Älä Osta Mitään Januaari

Heips!

Olen koko kuukauden viettänyt Älä Osta Mitään -päivää. Surkealla menestyksellä:

*Olen varannut tatuointiajan (siitä olis pitänyt maksaa varausmaksu, mutta unohdin!) ja se aika osui vielä tämän kuun puolelle, joten läskiks meni.

*Olen ostanut uudet kengät.

*Olen ostanut n. 5 kirjaa.

* Olen ostanut donitsin.

*Oltiin toissapäivänä kaupungilla (Kipossa) syömässä.

*Maksoin kielikurssimaksun.

Toisaalta olen onnistunut melko lailla loistavasti:

*Olen pysynyt hyvin tiukassa ruokabudjetissani syömällä kaapeista jo löytyviä ruokia. Sen sijaan, että ostaisin kilon mustikoita viikossa olenkin syönyt toissakesänä tekemiäni raparperihilloja, joita ei kukaan muu meillä syö. Sen sijaan, että olisin ostanut (kalliita) pähkinöitä, olen syönyt (puurossani) kaikkia siemeniä, joita kaapin perukoille on jäänyt. Ja muutoinkin olen käynyt kaupassa kaapeillani. Eli siis tehnyt ruokalistaa sen perusteella, mitä meiltä jo löytyy.

*Olen löytänyt kirjastosta ison kasan kirjoja, jotka olisin muutoin joutunut ostamaan.

*Olen kävellyt neljä kertaa teekaupan ohi, menemättä sisälle!!!! Olen juonut systemaattisesti pois teetä, jota minulla jo on. Enkä aio ostaa uutta, ennen kuin (lähes) kaikki on loppu.

*En ole ostanut uutuuksia, joita meille on töihin tullut.

Epäonnistumisistani huolimatta olen todella tyytyväinen itseeni tämän haasteen suhteen. En ole ostanut mitään alennusmyynneistä. Pipoa olen metsästänyt, mutta jostain syystä olen päättänyt, että piponi tulee pelastaa maailma, enkä ole sellaista pipoa vielä löytänyt. Siis reilusti, reiluista materiaaleista tehtyä. Partioaitasta löysin Patagonian pipon alennuksesta, mutta se oli (kierrätettyä) lampaanvillaa. Melkein lankesin tuohon kierrätettyyn, en sitten kuitenkaan. Olen yllättävän paljon ollut ilman pipoa, tai sitten käyttänyt hölmöä nallehattuani.

Ostamani kengät olivat budjetissani olleet jo useamman kuukauden, en vain ollut löytänyt oikeita kenkiä mistään. Nyt löysin. Ja koodin, jolla sain 10% hinnasta pois. Samat vanhat Palladiumin Baggyt kuin mitä olen käyttänyt jo pari kolme vuotta. Miksi korjata, jos ei ole rikki. Minun kengät kyllä olivat rikki, neljästä kohtaa…

Olen tämän kuun pelannut Minimalismi peliä, miehen ja tyttären kanssa. Molemmat ovat luovuttaneet jo, mutta minä karsin itseni ihan paljaaksi tätä menoa. Tyhjensin sellaisen nuoruusarkun.Ai kamala. Kaikki kirjeet ja runot ja muutama päiväkirja (loput päiväkirjat ovat toistaiseksi kateissa…ääk!)…huh huh. Heitin kaiken pois. Säästin joitain tarinoita, joita olen kirjoittanut . Kaikissa niissä seikkailee Barbie. Kunhan saan aikaiseksi voisin niitä tänne julkaista.

Edellisessä postauksessa taisin mainita Sandrossa syömisen? Se oli kuitenkin äitini tarjoama treffi-ilta, jonka sain joululahjaksi. Joten sitä ei katsota epäonnistumiseksi.

Olen viime päivinä keskittynyt kävelemiseen ja lukemiseen. Minun täytyy pystyä ottamaan rennosti ja olla suorittamatta. Vaikkakin kirjaa lukiessani olen asettanut itselleni sivutavoitteen, ja eilenkin silmät ristissä luin viimeisiä sivuja (ja yhden yli, kun aina pitää pystyä parempaan, enempään) kun aloitin liian myöhään.

Olen päättänyt, että kunhan saan noita kaapissa olevia kankaita edes vähän vielä käytettyä (vaikka puolitettua nykyisen määrän) niin pistän Pinkkiksen tauolle ja keskityn olemiseen, en tekemiseen. (Hirvittää! Aikuisten oikeasti, hirvittää. En [osaa]arvosta[a] joutilaisuutta, rentoilua, maleksimista, oleilua ollenkaan ja nyt yritän sitä opetella.)

Olen myös miettinyt pidempää somelakkoa. Ihan vaan selvittääkseni itselle mitä teen koska some, mitä teen oikeasti itselleni. En tiedä otanko tätä käytäntöön. Voi olla, että ehkä sitten Pinkkis -tauon aikana voisi sitä kokeilla.

Japanin opiskelu tympii, tuntuu että kaikki mitä olen oppinut viime vuoden puolella, jolloin opiskelin sitä itsenäisesti todella ahkerasti, on päässyt unohtumaan. Joten ilmoittauduin kurssille. Hyvä minä!! Aiemmin ei kyllä olisi ollut siihen mahdollisuutta, sillä työaikani ovat niin epäsäännölliset, ettei mistään pitkäkestoisista kursseista tule mitään. Mutta nyt minulla on ollut säännölliset työajat, jotka jättävät viikolla päiviä vapaaksi, joten pääsen harrastamaan! Jee! Tosi kivaa! Ja kaiken lisäksi kurssilla käytetään opettajan antamaa materiaalia, eli näin ollen ei tarvitse ostaa jälleen uutta kirjaa. Erinomaista!

Kävin pankissa, inhotti. Ihan kuin minua olisi kohdeltu eri tavoin kuin edelläni asioinutta aikuista, asiallisesti pukeutunutta naista. Hänelle tarjottiin ajanvarausta, ettei joutuisi odottamaan (kolme asiakasta ennen häntä), minulle ei. Neuvontapalveluihin oltiin molemmat menossa. Miksi infotiskin nainen koki, että minulla on aikaa odottaa, mutta sillä toisella ei? No, olihan minulla reppu täynnä kirjastosta haettuja kirjoja ja vapaapäivä, saatoin odottaa. Mutta ei sitä kukaan muu voinut tietää. Tuli parempi mieli, kun neuvontapalvelunainen näki pankkitilini saldon, ja saatoin olla ylpeä siitä. Vihdoinkin!

