Viikon Ostos, 5

Heips!

Nyt huijaan, mutta koska oma blogi omat säännöt niin eihän se edes mitään huijaamista ole. Viime viikon ostos on oikeasti toissaviikolta, mutta kun silloin tuli ne paperihömpötykset niin ei jäänyt tälle tilaa. Ja lisäksi vielä se, että ajattelin tämän postauspäivän koskevan yksittäisiä ostoksia, eikä yhdestä paikasta tehtyjä useita ostoksia, mutta toisin kävi. Koittakaa kestää näiden vaihtelevien sääntöjeni kanssa. Arvatkaa miltä se tuntuu täällä päässä koko ajan vaihdella näitä juttuja! 🙂

Tätä postausta vähän jännitän, koska en löytänyt ko. firmaa Animalian taikka Buavin listoilta, mutta yleisesti ottaen maailmalla puhutaan siitä eläinkokeettomana tuotemerkkinä, ja Petan listalta sen kyllä löysin. (sama juttu esim. Lushin kanssa.) Yleensä olen aika tiukkis tälläisten asioiden kanssa, mutta jos vegaanit Yhdysvalloissa käyttävät ko. merkkiä niin kaipa se silloin käy meille Eurooppalaisillekin? Ehkä tämä vaan omaa omien sääntöjen ja rajoitteiden asettamista niin, ettei niistä ole itselleni haittaa? Huonosti sanottu, mutta ehkä ymmärsitte? Ehkä minä ymmärsin?

No, joka tapauksessa kyseessä E.L.F Cosmetics. Mitä enemmän ko. merkistä luen sen vakuuttuneemmaksi sen kelpoisuudesta juuri minun meikkilaukkuuni tulen. Sarjan tuotteet ovat ymmärtääkseni kaikki täysin vegaanisia. Netissä törmäsin vanhaan blogipostaukseen, jossa lueteltiin tuotteita, joissa käytetty mehiläisvahaa, mutta nykyään niitäkään ei enää ole, vaan mehiläisvaha on korvattu synteettisellä mehiläisvahalla. Itse en ole mokomasta kuullutkaan, mutta enpä ole kovin monesta muustakaan kosmetiikan raaka-aineesta. Osa meikkisiveltimistä saattaa olla eläinperäisiä, mutta ymmärtääkseni tähänkin on tullut/tulossa muutos. Muutoin siis täysin vegaaninen ja eläimillä testaamaton merkki! (Eikä myy tuotteitaan Kiinassa.)

Siinä tärkeimmät. Oikeastaan “elinehdot”, ja nyt sitten ne herkulliset asiat: Elf on halpa!! Elf on hauska! Näitä kahta ominaisuutta aika harvoin saa yhdistettyä vegaaniseen, eläimillä testaamattomaan kosmetiikkaan. Ainakaan siis just täällä Suomessa. Toki on hyvä, että käyttämämme kosmetiikka on mahdollisimman ekologista ja puhdasta ja mietoa ja hajutonta ja väritöntä. Mutta välillä se nyt vaan on hauskaa olla värikäs! Ja ei niin vakava.

Elf on ehkä parhaiten tunnettu just siitä edullisuudestaan ja silti hyvästä laadustaan. Itse en osaa kosmetiikan laadukkuutta arvostella, samaa kamaa kaikki? Tuoksuilla ehkä voi jotain ylellisyyden tunnetta saada aikaiseksi, ja varmaan levittymiselläkin oma osuutensa, mutta yhtä lailla voi halpa kosmetiikkakin olla hyvän tuoksuista ja hyvin levittyvää, joten tokkopa niitä erottaa edes ammattilainen? Tämä siis tiedoksi, että en oikeasti tiedä onko Elf hyvälaatuista vai ei, mutta itse pidän siitä hurjan paljon! Huulikiilteet ja punat joita ostin tuoksuvat ihanalle! Luomiväripaletti, jonka ostin on todella mainio! Ihan kaikkia tuotteita en ole vielä kokeillut, sillä jotain vanhoja juttuja on vielä käyttämättä loppuun, mutta aivan kaikki mitä olen kokeillut on ollut todella ihanaa! Minä niin lämmöllä suosittelen! (Jos joku tietää miksei tämä ole Animalian/Buavin listoilla niin sopii kertoa ja voin sitten tarvittaessa muuttaa tuota suositustani.)

Omat ihanuuteni tilasin Pretty.fi sivustolta, mutta näitä saa myös Yliopiston Apteekista.

Eipä sitten muuta tällä erää. Nyt sohvalle potemaan!

xoxo,

Limakeuhko bloggarinne Raisa

Puputytön Suosikki: Kippo!

Lounaalle kaverin kanssa? Pikkupurtavaa shoppailun lomassa? Jäätelönnälkä yllätti? Nopea eväs mukaan? Minne mennä? Vegaanille nää on aina vähän kinkkisiä juttuja. Kyllähän ravintoloista saa, yleensä etukäteen varaamalla, vegaanisen annoksen, ja jäätelöäkin saa kaupasta muovirasiassa, ja banaani ja pähkinät on helppoja eväit jne. Mut entä jos haluaisikin jotain vähän enemmän, jotain vähän “normaalimpaa” ja helpompaa?

No Kippo tietenkin! Mä en ymmärrä miten mä olen voinut olla kuulematta tästä paikasta! Ok, myönnettäköön että olen kuullut jotain paikasta, josta saisi vegaanista “frozen yogurt” (onko tätä suomennettu??) ja myös kahvilasta, josta saisi vegaanisia voileipiä. En kuitenkaan tiennyt, että kyseessä on yksi ja sama, valoisa, ihana, kaunis ja ennen kaikkea superherkullinen paikka. Myönnettäköön, että Forumissa olevat kierreportaatkin olivat minulle yllätys! Mistä hitosta ne on sinne tulleet? Ja koko se yläkerta oli ihan uusi, hieno ja valoisa.

No, Kippo on kuulemma jo vuoden siellä Forumin yläkerrassa ollut, ja minä kävin siellä ensimmäistä kertaa viikko sitten. Tästä näette, kuinka pihalla minä olen kaikesta. 🙂

No, koska kokemuksia paikasta on kertynyt vasta yksi en osaa arvioida muuta kuin yhden annoksen, voileivän nimeltä Johnny Cashew ja keskikokoisen jääjogurtin (kolmella täytteellä:ananas, kookos ja mustikka) mutta ystävättäreni vakuutteluista päätellen myös hänen voileipänsä oli hyvinkin maukas. Valitettavasti en löydä ko. paikan kotisivuja, joista olisin menusta kenties bongannut sen mitä kaveri söi. Ulkoa en muista. Olen kuitenkin valmis uhrautumaan, ja kokeilemaan jokaikistä voileipää jota siellä kaupitellaan!

Saanko esitellä: Johnny Cashew

Voileipä tuli nopeasti ja mikä parasta se oli ihan älyttömän maukas. Eikä vaan että voi video, jotain vegaanista syötävää ilman mitään ihmekikkailuja kassalla, vaan oikeasti todella hyvän makuinen. Ainoa miinus siitä, että se oli melko sottaista syötävää. Tiputin päälleni ainakin kolmesti jotain mömmöä. Syömäkaveri ei kyllä kertaakaan.

