Ystävänpäivän aaton tunnelmia

Hihoo!! Kokeet nyt ohi! Niin helpottavaa! Oli ihanaa kun sai lukea mitä huvittaa! Joten luin…kemiaa 🙂 Ihan kyllä vaan vähäsen, sitä ekan kurssin kirjaa. Ja hops! Sieltä tuli vastaan niitä reaktiolaskuja, joiden kanssa viime kurssissa taistelin oikein urakalla. Eli meille on ne (ehkä?) jo opetettu. Mä olin kyllä yhden tunnin poissa, ja koska mulla oli vanha painos siitä kurssilla käytetystä kirjasta, meni ne aiheet eri järjestyksessä enkä tiennt mitä missasin. Mulla on kyllä jo ainakin kolmelle tunnille asiaa, jotka olen siis mielstäni missannut. En ymmärrä. No, ihan sama. Nyt siis käyn itsekseni niitä asioita läpi uudelleen. Jospa ne vähän paremmin sieltä kolhatelis omille paikoilleen, nyt kun ymmärtääkin niistä jo jotain. Oikeesti ette voi uskoa (tai siis kyllä varmaan voitte) kuinka hienolta tuntuu sanoa ymmärtävänsä kemiasta jotain. Mutta siis ihan vaan vähän.

Nii, lukasin myös uuden kurssin sisältöä vähän tarkemmin. Ei se ollutkaan pelkkää metallia. Myös muita materiaaleja. Ja ennen kaikkea niitä muita, siis varmaankin siitä miten niitä syntyy. Ei kuulosta enää niin jähmeeltä ja helpolta. Pöh!

Eilen oli kaikista surkein päivä, mitä sairasteluun tulee. Todella heiveröinen ja tukkoinen olo. Sain kuitenkin bilsan koealueen luettua, mikä kyllä oli multa niin älytön veto jättää sekin noin viime tinkaan, varsinkin kun sain vielä monta päivää lisälukuaikaa. Ehkä se johtu just siitä. Mä nimittäin luulin, että koe olis ollut jo viime to, mut olin ymmärtänyt väärin (yllätys!) ja koe olikin vasta tän viikon ti. Joten monta lisälukupäivää. Jotka haaskasin.

En mennyt kokeeseen kovin suurin odotuksin, mutta yllättävän hyvin tunnuin osaavan. Sain myös viime viikkoisen kokeeni takaisin. On hassua sanoa, mutta olin hienoisen pettynyt 9+:aani. Olis nyt edes ollut 9½.

Koulun jälkeen kävin kirjastossa, lainasin yhden elokuvan, jonka sitten illalla vielä katsoin. Kirjastoon mennessäni pihalla haukkui surkea pieni koira ja pois tullessani samainen koira haukkui siinä edelleen, ja kyllä mulla ainakin 10-15 minuuttia siellä meni. Kävin sitten sanomassa kirjasto-tädille, että jos ne pystyy vaikka kuuluttamaan omistajaa, tollanenhan on ihan törkeetä, että jätetään kirjastossakäynnin ajaksi toinen ulos odottamaan. Se olis vielä ihan ok, että käy nopeesti palauttamassa jotain tms. mutta noin pitkäksi aikaa. Muistan kyllä joskus nähneeni Jäähallin kirppiksen oven edessä koiran…sillä varmaan ollut todella mukava odotus.

Toissapäivänä ihmettelin sitä, kuinka Nai-Nain entiset omistajat ovat antaneet sille niin hassun nimen, kunnes muistin että sen nimihän on Kenai ja me kutsutaan sitä nainaiksi…

Yks mitä olen todella paljon ihmetellyt yksin ollessani on se, kuinka sinkut ja lesket jne. saavat yhtään mitään aikaiseksi! Ennen kaikkea ruoan suhteen. Mä en ainakaan viitti tehdä yhtään mitään pelkästään itselleni. Oikeesti. Ihan kamalaa. Varsinkin nyt kun on pakastinkin niin täynnä, etten voi pakastaa loppuja ruokia, enkä varmasti osais tehdä ruoka-annosta vain yhdelle. Joten olen syönyt karjalanpiirakoita liian pitkä aika sitten tekemälläni munavoilla ja illalla nuudeleita, joiden pinnalle kyllä tehnyt herkkutofupaistoksia. Herkkutofu tehdään näin: 1 rkl sakea, 1 rkl soijakastiketta, 1 rkl misoa, vajaa 1 rkl sesamöljyä (eilen laitoin myös 1 rkl miriniä, mutten ole varma oliko se yhtä hyvää kuin ilman, sillä en maistanut eilistä ruokaa yhtään) kaadetaan pannulle, sekaan puoli pakettia tofua suikaleina, paistetaan hetki, lisätään esim. porkkana paloiteltuna, kypsennetään hetki kannen alla, lisätään lisää vihanneksia esim. mung pavun ituja, kypsennetään vielä hetki ja kipataan sitten keitettyjen ja valutettujen nuudelien päälle. Aika erikoisia aineksia, mutta jos tykkää japanilaisesta ruoasta niin noita ehkä löytyy kaapista. Mä muuten käytän sakea pelkästään ruoanlaittoon ja vaikka ostan sitä aina pieneimmän pullon niin ainahan sitä jää. Järkeilin sitten, että sen voi käyttää riisiviinietikkana jos se ennättää mennä “huonoksi”, olin jo edellisen pullon kanssa tehnyt niin, mutta sain sitten alkosta siihen vielä varmistuksen, että se on ihan “turvallista”. Sama varmasti toimii myös muiden viinien kanssa, et jos teillä menee viiniä “vanhaksi” siis alkoholi muuttuu (palaa?) etikaksi (hapen vaikutuksesta, eikö totta?) niin sen vois sitten käyttää ruoanlaitossa etikan tapaan.

Luin suomen luonnonsuojeluliiton lehteä ja siinä oli oikein mielenkiintoinen artikkeli kulutusmyyteistä. Kerron siitä joskus lähitulevaisuudessa lisää, mutta haluan tässä sanoa, että ne mun nukkeostot ei tätä palloa pilaa! Päivittäinen kulutus on paljon painavampaa, siis esim. autoilu ja ruokaostokset. Ja niistä molemmista saan varmasti oikein hyvät pisteet, siis niiden suhteen toimin hienosti 😀 Ainakin melkein aina. Tämä ei silti tarkoita sitä, että voisin nyt heti paikalla mennä tilaamaan uuden nuken. Vaikka mieli tekis piristää itseään jollain mukavalla.

Mulla saattais olla jotain virtaa siivoamiseen. Ehkä. Parasta mennä kokeilemaan. Hei nyt. Ai niin!! Tulevana sunnuntaina, siis nyt sunnuntaina, Ravintolapäivänä Animalian toimistolla eläinystävällinen kahvila. Mä olen ainakin leipomassa sinne Tuhteja, valkosuklaa-maapähkinäkeksejä, sekä koirankeksejä. Lisäksi siellä on hampurilaisia ja pikkukakkusia.

Joop, eipä sitten muuta tällä kertaa. Mies on muuten jo vähän innoissaan Etsy kaupan uudelleen avaamisesta, mikä on tosi hyvä juttu, sillä se tekee kuitenkin niin paljon sen eteen töitä. Tai siis joutuu tekemään, kun mulla menee hermot kuvaamiseen ja latailuun.

xoxo,

Dedä iha dukossa

eikä ajatus kulje. Tosi kökkö olo. Katsoin eilen kolme elokuvaa (Instant Swamp, Funuke – Show me some love, you losers ja joku Ghiblin vähemmän tunnettu elokuva, ehkä Aaltojen jotain), aivan liikaa sohvalla kökkimistä, mutta kun ei huvittanut tehdä mitään. Join ihan älyttömästi teetä, koko ajan. Pakastin lopun raparperipiirakan, ja jotta sain sen mahtumaan täytyi ottaa puoli kiloa raparperia pois, joten tein istä simaa. Se ei paljoa vaatinut, joten oli ihan ok. Ohje Puputytön Juhlakirjasta, josta tein talviversion. Saa nähdä mitä tulee. Ja kelpaako se kenellekään muulle kuin mulle. C ei ainakaan simajutuista tykkää yhtään. Mokoma.