Tulipas pitkä postaus. Pahoittelut. Halusin vaan sanoa, että hyvin alkanut vuosi.

xoxo,

R

Matkalla kirjastoon, ja sieltä pankkiin.

 

Rahan säästämisestä

Olen rahasta ja sen säästämisestä puhunut aika paljon aiemminkin (esim. täällä, täällä  tai täällä) nyt taas uutena minänä kirjoitan siitä. Olen viimeisen vuoden aikana muuttunut ihan ihmeellisen paljon, kaiken kaikkiaan järkevöitynyt ihan pirusti. En minä vielä mitenkään valmis ole, ehkä sitten kuolinvuoteella, mutta kovan harppauksen ottanut eteenpäin. Ja siinä samassa ovat raha-asiani tehneet jättiharppauksen myöskin. Siitä ihmisestä, joka vielä viisi vuotta vuotta sitten tienasi tuplasti enemmän kuin tämä nykyinen ja joka oli korviaan myöten veloissa olen muuntunut täksi nykyiseksi, jonka palkka on lähestulkoon vitsi (sellainen huono, joka ei kauheasti naurata) ja jolla siltikin jää rahaa säästöön, joka kuukausi eikä luottokortista ole aikoihin täytynyt maksaa korkoja, kun ei ole luottolimiittiäkään käytetty.

Miten tässä näin on käynyt?  Minusta vaan tuntuu, että olen järkevöitynyt. Olen oppinut, etteivät tavarat tee minusta minua. Vaan minä itse. Minun ei tarvitse ostaa ollakseni minä. Joten lakkasin ostamasta. Ja rahaa säästyi. 🙂

Kyllä meissä siltikin joku sisäänkirjoitettu koodi on oltava, sellainen joka reagoi uusiin asioihin, sillä ihan vaikka vaan uusi kasvismaito ilahduttaa, noista kaikista uusista vegaanisista valmisruoista puhumattakaan. En väitä, etten kaipaa elämääni mitään uutta. Kyllä kaipaan. Mutten mitenkään hillittömästi. Enkä kyllä edes mitenkään keskiverrosti, vaan silleen vienosti. Vähän, pienesti. Vaikka nyt ne uudet petivaatteet. Puhuinko muuten petivaatteista mitään kesällä? Kuinka lakkasin kaipaamasta uusia petivaatteita. Laitoin vanhat risat pois ja päätin, että kaksi settiä kyllä riittää ja kaikki Hello Kitty ja muut lapselliset parittomat tyynyliinat saivat kenkää. Enkä ole sen jälkeen kaihoten vilkuillut uusia settejä. Kun kerta kahdet riittää. Mutta nyt kyllä olisin halunnut jouluksi/talveksi kauniin setin Mujilta ja olin sitä jo tilaamassakin, kunnes tuli maksun aika ja postikulut maksoivat n. 80 € (olin kyllä laittanut koriini muitakin asioita, esim. pyyhkeitä. Meillä on maailman naurettavimmat pyyhkeet…ihan hävettää. Ei yhtäkään yhteensopivaa pyyhettä, kaikki saatu jostain.) Päätin sitten, että ennemmin ostan sen setin sitten paikan päältä keväällä, kun olen sinne kuitenkin menossa. En saa settiäni jouluksi, ah! miten traagista, mutta minä selviän. Voi olla, etten keväällä sitä enää haluakaan.

(pihalla on punarinta. Olkaa hiljaa, ettei se säiky pois.)

No jottei tämä veny liian pitkäksi ja minäkin pääsisin ompelemaan mennäänpä niihin viitseen asiaan, joiden avulla sinäkin onnistut, tuloistasi riippumatta, säästämään. Ai niin, olen niin syvällä paatoksella puhunut säästämisestä ja sen tuomista iloista äidilleni, että olen saanut hänetkin säästämään. Sydämeni on pakahtua riemusta!