Jälkkärinä mulla oli siis se jäätelöntyylinen jogurtti.

Slurps!

Jäätelö oli myös erittäin hyvää! Olisin toivonut vähän “syntisempiä” täytteitä, tai mitä ripoteltavia ne nyt onkaan. Vaikka olivat valitsemani hedelmät ja mustikatkin oikein hyviä.

Kipossa myytiin myös mehuja ja smoothieta, oikein sellaisia hyvää tekeviä, terveellisiä ja varmasti myös herkullisia. Minulle tällä kertaa riitti kuitenkin nämä kaksi ihanuutta. Ehkä ensi kerralla sitten.

Kaikki annokset ovat muuten joko lakto-vegetaarisia (jogurtit ja voileipien mozzarellajuusto?? voidaan tehdä myös lehmätissimaidosta, jos se on sun juttus) taikka vegaanisia. Vegaanisessa annoksessa mozzarellan (en muista ihan varmaksi, että oliko se mozzarellaa vai jotain muuta) sijaan on tofua. Ja vegaaninen jogurtti oli tehty heidän oman soija(?)reseptin mukaan. Eli ei kovinkaan suurta riskiä saada epävegaanista annosta. Ja tää on iso plussa! Inhottaa aina kun joutuu vahtaamaan sitä, että onko tässä nyt majoneesia tai muuta iljettävää.

Tää on kyllä ihan ykkösmesta! Aivan ihana! Ja miten se Forumin yläkerta muutenkin oli niin valoisa ja viihtyisä. Muistin sen sellaisena kulahtaneena läpikulkupaikkana.

Ah, nyt tulikin nälkä kaikesta tästä hehkutuksesta!

Kippo siis sijaitsee Helsingissä, Forumin yläkerrassa. Se ei ole tunnelmallinen serusteluravintola, niitähän täällä on jo ihan kiitettävästi, vaan juurikin lounaspaikka, josta saa nopeasti mahansa täyteen herkullista, suht edullista vegaanista ruokaa. Löysin menun kun oikein etsin. Näköjään facebookissa toimiva kotisivu niillä tällä hetkellä. (Mä en yhtään tykkää mennä faceen, kun siellä on kaikenmaailman lukemattomia viestejä, kaveripyyntöjä ja luukun täydeltä kaikkea todella kiinnostavaa ja tärkeää. Joten kävin vaan ton menun teille hakemassa.) Lämpimästi suosittelen!

xoxo,

Raisa

Puputytön Suosikkituote: Anthon Berg Mantelirouheella ja Suolalla Maustettu Tumma Suklaa

Ompa hassua, ettei ole kuvaa itse suklaasta!

Löysin tämän ihanuuden joulun alla, kun etsin täytettä joulusukkiin. Syötyäni yhden pötkön oli pakko palata hakemaan lisää, sen verran hyvää oli.

Manteli ja merisuola on niin parhaat makukaverit tummalle suklaalle. Ja tässä(kin) tapauksessa ne toimivat aivan loistavasti. On harmillista, etteivät nämä pötköt ole reilun kaupan suklaata, kun tällä merkillä on kuitenkin niitä valikoimassaan. En mielelläni tue, saati suosittele epäreilua suklaata, mutta menköön nyt tämän kerran. Sen verran harvassa kuitenkin eläinystävälliset, hyvät suklaat Suomessa että moinen lipsuminen sallittakoon.

En tiedä mistä muualta tätä suklaata saa, itse ostin omani Jumbon Citymarketista, hintaa oli 1.29 €/37 g. pötkylä.

Ainekset: kaakaomassa, sokeri, kaakaovoi, sokeripaahdetut mantelit, suola, emulgointiaine (rapsilesitiini), vanilja. Ei pöllömmät aineksetkaan!

Puputyttö suosittelee! 🙂

Tässä vielä kuva eilisestä ruoasta, ja pari huomiota siitä myös. Tumma riisi ei sovi tähän yhtä hyvin kuin valkea. Retiisi ei toimi yhtä hyvin kuin kevätsipuli. Paahdettu hijiki on hyvää, mutta mieluummin jossain muussa yhteydessä. Eli kikkailin eilen reseptini kanssa, ja totean, että alkuperäinen on just hyvä sellaisenaan. Kun mietoon ruokaan lisää makuja ei se ole enää mieto ruoka, vaan jotain muuta. Ja jakamani resepti on juurikin miedolle ruoalle. Tältä se kuitenkin näyttää “väärin” tehtynä.

Kaiken bloggaamisen ja kokkaamisen ohella kävin myös kirppiksellä! JA löysin parilla kympillä nämä kaikki aikuisten paidat! 😀

Vähänkö hienoja noi keltaiset paidat! Ja toi Zaran t-paita on mahtava, erityisestri ilman rintaliivejä, mutta enhän mä tietty (enää) kehtaa sillä lailla mihinkään ihmisten ilmoille mennä. Ja kyllä mä ihan oikeasti tarvitsin uusia paitoja, mulla on aika vähän vaatteita, ja osa niistä on auttamattomasti käynyt liian lapsellisiksi.

Ei muuta! Kertokaa, jos kokeilette suosittelemaani suklaata! Kertokaa muutoinkin!

Tosi mainiota tiistaita! Toivottavasti se muistakin tuntuu ihan viikonlopulta!

xoxo,

Raisa

Puputytön Suosikkituote

Pitkästä aikaan! Heipä hei!

Kirjoitan vaan pikaisesti, sillä olen ollut koneen äärellä ainakin kaksi tuntia ja on minun vapaapäiväni ja haluan tehdä muutakin kuin olla koneella. Niin, siispä sen pidemmittä puheitta, Puputytön Suosikkituote: Illumigraph -tussit.

Mahtitussit! Jälki on kaunista, näillä voi piirrellä ikkunaan, purkkeihin, peiliin, ehkä mihin vaan liukkaalle pinnalle?, ja jälki on poispyyhittävissä! Hush! Tosta noin vaan! Ja uutta kuvaa kehiin!

Olen koristellut keittiön purkkeja ja vesikannuja ja ikkunoita ja vaikka mitä näillä tusseilla. Ja heti kun kyllästyn pyyhkäisy vaan ja pinta on jälleen valmis uutta tekstiä/kuviota varten valmiina.

Näitä saa tietenkin Sinellistä. Maksaa jotain 3.60 tai 3.90 kpl.

Chrisin toimistoon tein ikkunaan “kyltin”.

Ja keittiön tylsät lasipurkit saa ihanat etiketit käden käänteessä, ja kun sisältö vaihtuu ei tarvii muuta kuin pyyhkäistä edelliset tekstit pois ja uudet kuviot kehiin. Näillä on hyvä laittaa myös päivämääriä purkkeihin, kun on niin helposti vaihdettavissa.

