Vastaleikatut hiukset ja muuta yhtä kedehdittavaa. Prkl.

Meni vähän pipariksi toi jääkaappipostaus, kun se piti laittaa jo perjantaina, mut kun siinä kesti niin kauan. Innostuin nimittäin sulattamaan pakastimenkin, enkä malttanut tehdä sitä passiivisesti, vaan vaihtelin pakastimen sisään kulhoihin kiehuvaa vettä, että sulais nopeammin. Ja sit me lähettiinkin kirjastoon. Ja koska lainasin niin kiehtovia kirjoja, etten enää malttanutkaan olla koneella. Olen vaan lukenut. No, ainakaan en ole katsonut niin paljoa huonoja elokuvia. Vaikka elokuvissakin kylä kävin.

Mausteet ja muut töhkät.

Mutta joo, pahoittelut siis tuosta mönkään menneestä jutusta.
Tässä kuitenkin meidän jääkaappi.  Tai siis ennen kaikkea sen sisältö.

Juomat. Mehua, koska C on kipee.

Kauhukseni huomasin, että kaikki toisiksi alimman kuvan tuotteet olivat ohittaneet parasta ennen päiväyksensä. Tai purjossa sitä ei tietenkään ole, mutta sen verran nahistunut se jämäpala oli, että luokittelin sen niihin. Mutta ainoastaan tumman mison ja merileväsalaatin heitin pois. Molemmat erikoistuotteita, jotka herkästi unohtuu. Enkä siitä merileväsalaatista edes  tykännyt. Äiti sen sitäpaitsi toi meille. Sinapille en tiedä mitä tehdä. Se oli parasta ennen 2/2013. Ja siitä on melkein kaikki jäljellä. En oikein edes muista mihin me sitä käytetään. En kyllä raaskis sitä poiskaan heittää, ainakaan vielä.

Melkein kaikki vaaravyöhykkeellä olevat vihannekset käytin salaattiin, loput sitten muihin ruokiin. Kaikki jämäruoat on tullut syötyä.

Säilykkeet.

Parjantaina syötiin Curry riisiä (karee raisu ;), siihen käytin jämänä olleen riisin (ja keitin kyllä lisääkin, kun ei riittänyt) ja loput bataatista. Lauantaina syötiin paistettua riisiä (taas loput edellisen päivän ruoasta, ja taas jouduin keittämään lisää, ja sitäkin jäi!) ja loput kurrysta, sekä pähkinä-bulgursalaattia, johon käytin loput purjosta (ja jouduin ostamaan myös paljon lisää), ja sit oli kans misokeittoa, josta kukaan ei tykännt. Mutta sainpahan ainkin käytettyä loput vaaleasta misosta, jossa päiväys mennyt n. viikko sitten. Sitä on kyllä pakastimessa aika paljon, kun ostin sen aika lähellä viimestä käyttöpäivää. Pöh.

Toi juusto muuten on parasta juustoa jota olen koskaan syönyt. Leivän päälle sitä, kurkkua ja yrttisuolaa ja jo pyörii sukat jaloissa! Aivan ihanaa! Ja kamalan kallista! 😦

Oltiin just käyty Ekolossa, siks meillä on nakkeja ja juustoa.

Mitähän muuta? No vaikka mitä, mut mitä oleellista, kun pitäis päästä kirppikselle. Lääkräissä kävin ja sit vielä labrassakin. Nyt pitäis soittaa jollekin erikoissairaanhoitajalle, en enää muista miksi. Ja lääkri ottaa asioista lisää selvää ja soittaa mulle keskiviikkona. En ole tilannut lisää nukkeja. Olisin kyllä, jos vaan voisin. Taas ihan villinä niihin. Ne on niin hienoja. Kumpa vaan mis ei syyllistäis niistä niin kamalasti tai kumpa minä en reagois siihen niin kovasti.

Jämät, tän lisäks oli vielä riisiä “sinisessä huoneessa”. Vaaravyöhykkeellä.

Eilen vein lapset ensin Hoploppiin ja kun sinne ei saanut jättää lapsia yksin ni sitten naurusaareen ja itse rynnin kamalalla kiireellä leffaan. Olin jo kyllä hakenut lippuni, mut tarvitsin vielä veden ja popcornit. En muista elokuvan nimeä, mutta se oli kuitenkin oikein hyvä. Kertoi kahdesta “hullusta” jotka sekoilee ja sit rakastuu. Ne olis kyllä saaneet olla vähän vielä hullumpia ja “sekoilla” enemmän.

Sieltä kauppaan, ja nyt meidän jääkaappi ei enää näytä noin siistiltä ja kliiniseltä.Mut ei se silti mikään pahakaan ole.

Tämän postauksen kirjoittaminen vähän venynyt. Tultiin just Jäähallin kirppikseltä.