Pohdin vieläkin paljon sitä hyvän tekemistä. Yksi tosi simppeli, mutta tehokas tapa ilahduttaa on sanoa jotain kaunista ihan vaikka ventovieraalle. Ja tietenkin yhtä lailla mukavaa sanoa jotain kivaa tutullekin 🙂 Ja tietenkin tehokasta ja vaivatonta on olla ystävällinen, esim. liikenteessä antaa tilaa muille. Mä pystyn tohon autoillessa, ainakin joskus, mutta pyöräillessä en. Kun tuntuu muutenkin siltä, että sitä on ihan lainsuojattomassa asemassa ja kaikki muut on ihan törppöjä, eivätkä millään voi käsittää sitä, että pyöräilijällä on myös oikeuksia. Kuten vaikka suojatien ylittäminen ihan rauhassa, ilman että joku nuija bemarikuski meinaa ajaa päälle. Miksi muuten kaikista idiooteimmat kuskit tuntuvat aina ajavan joko bemarilla tai audilla? Toki kaikista vaarallisimmat kuskit ajaa ihan paskoilla autoilla, eli siis ne kortin just saaneet. Mutta “ajotaitoisista” kuskeista vähiten liikennesääntöjä tuntuvat noudattavan saksalaisilla “laatuautoilla” ajavat. Ehkä tää oli rankka yleistys. Ihan sama. Meidän entisillä naapureilla toisella oli bemari ja toisella audi=kaikki sen merkkisillä autoilla ajavat on siis runkkuja.
Niin, siis niitä ilahduttavia asioita vois tehdä myös ihan pienesti ja ehkä laittaen sivuun ne omat ennakkokäsitykset ja muut, ja siis oikeasti olla välillä myös mukava? Kuulostaa liian vaikelta. Kun pitäis siivotakin ja kaikkee. Kokeisiinkin lukea. Yks mikä on kyllä aika hankalaa tossa hyvän tekemisessä, että sit se vastapuoli (saaja) voi olettaa, että siitä tulee tapa. Vaikka töissä jos tekee muiden hommia, niin sillä voi osoittaa olevansa ajallisesti vapaa tekemään muidenkin hommia ja sit niistä jutuista tuleekin sun hommia ja sit kiireen tullen kaikki kasaantuukin sulle, kun olet hölmönä mennyt auttamaan muita. Ja jos mä useamminkin teen lumityöt naapurin puolelta, niin kohtahan se jo kuvitteee, että se onkin mun homma, eikä tee niitä enää ollenkaan itse. Ja just siellä liikenteessä, erityisesti pyörällä en vahingossakaan anna autojen mennä, jos on minun vuoroni ylittää tie (kaikista pahimpia on liikeneympyrät, joissa vielä se polkupyöräilijöiden etuajo-oikeudesta kertova liikennemerkki), koska se antaa niille aivan väärän kuvan omista ja pyöräilijöiden oikeuksista. Joka kerta kun saan autoilijan pysähtymään jarrut kirskuen (joo, ennenmmin jään vaikka auton alle, ja otan mukavat korvaukset, kun annan niidne tomppelien mennä minun vuorollani!) suojatien eteen ja säikähtämään oikein kunnolla toimii mainiona opetuksena siitä, että liikenteessä on muitakin kuin vain etuilevia autoilijoita. En ole huomannut, että näissä samoissa ympyröissä autoilijoilla olisi mitään hankaluuksia väistää liikenneympyrässä jo olevia autoilijoita, ne on vaan ne kevyenliikenteentyypit, joita ei tarvitse varoa/kunnioittaa. Ärsyttävää.

Pitäis ruokkia linnut. Takaoven yläpuolella on melko hervottomat jäät. Toivottavasti en jää niiden alle!

xoxo,

Puputytön Suosikkituote ja muuta sälää

Moik!

Lisää niistä Merkkareista, kun olivat kerta niiiin hyviä! (ja pahoittelut karkkilakkolaisille!). Pimpula osas kertoa, että näitä mainostetaan paljon tällä hetkellä, eli ovat ihan oikeasti iso uutuusjuttu. Musta on jotenkin ihanaa, kun jotain tälläistä nostetaan “jalustalle”. Amerikkalaiset ovat siinä niin mainioita, ne tekee pienistä asioista isoja puheenaiheita. Tai ainakin tekivät silloin lähes 20 vuotta sitten. Muitan kuinka M&M’s karkkeihin tuli uusi väri – hitto! mikä valtava mullistus! Sitä jaksettiin toitottaa. Mutta oikeesti musta se on kivaa, ei aina tarvii olla jotain jättijuttuja, joista puhutaan. Vaan enemmänkin pitäis keskittyä pieniin asioihin. Tääkin on muuten yksi ihana piirre vegaaneissa, kun ne jaksaa vouhottaa (tulipas se sanottua jotenkin ruman kuuloisesti, en sitä silleen tarkoita) kaikista pikkujutuista. Siis vaikka uuden makuisesta maidosta, siis vaikka Alpron hasselpähkinämaidosta. On muuten hyvää. Mutta vielä parempia on ne italialaiset? makumaidot, kaikista paras niistä kookos….nom nom nom!

Joo, mutta nyt takas niihin merkkareihin. Ehkä mä kerroin niistä jo kaiken kerrottavan viimeks? Joka tapauksessa nt on kuva, ja maultaan niin mainioita (ja erityisesti just salmiakki ja se keltainen), että ansaitsevat Puputytön Suosikkituote -tittelin. Kooltaan ovat muuten paljon pienempiä kuin alkuperäiset merkkarit. Mutta niistä taiskin silloin aikanaan olla aika paljon puhetta, että ovat vaarallisen suuria. Ja kyllä muistaakseni serkkupoika meinas sellaiseen tukehtua. Nää on nyt lapsellisen pieniä, mutta siltikin kelpo karkkeja.  Koostumus on melko jähmeä, mutta kun hetken aikaa lämmittää kädessä niin niistä tulee just oivia! Kelpo tuote!!

Olen tulossa kipeäksi, ja se on ihan syvältä. En tykkää yhtään. Toistaiseksi kuitenkin pystynyt välttymään siltä vatsataudilta, mikä tuntuu lähes kaikkia piinaavan. Mikään vaarattomista sairauksista ei ole yhtä viheliäinen kuin vatsatauti. Uh. Niin, siis toistaiseksi vaan kurkku vähän ärtynyt ja nuhanen olo. Kyllä tämä tästä.

On ollut tosi kivaa olla yksinään, lauantaina oli molemmat muksut yökylässä , joten minä valvoin myöhään ja katsoin varmasti ei jännittäviä elokuvia. Mm. Armageddonin. Muistan siitä sen Aerosmithin biisin, jossa se ei halua sulkea silmiään, koska ei halua missata yhtään hetkeä. Mä muistan ajatelleeni aikoinaan, että se on mun ja Hapsimakkaran biisi, koska just niin mä ajattelin Hapsin nukkuessa mun vieressä, etten olis millään raaskinut itse nukahtaa, koska sen muksun katseleminen oli niin ihanaa. 🙂

Nyt ajattelin mennä katsomaan japanilaisia elokuvia. Mun kyllä pitäis huolehtia yks tilaus eteenpäin ja lukea niihin kokeisiin. Huomasin, ettei mua juuri yhtään kiinnosta eliöyhteisöt. Haluan silti pärjätä hyvin kokeessa.

Mietin muuten vielä lisää sitä hyvän tekemistä. Niinko sitä, et miks siitä pitää tehdä tälläinen juttu. Miksei sitä vois vaan tehdä ilman sen kummempia toitotuksia. Ja vielä päivittäin. Mutta sit tajusin, että sen jakaminen täällä ehkä innostaa muitakin ja sit kans se, et ehkä se innostaa itseäänkin enemmän. Ja kans kun siihen oikein ajatuksella keskittyy, niin ehkä sitä enemmän tulee tehtyä? Ja ehkä siitä joskus tulis sitten sellainen automaattinen juttukin. Ja oikeesti kyllä mä teen muutakin hyvää, enkä ainoastaan luo naapurinkin puolelta kerran vuodessa lumia. Kai sitä melkein päivittäin tulee tehtyä jotain epäitsekästä, mikä taitaa olla melkeinpä sama kuin hyvän tekeminen?

Yks mikä olis musta aika ihanaa, niin just jonkun “piristyspaketin” tekeminen ja postiluukusta tiputtaminen. Siis ihan jotain yksinkertaista, mutta varmasti saajaansa ilahduttavaa. Ai nii!! Yks ihan tosi kumma juttu meistä suomalaisista – se, ettei me hitto soikoon tervehditä! Oikeesti niin älytöntä! Vaikka just jotain naapureita. En tarkoita, että kaikkia pitäis olla koko ajan tervehtimässä, mutta välillä tulee niitä hetkiä, kun vaikka kadulla kohdataan, eikä siinä ole muita, niin kyllä silloin pitäis pystyä katsomaan silmiin ja tervehtimään. Mä eilen ollessani koirien kanssa aikasin lenkillä huomasin kauhukseni, että yks naapureista teki lumitöitä ja meidän reitti meni siitä sen ohi. Päätin, että tervehdin (ja pelkäsin, että pitääköhän se mua ihan hulluna), mutta onneks se oli jsut silloin hakemassa lunta jostain kauempaa. Mut siis niin naurettavaa. Muistan kuinka Jenkeissä C:n luona ollessani se oli niin luontevaa, huomioida toinen, siinä meni sekunti ja sit se oli ohi. Eikä yhtään sattunut. Kyllä mä tietenkin ihan luontevasti pystyn ihan lähimmät naapurit tervehtimään, kunhan vaan tunnistan ne. Mulla on oikeesti kamalan vaikeeta tunnistaa ihmisiä. En tiedä miski. Ehkä mä olen vaan liiaksi tuudittautunut siihen, että kaikki kyllä tunnistaa minut, tän tukan takia. Tänään tervehdin naapurin nuorta poikaa, jota en kyllä muista nähneeni koskaan aiemmin, ainakaan ulkona, ehkä joskus sisällä, näen siis niille sisään…(ja ne meille), eikä se tervehtinyt takaisin. Ehkä se ei kuullut ja sit se oli vielä siinä iässä, jossa ei olla kamalan kohteliaita. Ihan sama.
Niin, mutta aion siis haastaa itseni olemaan entistä parempi ihminen. Josta tuli mieleeni, että tälle vuodelle jäsenyyksiä Helsingin Vihreissä Naisissa, Animaliassa, Maan Ystävissä ja olikohan viel jossain muussa. Vegaaniliiton ja Faunan peruin, kun ei niihin tullut millään lailla osallistuttua. Maan Ystävätkin olisin perunut, mutta niillä oli niin hyvä hinta vähävaraisille, joten jatkan siinä vielä. Tykkään kyllä siitä, mutten oikein ilkeä osallistua, kun olen niin epähippi kaikkine muoveineni. Välillä kyllä mietin tukan alkuperäisen värin palauttamista. Vaikkei se tohon muoviin liity.