Huono puoli on helppo pyyhittävyys, joka siis on myös hyvä puoli. Mutta erityisesti just tollasissa purkeissa, joista kansi väännetään auki, niistähän täytyy pitää tiukasti kiinni, ja silloin se tussijälki herkästi sotkeutuu.

Ei muuta tällä kertaa. Tein viikonloppuna ihan sairaan hyvän kalan syrjäyttävän ruoan! Mainion suorastaan! Ja nyt olisin tilannut skräppikamaa anopille, mutta luottokortti on aiettani vastaan. Mokoma. Niin, en siis anopille, anopin käytettäväksi, vaan Chrisin kotiintuotavaksi. Kun se on siis sinne kohta menossa. Skräppääminen on pop!

xoxo,

Raisa

Puputytön Suosikkituote – Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun “huijasin” ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.

Tämän ostin, se on vielä matkalla.

Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.

Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.

Sometimes my arms bend back – Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?

Tälläisiä aloin sitten tekemään 😀

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta…

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

Puputytön Suosikkituote

Mua on alkanut vähän pelottamaan, tai siis ei nyt ihan pelottamaan, mutta olen alkanut suhtautumaan tietyllä varauksella eläinperäisten tuotteiden syrjäyttäjistä puhumiseen, niiden ihanuudesta hehkuttamiseen ja sellaseen. Kun kuulemma se voi olla merkki (tai ennen kaikkea ase meitä eläinmyönteisiä vastaan) siitä, että jotenkin salaa himoittais eläinperäisiä juttuja, että meidän ruokavaliossa olis jotain pielessä tms. Mun mielestä kyse on kuitenkin vaan siitä, että niistä mauista on hiottu vuosisatojen kuluessa niin jotenkin meikäläisten makunystyröiden mukaisia, niistä energia irtoaa helposti, ne on täyttäviä ja melkeinpä aina jollain tapaa epäterveellisempiä kuin se, mitä suoraan puissa (ja maassa, ja pensaissa ja missä lie) kasvaa. Ja epäterveellisyyshän on aina kiehtovaa 🙂

Jotenka siis, tehdään nyt selväksi. Osa vegaaneista ja muista viherpiipertäjistä kyllä himoitsee eläinperäisiä tuotteita, ihan niin kuin ne saattaa himoita vaikka ihan täysin kasviperäisiä sipsejä. Mutta johtuen erinäisistä seikoista vegaanit ja muut idunkasvattajat jättävät ne silvotut ruumiit ja toisen eläimen tissimaidosta juoksutteen (usein samaisen eläinlajin mahalaukussa esiintyvä entsyymi – sinäänsä hassua, että lehmähän, ihan samoin kuin kaikki muutkin imettävät eläimet, elimistössään valmistaa sen maidon vasikalleen. Mutta ihminen tulee tässä kohtaa väliin, koska on sitä mieltä, että se maito kuuluukin hänelle. No, ihminen lypsää maidon, tappaa vasikan, jolle maito oli alunperin tarkoitettu ja ottaa sieltä vasikan mahalaukusta sen entsyymin, jonka avulla sitten valmistaa juuston. Eihän se tietenkään käytännössä noin mene, mutta vois mennä) avulla hyydytetyt juustokiekot ostamatta, ja käyttävät rahansa sitten muihin asioihin. Vaikka just niihin ituihin tai vaikka lehtikaaliin. Vaikka kunnon vihernatsit tietenkin kasvattavat itunsa ja lehtikaalinsa itse. (voi juma! Mun oli pakko tarkistaa, et onko toi vihernatsi sana, ja päädyin kaksplussan keskustelupalstalle. Pitää antaa kaikkien kukkien kukkia, ja monipuolisuus vaan rikastuttaa. Mut rajansa kaikella. Jotkut kyllä elää sellaisissa harhoissa että. Tai sit se kaikki oli vaan nerokasta provoamista. Äh! Onko provoaminen oikea sana? En ala ettimään.)

Asiaan!! Sorry meni toi johdanto vähän pitkäksi.

Torstaina käytiin päivätreffeillä miehen kanssa. Ehkä enemmänkin hoitamassa asioita (run errands – joka on mun mielestä yksi ihanimmista englannin kielisistä ilmaisuista. Ehkä.), mut kuiteskin. Ensiks Silvopleehen syömään. Sairaan hyvää ruokaa. Sit Ekoloon. Ekolosta juustoa. Olen joitakin kertoja tehnyt juustoni itse ja siitä on tullut oikein kelpoa, mutta jo pitkään olen haikaillut savustetun cheddarini perään, eikä sitä enää ollut Tammiston Cittarissa, joten olen joutunut olemaan ilman. No, Ekolossa sitä oli. Tarkkaavaisimmat saattavat muistaa, että olen jo aiemmin tehnyt Puputytön Suosikkituote postauksen em. juustosta, joten eihän tämä nyt siitä kerro! Vaan toisesta juustosta!

MAHTIJUUSTO

Wilmersburger Cheddar-Style juustosiivuista. Voi pojat, että on hyvää!! Tästä puuttuu kaikki miinukset, mitä muissa vegaanisissa juustoissa olen huomannut. Paitsi hinta. Mutta hinnasta viis, jos kerta saa näin hyvää juustoa. Tavallaan parasta on se, että tämä on huomaamatonta. Se ei kauheesti maistu, ei tunnu hampaissa jauhoiselta tai tahmaiselta. En ole vielä malttanut käyttää muotoleikkureita sen työstämiseen, siis leikellyt siitä vaikka Hello Kittyjä tms. kun oon toistaiseksi vaan syönyt sitä niin vauhdilla, mutta koostumus on hyvin napakka, eli just loistava sellaiseen. Tätä kun sais muualtakin kuin vaan EKolosta! Ei siinä, että mulla olis mitään Ekoloa vastaan, ne on Tampereen Runsaudensarven jälkeen mun suosikki-hippimestojani, mutta kun sinne on matkaa ja minä haluaisin juustoa usein ja paljon. Tätä pakettia jonka ostin olen piiloitellut jääkaapin alimmalla hyllyllä, ihan perällä, muiden ruokien takana…Siellä sen savujuuston kanssa 🙂

Suosittelen ostamaan!!! Hintaa en muista, mut ketä kiinnostaa. Loistojuusto!

