Puputytön Suosikkituote – Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun “huijasin” ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.

Tämän ostin, se on vielä matkalla.

Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.

Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.

Sometimes my arms bend back – Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?

Tälläisiä aloin sitten tekemään 😀

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta…

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

Säästövinkit hillittömälle

Viimeisimmässä postauksessa olin vähän käärmeissäni siitä toisen tekemästä “paljon hienommasta” nukkepussukasta. Muistanette.

Mutta en ole enää. Sain sen harmistuksen sittenkin käännettyä positiiviseksi energiaksi, joka on kaltaiselleni *** melkoinen saavustus. Tein sitten, tai aloitin tekemään, ihan älyttömän söpöä pussukkaa. Niin, että siitäs sait! Hah! C kyllä sano, etten mä jaksa kauaa niitä tehdä, kun kyllästyn siihen ylimääräiseen pipertämiseen. Niinko kävi työläiden kaulaliinojenkin kanssa. No saa nähdä.

Eilen alkoi taas koulu. jonkun mokan takia vasta eilen. Kalenteriin oli vahingossa merkitty väärä päivä – ihan sama. Siis ei mun moka. Kaikilla sama juttu. Minä en siis yksinäni säätänyt jotain. 😀 Tupla-tupla tunti matikkaa. Onneksi olin käynyt kirjastossa sitä ennen ja mulla oli runsaasi luettavaa. Mitä järkeä siellä käydä, jos ei opiskele. Mutta kun emmä opi mitään kummiskaan. Mä osaan ne mitä osaan ja kuuntelen sen mitä pystyn, muutoin aika kuluu siihen, että yritän olla kuolematta tylsyyteen. Tein myös Hillittömän Säästövinkit. Nää on siis aika extremeä, eikä niitä ole tarkoitettu tavallisille, hillityille ihmisille. Mä kyllä tiedän yhtä ja toista säästämisestä, mutta silloin kun tilillä/taskussa/tms. on rahaa, niin se saa mut ihan villiksi, ihan sama mitä suunnitelmia mulla on, tai mitä päätöksiä olen tehnyt. Niin, huomasitteko missä ongelma piilee, tai ongelman ratkaisu? No toki vois yrittää kehittää jotain itsehillintää…hahahhahahahah! Just joo. Niin, siis silloin kun mull aon rahaa niin heti sen tuhlaan. Rahan oleminen aiheuttaa ongelman. Emmä nyt sitäkään, että rahasta meinaisin luopua “Moneyless Manin” tavoin, mutta heti kun sitä on pitää toimia niin, että se on samantien jemmattu niin, ettei siihen pääse niin helposti käsiksi.

Ongelma nro1. Luottokortti. Luottoraja on mitoitettu entisten tulojeni mukaan. Eli aivan liian iso minulle. Luottorajan lasku HETI kun olen kuukausittaisen pakollisen lyhennyksen tehnyt. HETI. Olen jo ainakin kaksi kuukautta sitä yrittänyt, ja aina on tullut jotain. Nyt ei tule. Kunhan Nordean tyypit vaan reippaasti lyhennyspyyntöviestiini reagoisivat.

Ongelma nro 2. Aina tyhjä tili. Vaikka mulla on monta tiliä, joille kovasti yritän säästää rahaa, niin aina päädyn siirtelemään niiltä tileilta rahat käyttötililleni, että saan laskut maksettua tms. Koska pystyn niitä nettipankissa niin helposti pyörittämään. Yritä siinä sitten säästää jotain. Ihan sama, vaikka tilin nimi on Japaniin 2014. Ratkaisu: Avaa tili, johon ei ole nettipankkitunnuksia eikä pankkikorttia. Asiointi onnistuu ainoastaan konttorissa. Ja kuka hullu sinne jaksaa mennä? Ja kuukausittain tarpeeksi pieni pano, jottei sen summan puuttuminen kirpaise, eikä se ala houkuttelemaan siellä säästötilillä liikaa. Kuukausittaisen pano täytyy myös olla automaattinen.

Ongelma nro 3. Ruokakaupassa on liikaa houkutuksia. Tää on paha. Kauppaan listan ja tarpeeksi pienen summan käteistä kanssa. Ei korttia mukaan pelastamaan! Mikään ei ole niin kuumottavaa, ja saa niin säästäväiseksi kuin kortittomuus.

Ongelma nro 4. Välipalat jne. on kivoja. Ja kalliita. Vegaanivinkki: Ota eväät mukaan kaikkialle. Juomat kans. Vegaanit siis tätä ovat tehneet jo ikuisuuksia, ei ehkä niinkään rahansäästön kuin ulkonasyömisen mahdottomuuden vuoksi. Toimii kummin päin vaan 🙂

Eiköhän näillä pääsis jo alkuun. Otin pankkiin yhteyttä tosta luottorajan pienennyksestä sekä yhden tilin “piilottamisesta”. En tiedä koska uskaltaudun ruokakauppaan ilman korttia.

Hyvä vire! Nyt mentävä ompelemaan!

xoxo,

Raisa

Melkein kokonaan tekopirteä postaus

Jotenkin ihan kökkö viikko, tai kaksi, tai kuukausi tms. takana, mutta tästä huolimatta aion tehdä iloisen (teeskennellyn) postauksen.

Ensiksi iloista asiaa ruoasta. Eikä tarvii edes teeskennellä. Muutama ilta sitten tein ihan käsittämättömän hyvää “japanilaista” ruokaa.  “Katsu” leikkeitä, kaalisalaattia ja riisiä. Enkä ottanut kuvaa. Jännitti kovasti, useastakin, tai no – kahdesta, syystä. Meillä oli lapsivieras syömässä. Se on aina kuumottavaa, kun lapset ei yleensä ole innoissaan meidän kummallisista ruoista. Kerroinko tytöstä, joka oli oksentamaisillaan porkkanoista hernekeitossa? Sen mielestä oli ihan käsittämätöntä, että hernekeitossa olis porkkanoita. Masentavaa. No mutta, siis nyt tarjosin näitä juttuja, joita en ollut aiemmin näillä nimenomaisilla resepteillä tehnyt ja sitten kun kävi vielä niin, että seitan, jota mun piti siihen katsuun tehdä (katsu on siis perinteisesti sian lihaksista leikeltyjä paloja, jotka leivitetään ja paistetaan öljyssä ja tarjotaan tonkatsu-kastikkeen kera) olis kestänyt yli kaksi tuntia ja mä aloin kokkaamaan joskus kuuden aikoihin…Niin, ajattelin sitten kypsentää sen eri tavalla ja vaan toivoa parasta. Kaalisalaatissakin oli ihan hirveesti kaalia ja joitakin aineksia, joita meillä ei ollut, jotka jouduin sitten korvaamaan muilla, enkä yhtään tiennyt tuleeko mistään muusta kuin riisistä hyvää. Ja saateri, se oli ihan saatanan hyvää! Seitan ei ollut yhtään kosteaa, vaan just sellasta älyttömän rapeaa, olematta yhtään kuivaa. Just täydellistä. Ja lapsivieraskin tykkäs 😀

Eilen sitten halusin viedä Herra C:n ulos, mutta koska sitä ravintolaa ei vielä ole olemassa mihin halusin sen viedä joduin soveltamaan. Tein sen ravintolan kotiin 🙂 Tarjolla oli oluttaikinaisia sipulirenkaita, mustapapupihvejä hampurilaistyyliin ja spesiaalilimut.Ihan älyttömän hyvää. C sanoi, että sipulirenkaat ehkä parasta mitä koskaan tehnyt.
Tossa lautasella muuten pieni nokare siitä aiemmin kertomastani kaalisalaatista, joka siis sekin oli hyvää ja sopi hyvin rasvaisten leikkeiden kanssa.

