Kuvapäiväkirja Torstailta 21.4.2016

Moikkis!

Eilen oli taas hyvä päivä, vaikken kaikkea tehtävälistalta saanutkaan tehtyä. Yllättäen jäi taas ompelutyöt suorittamatta. Mutta siivosin sitäkin enemmän!

Myin yhden nuken. Siivosin keittiön. Ja samalla katsoin Youtubesta videoita. Tällä hetkellä niin nautin siististä kodista, ja jopa sen siivoamisesta.  Välillä haastan itseni siivoamaan jotain, vaikka niin että 50 tavaraa paikoilleen (tulee helposti täyteen tiskejä laittaessa) tai laittamalla ajastimen 15 minuuttiin. Usein saan miehenkin siivoamaan kanssani just tuolla ajastimella. Siivotaan 10 min ja sitten katsotaan leffa. Olen huomannut, että keittiö sotkeutuu eniten/helpoiten päivällisen jälkeen kun on täynnä ja väsynyt. Varsinkin, jos syödään samalla kun katsotaan jotain. Ei sieltä sohvalta enää jaksa nousta siivoamaan. Joten täytyy saada keittiö siistiksi ruoanlaiton lomassa, tai ihan heti syötyä.

Olin kunnos S-ryhmäläinen ja äänestin. Ei ollut mitään hajua ketä äänestää, joten äänestin mamuksi kuvittelemaani henkilöä. Maahanmuuttajia ehdottomasti tarvitaan lisää päättäviin paikkoihin. En juurikaan seuraa uutisia, niin etten tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä, mutta mitä se on ollut joitakin kuukausia sitten on kyllä täysin sietämätöntä. Muukalaisviha on jotain niin käsittämätöntä. Ei voi ymmärtää. Joten ääni mahdollisesti mamulle!

Vapaapäivän lookki. Tukka pois kasvoilta, pari päivää päällä ollut t-paita ja tollaset ohuet oloasuhousut vai miksikä niitä kutsutaan. Yogapants. Tosi seksikästä ja ihanaa.

Tykkään poneista. Ihan tosi paljon. En pidä pölystä enkä tällä hetkellä krääsästä.

Joten tässä uusi makuuhuoneen nurkkaukseni. Laitoin kaikki ponit talteen, en ole todellakaan valmis luopumaan niistä oikeasti.

Tein ihan vähän töitäkin. Näihin vetskarivetimet. Alkuviikosta tein nuo pussukat. Tahti on aivan liian hidas, mutta kun ei huvita! Mutta eikö olekkin hieno kangas! Ja tuollaisen pienemmälle nukelle tarkoitetun pussukan tein myös!

Toinen tehtävä, joka ei niin kauheasti huvittanut. Siementen istutus. Tätä tehdessä yritin miettiä kuinka paljon tässä säästän rahaa, jotta se olisi tuntunut mielekkäämmältä. Ei kai siinä siis oikeasti muuta, mutten yhtään tykkää tehdä niitä istutuspotteja. Kamalan tylsää puuhaa pyörittää niitä sanomalehdestä. Keksinkin sitten hakea tietokoneen yläkertaan ja katsoin samalla Youtubea. Kummasti helpotti. 🙂

Siivosin Tehtaan. Matto oli ihan järkyttävässä kunnossa. Imuroin sen sillä pienellä suutinosalla. Se matto on niin vastaan kaikkea sitä fiksua, jota elämässäni yritän nyt vaalia. Se on niin epäkäytännöllinen kuin vaan olla voi. Se on vaalea ja suorastaan imee itseensä kaiken karvan ja nöyhdän, mitä Tehdas on pullollaan. Michaelista irtoava sekä kaikista pörrökankaista lähtevä karva ottaa tosi tiukasti siihen kiinni. Mutta alla oleva lattia on aivan liian liukas Michaelille, joten pakko olla matto. Ja toi oli ainoa Ikeassa mistä pidin. Mut viimeinen vaalea matto ikinä Tehtaalla.

Kirjoitin tämän viikon random kortin. Vaikkei ihan niin randomi ollutkaan, sillä kyseessä kiitoskortti liittyen saamaani lahjaan. Mut silti.

