita. Mutta hiljattain ovat muuttaneet (kaikki??) tuotteensa vegaanisiksi! Parhautta! Tein pyörykkämakutestin: ostin HKn (siis Hälsans Kökin), Annamman (sorry jos väärin kirjoitettu) ja Ikean kasvispyöryköitä ja perheen kesken maisteltiin niitä kaikkia yhtäaikaa. HK:n olivat ehdottomasti parhaita. Mies tykkäsi eniten Ikean, koska maistuivat kasviksilta, muut eivät juuri samaisesta syystä. (mies ehkä muutti mieltään myöhemmin.) Annamman pyöryköistä pidimme kaikki vähiten. Sorry.

Michael Kamala. Se on niin hieno pupu! Voi että! Meillä kävi tuuri! Miten joku voi noin hienon (tai yhtään minkäänlaisen) pupun hylätä?! Menispä aika vaan nopeammin, niin ne vois päästää yhteen ja saisivat seuraa toisistaan. Tuntuu pahalta lähteä töihin, kun haluaisin hengata pupujen kanssa yläkerrassa.

Vihis. Hoviruoan kasvispiirakka. Ihan aikuisten oikeesti elämästä on tullut aika paljon helpompaa (ja epäterveellisempää myös), kiitos vihiksen.

Prisma. Hassua miten olen tässä suhteessa kääntänyt takkini täysin. Prismasta saa Vihiksiä, Violifen ja Wilmersburgerin juustoja, ichoc:n suklaita.

Eveliina Lundqvistin kirja Salainen Päivkirja Eläintiloilta. Luin sen vasta nyt, en tiedä miksi olin sen lukemista näin pitkittänyt. Luin sen kahdessa päivässä, ahmien joka välissä. Nopealukuinen, ajatuksia herättävä. Tilasin niitä juuri kolme, joululahjoiksi. Suosittelen aivan kaikille! Ei yhtään sellainen kuin pelkäsin. Taisin vähän itkeä, mutten ollenkaan holtittomasti parkuen tms. Eli siis ihan turvallinen lukea niidenkin, jotka eivät voi yleensä mitä kauheuksia katsoa/lukea. Lisää tätä!

Mun mies, Herra C. Mitä lie ilmassa, mutta mä oon ihan rakastunut. Nytkin se touhuaa tuolla pihalla, laittaa paikkoja talvikuntoon. Mä oon niin onnekas.

Risuja

Uusin James Bond. Tykkään Bondeista, tykkään Daniel Craigista Bondina, mutta tää uusin oli ihan roskaa.

Facebook. Taas tää. Siellä on jälleen ihme juttuja ja ihmisillä niin naurettavia “ongelmia”. Nukkemaailmaan tietenkin liittyy. Harmittaa.

“Terveyssyistä” punaista lihaa välttelevät. Siis sellaiset, jotka syövät sitten kaksin verroin kanoja ja kaloja. Eikö niiden (siis kanojen ja kalojen) terveys kiinnosta pätkän vertaa? Mua suorastaan vituttaa semmoinen, kun syystä x (x:n tilalle voi laittaa minkä vaan naurettavan pikkuvaivan) ei voida syödä jotain eläinkunnan tuotetta, mut sit jotain muuta voidaan ja sitä syödään hyvillä mielin. Miten sitten ne muut eläimet, joita voidaan syödä ilman pikku kipristelyä? Eikö niiden utaretulehduksilla, epätoivolla, avohaavoilla, murtumilla, kaikella sillä kauheudella ole mitään merkitystä? Herätkää!

Jotain Siltä Väliltä

Ravintola Onda. Oltiin täällä Ravintola Vierailulla Animalia Pks:n kanssa. Tämä on siis jo jonkin aikaa olemassa ollut ravintola, jossa en jostain hassusta ennakkoluulosta johtuen ollut aiemmin käynyt. Siinä Silvoplen entisellä paikalla Hakaniemessä. Meitä oli sen verran monta, että oltiin varattu ruokamme jo etukäteen, joten saatiin en melko vauhdikkaasti, mikä oli ihanaa. Listalta löytyy siis ainakin kolme valmiiksi vegaanista annosta, jos oikein muistan. Itse otin, kuten melkein kaikki muutkin, Vegan “Fish” Burgerin. Se oli ihan hyvää, mut olis voinut olla maukkaampaakin. Ehkä kastikkeessa olis sitten voinut olla enemmän makua. En tiedä missä vika oli, mut jotain siitä puuttui. Kerrankin kyllä sämpylässä ei ollut mitään vikaa. Mutta se hinta!! Ääk! 14.50 burgerista! Oli siinä kourallinen oikein loistavia suolaperunoita rinnalla, mut silti. Kamalan kallista! Pöytään tuotu leipä ja hummus chiliöljyllä oli kyllä aivan sairaan herkullista. Sisustus oli paljon Silvopleen ajoista parantunut, plussaa siitä. Ja siis, älkää nyt ottako mua väärin – onhan se aivan mahtavaa, että on ravintoloita, joista saa vegaanista ruokaa ilman, että sinne pitää soitella etukäteen ja varmistella. Mut silti. Vitonen pois hinnasta, ja mä voisin mennä sinne uudestaan. Seitan annos, josta sain maistaa oli aika kamala. Sorry. Perunat ja leipä hummuksella kyllä loistavat. Sieltä sai myös vegaanista jälkiruokaa! Plussaa siitä, vaikkei sekään ihan niin hyvää ollut kuin olisi voinut olla. Anteeksi, mussa on varmaan jotain vialla kun tälleen valitan. Jotenkin tuntuu, ettei vegaanin soisi marmattavan, kun jotain tälläistä kerrankin saa.