Sitä kaksplussan palstaa lukiessani törmäsin taas siihen, kuinka vihreitä ja eläinaktivisteja syytetään jatkuvasti siitä, että ollaan niin omahyväisiä ja jotenkin olevinamme parempia kuin muut. Ihan kuin “muu maailma” olis alkoholisteja ja “me” kuivilla. Tai jotain vastaavaa. Minen ymmärrä.
Mulla ei vegeilyssä ole ikinä ollut kyse minusta, vaan niistä eläimistä. Oonko mä nyt jotenkin pihalla tän asiani kanssa? En hehkuttele täällä vegaanisia juustoja, korostaakseni teille pyhyyttäni ja uhrautuvaisuuttani, enkä osta kolme kertaa kalliimpia tiskiainetabletteja, jotta voisin osoitella niitä sormella, jotka eivät sitä tee.
Minä teen näin, koska koen, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Välillä mua suoraansanoen vituttaa, kun kaupassa on uusia (Nestlen) superhypersokerimuroja, jotka on vielä vaaleanpunaisia ja yksisarvisenmuotoisia ja maistuvat unelmilta ja hattaralta, enkä minä “voi” ostaa niitä. En voi, kun en halua olla mukana Nestlen toiminnassa (vaikkei Nestle sen kummempi, kuin kymmenet muutkaan, joita tuen rahoillani – näitä mielen oikkuja…), en voi, kun ovat niin kaukana “oikeasta” ruoasta, en voi kun väriaineena on käytetty hyönteisiä. Joskus, kun on oikein vähän rahaa, olis ihanaa ostaa se kaikista halvin tiskiaine, eikä just tosiaan sitä koko kaupan kalleinta!, jättää ne 30,90 €/kg leikkimetwurstit hyllylle, ja ostaa lapsille jotain, mihin on silvottu ties mitä, mut hintaa olis äääh! Auttakaa! Mitä halpa eläin maksaa?

Mut emmä voi! Tekeekö se sitten minusta “paremman”? Tuskinpa! Ehkä se on vaan sitten siellä toisessa päässä, kun mennä porskutetaan ehkä toisin kuin haluttais, tai toisin kuin omatunto ehkä sanois, mut ei olla vielä päästy sanoista tekoihin, ei olla halukkaita luopumaan kaikista niista sokerikuorrutetuista ja edullisista asioista. Kukin tyylillään. Ja mielellään myös muut eläimet, kuin vaan ihmiset. Annettaispa me niidenkin mennä tyylillään.

Moi nyt! Menkäähän ostamaan sitä juustoa! Ai niin, se toimii parhaiten todella hyvän vaalean leivän kanssa.

xoxo,
Raisa

Alkoholistinukke! Tämä on siis Goldie, josta olen kuolannut. Tiedän ettei sanota noin. Välillä on kivaa olla tuhma.

Hauskaa!!!

Puputytön Suosikkituote (todella paskoin kuvin!)

Snipety snap!

Oltiin siipan kanssa Kierrätyskeskuksessa, kun oli joku älyttömän iso vempele, joka piti sinne viedä ja marjoista niitä pahvilaatikoitakin. Ja tietenkin samalla käytiin katsastamassa tavaratarjonta. Aika huono. Ostin jotian ihan pientä, ei mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi ehkä sellainen kampauspää. Sellainen, jota parturi-kapmaaja opiskelijat käyttää. Mies. Halloweenia varten. Mutta mua alkoi kauheasti naurattamaan, kun vein sen Pinpulalle ja sanoin, että tää on sen meikkipää. Että olis just sellainen äiti/isä (minun tapauksessa tietenkin äiti, kun olen kerta äiti), joka haluaa ostaa lapselleen samoja “trendi”leluja/vaatteita kuin muillakin lapsilla on, mutta aina menee vähän vikaan. Aina säästää väärissä kohdissa. Kun muilla on Bratz/Barbie -meikkipäät, niin meidän lapsella onkin paljon laadukkaampi parrakas miehenpää, jota meikata…

Pahoittelen näitä kamalia kuvia

Kun mä koulusin kaikki lelulaatikot tuote kerrallaan läpi oli siippa kerennyt kiertämään koko paikan kahteen kertaan. Ja hitto soikoon löytänyt MINUN suosikkituotteeni. Ette usko! Tempur -tyynyn! Jumalauta! Minun unelmieni tyynyn! Mä olin siitä niin kiukkunen. Tai siis en tietenkään siitä tyynystä, vaan siitä että mies niin hanakasti pisti vastaan, kun yritin tehdä vaihtokauppoja ja vaikka mitä villejä liikkeitä tyynyn saamikeksi itselleni. Ja ei! millään ei tuntunut olevan yhtään mitään vaikutusta. Se halus vähintään viikon ajan kokeilla sitä itse ja kyllähän sen tietää, että jos se sitä niinkin pitkään kokeilee, niin ei se sitä sen jälkeen enää mulle anna. Ja minä aivan välttämättä halusin sen tyynyn itselleni. Ihan ehdottomasti. Ja mies melkein
yhtä ehdottomasti oli sitä antamatta. Samperi soikoon, mikä yhtälö!

No, tässä näkyy sentään vähän Ristoa.

Ja sitten mentiin koirien kanssa kävelylle ja yht’äkkiä se tyynymies sanoi, että mä saan sen. Olen kuulemma niin paljon tehnyt sen hyväksi, että ansaitsen sen 😀

Ja niin minä sain Täydellisen Tyynyn. Eka yö oli täysin häiriötön. Ei levottomia unia, ei heräilyä eikä jäykkää niskaa aamulla. Toinen yö myöskin, vaikkakin taisin pitää sitä väärin päin.

Ihana, vaaleanpunainen Tempur-tyynyni. C yrittää aika ajoin sillä kiristää jotain erityiskohtelua, mutta tuloksetta. Tyynyn on minun.

Sachiko ja Michiko uusissa mekoissaan

Varmaankin siksi, että olen nukkunut noin hyvin olen innostunut ompelemaan nukeillenikin! Eilen suitsait sukkelaan surautin kaksi mekkoa. Ehdottomasti tarvitsin yhteensointuvat mekot kaksosilleni, enkä millään olisi halunnut ryhtyä niitä Etsystä tilailemaan, kun on ihan liikaa taas viime aikoina tilailtu kaikennäköistä. Joten kaivoin nukenvaatekaavat esiin ja tein ensimmäiset hyvin onnistuneet mekkoni! yvin onnistuneet siksi, että ensimmäistä kertaa älysin laittaa vuoren koko yläkappaleeseen. Siten saa niin miljoona kertaa siistimmät pääntiet!

Kolmas mekko on tuloillaan, mutta se on malliltaan aivan erilainen ja olen sitä enemmän purkanut kuin ommellut…mutta en ole luovuttanut tai kypsynyt koko touhuun. Aamulla selailin kaavakirjoja ja löysin paljon kaikkea kokeiltavaa. Ja lisäksi muistin jälleen, että aina ei tarvits etyytyä valmiiksi kuvioituihin kankaisiin, vaan että kangast avoi koristella itsekin! Wohoo! On se vaan mukavaa!!

Ostin kaupasta hodari-sämpylöitä, mutta mistä niihin nakit? Kun ei täällä ole yhtään kauppaa, mistä niitä saisi. Pahus! Huomenna olis joku Animalian kokous, taidan mennä sinne nakinkiilto silmissä 🙂

Mutta nyt ompelemaan! Monta asua odottaa tekijäänsä!!

xoxo,
Raisa

Vietiin eilen toinen pupuist aulos.  Vain toinen koska toiset valjaat oli käyneet liian pieniksi! P ei jaksanut olla kauaa, joten minä jäin kahden pupun kanssa ulos. Pupu söi hyväälä ruokahalulla rukolaa.

Nana kouluasussaan.

Puputytön suosikkituote!

 Paljon kaikkea! Kaikkea paljon! Melko paljon luvattu.