Tässä kohdin käytiin kävelyllä. Kierrättäminen täytyy nykyään hoitaa vähän toisin, kun ei ole autoa jolla vaan kurvata takaluukku täynnä pakkauksia lähimmälle keräyspisteelle. Nyt kaikki täytyy kuljettaa omaa voimaa käyttäen, siis joko kävellen tai pyörällä. Minä pakkasin repun täyteen lasia ja kassiin metallit. C oli harmissaan. Sen mielestä pitäisi viedä vähemmän kerrallaan. Itse se ei siis vienyt mitään. Onhan se tosi noloa kierrättää. Meillä on paperille ja pahville tosi isot kassit, nyt täytyy kai nekin miettiä jotenkin toisin, kun helpompi on tehdä useampia pieniä reissuja, kuin yksi raahaten kaikkea mukana. Ehkä jos vaikka kerran viikossa kävis viemässä jotain? Vähän siinä tuli mietittyä sitäkin, että miten rasittavaa koko kierrätys on. Ei niin, että kokisin sen paljon vaivattomamman roskiin heittämisen mahdollisena vaihtoehtona, en missään tapauksessa, mutta ehkä sitä voisi vähän yrittää vähentää myös sitä kierrätettävää materiaa. Alkuviikosta olenkin ollut yhteydessä Helsingin Energiaan, Yliopiston Apteekkiin ja S-ryhmään, etteivät enää lähettäisi minulle asiakaslehtiään. Eihän se tietenkään ole paljoa, mutta jonkinlainen alku kuitenkin.

Tein ruoan, okonomiyakia. Olenko jo kertonut tekeväni todella hyvää okonomiyakia? Enkö? No, minä teen todella hyvää okonomiyakia!

Jälkiruoaksi muutama Cocomel, suklaata ja pullo limua. (limun sain synttärilahjaksi, muutoin olisin saattanut miettiä kaksi kertaa sen ostamista, kun niin turhaa [mutta herkullista!], vaikka voihin noista karkeista olla ihan samaa mieltä. Paitsi että ei.) Katsottiin uutta The Night Manager -sarjaa. En ole ihan varma oliko sarjan nimi tuo, vai oliko se vaan ensimmäisen jakson nimi, kun en seurannut. Mut ihan sama. Ok sarja, ei haittaa vaikken näkisikään enempää, muttei myöskään haittaa vaikka sitä seurattaisiinkin.

Meidän ollessa olohuoneessa oli makuuhuoneeseen pesiytynyt harvinainen nisäkäs, Nainai.

Joku teistä on saattanutkin jo huomata, että olen valitettavasti joutunut poistamaan kuvia joistakin aiemmista postauksista. Tai ainakin mä luulisin, että ne kuvat ovat poistuneet sitä mukaa kun olen niitä wordpressistä poistanut. Mulla on nykyään ilmainen tää blogialusta mikälie, eikä siihen mahdu ihan mahdottomasti kuvia. Joten olen joutunut jotakin poistamaan. Tosi kurjaa, mut elämä on. Yritän nyt jatkossa postata kuvia maltillisemmin, niin tilaa riittää pidemmälle.

Ihanaa viikonloppua!

xoxo,

Maltillinen bloggarinne, Raisa

 

 

Kuvapäiväkirja Torstailta 17. maaliskuuta, 2016

Moikkelis!

Eilinen ei ollut ihan niin hyvä kuin keskiviikko, mutta lähelle mennään. (tehtävälistasta jäi yksi työ tekemättä ja se vähän harmittaa. Listoista puheenollen! Näin jossain nettikaupassa viikottaisen tehtävälistan ja sain siitä idean tehdä oman. Olen siitä saanut lisäbuustia tehokkuuteen! Olen tehnyt ensi viikon listasta jo 1½ asiaa pois! 😀 Ajattelin, että vois tehdä myös kuukausittaisen tehtävälistan ja jos oikein suunnitelmalliseksi ryhtyis niin tekis vuosittaisen myös. Oon muuten lopen kyllästynyt [näin käy aina] mun nykyiseen muistivihkooni, siihen Ryan Gosling Hey girliin ja vielä on melkein puolet jäljellä, lisälistoilla sitä sais nopeammin täytettyä.)

Tässä tämä nyt kuitenkin on, torstaini:

Jalat aamulenkillä. Mulla ei ollut housuja jalassa. Miksei kukaan sano mitään? Toisaalta, ei ollut Kenaillakaan.