Minä. Sekoan. Muistatteko, miten mulla on välillä karsintakausia ja sitten on haalimiskausia? Saateri soikoon, mulla on ne nyt molemmat yhtäaikaa. Miten voi olla?

Ei mulla sitten muuta.

xoxo,

Raisa

Torstai Toivoa Täynnä!

Mitä ihmettä?!!? Postaus torstaina?! No mutta kun on niin paljon kaikkea, niin oli kirjoitettava.

En tiedä johtuuko lisääntyneestä aktiivisuudestani Facebookissa vai onko ihan oikeasti ilmassa jotain uutta, mutta Suomessa (tai siis ainakin Helsingissä) vegaaniset asiat alkavat tunkeutumaan marginaalista ihan kaiken kansan tietoisuuteen! Ravintoloita, joista saa vegaanisia annoksia ilman etukäteiskikkailuja, suoraan listalta! on enemmän kuin koskaan, ja osa niistä vielä sellaisia “kaiken kansan” mestoja, kuten vaikka Chico’s. Tai siis niinko niiden sijainti, Jumbossa on ainakin kaksi ravintolaa, joiden listalla on vegaanisia annoksia! Jumbossa! (Silti kehoitan aina varmistamaan [mikä on ärsyttävää, myönnetään], että onhan varmasti vegaaninen [ei tietenkään vegaanisessa ravontolassa tarvitse!].) Uusimpana (minulle) Kluuvissa sijaitseva Pizzarium, jossa kävin alkuviikosta. Melko tyyristä oli, kaksi viipaletta pizzaa ja kokis maksoi kympin, mutta olihan se herkullista. Ei siinä kyllä juustoa ollut, mutta makua sitäkin enemmän. Ei oikeasti kaivannut mitään lisäksi. Mut kymppi? Liikaa. Ai niin, eihän tää kuitenkaan mikään ravintola-arvostelu ole! Ihanaa, kun saa pizzaa myös keskustasta. Aiemminhan siis vaan sieltä Loosisteristä. (Jonka pizza ei ollut ihan näin hyvää.)

Ekolosta saa nykyään Veguston makkaroita, joita aiemmin olen saanut vain C:n Sveitsissä asuvan kaverin tuomisina. Ne on todella herkullisia, ja ainakin kilohinnoiltan edullisempia kuin Ekolon muut vastaavat. Hyvä Ekolo!!

Sinellistä 😉 saa nykyään vegaanisia lankoja! (mutta myös epävegaanisia 😦 )

On ne kaikista kaupoista saatavat hedelmäkarkit, ja Fazeriltakin tullut uusia herkullisia lakuja!

Ja sokerina pohjalla, erityisen ison maininnan ansaitseva Prisma! Multa ei ole aiemmin kovinkaan montaa kaunista sanaa ko. kaupalle liiennyt, mutta nyt niitä irtoaa kyllä useampikin! Prisma on viime aikoina kunnostautunut vegaanisten tuotteiden saralla oikein toden teolla! Vai mitä mieltä olette siitä, että Suomen toiseksi parasta suklaata saa tollasesta kaikkialle levinneestä isosta kaupasta? ichocon suklaiden lisäksi Prismasta saa nykyään myös oikeasti herkullisia vegaanisia juustoja!! Cheezlyt (jotka eivät kelvanneet oikein muuhun kuin sulatettuna johonkin piiloon) ovat poistuneet ja niiden tilalle tulleet/tulossa niin Violifen kuin Wilmersburgerin juustot! Oikeesti!! Sieltä kaikkien lehmäntissimaitojuustojen keskeltä löytyy nykyään useampi hyllypaikka herkullisille vegaanisille juustoille! Parhautta! Ja ne on vielä ihan kohtuullisen hintaisia! Tai ainakin Violifet on, Wilmersburgereiden paikka on edelleen tyhjänä, ja hintalappujen päällä on toiset laput, enkä ole mennyt niitä vielä urkkimaan. Niin huippua kyllä! Ja lisäksi Primasta saa nykyisin myös vegaanisia kasvispiirakoita! Siis sellaisia lihapiirakan tyylisiä rasvapalleroita. Ja ne on ihania! Itse ostin hyllyn tyhjäksi, ja olen kuullut muualta myös samaa. On ostettava, kun kerrankin saa! 🙂

Kyllä elämä on nykyisin helppoa, ja maukasta! Kiitos kaikkien ihanien, helposti saatavilla olevien, vegaanisten tuotteiden! Josta tuleekin sitten itsessään pienoinen miinus – osaako näitä juttuja enää arvostaa niin kuin ennen, kun kaikki on niin helposti käden ulottuvilla? Eihän niistä kohta jaksa edes mitään postata, kun ovat niin itsestäänselvyyksiä. On hankala selittää mitä ajan takaa, mutta ehkä fiksuimmat teitä ymmärtävät. Olen veganismissa aina tykännyt siitä, kuinka ei-vegaaninen jokapäiväiset, automaattiset tuotteet, kuten vaikka päivittäinen suklaapatukka kauppareissulta (tms.) on itselle niin iso juttu, siis just vaikka Go Max Go:n suklaapatukat on aina pienen juhlan arvoisia (Vegosta puhumattakaan). Ja nyt kun suklaata saakin päivittäistavarakaupasta, niin että voin vaikka työpäivän aikana käydä levyn jotain herkkua hakemassa, katoaako siitä hohto?

Tokihan tuo on itsekästä puhetta. Eläinten asialla tässä ollaan, ja mitä enemmän eläinystävällisiä tuotteita on helposti saatavilla sen parempi eläimille! Siitä syystä nielee pahan mielenkin eläinten lihaksia esittelevien hyllyjen välissä, sitä yhtä vegaanista versiota etsiessään. Hyvä, että se eläinystävällinen tuote on siellä eläinepäystävällisten (hassua sanoa sitä epäystävälliseksi, kun sehän on eläimille hengenvaarallista) seassa, niin helpommin päätyy myös niiden eläinten hengelle vaarallisten ihmisten ostoskoreihinkin. Mutta valitettavasti aika harvoin minun, kun tulee tosiaan kierrettyä lihashyllyt vähän kauempaa.

