to ja pe.

Eilen oli etäpäivä. Siis ainoastaan ajattelin blogia ja teitä. Mutta pysin poissa koneelta. Olin liian kiireinen raakapopcornini kanssa. Söin ehkä noin puoli kiloa kuivattua kukkakaalia, vaikkei yhtään edes tehnyt mieli, mutta kun oli niin koukuttavan hyvää. Tein siis torstaina (kun kaupassa oli kerta niin halpaa kukkista!) kukkakaalista, öljystä, oluhiivahiutaleista, suolasta ja sit sellasesta tujusta japanilaisesta mausteseoksesta kasvikuivurilla huikeen hyviä snäksejä. Jotka seuraavana päivänä söin kaikki yhdellä kertaa, sängyllä makoille. Makoilu jatkui pitkään sen jälkeen, kun tuli vähän huono olo. Ja koska oli huono olo piti lohduttaa itseään suklaalla, Heikä siihen riittänyt ihan pieni määrä. Ja kierre oli valmis. Lopulta katsoin älyttömän hauskaa piirrettyä (kohta siitä lisää) ja nukahdin. Herättyäni muistin C:n tulevat synttärit ja innostuin miettimään herkkuja. En muista enää mitä päätin tehdä. Pöh.
En ravannut postilaatikolla, sillä lähes kaikki paketit ovat nyt saapuneet. Vielä puuttu kaksi paria kenkiä ja silmälasit (ostin, kun superhalvalla sai) sekä jotain pieniä pulloja ja muutama miniatyyri. Mutta nää on niitä jälkirippeitä, iso läjä on nt saapunut, eikä laatikolla täydy ravata entiseen malliin. Jatkossa sinne ilmestyy ainoastaan laskuja…

Luin Haruki Murakamin Sputnik- Rakastettuni, enkä kauheesti tykännyt siitä. Liikaa höpinää ja liian vähän toimintaa. Sorry Lara! 🙂 Suuri lammasseikkailu edelleen paras 🙂 Tällä hetkellä ei ole luettavaa kirjaa, orpo olo, Joten joudun lukemaan kirjahyllystä kaikkea sekalaista. Kirjastossa olis kyllä noudettavissa pari varausta. En kauheesti odota niiden lukemista, mutta nekin oli suosituksia, joten eiköhän ne ihan ok ole.

Eilen aamupäivällä tai joskus tein sitten kukkakalaipopcornin onnistumisesta innostuneena myös lehtikaalichipsejä. Tässä kohtaa oluhiivahiutaleet olivat loppu, joten laitoin muita mausteita. Tuli oikein hyviä näistäkin, ehkä vähän liian rasvaisia. Mutta syötävän hyviä kuitenkin.

Torstaina tuli japanintunnilla taas epätoivo. En meinannut enää osata lukea niitä merkkejä, en ymmärtänyt lauserakenteita enkä muistanut omaa nimeänikään. Tästä sisuuntuneena unohdin edes ajatella japanin opiskelua vapaa-ajalla. Joten se siitä. Toinen spontaani lause. Inu wa ookii desu. koira on iso. Nää on suurinpiirtein niitä asioita joita ollaan ekoilla tunneilla käsitelty…

Ollaan edelleen iltaisin katseltu luontoelokuvia, ehkä yksi jakso vielä jäljellä. Toistaiseksi kaikista hellyttävin eläin ollut kääpiömerihevonen. Niin paljon kaikkia huikeita juttuja nähnyt. Eilen katsottiin matalista meristä kertovaa jaksoa ja siinä oli kohta jossa 30 – 50 käärmettä saalisti meressä kaloja. Mitä vittua, vesi (mizu japaniksi) on jo ihan tarpeeksi pelottava elementti pelkkien kalojen kanssa, saati sitten että siellä ui hillitön lauma käärmeitä. Tosi kuumottavaa.

Joo, siihen hauskaan elokuvaan. Meidän koko perhe, ulosluettuna Chris, tykkää kovasti Studio Ghiblin elokuvista. Viime viikolla ostin meiltä puuttuneet Kätkijät ja Naapurini Yamadat (meiltä puuttu myös se Panda elokuva, mutta ollaan lainattu se kirjastosta eikä tykätty, joten turha sitä on kotiin hankkia). Kätkijät käytiin katsomassa elokuvissa, joten ainoastaan Yamadat (eee…Tonari no Yamada jotain?) oli näkemättä. Muksut olivat sen jo ennättäneet katsoa, eivätkä olleet tykänneet yhtään. Sanoivat, että ehdottomasti huonoin Ghiblin elokuvista, nopeasti piirretty jne. Joten kauheen suurella innolla en alkanut sitä katsomaan, mutta kun oli niin huono olo niin ei haitannut kuinka huono elokuva olis…tai jotain. Mutta se olikin tosi hauska! Multa jäi ehkä n. 45 min katsomatta, kun nukahdin, joita innolla odotan nähtäväksi myöhemmin. Melko kuivaa huumoria, en osaa oikein sanoa kenelle sitä suosittelisin, itseeni se kolahti melkoisesti! Näillä näkymin Ghiblin parhaimmistoa 🙂 Niinkuin melkein kaikki Ghibliltä…