Avasin eilen? sen C:n paketin, sain siihen luvan. Ja olen sieltä jotain jo syönytkin. Meille vegaaneille on ystävällisesti tehty maailman parhaita karkkipatukoita, ja nyt siihen sarjaan on tullut taas yksi uusi patukka. Ja mun oli ihan pakko kokeilla yhtä sellaista (C tilas niitä neljä), koska halusin olla ensimmäisten joukossa Suomessa! 😀 Näitä patukoita saa muuten mm.Ekolosta ja Vegetukusta, sorry ei linnkejä kun ei jaksa. Uusimpia patukoita ei vissiin vielä kyllä suomesta saa. Täytyy malttaa vielä hetki!
 Ekat neljä patukkaa olivat Marsin, Bountyn, Milkiwayn ja Skickersin vegaaniset versiot. Sitten tuli vielä riisisuklaata ja mpvoikuppeja. Ja nyt tämä uusin on myös mpvoin makuinen, oliskohan butterfinger tms. vegaaninen versio. Muistan ehkä kerran elämässäni syöneeni tätä alkuperäistä karkkia ja nyt sitä siis saa myös vegaanisena. Suklaalla päällystetty kovahko mpvoisydän, sellainen rapea joka lohkee puraistessa. Todell ahyvää. Ja sit sain sitä maailman parasta suklaata, josat olen aiemmin jo kertonut ja kuvan tyhjästä pussista postannut.  

 Ja sit otin kuvia tytöistä, kun ne nyt vaan on niin kauniita ja ihania ja ihmeellisiä.

Kalenterityttö, Candy karkkikaupassa

Nää on mun kaikista kauneimmat tyttöni. Vaikka ihan kauhiasti tykkään kyllä Ichigostakin (V-Smash) ja kaikista muistakin.

Kalenterityttö karkkikaupassa

 Palkinnoksi teille, jotka jaksoitte loppuun asti 😀

Risto nukkuu äipän vieressä, nyt kun papa on poissa.

Nyt mä meen! Moikkis!

 xoxo,

 

Talvileskenä

Heipskukkuu!!

Mies otti ja läks! Viikoksi reissuun, kaverinsa luokse Sveitsiin. En tiedä miten sen sanois, ettei siitä sais vääränlaista käsitystä meidän suhteesta ja onnellisuudesta, mutta oi tätä autuutta!! Ihan parasta! Musta on niin ihanaa olla itse vastuussa kaikesta, ei mene yhtään energiaa siihen, että kinastellaan siitä, kuka siivoaa tai vie koirat ulos, koska mun täytyy itse hoitaa kaikki. Tai no, tokihan lapset on täällä ja nekin tekevät oman osansa, ja ainakin toinen vielä vähän enemmän. Eikä tää tietenkään olis näin hauskaa, jos se olis mennyt pidemmäksi aikaa, mutta nyt kun tiedän et tää on vaan tälläinen pikkupyrähdys, niin tästä voi nauttia täysin siemauksin!

Pinpula päätti eilen, että koska ei ole nähnt mummoa vähään aikaan voisi mennä käymään ja viedä jotain leipomiaan herkkuja. Nyt meillä sitten leivotaan 🙂 En tiedä oliko saanut idean ilahduttamiseen täältä, vai ihan omasta pääsään, mutta lopputulos kuitenkin se, että on sopinut mummon kanssa treffit tälle päivälle. Ihanaa.

Minäkin sitten toissapäivänä yllätin itseni ja tein myös naapureiden puolelta lumityöt. En siis kyllä mennyt niiden pihalle, mutta kun lumiaura oli vetänyt melko hillittömän vuoren lunta meidän yhteiselle ajotielle, niin en poistanut lunta ainoastaan meidän puolelta, vaan ihan koko alueelta. Ja koko ajan toivoin, että jompi kumpi naapureista näkisi! Ei nähnyt. Ja nyt tuntuu, että hukkaan meni! Mikä ei siis tietenkään pidä paikkaansa!

Eli tämän viikon Hyvä teko olkoon tuo lumen luominen. Ensi viikolla teen jotain hyvää tuntemattomalle. Ideoita? Ehdotuksia? (aika kamalaa muuten, että olen ajautunut sellaiseen elämään, jossa täytyy etukäteen suunnitella ja tietoisesti tehdä jotain hyvää, niin ettei se tule ikään kuin automaattisesti. No, parempi tämäkin kun ei mitään)

Eilen siivosin, opiskelin bilsaa, kävin kaupassa, katsoin paljon telkkaria (loppuun japanilaisen tv-sarjani ja lasten kanssa illalla elokuvan). Olin tossa laskeskellut, että kunhan saan tän bilsan kokeen alta pois, on mulla sitten ainakin puoltoista viikkoa aikaa löysäillä, kunnes huomasin, että hittolainen! Neljäs kemian kurssi on jo alkanut, ja koska otin bilsan kakkoskurssin etänä samasta koulusta, on sekin varmaan sitten jo alkanut. Se siitä löysäilystä. : / Mä en ole vielä vilkaissutkaan tämän kurssin kemian kirjaa, mutta tiedän että se on metalleista. OHlen ollut tästä jotenkin tosi onnellinen, sillä eihän metallit ole oikein muuta kuin sellaisia kökköjä. Eihän niihin voi liittyä mitään kamalan monimutkaisia juttuja, eihän? Mutta sitä mä en käsitä, että miten meillä on kokonainen opintoviikko niitä paikallaan pysyviä kökköjä. Ehkä mulla on vääränlaiset ennakkokäsitykset alkaneen kurssin sisällöstä?

Ai nii, torstaina, eli päivää liian aikaisin! tuli postipaketti. Jos sitä tilatessa olin laskeskellut, että sen pitäis kaiken järjen mukaan tulla silloin, kun nukeista nalkuttava mieheni olisi matkoilla. Tulliselvityslappu tuli alkuviikosta, odotin keskiviikkoon ennen kuin maksoin se, olettaen että kyllä siinä kaksi päivää menis, ennen kuin pakettikortti postiluukusta sujahtaisi. Ja mikäli kävisi niin, että se tulisikin jo torstaina, saisin minä sen kiikutettua sisään niin, ettei siippa sitä huomaisi. Ja itse nuken hakisin vasta perjantaina, kun siippa olisi jo kaukana poissa. Miksen sitten pelannut varman päälle, ja odottanut tullimaksujen kanssa siihen, että mies olis jo reissussa? No älä hupsuile! Minäkö odottaisin nuken kanssa yhtään pidempään kuin on pakko?! Varsinkin kun oli viikonloppu tulossa, en halunnut kärvistellä koko viikonloppua ilman sitä!

Sain myös sen aiemmin mainitsemani ikuisuusprojektin tehtyä! Ja mulla on siitä kuviakin!! Jo vain on paljon hienompi nyt kuin aiemmin. Olisin toivonut, että mulla olis ollut tulostettuna omia kuvia, mutta niiden puutteessa laitoin sitten Japanista ostamiani valokuvakisan voittajista tehtyjä postikortteja. Siellä on myös yksi suomalainen osallistuja 🙂 (Tamperelainen Megi, joka tekee aivan ihania vaatteita nukeille)

Tämän kuvan (vas.) laitoin, kun halusin jakaa mun Ukin teidän kanssa. Ukki on koalista keskimmäinen, ja se on ainakin 30 vuotta vanha. Ukki laitettiin mummilla verhoon roikkumaan sen jälkeen kun oikea ukki oli kuollut ja se oli mulle niin kova paikka, että tarvittiin korvike. Mä en ole ihan varma, et sainko sen sit omaksi sen jälkeen kun mummikin kuoli, vai jo aiemmin.

Tämä kuva taas uusimmasta nukesta, ihan kamala kuva, jota ei pitäis edes julkasta, mutta kun en malttanut odottaa, että laittaisin sille vaatteet päälle (se tuli nakkena) ja halusin kuitenkin näyttää kuinka kaunis se oikein on!