Pahoittelen aivan kamalan huonoa kuvaani, se on otettu onnettomalla kännykkäkamerallani. (Thai-Cube ei liity postaukseen mitenkään, vaikka onhan sekin mukavaan, että myös pakastealtaasta löytyy vegaanisia aterioita!)

Menkää ja kansoittakaa Ekolon ja Prisman käytävät! Ostakaa hyllyt vegaanisista tuotteista tyhjiksi!

Kaikkea ihanaa! (mulla on ollut suuria vaikeuksia tämän postauksen oikeinkirjoituksen kanssa, pahoittelen. Tuntuu, kuin olisin krapulassa, on vaan niin väsy. Koittakaa kestää.)

xoxo,

Raisa

Torstai Toivoa Täynnä: Chico’s

Heipsistä!

Plajon tekemistä, tiukka aikataulu ja minulla krooninen ongelma niiden pitämisessä, joten mennäänpä heti asiaan! Asian olleessa Chico’s ravintola. Huomasi juuri, että Chico’seja on ainoastaan täällä pk seudulla, mutta älkää te muut murehtiko – ei se oikeasti niin ihmeellinen juttu ole. Ja käytte sitten testaamassa, kun tänne ihmisten ilmoille tulette. 😉 (en oikeesti missän nimessä ole tuota mieltä, esim. Tampere on ihana kaupunki, vaikkei siellä edes ole Chico’sia eikä Kehä kolmosta [vai onko?]. Ja Tampere todellakin on “ihmisten ilmoilla”. Halusin vaan olla tosi nokkela ja jotenkin terävän piikikäs. Huti tais mennä. )

Niin, Chico’s on S-ryhmän ketjuravintola, sellainen tyyriimmän puoleinen burgeripaikka. Itse en ihan ymmärrä mistä se muutaman euron lisä niihin hintoihin tulee, mutta siis juuri sen verran se on ylihintainen, kaikissa annoksissa näyttää olevan muutama euro “ilmaa”. Mutta ruoka on kyllä hyvää, ja nyt sieltä siis saa listalta kolme vegaanista annosta, ihan ilman mitään kikkailuja. Ne ovat siis valmiiksi vegaanisia. En tiedä kannattaako siltikin, varmuuden vuoksi, ja ehkä jopa korostaakseen sitä, että meikäläisiäkin on, varmistaa aina tilatessa, että onhan nyt ihan varmasti vegaaninen. Itse olen siellä kerran käynyt, isossa ryhmässä ja ne tiesi, että ollaan kaikki vegaaneita.

Mennäänpä nyt tuohon omaan kokemukseeni. Kuukausi sitten olimme Animalia Pks ryhmän kanssa testaamassa Chico’sin uudistunutta menua Töölön ravintolassa. Ravintola itsessään on siisti, sopivasti valoisa (inhoan niitä hämäriä paikkoja, missä taskulampun kanssa joutuu etsimään ruokaansa), siisti ja onneksi aika vähälapsinen. Oli siellä jokunen julkkiskin, mutten enää muista keitä. Meitä oli iso ryhmä, ja siltikin ruoka tuli nopeasti, vaikkakin siinä oli jotain säätöä, tuli muutama väärä annos. Mutta ihan ok. Kaikkia kolmea annosta meidän ryhmä testasi, ja kaikki olivat kuulemma oikein hyviä. Nämä annokset siis:

GRILLED VEGETARIAN SALAD L , VE , G 16,00 €

BBQ-marinoitua ja paistettua tofua vartaassa, marinoitua pitkään kypsytettyä portobellosientä paistettuna soijapapujen kera, vaahterasiirappipaahdettua tuoretta butternut squash -kurpitsaa, salaattia sitrusvinaigrettessa, rucolaa, sweety dropseja ja talon crunchy-lisäkettä.

BBQ TOFU PLATTER L , VE18,00/19,00 €

BBQ-marinoitua ja paistettua tofua vartaassa, paneroituja porkkana-, minimaissi-, papu- ja parsatikkuja, salaattia sitrusvinaigrettessa, marinoitua tuoretta tomaattia, pikkelöityä kaalia, talon omaa guacamolea granaattiomenan siemenillä, talon crunchy-lisäkettä ja bataattiranskalaisia.

GUACAMOLE BURGER L , VE 16,00 €

Soijapihviä, talon omaa guacamolea granaattiomenan siemenillä, vegaanista cheddarjuustoa, marinoitua pitkään kypsytettyä portobellosientä paistettuna, salaattia, tomaattia, talon crunchy-lisäkettä sekä pikkelöityä kaalia ja bataattiranskalaisia.

Itse söin platterin, koska pelkäsin, että hampurilaissämpylä olisi pettymys, ja en nyt todellakaan ala mitään salaattia tämän porukan edessä syömään. Platteri siis.

Oli oikein hyvää, ja sopivasti täyttävää. Saatoin syödä vielä jälkkärin. Vaikkakin olisi ollut vagaanisia vaihtoehtoja(!!) myös oikeissa jälkkäreissä (pähkinäkakkua tai pannukakkuja [pannukakut ei kyllä ole oikea jälkiruoka, mut silti]) otin silti jäätelön, joka myös vegaanista, kermavaahtooa ja jotain kastiketta. Ihan perussettiä, paitsi että paljon kalliimpaa. Niin, noista “oikeista” jälkiruoista olin kuullut, että ainakin se kakunpalanen oli ihan kamalan pieni, ja en todellakaan maksa aamupalapannareista kuutta ja puolta euroa. En tod. Joten otin, kuten melkeinpä kaikki muutkin, jäätelön. Se uusi tuutti on kyllä paljon parempaa ja halvempaa.

