Päivitys lukemiini kirjoihin

Hei taas!

Seuraa päivitys 2017 lukemiini kirjoihin. Edellinen postaus täällä. Siitä onkin vierähtänyt melkoisesti aikaa, ja kasapäin kirjoja.

https://pixabay.com/fi/cactus-silm%C3%A4t-kirja-potti-1059633/

9. Alexandra Harris: Virginia Woolf (tykkäsin)

10. Henry Miller: Kauriin kääntöpiiri (osittain tykkäsin, ja osittain en yhtään. Sivukaupalla tyhjänpäiväistä “tajunnanvirtaa”.)

11.Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia. (tykkäsin oikein kovasti. Suosittelen!)

12. Kirsti Virtanen: Lupa olla nainen. (en erityisemmin tykännyt. Ei herättänyt suuria tunteita. Mutta teki mieli ottaa yhteyttä kirjailijaan, ja kertoa hänelle tästä.)

13. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway. (tykkäsin. Suosittelen.)

14. Hector Garcia ja Francesco Miralles: Ikigai. (tykkäsin, suosittelen. Ostin heti omalle äidille. Tosi hyvä!)

15. Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja. (Huikean hyvä! Rakkaus kirjallisuuteen roihahti jälleen liekkeihin. Suosittelen!!)

16. Sylvia Plath: Lasikellon alla. (tykkäsin, suosittelen)

17. Jenni Selosmaa: Kukkaron kuningatar. (tykkäsin, yllättävän hyvä. Suosittelen)

18. Ted Hughes ja Frances McCullough: Sylvia Plathin päiväkirjat. (ok, opin, että vaikka rakastankin elämänkertoja, en ihan kauheasti välitä päiväkirjoista. Niissä on liikaa jotain, mistä en välitä, ja liian vähän sitä mistä välitän.)

19. Elina Alasentie: Jokakodin raivausopas. (en ole laittanut itselleni mitään merkintää tästä, en yhtään muista oliko inspiroiva vai ei. Lue ja tee päätöksesi itse.)

20. Walt Whitman: Ruohoa. (nyt paljastan itsestäni jotain, mistä en välttämättä ole kauhean ylpeä: minä en pidä runoista. En pidä luonnon liiallisesta kuvailusta, hitaista asioista, ruohon kasvusta, joutilaisuudesta ja sen sellaisesta velttoilusta. My bad. Inhosin tätä, ja ehkä inhoan WW:kin. Ja WW:han on suuri guru meille “kulkureille” [kts. yllä mainittu blogipostaus, kirja nro 3]. Elämä on.)

21. Yoko Ogawa: Revenge. (Tosi hyvä, suosittelen!)

22. Takashi Hiraide: Kissavieras. (Iiiik! Ihana! Suosittelen! Japanilaiset tekevät kaiken paremmin.)

23. Alex Wrekk: Stolen Sharpie revolution. (hyvä! Suosittelen, mikäli kiinnostunut zineistä.)

24. Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia. (en tykännyt. Ehkä en enää pidä Murakamista? En suosittele.)

25. Yoko Ogawa: Hotel Iris. (tykkäsin! Suosittelen!)

26. Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa. (ihan ok, ei kuitenkaan mitään Murakamin parhaimmistoa. Ei jatkoon.)

27. Rebecca Solnit: Men explain things to me. (ei sytyttänyt. En ymmärtänyt tarpeeksi tykätäkseni.)

28. May Sarton: Journal of Solitude. (tää oli hyvä, mutta aika hemmetin pitkäveteinen. Tosi hidas lukea, koko ajan piti alkaa pohtimaan jotain. Siis ei niin, että kirja olisi siihen käskenyt, mutta tuli vaan semmoinen olo. Vanheneminen kutkuttaa.)

29. Brooke Mcalry: Destination Simple. (luin päivässä, paska kirja. Just semmoinen “isoilla kirjaimilla kirjoitettu”. Kun on vähän asiaa, mut se pitäis saada isoon tilaan. Tyhjänpäiväistä, täynnä itsestäänselvyyksiä, yksinkertaistettua. Vaikka tykkäsinkin Elizabeth Gilbertin Big Magicista, on se malliesimerkki kirjasta, joka on kirjoitettu isoilla kirjaimilla. Niin, ja tarkoitan siis fonttikokoa, en niinkään TÄTÄ.)

30. Anais Nin: Päiväkirja 1931-1934. (argh! Jäätävän pitkäveteistä! Ja tässä oli niin paljon potentiaalia. Aihe olis kiinnostanut ihan mielettömästi, hankin kirjasta samantien kolme päiväkirjaa, koska kuvittelin, että ahmin ne hetkessä. Toisin kävi, kaksi palautin lukematta ja tämän ensimmäisen kärvistelin loppuun, ihan vaan jotta pääsen tänne siitä marmattamaan. Vahvisti oppimaani siitä, etten pidä päiväkirjoista. Anais Ninin elämä kyllä kiehtoo, ja paljon.)

31. Vanessa Mooncie: The print making book. (Yes! Tosi inspiroiva. Mulla on vahva taidevaihe meneillään, ja tämä sopi siihen loistavasti. Ollaan ihan kohta menossa Amerikkaan, ja olen jo appivanhempien osoitteeseen tilannut ison läjän taidetarvikkeita, enimmäkseen tämä kirjan innoittamana. Ja kuulkaa! Silkkipainoseulani, jonka olen ostanut monta, monta vuotta sitten, on päässyt käyttöön! Olen niin innoissani kaikesta tästä!)

32. Lauren Purje: You might be an artist. (sarjakuvakirja. Hauska, suosittelen!)

33. Cameron Diaz: The Longevity Book. (Mielenkiintoinen kirja, mutta olisin kyllä kaivannut enemmän käytännön ohjeita ja vähemmän tieteellistä plörinää. Sitä oli nimittäin aika paljon. Mutta joo, ikääntyminen on sittenkin ihan pop! Suosittelen. Sekä kirjaa, että ikääntymistä.)

Ei muuta tällä erää. Lukekaa hyvin! (muuten, ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki lukemani on kirjastosta.)

xoxo,

Raisa

Viikon ostos, 7

Taas myöhässä! Mut mä unohdin!

Kuten olen viime postauksissa antanut ymmärtää, on mulla shoppailuhimo laantunut, eikä mulla ole tännekään järin ihmeellistä sisältöä. Mutta! Se oli itse asiassa mun alkuperäinen tarkoituskin, että olis enemmän sellaisia ihan tavallisia asioita, joita voi ostaa peruskaupoista. Eikä siis just sellaista ulkomailta tilattavaa erikoiskrääsää mitä mä oon tännen enimmäkseen listannut. Vaikka ihania nekin ovat. 🙂 Mutta niiden aika on toistaiseksi ohi. Toivottavasti pysyvästi.