Kuva lainattu Flickristä: https://www.flickr.com/photos/robsmits/

1. Tee päätös säästämisestä. Sama juttu kuin laihdutuksen, kielen oppimisen tai minkä tahansa “ison, vaativan asian” kanssa: ensiksi tarvitaan päätös. Ja päätä aloittaa tänään. Ei ensi viikolla, kun on vähemmän menoja, enemmän tuloja jne. Tänään. Jätä ylihinnoiteltu kahvi ostamatta. Tee eväät töihin. Jne. Ennen kaikkea: tee päätös säästämisestä ja siihen sitoutumisesta.
2. Motivoi itseäsi. Miksi säästät? Mihin säästät? Jotta voit säästämisessä onnistua, erityisesti jos sinulla on pienet tulot kuten minulla eikä säästäminen ole niin helppoa kuin naapurin toimitusjohtajalla tee itsellesi selväksi, mitkä ovat syysi tämän hienon päätöksen taustalla. Minä säästän useastakin syystä: 1. En kestänyt tunnetta siitä, etteivät rahani riitä mihinkään. Mitä enemmän ostin, sitä enemmän oli koko ajan ostettavaa, asioita joihin minulla ei ollut varaa. 2. Raha tuo turvallisuutta. Jonkinlainen puskurirahasto on niin rauhoittava näky pankkitilillä. 3. Haluan matkustaa, joten säästän Japania varten, taukoamatta. 4. Vapaus. Raha mahdollistaa tietynlaista vapautta. En ehkä koskaan saa säästettyä niin, että voisin oikeasti heittäytyä säästöjeni varaan, ainakaan tästä nykyisestä tilistäni mutta ainahan sitä voi yrittää. 5. Tietyt, tylsät kohteet, kuten kiinteistövero tai kotivakuutus. Minulla on mm. tili ihan pelkästään kiinteistöveroa varten, johon laitan joka kuukausi 35 €, niin ettei laskun maksaminen kerralla tunnu niin ylivoimaiselta. Samalla tavoin säästän mm. joulua, lasten syntymäpäiviä ja vaatteita varten, käteisellä kylläkin.  Numeroiden asettaminen auttaa motivoimaan. Tilien avaaminen onnistuu verkkopankissa vaivattomasti, joten avaa itsellesi uusi tili, jonka nimeät esim. Japani 2017/200. Näin tiedät, että joka kuukausi tuolle tilille on laitettava 200 € ja se vie sinut Japaniin vuonna 2017. Nerokasta
3. Elä säästeliäämmin. Nykymenoa paraatipaikalta kaupan kassalta seuratessa voin sanoa, että tässä olisi kyllä niin monella parantamisen varaa. Ihmiset, jotka kiiruhtavat kaupasta toiseen, käsivarret muovikassien painosta notkuen voisivat säästää niin paljon rahaa, ihan vaan tyytymällä siihen, mitä heillä jo on. Vähempään tyytyminen kuulostaa ankealta, nololtakin. Mutta entäpä sitten se, että nauttisitkin enemmän siitä, mitä sinulla jo on? Siinä onkin jo enemmän glamouria, jotain sellaista mihin olisi hienoa pyrkiä. Nauti siitä mitä sinulla jo on, sen sijaan että etsisit koko ajan uutta ja parempaa. Säästeliäästi elämiseen kuuluu niin paljon kaikkea muutakin, niistä enemmän toisella kertaa.
4. Lisää tulojasi. Helpommin sanottu kuin tehty? Ei välttämättä. Moni meistä jo nyt tienaa vähän rahaa myymällä vanhoja tavaroita facebook kirppiksillä tms. Ota vastaan ylimääräisiä työtunteja, mikäli niitä sinulle tarjotaan. Onko sinulla erityisiä taitoja, kuten vaikka ompelu? Avaa nettikauppa ja myy tuotoksiasi siellä. Hyvä kielipää? Anna opetusta sitä kaipaavalle tai tee käännöksiä. Valokuvaus? Ota tuotekuvia maksua vastaan. Leivo, siivoa, vuokraa sohvaasi, lainaa autoasi, toimi kuskina, ihmiset ovat valmiita maksamaan lähes mistä vaan.
5. Sijoita. Itse en tätä harrasta perinteisessä mielessä laisinkaan. Kun ajattelen sijoittamista näen mielessäni Leonardo DiCaprion Wolf of Wall Street elokuvassa irstailemassa. Mutta tämä ehkä olisi aika fiksua? Itse kuitenkin ostan vaikka marjapensaan mieluummin, ja koen sen sijoituksena, josta saan “rahani” ennen pitkää takaisin. Tai ostan kalliimman esineen X, joka tulee kestämään minulla loppuikäni, kuin halvan esineen Y, joka kestää vuoden.  Käytä tänään euro, jos se auttaa sinua huomenna säästämään kaksi.

Ei sitten muuta tällä kertaa. Säästämisiin!

xoxo,

Raisa

Harrastuksena shoppailu

Niin, olette nyt jonkin aikaa lukeneet siitä, kuinka minä säästän ja olen säästäväinen ja kaikkea hienoa ja maltillista. No, sen aika on sitten ohi. Olen täysin villiintynyt, shoppailen koska se on niin pirun hauskaa! Juuri ostin uuden nuken, aivan liian kalliilla. Eilen ostin kolmet sukkahousut, askartelutarvikkeita, ja kotiin oli tullut kaksi pakettikorttia, yksi nukenvaate, tilaamani siemenet ja Japanin herkkuja. Toissapäivänä kävin kirppiksellä ja ostin ehkä kolme mekkoa, tyynyliinan, kirjepapereita (ja heti liityin johonkin kansainväliseen kirjekaveripalveluun saadakseni kirjekavereita. Yhteydenottoja on tullut, Afrikasta) ja kolme neuletta. Koko ajan pitäisi olla jotain saamassa. Uudet asiat kiehtovat, niissä on lupaus jostain paremmasta, hehkeämmästä ja raikkaammasta.

Työpaikkani sijaitsee suuressa ostoskeskuksessa. Näen päivittäin laumoittain ihmisiä vain lorvimassa, viettämässä aikaa – niin juuri, ostoskeskuksessa. Yhden kaupan ohittaessani näin jopa pariskunnan istuskelemassa (siis tietenkin räpläämässä älykkäitä puhelimiaan) ikkunan viereen asetetun pöydän ääressä. Ja se ei siis ollut kahvila tms. Siis ne vaan hengas siellä kaupassa. Ja työpisteelle päästäkseni kävelen käytävälle varta vasten luodun hengailumestan läpi. Enää ei pelkästään lapsille järjestetä omia alueitaan shoppailun lomaan, vaan niitä tehdään myös aikuisille. Ymmärrän sen, jos vaikka soijajäätelösi syömisen ajaksi haluat istahtaa, tai jos joudut odottamaan painavien ruokakassiesi kanssa, että kauppakeskuksessa on penkkejä. Mutta se, että sinne mennään hengailemaan shoppailun lomaan. Shoppailuun kuuluu hengailu? Shoppailu on hengailua? (anteeksi, OT, mä en pääse yli siitä, kuinka on muka normaalia/yleisesti hyväksyttävää ostaa kaupasta nakkeja/lihapullia [tällä en nyt tarkoita sitä, kuinka sairasta on kasvattaa eläviä, tuntevia olentoja järkyttävissä oloissa, ihan vaan tapettavaksi, syötäväksi] ja syödä niitä kylmiltään siinä kaupan edessä. Kylmänä!? Yök! Eikö siitä jää se rasvakin kitalakeen? Hei muuten, onko se eläinrasva mikä ainoastaan jää silleen? En muista, että olis enää koskaan aikuisiällä jäänyt. Eikä yhden kerran olen 24 vuotiaana syönyt Euroshopper tms. ranskalaisia, ja niistäkin jäi rasva kitalakeen. Vaan ehkä niissä oli eläinrasvaa? Voikohan pakasteranskalaisissa olla? Lapsena söin paljon paskoja lihapiirakoita, ja niistä jäi aina. Niin, en tiedä mikä tossa kaupan ulkopuolella syömisessä eniten ihmetyttää, mut se vaan on tosi outoa. Kyllä mäkin olen tietty shipsejä taikka karkkia, tai keksejä syönyt hetipaikallasiinäkassallajo, mut et ruokaa? Paitsi! Ehkä tää on sittenkin lihajuttu? Sillä syöhän veget yksittäispakattuja nakkejaan missäsattuu. Emmä tiiä!)