Kamalan paljon pelkkää negatiivista marmatusta, oikeasti se on ainoastaan hinta, mikä mua tässä paikassa kismittää. Kun on niin kallista, eikä sit kuitenkaan ihan tasoltaan yllä sinne asti. Ruoka on hyvää, ravintolamiljöö kiva, Cokaakin saa pullossa(!! hanacolaa en enää juo, mieluummin sit vaikka vettä.) ja ihanat kolme vegaanista annosta, mutta liian tyyris meikäläisen ottaa “kantapaikaksi”. Mut sit taas toisaalta, ehkä se on juuri tuo hinta, joka tekee tästä hivenen houkuttelevamman?

Loppusanat: Ihanaa, kun näinkin iso ketjuravintola uskaltaa laittaa listalleen kolme vegaanista annosta, ja ne on vielä merkitty vegaanisiksi. Ihanaa, kun ne kolme vegaanista annosta ovat myös maukkaita, eikä mitään hentoisia salaatteja tai kirkasliemisiä keittoja. Ihanaa, kun Cokista saa pullossa. Ihanaa, kun Chico’s on myös Tikkurilassa, eikä aina tarvii mennä keskustaan tai syödä aasialaista, jos haluaa ulkona syödä. Ihanaa, kun se on kuitenkin vähän siistimpi paikka, eikä mikään “räkälä”. Mälsää, kun ruoka on laatuunsa nähden kuitenkin aika kallista.

Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan! Ja se burgerin sämpyläkään ei ollut semmoinen hötöinen! Ens kerralla kokeilen sitä!

Moikka!

xoxo,

Raisa

Ristokin tykkäisi!

Torstai Toivoa Täynnä: Eläinsuojeluasiamies

Tiesitkä, että Suomessa on pian kaksi vuotta toiminut Eläinsuojeluasiamies. Siis ihan virallinen, maa-ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva, eläinten hyvinvointia ajava ja toivottavasti myös edistävä asiamies. Hyvä Suomi!

Kuva Vihreä Langan nettisivulta

ELL Sari Salminen (oops! kirjoitin eka väärin!) on Suomen ensimmäinen eläinsuojeluasiamies. Hän myös syö heitä, joiden hyvinvoinnin eteen töitä tekee, kunhan syömänsä eläimet ovat kotimaista alkuperää. Eikä hänen mielestään turkistarhaus ole huono ala. Linkki.

Anteeksi. En tiennyt tätä ennen kuin juuri siitä ihan hetki sitten luin. Täähän olis sama, kuin vaikka orjuutta vastustaisi ja sen poistamisen eteen töitä tekisi henkilö, jolla olis oma kotiorja. Tietenkin hyvin pidetty sellainen. Tai lastensuojeluasiamies, joka pahoinpitelisi omaa lastaan silloin tällöin, mutta enimmäkseen pitäisi siitä kuitenkin hyvää huolta. Ruokkisi ja hankkisi virikkeitä.

Vai onko? Ehkä mä vaan ymmärrän tän asian nyt jotenkin ihan väärin. Ehkä eläinsuojeluasiamies voi syödä eläimiä ja se on ihan ok.

Jotenkin meni nyt koko maku tästä aiheesta. Piti postata siitä miten hyvä tämä asia on. Nyt vaan harmittaa.

Kunhan pääsen (ja sinä pääset) tämän pettymyksen yli luen hyvistä asiosta (ja lue sinäkin!) eläinsuojeluasiamiehen blogista. Tai niin no, eihän ne mitään hyviä asioita ole, mistä hän kirjoittaa, mutta siis nostaa esille niitä huonoja asioita, jotta niille aikanaan tehtäisiin ehkä kenties jotain. Siellä on ihan oikeasti hyvää luettavaa. Unohdetaan se eläinten syöminen, tai pistetään se hetkeksi sivuun.

Ei muuta. Moi.

xoxo,

Raisa

Torstai Toivoa Täynnä: Operaatio Olli

Silleen kauempaa ajateltuna musta tuntuu yksittäisten eläinten “pelastaminen” ja se semmoinen “sankaritoiminta” mitä liittyy vaikka jonkin loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen toimittamiseen asianmukaiseen hoitoon jollain tapaa pikku puuhastelulta. Äkkiseltään saatan ajatella, että kaikki paukut ja energia vaan tehotuotannon purkamiseen ja eläinten oikeuksien edistämiseen. Sankarit, jotka käyttävät paljon aikaa ja resursseja yksittäisen eläimen, vaikka loukkaantuneen lokinpoikasen, hoitoon viemiseen ja sitten kotimatkalla ostavat mäkkäristä palan lehmää…wohoo! Ompa jaloa toimintaa.

Mutta! Kun hetkeksikään pysähdyn ajattelemaan sitä yksittäistä eläintä, vaikka meidän Ristoa,

Voi pojat! Yllättäen yksittäisellä eläimellä onkin niin paljon merkitystä. Yksittäisiä eläimiähän ne miljoonat, ja taas miljoonat tehotuotannon uhritkin ovat. Ne vaan on niin paljon helpompi nähdä lihamassana. Ei äitenä, isinä, siskoina, veljinä. Vaikka sitä ne just on.

Joten, tässä oikeutus tämän päiväiselle postaukselle Viipurin Koirien Ollista. Teksti Viipurin Koirien luvalla jäsenkirjeestä otettu. Pj:n toimesta olen sitä aavistuksen verran muokannut.