Sitten niihin väkisin kaivettuihin asioihin. Raha. Olen ollut maailman tylsin, mitä tulee raha-asioihin! Ja tylsähän siis aina tarkoittaa vastuullista ja harkitsevaa, hiljaista ja harmaata. En ole ostanut mitään, en ole törsännyt, enkä pistellyt menemään. Yhteen nukkeen säästin, kunnes yksi yö vaan tajusin, etten sitä tarvitse. Enkä halua sitä tullijännitystä ja harmistusta. En ole näitä nykyisiänikään ennättänyt hoivata ja kuvata. Johon on kyllä tulossa ihan muutaman tunnin päästä muutos, kun mennään kaverin kanssa Kaivariin kuvaamaan tyttöjä 😀 Mutta siis, olen hienosti saanut kirittyä. Tai no, en vielä. Mutta siis ajatuksissani jo. Ja kun tilille on tullut rahaa, niin se ei ole tarkoittanut sitä, että se olis ihan saman tien sieltä kadonnut kaiken maailman rästien makseluun. Tai no, on se melkein. Mutta olen kuitenkin kartalla raha-asioistani ja ne ei tällä hetkellä ahdista yhtään, vaan päinvastoin tuovat jopa mielihyvää.
Postimerkkejä tilasin. Ja eilen koruosia. Kankaita olin tilaamassa, mutta ajattelin, että käytetään nyt noi mitä on. Vaikkakin nyt kun teen noita Blythe pussukoita, niin tarvii aika lailla erilaisia kankaita. Olen muuten saanut ihan hillittömän määrän aiemmin huiveja (älä kysy!) varten ostamaani fleeceä käytettyä loppuun asti. Hiukanko siistiä!?! Nyt sunnuntaina saan laittaa taas YTK:lle (mikäli se nyt oli sen nimi) sen “apuraha-anomukseni” ja en yhtään sitä ole odottanut. Toisin kuin viime kuussa, jolloin laskin tunteja, minuutteja ja lopulta ehkä jopa sekunteja siihen, että sais sen pistettyä eteenpäin ja sit ne muutamat päivät, ennen kuin se raha tuli tilille oli sellaista varjoissa luikkimista, ettei velkojat vaan huomaisi…Nyt on siis ihan eri ääni kellossa! Ja se on kuulkaa hienoa se!

Oikeasti asiat on siis hyvin, minulla taas joku juttu meneillään. Viime yönä joku yritti puukottaa mua, meillä kotona, joten onneksi oli veitsetkin meidän veitsien mukaisesti niin tylsät, ettei niillä muuta saanut aikaiseksi kuin pienet nirhaisut. Minä sain veitset itselleni, mutten kuitenkaan halunnut vuorostani sitten iskeä minua puukottanutta, joten löin häntä (nainen, jonka lapsi huusi vieressä) veitsien kädensijalla päähän.

Niin, loppua kohden tajusin, ettei tämä läheskään kokonaan tekopirteä ollutkaan. Tätä kirjoittaessa facebookharmitus laantunut ja nyt hyvillä mielin lähden laittamaan nukkeja valokuvauskuntoon 🙂

xoxo,
Raisa
j.k. Ihanaa, ja ihanan sekavaa kun on syysloma!

Kamalaa tyytymättömyyttä taas

Hassua, olen omasta tyytymättömyydestäni vähän innoissani. Sillä vanhastaan tiedän, että tästä (ehkä) seuraa jotain. Ei kukaan tälläisenä tylsimyksenä ikuisuuksia jaksa. Joten jonkin muutoksen on jossain kohden tultava.

Työttömyys on ihanaa, mutta en kyllä millään jaksais tätä enää. Pitää olla jotain tekemistä. Vaikka kyllähän mä paljon teen ja silleen, mut silti. Tahtois elämälle taas jonkun tarkoituksen. Työn, jolla olis jotain merkitystä. Eikä niin, että istuis jossain yhdeksästä viiteen vaan palkan takia.

Kuva löyty kun googletin diner. Riittääkö creditiksi?

Jos mulla olis rahaa, tai jos en pelkäis (mitä?) niin kamalasti, niin arvatkaa mitä haluaisin!!! Arvatkaa! Amerikkalaistyylisen dinerin. Sen mä haluaisin. Ja siellä tarjottais tosi perinteisiä amerikkalaisia ruokia. Vegaanisisina, tietty. Ja siellä tarjoilijat hymyilis.

En tiedä tarjottaisko siellä arkiaamuisin aamupalaa, mut viikonloppuisin ainakin! PAnnukakkuja ja ranskattaren paahtoleipää. Ehkä raakapuuroa Mr. C:lle ja muille kaltaisilleen. Lounaaksi keittoja, hampurilaisia, ranskalaisia ja mitä muuta amerikkalaista sitten keksisinkään. Jälkkäriksi Twin Peaks tyyliin kaupungin parhaat piirakat. Pirtelöitä ja jäätelöannoksia. Päivällistä siellä ei ehkä tarjottais ollenkaan? Niin, että ehkä se olis auki vaikka seitsemästä kolmeen. Eikä, kun eihän nuoret vois sitten siellä notkua juomassa kolajuomia pillillä. Täytyy hioa tätä vielä.

Mutta ei. Sehän voisi epäonnistua. Ja mitä sitten tapahtuisi. Maailma vähintään loppuisi. Menisi talo alta ja ihmiset pilkkaisivat.

Niin, mutta siis kamalan tylsää täällä taas ja jotain ajatusleikkejä pitää kehitellä. Oikeasti tyytymättömyydestä voi kummuta paljon hyvääkin. Enkös siitä just eilen kirjottanut, että jos me vaan tyytyväisinä möllöteltäis kaiket päivät, niin ei maailmassa mikään muuttuis. Eipä siinä, että kaikki meidän aikaan saamat muutokset aina niin hyviä olis…

Eilen vähän selvittelin raha-asioitani.Sain jotain ihmetemppuja tehden raavittua kaikilta tileiltäni kasaan sen verran, että lainanlyhennys on nyt turvattu. Seuraavana päivän lankeavat vesi ja sähkö ovatkin sitten eri juttu. Mutta ainkain C:lle pitäis tulla rahaa ennen kuin niitä aletaan karhuamaan, joten eiköhän nekin saada hoidettua. Laitoin kaiken paperille, velat ja tulevat rahat. Kyllä se tästä oikeaan suuntaan on menossa, kunhan pysyttelen hyvin kaidalla, nukettomalla polulla. Mutta aikuisten oikeasti mun ei edes tee uutta nukkea nyt mieli. Ompeluissa, koulussa ja lukemisessa menee niin paljon aikaa, etten oikein edes ennätä leikkimään nykyisillä nukeillani. Eds Goldie, se “viimeinen” nukke, joka minun on ihan pakko saada, ei vaikuta tällä hetkellä yhtään niin himoittavalta.