Ennen kuin mennään asiaan, niin mennään yhteen toiseen asiaan. Mulla on ollut ongelmia mun pojan kanssa. Se skippaa aterioita, ei ikinä syö aamupalaa, viikonloppuisin ei syö lounasta, kun luuhaa vaan kavereittensa kanssa. Omassa huoneessaan se kyllä mussuttaa jotain koko ajan. Käy jatkuvasti Lidlistä hakemassa jotain epäruokaa ja epäjuomaa ja täyttää niillä itsensä. Hiukan mua risoo sellainen. Ja siitä on sitten tullut sanomista. Toissapäivänä se sitten sanoi, että kun ei ole mitään syötävää kotona! Häh?! Meillä on kaapit täynnä ruokaa, pakastinkin niin täynnä, että hyvä että kiinni menee.

Mut oonkin sitten katsonut noita meidän melkoisia ruokavarastoja teini-ikäisen pojan silmin…jauhoja, hiutaleita, pähkinöitä, herneitä, marjoja, papuja, riisiä, pastaa, oluthiivahiutaleita, soijarouhetta…ehkä meillä ei olekaan mitään syötävää 17 v. pojalle, joka hädin tuskin saa keittiöön valot päälle. Koska mulla on niin epäitsekäs vaihe meneillään niin mä sitten leivoin tupla-annoksen tosi terveellisiä taateli-auringonkukansiemen muffineita ja kaksi raparperipiirakkaa, sekä tein tupla-annoksen makaronilaatikkoa. Pistin melkein kaiken pakkaseen, kerta-annoksina, niin on teinin helppo ottaa ja pistää vaikka mikroon. Ja nyt olen sitten kahtena aamuna laittanut niille molemmille aamupalan. Mua ärsyttää, että pitää isoille ihmisille laittaa, kun ne vallan mainiosti vois itsekin sen tehdä, mutta jos vaihtoehto on se, ettei ne tee niin kaipa mä sitten jatkossakin sen aamupalan niille väsään. Samalla, kun teen omani ja C:nkin.

Pointti mulla tässä se, että joo mä voin huutaa lapsille naama punasena kolme kertaa päivässä, että pitää syödä, pitää syödä, pitää syödä! Niin, että ainoa efekti mitä sillä on on mun kurkun kipeytyminen. Tai sitten mä voi kiristää niitä, kuten mun miehellä on tapana tehdä. Eikä sekään tehoa. Tai sitten mä voin tehdä ruokaa ja tunkea sen niiden nenän eteen. Toistaiseksi se tuntuu toimivan parhaiten. Sitä yritän sanoa, että ehkä voisin itsekin ottaa vähän vastuuta lasteni syömisistä. Tokihan voisi olettaa, että 15 ja 17 vuotiaat osaisi itsekin laittaa jotain, mutta totuus on se, ettei ne viitsi. Joten Lidl ja roskan syöminen. Tai sitten minä näen vähän vaivaa ja teen herkullisia välipaloja helposti nautittavaan muotoon. Huutamisen sijaan teen asian eteen jotain. Ja kappas! Sehän toimii!

Ja nyt sitten asiaan. Viime viikolla ostin ja ennätin kokeilemaankin Amy’s Kitchen Enchilada -pakasteateriaa. (jossain edellisessä postauksessa puhuin burritosta, mutta muistin väärin. Enchilada se on!)

Kyseessä amerikkalaisen firman vegaaninen (ja gluteeniton, jos jotakuta kiinnostaa) tex-mex pakasteateria. Olen näitä nähnyt Tikkurilan sekä Jumbon Prismassa. Hintaa on vähän vajaa 6 euroa. Mieheni on näitä aikoinaan kuulemma syönyt todella paljon, ja on tykännyt kovasti. Joten vähän etukäteen hirvitti, että entä jos minäkin tykkään kovasti ja haluan jatkossa jatkuvasti jotain näin tyyristä. Kuusi euroa pakasteateriasta on mielestäni paljon. No, joka tapauksessa ostin 5 pakettia. Töihin evääksi pari ja jokaiselle perheenjäsenelle helpoksi ateriaksi/kokeiltavaksi yhdet.

Hmm…minä en tykännyt. En ainakaan kuuden euron edestä. Koostumus oli mielestäni vähän outo, eikä maku ollenkaan täyteläinen. Söin kuitenkin kaiken, ja siis oli se ihan ok ja nälkääkin se piti. On kuitenkin ihan mahtavaa, että yksi uusi pakasteateria valittavana, aiemman kahden lisäksi. Mutta ei minun tarvitse niitä kotiin ostaa. Hyvä niin. Silti vähän harmittaa.

Tein tästä kuitenkin “Viikon Ostoksen”, vaikkei se mielestäni viikon paras ostos ollutkaan, mutta kuitenkin sellainen, josta halusin mielipiteeni kertoa.

Tälläistä tällä kertaa. Syökää hyvin!

xoxo,

Raisa

 

Viikon Ostos, 5

Heips!

Nyt huijaan, mutta koska oma blogi omat säännöt niin eihän se edes mitään huijaamista ole. Viime viikon ostos on oikeasti toissaviikolta, mutta kun silloin tuli ne paperihömpötykset niin ei jäänyt tälle tilaa. Ja lisäksi vielä se, että ajattelin tämän postauspäivän koskevan yksittäisiä ostoksia, eikä yhdestä paikasta tehtyjä useita ostoksia, mutta toisin kävi. Koittakaa kestää näiden vaihtelevien sääntöjeni kanssa. Arvatkaa miltä se tuntuu täällä päässä koko ajan vaihdella näitä juttuja! 🙂

Tätä postausta vähän jännitän, koska en löytänyt ko. firmaa Animalian taikka Buavin listoilta, mutta yleisesti ottaen maailmalla puhutaan siitä eläinkokeettomana tuotemerkkinä, ja Petan listalta sen kyllä löysin. (sama juttu esim. Lushin kanssa.) Yleensä olen aika tiukkis tälläisten asioiden kanssa, mutta jos vegaanit Yhdysvalloissa käyttävät ko. merkkiä niin kaipa se silloin käy meille Eurooppalaisillekin? Ehkä tämä vaan omaa omien sääntöjen ja rajoitteiden asettamista niin, ettei niistä ole itselleni haittaa? Huonosti sanottu, mutta ehkä ymmärsitte? Ehkä minä ymmärsin?