Operaatio Olli Syksyllä kohtasimme Irinan tarhalla nuoren koirapojan, jonka kohtalo tuntui poikkeuksellisen pahalta. Koira oli nuori ja se oli loukkaantunut joitakin viikkoja aikaisemmin. Etujalan paha virheasento ennusti kookkaaksi kasvavalle koiralle kivuliasta tulevaisuutta. Tilanne vaikutti iloisen ja ihmisrakkaan pojan kohdalla  toivottomalta ja vaihtoehdot alkoivat käymään vähiin. Yllätykseksemme ortopedin mielestä Ollilla oli kuitenkin hyvä ennuste. Leikkaus olisi suuri ja kallis mutta se oli toteutettavissa. Niinpä Ollista päätettiin tehdä kummikoira ja sille alettiin kerätä varoja jalkaleikkausta varten. Ollin kummikeräyksen teksti: Puolivuotias Olli-koira on katsonut kuolemaa silmiin jo monta kertaa. Se hylättiin pentuaikaisesta kodistaan, ja kuljeskellessaan ulkona yksinään sen päälle ajoi auto. Jalkansa pahasti murtanutta ja nälkäistä Ollia ei auttanut kukaan. Viikkojen kuluessa murtuma luutui väärään asentoon. Sitten joku tarjosi Ollille ruokaa, jota oli maustettu myrkyllä, koska ihmisten seuraan tuppautuvasta, jalkapuolesta koirasta haluttiin alueella eroon. Olli selvisi hengissä, mutta joutui seuraavaksi tapporankkurien käsiin. Ollin elämän piti loppua viimeistään tähän, mutta kohtalo käänsi vielä uuden sivun: Olli pelastettiin ja vietiin kodittomien koirien tarhalle.

Siellä me suomalaiset kohtasimme Ollin ensimmäistä kertaa: ihmisrakkaan, ison poikapennun, joka näytti ontuvan jokaista jalkaansa ja sai sydämemme särkymään. Lähes toivottomalta tapaukselta vaikuttaneen koirapojan kohtalon hetket olivat käsillä, mutta Olli yllätti jälleen. Ortopedin mukaan murtuma on hyvässä kohdassa, joten vielä kasvuikäistä Ollia voidaan auttaa leikkauksella. Olli ei aio antaa periksi. Emme myöskään me.

Voit katsoa videon Ollista ennen leikkausta täällä: https://youtu.be/eg6zyo2Ku9s

Olli leikattiin Tikkurilan Animagissa Vantaalla ja se toipui kotonamme. Vallaton nuorukainen turhautui tekemisen ja liikunnan puutteessa, mutta jalkaa piti varoa monta viikkoa. Kun jalka oli luutunut, Olli leikattiin vielä toiseenkin kerran ja siltä poistettiin jalkaa tukenut metalli-implantti. Murtumankorjausleikkaus oli onnistunut ja lopputuloksena Ollilla on terve ja suora jalka, jolla on hyvä kulkea. Ollin lääkärikulut nousivat lopulta yhteensä yli 2000 euroon, mutta koko summa saatiin kokoon kummikeräyksen avulla.

Video Ollista leikkauksen jälkeen: http://youtu.be/-MJh5ZZWsjQ  Monien vaikeuksien ja hankalan toipilasvaiheen jälkeen Ollin elämässä tapahtui se, mitä oli kovasti toivottu: Ollille löytyi koti. Pirkanmaalainen perhe lähetti adoptiohakemuksen Ollista ja kotiehdokas vaikutti hyvin lupaavalta. Perheen maatilalla asui monia muitakin eläimiä, joten vielä oli tarpeen selvittää, miten Olli suhtautuu hevosiin. Hevoskokeesta selvinnyt Olli varattiin vuoden ensimmäisenä päivänä omaan kotiin.

Operaatio Ollin onnistuminen antaa uskoa ja voimia myös Viipurin Koirien vapaaehtoisille aktiiveille: joskus toivottomalta tuntuva tilanne ei olekaan niin toivoton, vaan surun sijasta silmään nousee ilon kyynel. Kiitos Ollin kummeille ja omalle perheelle siitä!

Ollin kodista kirjoitettiin huhtikuussa näin: ”Ollin kanssa on nyt tehty kovasti töitä ja sisäkäytös on oikein hyvää ja ikäiselleen sopivan leikkisää, ulkona on vielä hiukan intoa suunnattava järkeviin asioihin. Olli on siis aivan ihana ja meille tosi rakas ja ihan justiinsa meidän koira. Täysin oikea valinta tänne siis.

Viimeistään tässä kohtaa vois jo vähän itkeä.

Olli yllätti meidät todella positiivisesti pääsiäisenä. Ensimmäinen lapsenlapsemme alle kaksiviikkoinen vauva tuli kylään pääsiäisen ajaksi. Pelkäsimme todella pojan suhtautumista pienokaiseen. Ei olisi tarvinnut. Ensin Olli tervehti pienokaista lipaisemalla päästä ja tutkimalla varpaat ja sormet. Aina tullessaan vauvan lähelle pojan käytös rauhoittui todella paljon ja heti kun kuului vähänkin nitinää tai itkua Olli oli heti nuolaisemassa ja huolestuneena katselemassa, että ettekö te nyt osaa hoitaa sitä. Siltä se näytti, että hoitovietti iski Olliin. Herra on siis osoittautunut todella herrasmieheksi ja olen todella ylpeä pojasta.

