Mjau jälleen!
(Kuvat on mistälie netistä pöllitty, sekä mielipiteet vain ja ainoastaan minun. En edusta täällä blogissani mitään järjestöä, vaikka niitä nimeltä alla olevassa kirjoituksessa mainitsenkin. Jos minä olen hölmö, se ei tarkoita sitä että asiat, järjestöt ja henkilöt joista kirjoitan olisivat hölmöjä. Tai mitenkään vastuussa hölmöydestäni. Tuliko selväksi?
Maailma olis kyllä niin paljon parempi paikka ilman meitä, ihmisiä. Miettikää kuinka kaunista täällä olis…
No, me kuitenkin ollaan täällä ja tehdään aikas lailla tuhoa, ennen kaikkea ahneuden nimissä. Mukavuuden myös. Suurin osa meistä ei varmaankaan ole “pahoja”, siis sellaisia jotka kaupassa jättävät jäätelöpaketin sulamaan hyllyyn ihan vaan piruuttaan, taikka kivittävät sammakoita koulun pihalla tai kierrättävät rahojaan veroparatiisien kautta – ymmärtänette mitä tarkoitan pahuudella? Suurin osa meistä on tapojemme orjia, mukavuudenhaluisia ja varmaan vähän laiskojakin. Siltikin “hyviä” ihmisiä. Hyviä, siis sellaisia jotka maksavat junalipun, koska junalla kulkeminen maksaa (eikä siis vaan kiinnijäämisen=sakkojen pelossa), tulevat surulliseksi nähdessään auton alle jääneen siilin taikka lahjoittavat rahaa Unicefille. Peruskelpokansalaisia.
Hyvä näin. Mutta.
Se ei aina riitä. Kulissien takana (siis suklaapatukoiden, kahvipakettien, sika-nautajauhelihan, lastenhuoneen oven, maitolasillisen, burkan, jne.) tapahtuu niin paljon pahaa, että meidän passiivinen hyvämme ei riitä tasapainoittamaan sitä kaikkea kauheaa. Joten tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät hyvää ihan vaan tehdäkseen hyvää, tai poistaakseen pahaa. Siis hyväntekijöitä. Ihmisiä, jotka toimivat aktiivisesti hyvän puolesta. Vapaaehtoisia. Aktivisteja.
Aktivisti -sanalla on melkolailla ikävä kaiku. Aktivistit tekevät kaikkea ikävää, laittomuuksia ja muita tuhmuuksia, ennen kaikkea aktivistit tuovat päivänvaloon kaikkea kurjaa, sellaista jonka soisi pysyvän piilossa. Poissa katseilta, poissa häiritsemästä mukavaa elämäämme.
Aktivistiksi harvoin synnytään. Aktivistiksi kasvetaan. Usein taustalla on jotain ikävää, jonka haluaisi muuttaa paremmaksi, taikka poistaa kokonaan. Ainakaan minun mieleeni ei tule aktivisteja, ryhmittymiä jotka ajaisivat iloisia asioita ihan vaan iloisuuden vuoksi. Mietin, että joku Slow Food aate saattaisi olla tälläinen, mutta eikös niilläkin ole taustalla harmistus pikaruokakulttuuriin ja moskaruokaan? Kaikista ei siltikään tule aktivisteja. Ja sekin on ihan ok. Mutta paljon on niitä, joille oma tekeminen ei enää riitä. Tarkoitan siis vaikka juurikin vegaaneita, joille ei riitä se, että he ovat vegaaneita ja tällä tällä tavoin ovat osallistumatta eläinten riistoon. Heistä joko a) tulee todella ahdistuneita ja vihaisia b) aktivisteja c) epämääräinen sekamelska molempia. Minä itse olen ehdottomasti c. 😉 Minulle aktivismi on hallittu keino päästää sitä negatiivista energiaa ulos.
Vapaaehtoisjärjestöissä löytyy tekemistä, siis aktiivista toimintaa jos jonkinmoiselle tekijälle. Kaikkien ei tarvitse olla sanavalmiita (arvatkaa olenko juuri sen takia aina eläinasussa, jos suinkin mahdollista! Ettei vaan tarvitse puhua kenenkään kanssa!), eikä tarvitse mahtua mihinkään tiettyyn muottiin – kaikki kelpaa, ja kaikille varmasti löytyy käyttöä. Kääntäjille, valokuvaajille, siivoojille, kirjanpitäjille, ujoille, äänekkäille, puhujille, laulajille, työttömille, allergisille, vanhoille, nuorille – kaikille varmasti löytyy oma paikkansa ja tehtävänsä. 
