Rahalla saa (Stockan kuvasto)

Tervehdys arvon lukija! Tänään vuorossa täydellisyyden tavoittelua Stockmannin tyyliin.

Itselläni on joskus aiemmin ollut Stockan kanta-asiakaskortti, mutta se on mennyt vanhaksi enkä ollut sitä aikoihin muutenkaan käyttänyt. Aika vähän tullut siellä asioitua viime aikoina. Ei siinä, pidän ehdottomasti niiden oikein hyväksi kuvittelemastani laadusta ja tasokkaasta asiakaspalvelusta (jota en kyllä teininä asioidessani meikkiosastolla juuri koskaan saanut), mutta aika vähän tulee muutenkaan tavarataloissa pyörittyä ja niiden ruokaosasto on niin ulkomaalaispainoitteista, enkä minä sellaisesta juuri välitä. Joten kortti saikin mennä vanhaksi. Mutta jossain välissä mainostettiin ilmaista kanta-asiakaskortti ja kyllä C sitten siihen tarjoukseen lähti. Ainakin nyt vuoden ajan saadaan kuukausittain sieltä nivaska mainoksia, ennen kaikkea se kuukausittainen kuvasto, joka on pullollaan mitä ihmeellisempiä laitteita ja kauniita ja eleettömiä vaatteita, kauniiden ja eleettömien ihmisten päälle puettuina.

Oi joi sitä täydellisyyttä, joka jokaiselta sivulta huokuu. Sinunkin elämäsi voisi olla näin ihanan mahtavaa, jos ostaisit täältä meidän tavaratalosta nämä kaikki ihanat kauniit asiat. Oih ja voih!
Ja sitten päästään siihen itse asiaan! Eli just niihin laitteisiin. On niin montaa erilaista karvanpoistajaa, ettei ihmisellä taida edes riittää karvoja niihin kaikkiin! On hierojaa, hiontaa, valkaisua, valoimpulsseja ja laaseria — mitä vaan sinussa on vialla kyllä se näillä korjaantuu! Kunhan maksukykyä löytyy niin kenestä vaan voi tulla täydellinen! Ja mikä pahinta: Minä uskon kaiken tämän!! Minä haluan olla täydellinen! Haluan olla karvaton ja valkaistu, tasainen ja kiinteä! Minä haluan!!!

Ja taas päästään siihen vastaleikattuun tukkaan ja upouuteen (tai ainakin hyvin hoidettuun ja huuhteluaineelta tuoksuvaan) ulkoilupukuun. Entä jos minä keskittäisinkin kaiken tarmoni tullakseni täydelliseksi. Entä jos kaikki hörhöilyni, tarrat ja leimasimet vaihtaisikin kasvojenkiinteytyslaitteeseen? Voisinko rakentaa itsestäni täydellisen? Entä jos ostaisinkin niin tehokkaan hiontalaitteen, että hioisin itsestäni särmättömän?

Riittääääää!!!! Kuulostaa aivan kamalalle! Särmätön ihminen = tylsä, eloton ihminen! Hittoako sitä tukkaakaan koko ajan leikkelemään! Kaksihaarasethan voi ajatella kahtena hiuksena! Mä en edes tykkää ulkoilupuvuista, nehän on ihan älyttömän noloja! Ääntäkin pitävät! Vaikken ihan Amanda Palmerin tasolle ole päässyt kainalo- ja muiden karvojeni suhteen, niin en kuitenkaan koe tarpeelliseksi olla täysin karvaton, ja ei sitä tiedä, ehkä joskus vielä uskallan kasvattaa tuuhean kainalokarvamätäksen. Ja rehvastella sillä! Ja ihan oikeesti, harva kai sillä rehvastelee, vaan ennen kaikkea sillä rohkeudellaan. Sillä sitähän se on, että uskaltaa olla niin hurjalla tavalla vastaan kaikkea yleisesti hyväksyttävää.

Viikko sitten en ollut yhtään samaa mieltä, mutta nyt taas tuntuu siltä, että on ihanaa olla just tälläinen, vaikkei tämä tälläinen olekaan aina kaikkien normien tai ihanteiden mukainen. Aina voi ja usein kannattaakin pyrkiä johonkin parempaan, muttei kuitenkaan niin, että seuraa vain ja ainoastaan sitä, minkä yleisesti katsotaan olevan tavoittelemisen arvoista. Jos sun tavoite on kasvattaa pohjoismaiden kattavin pandakokoelma, niin siitä vaan! Pyri täydelliseksi siellä, missä sillä on sinulle merkitystä! Eikä siellä, minne sua painostetaan.