Ulkona herra onkin sitten puuhaillut vaikka mitä: ojasta hän on kaivanut asennettavia valokuitukaapeleita, työmiehiltä haluaa viedä lapiot. Kaivinkoneen kauha on kiinnostava lelu, samoin moottorisaha, joten Olli on pidettävä sisällä näitä tehdessä. Ei sillä hoopolla ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Hauskin episodi oli höyhentyynyn repiminen terassille, mieletön höyhenmäärä ja keskellä onnellinen koira. Uima-altaaseen kannettujen risujen ja tavaroiden määrä vaan lisääntyy. Majavaa suvussa? Ollin mielestä meillä tarvitaan myös kellari. Talon sivulle hän kaivoi mielettömän montun ja isäntä ei saanut sitä täyttää, lapio lähti tai koira maastoutui lapionnin tielle. Syksyltä jääneet lehdet tuulessa oli tässä Ollin lempileikki, niiden perässä on niin kiva juosta. Leikkikamun tuo muru varmaan tarvitsisi, nuo vanhemmat eivät oikein jaksa Ollin tahdissa pysyä, mutta muuten ovat pojan kyllä perheen tavoille neuvoneet.

Niin ja on pojassa ilmennyt vahdin vikaakin, kyllä heti tulee kumea ja komea ilmoitus, jos pihaan joku tulee ja sehän se on tietysti koiran homma. Vihainen se ei kuitenkaan ole, vaan todella kiltti koiruus. Rakenne on rotevoitunut ja pää muuttunut vielä enemmän rotikan suuntaan, korkeuttakin taitaa olla tullut lisää. Ei olisi ollenkaan huono asia, vaikka kasvaisi vieläkin. Meillä pidetään isoista koirista ja haastettakin onneksi löytyy sopivasti.

Kiitos kun pelastitte Olli-pojan, meiltä olisi muuten jäänyt paljon iloa elämästä puuttumaan.”

Teksti: Aino Arjas

Tässä vielä keinoja yksittäisten eläinten auttamiseen:

Lahjoitustili: FI74 1394 3500 1553 91

Saaja: Viipurin Koirat ry

Viitenumerot
1106 Olgan tarhan koiramökit
1119 Irinan tarhan katokset
1025 Yleislahjoitus
1038 Ruoka
1054 Parane pian -rahasto lääkärikuluihin
1041 Sterilointikampanja Ei vahinkopennuille!

Yhdistykselle myönnetyn keräysluvan numero on 2020/2013/4368, ja se on voimassa 7.3.2014-6.3.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Joten, lahjoittakaa rahaa, syökää vegaanisesti ja säästäkää näin ollen noin 300-500 yksilöä vuodessa. Huikea luku, eikö totta?! Täältä faktat, suosittelen katsomaan! Vegaanilla nuo luvut varmaan vielä suuremmat, kun lasketaan mukaan elävältä jauhetut tai kaasulla tapetut kukonpojat, jotka liittyvät kananmunien tuotantoon automaattisesti.

Ihanaa, aurinkoista ja toivoa täynnä olevaa torstaita!

xoxo,

Raisa

Tiistaina tähtäimessä: Kesän pelastus!

Heipparallaa!

Olen neljän nuken myynnillä kerännyt itselleni sievoisen lomakassan! Jee! Yksi nukeista meni kolminkertaisella hinnalla siitä mitä olin siitä itse maksanut. Koittakaapa samaa jollain kännykällä! Hah! Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa! 😀

No, se siitä. Halusin vain kertoa, tai jollain tapaa muistuttaa, ettei kaikki, mikä vaikuttaa ihan hullulta olekaan sitä. Asioilla on niin monta puolta ettei uskoisikaan. Järjettömiltä vaikuttavat nukkeni mahdollistavat nyt sen, että voin Japanissa tuhlata rahaa asioihin, jotka oikeasti ovat järjettömiä, mutta yleisemmin hyväksyttäviä ja varmasti menettävät 3/4 jälleenmyyntiarvosansa siinä kohtaa, kun kävelen ne kassissa kaupasta ulos, esim. vaatteisiin taikka elektroniikkaan. Vaan eipä taida moni vaatteita taikka muita käyttöjuttuja jälleenmyyntihintaa silmällä pitäen ostaakaan. Mutta en ostanut minä nukkejakaan. Tai no, ehkä osan.

Vielä toinen asia ennen kuin päästään itse aiheeseen: Jatkossa nämä säännölliset tiistai -postaukset jäävät pois. Minä tykkään kirjoittaa silloin kun olen iloinen, taikka vihainen, taikka surullinen taikka onnellinen. Mutta en silloin kun viikonpäivä sanoo niin. Joten jatkossa tulen tekemään näitä laadukkaita arvosteluita, haukkumaan muiden liikennekäyttäytymistä  sekä kertomaan teille, mikä on suomen vegeskenessä parasta taikka huonointa ehkä tiistaisin taikka sitten torstaisin, jos se vahvasti liittyy eläimiin ja näin ollen sopii torstain postauksiin.

Ei sitten muuta kuin asiaan.

Vegaanit ja muut eläinten ystävät eivät voi kuin ällistellä kaupan pakastealtaan irtojäätelötarjontaa. Kaikkea löytyy, mutta lehmäntissimaidottomana ei mitään. Tai juuri mitään. Vuodesta toiseen on ollut päärynäpuikko ja jos oikein muistan, niin joku vaniljatuutti. Ja siinä se. Kun taas muiden kärsimyksestä piittaamattomille löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä makuja, ja joka vuosi tulee hillitön määrä uutuuksia. Mutta lälläslää! Nyt Ingman on kunnostautunut ja tehnyt meille oman herkkutuutin! Tofuline Toffee tuutin! Ja pojat! Se on herkkua!! Jos ei hampaat jäätyisi söisin niitä varmaan kolmesti päivässä ja joka kerralla ainakin kaksi putkeen. Niin hyvää se on on!

Kuva arvatenkin lainassa Ingmanin sivuilta.