Vihannekset. Melkein kaikki “vaaravyöhykkeellä”.

 Kamalasti ihmisiä, sekä myyjinä että asiakkaina. Löysin tytöille auton ja kuntopyörän! Toivottavasti ovat sopivan kokoiset. Siellä oli aika paljon nukkeja, mutta niin oli myös paljon ihmisiä, jotka etsivät barbien kamoja! Kilpailijoita!

Eeek! Kaikissa päiväys mennyt!

Olen paljon miettinyt kateutta viime päivinä. Kun tuntuu, että olen kaikesta kaikille kateellinen. Aloin erittelemään tätä ajatusta (yleensä en pahemmin muita kadehdi, ja pystyn jopa käyttämään kadehtimista “polttoaineena”. Niin, ja näistähän ei tietenkään sais puhua, koska onhan sussa silloin oltava jotain vikaa, jos kadehtii muita, ainakin niissä, jotka ilkeävät myöntää sen). Niin, kaikki kulminoituu yhteen lenkillä nähtyyn nuorehkoon naiseen. En siis yhtään tiedä kuka se oli, mutta sillä oli hyväkuntoinen ulkoilupuku (housut ja takki vielä samaa sarjaa tms.), se oli hoikka ja tää on pahin! sillä oli hiljattain leikatut hiukset! Älytöntä, mutta kokonaisuus oli ihan sietämätön. Mä sitä siis kadehdin. Kun jättäisin yhden nuken ostamatta, voisin siitä säästyneellä rahalla ostaa hienon ulkoilupuvun ja vielä leikkauttaa hiuksetkin. Ja sitte ei enää tarttis kadehtia ventovieraita lenkkipolulla. En muuten ollut virallisesti lenkillä, vaan Riston kanssa ulkoilemassa. Onneks se tyttökään ei juossut, vaan käveli. En olis ehkä kestänt jos se olis vielä ollut niin täydellinen, et olis juossut.

Ihana, puhdas jääkaappi.

 Tietenkään se ei ole ihan noin yksinkertaista. Kadehdin siis tietenkin jotain, mitä se mulle edusti. Ja tässä tapauksessa se on kaikkea uutta, puhdasta, hallittua ja ennen kaikkea tavallista. Mä en kestä. Siis just tällä hetkellä. Useimmiten musta on kivaa olla just mä, ja just tälläinen. Mut nyt vaan kausi, jolloin joku paljon tasaisempi olis niin paljon mukavampaa. Olis ihanaa toimia koneen tavoin, ennakoiden ja jotenkin varmasti. (oikeesti en tälläisenä kestäis sitä varmaan päivääkään, mutta kai sitä saa ajatuksesta nauttia).

Muistatteko sen mun karsimisinnon? Mitäköhän sille kävi? Loppu kuin seinään, ja nyt harmittelen joitakin tavaroita, jotka laitoin pois (aika vähän kyllä, ehkä joitain kirjoja) ja kuumeisesti olen täyttämässä kotia entistä ahtaammaksi. Mä haaveilen, tai siis osa minusta haaveilee, kodista, jossa on tilaa ja tarkkaan harkittuja, merkityksellisiä tavaroita. Ja sit totuus on kuitenkin se, että rakastan krääsää, mitä enemmän sen parempi. Sen turvallisempaa. Niin, että mitä ihmettä mä syyllistän itseäni kaikesta tästä roinasta, jos se on sellaista mistä minä tällä hetkellä pidän? Ei musta ikinä tule sitä ulkoilupukuista naista vastaleikattuinen hiuksineen. Emmä ensinnäkään raaskis laittaa satoja euroja johonkin vaatteisiin, varsinkin johonkin niin tylsään kuin ulkoilupukuun. Mullahan on noi Burtonin ikivanhat toppahousut, joista toppaukset tursuaa Kenain puremista rei’istä. Ennemmin mä ostan sillä rahalla jotain hauskaa.  Säästän ne siihen pian ilmestyvään Middieen. Ja jos hiuksia on koko ajan leikkaamassa niin eihän ne millään kasva pitkiksi. Nää on oikeesti kasvanut huomattavasti paljon pidemmiksi nyt kuluneen vuoden aikana, kun en ole kertaakaan käynyt kampaajalla niitä leikkauttamassa. Aiemmin kävin kahden tai kolmen kk:n välein, ja silloin tutnu ettei ne millään kasva takas pitkiksi.  Nyt kyllä pitäis oikeesti mennä pikkuhiljaa leikkauttamaan. Haluaisin otsatukan. Mut sit sitäkin pitäis olla koko ajan leikkelemässä.