No, joka tapauksessa kyseessä E.L.F Cosmetics. Mitä enemmän ko. merkistä luen sen vakuuttuneemmaksi sen kelpoisuudesta juuri minun meikkilaukkuuni tulen. Sarjan tuotteet ovat ymmärtääkseni kaikki täysin vegaanisia. Netissä törmäsin vanhaan blogipostaukseen, jossa lueteltiin tuotteita, joissa käytetty mehiläisvahaa, mutta nykyään niitäkään ei enää ole, vaan mehiläisvaha on korvattu synteettisellä mehiläisvahalla. Itse en ole mokomasta kuullutkaan, mutta enpä ole kovin monesta muustakaan kosmetiikan raaka-aineesta. Osa meikkisiveltimistä saattaa olla eläinperäisiä, mutta ymmärtääkseni tähänkin on tullut/tulossa muutos. Muutoin siis täysin vegaaninen ja eläimillä testaamaton merkki! (Eikä myy tuotteitaan Kiinassa.)

Siinä tärkeimmät. Oikeastaan “elinehdot”, ja nyt sitten ne herkulliset asiat: Elf on halpa!! Elf on hauska! Näitä kahta ominaisuutta aika harvoin saa yhdistettyä vegaaniseen, eläimillä testaamattomaan kosmetiikkaan. Ainakaan siis just täällä Suomessa. Toki on hyvä, että käyttämämme kosmetiikka on mahdollisimman ekologista ja puhdasta ja mietoa ja hajutonta ja väritöntä. Mutta välillä se nyt vaan on hauskaa olla värikäs! Ja ei niin vakava.

Elf on ehkä parhaiten tunnettu just siitä edullisuudestaan ja silti hyvästä laadustaan. Itse en osaa kosmetiikan laadukkuutta arvostella, samaa kamaa kaikki? Tuoksuilla ehkä voi jotain ylellisyyden tunnetta saada aikaiseksi, ja varmaan levittymiselläkin oma osuutensa, mutta yhtä lailla voi halpa kosmetiikkakin olla hyvän tuoksuista ja hyvin levittyvää, joten tokkopa niitä erottaa edes ammattilainen? Tämä siis tiedoksi, että en oikeasti tiedä onko Elf hyvälaatuista vai ei, mutta itse pidän siitä hurjan paljon! Huulikiilteet ja punat joita ostin tuoksuvat ihanalle! Luomiväripaletti, jonka ostin on todella mainio! Ihan kaikkia tuotteita en ole vielä kokeillut, sillä jotain vanhoja juttuja on vielä käyttämättä loppuun, mutta aivan kaikki mitä olen kokeillut on ollut todella ihanaa! Minä niin lämmöllä suosittelen! (Jos joku tietää miksei tämä ole Animalian/Buavin listoilla niin sopii kertoa ja voin sitten tarvittaessa muuttaa tuota suositustani.)

Omat ihanuuteni tilasin Pretty.fi sivustolta, mutta näitä saa myös Yliopiston Apteekista.

Eipä sitten muuta tällä erää. Nyt sohvalle potemaan!

xoxo,

Limakeuhko bloggarinne Raisa

Salainen Päiväkirja Eläintiloilta – Arvostelu ja Arvonta

Hei moi vaan.

Nyt mä hitto soikoon teen tän ja vielä niin, että se onnistuu ja kaikki on hyvin.

Kirja: Eveliina Lundvistin kirjoittama Salainen Päiväkirja Eläintiloilta.

Kenelle: Kaikille. Sopisi olla pakollista luettavaa yläasteella, ja siitä edes päin, joka vuosi, kaikille eläimiä ja niiden eritteitä kuluttaville. Lahjaksi joka pukinkonttiin, jokaiselle ylioppilaalle ja ammattikoulunsa päättäneelle, odotustiloihin, yleisiin käymälöihin, työpaikkojen taukotiloihin. Kunnes menee jakeluun, että elämä se on eläimelläkin eikä meillä ole mitään oikeutta sitä siltä riistää. Enkä puhu nyt vaan tappamisesta, vaan ennen kaikkea elossa olevan olennon elämättömyyttä. Sillä sitä se epäelämä on. Kun ei ole mitään tekemistä. Ei voi liikkua, ei maata, ei rapsuttaa, olla vaan, paikoillaan. Ja yhtään ei lohduta se, että ei ne paremmastakaan tiedä. Ei tiedä afrikan nälkää näkevätkään. Ja kyllä vaikka vastasynnyttänyt äiti on niin vaistoillaan kiinni siinä kakarassaan, että jos se siltä saman tien pois vietäis niin kyllä se siitä hajoais, vaikka ensimmäinen lapsi olisikin kyseessä, eikä se voi tietää millaista elämä lapsen kanssa on.

Kirja on päiväkirjamaisia merkintöjä Eveliinan kokemuksista eri eläintiloilla eri puolilla Suomea. Se on sujuvasti kirjoitettu ja siten helppolukuinen. Erinomaisen kirjasta tekee se, ettei se oli moralisoiva (kuten eräät 😉 ), vaan melko lailla tyynesti tapahtumia kuvaava. Se ei siis kerro sinulle, että broilerikanojen elämä on hirveetä helvettiä, vaan se kertoo kuinka Eveliina päivittäin keräsi kymmeniä kuolleita kanoja hallista, ja kantoi kituvia isännän tapettavaksi.

Se ei kerro sinulle, että vasta vasikoineen lehmän elämä on hirveetä helvettiä, vaan se kertoo kuinka vasta vasikoinut lehmä huutaa päivätolkulla vasikkansa perään. Ihan niin kuin vastasynnyttänyt nainenkin huutaisi oman lapsensa.

Ehkä on parempi, etten enempää kirjasta kirjoita. Se ei siis oikeasti ole tuomitseva kirja, vaan asiallisesti kirjoitettu kuvaus suomalaisesta eläintuotannosta. Ei mikään ahdistava kauhukertomus hirveine kuvineen. Kuvia ei itseasiassa kannen lehmää lukuunottamatta ole laisinkaan.

Lämmöllä suosittelen! Tällä hetkellä kirjaa saa todella edullisesti Into Kustannuksen sivuilta! 10 € kpl! Huikea tarjous! Mutta vielä paremmaksi pistää Pinkkis blogi! Sillä joku onnekas saa kirjan omakseen ihan ilmaiseksi! (minä piffaan postikulut, Into kustannus tarjosi kirjan)

Jätä kommentti tähän postaukseen, jossa kerrot

1. oletko lukenut kirjan?
2. mitä pidit?/miksi et ole lukenut
3. mitä haluaisit lukea enemmän täällä Pinkkis blogissa?

Arvonta-aikaa tämän viikon loppuun, sunnuntaihin 20.12.2015 saakka. Suoritan arvonnan illalla, ja teen parhaani jotta saisin paketin postiin heti maanantaina.