Ihan ekana otsikkoon! Mä en tiedä olenko tämän jo joskus aiemmin postannut, jos olen niin on tämä tuote kyllä useamman postauksen arvoinen 😀

Oluthiivahiutaleet!
En tiedä mitä varten nää on alunperin kehitetty, siis kait ne jotain terveysjuttuja on, sillä niitä myydään myös puristeina, tai siis niinko pillereinä. Puriste on paljon hienompi sana, joten käytän sitä. Puristeina siis myös myydään, mutta älkää te nyt niitä ainakaan puristeina ostako! Ostakaa siis hiutaleina.

Käyttökohteita: Molemmissa ruokahjeita sisältävissä kirjoissani on aika paljon ruokaohjeita, joissa hiutaleita käytän. Ne sopii loistavasti hienoksi jauheeksi jauhettuna popcornien päälle siroteltaviksi, samoin useiden ruokien päälle, ne tuo ruokaan vähän sellaisen juustoisen maun, tekevät mausta ruokaisamman, tuovat siis umamia.On iso sääli, josta tätä ostaa laatikollisen/purkin ja sit se jäis käyttämättä, ihan vaan sen takia ettei jaksa kokeilla sitä eri juttuihin. Sillä kun sitä on aikansa kaikkialle ripotellut pääsee siitä jyvälle ja sit sen käytöstä tuleekin ihan jokapäiväistä.
 

Massu Kattinen, Herra Hankala, Lettu Kettutyttö ja Kani Kamala.

Mistä niitä saa: Toistaiseksi ainoastaan eko- ja “terveys”kaupoista (Ekolo, Ruohonjuuri, Ikivireä?, Punnitse ja Säästä, Heluna, Runsaudensarvi ja Vegetukku). Ehkä kohta jo isoimmista ruokakaupoistakin, kunhan saadaan vähän enemmän kysyntää niille.
Näitä on ainakin neljää merkkiä, juuri yhtään en tykkää siitä Ekolon tuotteesta, siihen on lisätty suolaa ja vaikka suolasta tykkäänkin, niin mieluummin lisään sen ihan itse omiin hiutaleisiini. Helunasta saatava Marigold -merkkinen, joka on rikastettu B12 vitamiinilla on mielestäni paras. Marigold merkkistä on myös rikastamattomana, ja sekin on hyvää.  Vegetukun uutuudesta mulla ei ole kokemusta. Sit se kotimainen, jonka merkkiä en nyt millään muista (valioravinto?) on kans hyvää, mut se on paikasta riippuen välillä ihan kamalan kallista.

On harmillista, että isoin osa jättää tän tuotteen huomioimatta, harmillista siksi, että tää tuote on ihan TÄHTI! Mun mielestä tää on isompi tähti kuin pikkukakkuset tai kakkutikkarit tai Lady Gaga. Ostakaa ihmiset oluthiivahiutaleita ja kurruttakaa maailmanne niillä!

Se siitä kohkaamisesta sitten. Eilen oli hieno päivä. Sain siis tiedon siitä kirjan valmistumisesta. Ja ennätin tekemään ainakin toisen kotitehtäväni, joten koin oikeutetuksi hurauttaa autolla Moreenin toimistolle hakemaan omia kirjojani! Ihan kamalalla kiireellä sitten maisemareittiä etanavauhtia kotiin, jossa Kerttu vaihtui pyörään, jolla ei ole nimeä, ja Pinpulan kanssa poljettiin hiiveellä vauhdilla poliisilaitokselle. Oltiin siellä kaks min. ennen kuin ne laitto ovet kiinni! Jee! P sai passinsa ja minä lähdin kouluun. Koulussa tein vielä loput läksyt ja leikin aamupäivällä tulleilla uusilla tarroillani! Tarroista, tai ennen kaikkea niiden ostamisesta tulee todella pöljä olo, mutta musta on kivaa olla pöljä. Tarrat on ihania. Ja musta on maailman ihaninta koristella Pinkkis -paketteja mun uusilla tarroilla 😀

Tarroja *sydän*

Koulussa oli mälsää, en kerinnyt ottamaan eväitä mukaan, joten söin merkkareita niin, että maha tuli kipeeksi. 

Luen tällä hetkellä Madonnan elämänkertaa, ja kävi ihan samoin kuin aina kaikkien muidenkin elämänkertojen, varsinkin musiikkiin liittyvien, päädyin tilaamaan ko. artistin tuotantoa. Onneksi kaiken haluamani musiikin sain kirjastosta. Emmä niitä kuitenkaan jaksais kauaa kuunnella, sitten taas palaan Dresden Dollsien ja Shonen Kinfen pariin. Mutta nyt siis kuitenkin levylautasella Madonnaa. Toistaiseksi ei ole niitä levyjä vielä tullut, tunti sitten niitä vasta varailin. Joten kuuntelen Immaculate

Tilasin myös vihkoja.

Collectionia, joka on kyllä varsin hyvä läpileikkaus Madonnan tuotannosta. Ja siitä (onneksi) puuttuu nää viime aikojen flopit. Mutta elokuvia, tai siis kahta elokuvaa, jotka olisin halunnut katsoa ei Helmetistä löytynyt 😦 Joten olin pakotettu tilaamaan Playstä kolmen elokuvan boxin. Ja siinä oli Desperatly seeking Susan ja In bed with Madonna. Oli siinä joku kolmaskin, mut ei välitetä siitä 🙂 Se ei siis kuitenkaan ollut Evita, joka on kait ihan ok.

Elämänkertojen luvun tai jonkun hahmon ympärille tehdyn elokuvan takia olen joutunut ostamaan mm. Ramonesin, Kissin, Lady Gagan, Martha Stewartin, Henry Fordin (vitsi! Vaikkakin Japanilaisautoputkeni katkesikin tämän kirjan lukemisen aikoihin ja sain alleni elämäni uusimman ja hienoimman auton, Fordin) , RHCP:n  ja Janis Joplinin tuotantoa. On vaan niin tärkeä päästä sitten itse kuuntelemaan/kokemaan mistä oikein on kyse. Tykkään elämänkerroista tosi paljon. Varsinkin kun on kyse joistain vaikutusvaltaisista naisista. Enää en varmaankaan jaksais noita Törkytehtaan tai Heroiinipäiväkirjojen tyylisiä äijien känni-huumesekoiluja, enemmänkin kaipaan inspiroivia naisjuttuja. Martha Stewartista kun olin lukenut pari kirjaa jaksoin jonkun aikaa olla täydellinen emäntä: kutsuin kavereita asiallisille päivälliskutsuille, oli hienot lautaset otettu käyttöön ja tuoreita kukkia ja lautasliinatkin pesty ja silitetty. Nyt ei enää jaksa. Tosta vaikutuksille alttiudestani ….äää… siis koska olen niin altis niille vaikutuksille mitä kirjoista saa, niin en Martha Stewartin jälkeen uskaltautunut lukemaan Patti Smithin elämänkertaa, vaikka olinkin sen ostanut. Pelotti, että se vie minulta täydellisyyden. Lopulta se kirja päätyi kirppiskasaan.