Yleensähän tässä vaiheessa, kun on näin kamalan tylsää viihdytän itseäni tilailemalla netistä ties mitä, uutta ja ihanaa. Joita odotellessa saakin mukavasti jännitettä ihan tavallisen tylsäänkin päivään. Nyt ajattelin ihan vaan kärvistellä tämän tylsän kauden läpi, ilman shoppailua.

On muuten hyvä, ainakin siellä kaaoksen keskellä, kirjata menoja, velkoja ja tuloja ylös. Vaikka se olisi kuinka masentavaa. Ainakin niin pysyy vähän kärryillä, ja jos jotain katastrofaalista on tapahtumassa on siihen paremmat mahdollisuudet vaikuttaa etukäteen, esim. soittamalla vaikka laskun lähettäjälle ja pyytämällä lisää maksuaikaa tms.

Mutta hei, nyt tää lälläri menee yläkertaan ompelemaan. Eilen sain valmiiksi neljän Blythe pussia, joista kaksi päätyi epäonnistuneina omaan käyttöön! Hargs! Miten tylsää!! Fleece on kamala materiaali (ommella ja työstää)! Ennen kaikkea harmittaa, kun niiden tekeminen on niin hidasta ja sit käy noin, että ihan siinä viime metreillä huomaan, että tää on kyllä ihan vinossa. Ei auta. Purkaminenkin on niin mahdottoman hidasta, että aika pian tulee se raja vastaan, missä on nopeampaa tehdä kokonaan uusi kuin korjata. Mutta on ne hienoja! Sitten kun ovat hienoja! Mua pelottaa täällä kerskua myynneillä, kun ties kuka lukee, mutta sanotaanko, että nyt valehtelen, yritän tehdä vaikutusta teihin: 5 min sitten myin kaksi Blythe pussia Australiaan (niitä oli kolme myynnissä), yksi tilaus odottaa, että C kuvaa sen ja laittaa myyntiin, eilen tuli mittatyötilaus kannettavalle kaiuttimelle, samoin eilen meni yksi tilaustyö kaupaksi ja lisäksi oli tullut vielä kyselyä teepussi lompakosta :). Ai nii, ja vielä yksi Blythe pussukka on tilattu eilen :D, ei suoraan kaupasta ostettu, vaan tietystä kankaasta pyydetty.

Ei se tietenkään aina ole näin vilkasta, mutta välillä tää tuntuu ihan oikealta työltäkin. No, jotta jatkossakin tulisi tilauksia ja saisin jotain uutta ja ihanaa kauppaankin myyntiin, niin nyt täytyy jo mennä!

xoxo,
Raisa

Suosikkikirjani limitettynä omaan elämääni (asiaa rahasta)

Tarkkaavaisimmat lukijat saattavat muistaa, että suosikkikirjani on Linda Cockburnin (hihii!!) kirjoittama Living the good life, nimi jota en meinaa ikinä muistaa! Siis kirjan nimi, naisen nimen muistan aina 🙂 Joo, kirjan pointti oli se, että Lindan kolmihenkinen perhe vietti kuusi kuukautta käyttämättä yhtään rahaa. Tai ainakin pyrki siihen.

Mun pitäis nyt kuukauden ajan pystyä samaan. Sain rahaa keskiviikkona, maksoin heti kauheen pinon laskuja (hammaslääkäriä, auton vakuutusta ja muuta ylimäärästä, mitä ei normikuukausina ole) ja niinhän siinä sitten kävi, että seuraavat kolme viikkoa ja neljä päivää pitäis pärjätä ilman rahaa. Vähän ankeeta, mutta samalla innostavalla tavalla haastavaa. Tulee taas leivottua ja tehtyä itse enemmän asioita. Ja voispa niitä leipomuksia ehkä kaupitella eteenpäinkin. Kypsyispä vaan ne omenat, niin vois tehdä omenapiirakkaa.

Omenoista tuli mieleen, että jostain syystä meidän omenapuu on tänä vuonna tehnyt ihan huippuomenat! En kyllä tosiaan tiedä niiden mausta vielä mitään, kun ne on vielä niin kirpeen raakoja. Perunatkin nostin maasta, toivottavasti en liian myöhään! En tiedä olivatko jo kerenneet paleltumaan. Ja jos perunan hiiliketjut pääsee pakkasen takia katkeamaan tärkkelys muuttuu sokeriksi…ja niin saadaan bataattia (sweet potato) 😉

Ennen kuin olette soittamassa sossutädeille, niin mainittakoon vielä, että kyllähän mun miehellä on rahaa ja osasyy siihen, ettei mulla ole yhtään on se, että tässä kuussa C ei tavallisesta käytännöstä poiketen antanutkaan mulle yhtään rahaa sähköön ja muuhun, joten sillä on enemmän ja mulla vähemmän. Joten kyllä lapset saavat paahtoleipänsä ja sokeriset jogurttinsa (onneksi oli citymarketissa Oatlyn litraset jogurtit tarjouksessa, ja ostin niitä viime kauppakerralla kaksi!).

Kun tämä kuu on ohi, olen toivottavasti vahingosta viisastunut niin, että alan taas säästämään jotain pientä puskurirahastoa, enkä käytä jokaikistä irtonaista senttiä nukkeihin. Kulunut kuukausi oli alkuun todella huoleton ja oikeastaan täysin ääk! sellanen ihan mahdoton, mitä rahankäyttöön tuli ja olin aika pulassa kaikkien rästijuttujen kanssa, mutta nyt on taas kaikki jonkinlaisessa hallinnassa. Ja tosiaan, kunhan vyötä pidetään kireällä lokakuu, niin marraskuun puolella mun pitäis ensimmäistä kertaa vuoteen? saada luottokorttia lyhennettyä ihan oikeasti ja sitä kautta myös pienennettyä sitä luottorajaa. Ajattelin, että reippaana tyttönä puolitan sen!

Tää on niin hassua, kun mun rahankäyttöni(kin) on niin laidasta laitaan heittelehtimistä. Ja tavallaan kuitenkin, kaikesta huolettomuudesta huolimatta olen todella säästäväinen ja varovainen rahan kanssa. Mulla ei ole ikinä, koskaan mikään mennyt perintään, ei ole mitään maksuhäirömerkintöjä tms. Niin, ettäs tiijätte!

Mutta tiiättekö mikä harmittaa? Myin Jameraan mun äikän kirjan, sain siitä n. 20 euroo, mulla oli lisäksi jotain hiluja niin, että kun Ekolosta kävin C:lle jotain ostamassa, niin C maksoi takas 20 euron setelillä. Mulla on melkein viikon ollut se  rahapussissa ja se on tuntunut tosi hyvälle. Mutta nyt samperi soikoon jodun antamaan sen lapsille viikkorahaksi. En koko rahaa, mutt 7 euroa per mukula. Mulle itelle jää 6 euroa. Plääh. No, ehkä ne ei teekkään hommiaan tänään, eivätkä ole siten oikeutettuja pieneen palkkioonsa 😀

Parin vuoden takaista satoa. Tänä vuonna ainoastaan salaattia, lehtikaaalia ja perunaa

On tosi outoa puhua tälleen rahasta. Tai siis ei, musta ei ole oikeasti yhtään outoa, mutta on aika kuumottavaa, kun mä olen joskus saanut sitten kuulla näistä sellaiselta ihmiseltä, jolta en ylipäätään muutenkaan haluais ikinä kuulla oikeastaan yhtään mitään. Niin mulle on sitten tullut sellainen olo, ettei näistä pitäis puhua. Ja sit taas muistan miten joskus joku tuttu kertoi, miten niillä ei ollut rahaa edes hammastahnaan. Vaikka mä kuinka olisin käyttänyt kaikki rahani, ei meillä ikinä ole ollut oikeesti sellaista tilannetta, ettei meillä olis yhtään rahaa, niin ettei vaikka just hammastahnaa vois ostaa. Ja meillä on muuten hammastahnakin paljon kalliimpaa kuin marketin perustuubit. Nii, et oikeesti me ollaan kyl aika pirun varakkaita.