Ei muuta!

xoxo,

Raisa

 

Ruusuja ja Risuja

Heipsis!

Olen tätä postausta jäsennellyt päässäni ja sain siitä oikein hienon. En kuitenkaan usko, että saan sitä ulos niin kuin olin ajatellut, joten ihan samaa sekavaa settiä luvassa kuin aina aiemminkin.

Olen viime aikoina kokeillut paljon (tai vähän) uusia asioita, ja haluaisin tehdä niistä jonkinlaisen koosteen. Koosteen koska yhteen asiaan en nyt malta keskittyä tehdäkseni siitä kattavan analyysin. Kerron vaan mistä olen tykännyt, ja mistä en. Ja miksi, tai miksen.

Ruusuja

Hälsan Kök:n vegaanistunut tuotevalikoima. Söin Hälsans Kökin tuotteita paljon sillojn  kun en vielä ymmärtänyt, että eläinteollisuuden suurimpia kärsijöitä ovat munivat kanat ja lypsylehmät. Siis juuri ne, joita ei tapeta ruoaksi. Ja sitten ymmärsin, enkä enää syönyt lakto-ovo-vegetaarisia tuotteita. Mutta hiljattain ovat muuttaneet (kaikki??) tuotteensa vegaanisiksi! Parhautta! Tein pyörykkämakutestin: ostin HKn (siis Hälsans Kökin), Annamman (sorry jos väärin kirjoitettu) ja Ikean kasvispyöryköitä ja perheen kesken maisteltiin niitä kaikkia yhtäaikaa. HK:n olivat ehdottomasti parhaita. Mies tykkäsi eniten Ikean, koska maistuivat kasviksilta, muut eivät juuri samaisesta syystä. (mies ehkä muutti mieltään myöhemmin.) Annamman pyöryköistä pidimme kaikki vähiten. Sorry.

Michael Kamala. Se on niin hieno pupu! Voi että! Meillä kävi tuuri! Miten joku voi noin hienon (tai yhtään minkäänlaisen) pupun hylätä?! Menispä aika vaan nopeammin, niin ne vois päästää yhteen ja saisivat seuraa toisistaan. Tuntuu pahalta lähteä töihin, kun haluaisin hengata pupujen kanssa yläkerrassa.

Vihis. Hoviruoan kasvispiirakka. Ihan aikuisten oikeesti elämästä on tullut aika paljon helpompaa (ja epäterveellisempää myös), kiitos vihiksen.

Prisma. Hassua miten olen tässä suhteessa kääntänyt takkini täysin. Prismasta saa Vihiksiä, Violifen ja Wilmersburgerin juustoja, ichoc:n suklaita.

Eveliina Lundqvistin kirja Salainen Päivkirja Eläintiloilta. Luin sen vasta nyt, en tiedä miksi olin sen lukemista näin pitkittänyt. Luin sen kahdessa päivässä, ahmien joka välissä. Nopealukuinen, ajatuksia herättävä. Tilasin niitä juuri kolme, joululahjoiksi. Suosittelen aivan kaikille! Ei yhtään sellainen kuin pelkäsin. Taisin vähän itkeä, mutten ollenkaan holtittomasti parkuen tms. Eli siis ihan turvallinen lukea niidenkin, jotka eivät voi yleensä mitä kauheuksia katsoa/lukea. Lisää tätä!

Mun mies, Herra C. Mitä lie ilmassa, mutta mä oon ihan rakastunut. Nytkin se touhuaa tuolla pihalla, laittaa paikkoja talvikuntoon. Mä oon niin onnekas.

Risuja

Uusin James Bond. Tykkään Bondeista, tykkään Daniel Craigista Bondina, mutta tää uusin oli ihan roskaa.

Facebook. Taas tää. Siellä on jälleen ihme juttuja ja ihmisillä niin naurettavia “ongelmia”. Nukkemaailmaan tietenkin liittyy. Harmittaa.

“Terveyssyistä” punaista lihaa välttelevät. Siis sellaiset, jotka syövät sitten kaksin verroin kanoja ja kaloja. Eikö niiden (siis kanojen ja kalojen) terveys kiinnosta pätkän vertaa? Mua suorastaan vituttaa semmoinen, kun syystä x (x:n tilalle voi laittaa minkä vaan naurettavan pikkuvaivan) ei voida syödä jotain eläinkunnan tuotetta, mut sit jotain muuta voidaan ja sitä syödään hyvillä mielin. Miten sitten ne muut eläimet, joita voidaan syödä ilman pikku kipristelyä? Eikö niiden utaretulehduksilla, epätoivolla, avohaavoilla, murtumilla, kaikella sillä kauheudella ole mitään merkitystä? Herätkää!

Jotain Siltä Väliltä

Ravintola Onda. Oltiin täällä Ravintola Vierailulla Animalia Pks:n kanssa. Tämä on siis jo jonkin aikaa olemassa ollut ravintola, jossa en jostain hassusta ennakkoluulosta johtuen ollut aiemmin käynyt. Siinä Silvoplen entisellä paikalla Hakaniemessä. Meitä oli sen verran monta, että oltiin varattu ruokamme jo etukäteen, joten saatiin en melko vauhdikkaasti, mikä oli ihanaa. Listalta löytyy siis ainakin kolme valmiiksi vegaanista annosta, jos oikein muistan. Itse otin, kuten melkein kaikki muutkin, Vegan “Fish” Burgerin. Se oli ihan hyvää, mut olis voinut olla maukkaampaakin. Ehkä kastikkeessa olis sitten voinut olla enemmän makua. En tiedä missä vika oli, mut jotain siitä puuttui. Kerrankin kyllä sämpylässä ei ollut mitään vikaa. Mutta se hinta!! Ääk! 14.50 burgerista! Oli siinä kourallinen oikein loistavia suolaperunoita rinnalla, mut silti. Kamalan kallista! Pöytään tuotu leipä ja hummus chiliöljyllä oli kyllä aivan sairaan herkullista. Sisustus oli paljon Silvopleen ajoista parantunut, plussaa siitä. Ja siis, älkää nyt ottako mua väärin – onhan se aivan mahtavaa, että on ravintoloita, joista saa vegaanista ruokaa ilman, että sinne pitää soitella etukäteen ja varmistella. Mut silti. Vitonen pois hinnasta, ja mä voisin mennä sinne uudestaan. Seitan annos, josta sain maistaa oli aika kamala. Sorry. Perunat ja leipä hummuksella kyllä loistavat. Sieltä sai myös vegaanista jälkiruokaa! Plussaa siitä, vaikkei sekään ihan niin hyvää ollut kuin olisi voinut olla. Anteeksi, mussa on varmaan jotain vialla kun tälleen valitan. Jotenkin tuntuu, ettei vegaanin soisi marmattavan, kun jotain tälläistä kerrankin saa.