Oi joi, Pimpshöör ei jaksaiskaan enää leipoa, haluais laittaa taikinan jääkaappiin…ai dont tink sou…

Mutta nyt mun täytyy mennä tekemään raparperipirakkaa, pakastin on aivan liian täynnä reparperinvarsia. Pitäis kait simaakin niistä tehdä.

Moikka nyt! Muistakaa olla ystävällisiä! Ai nii!! Ostin eilen ekaa kertaa xx vuoteen merkkareita! Jostain olin lukenut, että on tullut vegaanisia merkkareita, enkä kyllä edes muista että olisin erityisemmin edes katsonut, että onko merkkarit vegaanisia vai ei, mutta nyt kun niistä olin siis lukenut, niin ajattelin katsastaa pussin kaupassa. Tai en siis kyllä yhtään olis sitä muistanut, mutta kun kert amerkkaripussin kaupassa näin, niin siitä sitten muistin. Ja olihan sellainen pussi sitten ostettava. Hitto! että ne on hyviä!!! Wohoo! Todella hyviä! Ehkä uusia suosikkeja! Keltaiset ja mustat ovat ihan parhaita!! Syökää lapset merkkareita! Ai nii, joo ei sitten käytetty mun superhienoa slogania niihin Animlaian juttuihin. Niihin tuli jotain runoja, ja reseptejä. Ja mainos…Mutta mä tulen itse käyttämään sen sloganin ihan puhki!

xoxo,

Unelmien Poikamies, Rantaleijona ja Candy

Samperi soikoon, mun pitäis just nyt olla siellä lääkärissä ja sen lääkärin pitäis laittaa mun palaset kohdilleen, niin että voisin olla lopun elämääni normaali ja tasapainoinen, ja vielä ongelmatonkin. Mutta ei! Tässä minä istua kökötän, keittiön pöydän ääressä.

Eikä käynyt niin, että minä oliisn unohtanut. Ei, muistin sen eilen illalla, mutta tänään kun tulin Riston kanssa aamulenkiltä soittivat terveyskeskuksesta ja siirsivät aikaani kahdella viikolla. Plääh!!! Todella rasittavaa. Vähän meinasin alkaa haastamaan riitaa, mutta ihan vähän vaan. Eihän se ollut sen soittajan vika. Olen ylpeä järkevyydestäni. Mua välillä jännittää soittaa jonnekin, jos tiedän että asiani on jollain tapaa tulenarkaa, kun olen sen verran jo oppinut tuntemaan itseäni, että tiedän räjähtämisen olevan mahdollista. Ihan naurettavaa. Mutta sellanen mä olen…

Mitäs mitäs…oli mulla, ai niin. Joo. Jatkoa siihen eiliseen Hyvän tekemiseen. Entäpä jos tekis vaikka teemaviikkoja (ne kaks tai kolme kertaa, sen jälkeen mä olisin varmaan jo niin kyllästynyt koko aiheeseen, että pakko keksi jotain uutta.)? Tyyliin viikolla 1 teen jotain hyvää/kivaa naapureille (Mirri ehdotti kakun leipomista ja mä kovasti mietin sen totauttamista, leivon kyllä mielelläni, mutta sen kakun tms. vieminen sinne naapureille – Ei kiitos! Entä jos se haluaa jutella jotain? entä jos se kutsuukin mut sisään??? Hargs! Aivan liian vaikeaa. Ja taas kakun jättäminen oven taakse on enemmän kuin arveluttavaa. Mutta entäpä jos tekisin niiden puolelta lumityöt? Tai jos niillä olis koira niin veis sen ulos? Kävis vanhalle papparalle/mammaralle kaupassa? Tai jos olis vähän parempia tutuuja, niin vois vaikka tarjota lastenhoitoapua. Mulla sen tekemisen tätyis kllä olla sellaista, joka ei vaadi suoraa kontaktia niihin naapureihin. Eli just lumenluominen. Mitä muuta vois tehdä?

Yks mikä olis sellainen mun tyylinen, tai siis mulle ehkä helposti toteutettavissa olis ehkä joku postiluukusta tipautettava, must aolis esim. ihana kerätä lehdistä tms. jotain runoja, kuvia jotain vastaavaa, laittaa niitä kuoreen ja jakaa ihmisten laatikoihin. Mä ite ainakin tykkäisin tollaisesta ihan kauheesti 😀
Tietenkin sellainen, joka luonnostaan juttelee mielellään ihmisten kanssa ja on muutenkin luontevasti niiden seurassa vois tehdä jotain vähän “läheisempää”.

Entä sitten naapuriviikon jälkeen? Ventovieraalle hyvän tekeminen? Eläimelle? Ympäristölle? Varmasti moni on ihan automaattisesti, päivittäin hyvä jollekin, mutta jos sen tekis enemmän tietoisesti, siis jotain vähän enemmän. Ylittäis vähän itseään. Mä voisin vaikka kokeilla kassajonossa paikkani antamista jollekin vähäostoksisemmalle? Vitsi, olis kyllä hienoa olla vähän parempi ihminen. Tää vois kyllä olla se mun haaste, jota siinä maailmanpelastusoperaatiossakin hain, mut meni sit mönkään, kun unohdin haastaa itseni. Eli en siis tehnyt mitään haastavaa, kun kaikki oli asioita, joita tein joka tapauksessa. Mutta näitä hyviä tekoja en, tai siis totta kai teen, mutta omien mukavuusrajojeni sisällä (ja ne rajat on melkoiset muurit ja kätkevät sisälleen hyvin pienen pinta-alan).

Eilen käytiin ulkona syömässä, C:n vanhempien lähettämillä rahoilla, hääpäivän kunniaksi. Mentiin lähellä olevaan Nepalilaiseen, sen jälkeen vielä käytiin leffavuokraamossa, josta ei vuokrattu mitään, mutta C sitten vuokras jotain netistä. Nukahdin kesken kaiken.

Eilen myös askartelin. On hassua miten harvoin mä puhtaasti askartelen. Kun useimmiten kun jotain teen, niin teen jotain Pinkkikseen liittyvää (ompelen tai sit niitä koruja). Nyt tein ikuisuusprojektiani, eli valokuvakehyksien maalausta ja koristelua. Mun pitäis ompelukoneen edessä oleva seinä saada vähän inspiroivammaksi, mutta se vaatii niin paljon! No, nt sain kehyksen maalattua ja niihin tulevat koristeetkin koristeltua ja kiinnitettyäkin! Oli hauskaa. Liima ja kimalteet on niin ihania, varsinkin kimalleliimat, jotka ei edes sottaa niin kuin irtoglitteri!

Otin myös muutaman kuvan Candystä, jok asiis “Helmikuun Tyttö”, ja yksi kauneimmista nukeistani. Tykkään kovasti näistä “pulloposkista”, mutta jostain syystä Candy on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Siksi valitsin juuri sen tähän Calendar Girls -hommeliin (siis tuolla Flickerissä).

Olikohan vielä jotain? Muistaakseni joo, mutten nyt kyllä millään muista, että mitä. Hmph.

Loppuun vielä niitä hupaisia koruja, joista puhuin muutamia päiviä sitten.

Rantaleijona

Rantaleijona

Ilo

Unelmien Poikamies

xoxo,

+ ja –

Eilen oli ensimmäinen bilsan koe, mielestäni se meni loistavasti, minkä olen kyllä oppinut tarkoittavan sitä, että meni huonosti. Plääh! En halua ainakaan bilsasta huonoja numeroita! No, ehkä se meni kuitenkin ihan hyvin? Harmittaa, kun unohdin hiilen kierrosta tulivuoret 😦

Eilen oli myös meidän kolmas hääpäivä!! Meinattiin unohtaa se! Mä olin laittanut sen ikään kuin taka-alalle, koska ei voitu tehdä mitään kovin erikoista ton bilsan kokeen takia (asiat tärkeysjärjestykseen!), joten sit se meinas kokonaan unohtua. Ei ollut edes varaa ostaa kovin hääppöstä lahjaakaan sille toiselle, joten ei ollut sitäkään jännitettä muistuttamassa tärkeästä päivästä. Annoin C_lle kuitenkin Reilun Kaupan suklaasta tehtyjä sydämiä, epäreiluja Pandan vadelmasuklaita sekä edellisenä iltana tekemäni pienen skräppi -jutun. Ja C teki mulle aivan ihanan kortin, lahja (karkkia Vegan Essentialsista) on vielä postissa.

Postissa on myös mun just hetki sitten tullimaksuista maksamani Phoebe Maybe -nukke. Siis se toistaiseksi viimeinen nukkeni. Ovat tullissa sitten laskeneet reippaasti sitä rajaa, minkä alle EU:n ulkopuolelta tilattujen tuotteiden tulee jäädä, jos ne mielii saada tullitta/verotta. Se oli aiemmin 50 euroa, nyt se on 22 euroo, postikulujen kanssa!! Naurettavaa. Tällä siis yritetään a) saada ihmiset ostamaan enemmän EU:n alueella tehtyjä juttuja, valtion kassaan lisää rahaa niiltä tuhmilta, joille ei EU krääsä kelpaa. No, maksoin siitä nukesta ihan kivasti vielä ylimääräistä, eikä nyt todellakaan huvita tilata yhtään mitään uutta. -piip-n tulli.