Reippaana viikkasin eiliset pyykit. Välillä kyllä vituttaa jatkuva pyykkääminen.

Eh…idiootti. Epähuomiossa pidin suuta vähän raollaan samalla kun öljypurskuttelin ja sain iloisen pitkän öljykuolan ihanalle hupparilleni. Laitoin siihen välittömästi perunajauhoa, jotta saisin paidan pelastettua. Juu, se kuola oli todella pitkä.

Koska olen tosi kiltti otin teille mahtikuvan uudesti värjätystä tukastani. Tässä yritän demonstroida kuinka niskahiukset ovat vihreät. Seuraava värini on vihreä ja yritän totutella siihen pikkuhiljaa. Tykkään tuosta sävystä kyllä ihan tosi paljon. Huomioikaa olematon tyvikasvu! Puhuinkohan täällä jo siitä, että lopettaisin hiusteni värjäämisen tänä kesänä? En usko että se tulee onnistumaan, ei vielä ainakaan.

Koska aamupalan teko on aina niin työlästä siivosin keittiön. Tässä todiste.

Koska oli nälkä oli pakko vaivautua laittamaan se aamupala.

Ostin viime viikolla Kierrätyskeskuksesta mukin ihan tätä tarkoitusta varten. Mutta pitkään emmin sen koristelun kanssa, kun ajattelin pyytäväni joltain, jolla kaunis käsiala, että kirjoittasi tuon tekstin, kunnes tajusin, että juuri tuohon tekstiin minun käsialani sopii paremmin kuin hyvin. (muki on nyt uunissa jäähtymässä, enkä malta odottaa että saan sen käyttöön.) Olen tähän todella tyytyväinen. Maltoin pitää koristeet epäraisamaiseen tyyliin minimissä. Hyvä minä.

Koska mies on superkiireinen remontin kanssa jouduin minä tekemään hänen hommiaan Tehtaalla. Tässä tekeillään musta hai. Kamalasti hommaa jo ennen kuin pääsee edes hommiin! Vähän niinko aamupalankin kanssa.

Portailta kuului vihellys. Posti tuli! Lehti, lasku, kirjepapereita sekä kirje! Hyvä postipäivä!

Lounas sängyllä, sillä keittiössä pölisee olohuoneen seinät. Anteeksi, että luen noin kamalan hitaasti, nyt vaan ei ole ennättänyt muutoin kuin ruokailujen yhteydessä, eikä aina silloinkaan.

Sain yhden nukkepussukan valmiiksi, joten palkinnoksi itselleni myönsin luvan siivota eilen aloittamani lelukaappi loppuun. Onpas minulla paljon tavaraa! Ja paljon tavaraa sitä säilyttämään. Laitoin paljon tavaraa pois ja nyt on laatikollinen laatikoita uutta tavaraa varten…

Tästä kuvasta ei näy ihan kaikki, vasemmassa reunassa on aika paljon tilpehööriä, laatikoissa järjestettynä. Kaapin pohjalle tuli laatikollinen laatikoita. Laatikot ovat tärkeitä jos on paljon tavaraa. Laatikot tuovat järjestyksen tunnetta.

Hyvä minä! Sain koirankin valmiiksi! Ja keksin miten sille saa kuonon! Vielä pitäisi korvat, silmät ja nenä ommella kiinni. Vapaaehtoisia?

Yksi tämän päivän tehtävistä oli kutistemuovikorujen saaminen valmiiksi. Hoidin sen alta pois. Tai no, sain neljä rintakorua valmiiksi, muut jäivät odottamaan lisäosia. Ei ole helppoa.

Kokkasin eilen, ja koska olen ihana vaimo, reipas äiti ja hyvän japanilaisen ruoan ystävä – kokkasin myös tänään. Kokeilin kolmea uutta reseptiä, joista kaksi toimi! Tässä kuivattelen tofua. Tai ryhtymäisilläni siihen.

Noin puolitoista tuntia (miksi japanilainen ruoka aina ottaa niin paljon aikaa?!??) myöhemmin. Rapeaa tofua, curryllä maustettua paistettua riisiä, hijiki-kurkkusalaattia sekä sipuli-wakamesalaattia. Viimeistä lukuunottamatta kaikki oli oikein oishii!

Mies jatkoi remontoimista. Patistin Kenain, joka ollut papan huomiotta koko päivän, hakemaan vähän laatuaikaa itselleen ja isukille.