 

Loppuun laitoin vielä kaksi kuvaa Candystä, yhdestä kauneimmista (no niinhän ne kaikki!) nukestani, mutta joka ei jostain syystä vaan “iske”. Ent iedä mikä siinä on, kun se on just sellainen kun pitääkin. Mun ehdottomat suosikkityttöni on just tota samaa mutrusuu -sarjaa (Nuppu ja Alex, ja ehkä nyt sit Pennykin, eli Miss Sally Rice, Margo ja Phoebe Maybe). Mulle tulee tästä, vaikkei näistä kuvista, mieleen Mad Men sarjasta se Don Draperin uusi vaimo. Tykkään myös pukea sen siihen 60-luvun tyyliin.

Taidan nyt mennä tekemään jotain ihan muuta. Harmittaa kun olen päästänyt hiihtoloman menemään opiskeluiden suhteen ihan pipariksi. Tulee mieleen joku semmoinen, joka tekee suuria suunnitelmia ja sit kaikki menee ihan mönkään laiskuuden tai tyhmyyden takia. Mun joillain kursseilla on yks sellainen poika, joka antaa sellaisen vaikutelman, että olis kova opiskelemaan, palauttaa tehtäviä etuajassa ja sit se kerto, ettei päässyt kemiasta läpi eikä äikän ope tykkää siitä. Mä olen kohta sellainen. Täällä toitotan hienoja suunnitelmia opiskeluista ja sit tosiasiassa luen ihan muita kirjoja ja leikin nukeilla. Ja katson vielä huonoja leffojakin.

Kauheeta valitusta taas. On paljon kivempaa, kun puhkun itseluottamusta ja olen pää pyörällä omasta erinomaisuudestani.

Moikkis!

xoxo,

6 thoughts on “Vastaleikatut hiukset ja muuta yhtä kedehdittavaa. Prkl.

  1. No ainakin sulal on ällistyttävän siisti jääkaappi! Kadehdin siekailematta. 🙂 Kurkkua ei kyl sais pitää siellä. Tai niin meille horttonoomikoulussa ainakin opetettiin.

    Mä oon lusmunnu koko päivän yöpaidassa, jos yhtään lohduttaa. Nukuin ehkä tunnin. Lettuja oon paistanut, muuten en oo tehny _mitään muuta ku kuunnellu musaa juutuubista ja notkunut netissä.

    Mirri

  2. Silver linings playbook eli suomeksi Unelmien pelikirja taisi olla sun leffasi 🙂

    Saan kiksejä siitä kun ihmiset osaa hyödyntää ostamansa ruoan ja heittää pois mahdollisimman vähän, jos mitään. Mun mielestä ei oo pahempaa syntiä kuin hamstrata ruokaa ja heittää sitä sitten menemään. Ostan itselleni aina vain juuri senhetkiseen tarpeeseen ja pidän perusvarastossakin vain sellaisia, mitä käytän jatkuvasti, ei mitään erikoisuuksia, jotka menevät vaan pilalle tai joista käytetään joku pieni osa ja muu menee haaskiolle. En tykkää tuhlaamisesta. 😦

  3. Ah! Just se! (siis se leffa!)
    Mulla on paha tapa hamstrata, mutt aolen myös aika lahjakas käyttämään niitä sitten pois, vaikka väkisin. Olen kanssa samaa mieltä, että ruoan haaskaaminen on iso paha juttu! Heikoin lenkki mulla ehdottomasti noi “erikoisuudet”, joita usein tarttuu matkaan erityisesti itämaisista kaupoista.
    Erittäin ihailtavaa on musta se, että sinkku pystyy pitämään huolen siitä, ettei ruokaa mene hukkaan! Hyvä hyvä!
    Pitäis pikkuhiljaa muuten alkaa järkkään jotain tapaamista, mulla alkaa oleen teitä ikävä!

    xoxo,

    Raisa

  4. 😀 Se on tarpeeksi pieni pidettäväksi siistinä. Ja mulla on melkoinen trauma kotoota, kun siellä jääkaappi oli AINA ihan järkttävässä kunnossa. Siis ihan kauheessa. Hassu (?) juttu on se, että meidän alkuperäisen perheen yksi jäsen edelleen pitää jääkaappiaan ihan kamalassa kunnossa, mutta kaikki muut todella siisteinä. Veljestä en ole kyllä ihan varma. Mutta se on siis mun äiti, jonka takia se kotijääkaappikin oli siinä kunnossa. Ja sillä on jääkaappi edelleen samanmoinen.

    Huomenna sit parempi (touhukkaampi) päivä!

    xoxo,

    Raisa

  5. Hei, mä olen hyvä leikkaamaan tukkaa ja tykkään siitä! Leikkaan omani, perheeni ja usein kavereidenkin hiukset. Että jos haluat ilmaista saksimista niin täältä pesee!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s