Vähän sama kuin Vegossa, niin tässäkin on semmoista vegaanisille tuotteille epätyypillistä hävyttömyyttä. Sellaista anteeksipyytelemätöntä hälläväliä asennetta. Suussa sulavaa suklaata, ihanaa makeaa jäätelöä, rapeaa vohvelia ja se karamellikastike! Ai että! Lisää tätä!

Mitä sitten, että se on rakennettu ihmeaineista? Ketä muita kuin jotain ortorektikkoja jaksaa kiinnostaa? Se, että lyhyen kesän aikana kerran pari viikossa vetelee jotain rasvahappojen mono- ja diglysereitä, ja niiden sitruunahappoestereitä ja ammoniummenetelmän sokerikulööreitä ei paljoa meikäläistä hetkauta, kun muutoin syö suht järkevästi.

Onko vähän hieno kuva! Suoraan roskiksesta! 🙂

Niin, tätä tuotetta löytyy ihan peruskaupoista, hintaa en jaksa muistaa. Myös Ingmanin muut Tofuline jäätelöt, erityisesti suklaa ja mansikka (paketit, ei irtona) ovat todellakin rahojenne arvoiset! Muistan kuinka mies, joka oli tottunut Ameriikan ihmemaassa aivan kaikenlaisiin vegaanisiin jäätelöihin, oli Tofulinesta ihan innoissaan. Siis siitä, kuink ahyvää se on. Valikoimasta oli, ja on vieläkin näreissään. Jenkeissä, jossa kaikkea on niin paljon, oli isoissa marketeissa vegaanisia jäätelöitäkin enemmän kuin meillä epävegaanisia.

Mut sit taas toisaalta, jos löytää yhden helmen niin eihän siihen sitten muuta tarvitakaan. Vaikkakin vaihtelu välillä virkistäisikin. No, ehkä silloin olisi aika opetella tekemään jäätelöä itse. En vieläkään osaa. Ainoastaan maustaa kaupan valmista vaniljajäätelöä omilla mausteilla, siinä se.

Ei muuta tällä kertaa. Jatketaan huomenna Keskiviikon Kootuilla!

Kaupan pakastealtaalla tavataan!

xoxo,

Raisa

Torstai Toivoa Täynnä: Vegaanin silmin

Moikka taas!

Olen täynnä virtaa! Enkä malta olla koneella ihan tolkuttomasti, kun on niiiiin paljon kaikkea suunnitelmissa (josta voitte sitten enemmän lukea huomisessa postauksessa!). Joten tälle päivälle luvassa yksi hienoimmista veganismia avaavista videoista, jonka olen nähnyt. Ja suomentanut. Olenhan toki videon täällä jo aiemminkin jakanut, mutta kertaus on opintojen äiti. 😀

Tällä kertaa kuitenkin valokeilassa teksti, ei itse video. Ihan siltä varalta, ettei kaikki halua videota katsoa, syystä taikka toisesta.

(Pahoittelen mahdollisesti kehnoa kappalejaotteluani. En vaan jaksanut panostaa siihen. Ja siis koko tuo kirje on Bite Size Veganin käsialaa. Minä olen vain suomentanut sen. Parhaani mukaan. Ja allekirjoitan joka sanan.)

Mitä Vegaanit Näkevät? | Kirje Sekasyöjille [EI sisällä kuvia!]

Miksi me vegaanit olemme niin herkkiä? Miksemme voi vaan olla ja antaa muidenkin olla, välittämättä heidänruokailutottumuksistaan? Miksi me hermostumme niin herkästi?Emmekö voi vaan relata ja vaihtaa vapaalle?

Mistä me ylipäätään vauhkotaan?

Tämä on tarkoitettu teille sekasyöjille, jotka haluatte paremmin ymmärtää meitä vegaaneita ja syitä sille miksi olemme tälläisiä kuin olemme.

Ihan alkuun haluan kertoa, että tämän tarkoitus ei ole saada sekasyöjiä tuntemaan itseänsä pahoiksi ihmisiksi. Minä vilpittömästi yritän auttaa teitä näkemään asiat kuten me vegaanit näemme ja osoittaa syitä, jotka selittävät ilmeisen herkkyytemme ja aika ajoin käsittämättömän ja hillittömän turhautumisemme ja vihamme asioiden nykytilaa kohtaan.

Tietenkään en voi niputtaa kaikkia vegaaneita yhteen, jokainen on omanlaisensa, kaikki reagoivat omalla tavallaan. Ja kun sanon, että olemme herkkiä, en tarkoita että olisimme heikkoja taikka ylitunteellisia. Puhun ulkopuolisen näkökulmasta, ja ulkopuolinen usein näkee meidät juuri sellaisina. Ymmärrä siis, etten voi puhua kaikkien vegaanien puolesta, enkä edes yrittäisi sitä. Mutta ainakin voin kertoa kuinka minä asiat näen ja kuinka useat vegaaneiksi eettisistä syistä ryhtyneet näkevät.Toivottavasti tämän luettuasi ymmärrät, miksi meillä voi olla vaikeuksia syödä seurassasi, tai miksi saatamme tulistua jostain, jonka sinä koet mitättömänä.

Katsos, kun sinusta tulee vegaani otat silmälaput pois silmiltä ja alat näkemään asioita, kuten minä miellän, röntgenkatseella.Näet mitä, todella tapahtuu idyllisten valheiden takana, valheiden joita kukaan ei kyseenalaista. Henkilökohtaisesti minun on vaikeaa olla seurassa, jossa syödään eläimiä ja eläinperäisiä aineita. Se on jotain, jonka kanssa olen joutunut elämään koko elämäni, kuten monelle muullekin meistä, eikä se ole siltikään tullut yhtään sen helpommaksi. Nyt saatat ajatella, että tuomitsen sinut, tai että olen todella tuohtunut ruokailutottumuksistasi. Todellinen syy epämukavuudelleni on kuitenkin se, että sillä, mikä nyt on lautasellasi, oli joskus elämä.