Voi lötköpötkö Michael.

Kirjoitin vielä yhden kirjeen, uudelle amerikkalaiselle kirjeystävälleni. On se niin mukavaa!

Tässä vielä melkein täydellinen tehtävälistani. Samperin hai. No, tänään uusi yritys!

Heippaloikkamoi!

Hyvää viikonloppua! Oikeesti!

xoxo,

Raisa

Torstai toivoa täynnä Aasian sappikarhuille

Hyvää huomenta ihanaiset!

Vuorossa eläinpostaus täältä siivousmyrskyn keskeltä. Karsinta ja pölyjen pyyhintä ja hämähäkin verkkojen poisto jatkuu siis edelleen kiivaana. Aiemmin en koskenut hämähäkinseitteihin, tuo huono onnea, ennen kaikkea sille hämähäkille jne. Nyt olen kurkkuani myöten täynnä kaikkea sotkua ja likaa, joten sorry vaan kahdeksanjalkaiset epäystäväni, talon alle ja kellariin saatte mennä kutomaan verkkojanne! Muutama päivä sitten siivosin kuiva-ainekaapin, kauttaaltaan. Otin sieltä hyllytkin pois ja pesin kaiken. Meinasi puhti loppua kesken kaiken, kun ruokaa oli niin sairaasti.

Ja sitten tuli vielä kesken kaiken lähtö Animalia Kappelissa: Eläinkokeiden vaihtoehdot keskustelutilaisuuteen ja jäi hommat kesken, mutta sain ne kuitenkin seuraavana päivänä laitettua. Menin sinne tilaisuuteen pyörällä! Keskustaan polkiessa kaikki ok, lumipyryä lukuunottamatta keli oli mukava ja oli ihanaa pyöräillä “tosissaan” pitkästä aikaan. Mutta takastullessa ei enää ollutkaan niin kivaa: edellisen päivän pyrähdys Nuuksiossa ja ikävästi laskenut kuntoni saivat viimeiset 10 km tuntumaan päättymättömiltä. Multa loppui voimat kesken kaiken. Ja varpaatkin jäätyivät, sillä en muistanut, ettei pyöräillessä, vaikka kuinka polkisi, varpaille tule lämmin, joten olin laittanut vähemmän lämpöiset kengät. Todella kurjaa. Seuraavan päivän olinkin sitten hyvin voimaton. Mutta tyytyväinen siivouksiini, siihen että menin (oli hyvä tilaisuus, paljon porukkaa, mielenkiintoinen keskustelu – tiesittekö, että valtaosa, olikohan melkein 70 % jopa kaikista Suomessa tehdyistä eläinkokeista on yliopistojen tekemiä! Lääketeollisuus kattoi ainoastaan 7 %. – sekä kaunis Anne Kukkohovi.) sekä siihen, että tuli pitkästä aikaan reippailtua. Reittioppaan mukaan poljin noin 34 km ja kulutin 16 suklaapalaa. Lasketaankohan Vegon isot palat tähän? 😉 (yksi Vego pala painaa n. 30 g.)

Mutta siis, ettette ihan tylsiinny niin mennäänpä päivän aiheeseen, eli Aasian karhuihin, eli sappikarhuihin tai vielä tarkemmin järjestöön, joka pitää ko. karhuista ja muista eläimistä huolta. Ja ajaa niiden oikeuksia. Eli Animals Asia Foundation. Järjestöä “edustaa” Suomessa Aasian Karhutarhat.

https://www.animalsasia.org/intl/our-work/end-bear-bile-farming/

Nopeasti “sappikarhuista” tai kauniimmin moon bear: Karhuja vangitaan luonnosta, jos oikein muistan alkuun ne tapettiin ja sitä kautta otettiin sappi talteen. Sappea käytetään kiinalaisessa lääkinnässä (oliskohan ollut mieskunnon kohottamiseen – Hey you! Haven’t you heard of Viagra?!). Sitten nokkelat oivalsivat, että jos karhu pidetäänkin elossa siitä saa paljon enemmän sappea kuin sen kertalaakin kuolleesta karhusta. Joten karhut vangittiin ja niiltä “lypsettiin” sappeen laitetun katetrin avulla sappea alvariinsa. Miten nerokasta!