Joop. Eilen olin myös siellä tapaamisessa, jonka nimeä en millään meinaa muistaa. Siis sellanen, joka auttaa oppimisvaikeuksissa olevia tms. Kun ei siitä mun lukemisesta meinaa tulla yhtään mitään, kun en pysty keskittymään. Hitsi, sillä oli kyllä paljon asiaa, ja ihan hyvää sellaista, mutta multa meni siitä niin paljon ohi. Muistan vaan, kun siellä huoneessa hais joku ylikypsä hedelmä. Ja sen, että voisin kokeilla lukea esim. makuulla, viileässä, musiikkia kuunnellen. Ja kun saan raivareita (ja hittolainen, niitä saan aivan liian usein, ei ole normaalia raivota päivittäin liikenteessä, olla sodassa naapureiden, työkavereiden jne. kanssa jne. sekin kuulemma liittyy ADD:hen) pitäis piirrellä molemmilla käsillä eri suuntaan ympyröitä, tavallaa harhauttaa aivoja. Liikenteessä se ei tietnkään onnistu, silloin pitäis yrittää rentoutua jotenkin…

Toi otsikko tuli siitä, kun eilen luin niihin kokeisiin (joo, jätin ihan viime tinkaan…) ja kosk akyseessä oli ympäristoekologian kurssi, niin toki siinä oli paljon asiaa siitä, kuinka kamala ihminen on tätä planeettaa kohtaan (ostamani nukke oli jälleen käytetty!). Eikä se vielä pelkästään, että me tehdään x määrä tuhoa, mutta kun se x määrä lähtee kiertämään ja lisääntymään, aiheuttaen xyz määrän tuhoa, siis niinko noidankehä, tai vyöryvä lumipallo. Ehkä siis just enemmän toi lumipallo. Me tehdään niin paljon pahaa, ja sit se paha lisääntyy, tai tekee sellasta aaltoa, ettei pelkästään meidän tekemä paha paikallisesti, vaan se vaan jatkuu ja jatkuu. Niin. Ajattelin sitten, että olisikohan mahdollista tehdä hyvää, joka sit lähti kasvamaan eteenpäin. Entä jos käännettäis suuntaa ja tehtäiskin hyviä tekoja maapallolle? Siis ei vaan niin, että “palautettais ennalleen” vaan jopa niin, että ne meidän hyvät teot sais aikaan sen, että aavikot alkais vihertämään, saatais kosteutta pois sieltä, missä sitä on liikaa ja siirettyä se (ei siis konkreettisesti se tietty vesi, mutta jotain, älkää keskeyttäkö!) sinne, missä siitä on suuri pula. Voiskohan ihminen oikeasti tehdä näin? Siis niin, että hyvä lähtis kiertämään. Todennäköisesti ei, ei ainakaan niin kauaa kuin raha ratkaisee, koska jokuhan siitä tietenkin alkais repimään rahaa ja ahnehtimaan liikaa (kakskytyhdeksän nukkea ei vielä riitä, täytyy saada kolmaskymmenes). Mutta ajatuksena se on mun mielestä niin kiehtova.

Ja siitä tuli sitten eteenpäin mieleen, että ihmiset vois olla toisilleenkin vähän mukavampia. Tehdä pyytettä hyviä tekoja. Sellainen on kamalan harvinaista. Ei yhtään jakseta ilahduttaa muita. Tai siis kyllähän jotkut jaksaa, mut sit tuntuu et sellainenkin aina törmää jonhonkin muuriin. Ihmiseen, joka vaan imee itseensä, eikä anna mitään eteenpäin. Musta olis niin kiva täällä bolgissakin keksiä joku sellainen “pay it forward” juttu, mutta yksin se on ihan tylsää, eikä yhtään niin innostavaa. Mutta tietenkin jos joku lähtis mukaan niin se olis ihan eria asia.

Sain muuten Animalian paikallisjaostoja innostumaan tämän tyyppisestä toiminnasta. Olin nähnyt You tubessa tms. videon naisesta, joka teki pieniä tekoja muiden ilahduttamiseksi. Ainakin se vei ilmapalloja ihmisten portteihin, bussipysäkille jne. En enää muista tekikö jotain muutakin. Saatto olla. Ehdotin sitten Animalialle, alkuun kyllä vaan omalle ryhmälleni, mutta ideasta tykättiin niin, että kehoitettiin laittamaan se kaikille 😀 johtuen just siitä, kun meillä “kettutyöillä” on niin nuiva maine, että jotain pitäis tehdä. Paras, mitä joku alueosasto on tehnyt on pienten amigurumi (?) eläinten virkkaus ja jako/jättö eri paikkoihin, jonkin pienen eläinmyönteisen viestin kera. Musta siinä on jotain todella suloista *sydän*

Flickerissä oli vähän aikaa sitten sellainen käsityöhommeli, jossa luvattiin jotain käsintehtyä viidelle ensimmäiselle kommentoijalle, jotka sitten taas vuorostaan lupautuivat tekemään viidelle ensimmäiselle kommentoijalle omat itsetehdyt juttunsa jne. Se hetken aikaa pyöri tosi “vimmalla” siellä, mutta siinä tais istten käydä niin, että samat ihmiset kahmi kaikki itse tehdyt jutut, eikä kaikki sitten edes laittaneet sitä eteenpäin. Joten se tyssäs aika pian. Mutta ajatuksena tosi ihana. Hitto, mä luin vähän tota ylläolevaa. (siis tosta Animalian jutusta). Olipa taas huonosti selitetty. Siis tarkoituksena jättää pieniä viestejä/lahjoja ympäri kaupunkia, ja jotenkin pienesti siinä mainittais, että kuka tämän takana on. Eli ei ihan puhtaasti pyyteetön, mutta ei niin, että me nyt tässä mainostetaan jotain, ota logokampa.

Eipä tässä sit mulla muuta. Olkaa kilttejä toisillenne!

xoxo,

Bok bok!

Eilen ihana skräppipäivä! Oli siis pitkästä aikaa skräppimaanantai ja minä pääsin koeviikon ansiosta osallistumaan. Oli sollut historian koe, mutta en mennyt. Mun ei siis oikeasti tarvitse mennä, käyn tunneilla huvin vuoksi. Enkä viitsinyt stressata kokeiden vuoksi, kun en sitä numeroa mihinkään tarvitse. Joten pääsin skräppäämään ihanassa seurassa! Tietenkin olisin voinut lukea tämänpäiväiseen bilsan kokeeseen, mutta asiat tärkeysjärjestykseen!

En saanut kovinkaan paljoa aikaiseksi, muutamia sivuja. Niistä ei tullut mitenkään erikoisia, mutta sainpahan taas muutaman kuvan alta pois. En ole viime vuonna teettänyt yhtään kuvaa, muutaman tulostin itse huonolla tulostimella huonolle valokuvapaperille, joten niidenkään käyttö ei juurikaan innosta. Odotan vaan, että saisin noi nykyiset kuvat vihdoin ja viimein tehtyä, että vois hyvillä mielin teettää lisää kuvia.

Luin eilen illalla siitä, kuinka Linnunradasta loppuu aikanaan kaasu ja se tarkoittaa sitä, ettei uusia tähtiä voi enää syntyä. Muistaakseni miljardin vuoden päästä arvioidaan suurimman osan tähdistä syntyneen ja siitä se sitten lähtee hiipumaan niin, että aikanaan koko linnunrata pimenee, kunhan tähdet kuolee/sammuu vai mitä niille nyt tapahtuukaan, eikä uusia sitten enää synnykään. Musta se kuulostaa jotenkin ihan älyttömän surulliselta. Ja mun mielestä myös se on jollain tapaa älyttömän surullista, että minäkin olen olemassa vain tämän lyhyen hetken ja sit sen jälkeen mua ei enää yksinkertaisesti ole ollenkaan olemassa.

Vielä yks asia, joka tekee mut jollain kummallisella tapaa surulliseksi on se, että ihminen pystyy laitteillaan paikallistamaan kalaparven valtamerestä ihan tosta noin vaan ja toisilla laitteillaan pyydystämään vaikka koko sen parven. *Puff* Sitä ei enää ole. Kun on katsonut paljon luontodokkareita ja nähnyt miten nerokkaasti vaikka delfiinit niitä kaloja pyydystää, ja miten eri lajit tekevät yhteistyötäkin saadakseen ruokaa, ja sit ihminen tulee ja vie koko *piip* parven. Tosta noin vaan. Epäreilua riistoa.

Tänään mulla on se tapaaminen koululla, liittyen oppimisvaikeuksiin. Sekin on epäreilua. Vai onko? Jospa se on just se osa minusta, joka tekee elämästäni vähän värikkäämmän?