Niin, mutta siitä shoppailusta. Niin, mä en ymmärrä sitä. Ja siltikin olen kovaa vauhtia menossa kohti syvää päätä, missä varpaat ei enää edes hipaise pohjaa, vaikka kuinka yrittäis. Ja sinne mä en halua. Mua harmittaa (ja innostaa ihan älyttömästi!) uusin nukkeostoni. Se oli niin heräteostos kuin olla ja voi, ja aivan liian kallis! En tiedä mikä eniten harmittaa, ehkä se, etten pysty hillitsemään itseäni. Etten pysty olemaan keskitien säästäväinen, vaan heittelehdin laidasta laitaan. Harmittaa, etten ostanut silloin, kun vielä halvalla sai.

Mutta miksi ostin?

1) Pelkäsin, että jos en nyt osta, nousee hinta vielä korkeammaksi. (tää on ihan oikea pelko, tai siis niinko tämä melko todennäköisesti tapahtuu).

2) Nukke näyttää olevan todella ihana, ja hyvin suosittu. Hinta tulee nousemaan.

3) Oli vaan yksi myynnissä koko Ebayssä (tällä hetkellä).

4) Olen shoppailu -tilassa.

Ei mulla muuta, posti tais tulla!

Voikaa paksusti! Älkääkö tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon!

xoxo,

Raisa

Oivallus!

Tämä ei ole otsikon oivallus, toteamus vaan: Raakaruoka on persuksista! Ja taas, pyydän anteeksi raakaruokailijoilta. Ajatus siitä, että joku kokeilisi vegaaniruokavaliota ja valittuaan huonon keittokirjan sen pohjaksi, tyrmäisi hienon ruokavalion kokonaan, ja vielä julkisesti on hyvin harmillinen. Sen takia en varsinaisesti syytä ruoan kamaluudesta niinkään kaikkea raakaruokaa, ainoastaan meidän seuraamaa kolmen viikon dieettikirjaa. Eilen oli kevyttä sushia, täytteenä palsternakkaa, porkkanaa, paparikaa, avocadoa ja viiden euron papaija. Just ton papaijan takia harmittaa kaikista eniten. Yli viisi euroa jostain onnettoman makuisesta hedelmästä, joka pilkotaan syötäväksi kaiken ton yllämainitun kanssa. Totta puhuakseni annos ei edes ollut mitenkään vastenmielinen, vaan jopa ihan hyvänmakuinen. Mutta täyttävyydeltään, ja ravintoarvoiltaankin (missä proteiini?) hintaansa nähden mitätön. Laitoin ekaan rullaani aivan liikaa wasabia ja möyrysim ruokapöydän ääressä kuin mikäkin siltojen alus mies. 

Mutta tällä jatketaan edelleen. Eilen maistoin Pinpulan suklaasta palasen. Vego -niminen hasselpähkinäsuklaa, jota ostettiin Damista. Parasta suklaata ikinä! En tiedä onko vielä parin viikon päästä, kun tämä koettelemus on ohi ja voin herkutellakseni syödä muutakin kuin taateleita (siis hitto niitäkin! Ostin Silvopleestä jotain herkullisen näköisiä palloja, mut ne on pääasiassa pelkkää taatelia, 14% kaakaota ja vähän vaniljaa…todella herkullista…not!). Sanotaan, että raakaruokailijoiden makuaisti paranee. No totta hitossa kaikki hyvä maistuu entistä paremmalle, kun kaikki on muuten jotain kummallista mössöä. Tänäänkin aamupala: mustikoita, puolikas päärynä, puolikas avocado, pinaattia ja vettä. Laitoin vettä puolet vähemmän mitä ohjeessa oli, ja silti tuli juotava aamupala. Ja mauton. Lisäsin agavea, että sain litkun juotua. Edelleen, ajatuksissa raakaruokavalio on ehdottomasti herkullinen, houkutteleva ja todella terveellinen, mutta ei näin toteutettuna. Tahtoo kyllä jotain jämäkkyyttä myös ruokaan. Ei vaan liejuja ja muita mössöjä. En ymmärrä miksi jatketaan tätä kuuria. Ehkä kun ei tee periksikään mieli antaa. Ja kun ohjeiden seuraaminen on niin helppoa. 

Niin, siihen oivallukseen. Mun taas tekee mieli ostaa koko maailma. Kaikki. Hain juuri postin, siellä oli ilmoitus tulliselvitettävästä lähetyksestä. Menin sitä tietenkin heti netissä selvittämään, mutta hittolainen, mulla meni puurot ja vellit sekaisin, ja teinkin selvityksen väärästä tuotteesta, ja nyt se vaatii lisäselvitystä. Löysin sitten oikean tuotteen, ja samperi soikoon se ei edes ole arvoltaan tulliselvityksen väärti! Enkä tietenkään voi tehdä uutta slevitystä, ennen kuin toi vanha on siivottu alta pois. Pahus, nyt mun oravaruukkuni on jumissa, ja ihan turhaan. Kohta tulee nukenvartalot, ja ne varmasti tulee tulliselvityksen kautta. Ärsyttävää. Niin, yksi kirja mulla on hukassa, se vasta ärsyttävää onkin.

Joo, mutta siis se oivallus. Tää shoppailunhimo tulee siinä kohtaa kun muut jännitteet ja innostukset alkavat hiipumaan. Mulle innostus on polttoainetta, ilman sitä mikään ei ole oikein mitään. Pelkkää selviytymistä vaan. Mutta kun olen innostunut, niin elämä hymyilee ja kaikki on niin pirun hyvin. Pystyn vaikka mihin. Ajan kanssa polttoaine kuluu (enkä mä tiedä miten sais tankin täytettyä, muuten kuin ajan kanssa, ja pienen laskukauden kautta) ja keinotekoista innostusta saan shoppailun kautta. Tadaa! Nyt on ongelma ikään kuin purettu, vielä kun onnistuis kasaamaan tämän niin, että sais jätettyä ton shoppailun tästä kokonaan pois. Mut tästä se lähtee, kun on saanut “kipukohdan” paikannettua. Parannusta odotellessa taidan mennä vielä ostamaan jotain! 

Vielä vähän nukkekuvia. Eilen sain talon siivottua, se oli mun palkinto kun olin ommellut niin kamalan paljon! 

xoxo,

Raisa

Voi paska.

