Pieni menestystarina

Hopla! Arvatkaa kuka haki eilen toisen bilsan kokeen!!! No, arvatkaa!! Minä!! Arvatkaa nyt kuinka meni!!! No, arvatkaa!!!

Hitsi vitsi soikoon, sain kympin!!!! Kympin! Minä! 18-/18. Aivan loistavaa. Onneks lukiossa saa valita niitä kysmyksiä, niin ettei tarvii kaikkiin vastata. Siellä oli nimittäin yks kysymys, josta en yhtään muistanut et mitä se tarkoittaa. Yhden miinuksen sain fossiileista, kun oli johtofossiili mennyt sekaisin, ja yhtä en muistanut. Tää oli mun mielestä vielä se vaikeampi kurssi. Sit ope vielä sano, viitaten toisen kurssin “epäonnistuneeseen” kokeeseen (9+) et varmaan unohdin laittaa asioita, kun olin tehnyt niin monta tehtävää, ja sit ruksinut niitä yli (siinä kokeessa mä osasin huomattavasti laajemmin, mutten sit kuitenkaan niin tiiviisti). Eli siis suomeksi sanottuna, openkin mielestä mä osaisin paremmin kuin 9+ 😀

Mä oon niin hikke hikipinko!! Ja tää oli vielä sellainen jakso, kun mä en yhtään jaksanut panostaa samalla tapaa kuin ekaan.

Kamalan levoton olo taas. Onneks mies tulee tänään kotiin! Tää on älytöntä, mut mun tekee hirveesti mieli ostaa nukke! Vaikka just tätä päivää olen odottanut, et luottokortilta lähtee taas iso siivu hus pois! Niin nyt mun tekee mieli täyttää se jollain! Ei saa! Nyt pois sieltä Ebaystä ja BK:sta! Yhtään ei tarvii mennä sinne! Kun ei ennätä niitä entisiäkään huomioimaan tarpeeksi. En oikeesti käsitä miksi niitä pitäis sitten ostaa lisää, kun muutenkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että iso osa nukeista vaan möllöttelee, ilman laatuaikaa kameran edessä.

Vätin joskus, että meidän pihalla oli kottarainen. Se ehkä olikin mustarastas. En ole kyllä ihan varma mikä s eoli. Musta lintu kuitenkin keltaisella nokalla.

(hih! Lintulaudalla oli pieni hiiri!) Pahus. Mä oon roikkunut nyt tuolla ebayssä niin, että olen ihan unohtanut asiani! Ehkä mulla ei edes ollut mitään. Lapset tuli eilen kotiin, oli kiva olla niiden kanssa. Vaikka jäi aika lyhyeksi, kun oli kaupungilla jakamassa Ystävänpäivä sydämiä eläinten hyväksi. Mulla oli ihan eri intressit kuin muulla porukalla. Ne oli keräämässä lahjoituksia johonkin kampanjaan ja minä taas olemassa ystävällinen “eläinaktivisti”, joka ei yleisestä mielikuvast apoiketen ollutkaan paasaamassa, syyllistämässä tai haluamassa jotain. Muiden mielestä meidän tempaus meni huonosti, minun mielestä hyvin 🙂 Oli hassua kun ihmiset vasta “ei kiitos” siihen kun sanoin “hyvää ystävänpäivää”. Miten niin ei kiitos? Etkö halua hyvää ystävänpäivää? Kummallista. (no tietenkin ne sanoi ei kiitos sille sydämelle, jota tyrkytin)

Sen jälkeen kävin vielä Tokyokanissa etsimässä jotain “pakollista” ostettavaa, vaikka yksi mun säästömantroistani onkin kalliiden erikoistuotteiden vähentäminen. Olin silti todella maltillinen, käytin alle 30 euroa! Ei siinä, että olsiin sillä juuri mitään saanutkaan. Tietenkin jotain, ja eritysimaininnan ansaitsee vihreä tee karkit, joita ostin. Olen vastaavia ostanut äidille japanista, jotka siivousreissuillani sitten itse päädyin syömään. Aivan mahdottoman hyviä! Kunhan siis tykkää vihreä tee karkeista. Sen jälkeen menin vielä smarkettiin, kun tarvitsin perunoita illallista varten. Unohdin ostaa merkkareita, mutta muistin ne nähdessän i R-kioskin. (Lara oli ostanut omansa ärrältä, siksi muistin ärrän nähdessäni ne). En halunnut ostaa niitä kuitenkaan kalliilla, joten menin k-kauppaan. Ne oli sieltä loppuunmyyty!!! Voitteko uskoa! Maanantaina olivat tulleet ja nyt jo loppuunmyyty! Muutkin kuin vegaanit taitavat olla niihin lääpällään! Mirri, jos olet kuulolla – veikkaan että tulet saamaan oman osasi merkkareista sitten kun karkkilakkosi päättyy! Mä en kehdannut kuitenkaan lähteä ostamatta mitään (joo, mä olen sellainen), joten ostin tosi muikeita salmiakkipääkalloja. Ne on kyllä kans hyviä. Mutta kokonaan mustia ja mä halusin vähän väriä. Joten oli mentävä sinne ärrälle. Sieltä sai kaksi ussia vitosella. Eika kallista silti, vaikka olikin tarjous. Ostin kuitenkin, vaikka olisin aivan mainiosti voinut jättää ostamisen tälle päivälle, kun täytyy käydä kaupassa muutenkin huomisia leipomisia varten. No, nyt mulla on paljon karkkia. Mikä on tietenkin ihan älyttömän hyvä juttu, kun paino on noussut ihan hirveätsi ja siitä ylimääräisestä tulisi päästä eroon.