En ole saanut ommeltua sitten liian ison kimonon. Lopulta väsyin koko kimonon pähkäilyyn niin, että puin sen yhdelle Pinjan laatikossa olleelle barbielle ja hautasin näin ongelman sinne laatikkoon. Kaavoja täytyy ilmeiseti pienentää, mutta itse vaatetta en kyllä ala korjailemaan. Onneksi olin niin samperin viksu, että tajusin tehdä ensimmäisen kimonon (vaikka olen kyllä toisella kaavalla tehnyt ainakin 6 kimonoa) ei parhaimmast akankaastani. mulla on yksi japanihenkinen hellokittykassi, jonka aion uhrata kimonotehtaalleni, mutta siitä riittää just ja just yhteen kimonoon. onneksi en tuhonnut sitä!

Eilen illalla leikkelin vähän kankaita, tänään aion jatkaa sitä, kunhan ennätän. Ollaan menossa kierrätyskeskukseen viemään taas kaikkea kertynyttä pois (ja varmaan haalimaan jotain uutta tilalle…) ja kaupassa pitäis käydä hakemassa ainekset herkkuihin, joita teen huomisille kekkereille. Kerroin siipalle ainoastaan kutsuneeni äitini ja veljeni, mutta oikeasti olen kutsunut lähes 10 hlöä, joista en kyllä yhtään tiedä että kuka on tulossa ja kuka ei.

Mulla olis kuvia, mutta ne on kamerassa ja kamera on yläkerrassa ja minä alakerrassa enkä kyllä jaksaisi hakea sitä kameraa tänne ja sitten vielä etsiä piuhaa ja kaikkea. Joten jääkööt ne ensi kertaan.

Voi kauhistus. Näin kaupassa härkäpapuja paloissaan…ne oli n. kolme kertaa isompia kuin mun syömät (ja kasvattamat) pavut…ehkä annan niiden vielä vähän kasvaa…vai kaipasikohan ne jotain ravinnetta? No, seuraava satsi pupunpapanoita heivataan härkäpavuille.

Eipä kai tässä sitten muuta. Heissuliveissuli! Aurinkoista viikonloppua! Pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä. Yritin niitä vähän matkan varrella oikoa, mutta varmasti sinne melkoinen määrä niitä vielä jäi.

Sydän,

Raisa

4 thoughts on “to ja pe.

  1. Pyöritellyt Panda- elokuvaa kaupassa moneen kertaan käsissäni, kun aatellut että jos on pandatyttö, niin pitää tollanen elokuva hyllyssä olla, mutta jos kerta huono niin ehkä mietin vielä tai kokeilen josko kirjasto voisi auttaa.

    Superia viikonloppua siullekin!:)

  2. Me katottiin kanssa sitä Avara luonto dvd-boksia joskus viime talvena ja olin tosi vaikuttunut paitsi tietysti niistä luontojutskista myös siitä työstä mitä ne dokumentaristit tekee… Istua nyt 2 vuotta (vai miten kauan se nyt oli) lepakonpaskan peittämässä luolassa saadakseen viitisen minuuttia kuvamatskua minun tuijotettavakseni. Sitä minä kutsun työlleen omistautumiseksi. Täytyy tsekata myös tuo leffa mistä puhuit. Ghiblit on meilläkin kaikkien lemppareita – kolmivuotiaan tajuntaa räjäytti Totoro just hiljattain ja itse otin joskus muinoin Henkien kätkemä-elokuvan innoittaman tatuoinnin. Tykkään kyllä eniten niistä Miazakin leffoista mutta siltä ei vissiin ole tulossa nyt mitään uutta?

  3. joo, tossa kans näytettiin pätkiä siitä mitä ne kuvaajat joutuu kestämään, että me saatais nähdä vajaan minuutin verran vaikka jonkun linnun kosiskelumenoja. Siellä kykittiin pienessä teltassa joku 120 tuntia (8 tuntia päivässä), odottaen että naaraslintu ilmaantuis paikalle. Sitkeitä sissejä! Ihailtavaa!

  4. Joo, tämä ei missään tapauksessa yltänyt niiden normaalille tasolle. Puhelielenäkin oli vain ja ainoastaan suomi ja melko heikkolaatuinen esitys sekin. Lainaa kirjastosta, katso kerran ja yritä unohtaa se päähän soimaan jäävä pandako panda no panda…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s