En saanut eilen mitään valmiiksi. Tuhersin vaan koneella, koko päivän. Paljon kyllä ihan oikeaa asiaa, tai siis niinko Pinkkikseen liittyvää. Just kuvien kanssa nysväämistä, ja uusien tuotteiden listausta kauppaan. Kamalasti menee aikaa siihen. Ja sitten jos vielä latailee kuvia faceen, niin koko ajan täytyy tietenkin olla niiden kommentteja ja tykkäyksiä kyttäämässä…Joten ompelut jäi todella vähiin. Ja kun Tehdaskin näytti tältä 

 

niin mun teki vaan mieli koko ajan keskeyttää, ja laittaa kolme tavaraa paikoilleen. Viisi tavaraa vaan. Vielä kaksi. Ja sit me katsottiin joku dokkari Banksystä. Mut se olikin lopulta kuitenkin sit siitä tyypistä, jonka piti tehdä se dokkari, mut se ei osannut. Ja sit siitä tuli “Suuri Taiteilija”. Täyttä kopioitua paskaa. Mut katutaide itsessään niin hienoa. Ja just niinko se oikea taide, tai siis kekseliäisyys siinä taiteessa. Joku teki pieniä mosaiikkeja, ja kiinnitti niitä ympäri kaupunkia, ilman sen kummempaa sanomaa. Se on hienoa. Ei siinä, että sanoma olis pahasta, mut et jo se hetkellinen tilan valtaus ja koristaminen riittää sanomaksi. Pitää uusin silmin katsoa täst edes kaiken maailman tarroja ja muita, mitä paikalliset kiinnittävät ympäristööni.

Niin, dokkarin jälkeen jatkoin ompelua, kunnes siipan painostus nukkumaan menosta alkoi käydä niin raskaaksi, että oli joskus kympin jälkeen annettava periksi, vaikkei mikään ollutkaan vielä valmista. Pöh!! No, tänään jatketaan. Pian!

Säästökuurini jatkuu edelleen. Kamalia nukkehoukutuksia ollut, mutta en ole sortunut! Onneksi rahat on edelleen aika tiukasti niissä lentolipuissa kiinni. KLM:llä saattaa mennä hitto soikoon KUUKAUSI siihen, että ne palauttaa ne rahat! En voi ymmärtää. No, säästyypähän ainakin vähän pidempään. Haluaisin kovastiitselleni jonkun haasteen, vaikka tyyliin 50 euroa viikossa ruokaan tms. Mutta kun toi toinenkin ostaa ruokaa eikä mulla ole mitään tarvetta sitä estellä 😀 Ja sit taas siinä ei olis mitään mieltä, ellei molemmat ole mukana. Ja ilman haastetta kaikki on ihan tylsää.

Tänään katsastamaan auto! Ja kirjastoon! Wohoo!! Toivottavasti osa varaamistani (säästämiseen innostavista) kirjoista olis jo tullut siihen mennessä. Tietenkin saan niistä sähköpostiin viestin, mut jos ne ei ole vaikka vielä ennättäneet laittaa niitä viestejä eteenpäin…? En edes muista mitä varasin, ainakin Moneyless Manin. Olen sen kertaalleen lukenut, mutta nyt tekee mieli lukea uudelleen.

Ei muuta, akku loppuu ja on jo korkea aika mennä ompelemaan ja pakkaamaan tilauksia! Jee! Suloinen arki!

xoxo,

Raisa

Kaksi päivää vielä ja sitten…!

Töitä vielä tämä ja huomispäivä ja sitten päivä lomaa!! Ihanaa! Mahtavaa! Viime aikoina ollut niin paljon kaikkea menoa, sovittuja juttuja ja kaikkee, ei ole vaan ennättänyt olemaan, ompelemaan ja hengähtämään. Ennen kaikkea kuitenkin ompelemaan. Ne touhut on tosi pahassa jamassa. Aika ajoin ompelen sauman tai kaksi, mutta ei niillä pitkälle pötkitä kun on paljon töitä tilauksessa ja ISOt myyjäiset tulossa. Tää uravalmennus tuli kyllä vähän hankalaan aikaan. No, ompahan sitten kaikki kerralla tehty.

Joo, mutta mulla on siis huomenna lauantaina vika “työ”päivä. Meillä on Lastenlauantai (tervetuloa!) ja mut haluttiin sinne töihin (ei mitenkään johtuen mainioudestani, vaan tämä päätettiin heti harjoittelusuhteen alkaessa, kun tarvitsivat mahdollisimman paljon henkilökuntaa sinne.), joten en mene maanantaina, kun olis oikeasti vika työharjoittelupäivä. Ei syytä huoleen, maanantaille on kolmen tunnin aika varattuna kirjastosta, kankaanpainantaa varten. Työtä, työtä, työtä. Mutta sunnuntain aion pitää velvoitteista vapaata. En löhötä, kun en edes pidä siitä, mutta ommella ja ehkä vähän leikkiä uusilla askartelutarvikkeillani, joita olen kiitettävästi onnistunut työharjoittelujakson aikana haalimaan. Olen ostellut kuin viimeistä päivää, ja se on välillä harmittanut. Päässä soi “et tarvitse uutta, et tarvitse uutta, maapallo tuhoutuu” -mantra, ja silti ostan. Paljon.

Tuossa yhden päivän saldo. Ja seuraavana päivänä ostin lisää, ja aiemmin jo ostin paljon. Mutta kun kerta siellä on ja täyttää niitä hyllyjä, eikä koskaan voi tietää mitä tarvitsee. Ja juuri parahiksi tuli unohtamani kirja, Kuolleiden Päivän askarteluista. Ja toinen askartelukirja kans. Sitä en ole kyllä vielä ennättänyt lukemaan yhtään. On vaan niin paljon kaikkea.

Nukkeja en ole ostanut, ja jotenkin niiden kanssa saatta ehkä pikkasen olla pieni järki nyt matkassa. Totuus on se, että mulla on niitä jo melkoinen lauma. Se, että saan lisättyä siihen jonkun, jolla on eriväriset hiukset tai huulipuna ei minun maailmaani muuta. Maksanpahan luottokorttivelkaani kuukauden pidempään. Että jos tämä olisi nyt se muovinen perhe, joka minulle riittää? Vastedes käytän ehkäisyä. 🙂 Kun tekee kauheesti mieli jotain uutta, tiettyä, kuten vaikka nyt Rosie Rediä (josta en ole aiemmin tykännyt yhtään) niin otankin erikoishuomioon jonkun jo omistamistani nukeista ja ihastelen sitä.