Mua on alkanut vähän pelottamaan laihduttaminen, kun olen niin innostuvaista sorttia ja sellainen ääripää ihminen. No, ehkä tää kuivuu kasaan kun tulee taas toisenlainen raisa ruoriin.

Mun tekis kauheesti mieli tehdä jotain, mutten oikein keksi että mitä. Ehkä pitäis mennä yläkertaan. Mut en tiedä mitä siellä tekis. Tää levottomuus varmaan johtuu siitä, kun aloin lukemaan oikeaa kirjaa. Se sekoittaa mun pään. Mulla oli niin levollinen olo kun kielsin kaikki tollaiset ylellisyydet elämästäni (pah! varmaan kielsin itseltäni yhtään mitään, katsonut elokuvia enemmän kuin koskaan, paisti ehkä silloin kun Poika kuoli).

Mun ehkä tekis mieli tehdä jotain nukkien kanssa, mut tiedän nyt jo miten siinäkin käy. Menen ylsö, valkaan sieltä jonkun ihanan tytön, etin sille vaatteita, en löydä mitään kivaa, sukkahousutkin in ihan mahdoton pukea päälle, hiukset on ihan sähköiset. Tulee kamala sotku ja minä kyllästyn.

Korujen kanssa ihan sama juttu, sählään ja kohellan, sotken ja tympiinnyn. Nyt tarttis jotain uutta! Tai sit meen katsomaan jonkun huonon elokuvan.

Ehkä pitäis vielä siivota vähän ennen kuin se mies tulee.

Tää syötiin eilen. Tai mä olin ainoo, joka sitä suostu lopult asyömään. Lapsille ei oikein maistunut perinteinen skotti”herkku”. Keitaan blogista voittamani Haggis siis kyseessä. On ne ulkomaanelävät sitten kummallisia!

Moikka nyt! Tulkaa sunnuntaina sinne kahvilaan Sörnäisiin!! 

xoxo,

6 thoughts on “Pieni menestystarina

  1. Vau, onneksi olkoon kympistä! Kyllä tommosella saa vähän leijuakin, tosi hyvä suoritus!

    Ja vitsit että mä haluaisin maistaa tuota vegaanista haggista kanssa. :0 Mulla asuu Skotlannissa yksi vegaaniystävä (suomalainen!) ja se päivitti joskus blogiinsa syöneensä vegaanista haggista ja vitsit, silloin jo halusin päästä maistamaan. Mut en oo kyllä vieläkään saanut mahdollisuutta, hmm. No, ehkä vielä joskus!

  2. HIh, meilläkään tuo vegehaggis ei oikein uppoa lapsiin… Tuota sun voittamaa mallia en tosiaan ole itsekään maistanut, niitä vegaanihaggiksia on Skotlannissa aika valikoima!

  3. Vinkki sukkisten pukemiseen nukeille: laita neitosten kinttuihin talkkia, sitä samaa kamaa mitä käytetään vaippaikäisille. Johan menee sukkikset jalkaan eikä jätä mitään jälkiä!

  4. Lapset on kummallisia, vaikka niin oli kyllä vähän se haggiskin. En oikein saanut, tai siis en ihan ymmärtänyt mistä on kyse ja miten se olis ollut parhaimmillaan. Me syötiin se siinä kuoressa vesihauteessa kuumennettuna perunoiden kera.

    Kiitos kuitenkin! On ihanaa kokeilla uusia, eksoottisia asioita!

    xoxo,

    Raisa

  5. Kiitos Inkeri! Olen kympistä vieläkin oikein tohkeissani 🙂
    Mulle ei kyllä tule mieleen mitään paikkaa, josta sitä vois saada. Ehkä se sun kaveri vois joskus tuoda, tai sit ei auta muu kuin googlettaa reseptiä ja yrittää tehdä itse 🙂

    xoxo,

    Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s