Eilinen oli hyvä päivä, siis ennen kaikkea se, että se on nyt ohi ja sen mukana monta asiaa tehtynä. Esitelmä (Japanin parin vuoden takaisesta katastrofista) pidetty, ja se meni ihan hyvin. Olin ihan kuumottavan huonosti valmistautunut siihen, en yhtään tiennyt mitä aion sanoa siellä, tein pari diaa ja otin “taikanapin” ja vaan toivoin parasta. Hyvin meni! Loppuillan olinkin melko väsynyt ja todella rento. Kävin viemässä amerikkaan lähtevän paketin amerikkaan lähtevälle kaverille, jotä edellytti se, että oli saatava se paketti valmiikis. Jota olin sitäkin tietty vitkastellut. Mutta nyt on sekin tehty. Eilen ei muistikuvistani huolimatta ollutkaan psykologiaa, joten esseen kirjoittaminen siirtyikin tälle päivälle. Niin, se täytyy siis vielä tehdä.

Aamukävelyllä ollessani vahvistui pari sängyssä mieleen tullutta ideaa asioista, joita vois tehdä. Ja mä haluan vaalia niitä niin, ettei ne matkallaan ulos mun mielestä säry, niin kuin kamalan usein mun mainioille ideoille käy…

Simply Vanilla, panta, mekko ja kengät sis. hintaan

Kaksi tyttöä on meiltä nyt menossa myyntiin. Pinzan Very Vicky (93! €)  ja mun Simply Vanilla (70 €) . Viikonloppuna niitä kampailtiin ja puettiin ja mulle tuli sellainen olo, että ostan Pinpulalta sen tytön pois ja pidän molemmat. Vanillakin, josta en ole koskaan tykännyt (harva siitä kai sellaisenaan tykkääkään, luulisin että kaikki Vanillat on kustomoitu tunnistamattomiksi – ehkä tässä olisikin riittävästi syytä pitää se, kun sen arvo tulee varmasti kavamaan, kun niitä ei ole jossain vaiheessa enää yhtään jäljellä 😉 näytti mekossaan niin söpöltä. Aion laittaa ne facebookkiin ja varmaan samanaikaisesti myös Blythe Kingdomiin. Fb:ssä on suljettu ryhmä, jossa nuket vaihtavat kotia. Sinne siis meidänkin tytöt päätyvät. Kumman kauan mulla kyllä kestää niiden sinne saamisessa….Kun ei millään raaskis! Niin, ja se lista kotia vaihtavista tytöistä on mullakin kutistunut mitä? neljästä yhteen. Kun ei vaan pysty! Olin vaihtamassa niille vaatteita ja totesin että aivan liian kaunis, ei pysty!

Eilen muuten Kaapo, Alpon poikanen mun Tamagotcissa kuoli!! Siis voi vittu! Se oli ihan kauheeta! Olin
tosi huonosti hoitanut sitä koko päivän, mut sit päivällä yritin paikkailla ja kun pääsin kouluun se vaan

Very Vicky, kuvassa väärät kengät ja sukat!

leiju siivet selässä onnellisuus ja nälkä nollilla! Mut sit se muuttui Napsuksi. Eli nyt mulla on taas poikanen hoidettavana. Ja silläkin menee vähän huonosti. Illalla unohdin hoitaa sen ennen kun se meni nukkumaan ja aamulla sillä oli viidet kakat, niin että ne oli kerroksittain. Kamala äiti! Älkää kertoko kenellekkään!

Mut nyt mä meen, kun mulla on niin paljon kaikkee tehtävää! Paljon luettavia kirjojakin, vaikka viikko sitten ei ollut mitään! Niistä lisää joskus toiste!

Pysykää ihanina!

xoxo,
Raisa



2 thoughts on “Rahalla saa (Stockan kuvasto)

  1. Hyi, osanotto Kaapon poismenosta. Mutta kyllä mua vähän nauratti tätä lukiessa. Etenkin, kun kielsit kertomasta kellekään että olet “huono äiti” ja sit kuitenkin ite kerroit sen täällä. Mun on alkanut ihan älyttömästi mieli hankkia oma tamagotchi kanssa, muistan kun ostin joskus 1997 luokkakaverilta semmosen kymmenellä markalla (vai viidellätoista?) ja olin siitä ihan tohkeissani sellaiset kolme päivää. Sit kyllästyin. Nyt olisin varmaan enemmän innoissani! Äh, pakko alkaa tiirata kirppareilla hyllyjä tarkemmin, jos vaikka löytyis!

  2. Kiitos osanotosta! Kannattaa huutonetistä kans välillä kattella. Ja sitte kun oot saanut omas hankittua, niin uskon että sulle ne toiminnot avautuu paremmin kuin mulle, olen näes aika kokematon noissa pelivempeleissä, kerrot sit mulle mitä kaikkee sen kansa voikaan tehdä ja mitä kaikki hommelit merkitsee 🙂
    Sen hoito kyllä käy välillä vähän rasittavaksi, mutta koulussa se lisää ainakin mun viihtyvyyttä. Kunhan muistaa laittaa äänet pois, niin sen kakattaminen ja ruokkiminen ei häiritse muita 🙂 Onnea oman Taman hankintaan!

    xoxo,Raisa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s