Minä. Sekoan. Muistatteko, miten mulla on välillä karsintakausia ja sitten on haalimiskausia? Saateri soikoon, mulla on ne nyt molemmat yhtäaikaa. Miten voi olla?

Ei mulla sitten muuta.

xoxo,

Raisa

Torstai Toivoa Täynnä: Viivoan

Heippa!

Koska en ole vähään aikaan katsonut mitään ikäviä videoita, ja muutenkin taas jotenkin turta ihmisten kauheudelle ei irtoa mitään tulenpalavaa kritiikkiä yhtään mitään kohtaan. Aurinko paistaa ja grillit lämpenee – mikäs sen mukavampaa ja leppoisampaa?

Joten, kirjoitan Viivoanista. Viivoan on etnisiä elintarvikkeita myyvä kauppa Hakaniemessä (Helsinki). Vastaavia löytyy ympäri Suomen varmasti pilvin pimein, eli kaipa tää postaus kelpaa muuallakin asuville. Enhän minäkään Hakaniemessä asu.

Viivoan siis sijaitsee Hämeentiellä, ihan siellä alkupäässä, kolmosessa näin tarkemmin. Aukioloajat ovat melko mainiot:

ma-pe 9-19
la 9-18
su 12-18.

Viivoanin kätevyys on siinä, kun se on niin iso sieltä saa vähän kaikkea: riisiä, maapähkinävoita, kevätrullia, edamamea, tofua, papuja, linssejä, nuudeleita, teetä, vihanneksia, tempehiä jne. Ja muutenkin sijainti on just hyvä. Täältä löytää usein myös erikoisuuksia, joita saattaisi muuten olla vaikea löytää, kuten vaikka enoki sieniä taikka kabocha kurpitsaa. Viivoanista ostan usein japanilaista ruokaa tehdessäni käyttämiäni elintarvikkeita, kuten Golden Currya ja paahdettua nori merilevää. Jonkin verran myös japanilaisia mausteita ja maustekastikkeita myynnissä, kaiken muun lisäksi.

Päiväyksien kanssa saa olla tarkkana sellaisten, jotka niitä aktiivisesti kyttäävät. Toiset eivät välitä, jos vaikka kuukausi on parasta ennen päiväyksestä kulunut, tai vaikka kaksi taikka kolme. Eli siellä on välillä vähän vanhempaakin kamaa myynnissä.

Ja tarkkana saa olla myös sisältöjen kanssa. Suolaisissa asioissa on usein mereneläviä. Lehmäntissimaitokikkailuja on onneksi vähemmän. Vaikka kyllä niitäkin löytyy. Järkytystä saattavat aiheuttaa pakastealtaan sisällöt: kaikkea ei ole pilkottu ja survottu pieniin esteettisiin paketteihin, vaan eläimet ovat kokonaisempina pakastettuja.

Mielestäni Viivoanissa on melko hyvin tuotesisällöt myös suomeksi tai englanniksi, mutta harmillisesti välillä saksan(?) kieliset tarrat on laitettu peittämään niitä paremmin ymmärrettäviä enkkuselostuksia. Ja silloin kyllä tuotteet jäävät hyllyyn, kun ei tiedä mitä on ostamassa.

Henkilökunta on välillä kuumottavaa, mutta ehkä se töykeys on vain minun korvieni välissä. Nuorempi väki puhuu sujuvasti suomea, englantia ja jotain aasialaista kieltä.

Ei muuta. Moikka. Sorry kuvien puute. Tässä kuva Ristosta hyvitykseksi.

xoxo,

Raisa

Torstai Toivoa Täynnä: Chico’s

Heipsistä!

Plajon tekemistä, tiukka aikataulu ja minulla krooninen ongelma niiden pitämisessä, joten mennäänpä heti asiaan! Asian olleessa Chico’s ravintola. Huomasi juuri, että Chico’seja on ainoastaan täällä pk seudulla, mutta älkää te muut murehtiko – ei se oikeasti niin ihmeellinen juttu ole. Ja käytte sitten testaamassa, kun tänne ihmisten ilmoille tulette. 😉 (en oikeesti missän nimessä ole tuota mieltä, esim. Tampere on ihana kaupunki, vaikkei siellä edes ole Chico’sia eikä Kehä kolmosta [vai onko?]. Ja Tampere todellakin on “ihmisten ilmoilla”. Halusin vaan olla tosi nokkela ja jotenkin terävän piikikäs. Huti tais mennä. )

Niin, Chico’s on S-ryhmän ketjuravintola, sellainen tyyriimmän puoleinen burgeripaikka. Itse en ihan ymmärrä mistä se muutaman euron lisä niihin hintoihin tulee, mutta siis juuri sen verran se on ylihintainen, kaikissa annoksissa näyttää olevan muutama euro “ilmaa”. Mutta ruoka on kyllä hyvää, ja nyt sieltä siis saa listalta kolme vegaanista annosta, ihan ilman mitään kikkailuja. Ne ovat siis valmiiksi vegaanisia. En tiedä kannattaako siltikin, varmuuden vuoksi, ja ehkä jopa korostaakseen sitä, että meikäläisiäkin on, varmistaa aina tilatessa, että onhan nyt ihan varmasti vegaaninen. Itse olen siellä kerran käynyt, isossa ryhmässä ja ne tiesi, että ollaan kaikki vegaaneita.

Mennäänpä nyt tuohon omaan kokemukseeni. Kuukausi sitten olimme Animalia Pks ryhmän kanssa testaamassa Chico’sin uudistunutta menua Töölön ravintolassa. Ravintola itsessään on siisti, sopivasti valoisa (inhoan niitä hämäriä paikkoja, missä taskulampun kanssa joutuu etsimään ruokaansa), siisti ja onneksi aika vähälapsinen. Oli siellä jokunen julkkiskin, mutten enää muista keitä. Meitä oli iso ryhmä, ja siltikin ruoka tuli nopeasti, vaikkakin siinä oli jotain säätöä, tuli muutama väärä annos. Mutta ihan ok. Kaikkia kolmea annosta meidän ryhmä testasi, ja kaikki olivat kuulemma oikein hyviä. Nämä annokset siis:

GRILLED VEGETARIAN SALAD L , VE , G 16,00 €

BBQ-marinoitua ja paistettua tofua vartaassa, marinoitua pitkään kypsytettyä portobellosientä paistettuna soijapapujen kera, vaahterasiirappipaahdettua tuoretta butternut squash -kurpitsaa, salaattia sitrusvinaigrettessa, rucolaa, sweety dropseja ja talon crunchy-lisäkettä.

