Tieto lisää tuskaa

Ei ole suurta paloa tästä aiheesta kirjoittamiseen, siispä kirjoitan siitä palotta.

Mulle tuli Hesari tasan viikon, sitten käänsin sen äipän osoitteeseen. Tähän ei liity mitään dramatiikkaa tai mitään sellaista, lyhennän Hesarin vuosikerran hinnan vaan velastani. Sain sen siis stipendinä, kun oon vaan niin sairaan hyvä äikässä. 😉 Ennen tilauksen alkamista (voiko sitä edes kutsua tilaukseksi, jos en sitä ole tilannut??) en tiennyt Ukrainan tilanteesta lööppejä enempää. Kuumoteltiin Putinilla ja sen semmoista, mut ei mitään vakavaa. Mut heti kun Hesari ilmestyi aamiaispöytään Putin olikin sotajoukkoineen meidän keittiössä! Helvetti soikoon! Pitääkö tässä alkaa hamstraamaan muutakin kuin nukkeja ja nukenvaatteita?!

Viikon ajan kun lehtiä luki kaikki olikin päin helvettiä! Mun onnelaan oli päässyt käärme sanomalehden muodossa. No, onneksi käärme päätyi  pupujen vessan kuivikkeeksi, arvoiseensa paikkaan.

Oikeesti, on tietyllä tapaa hienoa olla perillä kaikesta mukamas tärkeästä, mitä maailmalla tapahtuu. On hienoa lukea Hesarista mistä tänään puhutaan. Se on vähän kuin asioida Stockalla, ei voi mennä vikaan, sen on pakko olla laadukasta, jos se on kerta Hesarissa. On hyvä tietää missäpäin maailmaa soditaan, onhan? On tärkeää tietää, jo ihan oman arjenkin kannalta, kuinka Jenkeissä poliisi käyttää kovia otteita. Politiikka ja kaikki se roska? Miksi sitä pitäis seurata? Ne tekee mitä niitä huvittaa, käyttää meidän rahoja puolustusvoimien idioottiostoksiin, muttei lastensairaalan uusimiseen? Hitto, mitä porukkaa. Ja ne “hyvät” tyypit, joita siellä on ei saa mitään hyvää aikaiseksi, kun vastavoimat on niin valtavat. Kyllä mä äänestän, enkä sitä väheksy yhtään, mutta poliittisten uustisten seuraaminen – ei kiitos. Miksi kaikesta pitäis koko ajan olla kärryillä, kun ei niihin asioihin kuitenkaan pysty mitenkään vaikuttamaan. Enkä mä todellakaan tarkoita sitä, että pitäis olla jossain totaalisessa uutispimennossa, mut se, että tulis koko ajan olla kärryillä siitä mitä joka puolella maailmaa tapahtuu, seurata vaikkei olis mitään seurattavaa. Eikö yksi lehti viikossa riittäis? Oppisivat nekin vähän tiivistämään ja karsimaan sitä turhaa.

Muuten, olin eilen teenmaisteluillassa (kirjoitan tästä ja edellisestä teeillastani ehkä ens kerralla) ja siellä oli Nyt-liitteen toimittaja ja kuvaaja, tekemässä juttua suomalaisesta teekulttuurista. Se kannattaa lukea! 😉 Mut eihän se mikään uutinen olekaan, vaan artikkeli. Vielä turhaan? tietoon: Julkkisuutiset! En ole sitten edellisen hammaslääkärikäyntini lukenut Seiskaa ja olen autuan tietämätön mitä sillä saralla on meneillään tällä hetkellä. Kuka kukin on? Ja tiiättekö, on ihanaa kun ei tarvii murhetia sitä, millasia idiotteja meillä julkisuudessa pörrää. Ei tarvitse turhautua jostain aivottomista tosi-tv-sankareista eikä kadehtia Cheekin (menikö oikein) valkaistua hymyä (jota en ole kyllä nähnyt, mutta olen kuullut/lukenut, että sillä olis valkaistut hampaat). Anteeksi, mä en edes tiedä ketä mainita täällä. Lindsey Lohan on viimeisimpiä tähtösiä, joita mä tiedän. Ja se on ihan hirvee. Multa on jotenkin mennyt ohi ne uudet komediatähdet, ne amerikkalaiset suht nuoret vähän pulskat miehet, jotka tuntuu olevan joka toisessa elokuvassa, joita mun mies meille valkkaa katsottavaksi. Mallimaailmasta en tiedä enää yhtään mitään, aikoinaan hyvinkin paljon. Musiikkimaailmassa Lady Gaga on jo vanha tuttu, mutt edelleen sulattelen sitä, että Gwen Stefan menikin yhteen bändinsä kanssa ja Amy Winehouse kuoli. Mun lapset ainakin kuuntelee ihan hirveen kauheeta musiikkia, joten olen vaan ihan tyytyväinen, ettei tarvitse olla tietoinen niistä kauheuksista.

Välillä mä olen jollain tapaa huolissani siitä, kuika pihalla olen, kaikesta. Mies kertoo uusista amerikkalaisista vegaanisista herkuista ja aika ajoin jonkun uuden sarjan alkamisesta taikka jotain muita pintaliitouutisia, välillä tähyilen taivaalle, että näkyykö siellä hävittäjiä, mut muuten mun elämä pyörii siinä, mitä mulle tapahtuu. Mä olen niiden uutisten keskiössä, eikä niin että ulkopuolisena katson jostain kaukaa miten elämää eletään. Ehkä se on hyvä niin? Ei mun kanssa kyllä pysty oikein keskustelemaan mistään, kun en tiedä mistä puhe, mut aika vähän mun kaveritkaan mistään tv-sarjan hahmoista haluaa mulle avautua. Tai politiikan kiemuroista. Tai talouselämän syövereistä. Mun kanssa keskustellaan tarroista, ruoasta ja nukeista. 😀 JA HYVÄ NIIN!

Meen nyt. Mo.

xoxo,

Raisuli.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s