Näin kamalan unen, jossa minä vahdin kaverin kahta minikääpiöhamsteria ja kahta pientä käärmettä, ja jotenkin niiden asumukset oli niin huonosti suunniteltu, että ne pääs sieltä karkuun ja toistensa asumuksiin, toinen hamstereista katos ja mun kotona, joka olikin äidin koti ja äiti oli just menossa naimisiin, mä olin luvannut auttaa niissä häissä, mulla oli 20 min aikaa ja mun piti etsiä ne samperin eläimet ja kaikkialla oli ihan kamala sotku, enkä mä ollut meikannut, kauhuissani vaan mietin sitä, miten mua tultais syttämään siitä, etten psyty edes äitini häissä olemaan ajoissa! Sit se uni vaihtui siihen, kun mun piti jostain baarista hakea hupparini, koska sen taskussa oli auton avaimet, mutta sen paidan lunastus olis maksanut 40 euroa, koska olin joskus aiemmin rikkonut siellä jotain ja baarimikko sanoi, että jos vielä joskus juon siellä niin Tero (??) saa turpiinsa. Mut mä halusin vaan mun hupparin kengurutaskusta avaimen, joka olikin vaihtunut huulirasvaksi.

Sorry, musta on itsestä aina jotenkin tosi tylsä kuulla muiden unista. : /

xoxo,

Haastetta kerrakseen

Niin, piti lukea kokeisiin…No, se Pinpulan huone kaipaakin vähän tehokkaampaa siivoojaa…

Elikkä, olen saanut blogiini parikin kappaletta haasteita tai jotain. Mä en niin hyvin näitä juttuja tiedä.

Ai niin, minut haastettiin Raindrop Dreamsin ja Ms. Foxy Bearin toimesta

Niin, mun siis pitäis kertoa 11 asiaa itsestäni, jota ette välttämättä tietäis. Mikä on tietenkin hankalaa, kun kerron täällä muutenkin aivan kaiken..

1. Mulla on kova vessahätä
2. Ensimmäisen viikon ajan värjäyksestä mun hiukset värjää aivan KAIKEN
3. Mulla on ahtaanpaikan kammo
4. Tiedän kaksi ihmistä, jolla on litteät peukalot: Uma Thurman ja yks mun kaveri
5. Yhdessä mun yöpaidassa on 21 reikää
6. Pienenä Tiimari oli ehkä maailman hienoin kauppa, vielä parempi oli kyllä Paperi ja Laukku (jäkessä), josta sisko kertoi ihan uskomattomia tarinoita. En muista, että kävinkö edes siellä koskaan.
7. Haaveilen yhdestä älyttömän hienosta kiiltokuvasta, joka mull aoli hetken aikaa lapsena, kunnes vaihdoin sen johonkin.
8. Haluaisin ihan kauheasti osata piirtää.
9. Tosi usein toivon, että saisin uudet, terävämmät aivot, sellaiset, joissa asiat myös pysyisivät.
10. Mun mielestä voileipägrilli on ehkä sata kertaa parempi kuin leivänpaahdin, enkä voi ymmärtää, miksi kaikki ostaa paahtimia, eikä niitä grillejä.
11. Mulla on tosi kova vessahätä.

Sitte niihin kysymyksiin, joita sain. 

1. Mikä on paras lapsuusmuistosi?  Ei ole yksittäistä muistoa, mutta se hillitön leikkiminen ja kaikki maailman ihanimmat lelut. Mull aoli ihan hirveesti (siihen aikaan hirveesti, nykylapset varmaan purskahtais itkuun jos niillä olis niin vähän) leluja, barbeja ja poneja ennen kaikkea, joilla leikin kunnea kuukahdin. Ne muistan parhaana asiana lapsuudestani.

2. Mitä sinulla on päälläsi juuri nyt? Farkut, lempisukat, pikkarit, kirppikseltä ostettu lyhyen mekon tyylinen juttu, pinkki valkopilkkuinen neule ja lenkiltä jäänyt huivi kaulaan (en käytä huiveja sisätiloissa, mutta tämä unohtui), liian isot rintsikat

3. Mitä odotat eniten huomiselta? Että eka bilsan koe olis menestyksekkäästi ohi

4. Ripsiväri vaiko huulipuna? Huulirasva?

5. Koska piirsit viimeksi jtn.? Mitä piirsit? Bilsan tunnilla, viime viikolla vihkoon Blythelle puumajan

6. Suosikki aamupalasi on…? Jos ihan kaikesta saa valita, ja tää olis vaan yksittäinen aamupala, ei niin että söisin tätä joka aamu: kasvispekonia, tofukasta, paistettuja perunoita, papuja. Siis jotain todella paistettua ja suolaista, ja ennen kaikkea rasvaista.

7. Paras piirteesi? Silloin kun olen jotain, olen sitä aik atäysillä. En ain atykkää tästä, mutta on se parempaa kuin olla valju.

8. Elokuva joka teki sinuun vaikutuksen, miksi? Nää ei ole parhaita juttuja, mitä olen dvd:ltä katsonut, mutta ehkä isoimman vaikutuksen ovat tehneet lukuisat luontodokkarit, joita yhteen aikaan katsottiin paljon. Syy? On ihan käsittämätöntä, mitä kaikkea ihmeellistä meidän planeettaan sisältyy. Siis ihan uskomatonta.

9. Minne haluaisit matkustaa jos olisi rahaa? Japaniiiiiiiiiiiiiiin! Ja vaikkei olis rahaa, niin siltikin sinne!

10. Asia joka pännii? koko ajan yltyvä vessahätä : ) Oikeesti monikin asia, päivittäin esillä törpöt autoilijat ja väärällä puolella tietä etenevät jalankulkijat.

11. Viimeisin inspiraation lähteesi (esim. pukeutumisessa, taiteessa, elämässä yleensä..)? Rent-a-neko 🙂 elokuva

 

 

1. Kolme hyvän kirjan ominaisuutta? Sopivan pitkä, luettavuus ja hyvä tarina
   
2. Mikä oli paras asia, joka tapahtui sinulle vuonna 2012? Irtisanouduin
3. Jos voisit valita ilmaiset lentoliput loppu elämäksesi minne vain, tai unelmiesi kodin, kumman ottaisit? Lentoliput, kiitos!
4. Mitä juot aina baarissa? Enää en juo mitään, tai ehkä sitten vettä
5. Olisiko ikuinen kevät vai ikuinen syksy parempi`? Syksy
6. Missä sadussa eläisit mieluiten? Liisa Ihmemaassa
7. Opitko paremmin kuuntelemalla, näkemällä vai itse tekemällä? ehdottomasti itse tekemällä
8. Lempituoksusi? Ehkä kielo
9. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Toivoisin olevani lintu, joku sellainen joka pystyy lentämään kauas ja korkealle.
10. Millä historian aikakaudella eläisit, jos olisi pakko “muuttaa” menneisyyteen? Tykkäisin elää ajassa vähän ennen kaiken teollistumista.
11. Minkä historiallisen eläimen (Dinosaurukset, mammutit, sapelihammastiikerit tms.) tahtoisit nähdä elävän vielä nykypäivänäkin? Kierrän kysymyksen, ja sanon että haluaisin nähdä vilauksen pikayasta sen omassa ajassa. Pikaya siis ensimmäisiä vähän kehittyneempiä öttiäisiä mitä maapallolla on koskaan ollut, ja se alkuaika kiinnostaa niin vietävästi.

Ja sit mun kysymykset haastamilleni blogeille, joita ovat Keidas, In-ke-rin plo-ki ja Laran Avaruusalus blogi

 

1. Orava, pupu vai kala?

2. Soijasuikale, soijarouhe vai tofu?

3. Jos saisit olla yhden päivän joku “merkkihenkilö” kuka olisit?

4. Suurin haaveesi?

5. Japanilainen, intialainen, vai kiinalainen?

6. Kasvatatko itse mitään ruokaasi?

7. Haaveiletko ikinä olevasi diktaattori?

8. Olisiko sinusta prinsessaksi?

9. Näetkö koskaan numeroita kirjaimina?

10. Omena, appelsiini vai mango?

11. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta vegaani?

 

Menikö oikein? Huh! Kova työ! Mutta nyt on pakko mennä!

 

xoxo.

 

 

 

   

Supernainen, vihdoin ja viimein!!

Terppa!

Muistatteko, kun täälläkin on aika ajoin vilahdellut (ei vilautellut!) suuri ja kaunis Supernainen? Se mahtava tyyppi, joka leipoo ja siivoaa, tekee uskomattomia ruokia, pyykkää ja kouluttaa kaneja (no eikä!), ompelee ja tekee kaikkea sellaista, josta jo lukiessa tulee pikkuisen hiki ja alkaa puuskuttamaan. Se oli meillä lauantaina!!! Ihan parasta!