Mutta mutta. Mulla on pirun hyvät ompeluprojektit meneillään! Olen keksinyt ommella nukeille sellasia kuljetuspusseja ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton! Niin, että nyt on taas mentävä!

xoxo,
Raisa

Japanissa olis paljon paremmin.

Enkun koe oli kamala. Ja lisäksi tulin vielä kipeäksi. Ja vielä pisteeksi i:n päälle minua vaivaa näkymättömyys. Olemattomuus. En kestä. Japanissa olisi paljon paremmin. Siellä olisi lämmintä, kiusallisen kuumaa jopa, siellä olisi ymmärrettävää olla näkymätön, sillä siellä ei olisi vastaavanlaista reflektoivaa pintaa kuin täällä. Siis ystävät ja tuttavat toimii täällä niinä heijastavina pintoina. Ja kun niistä ei heijastukaan mitään on se aika rankaa.

Olen kyllästynyt hallitsemattomaan köyhyyteen, joten olen tehnyt pyhän päätöksen muuttua, jälleen kerran. Kunhan pöly tästä tasaantuu aion ottaa ohjat käsiini ja alkaa jälleen hallitsemaan raha-asioitani, ilman että ne hallitsisivat minua. Kyllästyttää jatkuva solmu mahassa. Laitoin kahdesta nukkefoorumista facebookissa itseni uutisvirran ulkopuolelle. En ihan pistänyt itseäni ulos, sillä ehkä haluan osan nukeistani pistää kiertoon. Ja se ei onnistu, jos ei ole siellä jäsenenä.

Nuikuin älyttömän huonosti. Kamalia painajaisia ja hirveä kurkkukipu.

Syyskauden aloitti Emmi Itärannan Teemestarin Kirja. Olen muutaman sivun päässä lopusta, ihan hyvä kirja ollut. Paikoitellen hidas ja semmoinen haahuileva. Ärsyttää, kun jotkut kirjailijat on sellaisia, ettei ne saa asiaansa kerrottua ilman seitsemää korulausetta. No, joka tapauksessa luettava kirja.

Multa on lähes kaikki tee loppu. Onneksi Damista ostin jotain kurkkukiputeetä. Siitä varmaan se kurkkukipukin tullut 😉 Mutta se on saanut aikaan sen, että olen jälleen alkanut hyödyntämään kasvimaan villinä rehottavaa minttua. Aina kun juon sitä laskeskelen mielessäni kuinka paljon säästän rahaa ja luontoa 🙂  Toissapäivänä pakastin hervottoman säkin lehtikaalia, ja sitä tehdessä myöskin myhäilin rahan ja luonnon säästymistä. Ennen kaikkea pinaatti sillä korvataan talvisin, eikä se pinaatti nyt niin kamalan kallista kyllä ole, mut silti! Jos maailma nyt pelastu, niin tiedätte ketä tulla kiittämään!

Mä olin viime viikonloppuna 20-30 muun aktiivin kanssa juonimassa kaikkea kivaa muun maailman päänmenoksi Tuusulan Rusutjärvellä. Kerron siitä sitten enemmän ja kuvien kanssa, kun voin paremmin. Kerroinko muuten jo, että se bilsakin meni ihan päin helvettiä?

Hitto, onkohan mitään mikä ei olis päin helvettiä? Huomenna on taas hammaslääkärikin. No, onneksi lapset tulee tänään kotiin, tai no, Hapsi tuli jo eilen, leirikoulusta. Jouduin heittämään sen aamulla autolla kouluun, kun oli niin pahasti myöhässä ja bussilippukin kateissa. Joutuu reppana kävelemään kotiin. Ihan varmaan menee pummilla. Mistä lyödään vetoa. Siltikin ne lapset on se ankkkuri. Vaikken mistään äitien lapsi-lällyn-lällyn -jutuista välitäkään. Silti.

moi nyt.

Pyttipannu

Eilen olin tehokas. Unohdin kyllä opiskella, mutta onhan mulla vielä tänään aikaa. Vaikkakin pitää kyllä hakea Pinpulan passi ja viedä muksujen rahat pankkiin ja siirtää ne mun tilille ja mun tililtä siirtää ne luottokortille 😉 Kun ei itse pysty hoitamaan raha-asioitaan niin otetaan lasten rahat käyttöön 😉 (ja sit teille, joilta meni jo herne nenään ja kahvi väärään kurkkuun tiedoksi, että laskin leikkiä, osittain. Lentolippujen ostoa varten tämä kikkailu.)

Niin, mutta siis siihen tehokkuuteen. Sain ison askeleen eteenpäin niitä tilattuja kuukuppipusseja! Se tilaus kyllä pitää piakkoin saada valmiiksi, että saan sen myös eteenpäin! Lisäksi tein hedelmäpusseja. Mä en ihan tiedä syytä sille, tai siis mua harmittaa ihan hirveesti se miten huoletta ihmiset ottaa niitä hedelmäpusseja kaupasta ja sit ne heti hajoo, niitä menee tuolla tuulen mukana, ne päätyy järviin ja jokiin, ja toisaalta ne kestokäyttöiset on niin ihania 🙂 Niin mä sitten päädyin tekemään niitä. Olen niitä tehnyt aiemminkin, joskus ihan tehtaillutkin, mutta emmä tiedä haluanko mä niitä Pinkkikselle laittaa myyntiin. Aika paljon olen kyllä niitä kankaita haalinut, kaikki kyllä siis kierrätyskamaa, etten sentään mitään uusia materiaaleja niitä varten hanki.

Lisäksi leivoin, tein seitanmakkaraa ja papupihvejä (uunissa noi kaikki) ja muutenkin hyvää ruokaa tein (pyttipannua) ja lisäksi sain Tehtaan suht siistiksi. Pinpulan avustuksella (maksoi euron) sain myyjäiskamatkin purettua. Hyvä hyvä! Ja illalla vielä katsottiin elokuva, josta oikein opettelemalla opettelin nimen ulkoa: Beasts of southern wild. Oli erilainen! Ja hyvä!