Joop, ei kai tässä sitten muuta. Toivottavasti Kasvisseikkailusta tykätään! Kamalan noloa myöntää, mutta mä itse koen sen ihanan hassuksi. Tällä hetkellä mun suosikkikohtani löytyy perunavellin kohdalta. Se menee pilkulleen näin: Jos Massu Kattisen pitäisi valita yksi asia, jonka ottaisi mukaan autiolle saarelle, niin se olisi ehdottomasti perunavelli. Tai ehkä perunavelli, jonka sisään on kätketty pullo aurinkorasvaa, Massu Kattinen kun palaa niin herkästi.

Vaan ehkä kaikki ei tuollaisesta hupsuttelusta tykkää. Välillä on niin vaikea ajatella asioita muiden kantilta. On niin outoa, ettei kaikillä ole pinkki, tai vihreä tai sininen tukka. Että suurin osa ihan oikeasti haluaa olla sen värisiä kuin ovat, ja että ajatus jostain “shokki”väristä olis yhtä vastenmielinen kuin minulle ajatus jostain maantien eri sävyistä. Niin, ehkä mä yksin tykkään Massu Kattisen perunavelliin piilotetusta aurinkorasvapullosta. Mutta ainakin mun mielestä olis ihan mahdottoman tylsää jos kaiken pitäis olla tylsää! 

Mä varmaan huomenna kirjoitan lisää tosta uudesta kirjasta. Nyt pitää mennä metsästämään koirille ruokaa ja laittamaan Kertun kesäkenkiin lisää ilmaa (heliumia näin vapun kunniaksi).

Roskatonta Vappua!! Me ollaan kahdestaan kotona ja syödään ylimääräinen annos sipsejä! Lälläslää!

xoxo,

Kuva huomiotta jääneistä tytöistäni 😦

Raisa
 

Puputytön Suosikkituote x 2!!! + muuta roinaa

Kyllä! Luit aivan oikein!! Tällä kertaa kaksi suosikkituotetta!! Yhdellä luvulla!! Uskomatonta! Näin hyvää tarjousta ette muualta saa! Ja kirjoitusvirheet vielä kaupan päälle!!

Suurin osa teistä varmaan hyvin tietoisia huimaa vauhtia lähestyvästä pääsiäisestä. Jos minulta kysyttäisiin, niin henkilökohtainen mielipiteeni pääsiäisestä on varsin tyly: paska pyhä. Varsinkin nyt kun olen työtön ei saa edes ylimääräisiä vapaapäiviä, kun koko elämä on yhtä vapaapäivää. Tietenkin on muutaman päivän tauko iltaopinnoista. Mutta joudun silti opiskelemaan melkoisesti vapaapäivinäkin, kun olen niin pahvi. Niin. Siis pääsiäinen. Aivan turha pyhä. Paitsi jos sen keikauttaakin kevään juhlistamiseksi. Silloin se onkin aikas mukava. Ruokien laita on vähän kiikun kaakun. Pääsiäisruat perinteisesti on ihan tosi eläimellisiä. Suklaamunienkin kanssa käy vegaanin vähän heikosti – pelkkiä tuhkamunia on tarjolla vegeille. Plääh. Mutta!!

 Onneksi on Panda, tuo omintakeisten namusten ehtymätön lähde (joka ei kylläkään käytä missään tuotteissaan reilun kaupan suklaata, ja on siellä joku johtohahmo tästä jotain typerää kommenttiakin johonkin haastatteluun heittänyt)! Panda valmistaa pääsiäisen ja joulun tienoilla todella herkullisia suklaalla päällystettyjä marmeladimakeisia. Keväällä ne on Tipuja ja talvella olisko ollut Tonttuja? Ja ne on kuulkaa todella hyviä! Mikä parasta! niissä on pitkä säilyvyysaika, joten niitä voi ostaa ison satsin varastoon (uhkarohkeat jättävät tämän pyhien jälkeen, ja tuurilla saavat ne puoleen hintaan, tai sitten jäävät kokonaan ilman) ja käyttää pitkin vuotta, kunnes tulee uudet karkit kehiin. Tai sitten ostaa niitä hillittömän määrät ja syö itsensä niistä niin pahaan ähkyyn, ettei todellakaan tee mieli ennen kuin vasta seuraavana jouluna 😉

Puputyttö siis epäreiluudesta huolimatta suosittelee Pandan Tipu makeisia! Ehkä voisitte käydä vaikka Pandan facebook sivuilla jättämässä toivomuksen reilun kaupan suklaasta. Minä ainakin olen jo jättänyt. Siihen ei kyllä kukaan vaivautunut vastaamaan…mutta jos niitä toivomuksia alkais tulvimalla tulvia niin eihän sitä koskaan tiedä, voi olla että nekin taipuis ja pian saatais Pandalle reilua suklaata. Aikoinaan, ei varmasti pidä enää paikkaansa, yksi postitettu kommentti vastasi viittäsataa asiakasta! Facebookin aikakaudella se on ehkä enemmänkin 100 tms. Mut silti. Eli kannattaa esittää toivomuksia, yksittäiselläkin on aika iso painoarvo.

Suosikkituote nro 2. Tiskikoneen pesuaine. Tai siis miksikä niitä sanotaan? Tiskiaine? Konetiskiaine? Astianpesukoneeseen laitettavat tabletit kuitenkin kyseessä. Vegaaneilla on tässä kohtaa vaihtoehdot aika vähissä. Varsinkin, jos ei asu jonkin ekokaupan läheisyydessä. Vaan kaipa niitä vois tilata nettikaupoistakin. Joop. Mutta isoimmista marketeistakin saa onneksi kahta vegaanista konetiskiainetta, joista toisen vegaanisuudesta ei sitten olekaan ihan takeita. Periaatteessa joo, mut jotain pientä eläimellistä niillä sit kait kuitenkin meneillään. Kyseessä siis Ecover, joka ymmärtääkseni näistä ympäristöystävällisimmistä, yleensä ekokaupoista ostettavista, merkeistä kaikista “epäilyttävin”. Ja ainakaan meidän käytössä se ei ole edes ollut mitenkään erityisen hyvä. Ollaan kokeiltu joitain muitakin merkkejä, Ekolosta ostettuja, ja ollaan oltu niihin aika pettyneitä. Kalliita ja tehottomia. Joten käytettiin Ecoveriä. Ja kun sitä sai sit vielä meidän lähellä olevista kaupoistakin. Kunnes sitten täällä blogissa joku mainitsi Attituden. Ja sitäkin sai meidän lähellä olevasta kaupasta! Wohoo! (täällä H:gin perukoilla ei ole Ruohonjuuria eikä Ekoloita) Ostettiin siis Attitudea. Siinä oli kyllä vähän harmillinen iso muovipakkaus. jostain luin niiden puolustelua siihen, et sitä itse pesutablettia ei ole sitten kääritty muoviin…seli seli. No, niitä sai myös ostettua pussissa, siltikin muovissa. No, nyt on kuitenkin kaupan hyllyille ilmaantunut myös kartonkinen pakkaus!  (ja taas toisaalta, mitä välii? Tai no, ehkä kun on kyse kansainvälisestä firmasta niin sillä pakkauksellakin alkaa olemaan merkitystä?) Ja koska tässä on ainakin meidän käytössä ollut pesutehotkin kohdallaan (varsinkin jos minä täytän koneen, jota kyllä harvemmin teen, koska olen pyykkivastaava) voi Puputyttö suositella tätä lämmöllä. On tässä kyllä yks melko ärsyttäväkin puoli, on nimittäin varmaan kalleinta tiskiainetta mitä markkinoilla on…mut eikös se ole tosi hip ostaa kaikista kalleinta? Eikö ihmisillä ole tapana rehvastella sillä, et kattokaas hei! Meillä on rahaa kun ostetaan tätä kaikista kalleinta. Ei kyllä ehkä ihan päde tiskiaineiden suhteen. Entä jos aloitettais joku uusi trendi. Oltais tosi cool pesuaineinemme?