Mulla oli yksi kakkutilaus sunnuntaille ja kakuthan pitää tehdä jo edelleisenä päivänä mehustumaan. Tai siis kosteutumaan. No, eli aloin tekemään sokerikakkupuhjaa. Ja kaikki varmaan muistaa miten saan hepuleita, jos uunia lämmittää vaan yhtä asiaa varten, joten…tein myös 1,5 x mokkapaloja, ja kun se uuni kerta oli päällä ja lounasaikaankaan ei enää kuin pari tuntia, niin tein makaronilaatikon (josta tuli Veaanin Uusi Keittokirja tms. reseptin mukaan aivan liian mausteinen), ja koska uuni oli edelleen päällä tein hernerouheella ja ohralla täytettyjä taco -mausteisia pasteijoita. No, edelleen uuni oli päällä ja ohraa jäi sen verran yli, että tein vielä sieni-risotto-ohraton (josta tuli aik ahirveetä, kun se ohra oli jo entuudestaan ylikypsää, eikä se tunti lisää uunissa ainakaan sitä parantanut…eikä tässä vielä kaikki!! Tein vielä mysliäkin! Melkoinen plikka. 😀

Kaadoin nonparelleja väärästä reiästä…mutta ei se haittaa 🙂

Eilen heräsin kukonlaulun aikaan, sillä oli kuorrutettava ja koristeltava kakku, sekä lähdettävä Helmihulinoihin, jotka alkoivat kymmeneltä, ja sitä ennen oli saatava pöytä kasaan. Kiire tuli! Kakusta tuli ihan nätti ja pöydänkin sain kuntoon ennen ovien avaamista, kiitos reippaan pienen apurini.
Myyjäiset oli todella kivat! Tykkään paljon näistä pienistä myyjäisistä, joissa ei ole painetta tehdä paljon rahaa, että saa kalliin pöytämaksun maksettua. Helmihulinoissa pöytämaksu on 20 euroa. Muksut saivat myös muutaman euron, kun myivät (siis Pinpula teki kyllä kaiken työn, Hapsi vaan käväisi paikalla) vanhoja lelujaan. Oikein mukava päivä, ja onneksi kestokin oli vain neljä tuntia 🙂

Myin ihan sikana koruja! Ihan vaan joitakin kolikkokukkaroita, enkä yhtä ainuttakaan muuta pussukkaan, mutta niitä koruja!! Ihan hassua miten nää menee. En yhtään osaa ennakoida mitä missäkin menee. 🙂 Olin kyllä laittanut ihan kelpo alennukset lähes kaikkiin koruihin 🙂

Uusia Pinkkis -tuotoksia. Näistä melkein kaikki meni eilen. 🙂

Perjantaina olin kaverin kanssa syömässä. Kalliossa, jossain kovasti kehutussa kiinalaisessa. Ruoka oli hyvää, muttei kuitenkaan ihan niin hyvää, kuin olin kehujen perusteella toivonut. Ehkä otin vaan väärän annoksen? Sitä ennen olin käynyt ostamassa EKolosta puoli kiloa valkosuklaata. Olis pitänyt ostaa 600 g, mutten raaskinut, vaikkei ne omasta pussista edes mene. Mut silti. Ja sit tein jotain yllättävää, poistuin kaupasta ostamatta mitään muuta! Teki mieli juustoa ja vaikka mitä, mutta kun ne oli kaikki niin kalliita! Ostin vaan suklaat ja jatkoin matkaa Viivoaniin. Siletä ostinkin sit vähän enemmän, mutten siltikään mitään kallista tai turhaa. Paitsi yhden ylipakatun (miksi unohdan aina just Viivoanissa ekoasiat?) tuotteen: maustettua merilevää (törkeen hyvää!)

Viivoanista minikauppaan, jossa sitten törsäsin. Hups! Mutta! Tein ehkä Pinkkiksen hauskimmat korut! Niistä ei ole vielä kuvia, mutta tulossa ihan pian! Niin, siis niistä mitä sieltä ostin.

Jossain vaiheessa laitoin nukkejakin vähän. Kait. Ainakin otin muutaman kuvan. Eilen illalla ainakin laitoin vähän taloa, kun olin myyjäisistä ostanut jonkun pienen tiskialtaan, josta poistin tiskiallasosan ja pinnoitin uudelleen kontaktimuovilla. En ole siis käynyt Ebayssä tai Blythe Kingdomissa katsomassa kaikkia niitä ihania nukkeja, joita myydään juuri tällä hetkellä aivan uskomattoman edulliseen hintaan. Tavallaan se on aika helppoakin, kun ei ole oikeasti yhtään rahaa, joten luottokortissa oleva tyhjä täytyy säästää niihin tilanteisiin, kun on pakko ostaa jotain. Siis niinko ruokaa tms. (nukkeja ei lueta tähän kategoriaan! usko nyt!) Kyllä mä silti pidän silmällä uusia nukkeja, mikä on ihan persuksista. Kun niitä uusi aei just ainakaan pitäis ostaa. Mutta en kestä ajatusta, että tänä vuonna kävi samalla lailla kun kävi viime vuonna Margon kanssa. Niin, että tulis joku ihan älyttömän hieno nukke ja se menis multa  sivu suun. Ja sit jälkikäteen siihen havahdun ja joudun ostamaan sen johonkin naurettavaan superylihintaan.

Nyt on tulossa ensimmäinen gootti blythe. Sillä on kyllä aika hienon oloiset vaatteet, mutta en muuten ole juurikaan innoissani. Välillä mietin sitä, miten muutaman arvokkaimman nuken hinnalla olisin lentänyt Japaniin ja yöpynyt siellä muutaman yön…Jospa nyt malttaiisn niiden nukkein kanssa? Eiköhän nämä nyt jo olemassa olevat riitä?

Kova hinku on lukemaan bilsan kokeeseen, tai kokeisiin, kun niitä on kaksi. Otettiin Pinzan kanssa kisa siitä, kumpi menestyy paremmin 🙂 Saan 5 min hieronnan, jos voitan. Ja minä siivoan P:n huoneen, jos se voittaa 🙂 Harmi vaan kun mun hinku jää niin usein sille hinkumisen asteelle…

Klik klik isommaksi!

Välillä mietin, että jos muualla olis elämää, et entä jos se olisikin jotain ihan muuta, ihan erilaisilla aisteilla aistittavissa, kuin elämä täällä maassa? Jotain, mistä meillä ei ole pientintäkään hajua. Ent iedä asioista niin paljoa, että voisin sanoa olisko sellainen mahdollista. Ajattelin sitä, et miten ihminen tietää vaikka dinosaurusten olemassa olosta, tai just siitä alkumerestä *sydän*, mut koirat ei edes ajattele tollaisia. Niin et olisko jotain sellaista, mitä me ei edes pystytä ajattelemaan. Me etsitään asioita (tälle tieteenhaaralle oli joku oma nimensä, mutten sitä nyt muista) avaruudesta, jotka on jollain tapaa meille “tuttuja”  mut entä jos ne asiat siellä onkin jotain ihan muuta, jotain joka ylittää meidän käsityskyvyn ihan täysin?

Nukkekoti *sydän*

Välillä mietin myös sitä, miten maapallo sitten voi ja kukoistaa, kun on päässyt meistä eroon. Entä sitten, kun se on tullut tiensä päätökseen? Me ollaan jotenkin olevinamme niin kamalan tärkeitä ja jollain tapaa myös kuolemattomia, ihan vaikka joku jyrkikatainen, pieni ja niin itseriittoisen oloinen kaveri, ja oikeesti me ollaan täällä vaan silmänräpäys, saatiin paljon pahaa aikaseksi, mutta kyllä meidän jäljet aikanaan katoaa. (mä kertaan bilsan ympäristöasioista kertovaa kurssia ja nää jutut on aika pinnalla!) En voi käsittää miten meidän ja varmaan melkein kaikkien muidenkin maiden talous ja jollain tapaa koko olemassa olo perustuu jatkuvalle kasvulle. Mitä ilmapallollekin tapahtuu, kun sitä vaan puhalletaan ja puhalletaan? Vihreä Lanka -lehdessä oli aukeama ruoka-annoksesta nyt ja olisko ollut öö 20 vuoden kulutta (tai jotain sinne päin), sit kuitenkin kun ilmastonmuutos on purrut melko lujaa jo. Siinä kohtaa syödään kotimaista ruokaa, lihaa käytetään korkeintaan mausteena. Miksi meidän pitää odottaa jotain katastrofia, että aletaan toimia? Kun ihan aikuisten oikeasti ei tää kulutuskulutus KULUTUS ole millään tavoin kestävää. Kaikki voi pahoin, ja silti pitää vaan kuluttaa ja kuluttaa, pitää talous nousussa. Ihmiset on ihan kamalia.

Onkohan mitään muuta? Taidan nyt mennä sit hitsi soikoon lukemaan siihen kokeeseen, en halua siivota Pinzulan huonetta!

Ehkä tääkin kuva on tullut otettua jo muutaman kerran…

Bambill aon kaupassa uusi apulainen, Vihreätukkainen Prinsessa Kat

Kerroinko jo aiemmin tosta seinällä olevasta hyllystä, että se on napattu Keirrätyskeskuksen ilmaislaarista? Putsasin ja maalasin ja nyt se on ihan loistava lisä Super Sweet Storeen.

xoxo,

 Ai nii, ostin kirjastosta vinon pinon poistolehtiä. Kaikki tiedelehdet mitä siellä oli 😀

Opiskelun ihanuudesta

Moik!