Isä kävi tuomassa mun veropaperit. Ei sanaakaan siitä, että melkein viikon odotin sitä synttärikahveille jemmaillen herkkuja sitä varten niin, että lopulta syötiin melko ilmaantuneita keksejä sitten keskenämme. Sovittiin sen kanssa hyvissä ajoin päivämääriä, joita siirreltiin viikon edetessä ja lopulta sitte se ei vaan ilmaantunut. No, ehkä se ei kerinnyt. Tai sillä oli parempaakin tekemistä. Yritän olla välittämättä. Kuitenkin paperita tuodessaan se sanoi, että mähän saan kivat palautukset. Ainahan mä olen saanut, kun maksan liian isolla veroprosentilla, ihan vaan sen takia kun olen muuten niin huono säästämään. Niin ajattelin että se oli jotain arvioinut, siis täyttäessään niitä papereita. Mut sit kun mä ite kävin niitä läpi, kun piti laittaa allekirjoituksia, niin huomasin, että siellähän se palautus summa olikin ihan kokonaisuudessaan, ja oli ollut jo iät ja ajat, mä en vaan veroahdistuksissani ollut sitä älynnyt. Ja hittolainen, se ei ollutkaan mikään ihan pikkusumma, vaan just sen verran että mä pääsen kuin pääsenkin Japaniin ens vuonna. Olen siitä haaveillut ihan kauheesti ja yrittänyt onnettomasti säästää siihen rahaakin (tällä hetkellä siihen kassaan kertynyt ehkä n. 50 euroa…), sillä ens vuonna tulee 10 vuotta mun ekasta matkasta ja ens vuonna olis myös Hello Kittyn 40 v. synttärit! Ekalta reissulta ostin sitä 30 v. sälää ja nyt olis kyllä hienoa ostaa jatkoa! Vaikken Kittyjä erityisemmin enää keräilekään.

En uskalla elätellä toiveita kirsikankukkien näkemisestä, mutta keväällä aion sinne sitten mennä. Olen ollut kahdesti kesällä, kerran  alkutalvesta ja kerran talven ja kevään kynnyksellä. Kevät siis kokematta 🙂 Joo, mut leijutaan tästä sitte myöhemmin 🙂 Ja kyllä mä joudun siitä osan käyttämään lainan lyhennykseen, mutta aion kyllä mennä sinne matkallekin! Kunpa vaan saisin järkeistettyä tota rahankäyttöä arjessa.Fiksu ja kurinalainen tietenkin käyttäis koko summan lainojen maksuun.

Päivälliseksi tein pyttipannua. Pyttipannu on niin hyvää! Olin Faunan ohjeilla tehnyt makkaran, hitto pitääkö hakea nyt se kirja ja kirjoittaa tarkat mitat? Plääh! Olette tylsiä!
Murea perusseitan gluttenijauhoista:
4 dl gluteenijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
1 tl mustapippuria
3 tl savupaprikajauhetta
3 valkosipulinkynttä
reilu 3 dl vettä
0,5 dl öljyä
2 rkl soijakastiketta (mun mielestä kolme rkl ja siltikin vielä ripaus suolaa)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nesteet keskenään, yhdistä. Vaivaa muutama min. Muotoile siitä vaikka metso, ihan sama ja pistä folioon käärittynä uuniin 175 asteeseen ja paista muodosta riippuen 45 min-1,5 tuntia (mieluummin vähän liian kypsä kuin raaka, sellanen ranteen paksuinen käärme oli meillä uunissa reilun tunnin)

Sitä sit käytettiin pyttipannuun  vähän reilu puolet. Loput viipailoin ohueksi, leivänpäälle laitettavaksi.

Pyttipannuun paljon keitettyjä perunoita, sipulia, grillimaustetta, suolaa, kookosöljyä paistamiseen, tarjolle bbq kastiketta, kurkkusalaattia, ketsuppia ja sinappia. Älyttömän hyvää!!

Tässä samalla kun tätä postausta kirjoitan luin sähköpostiani ja siellä oli tieteo, että kolmas kirjani on tullut painosta ja joko noudettavissa toimistolta tai sitten odotettavissa postiin! Mä olin tietenkin ryntäämässä hakemaan sitä, mut sit muistin et mun on ihan aikuisten oikeesti tehtävä ensin läksyt. Hitto, pitääkö mun odottaa et se tulis postiin? Ei kyllä pysty! Tää on muuten mun kuudessadaskuudeskymmeneskuudes postaus. Melko perkeleellistä menoa! 😉

Aamulla olin taas siellä sen hoitsun luona, kerroin siitä kuinka paljon lapsena leikin. Barbeilla ja poneilla. Ihan koko ajan. Enkä vaan yksien kavereiden kanssa, vaan oli kahdet eri leikit kaksien eri akvereiden kanssa ja sit vielä yhdet leikit erikseen, yksin leikittäviksi. Kun ei kaverit aina jaksanut. Tai saanut. Mä sain leikkiä kunnes tipahdin. (…)

Nyt sitä kemian työselostusta tms. väsäämään.

xoxo,
Raisa

Kulutusmyyttien Murtaja

Jotta voin laittaa ton lehden kiertoon täytyy tehdä ensin postaus niistä kulutusmyyteistä. Puhuin tästä siis hiljattain, ja lupasin postata siitä jotain.

Kyseessä on siis Luonnonsuojelija -lehden 1/2013 numero. Sain ilmaiseksi kirjastosta 🙂 Oikein hyvää luettavaa, suosittelen jos jossain satutte siihen törmäämään. Mä aion kirjoittaa ne myytit sellaisenaan, mutten taida jaksaa kirjoittaa sanasta sanaan sitä, miten ne murretaan, vaan teen niistä tekstiin pohjautuen oman versioni. Ok?

1. Myytti: Suomi on ollut “aina” kulutusyhteiskunta. Fakta: Kehitys alkoi vasta 50 -luvulla, mutta vasta 80 -luvun Suomesta voitiin puhua runsauden yhteiskuntana.

2. Myytti: Hyvinvoinnin kasvu ja luonnonvarojen kulutus kulkevat käsikädessä. Fakta: Hyvinvointi kasvaa vaurauden mukana tiettyyn pisteeseen, kunnes pysähtyy. Nyt suomalaisten kulutus on paisunut täysin kestämättömäksi, eikä hyvinvointi ole yhtään lisääntynyt. Päinvastoin kääntynt laskuun 90 -luvulta lähtien.

3. Myytti: Ylikulutus johtuu “turhakkeista”. Fakta: Turhakkeita (mm. lasten aterioiden kylkiäiset, lehtipuhaltimet) välttelemällä ei vielä ratkaista ilmastohaastetta. Tärkeämpiä ovat arkiset valinnat: asuminen, liikkuminen ja ruokailu). Erityisesti ruoan kohdalla huomio on kiinnittynyt epäolennaisiin seikkoihin:kauppakassien sijaan pitäisi miettiä kassin sisältöä, pakkausten sijaan hävikkiä, tuontiruoan sijaan kauppamatkoja)

4. Myytti: Ylikulutus johtuu hedonististen shoppailijoiden heräteostoksista. Fakta: Ei johdu. Taas palataan siihen arkikulutukseen.

5. Myytti: Laaja ympäristöherätys ratkaisee ylikulutusongelman. Fakta: Ihmisillä on hyvä tahto, muttei hyviä tekoja. Näinhän se aina on.