Ei ollut Akateemisen kynät näin hienoja.

Mulla oli eilen tosi ihana päivä. Työttömän ei tietenkään pitäis rehvastella ihanilla päivillään, kun se on tietenkin työssäkäyvien selkänahasta revittyä. Sorry! Mut mulla oli siltikin ihana päivä! Treffasin kaupungilla Keidas -blogin Lotan. Käytiin syömässä ja suunniteltiin kaikkea kivaa. Haettiin vielä Niia’s Cupcakesta pikkarit ja tungettiin ne naamaamme. Oli ihan älyttömän hyvät porkkanakakkupikkarit! Mutta liikaa kuorrutetta. En olis ikinä uskonut sanovani tollaista, mut sitä oli vaan liikaa. Sit käytiin vielä Ruohiksessa ja sit Lotta-raukan olikin mentävä takas töihin. Ja minä jatkoin humputtelua. Kävin Tokyokanissa. Niillä ei ollut sitä mun oikeaa teetä, mutta jotain “korviketta” sille kuitenkin. Ja se oli myyjän sanojen mukaan luomua, vaikken siitä tunnistettavaa luomumerkintää löytänytkään. Ainakin se oli kamalan kallista! Ostin siis sitä. Ja vihreä tee karkkeja. Sieltä jatkoin matkaa Akateemiseen. Ostin kyniä, vaikkei niilläkään ollut mitään söpöjä hahmoja tai muuta.  Sieltä kävelin Kangaskaupan kautta Manga Cafesen. Ensiks kuitenkin vielä sinne kangaskauppaan. Muistin, että mulla oli joku kiva paikka mihin mennä, mut sit aika ajoin unohdin sen. Ja sit kun taas muistin alkoi hymyilyttää, niin iloinen olin ajtuksesta sinne menosta 🙂 Ja siellä oli ihanaa *sydän*
Manga Cafessa kävin juomassa Sencha Sakuran. Älyttömän hyvä tee!! Nom nom nom!Luin hetken uutta mangaakin, vaikka piti lukea bilsaa. Sieltä kävelin Hakaniemeen, kävin Ekolossa ja Viivoanissa. Ostin ihan liian painavia asioita, joita jouduin raahaamaan sitte loppumatkan Sörnäisiin, ANimalian toimistolle. Olin etuajassa, joten aloin syöttämään kirjoja koneelle. Tein sitä koko meidän kokouksenkin ajan. Paitsi sitten kun alettiin katsomaan Huippuälykkäiden eläinten toista osaa. Ja se oli hieno!!

Pöh! Mies otti just joulukortit seinältä. Mun mielestä ne olis voinut ihan hyvin olla siinä ens jouluun asti. Kun olivat kerta olleet näinkin pitkään.

Mutta nyt mä haluan mennä ompelemaan! Pää pursuaa ideoita, joiden toteuttamisessa menettää hermot ja ompeluhalut!

Olen ehkä ihan pikkasen ymmrätämässä nukleiinihapoista/soluista/valkuaisaineista. Ihan pikkasen siis vaan, mutta oikein hyvä alku, varsinkin kun oli pitkään sellainen aika, etten meinannut ymmärtää mistään mitään.

Moi nyt!!

xoxo,

Raisa

Puputytön Suosikkituote

Taas! Mutta tämä olkoon merkkinä siitä, että olen hyvällä tuulella ja siksi innokas jakamaan jotain 😀

Tällä kertaa vuorossa jotain melko epäraisamaista. Nimittäin juusto. Epäraisamaista siksi, etten ole mikään suuren suuri juuston ystävä. Tai siis en ole ollut moneen vuoten. En muista kuinka innoissani olin juustosta ennen vegaaniaikojani, kyllä sitä ostin ja tykkäsin leivän päälle ja pizzaan laittaa, mutta juustojen syönti juustona, niinko sellaset maistelujutut: aikuisten illat, jolloin syödään juusto ja viinirypäleitä ja juodaan viiniä; niistä juustoista en ole koskaan oppinut tykkäämään. Tykkäsin siis miedoista juustoista. Siinä vähän taustaa.

Todella monelle (lacto-ovo)vegetarismin ja veganismin rajoilla häilyvälle juuri juusto on se ratkaiseva tekijä, joka saa vaakakupin kallistumaan pois veganismista. Ja onhan se totta, ettei soijajuustoja ole kuin murto-osa siitä, mitä lehmäntissimaitojuustoja on. Eikä ne soijajuustot ole maultaan ihan sitä tervävintä kärkeä. Ruoanlaitossa toimii hyvin, mutta leivänpäälle en esim. Cheezlyä laittais, ainakaan enää. Joskus Asokasta (rip) sai sitä “pekoni”hipuilla terästettynä, ja se oli hyvää! Joten juustoa meillä käytettiin pitkään ainoastaan ruoanlaittoon. Ja leivänpäälle laitettiin muita juttuja.

Kunnes raaskin ostaa Sheesen punaista cheddaria. Se oli niiiiin hyvää!! (ja kallista 😦 Sitten luin Lotan blogista Sheesen savustetusta juustosta. Että se oli kuulemma ihan parasta. Uskoin kyllä Lotan puheita, mutten siltikään ollut ihan vakuuttunut. Kun se juusto on kuitenkin niin kallista (n. 5,50 pieni kiekko – onhan se kallista? vaikka on kai juustot muutenkin kalliita.), enkä ollut savustetuista jutuista ihan kauheen innoissani. Entä jos oliskin virheostos. Viime viikonloppuna kuitenkin isossa Citymarketissa oli tätä myynnissä (muuten en muista nähneeni kuin Ekolossa) ja olihan mun sitten kannatuksen vuoksi sitä ostettava. Siellä oli muuten myös paljon Cheezen makuja, meillekin ihan uusia. C osti sitten jonkun melko tuhdisti maustetun, joka oli kuulemma hyvää, mutta tulista.

Niin, se mun savustettu cheddar. Se oli kuulkaa niin hyvää!!! Siinä ei se savun maku ole ollenkaan vallitsevana, vaan sitä on käytetty säästeliäästi ja taidokkaasti. Todella hyvä juusto jota voin lämmöllä suositella aivan kaikille.   Ja sopii siis hyvin erityisesti leivän päälle höystettäväksi. Tämä ei itse asiassa taidakaan sulaa, että sellaiset pehmeän lötköä juustoa vaativat ruoat voivat sitten käyttää vaikkapa juurikin sitä punaista cheddaria, joka siis sulaa.