Huomaako kukaan teistä koskaan pysähtyä ihmettelemään, miten hieno koulutusjärjestelmä meillä täällä Suomessa on? Aika usein se taitaa mennä sarjaan “automaattiset asiat”, eikä niitä sen kummemmin sitte mietitä. Mut ihan oikeestihan tämä on ihan älyttömän hienoa. Meillä on hyvätasoinen opetus, joka on tarjolla ihan kaikille, tasapuolisesti.

Minäkin, jolle matti on muuttanut kukkaroon ihan pysyvästi (johtuen osittain erinäisistä ongelmista rahan käytön suhteen) voin käydä hyvää lukiota, opiskella siellä “huvin vuoksi” ihan ilmaiseksi. Ainoastaan kirjoista joudun maksamaan itse. Korkeasti koulutetut ihmiset jakavat minulle tietonsa ihan tosta noin vaan. Saati sitten jossain yliopistoissa…
 On se oikeasti aikas hienoa! Tokihan meillä on myös melko korkeat verot, mutta ei se kyllä kaikki niilläkään selity. Yks juttu on kuulemma suomalaisten opettajien ja professoreiden kehnot palkat verrattuna useiden muiden maiden palkkatasoon. Yht.kuntaopin opettaja kertoi miten joku ulkomainen professori, joka oli saatu houkuteltua suomeen oli saanut suurin piirtein saman palkan, kun opinahjon kaikki muut proffat yhteensä. Ei se tainnut ihan noin mennä (multa kun unohtuu herkästi tarkka tieto, jää vaan jonkinlainen muistikuva, just se millä tulen niissä pääsykokeissakin reputtamaan ja pahasti), mut jotain sinne päin. (pihalla on taas punatulkku!!)

Mä olen onnitunut olemaan käyttämättä yhtään rahaa siitä lähtien kun ilmoitin aloittavani säästämään. Aika hyvin. Ebay kutsuu houkuttelevasti, kuiskii korviin kaikkia niitä uskomattomia tarjouksia, jotka minulta menevät nyt sivu suun, mutta minä sitkeästi olen välittämättä!

Mä yritän olla tekemättä kovin suurellisia suunnitlemiakaan, nyt alkuun aion vaan maksaa luottokortin pois. Katsotaan jatkoa ist sen jälkeen. Tarkoitus olis kyllä pistää sit sama summa säästöön, kunhan se kortti on pois maksettu. On se muuten uskomattoman tylsää puuhaa, siis se takaisin maksu. Rahaa menee ihan tuhottomasti, eikä mitään saa tilalle 😦 Tai no, saahan tietenkin tyhjentyvän kortin ja sen tuoman hyvän olon tunteen. Mutta kun kaiken tavaran on saanut jo jonkin aikaa sitten. Mitenköhän sitten viimeset kuukaudet jaksaa, kun viimesimmistä ostoksistakin alkaa sitten olemaan jo niin pitkä aika? Miten ihmiset jaksaa ilman uusia tavaroita? Tähän jälleen se, että pääsääntöisesti kaikki nuket, mitä mullakin on on ostettu käytettyinä. Ja vaatteet käsityöläisiltä. Et en ole ihan niin paha, miltä vaikutan 🙂

Tänään tarkoitus yrittää vähän lukea kokeisiin (bilsaa kaksi kurssia) ja sit ennättää sinne minikauppaan, Viivoaniin ostamaan mpvoita, Ekolosta hakemaan valkosuklaata ja sit syömään Kalliossa olevaan kovasti kehuttuun kiinalaiseen neiti Salaman kanssa.

Ai nii! Kävi tosi kuumottava juttu! Olen aika päivää sitten ilmoittautunut Pinpulan koulun Helmihulinoille ja en sitten muistanut yhtään että koska se on. Aika lailla mulla on kaikkea jo valmiina, ettei silleen niin väliäkään kyllä. Toissapäivän jostain systä kävin Pinpun huoneessa, ja sn pöydällä oli sporttikirppiksestä mainos, ihmettelin, et miten se on nyt jo, kun yleensä se on aina samaan aikaan niiden hulinoiden kanssa. Toisella puolella oli sit mainos kans hulinoista ja hittolainen! Ne on nyt sunnuntaina!!! APua! Mun pitäis yks kakku vielä tehdä, tai siis kuorruttaa ja koristella ennen sinne menoa. Hups! No, kyllä mä ennätän!

Laitoin eilen nukketaloa. Se menee aina tosi herkästi sotkuun, kun jotain ihan pientäkin vaan tekee, niin kamala kaaos kaikkialla. Nt siellä on toistakymmentä nukkea, ja kaikki asiallisesti puettuina ja joissain touhuissa tms., niin ettei kukaan pötköttele maassa tai kasoissa. Kun menen ylös niin koitan muistaa ottaa kameran mukaan. Tein myös yhden uuden peurakorun, siitä tuli tosi söpö 🙂

Katsoin eilen (kun olin ensin sanonut täällä meneväni opiskelemaan!) Ruokala Lokin. Se oli ihan söpö, mutta liian suomalaismaisen tyhjä, ollakseen ihana. Nyt tekis mieleni katsoa Rent a neko, tai sitten toinen japanilainen elokuva, minkä tilasin rentanekon kanssa. Ehkä jätän kissanvuokraajan katsottavaksi Pinpun kanssa.

Eipä sitten muuta.Paitsi.
 Välillä mietin sitä, miten kamalaa mun elämä oli vuosi sitten. Ihan aina ei työttömyyskään (kaikessa noloudessaan/kuumottavuudessaan) ole paha asia. Ei saa tuomita.
Ai nii, otin yhteyttä um…sellaiseen spesiaaliopettajaan, joka auttaa oppilaita oppimisvaikeuksien kanssa. Tapaan hänet tiistaina. Ja se kertoi itse neulovansa! Siis keskittyäkseen paremmin. Että sekin, kun joku virkkaa/neuloo/leikkii nukeilla tunnilla voi tarkoittaa sitä, että se oikein tosissaan haluaa oppia jotain, muttei ole syntynyt siinä suhteessa kultalusikka suussa, niin että sen täytyy tehdä vaikka käsillään jotain keskittyäkseen paremmin. Tosikoille tiedoksi, että toi nukeilla leikkiminen oli tietenkin vitsi, eikai kukaan oikeasti niillä koulussa leiki. Paitsi ehkä ihan pienet lapset esikoulussa. Ajattelin kertoa, ennen kuin herne menee liian syvälle 😀 Eikä niitä herneitä kannattais sieraimiin muutenkaan tunkea, se on tosi nolon näköistäkin. 

Angelina esittelee uutta koruaan 🙂

Hauskaa loppua!! Paitsi että koska ei ollut yhtään kuvia ja akussakin on vielä virtaa voisin vielä kertoa kuudennesta nukestani, Angelinasta.

 Angelina, eli Baby’s Breath on ensimmäinen käytettynä ostamani nukke. Aiemmin en ollut tajunnut tätä mahdollisuutta laisinkaan. Nämä nuket, toisin kuin vaikka autot, eivät juuri menetä arvoaan, on ne sitten käytettyjä tai ei. Joskus saattaa käydä päinvastoin, niin että onnistuu ostamaan nuken vaikka Aasiasta ihan siihen hintaan, mitä sitä kaupoissa myydään ja sit jälkimarkkinoilla sen hinta karkaa käsistä. Tätä tapahtuu tosi paljon, siis sitä, että niiden hinnat nousee ihan älyttömyyksiin. Mutta vaikka näistä hintajutuista ja arvon säilytyksistä paljon (?) puhunkin, en koe tyttöjäni sijoituksena. Ne ei ole myynnissä, en pähkäile sitä, kuinka hyvin ne säilyttää arvonsa. Ne ovat minun muovinen perheeni, ei niiden arvoa mitata rahassa 😀

Viralliset kuvat Baby’s Breathistä

Angelina on Lolan tavoin varsinainen kaunotar, ehkä vielä Lolaa (Lola on siis se, josta kerroin tätä ennen ) klassisempi. Tästä nukesta sanotaan, että muistuttaa paljon alkuperäisiä Kennereitä (Kennerit siis niitä, joita tehtiin v.1972). Angelinan mukana tuli yksi ylimääräinen mekko, ja sen mekon taskussa oli pieni nukke. Tämä oli ehkä ensimmäinen kosketukseni Blythe -harrastajiin. Myyjä oli liittänt mekon mukaan, koska se sopi parhaiten juuri tälle nukelle. Tämän sain siis tietää pienen paperilapun välityksellä. Todella suloista.
Angelinasta tuli Lolan paras kaveri heti kättelyssä, nyt Angelina on kyllä valitettavasti
joutunut muuttamaan lasipalatsiin, eikä niiden suhde kestänyt tätä (Lolan paras kaveri on Skipper).

Angelina ja Lola mukana töissä

Angelinan aika palata valokeilaan tulee varmasti vielä, on se sen verran kaunis tyttö 🙂

xoxo,