Arvatkaa mitä tein eilen töissä viimeiset pari tuntia! Ompelin! Rakastan työtäni! Toimari pyysi mua kehittelemään jotain tarlatanista, ja minähän kehittelin. 🙂 Katsotaan, jos tänään saisin ideastani kuvan otettua. Otan pari nukkea mukaan, kuvattaviksi hauskassa ympäristössä, samalla kuvais sen tekeleenkin.

Illalla puutarhuroin, ja leikin hetken nukeilla. Makasin pitkin pituuttani nurmikolla tämän kuvan saadakseni.

Söpöä.

Yöllä tein vimmalla jotain helmitöitä. Muistaakseni edellisyönä kans. Aamulla keksin loistoidean poislaittamalleni isolle kirjalle. Olen siis taas karsimassa, edes vähän, ja pistin muutamia vanhoja kirjoja pois. Mutta nyt otinkin yhden kirjan kasasta omaan käyttöön, ja itseasiassa aamulla lisäsin tähän uuteen, käyttökasaan pari muuta kirjaa. Sillä vielä parempi kuin laittaa kirjat kiertoon (varsinkin vanhentuneet – sillä kuka haluaisi vuodesta 2001 kertovaa tietokirjaa?) on ottaa ne uusiokäyttöön. Mulla alkaa olemaan kirjekuoret lopussa, veivaanpa niitä työajan päätyttyä vanhoista kirjoista lisää! Kotona mulla on yksi sabloona kirjekuorille, mutta sillä tulee aikas pieniä, ja paljon enemmän hommaa niiden tekemisessä, kun töissä voi leikkurilla leikata, isompia. Hiphei!

Nyt poistun!

xoxo,

Raisa

Halvalla syöminen katkolla

Hahahhahah! Perusruokakauppaan ei mennyt kuin jotain alle 7 euroo, mut Ekoloon, Tokyokaniin, Viivoaniin, Silvopleehen, Behnfordsiin ja Ravintolapäivän ravintoloihin sitten hurjasti paljon enemmän. Että silleen. Mut silti, säästäminen ainakin jollain tasolla on edelleen pop! Olen onnistunut säästämään käyttötilille! rahaa Japanin reissua varten. Mikä on siis ihan uskomatonta, siellä ne rahat köllöttelee. Enkä ole käyttänyt. Tai no, olenpas. Mutta ensi tilassa sitten palauttanut. Ja kuulkaa, vielä lisäksi olen lyhentänyt, siis pienentänyt luottokorttirajaa tonnilla! Mitäs siihen sanotte! Ha! Ette uskoneet että pystyisin siihen! En minäkään!

Perjantaina oli Ystävänpäivä, oltiin Animalian porukalla jakamassa karkkeja, esitteita sekä keräämässä rahaa. Minä pupupuvussa, tietty. Yleensä noi on jotenkin masentavia tempauksia, kökkiä siellä kylmässä ja katsella kun ihmiset kiertää meidät kaukaa. Erityisesti nuorten naisten (tyttöjen) välinpitämättömyys tuntuu pahalta. Sillä just ne on niitä “jatkajia”. Tai niin mä kuvittelen. Mut ehkä niitä ei kiinnosta. No, jok atapauksessa tällä kertaa ihmiset oli paremmalla tuulella, saatiin kivasti rahaa ja jopa niiltä nuorilta naisilta. jopa turisteilta!! Ja mikä hassuinta, naisilta joilla turkispuuhka tai -reunus takissa.

Oli kivaa. Etukäteen olin käynyt Tokyokanissa törsäämässä kaikkeen herkulliseen. Ostin pitkästä aikaan lempiteetäni, jota sitten lauantai aamuna onnessani join. Kävin myös Stockalla ostamassa pupunruokaa ja heinää, mikä oli aika hassua, kun mulla oli sitten myöhemmin sen pupuasu päällä ja omat eväät mukana 🙂

Päivän päätteeksi ostin vielä Lushilta jonkun kylpypökäleen. (anteeksi)

Lauantaina öö….joo! C vei mut ulos! Vähän niinko myöhästynyt hääpäivän juhlinta + ystävänpäivä. Ekaks Ekoloon, josta juustoa (meistä on tullut ihan juustohulluja! Kiitos sen W.burgerin) ja vielä vähän lisää teetä. Ekolosta Silvopleehen. Nom nom nom. Ihanaa ruokaa! Ja ihanaa seuraa *sydän*. Kupu ravittuna keskustaan, Tennispalatsiin. Katsomaan Wolf of Wall Street. Tosi hyvä! Suosittelen!

Eilen, eli sunnuntaina heräsin varhian, kun halusin saada ompelujuttuja tehtyä ennen Ravintolapäivän rientoja. Olin lupautunut järkkäämään Ravintolapäivän kierroksen. Myöhästyin dösästä, joten olin aikataulusta jäljessä. Juoksin pitkin askelin Hesaria pitkin Kaarlenkadulle. Olin ehkä muutaman minuutin myöhässä. Paikalla ei ollut ketään meidän porukasta. Söin yksinäni pizzaa ja menin sitte yksinäni Hakaniemeen jälkkärille. Ihan kiva. No, pääsin ainakin ajoissa kotiin. Viivoanin kautta.

Ompelin kaikki viisi, kuusi keskeneräistä pussukkaa, joka tuntui ihan älyttömän hyvälle. On kumma miten mielialan lasku voi vaikuttaa niin isosti myös meikäläisen aikaansaavuuteen. Sillon kun menee lujaa saan usien ihan hirveesti aikaseksi, myös siis ihan valmiiksi asti. Mut kun ajetaankin tunneliin, jonne ai valo kauheesti kajasta, niin plop, lopsaahtaa kaikki tehokkuuskin. Vaikka ainakin tuntuu, että ihan yhtä paljon ompelisin kuin muutoinkin. Päivästä toiseen siirtelen To Do -listan tehtäviä eteenpäin, tyyliin, no tänään en saanut näitä tehtyä, mut huomenna sitten. Ja sit taas sama juttu seuraavana päivänä. Mun salainen projektikin vaan seisoo, kun ei riitä enää taidotkaan. On tää kyl melkosta vuoristorataa.