6. Myytti: Kuluttajakuninkaat johtavat ympäristövallankumousta. Fakta: Kuluttajat vain harvoin avaintekijöitä markkinoiden vihertämisessä. Vaikuttavimmat toimenpiteet tehdään poliitikoiden ja suurempien yritysten toimesta. Tähän haluan kyllä sanoa oman sanani: Poliitikot eivätkä varsinkaan yritykset kuitenkaan tekisi näitä ympäristöparannuksia, jolleivat “tavikset” niitä haluaisi/vaatisi. On ihan pöljää vedota siihen, että suurin osa ympäristöongelmista on isoimpien yritysten aiheuttamia, ei ne huvin vuoksi vesistöjä ja ilmaa pilaa, kyllä ne niissä tehtaissaan tuottaa viime kädessä meille kuluttajille kaikkea kivaa.

7. Myytti: Ekotehokkuus ja palvelutehokkuus hoitavat ympäristösaasteet. Fakta: Jevonsin paradoksin mukaan jonkin reurssin käytön tehostuminen johtaa  keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen.

8. Myytti: Suomen korkeat päästöt johtuvat korkeasta teollisuuden rakenteesta. Fakta: Pitää paikkansa vain osittain.

9. Myytti: Kaikki kannattavat ekotehostamistoimet on jo tehty Suomessa. Fakta: Tutkimusten mukaan suomalaisten tuotteiden päästöintensiteetti euroa kohden on kansainvälisesti katsottuna suht korkea.  Esim. Ruotsisa, Saksassa ja Espanjassa tuotetaan paperituotteita, elintarvikkeita ja jätehuoltoa pienemmillä päästöillä.

10. Myytti: Ympäristöhaasteiden kriisiytyminen on väistämätöntä. Fakta: Paljon erilaisia ympäritönkannalta hyviä tekoja on vielä tehtävissä. Tarvitaan iso kultuurinen muutos, joka tekee kestävistä toimintatavoista normaaleja – parhaimmillaan myös helppoja, hauskoja ja halpoja.

Osa tosta oli ehkä vähän sellaista tylsää, mutta sitä ei mielestäni koskaan voi liiaksi jauhaa, että ne jokapäiväiset valinnat ovat ne, jotka ratkaisee. Ihan sama vaikka jonkun laihdutuksen suhteen. Yksittäisillä ostoilla ei tasapainoa vielä järkytetä, mutta päivittäisillä valinnoilla kyllä. Ja siitä olis päästävä pois, ettei yksi ihminen tälle mitään mahda. Usko pois! Sinä et ole yksin! Ihan niinku vaikka yksi vegaani ja sen lihan ostamatta jättämiset ei vaikuta yhtään missään. Mutta kun niitä vegaaneita onkin kymmeniä, satoja ja tuhansia, niin kyllä se alkaa tämän kokoisessa maassa Atriaa ja HK:ta jo vähän hirvittämään. Sama pätee ympäristöasioihin.

Yks asia, mikä musta on jotenkin todella hienoa, on auton jättäminen pihaan ja kulkeminen pyörällä. Silloin ihan konkreettisesti sä olet tekemättä jotain ympäristölle haitallista. Varrattuna vaikka siihen, että kaupassa ostaisit luomuomenoita tehotuotettujen sijaan. Eihän sellainen missään tunnu. Mutta se, että sä et päästäkään ilmaan niitä kun auton päästöjä – se on ihan konkreettisesti niistä päästöistä pois! Just vaikk ajoku lentomatkailu, jota monet ympäristötietoiset ihmiset kaikesta huolimatta paljon harrastaa, niin se kone nousis ilmaan ilman niitäkin, mutta se auto siellä pihassa ei liiku, ellet sinä sitä liikuta! (tietenkin ne navetassa olevat lehmät lypsetään, ja broilerit tapetaan siitäkin huolimatta, että vegaanit ei sitä rahoita, tälläisissä asioissa se näkyy vasta pitkällä aikavälillä, tuottavuuden laskuna).

Nyt siellä on kyllä viheliäisen paljon lunta, mutta onneksi on ihana ilma kävellä! Josta tuli mieleen, että ajattelin nyt yrittää kävellä oikein paljon, jos sais sillä yhtään noita ylimääräisiä sulateltua. Tekee hyvää Ristollekin. Aamulla oltiin sit oikein pitkällä lenkillä. Oli mukavaa.

Mietin kävellessä, että olen kyllä aika mahdoton. Kun “repsahdan” niin teen sen tosi huolella, joka osa-alueella yhtä tehokkaasti. Kuten koulu, raha-asiat, nuket, syöminen. Ja sit kun olen kunnolla, olenkin todella esimerkillinen. Kun olen tuhma, olen todella tuhma, ja kun olen kiltti olen ihan super kiltti. Aika rasittavaa. Mutta en usko että viihtyisin muunlaisessa ihmisessä. Kyllä vähän hullu täytyy olla. Mut silti. Vähempikin riittäis.

Postissa tuli kemian kokeeni. En meinaa kehdata kertoa. 7+. Sain kyllä paremman arvosanan mitä opiskeluaktiivisuuteni perusteella olis pitänyt saada, mut on seiska silti aika nolo. Ja taas toisaalta, kyllähän mä oikeastaan todella aktiivisesti opiskelin, kun kävin kolmesti yksityistunnillakin, mutta opiskelin vaan täysin vääriä asioita. Kerroinkin siitä, kuinka koko kurssi meni multa niiden laskujen sisäsitämiseen, ja kokeessa ei sitten ollutkaan yhtä ainuttakaan laskua. Onneks sain bilsasta sen kympin. (vaikka ihan pakko myöntää, että oli aika helpot kokeet, niin että varmaan moni muukin sai kympin).

Nukesta. Olen sen nyt luottokunnalle pystyssä. Mutta on se vaan veikeä nukke! Hieno! Ja yksi niistä ihan ensimmäisistä Neo:ista (Kennerit on niitä, joita tehtiin yhden vuoden ajan 1972 ja Neot nyt näitä, joita edelleen tehdään, alettiin tekemään joskus 2000 -luvun alussa, ja tämä siis niitä alkupään tyttöjä.)  On hassua miten mun nukkemakuni on kehittynyt tässä ajan kuluessa. Alkuun mun mielestä ne alkupään nuket ja kaikkien jumaloimat kennerit kans oli rumia. Tykkäsin vaan näistä uusimmista, ja niistäkin erityisesti kaikista söpöimmistä tapauksista. Kunnes sain ensimmäisen vähän vanhemman tyttöni ja se olikin niin älyttömän kaunis. Se avas silmiä sit noille muillekin vanhemmille kaunokaisille. Erityisesti Kennereiden hienoudelle. Niissä on ikään kuin sellainen pehmeä hehku 🙂 Mutta se nyt tällä erää nukeista. En enää edes muista kehen olen jäänyt niistä omista kertoessani. Eikä mua ehkä huvita niistä enää mitään järjestelmällistä kertoakaan. Ne vaan on kaikki nii hienoja!!

Koska tää netissä roikkuminen on niin vaarallista on mun parasta mennä tekemään jotain ihan muuta.

Hups! meinas unohtua tämä, kun ajauduin huutonettiin (onneks ei mitään ostettavaa!)

Moikka nyt taas! Nii joo, kuvia! Ensiksi suklaasta jonka ahdoin sisääni. Yksi kerrallaan, jokaisen mausta nautiskellen! Sain rasian ystävänpäivälahjaksi siipalta.

Ja  tulevasta tytöstä, entisen omistajan ottama kuva.