BBQ TOFU PLATTER L , VE18,00/19,00 €

BBQ-marinoitua ja paistettua tofua vartaassa, paneroituja porkkana-, minimaissi-, papu- ja parsatikkuja, salaattia sitrusvinaigrettessa, marinoitua tuoretta tomaattia, pikkelöityä kaalia, talon omaa guacamolea granaattiomenan siemenillä, talon crunchy-lisäkettä ja bataattiranskalaisia.

GUACAMOLE BURGER L , VE 16,00 €

Soijapihviä, talon omaa guacamolea granaattiomenan siemenillä, vegaanista cheddarjuustoa, marinoitua pitkään kypsytettyä portobellosientä paistettuna, salaattia, tomaattia, talon crunchy-lisäkettä sekä pikkelöityä kaalia ja bataattiranskalaisia.

Itse söin platterin, koska pelkäsin, että hampurilaissämpylä olisi pettymys, ja en nyt todellakaan ala mitään salaattia tämän porukan edessä syömään. Platteri siis.

Oli oikein hyvää, ja sopivasti täyttävää. Saatoin syödä vielä jälkkärin. Vaikkakin olisi ollut vagaanisia vaihtoehtoja(!!) myös oikeissa jälkkäreissä (pähkinäkakkua tai pannukakkuja [pannukakut ei kyllä ole oikea jälkiruoka, mut silti]) otin silti jäätelön, joka myös vegaanista, kermavaahtooa ja jotain kastiketta. Ihan perussettiä, paitsi että paljon kalliimpaa. Niin, noista “oikeista” jälkiruoista olin kuullut, että ainakin se kakunpalanen oli ihan kamalan pieni, ja en todellakaan maksa aamupalapannareista kuutta ja puolta euroa. En tod. Joten otin, kuten melkeinpä kaikki muutkin, jäätelön. Se uusi tuutti on kyllä paljon parempaa ja halvempaa.

Kamalan paljon pelkkää negatiivista marmatusta, oikeasti se on ainoastaan hinta, mikä mua tässä paikassa kismittää. Kun on niin kallista, eikä sit kuitenkaan ihan tasoltaan yllä sinne asti. Ruoka on hyvää, ravintolamiljöö kiva, Cokaakin saa pullossa(!! hanacolaa en enää juo, mieluummin sit vaikka vettä.) ja ihanat kolme vegaanista annosta, mutta liian tyyris meikäläisen ottaa “kantapaikaksi”. Mut sit taas toisaalta, ehkä se on juuri tuo hinta, joka tekee tästä hivenen houkuttelevamman?

Loppusanat: Ihanaa, kun näinkin iso ketjuravintola uskaltaa laittaa listalleen kolme vegaanista annosta, ja ne on vielä merkitty vegaanisiksi. Ihanaa, kun ne kolme vegaanista annosta ovat myös maukkaita, eikä mitään hentoisia salaatteja tai kirkasliemisiä keittoja. Ihanaa, kun Cokista saa pullossa. Ihanaa, kun Chico’s on myös Tikkurilassa, eikä aina tarvii mennä keskustaan tai syödä aasialaista, jos haluaa ulkona syödä. Ihanaa, kun se on kuitenkin vähän siistimpi paikka, eikä mikään “räkälä”. Mälsää, kun ruoka on laatuunsa nähden kuitenkin aika kallista.

Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan! Ja se burgerin sämpyläkään ei ollut semmoinen hötöinen! Ens kerralla kokeilen sitä!

Moikka!

xoxo,

Raisa

Ristokin tykkäisi!

Tiistaina tähtäimessä: Kesän pelastus!

Heipparallaa!

Olen neljän nuken myynnillä kerännyt itselleni sievoisen lomakassan! Jee! Yksi nukeista meni kolminkertaisella hinnalla siitä mitä olin siitä itse maksanut. Koittakaapa samaa jollain kännykällä! Hah! Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa! 😀

No, se siitä. Halusin vain kertoa, tai jollain tapaa muistuttaa, ettei kaikki, mikä vaikuttaa ihan hullulta olekaan sitä. Asioilla on niin monta puolta ettei uskoisikaan. Järjettömiltä vaikuttavat nukkeni mahdollistavat nyt sen, että voin Japanissa tuhlata rahaa asioihin, jotka oikeasti ovat järjettömiä, mutta yleisemmin hyväksyttäviä ja varmasti menettävät 3/4 jälleenmyyntiarvosansa siinä kohtaa, kun kävelen ne kassissa kaupasta ulos, esim. vaatteisiin taikka elektroniikkaan. Vaan eipä taida moni vaatteita taikka muita käyttöjuttuja jälleenmyyntihintaa silmällä pitäen ostaakaan. Mutta en ostanut minä nukkejakaan. Tai no, ehkä osan.

Vielä toinen asia ennen kuin päästään itse aiheeseen: Jatkossa nämä säännölliset tiistai -postaukset jäävät pois. Minä tykkään kirjoittaa silloin kun olen iloinen, taikka vihainen, taikka surullinen taikka onnellinen. Mutta en silloin kun viikonpäivä sanoo niin. Joten jatkossa tulen tekemään näitä laadukkaita arvosteluita, haukkumaan muiden liikennekäyttäytymistä  sekä kertomaan teille, mikä on suomen vegeskenessä parasta taikka huonointa ehkä tiistaisin taikka sitten torstaisin, jos se vahvasti liittyy eläimiin ja näin ollen sopii torstain postauksiin.

Ei sitten muuta kuin asiaan.

Vegaanit ja muut eläinten ystävät eivät voi kuin ällistellä kaupan pakastealtaan irtojäätelötarjontaa. Kaikkea löytyy, mutta lehmäntissimaidottomana ei mitään. Tai juuri mitään. Vuodesta toiseen on ollut päärynäpuikko ja jos oikein muistan, niin joku vaniljatuutti. Ja siinä se. Kun taas muiden kärsimyksestä piittaamattomille löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä makuja, ja joka vuosi tulee hillitön määrä uutuuksia. Mutta lälläslää! Nyt Ingman on kunnostautunut ja tehnyt meille oman herkkutuutin! Tofuline Toffee tuutin! Ja pojat! Se on herkkua!! Jos ei hampaat jäätyisi söisin niitä varmaan kolmesti päivässä ja joka kerralla ainakin kaksi putkeen. Niin hyvää se on on!

Kuva arvatenkin lainassa Ingmanin sivuilta.

Vähän sama kuin Vegossa, niin tässäkin on semmoista vegaanisille tuotteille epätyypillistä hävyttömyyttä. Sellaista anteeksipyytelemätöntä hälläväliä asennetta. Suussa sulavaa suklaata, ihanaa makeaa jäätelöä, rapeaa vohvelia ja se karamellikastike! Ai että! Lisää tätä!