Eilen siis kuitenkin sain valmiiksi paljon, ja se lisäsi itseluottamusta. Nyt pitää ne vielä koristella, kuvata ja sit listata.

Ei muuta. Aloitin siivoamaan Tehdasta, sitä projektia voitte halutessanne seurata tuolla meikäläisen englanninkielisessä blogissa 🙂

Moikka! Mahtavuutta maanantaihinne!

xoxo,
Raisa

Pohjat!

Lauantaina kävin kaupassa, siinä ankeemmassa ja halvemmassa. Listalla olis ties mitä, ja sit toi äijä vielä lisäs manteleita ja appelsiineja ja inkivääriä ja punajuuria. Kääk. Ja mulla ei ollut juuri yhtään rahaa, kun pitää säästää ja sit vielä kustantaa lapset ja mies Heseen. Kaikesta huolimatta mä ostin viikonlopun ruoat alle 15 eurolla! Tokihan siitä puuttui perjantai, ja lauantain lounas (joka siis oli se Hese). Niin, ja tiettyhän meillä on kaapissa soijasuikaleita ja vaikka mitä, et emmä väitä kokonaan kokanneeni muutamalla eurolla koko viikonlopun safkoja. Mut melkein.

Perjantaina oli siis spaghettia ja soijarouhekastiketta, porkkanaraateella mehevöitettynä.

Lauantaina oli itsetehtyä “Karee raisua” Curry riisiä, japanilaista curryruokaa (currykastike, tofua, porkkanaa, perunaa, herneitä). Tämä(kään) “karee raisu” resepti ei toiminut. Olen siis kokeillut kahta “made from scratch” reseptiä, sekä kaupan natriumglutamaatilla höystettyä puolivalmista kastiketta. Ja se kaupan on kyllä ihan ehdoton ykkönen. Jälkkäriksi oli köyhän miehen hedelmäsalaatti, eli mandariinia ja ananasrenkaita.

Sunnuntaina oli C:n tekemää mac&”cheeseä”. Ja kun se kerta lämmitti uunin, oli mun pakko alkaa leipomaan. Ja kun se uuni nyt kerta oli päällä, tein saman tien päivällisenkin. Leivoin siis kolme vuokaleipää. Taas tyyliin mitä kaapista sattuu löytymään. Lisäsin taikinaan myös taatelipurkin pohjalta kaikki ne hiutaleet, joita sinne kerääntynyt. Todella mukava lisä! Päivälliseksi tein Soijasuikale-peruna-sipulivuoan. Ja ihan ilman pakasteperunasuikaleita. Se sai olla tosi miedolla lämmöllä, ja tosi pitkään uunissa, sillä kello oli siinä kohtaa vasta jotain kolme. lisänä oli ituja, joita ianoastaan kyllä minä söin.

Jälkkäriksi oli limetti-kookospiirakkaa, joka oli tarkoitettu vieraille, jotka eivätkään päässeet tulemaan. Jälkkärin jälkkärinä oli joku C:n kokeilu: maapähkinävoipallo, joka koostui suklaasta, mpvoista, kermajuustosta/tuorejuusto?/mikä se nyt on? ja tomusokerista. Se oli niinko kekseillä dipattavaksi tarkoitettu. Joku meni vikaan, sillä sillä siitä tuli vaan sellanen kökkö, eikä ollenkaan pallo. Liian makeeta minun makuuni. Ei siinä, ettenkö tykkäis makeesta, mut pitää olla myös makua.

Ruoanlaiton ohessa olen hoitanut pyykit ja ommellut. Ommellut ihan sikana. Olen omast amielestäni keksinyt ihan hirmu hyvän tuotteen myyntiin, ja olen sitä koonnut päiväkausia. Tehnyt erheitä ja ottanut niistä opikseni. 

Ei ihme, että mulla on jatkuvasti pää kipeänä, jos kerta jännitän olkapäitä noin!

Tässä huippusalaista projektiani 😉

 Viikonloppuna olin myös “pakotettu” avaamaan Nekogatsu Zukin nukkeni. Se on siis tuo pienempi noista. Middie. Eli keskikokoinen Blythe. mulla on ollut se jo melkein vuoden, en vaan halunnut ottaa sitä laatikosta, sillä en ollut varma,e ttä halusinko pitää sitä laisinkaan. Ja sit pelkäsin myös sitä, et mitäs sitten jos tykkäänkin siitä…eihän yhdellä vielä leikkejä tee, siihen tarvitaan ainakin kaksi, ja niille vaatteita ja kaikkee…No, nyt odotan, että pääsen Japaniin ja sieltä hnakin “Harajuku Girl”in, Puchippa Chappu Pepan, tai jotain sinne päin. Niin, pakotettu koska asiakas kyseli Middie Sleepsackin perään 😀

Viikonloppuna sain nämä kaikki valmiiksi, plus yhden jota ei näy kuvassa. Sekä listattua, että myytyä :)No, ei siiä ollut kuin yksi myytäväksi, loput oli jo etukäteen varattuja. 

.

Olen myös kuvannut tuotteita Etsyä varten, ja listannut niitä. Tämä on mainitsemisen arvoista siksi, että yleensä se on ollut siipan hommia. Mutta harmistuin tahtiin ja intoon, tai sen puutteeseen, jolla homma hoidettiin, ja kimpaantuneena päätin tehdä sen(kin) itse. Kamala homma. Ei ehkä muussa, mutta kuvien käsittelyssä. En osaa käyttää mitään muuta kuin Flickrin kuvankäsittelyohjelmaa, ja se ainakin on kamalan hidas. No, ihan sama.

Olen päättänyt, että joka viikko täytyy tehdä myös jotain “tuottamatonta”. Siis jotain ns. hyödytöntä askartelua. Toissaviikolla oli se hurja skräppimaraton, viime viikolle väkisin änkesin vanhojen farkkujen silpomista. Olen lasten korjauskelvottomia, ja omia kans, farkkuja säilönyt, ja nyt vihdoin ja viimein keksinyt niille käyttökohteen. Leikkaan niistä tilkkuja ja ompelen ne yhteen ja lopulta tyynynpäällisiksi. Täytteeksi olen kerännyt kaiken silpun mitä Tehtaalta tulee. Kunnon roskatyynyt.