Melko söpö! Ja aivan kurittoman näköinen!

xoxo,

 

Supermegaplösö tässä hei

Ei voi olla totta! !,5 kiloa tullut vielä lisää siihen muutenkin jo liiallisen ylimääräyden päälle! Sen on kyllä pakko olla nestettä (saunassa varmaan läskikin muuttuu nesteeksi, kunhan tarpeeksi löylyttelee…?)! En meinaa mahtua mun “fatpantseihin”. Ja olen mielestäni ainakin yrittänyt syödä vähän kohtuullisemmin viime viikolla. Ja mä olin vielä kipeäkin, eikä silloin ruoka maistunut. Ei tämä voi olla totta!

Tietenkään se ei auta, että mulla on herkkuja vaikka muille jakaa…Osaan kirjoitin kalorimäärän näkyviin, jos se vaikka vähentäis mässäilyä. Ei tunnu auttavan. En oikein tiedä mitä tämän asian kanssa tulisi tehdä. Mä olen mestarilaihduttaja, mutta en oikein haluaisi laihduttaakkaan. Kun pitäis vaan syödä paremmin (kevyemmin, terveellisemmin), mutta kun olen niin huono kulkemaan keskellä tiedä. Aina meinaa lipsahtaa jompaan kumpaan reunaan. No, kyllä mä tästä jotenkin selviän!

Muutenkin taas ihan pipariksi menossa hienot suunnitelmani ja järjestykseni ja kaikki. Ettekä halua tietää mihin se liittyy, kun se liittyy nukkeihin. Ensi alkuun vaan vaatteisiin ja nyt ehkä sit johonkin muuhun. (lips, lips lipsahtelee vaan pois kaidalta polulta ja sit spläs mäisk, umpi uppeluksiin taas jonnekkin kurittomuuksien suohon…yksi graalin malja kiikarissa, hintaa suht saman verran kun just sain luottokortilta pois, ja sekin luottokorttimaksu teki loppukuusta vähän kiusallisen tiukan ja jouduin kajoamaan matkakassaan, että sain muita asioita maksettua. Ouch.) En ymmärrä miksi olen tälläinen, kun kaikki muut tuntuvat pystyvän jonkinlaiseen kuriin itsensä kanssa. Ja se, ettei mulla todellakaan ole varaa tälläiseen. Vaikka en rahaa juuri muuhun käytäkään, siis pakollisten juttujen lisäksi, en osta puhelimia enkä pelivempeleitä, en meikkejä, laukkuja, vaatteita tai kummallisia kahvijuomia. Silti. Olen työtön, ei työttömillä pitäis olla mahdollisuutta törsätä. Hiton luottokortti.

On mulla iloisiakin asioita, vaikka kyllä tuo nukkeasiakin on loppujen lopuksi iloinen, mutta katsotaan nyt ensin miten sen kanssa käy.

Lauantai meni leipoessa, tai ei ihan, mutta ainakin osa päivästä meni. Leivoin Ravintolapäivän Eläinystävälliseen Kahvilaan. Ja kuten jo aiemmin olen kertonut, leivoin Tuhteja ja sit Petan sivuilta otetun reseptin mukaisia koirankeksejä. Tuhdeista ja itse asiassa koirankekseistäkin, tein gluteenittomia, vaikka se mua harmittikin. Koska olin ihan varma, että niistä tulis kamalan pahoja, eikä kukaan haluais ostaa niitä, mikä olis iso harmi, kun niiden ainekset tuli niin kalliiksi (se samperin valkoseuklaa!). Koska Tuhdit ovat jäähtymisvaiheessa todella herkkiä hajoamaan, niin onnistuin rikkomaan muutaman keksin. Oikeasti vahinko! Mä kyllä myin suurimman osan hajonneista täällä kotona, ja yhden sitten annoin itselleni. Ehkä parhaita keksejä, joita olen koskaan tehnyt/syönyt! En yhtään muistanut, että ne oli noin hyviä. Mua aina vaan hirvittää se valkosuklaa, kun se on niin kallista ja pahaa. Mutta näissä kekseissä se on niin hyvää, eikä nää kyllä olis niin hyviä, jos käyttäis tummaa suklaata. Niin, ja nää oli siis gluteenittomia! Ja silti maukkaita! Multa oli kananmunankorvike loppu, joten käytin pellavansiemeniä – hyvin toimi näinkin!
koirankekseistä en osaa sanoa oikein mitään, en maistanut. Mutta niihin ei tullut sokeria : / Meidän koirille, kyllä kelpas, tai ei oikeastaan Kenaille, se söi kun pelkäs, että Rsito vie muuten. Risto rakastui niihin, mutta Risto nyt muutenkin on sellainen vähän erikoinen. Se syö mm. kuulakärkikyniä ja barbeja. 

Risto oli kyllä ihan todella reippaana auttamassa leipomisessa. Se oli kyllä todella rasittava, kun se itki ja vaati herkkuja itselleen. Kun ei saanut tarpeeksi kostoksi joi liikaa vettä ja meni oksentamaan meidän sänkyyn.

Tänään aamulla muuten Risto taas haistoi C:n ja Kenain ja oli ihan piukeena säntäämässä niiden perään. Haukkui vaan ja ihmetteli, miksen mä juokse! Mokoma laiskiainen! Tehtiin pitkä lenkiin, kun yritin arvailla mistä Kenai ja C vois ehkä mennä lenkillään, ja lopulta me löydettiinkin ne. Ja jusotiin loppumatka kotiin. Tuli kuuma, eikä mulla ollut rintsikoita. Plääh.Niin, eilen sitten oli se Ravintolapäivä ja meillä kahvila Animalian uudella toimistolla. Myynnissä meillä oli minttusuklaa- ja kinuski -pikkukakkusia, keksejä koirille ja ihmisille, hampurilaisia, mehua, kahvia, teetä ja kaakaota. Juomia lukuunottamatta kaikki meni. Jouduttiin vielä kolme kertaa käymään kaupassa hakemassa täydennyksiä ja lopulta myymään ei oota. Ihan huippu päivä oli! Asiakkaita oli mun käsittääkseni jonoksi asti koko sen neljä tuntia kun oltiin auki. Todella hienoa! Sain vielä kyydin kotiinkin! C:iä harmitti, kun ei ollut jäänyt mitään tuomisia sille. Lohdutukseksi käytiin hakemassa sille Hesestä ruokaa ja mulle Loving Hutista kevätrullia. Meillä siis on ihan (pitkän) kävelymatkan päässä vegaaninen kiinalaista pikaruokaa myyvä mesta! Ihan hirveesti en niiden kaikista ruoista tykkää, mutta kevätrulla on kyllä todella hyviä! Ja se myyjä on tosi herttainen 🙂

Katsottiin elokuva, J. Edgar Hoover. Oli hyvä, vaikkakin nukahdin kesken kaiken.

Aamulla heräsin 1,5 kg painavampana. (tiedän, ettei se ihan noin mene.)

Olen alkanut työstämään nukketalon ylintä kerrosta (uudelleen tapetointia jne.), ja nyt ehkä vähän tekee mieli mennä jatkamaan!

Ja ehkä meilä on kohta jotain syöminkejäkin tiedossa.

En voi ymmärtää, miksi olen tälläinen huithapeli. Tai sitä, miksei muut ole.

Kenain luu!