Nyt siis karhua ei enää tapettu vaan se vangittiin, pienen pieneen häkkiin, niin pieneen että “karhut kasvavat kiinni häkkeihinsä ja joutuvat lopulta makaamaan selällään pystymättä kääntymään.” (lainaus suoraan Aasian Karhutarhojen sivuilta.)

Täähän ei tietenkään ole meidän ongelma, eikä me olla millään tavoin täällä vilpoisessa pohjolassa siitä vastuussa. Meistä ei ole varmaan kukaan edes nähnyt karhun sappea, saati että olisi sitä jostain ostanut, ja sillä tavoin toimintaa tukenut. Mutta silti, ihmisinä meillä on vastuu, ja meillä on keinot auttaa.

Animals Asia Foundation tekee aivan uskomattoman hieno työtä näiden karhujen eteen. Mä en jaksa muistaa, että onko niillä kaksi vai nyt jo useampia tarhoja Kiinassa ja Vietnamissa. Paikalliset karhutarhaajat ovat luovuttaneet karhujaan ko. järjestölle nähtyään TV:sta järjestöstä kertovan ohjelman, ja muitakin merkkejä on viime aikoina ollut havaittavissa siitä, että asiat saattaisivat olla muuttumassa parempaan suuntaan. Länsimaiden painostus, Kiinalaisille on kuulemma hyvin tärkeää se, millaisne kuvan he itsestään kansana ulkomaille antavat, eivätkä halua näyttäytyä vanhanaikaisina, vaan ennen kaikkea modernina kansakuntana, ja siihen julkisuuskuvaan ei julma sappitarhaus tietenkään kuulu. (anteeksi jos tuli ihan järjetön lause. Voi olla, että keksin ton ihan itse, mutta jotenkin muistaisisn ehkä tollaista joskus jostain kuulleeni.)

Niin, siis tämä suomalainen ryhmä ei tee “omaa” työtään, tai siis he auttavat AAF:ia (Animals Asia Foundation) auttamaan. Suomalaisen on helpompi lähteä mukaan suomalaisen järjestön toimintaan, kuin jonnekin kaukaiseen Aasiaan. Varat, jotka sitä kautta kerätään menevät AAF:n työn tukemiseen, järjestö itsessään on Animalian alaisuudessa ja toimii täysin vapaaehtoisvoimin, joten ei ole sitä “vaaraa”, että lahjoituksestasi menisi osa “johtokunnan” kosteisiin lounaisiin.

Mitä Sinä voit tehdä?

1. Lahjoittaa rahaa

2. Lahjoittaa aikaa

3. Ostaa tuotteita (linkin kautta pääsee myös Englantilaiselta sivulta shoppaamaan)

4. Tiedottaa (eli kertoa kavereille, käyttää julkisesti AAF:n tuotteita, kirjoittaa blogipostauksia, jakaa esitteitä jne.)

5. Allekirjoittaa vetoomuksia

6. Kaveerata karhun kanssa/hankkia kummikarhun

7. Kerätä rahaa lahjoitettavaksi AAF:lle esim. näin 😀

8. Pyytää esim. syntymäpäivälahjaksi lahjoituksia AAF:lle, taikka joulukorttien ostamisen ja postittamisen sijaan ostaa karhuille lahja, ja lähettää tieto tästä ystävillesi (ja hienotunteisesti kehoittaa heitä lahjoittamaan myös) sähköpostilla.

Virginia poseeraa kauniisti Moon Bear Sleepsackissä

Mä pahoittelen kaikkia mahdollisia asiavirheitä joita tässä postauksessa saattaa olla. Mulla on järkyttävän huono muisti mitä tulee yksityiskohtiin, muistan kuitenkin jotain ja rakennan niistä sitten itselleni jonkinlaisen yleiskuvan ja nyt sitten sen enempi mitään tarkistelematta postaan niitä kaiken kansan ihmeteltäväksi. Käykää ihmeessä lukemassa lisää, ja asiapitoisempaa tekstiä noiden järjestöjen sivuilta! AAF on yksi minulle tärkeimmistä ja rakkaimmista tukikohteista, ja vaikka ne tekee poistaakseen jotain ihan hirvittävän kamalaa ei niiden sähköpostiviestit taikka kotiin tuleva materiaali ole koskaan sellaista joka pilais päivän, vaan melkeinpä poikkeuksetta aina tulee sellainen olo, että toivoa todellakin on!