Aktivistin ei tarvitse edustaa mitään tiettyä järjestöä, mutta usein juurikin järjestö tuo toimintaan tietynlaista rakennetta ja uskottavuutta, ja toimintaan lähteminen on näin paljon helpompaa. Järjestöjä on tietenkin laidasta laitaan, samoin kuin aktiivisia toimijoitakin. Ei tarvitse kuin googlettaa xsuojelu/oikeusjärjestö ja poimia sieltä parhaat päältä.
Aktivismin nimissä voi päätyä kuvaamaan eläimiä ja niiden kurjia oloja videolle, marssimaan mielenosoituksissa eduskuntatalon eteen, pitämään pöytää rock festareille, leipomaan Vegan Bake Saleen , jakamaan flyereitä lumisateessa, kuraiselle koiratarhalle Viipuriin, yläasteelle tekemään kouluvierailuja, tiskaamaan astioita Ravintolapäivän kahvilaan, polttomerkittäväksi tai vaikka kirjoittamaan vegaanista blogia. Tärkeintä on, että toimii. Kun kerta sitä pahaa, jota vastaan toimia on niin perhanan paljon. Aktivismi on siitä kiva, että se tekee hyvää paitsi sille kohteelle, jonka puolesta toimitaan kuin myös itselle. Kun on vaan *pakko* tehdä edes jotain. Valitettavasti en voi pakottaa ketään ihmistä näkemään eläinten ahdinkoa (pakottaminen onnistuu vain päättäjiltä ja poliiseilta, sekä ihmiseltä muita eläimiä kohtaan. Eläimiä me voidaan pakottaa ihan mielin määrin, mutta toista ihmistä ei tietenkään. Ollaan sen verran tärkeitä ja erityisiä. Siis myös ne lastenraiskaajat ja vaimonhakkaajat. Nekin, ja niiden alhaiset elämät on paljon arvokkaampia kuin yhdenkään eläimen.) ja sitä kautta vegaaniksi, mutta ainkain minä voin tehdä parhaani ja yrittää tuoda sitä ahdinkoa ihmisten ilmoille.
Välillä tietenkin iskee epäusko, että “mitä hiton järkeä on tehdä xx, täähän on ihan naurettavaa”. Mutta uskokaa pois, ne on niitä pisaroita valtameressä, ja juuri niistä pisaroista se merikin koostuu. Eläinoikeusasiat on ihan erilailla mediassa tänään, kuin mitä se oli vaikka kymmenen vuotta sitten, kiitos Oikeutta Eläimille -järjestön salakuvien ja muiden aktiivisten toimijoiden, jotka näitä asioita tuo koko ajan esille, ja ennen kaikkea median tietoisuuteen. Ihmiset, ainakin teoriassa, välittävät siitä, mistä heidän ruokansa tulee. Ei tietenkään kaikki, mutta melko lailla näkyvä ja äänekäs osa kylläkin. On lähiruokaa ja valvottuja tiloja, alkuperämerkintöjä ja luomua. Niin, että kyllä sillä on merkitystä, että sellaiset, jotka siihen pystyvät toimivat aktiivisesti korjatakseen näitä nyky-yhteiskunnan vääryyksiä. Ja jos tuntuu, ettei ole mitään annettavaa, aikaa ei yksinkertaisesti ole, tai terveys ei sitä salli, silloin voi liittyä kuukausitukijaksi vaikka Animaliaan, OE:en tai tukijaksi Bite Size Veganille. Ja siis mihin tahansa järjestöön tms. mitä haluaakaan tukea.
Tärkeintä on, että tekee jotain, oman mielenterveyden ja ennen kaikkea avuntarvitsijoiden vuoksi! Meitä aktiivisia hyviksiä tarvitaan! 😀 Meillä on väliä!
Toiveikasta ja aktiivista loppuviikkoa! (ja käyn just nyt hoitamassa sen parin viikon takaisen haasteen loppuun! Sorry!)
xoxo,
Raisa
PINKKIS of Finland 