Menkäähän nyt siitä!

xoxo,

Blogger kieltäytyy laittamasta Pinkkis -pupua…

Tiukka päätös – jossa pysytään!

Huomaatteko otsikosta huokuvan taistelutahdon? 😉 Eilen hoitelin kaoottisia raha-asioitani ja olin kyllä kertakaikkiaan niin tympääntynyt tähän tilanteeseen, jossa ikään kuin syön huomisen eväitä jo tänään. Sietämätöntä, vaikkakin samahan se taitaa olla vähän kaikkialla, viedään (luonnon)varoja meidän lapsilta ja lapsenlapsilta. Mutta minä en siitä tykkää! Joten jälleen pyhästi lupaan muuttua. Kun isoon ääneen sen täällä teen niin ehkä minun on siinä parempi pysyä. Ja vaikka luonteelleni ominaisesti en tässä päätöksessäni kovin kauaa pysyisikään, niin saanpahan jotain ainakin maksettua pois. Ja olihan se kieltämättä ihan huisin hauskaa viime vuonna pistää kaikki säästöt sileäksi, ja täyttää luottokorttikin uudestaan 🙂 Oikeesti mulla oli kyllä niin hieno alku ja paljon sain aikaseksi, kaksi lainaakin pois maksettua 🙂 Nyt on kyllä aika lailla erilaiset tulot. Mut entä sitten kun se ansiosidonnainen loppuu? Pakko kiristää vyötä nyt tässä kohtaa!

Eilen kyllä tosiaan alkoi tympimään tää talokin. Ens kuun sähkölasku on -piip- 460 euroa! Käsittämätöntä. Ja sit siihen päälle ne kaks lämmityslaitteen korjaukseen liittyvää laskua, joista toinen vielä ihan turha, ja ne tyypit vielä toimillaan esti toisen laskun menemisen takuuseen…ihan kiva. Arvatkaa käytetäänkö sitä putkiliikettä enää…ei. Meillä on joka vuosi ollut jotain häikkää ton lämmityksen kanssa. Tänä vuonna ei sentään (vielä!!) jäätyneet putket. Sekin käynyt kahdesti.

Vali vali. En mä kyllä halua täältä mihinkään muuttaakaan. Mutta kunpa toi toinen aikuinen sais töitä. Tai jotain.

Säästöinnossani vaihdoin kännykkäliittymää, säästöä melkein 10 kuussa! Mun kännykän käyttöni on niin naurettavan vähäistä, että saatoin ottaa sellaisen pienen puhepaketin. Nyt jonotan Saunalahden asiakaspalveluun, että saisin lisää säästöä nettiliittymään vaihtamalla. Mulla kyllä taitaa tässä jonotellessa mennä ne säästöt…hmph.

Eilen olin muutenkin tosi reipas, siivosin mm. työpöytäni. Sain kyllä sitä vähän jo sotkettua, kun niin innostuin kaikista  löytyneistä aarteista. Kuvassa pöytä ennen siivousta. Hermostuin, kun jouduin tekemään töitä töiden päällä ja asiat alkoivat hajoilemaan.

Jotain uusia sormuksia aloin työstämään ja sit innostuinkin leikkaamaan hienosta postikorttipaketista pieniä postikortteja tytöille. Niistä tuli ihania. 

Kesää odotellessa…näistä tein myös pinnejä

Eilen luin sen kemian alueen loppuun, ja aivan kuten olin suuressa viisaudessani ennustanutkin, ne vaikeutu ihan älyttömästi. Ja kaikki into meni sen siliän tien. En saanut edes tehtäviä tehtyä, kun harmitti niin. Tänään ne pitäis palauttaa, ennen koetta. En ole siis kokeeseen lukenut yhtään. Ja enkä aio edes lukea, turha sitä enää tässä kohtaa stressata. Menen nyt katsomaan mitä osaan ja opiskelen sitten niitä mitä en ennen uusintaa. Eikös tää iltalukiokin ole vähän sellainen uusintajuttu? Kun ei millään viittynyt silloin oikeaan aikaan sitä käydä, niin käydään nyt sit myöhemmin.

Pupu ja glitteriä!

Nom nom nom, pikkukakkunen ja glitteriä 🙂

Kävipä hassusti sen liittymän kanssa…juttelin kolmen eri ihmisen kanssa, kun mun tilausta ei meinannut millään löytyä. Olin siis jo Saunalahdelta tilannut jotain (kahdesti, kun olen vähän toope), mutta ne ei millään löytänyt sitä tilausta. Ja sit kävikin ilmi, että olinkin tilannut kuituliittymän tms. enkä siis sitä laajakaistaa. Hups. No, mistä mä olisin sen voinut tietää? No, setä oli sitä mieltä, että sitä kuituhommelia ei ole vielä tehty, et soitan sitten uudestaan kun piuhat on vedetty. Lopetettiin puhelu ja sit se soittaakin perään, että jo, kyllä ne piuhat on jo siellä, ja sit tehtiin se liittymäsopimus. Ja nyt on halvempi nettikin!

Mitähän vois vielä vaihtaa säästöjen toivossa? Päätä? Eilen bilsan tunnilla innostuin kirjaamaan ylös säästökohteita. Ne on oikeastaan ihan hassuja, muutaman euron juttuja, kun eniten auttais se, etten ostelis nukkejuttuja. Ja olisin ruokakaupassa vähän fiksumpi. Tohon sähköön en hirveesti pysty vaikuttamaan, kun lämmitys on se mikä maksaa. No, onneks nyt on vähän lauhempaa.

Bilsan kirjassa oli muuten ihana lista asioista, joita tehdä jätteen vähentämiseksi. Ihana siksi, koska tykkään listoista 🙂
* Valitse tuote joka on mahd. vähän pakattu
* Käytä ostoskassia ja kankaista hedelmäpussia
* Anna aineettomia lahjoja
* Vältä turhan tavaran shoppailua
* Lainaa ystäviltä tai vuokraa harvoin tarvitsemiasi välineitä
*Vältä kertakäyttöisiä tuotteita
* Kierrätä tavara jota et enää tarvitse
* Korjaa tai korjauta rikki menneet tavarat
*Perusta pihakomposti

Pihakompostista hyppäsinkin keittämään vettä meidän kompostiin, joka on huonossa hoidossa (C!! En minä! Mä en hoida sitä ollenkaan, mutta jos hoitaiisn niin tekisin sen hyvin 🙂 Pakko saada se takas toimintaan. Mua niin ärsttää, ettei C viitsi tehdä sitä kunnolla. No, itse en tosiaan viitsi ollenkaan. Mä en tykkää poistua talosta 🙂

Joop. Pitäis tehdä ne kemian tehtävät, ja palauttaakin ne vielä. Kaikennäköistä.

Jos jollekin tulee mieleen hyviä säästövinkkejä niitä otetaan riemusta kiljuen vastaan. Vaikkakin isoimman jutun olen jo tajunnut, sisäistyksen kanssa ehkä sit vähän enemmän ongelmia. Siis just netistä tilailun lopettaminen. Mutta kun mua pelottaa, että tulee joku a) uusi hieno nukke, joka meneekin multa sit sivu suun b) jossain on joku älyttömän hyvä tarjous jostain nukesta, jota mä en vielä tiedä haluavani…ihan pöljä!

moi nyt!

xoxo,