Ja nyt hommiin! Ihanaa päivän jatkoa!

xoxo,

Raisa

Kuvapäiväkirja torstailta 15.1.2015

Huh huh! Kuu jo puolessa välissä! Miksi aikuisena aika kuluu niin saamarin nopeasti?

No, tässä kuvakooste eilisestä. Muuten, olen alkanut vähän kyseenalaistamaan tämän postauksen mielekkyyttä. Katsotaan, josko tätä jossain vaiheessa muuttaisin. Ainakin kuun viimeiselle torstaille (tai siis perjantaille, kun perjantaisinhan tämän koosteen postaan.) mulla on jotain muuta, jotain vähän häpeällistä, tiedossa. Näätte sitten kun on sen aika. 😉 )

To Do -lista torstaille.

Ennen kuin aloin hommiin istuin kuitenkin jokusen tovin koneella…lukien blogeja

https://vapaanavirtaavia.wordpress.com/

…tehden lahjoituksia…

Käykää ihanat allekirjoittamassa vetoomus Vietnamin pääministerille 23 karhun vapauttamiseksi! Tämä ei siis maksa mitään! Sivun alalaidasta voi sitten vielä käydä tekemässä lahjoituksen. Takuu varma mielialan kohottaja! Lupaan! http://www.animalsasia.cc/savehalongbears/

…ja siivoten sähköpostini!!

Melkoinen plikka!

Ja sitten tositoimiin! Jälleen karsimisesta, siisteydestä ja helpommasta arjesta innostuneena, ja halusta antaa itsestäni ehkä hivenen siistimpi kuva (ei enää tennareita, jotka näyttävät siltä kuin olisin pöllinyt ne sillanalusmieheltä!), olen kirjastosta pienen jonotuksen jälkeen saanut käsiini Marie Kondon The Life-Changing Magic Of Tidying -kirjan, joka lupaa siistin kodin loppuelämäkseni! Huh huh! Melkoista! Ihan kaikkea toistaiseksi lukemaani en allekirjoita, mutta kirjan “punaisena lankana” on idea, josta pidän, ja paljon! Yleensähän karsimisessa ja siivoamisessa, ja aika lailla elämässä muutoinkin, keskitytään siihen mistä halutaan päästä eroon, tyyliin tästä en enää tykkää, tämän voi laittaa kierrätykseen, tämä on rikki ja korjauskelvoton heitän sen siis roskiin, tässä on liikaa rasvaa en siis syö sitä jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta KonMari Metodin mukaan keskitytäänkin siihen, jonka haluaa säilyttää. Pidetään vain ja ainoastaan ne asiat, jotka ilahduttavat ja kaikki muu saa mennä. Japanilaiseen tyyliin kaikki heitetään roskiin, edes kierrätyksestä saatika kirpputoreista/vanhojen tavaroiden liikkeistä/tms. ei puhuta sanaakaan. No, niin Japanissa. Amerikkalaisissa vastaavissa declutter -oppaissa kierrätys ja hyväntekeväisyysliikkeet ovat tietenkin suuressa osassa. Ja hyvä niin.

KonMari Metodin mukaisesti keräsin ensiksi KAIKKI vaatteeni yhteen läjään. Siis kaikki, takit, hatut, kesävaatteet, kengät ja kassit myös. Kerrankin onni, ettei mulla ole paljoa vaatteita!

Aloitin kesävaatteista, niistä kun on kaikista helpointa päättää ne , joista poikeasti tykkää. Siis off-sesongin vaatteista, kun ei tarvitse murehtia sitä, että jääkö mulle mitään päälle pantavaa. Kun se on sitten vasta ensi kesän ongelma. Ja siis tarkoitus on säilyttää ainoastaan ne vaatteet, joiden katsomisesta ja käyttämisestä tulee hyvä mieli. Maailma ei pelastu sillä, etten lajittele pois vaatteita, jotka säilytän vain siksi, että on “haaskausta” laittaa nämä ko. vaatekappaleet pois. Sitten vuorossa ulkovaatteet, pois, pois, pois.