Nyt kun on niin hyvä vauhti päällä, ja noi ompelut hyvässä iskussa, on vaikea irtautua niistä ja tehdä jotain “hömppää”. Mut sitäkin tärkeämpää!

Nyt kuitenkin mentävä! Paketteja postitettava Australiaan, Norjaan, Singaporeen ja Jenkkeihin 😀

xoxo,
Raisa

Joku ruokapostaus

Joop, sitä taas luvassa. Ei siis mitään reseptejä tai sellasta.

Ihan tosi riuska viikonloppu takana. Oon vieläkin ihan väsynyt. Tälläistäkö työtätekevien ihmisten elämä on? Huh huh! Ei siinä että mä olisin töitä tehnyt, mut kuiteskin.

Perjantaina käytiin Pimpulan kanssa kaupassa, ja meni kuumottavan paljon rahaa. Joist akyllä kahdeksan euroa synttärilahjakarkkeihin. Yhteensä siis 35, 83. Eli reilusti alle 30 euroa ruokaostoksiin. Suuri summa johtuu enimmäkseen Hävyttömien tuplaleipomisesta. Reilun kaupan kaakao, suklaa ja sokeri maksoivat yli 7 euroa.

Ruokana oli perjantaina juuressosekeitto vihreillä pavuilla kuorrutettuna ja leivällä höystettynä. Pinpu leipoi sillä aikaa kaksi satsia niitä Hävyttömiä. Toisen kotiin ja toisen mulle Skräppimaratoniin lauanataille. Mä leivoin sämpylöitä lauantain ruokaa varten. Ja tein myös pihvitaikinan, kun en aikonut olla kotona lauanataina.

Lauanataina oli siis mustapapupurilaisia ja niitä sämpylöitä.

Sunnuntaina mausteisia pitaleipiä rapeaksi uunitettuina ja Papan Kanuunaa (baba ganoush). Ainoo, että käytin ulkomaisen pitan sijaan rieskaa…ja rieskahan ei rapeudu, se sitkistyy…hitto mikä workout leuoille!!

Lauanatian olin koko päivän, kymmenestä kymmeneen Sinellissä skräppäämässä. Oli ihanaa. Sain 12 sivua tehtyä!! Wohoo! Hyvä hyvä. Oli kaikin puolin oikein mukava päivä, paitsi ettei mitään pitänyt ostaa ja silti meni 55 euroa. No, albumiin meni melkein kolmekymppiä. Helmiin ja nauhoihin loput.

Ei voi, siis mitä mä tällästä kirjoitan?! Sata ja yksi asiaa tehtävänä ja täällä mä möllöttelen. Nyt hus pois!

Sorry, aina ei voi olla *jotain*.

Sunnuntain olin myyjäisissä, Helmihulinoissa. Ja ihan kamalan väsynyt kotiin päästyäni. Mut oli kivaa

Ja taas nukkeunia. 

xoxo,
Raisa

Kaupassa

Olin perjantaina hurjan reipas ja poljin Tammistoon. Ensiksi Eurokankaaseen, josta ostin kahdeksalla kympillä järkyn säkin teddyä. No, pyörän tarakalla se meni ihan kivasti. Sitten ruokakauppaan. Mulla oli tietenkin säästäväisenä tyttönä lista, jota aika hyvin noudatin. Citymarket on huono paikka säästäväiselle, kun se on Prismaa paljon houkuttelevampi. Ja kalliimpi?

Ostin mantelimaidon, joka oli vähän luomusoijamaitoa halvempi. Ostin molemmat. Kun teki mieli. Prismassa olis ollut melkein euron halvempaa, enkä olis sieltä ostanut mantelimaitoa. Mun ostokset maksoi viisikymppiä, mikä oli 30 euroa enemmän kuin olin ajatellut. Ei kai 50 euroa silti paljoa ole viikon lopun ruokaostoksista? Ei.

Mutta kun kuittiani tarkastellaan vähän lähemmin, niin voi huomata, että linnun ruoka maksoi vähän yli 20 euroa. Ja tee, siis jäätelön maustamiseen käyttämäni matcha tee maksoi kympin. Se oli luomua 😀 Lisäksi ostin toisen teen, ei luomua eikä reilun kaupan 😦 Mutta japanilaistyyppinen vihreä tee kuitenkin. Ja olen koukussa niihin. Eli jos olisin ollut oiekin kurinalainen ja askeettinen (joka siis ei ole tarkoitukseni mitä ruokaan tulee!!) olsin tehnyt viikonlopun ruokaostokset reilusti alle kahden kympin! Ha! Repikää siitä!

No mitä me sitten syötiin?

Perjantaina okonomiyaki, joka on siis suikaloitua kaalia, vehnäjauhoa, ripaus kutakin: kikhernejauhoa, merilevähiutaleita, suolaa, kalatonta maustetta. Ja vettä. Käytin tähän myös kaikkee, mitä jääkaapista löysin: palan juustoa, puolikkaan punasipulin. ja ehkä muuta. Sekoitetaan ja paistetaan pannulla kiinteiksi pannukakuiksi. Tarjoillaan okonomiyaki kastikkeen, tässä tapauksessa Bull Dogin, majoneesin ja merilevähiutaleiden kera. Lisänä salaattia, josta enin osa itse kasvatettua: ituja, krassia ja auringonkukan versoja, lisäksi porkkanaa, appelsiinia ja jotain. Itsetehdyn salaatinkastikkeen kera.

Vanha kuva, mut sama jälkkäri.

Lauantaina tofu-sieni-makaronipaistos ja suklaavanukas, itse tehty. + Kermavaahto. Ruoka ei ollut hyvää 😦 Jälkkäri kyllä 🙂

Sunnuntai kermaperunat, seitanpihvit, itsetehty maustevoi. Leivoin lisäksi neljä leipää.

Näin meillä köyhäillään 🙂

Kaunis lopetus tähän vielä, että tilasin eilen pitkästä(?) aikaa tytöille vaatteita. jotain, jonka olin luvannut itselleni palkinnoksi, kunhan myyntejä on tarpeeksi. Ja nyt mua hotsittais ethdä vaateita taas itse!

Hyvä hyvä! Biologia ahdistaa ihan kauheesti (laiska vaihe taas meneillään sen suhteen – yikes!) mutta muuten kaikki taas älyttömän hyvin! jotenkin tosi varma ja hyvä vaihde päällä 😀

xoxo,
Raisa