Mitä tänään leivottaisiin? Näkkäriä!

Nyt naamat näkkärille, sillä tänään leivotaan näkkäriä, ja se on kuulkaa vakava juttu se!

(välihuomautus: viikonlopputeeni onnistui jälleen! Mä olen tosiaan luopunut senchasta viikolla, ja vaan viikonloppuisin teen sitä, kupillisen kerrallaan. Viikolla keitän pannullisen jotain kaupan maustettua teetä, ja ihan hyvin nekin alas menee.)

Onko muuten ihana lautanen?!! Ostin muutama vuosi sitten Vallilasta pihakirppikseltä. Pari euroa tais maksaa. Käytän sitä aika harvoin, kun yleensä ruoka vaan mätetään kattiloista sun muista valmistusastioistaan. Pitäis käyttää useammin.

Mausteinen siemennäkkileipä, ohje Risenta Maissijauho pussista. 🙂

Taikina:

2 dl maissijauhoa

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

½ dl rypsiöljyä

2 dl kiehuvaa vettä

(1 rkl hienonnettuja fenkolinsiemeniä, itse jätin väliin ja laitoin tilalle timjamia ja basilikaa, ja suolaa)

Päälle:

sormisuolaa

sekalaisia siemeniä koristeeksi

Lämmitä uuni  150 asteeseen. Sekoita taikina-ainekset puuroksi ja kaavi se leivinpaperilla vuoratulle pellille. Laita leivinpaperi myös seoksen päälle ja kauli sen päältä seos ohueksi levyksi. Irrota päällimmäinen paperi, mausta näkkileipä sormisuolalla ja koristele siemenillä. (oma huomautus: ne siemenet ei meinanneet enää pysyä siinä pinnassa, ehkä kannattais kaulia ne kevyesti sisään?) Paista uunin keskiosassa n. 45 minuuttia, tai kunnes leipä on saanut kauniin värin. Anna jäähtyä ja murra pienemmiksi paloiksi.

Meillä meni koko satsi neljän hengen taloudessa yhdessä illassa. En siis osaa sanoa, et kuinka hyvin säilyy tms. Tästä tulee ehkä n. puoli pellillistä. Ja se on jotenkin olevinaan terveellisen oloista (ja varmaan siis onkin kun noita aineksiakin kattelee, eikä todellakaan tarvitse pinnalle yhtään mitään, siis margariini tms.) ja kuitenkin ihan syntisen hyvän makuista. Suosittelen. Jos mä oliisn mun ihana pieni kummipoikani mä sanoisin “three thumbs up!”. Ei siinä, että mun ihana pieni kummipoikani puhuisi englantia, tai olisi edes ylipäätään osannut puhua silloin kun sillä oli vielä kolme peukaloa, mutta se siis syntyi varustettuna yhdellä taikasormella. Nythän se on jo leikattu pois, mikä on suuri harmi, mutta ehkä se ei olisi sitten teininä niin suuri ilon aihe kun miltä se näin aikuisena tuntuu. Mut olsi makeeta pystyä sanomaan three thumbs up, ja sit nostaa ne kaikki kolme peukkua pystyyn. 😀

Yksi juttu vielä ja sit menen. Huomenna on myyjäiset lasten vanhalla koululla. Olen sinne menossa. Olen ollut siellä varmaan jo viitenä vuotena putkeen. Todella mukavat, pienet ja ennen kaikkea stressittömät myyjäiset.

Mä oon aika vähän muutenkin puhunut mitään Pinkkiksestä viime aikoina. Se ei tarkoita sitä, etten olis mitään tekemässä. Itseasiassa mulla melkoiset muutokset menossa silläkin saralla. Pinkkiskin on kasvamassa jo isoksi tytöksi. Siis jos se olis tyttö. No tottakaihan se on. (huh huh! En tiedä mitä painoin, mutta yht’äkkiä olinkin eilisessä postauksessa ja kaikki yllä oleva oli kadonnut. Vihaan kun se tapahtuu! Onneksi se oli kuitenkin tallentunut johonkin!) Niin, Pinkkiksestä. Ennen kaikkea Pinkkis on kasvamassa minun “tytökseni”. Ajattelin, että on ehkä aika alkaa tekemään omia asioita, eikä vaan liittää yhteen muiden tekemiä söpöjä juttuja. Siis lisätä Pinkkiksen tuotteisiin enemmän minua. En siis tarkoita enemmän pinkkejä hiuksia tarttuneina pussukoihin, sormenjälkiäni korujen liimauksissa tms. vaan toisenlaista näkyvää kädenjälkeä. Olen luomassa ensimmäistä mallistoani, ja sitä ennen pyrin saamaan jo olemassa olevat ylisöpöt Pinkkikset myytyä. Ja siihen nämä myyjäiset sopivat loistavasti! Olen laskenut tuotteitteni hintoja roimasti, ja ajattelin vielä ottaa käyttöön ota 3 maksa 2 tarjouksen. Jos kiinnostaa niin Suutarilassa huomenna sunnuntaina klo 10-14 niitä olis sitten tarjolla.

Nyt ompelemaan! On ihanaa saada tältäkin saralta kaappeja tyhjennettyä. En vielä kuitenkaan tiedä mitä tekisin kaikille kankailleni. Vaikka olenkin jo iso tyttö, tykkään silti ihan älyttömästi mun lapsellisista Japanista ostetuista kankaista. En vaan oikein tiedä haluanko käyttää niitä. No, onneksi mulla on tilaa niitä vielä säilytellä, niin ei tarvii hätäillä tämän päätöksen kanssa. (Sanna, olen ihan pian työstämässä sitä sun kassia. Olen jo mielessäni saanut sen valmiiksi, enää puuttuu toteutus…)

Ihanaa, herkullista lauantaita!

xoxo,

Raisa