Lopulta nämä kaikki olivat vaatteita, jotka eivät enää ilahduta minua. Off they go! Ainoastaan ylärivin vaatteet menivät roskiin, kaikki muu Kierrätyskeskukseen. Sieltä voi lähipäivinä käydä haalimassa Lagerfeldin. Ralph Laurenin ja Moschinon käsilaukut…mun oli ne tarkoitus myydä, mutta en saa sitä aikaiseksi, eikä niistä kuitenkaan sais kuin muutaman kympin, niin en jaksa. Enemmän ilahduttaa kun saan ne täältä muistuttamasta siitä, että nämäkin pitäisi myydä.

Kenai tais olla kiintynyt joihinkin noista vaatteista, kun näin suojelevasti kävi päälle makaamaan. Kiva viedä ne nyt koirankarvaisina kiertoon…

Mun vaatekaapit on nyt ihanan siistit ja väljät. Ja ennen kaikkea täynnä vaatteita joista todella pidän!

Illallisaika tuli äkkiä, eikä huvittanut erityisemmin kokkailla, joten superherkullinen ja -nopea Grilled Cheese resepti käyttöön!

Ennen nukkumaan menoa, tai siis ennen kuin katsottiin yksi jakso Black Mirrorista ja luettiin kirjoja, askartelin vielä tovin. Piti ommella, muttei huvittanut. Pitäisi taas ryhdistäytyä sillä saralla. Tässä hauska projekti meneillään. Tulossa kyllä lisää tästä aiheesta, kunhan saan valmiiksi.

Tosiaan. yksi jakso sitä Black Mirroria ja sitten muutama sivu siivousopasta ja sitten nukkumaan.

Keskiviikkona, joka ei siis kuulu torstain kuvapäiväkirjaan mitenkään, mutta kun oli kerta vähän tavanomaisesta poikkeavaa tekemistä, niin tahtoisin siitä muutaman kuvan julkistaa. Niin, keskiviikkona kävin kaupungilla, sillä olin Animalian Pks:n jäsenenä saanut kutsun Ivana Helsingin johonkin tutustumisiltaan. Kävin sitten myös lounastreffeillä Keitaan ihanaisen Lotan kanssa, printtaamassa kirjastossa vinyylijuttuja, matcha lattella Thehuoneella

Elämäni ensimmäinen latte? Varmaan C:ltä joskus maistanut, sellaista kahviversiota. Tämä siis matcha teetä, soijamaitoa ja sokeria ja vaniljaa. Nom nom nom. Tykkään silti enemmän hyvästä perusvihreästä teestä. Vaikka olikin aika luksusta tämä.

Ja lopulta sitten sinne Ivana Helsingin putiikkiin.

Meille kerrottiin pikkasen siitä merkistä, mut ei mulle mitään oikein jäänyt mieleen. Myönnetään, ettei koko juttu vaan ole mun juttu. Vaatteet on kalliita, eikä ne sytytä mua millään tapaa. Yksi söpö muumimekko siellä oli, mut koska mä olen nyt aikuinen emmä tietenkään mitään muumimekkoa pistäisi päälleni. Musta se niiden telttakuosi on hauska, mut siinäpä se. Ei siinä, muut tykkäs ja hyvä niin! Koska mulla on toiminnassa vaan toi macrolinssi en voinut kuvata muuta kuin yksityiskohtia. Mä muuten kävin kahdessa kuvaliikkeessä kysymässä kamerankorjauksesta, toisessa, joka muutoinkin kamalan huonon palvelun liike, elikkä asematunnelissa se olisko Tunnelin Kuva tms. kuitenkin se, joka on ollut siellä jo aivan liian pitään siihen palvelun tasoon nähden, vaan puisteltiin päätä, kun kysyin, et tieteäiskö ne sit missä vois saada huoltoa taikka korjausta. Eivät siis tienneet. Tunnin Kuvassa heti alettiin selvittää missä olis lähin paikka, ja ei aikaakaan kun poistuin osoitteen kera. Kiitos!

Tää kauris/bambi printti on tietty tosi söpö, mut oikeesti. Kuka vaan sais kauriinvasasta söpön. Ei sytytä. Mut mä oonkin tälläinen vastarannankiiski. 😀

Ei sitten tällä kertaa muuta. Kiva ilma ainakin täällä Vantaan kupeessa.

Ihanaa viikonloppua, mä meen siivoamaan mun kirjahyllyn nyt! Mut ensin mä visualisoin miltä se näyttää siistinä ja tyhjänä ja ihanana!

xoxo,

Raisa