Jos olet sekasyöjä kuuntelethan vielä selitykseni! Ja vielä kerran, minä en yritä saada tuntemaan itseäsi kamalaksi ihmiseksi. Yritän vain välittää sen, mitä me näemme ja miksi meillä voi olla hankalaa eläintuotteiden ympäröimänä. Kun minä näen palan juustoa, voin saada kyyneleet silmiin. Ja se voi kuulostaa muista ihan hullulta. Mutta minä en vain näe palaa juustoa, minä näen äidin, jonka lapsi on viety pois vain hetki syntymän jälkeen. Näen lapsen, joka on tuomittu vasikanihaksi, teurastettavaksi ennen kuin se ehtii edes 4 kk ikään. Näen äidin, jonka vartalo pettää 20 vuotta ennen aikojaan, jatkuvien raiskauksien ja raskauksien vuoksi.Ja koska häneltä on otettu niin monta lasta pois, että hän on todennäköisesti vain antanut periksi. TÄMÄN minä näen kun katson palaa juustoa.

Joten ulkopuolisesta saatamme vaikuttaa epäkohteliailta tai töykeiltä, kun tunnemme olomme epämukavaksi muiden syödessä epävegaanista ruokaa. Koita nähdä asia ilman yhteiskunnan asettamia normeja. Liha on yksinkertaisesti ruumis lautasella- elämä, yksilö, tunteva olento, joka ei halunnut kuolla ateriaksi. Maitotuotteet ovat suunnattoman kärsimyksen tuotoksia, äidin surua, lapsen teurastusta, ennenaikaista kuolemaa. Munat ovat täyteen tungettujen, kamalien elinolojojen tuotoksia, kaasulla tapettuja tai elävältä jauhettuja kukonpoikia ja munivien kanojen ennenaikaista kuolemaa.

Tämä on todellisuus. Ja tämän me vegaanit näemme jokaisessa haarukallisessa. Ja kyllä, tämä voi tehdä meistä vihaisia, turhautuneita ja raivostuneita, koska se on niin sydäntäsärkevän kamalaa. Ja me emme voi ymmärtää kuinka te ette näe sitä myös. Siinä ei ole mitään mukavaa, kun näkee rakkaan ihmisen syövän viattoman olennon ruumista.

Tämä varmasti kuulostaa täysin järjenvastaiselta sekasyöjän korviin, vähintään ylireagoinnilta. Mutta maltathan vielä hetken. Kuvittele, kuinka näkisit henkilön, jota rakastat satuttavan lasta, tai pahoinpitelevän lemmikkiä. Tai jopa syömässä sitä lemmikkiä! Jos mahdollista, kuvittele vielä, että tämä väkivaltaolisi sosiaalisesti hyväksyttävää. Sinä olisit ainoa, joka näkisi tässä jotain väärää. Kuvittele vielä, että sinulle rakas henkilö, joka näitä kauheuksia tekisi olisi puolusteleva ja näreissään, jos sinulla olisi asiasta mitään pahaa sanottavaa. Tämä saattaa vaikuttaa järjettömältä vertaukselta. Mutta miten teemme eron lemmikkieläimen ja “syötävien” eläinten välillä? Ellemme järjettömästi ja täysin mielivaltaisesti.

Näetkös, vegaanit tuntevat samaa rakkautta ja myötätuntoa sekä empatiaa “syötäviä” eläimiä kohtaan, kuin sinä tunnet lemmikkiäsi. Kuinka mukavaksi tuntisitkaan olosi jos lautasellasi olisikin lehmän, sian tai kanan sijaan lemmikkisi?  Miksi meitä kauhistuttaa kulttuurit, joissa syödään koiria, samalla kun itse syömme olentoja, jotka ovat aivan yhtä arvokkaita ja jopa älykkäämpiä?

Me vegaanit emme enää näe tätä mielivaltaista jaottelua. Me arvotamme kaikkia eläimiä yhtälailla. Joten jatkuva orjuuden, hyväksikäytön, kidutuksen ja murhan sivusta seuraaminen on meille liikaa. Vaikka kaikki tämä on sujuvasti piilotettu katseilta, ja kaikki mitä sinä näet on pala juustoa, lasi maitoa, hampurilainen jne. me emme voi olla tietämättömiä siitä mitä tiedämme tai näkemättä sitä minkä näemme. Joten ruokasi, olkoonkin näennäisesti harmiton, on meille tosielämän kauheuksien lopputuote.

Me näemme verilöylyn, kamppailun, me kuulemme eläinten huudot, aistimme heidän pelon ja tunnemme heidän kauhun. Ihan kuten sinäkin, jos lemmikkisi kokisi saman kohtalon. Varsinkin, jos ihmislapsi joutuisi vastaavien hirmutekojen kohteeksi. Erona on: Me emme sulje silmiämme.

Toivottavasti tästä selityksestä oli apua. Jos se vaikutti liian ronskilta, se johtuu ainoastaan siitä, että kaikki tämä on liian totta ja liian usein toistuvaa. Jos voit hetkeksikään asettua meidän asemaan ja nähdä mitä me näemme- vaikket itse siihen uskoisikaan- ehkä se auttaa sinua ymmärtämään miksi me vegaanit olemme niin herkkiä ja kiihkeitä. Ja miksi emme voi seistä toimettomina vieressä.

Emily Barwick

Tässä vielä alkuperäinen video.

https://www.indybay.org/newsitems/2006/05/15/18234331.php

Miekkarissa tavataan! (tänään siis mielenosoitus turkistarhausta vastaan – siellä nähdään!)

xoxo,

Raisa