Mitä sitten, että se on rakennettu ihmeaineista? Ketä muita kuin jotain ortorektikkoja jaksaa kiinnostaa? Se, että lyhyen kesän aikana kerran pari viikossa vetelee jotain rasvahappojen mono- ja diglysereitä, ja niiden sitruunahappoestereitä ja ammoniummenetelmän sokerikulööreitä ei paljoa meikäläistä hetkauta, kun muutoin syö suht järkevästi.

Onko vähän hieno kuva! Suoraan roskiksesta! 🙂

Niin, tätä tuotetta löytyy ihan peruskaupoista, hintaa en jaksa muistaa. Myös Ingmanin muut Tofuline jäätelöt, erityisesti suklaa ja mansikka (paketit, ei irtona) ovat todellakin rahojenne arvoiset! Muistan kuinka mies, joka oli tottunut Ameriikan ihmemaassa aivan kaikenlaisiin vegaanisiin jäätelöihin, oli Tofulinesta ihan innoissaan. Siis siitä, kuink ahyvää se on. Valikoimasta oli, ja on vieläkin näreissään. Jenkeissä, jossa kaikkea on niin paljon, oli isoissa marketeissa vegaanisia jäätelöitäkin enemmän kuin meillä epävegaanisia.

Mut sit taas toisaalta, jos löytää yhden helmen niin eihän siihen sitten muuta tarvitakaan. Vaikkakin vaihtelu välillä virkistäisikin. No, ehkä silloin olisi aika opetella tekemään jäätelöä itse. En vieläkään osaa. Ainoastaan maustaa kaupan valmista vaniljajäätelöä omilla mausteilla, siinä se.

Ei muuta tällä kertaa. Jatketaan huomenna Keskiviikon Kootuilla!

Kaupan pakastealtaalla tavataan!

xoxo,

Raisa

Tiistaina tähtäimessä: Suomen Parhaat Hedelmäkarkit

Hyvät lukijat!

Olen tehnyt sen taas, olen uhrannut itseni, vapaa-aikani, terveyteni ja osittain jopa perheeni saadakseni teille tänne asiallista sisältöä. Eilen illalla, pitkän työpäivän jälkeen, muun Suomen jo pikkuhiljaa valmistautuessa untenmaille sukelsin minä, urhea ja väsymätön bloggaajanne, markettien kirkkaiden valojen ja kovaäänisten kuulutusten maailmaan ja ostin, niin ostin! omilla rahoillani, rahoilla, jotka olen kovalla työllä ja raadannalla ansainnut, niillä rahoilla minä ostin testattavaksi neljä pussia hedelmäkaramelleja!

Hallelujah!

Hallelujah! Hallelujah!

Hallelujahhhhh!

No, kylläpäs taas innostuin. Tänään siis vuorossa hedelmäkarkkitestausta. Vielä vuosi sitten, ellei jopa niin, että vielä puoli vuotta sitten tämän testin olisi joutunut tekemään eko- ja terveyskauppojen harmahtavilla, kovilla, kumimaisilla ja ennen kaikkea mauttomilla nalle”karkeilla” ja colapulloilla. Ja ah! merkkareilla! Voi pojat! Oikeesti, ei ne merkkarit edes ole mitenkään hyviä, mut kun ne tuli ja osoittautuivat vegaanisiksi, niin koko vegesuomi oli ihan intoa piukassa! Meillä on mainstream karkkeja! Jee! Eläköön eläimet, meillä on merkkarit! Uh. Aika kauan niitäkin sai vatkata käsissään, että niistä sai pehmeitä. Mutta toisin on tilanne tänään! Nyt saa synttäripöytään vegaanilapset muutakin kuin tummaa suklaata ja lakua – sillä nyt Suomestakin saa asiallisia eläinystävällisiä pehmeitä hedelmäkarkkeja ihan perusruokakaupoista!

Ja nämä ihanuudet minä laitoin eilen illalla perheeni kanssa testiin!

Kyseessä on siis tietenkin Fazerin Tutti Frutti sarjan Juizy Apples ja Juizy Oranges, sekä Cloettan Goody Good Stuff Koala Gummy Bears ja Sour Mix Match.

Illalla oli niin hämärää, etten saanut pusseista avaamattomina kunnon kuvia (ja sitä paitsi unohdin ottaa!), joten tässä pöljät kuvat niistä avattuina ja tyhjennettyinä.

Kaikki neljä pussia on ostettu Jumbon Citymarketista, mutta ihan armasti ainakin noita Fazerin pusseja saa ihan kaikkialta. Hintaa oli Tutti Fruteilla (150 g/pussi) 1,55 € ja Goody Good Stuffeilla (100 g/pussi) 1,59 €. Vähän käyttökohteesta riippuen tykkään kovasti tuosta pienestä pussista. Itse en yleensä pysty lopettamaan tosiherkun syöntiä ennen kuin pussin pohja tulee vastaan, ja erityisesti tälläisiä karkkeja syödessä on tärkeää, että se pohja tulee aika pian näkyviin, siis pienen kokonsa johdosta, sillä mulle tulee karkeista herkästi huono olo. Siis just tälläisistä sokerihötökarkeista. Mut sit taas juhlapöytään nuo Fazerin isommat pussit ovat kyllä riittoisammat.

Mä en jaksa vaivata teitä, enkä itseäni, karkkien ainesosilla. Tärkeintä, että ne on 100% eläinystävällisiä, ja makeita. Molemmat näin äkkiseltään näyttää olevat aika fiksuista aineksista tehtyjä, kuten vaikka sokerista, glukoosisiirapista ja nokkosesta. Eikös tämä riitä?

Ja sitten itse asiaan! Eli tuotteiden testaukseen! Uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla sain perheeni mukaan tähän ikävään tehtävään.

Juizy Oranges, Sour Mix Match, Juizy Apples ja Koala Gummy Bears

Saimme jokainen muutaman karkin kutakin laatua, ja näistä sitten tutkimme hajua, ulkomuotoa, suutuntumaa ja lopulta makua.

Hajusta sanottakoon, että nämä karkit eivät haise. Yhtään. Minulla oli nallekarkki suorastaan sieraimessa, ennen kun sain siitä irti yhtä ainuttakaan hajumolekyyliä. Ja se olikin sitten ainoa, josta sitä irtosi. Nämä eivät siis tuoksu, taikka haise. Ainoastaan nallekarkista saattaa jonkinlaista tuoksua saada.

Ulkonäkö. Hassua, mutta kyllä tälläkin on merkitystä. Tulimme siihen lopputulokseen, että nallekarkit hävisivät tässä sarjassa, ja Sour Mix Match kiri voittoon.