Muita ihanan juustoisia juttuja vegaaneille, ja miksei muillekin ovat Teesen juustopötkylät. Niitä kait saa myös Ekolosta, en ole ihan varma. Me ollaan toistaiseksi ostattu ne aina Vegetukusta, kun niitä pystyy postittamaan. Säilyvät siis avaamattomina huoneenlämmössä. Niistä saa aika herkkuja ruokia.

Miksi olen hyvällä tuulella?

No ehkä noi koulujutut, joihin olen panostanut niin minimaalisesti nyt viime aikoina, ovat alkaneet taas vähän kiinnostamaan. Ja ehkä ihan hivenen saanut muutenkin joitain asioita hoidettua. Eilen mm. otin asiakseni soittaa entiseen kouluuni, tilatakseni kopion päättötodistuksesta. Että vois jälleen pyrkiä sinne yliopistoon. Nyt täytyis kyllä työkkäristä varata aikaa, jollekin opintoneuvojalle. Kun oikeesti se ravitsemusneuvojan koulutus alkaa vähän epäilyttämään. Kemian takia. Vaikka oikeasti syöminen on niin luonnollinen juttu, et en tajua miksi se pitää pilkkoa ihan atomitasolle asti. Oikeesti. Vaikkakin tykkään kyllä perehtyä asioihin ihan perin pohjin. Kemia vaan on koko ajan niin vaikeaa. Kemiakin muuten yhtenä syynä siihen, että olen hyvällä tuulella. Sain ekat tehtävät palautettua. Ei siinä, että yhtään!! niitä osaisin, (ei saa kertoa kenellekään, katsoin aivan kaikki vastaukset kirjan lopusta, vakaana aikomuksena kyllä nyt tästä stressistä päästyäni, opiskella ne asiat kunnolla), mutta ainakin nyt on vähän enempi tilaa hengittää. Ja uuden laista intoa opiskella niitä. Edes vähän.

Matikan laskuja sain tehtyä, ne oli jopa helppoja, paitsi heti tyssäs kun tuli yhtälöitä. Ei vaan pysty. Tunnilla loistin, kun oli sanallisisa laskuja. Ope laittoi vinon pinon laskuja meille laskettavaksi, ja sanoi ettei ole tarkoitus että kaikkia lasketaan, mutta jos joku on oikein nopea, ei lopu laskut sitten kesken. Minä laskin ne kaikki ja olin joutilaana lopputunnin. Paitsi siinä kohtaa kun piti jostain tehdä yhtälö, siis kirjoittaa se lasku numeroilla ja x -kirjaimella. Mitä hittoo? Mä pystyin kyllä itse laskun laskemaan vaikka miten päin, mutta tehdä siitä yhtälö. Ja sama juttu funktion kanssa, suorastaan nautin itse laskutehtävän suorittamisesta, mutta kun se piti laittaa muotoon f(x)= jotain niin en enää osannutkaan. Ent iennyt mitkä oli niitä yitä. Ja lasken muuten ihan eritavalla kuin mitä tunnilla opetetaan. Ja tipahdan aina kärryiltä kun ope selittää niitä taululla. En voi käsittää miksi sen pitää tunkea niitä äksiä sinne niin paljon, kun paljon helpommallakin selviäisi.

Enkun tunneilla (jota ei ollut eilen, sitä on ti-to)ja nyt matikankin, olen tullut siihen johtopäätökseen, että minun on lähes mahdotonta oppia uutta, jos vanhaa tietoa on paljon. Just jonkun kielen opiskelu. Miten se tapahtuu? Musta ainakin tuntuu, että mun aivojen ympärillä on joku kalvo, jonka läpi ei mitkään uudet asiat mene. Joku japani vielä saattais mennä, kun se tulee kokonaan uutena, mutta lisätietoa enkusta? Ei pysty. Eikä näköjään matikastakaan. Mahtaako enää siitä kemiastakaan? Enkä mä pysty opettelemaan puhelinnumeroitakaan ulkoa. C:n numero, jota tarvitsen päivittäin, ja jota mulla ei ollut siis käytössä silloin kun puhelin oli rikki. Alkuun jouduin soittamaan äidille ja pyytää sitä soittamaan C:lle, että se soittais mulle…ihan naurettavaa. Sit mä sain pariks viikoks sen numeron pysymään mun muistissa, ja nyt se on taas kadonnut. Milläköhän muistia sais silleen suht oman mukavuusalueen sisällä pysyen aktivoitua/parannettua. Jos mä kirjottais joskus itsestäni kirjan, sen nimi olis tyttö, joka ei poistunut mukavuusalueeltaan. Tai jotain. Ja toi “tai jotain” olis osa sitä nimee.

Vielä muistutus teille kaikille, että Arvonta! on edelleen tuolla käynnissä. Teette aivan liian helpoksi niille kolmelle, jotka toistaiseksi vasta osallistuneet, tuon ihastuttavan miniatyyrisäilyketölkin voittamisen. Tai miten se nyt sanotaankaan. Ei jaksa. Arvonta -postaukseen siis tulisi kommentoida, ja vaikkei haluaisikaan osallistua arvontaan, on silti loistava tilaisuus käydä esittämässä toiveita blogin sisällön suhteen, tai muuten vaan antamassa ruusuja (reilun kaupan, ja ehkä ennemmin vaikka tulppaaneita, kun niitä ei tarvii lennättää mistään, kun ovat kotimaisia, vaikkakin kavihuoneissa kasvatettuja) tai risuja. Risuillekin hyvä aika nyt, kun on ollut niin tuulista, niin niiät on paljon maassa 😀

Ai niin, pyydettiin lisää ruokaa. Tässä sitä olis 🙂 Kuten kerroin on C innokas kokkaamaan kirjoista, tämän kyllä heitti päästään. Oli oikein hyvää!

Tofu Curry, riisiä ja älyttömän hyvä leipänen.

1 tölkki luomukookosmaitoa
1 tölkki soijamaitoa (siis mittaa tölkillä soijamaito)
3 tl curry tahnaa
0,5-1 tl garam masalaa
suolaa

Sekoita kaikki ylläoleva, kuumenna, keitä hiljalleen 10 min.

1 kuutio tofua kuutioituna, paista miedolla lämmöllä kunnes ruskistunut ja saanut rapsakkaa pintaa.

1 Sipuli kuutioituna
1 kourallinen pakasteherneita
1 kourallinen (tai jotain) vihreitä papuja

Lisää kaikki maitojen sekaan, keittele hiljakseen 5-10 min. Tarjoa riisin kera. Kastike jää aika ohueksi, sitä vois halutessaan vähän paksuntaa vehnäjauhoilla. Hyvää oli kyllä ihan sellaisenaankin!

Moikka nyt! Kauheesti kaikkia hommia!

xoxo,

Raisa