Suutuntumasta olimme yksimielisiä, sekä voittajasta, että häviäjästä. Nallekarkit hävisivät tässäkin kohtaa, olivat sitkeimpiä. Ja voittajaksi valitsimme Sour Mix Matchin. Jossa oli sopivasti kaikkea. Sitkoa ja lohkeavuutta, jne.

Lopulta vielä se tärkein, eli makutesti. Voittajan valinta ei ollut laisinkaan helppoa, jouduimme tekemään useita kokeita, ennen kuin saatoimme valita parhaimman Suomalaisen hedelmäkarkin. Häviäjän valinnassa ei ollut vaikeuksia, olimme siitä yksimielisiä, emmekä kaivanneet juurikaan vahvistuskierroksia sen toteamiseksi: Sorry vaan koalat, te nyt vaan ette maistuneet tarpeeksi hyville! (siltikin! parhaita nallekarkkeja, joita Suomesta saa, mennen tullen voittaa kaikki ne aikaisemmat ekokauppojen hedelmänallet.) Nallekarkkeja lukuunottamatta makutestissä ääniä saivat kaikki karkit, voittajaksi kuitenkin päätyi Juizy Oranges hedelmäisen raikkaalla maullaan. Oma suosikkini oli Sour Mix Match.

Joten tokihan sen valitsen koko kilpailun voittajaksikin! Minun blogi, minun päätös! Onneksi olkoon Goody Good Stuffin Sour Mix Match! Sinut on nyt valittu virallisesti Suomen Parhaaksi Hedelmäkarkiksi!! 😀

(useinhan pehmeissä hedelmäkarkeissa on liivatetta, E120 väriainetta sekä mehiläisvahaa, jotka tekevät niistä epävegaanisia)

Makeaa tiistaita!

xoxo,

Raisa

Tiistaina Tähtäimessä: Heluna

Moikkis!

Pahoitteluni eilisestä blogihiljaisuudesta! Pitääkö selitellä? Kiire, töissä ja kaikkialla. Oikeasti.

Tänään onneksi vapaapäivä, olen todella sen tarpeessa. Olo on jopa vähän krapulainen. Ei siis johdu alkoholista, vaan väsymyksestä. No, tänään kerään voimia, ja huomenna kanssa! Ihanaa! Molemmille päiville kyllä menoja, mutta ihan mukavia sellaisia.

Asiaan. Heluna. Meidän kaikkien vegaanien oma Heluna! Heluna on siis vegaaninen pikkupuoti, sekä netissä että ihan fyysisesti Helsingin *vegaanikeskittymässä, eli Kalliossa. Heluna on ennen kaikkea vegaanisten kenkien myymälä, mutta on siellä paljon, Paljon! kaikkea muutakin, kuten esim. tämä ihana laukku!, meikkejä, huulirasvoja ja herkkuja (hahah! Älkää avatko tuota viimeistä linkkiä! Melko suppea valikoima nettikaupassa! Paikan päällä paljon enemmän!) Helunasta voit ostaa myös Pinkkis pussukoita! 😀

Minä olen Helunan suhteen hyvin suojeleva ja tämä “arvosteluni” on melkolailla puolueellinen. (Minä toivon, että kaikki blogiani lukevat ihmiset menisivät heti tämän luettuaan Helunanettiin tai Heluna Shoppiin ostoksille, ja ostaisivat itsensä kipeäksi. Ihan vaan, jotta paikka menestyisi. Ja tokihan se menestyy, on menestynyt jo vuosia. Kiitos meidän välittävien kuluttajien! ❤ )

Heluna sijaitsee siis Helsingissä, Kalliossa. Torkkelinkatu 3 C on tarkka osoite, aukioloajat

• ma 11-17
• ti 11-17
• ke 11-17
• to 11-17
• la 10-14

Minulle ainakin melko haasteelliset, ja olen samaa kuullut muualtakin. Että sinne on vaikea mennä, kun se on aina kiinni. Se on siis kiinni silloin kun työssäkäyvät pääsevät töistä. (vaikkakaan omat työaikani eivät noudata peruskaavaa ollenkaan.)

Liike itsessään on pieni, ja keskellä liikettä on sohva viemässä valtavasti tilaa. Sohva on tietenkin kätevä kenkiä sovitettaessa ja mikäli liikkeeseen tulee hengailemaan myyjättärien kanssa, mutta muutoin se on kyllä vähän liian iso niin pieneen tilaan. Mutta ehkä sillä halutaan viestiä, että tänne sopii tulla myös keskustelemaan vegaaniasioista, ja ylipäätään viihtymään. Sohvapöydällä on veganismi isosti edustettuna esitteiden muodossa.

Koostaan johtuen, ja siitä sohvasta, myymälä on melko lailla ahdas, mutta valoisa, ja tavarat ovat siististi esillä. Ja tosiaan, kaikki tuotteet ovat vegaanisia. On ihanaa, kun joku toinen on tehnyt sen ainesosien lukemisen puolestasi. Sinä voit keskittyä vaan shoppailuun! 😀

Jos pitäisi plussia ja miinuksia listata niin se lista näyttäisi tältä:

+ sijainti, ja nettikauppa

+ hyvä valikoima liiketilan kokoon nahden

+ hintataso

+ tuotteiden vegaanisuus

+ tuotteiden eettisyys ja ekologisuus (kengät tehdään Euroopassa, paljon kotimaisia tuotteita, reilua suklaata, ekologisia pesuaineita, jne.)

+ myymälän valoisuus

+ ihanat myyjät

+ Helunasta saa 5 % alennusta Animalian jäsenkortilla! Jee!

– aukioloajat

– myymälän ahtaus ja “hippimäisyys”

– uutuuksia tulee liian harvoin, siis toivoisin, että tulisi useammin jotain uutta, niin että Helunaan ei aina menisi ostamaan vaan jotain tiettyä, vaan että olisi jotain jännitettä, et mitä sinne nyt on tullut. (tykkään uutuuksista.)

Siinäpä se. Oon ihan oikeesti todella huono tekemään arvosteluita,en vaan jaksa kirjoittaa jonkun kaavan mukaan, kaavan, jota arvostelujen tulisi noudattaa. Minä tykkään Helunasta, ja toivon sinunkin tykkäävän! Eikö se riitä?

Huomiseen!

* vegaanilla on Kalliossa hyvä olla. Kalliosta saa vegaanista pizzaa, vegaanisia ruoka-annoksia tarjoavia ravintoloita on useita sekä itämaisia elintarvikkeita että ekotuotteita myyviä pikkukauppoja on paljon. (Kalliossa on myös paljon spurguja ja kaikenmaailman ihmehamppeja. Näistä vegaani ei ehkä niin välitä.)

xoxo,

Raisa